Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä
04.06.2026 |
Asutaan pienehkössä keskisuomalaisessa kaupungissa. Mies sai kovan luokan työtarjouksen Espoosta. Meillä on 7,9 ja 11v lapset. Ihana koulu, upeat kaverit ja kiva 5h asunto uudessa kerrostalossa. En suostu muuttamaan. Lasten takia. En halua repiä lapsia juuriltaan.
Mies on vihainen ja murjottaa toista viikkoa, koska olen muka este hänen menestykselleen. Yksin mies ei suostu muuttamaan.
Mitä tästä suhteesta voi enää tulla?
Kommentit (651)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Kyllä siinäkin voi vanhempi masentua ja katkeroitua, jos joutuu jättämään tutun ympäristönsä ja kaikki ystävänsä puolison työn takia. Nimi m. kokemusta on. Onneksi palasimme takaisin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Et selvästikään ole kasvattanut lapsia Espoossa. Juuri entinen työkaveri on muuttamassa takaisin pikkukaupunkiin, koska ei halua, että lapset joutuvat Espoon peruskouluun. Kuulema hirveä kasvatusympäristö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten.
Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton.
Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen.
En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA.
Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen.
ap.
Eli koska hän ei halua olla etänä vaan perheen on roikuttava mukana, kun hän ei kestä olla muuten, on koko perheen nyt vain kiltisti seurattava perässä omista elämistään riippumatta. Muuten ei ukko anna anteeksi.
Ihan suoraan sanottuna tuollainen äijä kuulostaa kyllä todella itsekkäältä ja ärsyttävältä hyypiöltä. On oma asiasi, mitä sinä tuollaisessa mulkerossa näet, mutta itse en jaksaisi tuollaista omahyväistä nilkkiä kauaa katsella.
Aika kovaa kieltä. Mutta samoilla linjoilla olen. En halua muuttaa lapsia. ap.
Sinä et halua muuttaa, ja piiloudut lasten selän taa. Ehkä lapset haluavat muuttaa? Se on helpointa nyt, ennen kuin lapset ovat murrosiässä.
Vierailija kirjoitti:
No huh. Kinkkinen tilanne. Kovan luokan työtarjouksia ei yleensä osu kohdalle kuin kerran elämässä. Mutta pienehkön keskisuomalaisen kaupungin vaihtuminen Espooseen olisi sekin aika iso muutos.
Mutta itse alkaisin varmaan edes tutustua siihen Espooseen ja tutkia, mitä siellä on tarjolla. Yläasteikää lähestyessä lapsetkin jo varmasti kiinnostuvat uusista asioista, joten alkunihkeyden jälkeen saattaisivat jopa tykätä isommasta paikasta.
Espoossa pitäisi tienata 12 000 kuussa että kannattaisi vaihtaa tuollainen elämä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena olisin katkera, jos myöhemmin kuulisin, että minulta vietiin tämä mahdollisuus, eikä minulta edes kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Et selvästikään ole kasvattanut lapsia Espoossa. Juuri entinen työkaveri on muuttamassa takaisin pikkukaupunkiin, koska ei halua, että lapset joutuvat Espoon peruskouluun. Kuulema hirveä kasvatusympäristö.
Espoossa on aika monta peruskoulua, kaikki eivät todellakaan ole hirveitä paikkoja. Tästä keskustelusta näyttää tulleen ikävä vastakkainasettelu pikkupsikkakunnilla asuvat / pk-seutulaiaet. Itse asun Helsingissä, mutta olen maaseudulta lähtöisin ja minulla on edelleen tiiviit siteet ja suhteet myös sinne. Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa, elämä ei ole kamalaa, eikä myöskään täydellistä kummassakaan. Viihdyn Helsingissä, mutta tykkään myös viettää vapa-aikaa maalla.
Ja vielä sivuhuomautus, ap ei ole varmaan viimeiseen kymmeneen sivuun vastannut, tai kommentoinut yhtään mitään. Hän siis lienee tästä keskustelusta poistunut aikaa sitten, joten hukkaan taitavat valua pätevät neuvomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Espoossa voi käydä töissä, mutta asua voi lähikunnassa. Esim. Nurmijärvi, Siuntio, Kirkkonummi, Tuusula, Sipoo, Nummela, Veikkola, Klaukkala. Muuttaisin vasta, kun miehen koeaika on loppunut.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena olisin katkera, jos myöhemmin kuulisin, että minulta vietiin tämä mahdollisuus, eikä minulta edes kysytty.
Olisit katkera, vaikka sinulla olisi ollut kiva koti, hyvät harrastukset, hyvä koulu ja hyvät kaverit eli kaikinpuolin hyvä lapsuus? Mikä sinua olisi estänyt muuttamasta Espooseen lukioon tai yo-kirjoitusten jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Ap ei asu onnettomassa pikkukylässä vaan kaupungissa, joka ei ole kovin kaukana Espoosta. En edelleenkään näe mitään syytä, miksei mies voi aloittaa uudessa työssä, asua siellä 3-4 päivää viikossa ja loput 3-4 päivää olla kotona tehden osin etätöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena olisin katkera, jos myöhemmin kuulisin, että minulta vietiin tämä mahdollisuus, eikä minulta edes kysytty.
Olisit katkera, vaikka sinulla olisi ollut kiva koti, hyvät harrastukset, hyvä koulu ja hyvät kaverit eli kaikinpuolin hyvä lapsuus? Mikä sinua olisi estänyt muuttamasta Espooseen lukioon tai yo-kirjoitusten jälkeen?
Torvi. Ei teini-ikää voi alkaa elämään yo-kirjoitusten jälkeen, se juna meni jo. Totta hemmetissä olisin katkera menetettyjen mahdollisuuksien vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Kyllä muuten manaa.
Aika moni manaa sitä, kun on jääty johonkin tuppukylään. Eikö tunnu yhtään tutulta tuppukylän nuorison suusta ”täällä ei ole mitään ja muutan heti pois, kun pääsen”?
Vierailija kirjoitti:
Muuttomatka 350 km. Teen yrittäjänä kotitoimistossa töitä, joten työni ei ole ongelma. Mutta en haluaisi muuttaa lapsia. Ystävät ja harrastukset jäisivät. Vaikka myönnän, että en ole edes perehtynyt Espoon tarjontaan... En halua repiä lapsia hyvästä elämästä, en varsinkaan "saattaishan ne tykätäkin". Konditionaalis on liian suuri riski. Ja lapsia on 3 ja kaikilla edessä murrosikä. Espoo tuntuu riskiltä.
ap.
Mies on kyllä tooooosi myrtsi. En minä tuollaista jaksa, jos ei otakaan työtä vastaan...
Espoossa on omat ongelmansa, mutta niin on muuallakin. Kalliimmat asumiskulut ovat yksi tärkeä näkökulma (kannattaa panostaa hyvään alueeseen jo koulujen takia) mutta kannattaa miettiä myös sitä, että lapsille on aika paljon enemmän mahdollisuuksia koulutustarjonnan ja jatko-opintojen kannalta. On helpompi opiskella pääkaupunkiseudulla, jos siellä on jo kaveripiiriä ja jopa mahdollisuus asua lapsuudenkodissa pidempään. Miettisin tätäkin. Itse asun Helsingissä ja totta on, että lukumääräisesti täällä on varmasti ongelmaisia nuoria enemmän, mutta niin on pärjääviä ja fiksujakin, ja vaihtoehtojen määrä niin seuran kun koulutussuuntautumisen suhteen on ihan erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Kyllä siinäkin voi vanhempi masentua ja katkeroitua, jos joutuu jättämään tutun ympäristönsä ja kaikki ystävänsä puolison työn takia. Nimi m. kokemusta on. Onneksi palasimme takaisin myöhemmin.
Just joo. Muuttaa tärkeimpiensä vuoksi ja voivottelee ystäviään muutaman tunnin päässä? Juu, kyllä kaikesta ongelman toki saa, mutta kannattaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Siis nyt on juuri alkanut lasten kesäloma. Tässähän olisi hyvää aikaa tutustua uuteen kotikaupunkiin ja sopeutua sinne ennen koulun alkamista.
Mieshän on vasta saanut työtarjouksen, siitä on vielä pitkä aika muuttoon. Siinä ehtii alkaa uusi kouluvuosi ennen kuin mitään on valmiina. Asuntokin pitäisi ostaa parissa viikossa ja sitä ennen myydä entinen asunto. Eihän tuo ole mahdollista ajallisesti.
Pääkaupunkiseudulla on asuntoja myynnissä pilvin pimein.
Ihan varmasti on, mutta sitä mieleistä asuntoa ei kuitenkaan saa ostettua, kun rahat on kiinni siinä entisessä. Sillä nykyisen asunnon myyntihinnalla ei saa samantasoista Espoosta enkä ainakaan itse muuttaisi yhtään huonompaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena olisin katkera, jos myöhemmin kuulisin, että minulta vietiin tämä mahdollisuus, eikä minulta edes kysytty.
Olisit katkera, vaikka sinulla olisi ollut kiva koti, hyvät harrastukset, hyvä koulu ja hyvät kaverit eli kaikinpuolin hyvä lapsuus? Mikä sinua olisi estänyt muuttamasta Espooseen lukioon tai yo-kirjoitusten jälkeen?
Torvi. Ei teini-ikää voi alkaa elämään yo-kirjoitusten jälkeen, se juna meni jo. Totta hemmetissä olisin katkera menetettyjen mahdollisuuksien vuoksi.
Mitä mahdollisuuksia sitten teini-ikäisellä pitäisi olla, jos siihen ei riitä kiva koti, hyvä koulut, hyvät harrastukset ja mukavat kaverit? Mitä muuta sinä kaipaisit? Kolmen tähden Michlin-ravintoloitako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Kyllä muuten manaa.
Aika moni manaa sitä, kun on jääty johonkin tuppukylään. Eikö tunnu yhtään tutulta tuppukylän nuorison suusta ”täällä ei ole mitään ja muutan heti pois, kun pääsen”?
Aloittajan perhe ei asu missään tuppukylässä vaan kaupungissa, joka ei ole kovin kaukana Jyväskylästä. Se on iso yliopistokaupunki.
Miehen pitäisi ottaa se työ. Muuten hän katkeroituu asian vuoksi. Kyllä se pari vuotta menee että hän asuu viikot Espoossa, ja tekee etätöitä myös niin paljon kuin pystyy. Jos homma ei vain toimi, niin lopettaa työn jossain vaiheessa, mutta on sitten ainakin päässyt sitä työtä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttomatka 350 km. Teen yrittäjänä kotitoimistossa töitä, joten työni ei ole ongelma. Mutta en haluaisi muuttaa lapsia. Ystävät ja harrastukset jäisivät. Vaikka myönnän, että en ole edes perehtynyt Espoon tarjontaan... En halua repiä lapsia hyvästä elämästä, en varsinkaan "saattaishan ne tykätäkin". Konditionaalis on liian suuri riski. Ja lapsia on 3 ja kaikilla edessä murrosikä. Espoo tuntuu riskiltä.
ap.
Mies on kyllä tooooosi myrtsi. En minä tuollaista jaksa, jos ei otakaan työtä vastaan...
Espoossa on omat ongelmansa, mutta niin on muuallakin. Kalliimmat asumiskulut ovat yksi tärkeä näkökulma (kannattaa panostaa hyvään alueeseen jo koulujen takia) mutta kannattaa miettiä myös sitä, että lapsille on aika paljon enemmän mahdollisuuksia koulutustarjonnan ja jatko-opintojen kannalta. On helpompi opiskella pääkaupunkiseudulla, jos siellä on jo kaveripiiriä ja jopa mahdollisuus asua lapsuudenkodissa pidempään. Miettisin tätäkin. Itse asun Helsingissä ja totta on, että lukumääräisesti täällä on varmasti ongelmaisia nuoria enemmän, mutta niin on pärjääviä ja fiksujakin, ja vaihtoehtojen määrä niin seuran kun koulutussuuntautumisen suhteen on ihan erilaista.
Opiskelun alkaessa on helppo tutustua uusiin ihmisiin, kun kaikki ovat suunnilleen saman ikäisiä, samassa elämäntilanteessa ja usein muuttanet muualta uusiin ympyröihin. Vaikka lapsuudenkoti olisi keskellä Helsinkiä, se opiskelupaikka voi olla Rovaniemellä tai Oulussa. Teillä on ihme päähänpynttymä, että yliopisto-opiskelutkin pitää hoitaa lapsuudenkodissa asuen. Kai te itse haluatte jossain vaiheessa itsenäistyä?
Kyllä muuten manaa.