Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä

Vierailija kirjoitti:

Ihan vain semmonen kommentti, että omassa lapsuudenperheessäni oli vähän vastaava tilanne, ja me emme muuttaneet. Olen siitä edelleen katkera. Missä olisinkaan, jos olisi jo nuorempana ollut kaikki pääkaupunkiseudun mahdollisuudet koulutukseen, harrastuksiin, töihin ja verkostoitumiseen? Vielä työuran alussa hukkasin monta vuotta entisellä kotipaikkakunnalla. Siellä sai olla onnellinen, kun ylipäätään sai töitä, mutta Helsingissä ura lähti nousuun aivan eri lailla. 

Sinulla oli täysi vapaus muuttaa pääkaupunkiseudulle 18-vuotiaana. Itse muutin Helsinkiin työuran alussa parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan pääkaupunkiseudun turvattomuudesta. Olen asunut täällä koko ikäni, kasvattanut lapset, nyt jo lastenlapsetkin ovat teinejä. Ikinä, ei ikinä ole kukaan meistä nähnyt tai kokenut mitään ikävää.

Pari vuotta sitten poikani oli Kaavilla Savossa. Siellä mies hyökkäsi hänen kimppuunsa jonossa. Onneksi joku meni väliin ja sanoi, että tällaista tämä on täällä korvessa. Naapurin poika oli ollut Outokummussa työmatkalla, sielläkin illalla oli kaksi miestä tullut päin, oli urheilumiehenä päässyt karkuun.

Joskus työkaveri puhui vähän samansuuntaista, että maaseudulla on isompi riski saada turpaansa kuin pääkaupunkiseudulla. Hänen kaveri oli ollut raksahommissa Heinävedellä. Olivat sit menneet työporukalla johonkin paikalliseen kapakkaan. Oli mennyt käytännössä hetki, kun joku äijä oli tullut soittamaan suutaan, ja sanonut "et mitäs homoja te oikein olette"? Oli selkeästi kerjännyt tappelua. Tämä kaveri oli ollut sen 190 cm+ kokoinen, oli vaan todennut suun soittajalle, että kainalosauva menee vaan takaisin pöytään. Äijä oli huudellut jotain, mutta oli häipynyt.

Itse olen huomannut että jos tulee ilmi että olen Helsingistä osa porukkaa muuttuu suorastaan väkivaltaisiksi. Monta kertaa olen meinannut saada turpiini pk-seudun ulkopuolella ihan vain siksi että olen Helsingistä. Täällä Helsingissä itsessään en ole koskaan joutunut mihinkään uhkaavaan tilanteeseen. 

Se on sitä joidenkin maaseudulla kasvaneiden sairaalloista alemmuudentunnetta ja/tai ennakkoluuloja Helsinkiläisiä kohtaan joka näin purkautuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.

Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.

Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan. 

Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.

Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa. 

Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?

Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.

Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.

Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.

No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.

Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.

Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?

Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.

9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.

Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.

Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.

Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).

Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.

Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä? 

Ok.

Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.

Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin. 

Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.

Tuskin olen poikkeustapaus. Ihan samalla tavalla ihmiset kulkevat pääkaupunkiseudulla samaa reittiä päivästä toiseen kuin muuallakin, joten on vain luonnollista, että keskustelua syntyy ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy. 

Minä olen luullut, että siellä bussit kulkevat useammin kuin kerran aamulla keskustaan ja kerran iltapäivällä sieltä pois.

Tottakai kulkevat. Silti ne samat ihmiset ovat 7:32 bussissa, ei 7:38 bussissa päivästä toiseen. Ihminen vaan toimii niin. 

Kyllä! Tottakai sitä porukkaa, johon ei kiinnitä mitään huomiota ja taustahyhmää on paljon sitäkin, mutta ne arjen tyypit pysyy samoina. Heti jos muutamaan päivään ei ole nähnyt sitä yhtä rouvaa koirineen, herää huoli. 

Jep! Mä luulen, että ne, jotka kuvittelevat ettei pääkaupunkiseudulla näin ole, eivät ole koskaan täällä asuneet. Ihmiset on ihan samanlaisia täällä kuin muuallakin, ihmisiä vain on enemmän. 

Se juttu onkin siinä, että ihmisiä on enemmän. Kaikki ei sellaista halua

Mutta silloin ei ole kyse mistään lasten juurista vaan omasta navasta. En minäkään asu ydinkeskustassa ja ihmisiä ei ole kuin työmatkalla enemmän kuin keskiverto pitäjässä. Katsos kun voihan sitä valita asuinpaikkansa pääkaupunkiseudullakin rauhallisemmalta alueelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Jotkut myös muuttavat lasten kanssa tyyliin vuoden välein. Eri asia onko se lapsille hyväksi. Not.

Itse muutin lapsuudessani usein, ja siksi olen nykyään sitä mieltä, ettei mielellään muuttamisia ja koulunvaihtoja, jos yhtään on tähän mahdollisuutta.

Joissain kouluissa meni joo kivasti ja sai kavereita, joissain päätyi heti hylkiöksi ja kiusatuksi. Ja sitä kun ei voi etukäteen tietää kummin käy.

Mikä on sitten välttämätöntä ja mikä ei? Minusta on melko välttämätöntä se että toinen vanhemmista saa töitä uudelta paikkakunnalla. 

Pääkaupunkiseudulla on niin monta mahdollista koulua, jousta valita, että jos yhtään tekee taustatyötä, siihen voi melkoisesti vaikuttaa mikä on todennäköisyys ongelmille. Ja ihan joka paikassa on mahdollisuus siihen että jossain vaiheessa tulee jotakin haastetta vastaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Jotkut myös muuttavat lasten kanssa tyyliin vuoden välein. Eri asia onko se lapsille hyväksi. Not.

Itse muutin lapsuudessani usein, ja siksi olen nykyään sitä mieltä, ettei mielellään muuttamisia ja koulunvaihtoja, jos yhtään on tähän mahdollisuutta.

Joissain kouluissa meni joo kivasti ja sai kavereita, joissain päätyi heti hylkiöksi ja kiusatuksi. Ja sitä kun ei voi etukäteen tietää kummin käy.

Mikä on sitten välttämätöntä ja mikä ei? Minusta on melko välttämätöntä se että toinen vanhemmista saa töitä uudelta paikkakunnalla. 

Pääkaupunkiseudulla on niin monta mahdollista koulua, jousta valita, että jos yhtään tekee taustatyötä, siihen voi melkoisesti vaikuttaa mikä on todennäköisyys ongelmille. Ja ihan joka paikassa on mahdollisuus siihen että jossain vaiheessa tulee jotakin haastetta vastaan 

Jos nykyisellä paikkakunnalla on koulussa kaikki hyvin, on kavereita ja paikkakunnalla asuu mummit ja kummit, niin en pitäisi välttämättömänä muuttona tilannetta, jossa toisella vanhemmalla on osa viikosta lähityötä toisella paikkakunnalla.

Uskon, ettei noin huipputason erikoisasiantuntijan työssä ole 100% lähityötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vain semmonen kommentti, että omassa lapsuudenperheessäni oli vähän vastaava tilanne, ja me emme muuttaneet. Olen siitä edelleen katkera. Missä olisinkaan, jos olisi jo nuorempana ollut kaikki pääkaupunkiseudun mahdollisuudet koulutukseen, harrastuksiin, töihin ja verkostoitumiseen? Vielä työuran alussa hukkasin monta vuotta entisellä kotipaikkakunnalla. Siellä sai olla onnellinen, kun ylipäätään sai töitä, mutta Helsingissä ura lähti nousuun aivan eri lailla. 

Ja sinulla kun ei ole kristallipalloa, niin et voi tietää olisiko kaikki mennyt juuri noin hienosti, kuin mielikuvissasi.

Toisessa todellisuudessa saatat olla katkera siitä, että muutitte.

Itse muuttelin koko lapsuuden äidin mielitekojen perässä. Käteen jäi lähinnä irtolaisuus ja traumat. Sittemmin kun pääsin äidistä eroon niin olen ollut paikallani jo vuosia, kohta lähemmäs vuosikymmenen. Levottomuus ja tyytymättömyys, ahneus, ovat negatiivisia luonteenpiirteitä. Lapsi ei pysty ennustamaan millaista on olla espoossa. Ihmiset ovat myös tosi erilaisia maakunnissa ja hesulialueella. Varsinkin espoossa miehet ovat ihan psykoja, sinne ei auta mennä jos ei ole itse h uoruli-psyko nainen.

Jos päänupissa pyörii tällaisia ajatuksia, niin kannattaisi huolestua oikein todella. Järjetöntä paisuttelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.

Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.

Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan. 

Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.

Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa. 

Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?

Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.

Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.

Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.

No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.

Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.

Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?

Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.

9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.

Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.

Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.

Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).

Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.

Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä? 

Ok.

Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.

Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin. 

Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.

Tuskin olen poikkeustapaus. Ihan samalla tavalla ihmiset kulkevat pääkaupunkiseudulla samaa reittiä päivästä toiseen kuin muuallakin, joten on vain luonnollista, että keskustelua syntyy ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy. 

Minä olen luullut, että siellä bussit kulkevat useammin kuin kerran aamulla keskustaan ja kerran iltapäivällä sieltä pois.

Tottakai kulkevat. Silti ne samat ihmiset ovat 7:32 bussissa, ei 7:38 bussissa päivästä toiseen. Ihminen vaan toimii niin. 

Kyllä! Tottakai sitä porukkaa, johon ei kiinnitä mitään huomiota ja taustahyhmää on paljon sitäkin, mutta ne arjen tyypit pysyy samoina. Heti jos muutamaan päivään ei ole nähnyt sitä yhtä rouvaa koirineen, herää huoli. 

Jep! Mä luulen, että ne, jotka kuvittelevat ettei pääkaupunkiseudulla näin ole, eivät ole koskaan täällä asuneet. Ihmiset on ihan samanlaisia täällä kuin muuallakin, ihmisiä vain on enemmän. 

Minä olen asunut Helsingissä pitkään ja myös käyttänyt paljon busseja. Ei usein kulkevilla linjoilla ala ihmisiä tunnistamaan. Ehkä jossain Espoon perukoilla, jossa kulkee yksi bussi tunnissa. Monella linjalla suurin osa matkustajista on sitä paitsi teinejä, ehkä teinit sitten tutustuvat myös bussissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Jotkut myös muuttavat lasten kanssa tyyliin vuoden välein. Eri asia onko se lapsille hyväksi. Not.

Itse muutin lapsuudessani usein, ja siksi olen nykyään sitä mieltä, ettei mielellään muuttamisia ja koulunvaihtoja, jos yhtään on tähän mahdollisuutta.

Joissain kouluissa meni joo kivasti ja sai kavereita, joissain päätyi heti hylkiöksi ja kiusatuksi. Ja sitä kun ei voi etukäteen tietää kummin käy.

Mikä on sitten välttämätöntä ja mikä ei? Minusta on melko välttämätöntä se että toinen vanhemmista saa töitä uudelta paikkakunnalla. 

Pääkaupunkiseudulla on niin monta mahdollista koulua, jousta valita, että jos yhtään tekee taustatyötä, siihen voi melkoisesti vaikuttaa mikä on todennäköisyys ongelmille. Ja ihan joka paikassa on mahdollisuus siihen että jossain vaiheessa tulee jotakin haastetta vastaan 

Minä epäilen, mahtaako aloittajan mies saada tehdyksi tuota kouluvertailua taustatöineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Jotkut myös muuttavat lasten kanssa tyyliin vuoden välein. Eri asia onko se lapsille hyväksi. Not.

Itse muutin lapsuudessani usein, ja siksi olen nykyään sitä mieltä, ettei mielellään muuttamisia ja koulunvaihtoja, jos yhtään on tähän mahdollisuutta.

Joissain kouluissa meni joo kivasti ja sai kavereita, joissain päätyi heti hylkiöksi ja kiusatuksi. Ja sitä kun ei voi etukäteen tietää kummin käy.

Mikä on sitten välttämätöntä ja mikä ei? Minusta on melko välttämätöntä se että toinen vanhemmista saa töitä uudelta paikkakunnalla. 

Pääkaupunkiseudulla on niin monta mahdollista koulua, jousta valita, että jos yhtään tekee taustatyötä, siihen voi melkoisesti vaikuttaa mikä on todennäköisyys ongelmille. Ja ihan joka paikassa on mahdollisuus siihen että jossain vaiheessa tulee jotakin haastetta vastaan 

Eihän muutto ole välttämätön kun molemmilla vanhemmilla on jo työpaikat nykyisellä paikkakunnalla. Olisi ihan eri asia jos vanhemmat olisivat työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.

Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.

Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan. 

Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.

Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa. 

Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?

Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.

Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.

Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.

No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.

Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.

Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?

Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.

9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.

Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.

Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.

Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).

Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.

Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä? 

Ok.

Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.

Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin. 

Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.

Tuskin olen poikkeustapaus. Ihan samalla tavalla ihmiset kulkevat pääkaupunkiseudulla samaa reittiä päivästä toiseen kuin muuallakin, joten on vain luonnollista, että keskustelua syntyy ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy. 

Minä olen luullut, että siellä bussit kulkevat useammin kuin kerran aamulla keskustaan ja kerran iltapäivällä sieltä pois.

Tottakai kulkevat. Silti ne samat ihmiset ovat 7:32 bussissa, ei 7:38 bussissa päivästä toiseen. Ihminen vaan toimii niin. 

Kyllä! Tottakai sitä porukkaa, johon ei kiinnitä mitään huomiota ja taustahyhmää on paljon sitäkin, mutta ne arjen tyypit pysyy samoina. Heti jos muutamaan päivään ei ole nähnyt sitä yhtä rouvaa koirineen, herää huoli. 

Jep! Mä luulen, että ne, jotka kuvittelevat ettei pääkaupunkiseudulla näin ole, eivät ole koskaan täällä asuneet. Ihmiset on ihan samanlaisia täällä kuin muuallakin, ihmisiä vain on enemmän. 

Se juttu onkin siinä, että ihmisiä on enemmän. Kaikki ei sellaista halua

Mutta silloin ei ole kyse mistään lasten juurista vaan omasta navasta. En minäkään asu ydinkeskustassa ja ihmisiä ei ole kuin työmatkalla enemmän kuin keskiverto pitäjässä. Katsos kun voihan sitä valita asuinpaikkansa pääkaupunkiseudullakin rauhallisemmalta alueelta. 

Itsekin asun Helsingissä melko lähellä keskustaa sellaisella alueella, joka hiljenee joka päivä viimeistään klo 21. Täällä on samanlainen hiljaisuus ja vähän ihmisiä kuin pienemmässä pitäjässä, paitsi ettei täällä ole pitkin yötä pilderallia raitilla vetäviä amiksia ja mopopoikia. 

T: molemmissa paikoissa asunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.

Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.

Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan. 

Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.

Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa. 

Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?

Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.

Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.

Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.

No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.

Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.

Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?

Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.

9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.

Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.

Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.

Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).

Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.

Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä? 

Ok.

Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.

Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin. 

Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.

Tuskin olen poikkeustapaus. Ihan samalla tavalla ihmiset kulkevat pääkaupunkiseudulla samaa reittiä päivästä toiseen kuin muuallakin, joten on vain luonnollista, että keskustelua syntyy ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy. 

Minä olen luullut, että siellä bussit kulkevat useammin kuin kerran aamulla keskustaan ja kerran iltapäivällä sieltä pois.

Tottakai kulkevat. Silti ne samat ihmiset ovat 7:32 bussissa, ei 7:38 bussissa päivästä toiseen. Ihminen vaan toimii niin. 

Kyllä! Tottakai sitä porukkaa, johon ei kiinnitä mitään huomiota ja taustahyhmää on paljon sitäkin, mutta ne arjen tyypit pysyy samoina. Heti jos muutamaan päivään ei ole nähnyt sitä yhtä rouvaa koirineen, herää huoli. 

Jep! Mä luulen, että ne, jotka kuvittelevat ettei pääkaupunkiseudulla näin ole, eivät ole koskaan täällä asuneet. Ihmiset on ihan samanlaisia täällä kuin muuallakin, ihmisiä vain on enemmän. 

Yleensä kovimpaan ääneen Helsingin alueen ongelmista ja haitoista huutavat ne, jotka eivät ole asuneet Helsingissä tai ovat ehkä kerran pyörähtäneet rautatieasemalla. Heidän mielestään Helsinki on jo kokonaan kamalien ulkomaalaisten vallassa, huumekauppa rehottaa joka nurkalla, rikoksia tehdään solkenaan ja joka päivässä metroissa ja junissa hakataan sairaalakuntoon 55 ihmistä. Lisäksi jokaisessa kerrostalossa asuu vain naapureitaan terrorisoivia hulluja ja joka toinen naapuri on narkki.

Eikös uutisissa ollut että Espoossa luokkakoko voi olla 51 (kolmas luokka). 

Itse en edes harkitsisi. Miksei mies käy siellä töissä?  Lomat ja viikonloput perheen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Jotkut myös muuttavat lasten kanssa tyyliin vuoden välein. Eri asia onko se lapsille hyväksi. Not.

Itse muutin lapsuudessani usein, ja siksi olen nykyään sitä mieltä, ettei mielellään muuttamisia ja koulunvaihtoja, jos yhtään on tähän mahdollisuutta.

Joissain kouluissa meni joo kivasti ja sai kavereita, joissain päätyi heti hylkiöksi ja kiusatuksi. Ja sitä kun ei voi etukäteen tietää kummin käy.

Mikä on sitten välttämätöntä ja mikä ei? Minusta on melko välttämätöntä se että toinen vanhemmista saa töitä uudelta paikkakunnalla. 

Pääkaupunkiseudulla on niin monta mahdollista koulua, jousta valita, että jos yhtään tekee taustatyötä, siihen voi melkoisesti vaikuttaa mikä on todennäköisyys ongelmille. Ja ihan joka paikassa on mahdollisuus siihen että jossain vaiheessa tulee jotakin haastetta vastaan 

Jos nykyisellä paikkakunnalla on koulussa kaikki hyvin, on kavereita ja paikkakunnalla asuu mummit ja kummit, niin en pitäisi välttämättömänä muuttona tilannetta, jossa toisella vanhemmalla on osa viikosta lähityötä toisella paikkakunnalla.

Uskon, ettei noin huipputason erikoisasiantuntijan työssä ole 100% lähityötä. 

Luulerko että, jos apn lies voisi tehdä paljonkin etätyötä, muutto olisi edes keskustelussa? Todellakin heidän kannattaisi muuttaa, mikään ei puhu sitä vastaan. Ap on vain itsekäs.

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Jotkut myös muuttavat lasten kanssa tyyliin vuoden välein. Eri asia onko se lapsille hyväksi. Not.

Itse muutin lapsuudessani usein, ja siksi olen nykyään sitä mieltä, ettei mielellään muuttamisia ja koulunvaihtoja, jos yhtään on tähän mahdollisuutta.

Joissain kouluissa meni joo kivasti ja sai kavereita, joissain päätyi heti hylkiöksi ja kiusatuksi. Ja sitä kun ei voi etukäteen tietää kummin käy.

Mikä on sitten välttämätöntä ja mikä ei? Minusta on melko välttämätöntä se että toinen vanhemmista saa töitä uudelta paikkakunnalla. 

Pääkaupunkiseudulla on niin monta mahdollista koulua, jousta valita, että jos yhtään tekee taustatyötä, siihen voi melkoisesti vaikuttaa mikä on todennäköisyys ongelmille. Ja ihan joka paikassa on mahdollisuus siihen että jossain vaiheessa tulee jotakin haastetta vastaan 

Minä epäilen, mahtaako aloittajan mies saada tehdyksi tuota kouluvertailua taustatöineen.

Miksi se hänen hommansa yksin olisikaan? Enemmänhän se apn homma olisikin, kun se on kerran hänen mielestään kynnyskysymys. 

En tjua yhtään apn miehen dissausta tässä ketjussa. Tittakai jokainen haluaa tarttua työmahdollisuuteen ja perheensä mukaan muuttaessaan. Miten se nyt muka on jotenkin outoa tai kuvaa tyhmyyttä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Jotkut myös muuttavat lasten kanssa tyyliin vuoden välein. Eri asia onko se lapsille hyväksi. Not.

Itse muutin lapsuudessani usein, ja siksi olen nykyään sitä mieltä, ettei mielellään muuttamisia ja koulunvaihtoja, jos yhtään on tähän mahdollisuutta.

Joissain kouluissa meni joo kivasti ja sai kavereita, joissain päätyi heti hylkiöksi ja kiusatuksi. Ja sitä kun ei voi etukäteen tietää kummin käy.

Mikä on sitten välttämätöntä ja mikä ei? Minusta on melko välttämätöntä se että toinen vanhemmista saa töitä uudelta paikkakunnalla. 

Pääkaupunkiseudulla on niin monta mahdollista koulua, jousta valita, että jos yhtään tekee taustatyötä, siihen voi melkoisesti vaikuttaa mikä on todennäköisyys ongelmille. Ja ihan joka paikassa on mahdollisuus siihen että jossain vaiheessa tulee jotakin haastetta vastaan 

Minä epäilen, mahtaako aloittajan mies saada tehdyksi tuota kouluvertailua taustatöineen.

Miksi se hänen hommansa yksin olisikaan? Enemmänhän se apn homma olisikin, kun se on kerran hänen mielestään kynnyskysymys. 

En tjua yhtään apn miehen dissausta tässä ketjussa. Tittakai jokainen haluaa tarttua työmahdollisuuteen ja perheensä mukaan muuttaessaan. Miten se nyt muka on jotenkin outoa tai kuvaa tyhmyyttä? 

No eihän se olekaan eikä kukaan miettisi oikeasti kahta kertaa tilanteessa, jossa itse tekee etätöitä eikä estettä muutolle ole. Aiköhän tämä ole rage baitti ja tyypit trollaa minkä jaksaa. Yllättävän vähän on ra sis teja löytänyt ketjuun, miesviha jo aika kaluttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Jotkut myös muuttavat lasten kanssa tyyliin vuoden välein. Eri asia onko se lapsille hyväksi. Not.

Itse muutin lapsuudessani usein, ja siksi olen nykyään sitä mieltä, ettei mielellään muuttamisia ja koulunvaihtoja, jos yhtään on tähän mahdollisuutta.

Joissain kouluissa meni joo kivasti ja sai kavereita, joissain päätyi heti hylkiöksi ja kiusatuksi. Ja sitä kun ei voi etukäteen tietää kummin käy.

Mikä on sitten välttämätöntä ja mikä ei? Minusta on melko välttämätöntä se että toinen vanhemmista saa töitä uudelta paikkakunnalla. 

Pääkaupunkiseudulla on niin monta mahdollista koulua, jousta valita, että jos yhtään tekee taustatyötä, siihen voi melkoisesti vaikuttaa mikä on todennäköisyys ongelmille. Ja ihan joka paikassa on mahdollisuus siihen että jossain vaiheessa tulee jotakin haastetta vastaan 

Minä epäilen, mahtaako aloittajan mies saada tehdyksi tuota kouluvertailua taustatöineen.

Miksi se hänen hommansa yksin olisikaan? Enemmänhän se apn homma olisikin, kun se on kerran hänen mielestään kynnyskysymys. 

En tjua yhtään apn miehen dissausta tässä ketjussa. Tittakai jokainen haluaa tarttua työmahdollisuuteen ja perheensä mukaan muuttaessaan. Miten se nyt muka on jotenkin outoa tai kuvaa tyhmyyttä? 

Ei tuollaisella miehellä pitäisi lapsia olla ollenkaan, jos on ihan sama mihin lapset menevät ja mitä tekevät ja joka sanoo toiselle, että selvitä sinä sitten, jos se on sinulle niin tärkeää. Kyllä se vaan on outoa ja tyhmyyttä.