Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä

Pienehkö keskisuomalainen kaupunki??

Nyt on hyvä aika muuttaa!

Tuttavani on kotoisin sellaisesta. Sanoi että piti lähteä koulun jälkeen koska siellä ei ole töitä eikä opiskelu paikkoja nuorille.

Jos sinä jäät, niin lapsesi kuitenkin muuttavat pois ja he lopulta asuvat perheineen muualla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten. 

Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton. 

Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. 

En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA. 

Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen. 

ap. 

"Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. " - Tuohon voi vastata yhdellä sanalla: Bullshit.

Kukaan täysjärkinen ei tee tuontasoista muutosta kokeilematta mitä se tarkoittaa käytännössä. Kaikki asuinpaikkaa koskevat päätökset on tehtävä ilmeisen nopeasti ja tuntematta edes asuinaluetta. Jos uudesta duunista tuleekin koeaikapurku 2kk päästä mitä sitten? "sori, kävi käpy"?

Tottakai mies menee edeltä ensin vuokralle ja etsii perheelle asunnon paikan päältä. Mutta sitä ennen pitää jo olla päätös, että perhe tulee perästä. Kyllä perhe on monille tärkeä tukiverkko. -Eri

Ei tuossa vaiheessa vielä tarvitse olla varmuutta asiasta, jos saa loistotarjouksen muualta niin sitä voi kähteä pienellä kynnyksellä katsomaan ja sitten kun on muodostunut kuva minkälaista elämä siellä olisi kaikille niin silloin perheellä on oikeasti vaihtoehto jota pohtia, sen sijaan että kiukutellaan: "mä haluan mennä ja teidän pitää seurata sokkona tai vihaan teitä ikuisesti" 

Kukaan ei tunnu huomioivan sitä, että jos mies ottaa tämän uuden työn vastaan, hän samalla irtisanoutuu vanhasta. Tuskin hän vanhaan työhön haluaa palata, jos uusi työ ei olekaan sitä, mitä toivoi. Löytyykö siis uutta työpaikkaa enää nykyiseltä paikkakunnalta? Mitä, jos ei löydy? 

 

Mies voi valita myös sen, että asettaa perheensä etusijalle, ja pitää asiat ennallaan. Sekin on valinta. Vieläpä vastuullinen valinta  

Me emme nyt kuitenkaan tiedä ollenkaan, minkälainen se "kovanluokan" työtarjous on, olisiko se miehelle unelmien täyttymys. Miten hän viihtyy nykyisessä työpaikassaan, kaipaako oikeasti muutosta ja uusia haasteita, joita uusi työ tarjoaisi? Tuo on vaikea tilanne ihan varmasti. Voi käydä myös niin, että jos mies työtarjouksesta kieltäytyy, kun ei saa perhettä mukaansa, hän on ap:lle myöhemmin katkera menetetystä mahdollisuudesta. Ehkä hänen pitäisi kuitenkin kokeilla sitä vaihtoehtoa, että hankkii Espoosta vuokrakämpän, asuu viikot siellä ja viettää viikonloput perheensä kanssa. Ja olisiko nykyisestä työpaikasta mahdollista saada ensin virkavapaata vaikka vuodeksi, jotta pääsee kokeilemaan, miten järjestely toimii, ennen kuin irtisanoutuu kokonaan.

Avainsana on kompromissi. Ja aloituksen perusteella siihen ei ap:n mies ole suostunut, vaan vaatii saada kaiken haluamansa sellaisenaan.

Olen edellinen kommentoija ja tarkoitin oman kommenttini enemmänkin neuvoksi ap:n miehelle, kun sanoin, että hänen ehkä kannattaisi kokeilla, jottei katkeroidu. 

Tällä palstalla leimahtaa aina hyvin äkkiä miesviha, nytkään emme läheskään kaikkia faktoja tiedä ja silti ollaan valmiita leimaamaan ap:n mies itsekkääksi paskiaiseksi.

Ei ole miesvihaa nähnytkään se, että arvostelemme itsekästä ihmistä, samantekevää onko kyseessä mies vai nainen. Ja perustamme arviomme hänestä ihan ap:n omiin viesteihin, joista välittyy kuva melkoisen vastenmielisestä miekkosesta, joka vaatii perheeltä uhrauksia joustamatta itse ollenkaan.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö kukaan, mikä ap:n tilanne on nyt?

Ap on tainnut poistua tästä keskustelusta aikaa sitten, ei ole vastannut, eikä kommentoinut pitkään aikaan mitään. Me täällä keskenämme kinaamme hänen ha miehensä dilemmasta.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en lähtisi. Jos lapsilla on asiat hyvin nykyisessä ympäristössä, en ottaisi riskiä, että uudessa paikassa astiat ovatkin paljon huonommin. Erityisesti tuossa iässä kaverit ja turvallinen ympäristö ovat tärkeitä.

Mies voi muuttaa viikoiksi Espooseen ja käydä viikonloppuisin kotona, jos todella sen työn haluaa.

Ja miten itselläänkin on elämä. Vaikka olisi tilanne, jossa ei olisi lapsia, niin en minä ainakaan lähtisi kauas kotoa jonnekin, jossa minulla ei olisi töitä eikä ystäviä.

Ei kiinnostaisi pätkääkään alkaa aloittamaan kaikkea alusta, vain jotta toinen voi olla tyytyväinen.

Minä muutin puolison työn takia ulkomaille pariksi vuodeksi. En yhtään olisi halunnut lähteä, olin jo aiemmin asunut toisessa maassa ja palannut takaisin ja asettunut aloilleni. Sitten piti lähteä. En halunnut olla erossakaan kahta vuotta enkä sahata kahden maan väliä. Tuo aika ei ole mikään kullanhohtoinen muisto, vaan jätti ikävät jäljet. En suosittele kenellekään muuttoa vasten tahtoaan, jos vain on jokin toinen vaihtoehto.

Tottakai muutatte koko perhe.  Uusi elämä edessä. Joskus on hyvä astua omalta mukavuusalueelta pois.  Jos tarjous on miehelle kovin tärkeä, hän lähtee kuitenkin, vaikka ensin nikottelee.  Sinä putoat vähitellen pois kuvioista tai hän on loppuelämänsä katkera, kun olisi ollut mahdollisuus ja hän ei sitä käyttänyt.  Lapset kasvaa nopeasti ja he pystyvät nykytekniikalla pitämään hyvin yhteyttä kavereihin.  Olen itse lähtenyt kerran miehen työn vuoksi ja hän on kerran läjtenyt minun työni vuoksi.  Jälkeenpäin olemme todenneet, että molemmat lähdöt olivat hyviä.  4 lasta

Eikö kovan luokan työtä voi tehdä etänä?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai muutatte koko perhe.  Uusi elämä edessä. Joskus on hyvä astua omalta mukavuusalueelta pois.  Jos tarjous on miehelle kovin tärkeä, hän lähtee kuitenkin, vaikka ensin nikottelee.  Sinä putoat vähitellen pois kuvioista tai hän on loppuelämänsä katkera, kun olisi ollut mahdollisuus ja hän ei sitä käyttänyt.  Lapset kasvaa nopeasti ja he pystyvät nykytekniikalla pitämään hyvin yhteyttä kavereihin.  Olen itse lähtenyt kerran miehen työn vuoksi ja hän on kerran läjtenyt minun työni vuoksi.  Jälkeenpäin olemme todenneet, että molemmat lähdöt olivat hyviä.  4 lasta

Miksi siis ei mies voi astua myös pois mukavuusalueeltaan? Koeajan ajan asuu työviikot yksiössä Espoossa, viikonlopuksi takaisin ja jos näyttää varmalta että saa työnsä ihan virallisesti, niin sitten harkitaan vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en lähtisi. Jos lapsilla on asiat hyvin nykyisessä ympäristössä, en ottaisi riskiä, että uudessa paikassa astiat ovatkin paljon huonommin. Erityisesti tuossa iässä kaverit ja turvallinen ympäristö ovat tärkeitä.

Mies voi muuttaa viikoiksi Espooseen ja käydä viikonloppuisin kotona, jos todella sen työn haluaa.

Ja miten itselläänkin on elämä. Vaikka olisi tilanne, jossa ei olisi lapsia, niin en minä ainakaan lähtisi kauas kotoa jonnekin, jossa minulla ei olisi töitä eikä ystäviä.

Ei kiinnostaisi pätkääkään alkaa aloittamaan kaikkea alusta, vain jotta toinen voi olla tyytyväinen.

Minä muutin puolison työn takia ulkomaille pariksi vuodeksi. En yhtään olisi halunnut lähteä, olin jo aiemmin asunut toisessa maassa ja palannut takaisin ja asettunut aloilleni. Sitten piti lähteä. En halunnut olla erossakaan kahta vuotta enkä sahata kahden maan väliä. Tuo aika ei ole mikään kullanhohtoinen muisto, vaan jätti ikävät jäljet. En suosittele kenellekään muuttoa vasten tahtoaan, jos vain on jokin toinen vaihtoehto.

Itse pidän parisuhdetta sen verran väliaikaisena tilana, etten tekisi mitään iso elämänmuutoksia vain toisen mieliksi.

Jos haluaa itse lähteä mukaan, niin ok. Mutta jos ei, niin en todellakaan lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö kukaan, mikä ap:n tilanne on nyt?

Ap on tainnut poistua tästä keskustelusta aikaa sitten, ei ole vastannut, eikä kommentoinut pitkään aikaan mitään. Me täällä keskenämme kinaamme hänen ha miehensä dilemmasta.

 

 

.

Toivottavasti saivat hommalle jonkinlaisen järkevän ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten. 

Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton. 

Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. 

En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA. 

Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen. 

ap. 

"Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. " - Tuohon voi vastata yhdellä sanalla: Bullshit.

Kukaan täysjärkinen ei tee tuontasoista muutosta kokeilematta mitä se tarkoittaa käytännössä. Kaikki asuinpaikkaa koskevat päätökset on tehtävä ilmeisen nopeasti ja tuntematta edes asuinaluetta. Jos uudesta duunista tuleekin koeaikapurku 2kk päästä mitä sitten? "sori, kävi käpy"?

Tottakai mies menee edeltä ensin vuokralle ja etsii perheelle asunnon paikan päältä. Mutta sitä ennen pitää jo olla päätös, että perhe tulee perästä. Kyllä perhe on monille tärkeä tukiverkko. -Eri

Ei tuossa vaiheessa vielä tarvitse olla varmuutta asiasta, jos saa loistotarjouksen muualta niin sitä voi kähteä pienellä kynnyksellä katsomaan ja sitten kun on muodostunut kuva minkälaista elämä siellä olisi kaikille niin silloin perheellä on oikeasti vaihtoehto jota pohtia, sen sijaan että kiukutellaan: "mä haluan mennä ja teidän pitää seurata sokkona tai vihaan teitä ikuisesti" 

Kukaan ei tunnu huomioivan sitä, että jos mies ottaa tämän uuden työn vastaan, hän samalla irtisanoutuu vanhasta. Tuskin hän vanhaan työhön haluaa palata, jos uusi työ ei olekaan sitä, mitä toivoi. Löytyykö siis uutta työpaikkaa enää nykyiseltä paikkakunnalta? Mitä, jos ei löydy? 

 

Mies voi valita myös sen, että asettaa perheensä etusijalle, ja pitää asiat ennallaan. Sekin on valinta. Vieläpä vastuullinen valinta  

Me emme nyt kuitenkaan tiedä ollenkaan, minkälainen se "kovanluokan" työtarjous on, olisiko se miehelle unelmien täyttymys. Miten hän viihtyy nykyisessä työpaikassaan, kaipaako oikeasti muutosta ja uusia haasteita, joita uusi työ tarjoaisi? Tuo on vaikea tilanne ihan varmasti. Voi käydä myös niin, että jos mies työtarjouksesta kieltäytyy, kun ei saa perhettä mukaansa, hän on ap:lle myöhemmin katkera menetetystä mahdollisuudesta. Ehkä hänen pitäisi kuitenkin kokeilla sitä vaihtoehtoa, että hankkii Espoosta vuokrakämpän, asuu viikot siellä ja viettää viikonloput perheensä kanssa. Ja olisiko nykyisestä työpaikasta mahdollista saada ensin virkavapaata vaikka vuodeksi, jotta pääsee kokeilemaan, miten järjestely toimii, ennen kuin irtisanoutuu kokonaan.

Avainsana on kompromissi. Ja aloituksen perusteella siihen ei ap:n mies ole suostunut, vaan vaatii saada kaiken haluamansa sellaisenaan.

Olen edellinen kommentoija ja tarkoitin oman kommenttini enemmänkin neuvoksi ap:n miehelle, kun sanoin, että hänen ehkä kannattaisi kokeilla, jottei katkeroidu. 

Tällä palstalla leimahtaa aina hyvin äkkiä miesviha, nytkään emme läheskään kaikkia faktoja tiedä ja silti ollaan valmiita leimaamaan ap:n mies itsekkääksi paskiaiseksi.

Ei ole miesvihaa nähnytkään se, että arvostelemme itsekästä ihmistä, samantekevää onko kyseessä mies vai nainen. Ja perustamme arviomme hänestä ihan ap:n omiin viesteihin, joista välittyy kuva melkoisen vastenmielisestä miekkosesta, joka vaatii perheeltä uhrauksia joustamatta itse ollenkaan.

-eri

Ei onnistunut enää lainaaminen, mutta kommentoin nyt vielä sille, joka sanoo ap:n miestä vastenmieliseksi miekkoseksi sillä perusteella, että miestä harmittaa, kun joutuu kieltäytymään huippu työtarjouksesta, kun ei halua muuttaa ilman perhettään ja vaimo ei halua lähteä. Aika kevein perustein sinä toisen tuomitset. Minusta mies olisi huomattavasti itsekkäämpi, jos hän muitta mutkitta olisi ilmoittanut jättävänsä perheensä ja lähtevänsä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten. 

Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton. 

Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. 

En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA. 

Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen. 

ap. 

"Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. " - Tuohon voi vastata yhdellä sanalla: Bullshit.

Kukaan täysjärkinen ei tee tuontasoista muutosta kokeilematta mitä se tarkoittaa käytännössä. Kaikki asuinpaikkaa koskevat päätökset on tehtävä ilmeisen nopeasti ja tuntematta edes asuinaluetta. Jos uudesta duunista tuleekin koeaikapurku 2kk päästä mitä sitten? "sori, kävi käpy"?

Tottakai mies menee edeltä ensin vuokralle ja etsii perheelle asunnon paikan päältä. Mutta sitä ennen pitää jo olla päätös, että perhe tulee perästä. Kyllä perhe on monille tärkeä tukiverkko. -Eri

Ei tuossa vaiheessa vielä tarvitse olla varmuutta asiasta, jos saa loistotarjouksen muualta niin sitä voi kähteä pienellä kynnyksellä katsomaan ja sitten kun on muodostunut kuva minkälaista elämä siellä olisi kaikille niin silloin perheellä on oikeasti vaihtoehto jota pohtia, sen sijaan että kiukutellaan: "mä haluan mennä ja teidän pitää seurata sokkona tai vihaan teitä ikuisesti" 

Kukaan ei tunnu huomioivan sitä, että jos mies ottaa tämän uuden työn vastaan, hän samalla irtisanoutuu vanhasta. Tuskin hän vanhaan työhön haluaa palata, jos uusi työ ei olekaan sitä, mitä toivoi. Löytyykö siis uutta työpaikkaa enää nykyiseltä paikkakunnalta? Mitä, jos ei löydy? 

 

Mies voi valita myös sen, että asettaa perheensä etusijalle, ja pitää asiat ennallaan. Sekin on valinta. Vieläpä vastuullinen valinta  

Me emme nyt kuitenkaan tiedä ollenkaan, minkälainen se "kovanluokan" työtarjous on, olisiko se miehelle unelmien täyttymys. Miten hän viihtyy nykyisessä työpaikassaan, kaipaako oikeasti muutosta ja uusia haasteita, joita uusi työ tarjoaisi? Tuo on vaikea tilanne ihan varmasti. Voi käydä myös niin, että jos mies työtarjouksesta kieltäytyy, kun ei saa perhettä mukaansa, hän on ap:lle myöhemmin katkera menetetystä mahdollisuudesta. Ehkä hänen pitäisi kuitenkin kokeilla sitä vaihtoehtoa, että hankkii Espoosta vuokrakämpän, asuu viikot siellä ja viettää viikonloput perheensä kanssa. Ja olisiko nykyisestä työpaikasta mahdollista saada ensin virkavapaata vaikka vuodeksi, jotta pääsee kokeilemaan, miten järjestely toimii, ennen kuin irtisanoutuu kokonaan.

Avainsana on kompromissi. Ja aloituksen perusteella siihen ei ap:n mies ole suostunut, vaan vaatii saada kaiken haluamansa sellaisenaan.

Olen edellinen kommentoija ja tarkoitin oman kommenttini enemmänkin neuvoksi ap:n miehelle, kun sanoin, että hänen ehkä kannattaisi kokeilla, jottei katkeroidu. 

Tällä palstalla leimahtaa aina hyvin äkkiä miesviha, nytkään emme läheskään kaikkia faktoja tiedä ja silti ollaan valmiita leimaamaan ap:n mies itsekkääksi paskiaiseksi.

Ei ole miesvihaa nähnytkään se, että arvostelemme itsekästä ihmistä, samantekevää onko kyseessä mies vai nainen. Ja perustamme arviomme hänestä ihan ap:n omiin viesteihin, joista välittyy kuva melkoisen vastenmielisestä miekkosesta, joka vaatii perheeltä uhrauksia joustamatta itse ollenkaan.

-eri

Ei onnistunut enää lainaaminen, mutta kommentoin nyt vielä sille, joka sanoo ap:n miestä vastenmieliseksi miekkoseksi sillä perusteella, että miestä harmittaa, kun joutuu kieltäytymään huippu työtarjouksesta, kun ei halua muuttaa ilman perhettään ja vaimo ei halua lähteä. Aika kevein perustein sinä toisen tuomitset. Minusta mies olisi huomattavasti itsekkäämpi, jos hän muitta mutkitta olisi ilmoittanut jättävänsä perheensä ja lähtevänsä yksin.

Mitä itsekästä siinä olisi ollut, että asuu työviikot itsekseen, ja palaa lomilla kotiin?

Monien kommenttien perusteella ajattelen, että ei ole mikään ihme, että Suomessa avioeroluvut ovat niin korkeat. Mies on todennäköisesti saanut tilaisuuden, joka tulee vastaan kerran elämässä. Vaimo voisi varmasti työllistyä pääkaupunkiseudulla. Lapset useimmiten sopeutuvat. Kuitenkin miestä vaaditaan sopeutumaan ja luopumaan urastaan, vaikka hän varmasti tuo kotiin suurimman osan tuloista. Mielestäni puolisoista toinen on nyt itsekäs, mutta itsekäs osapuoli ei nyt ole mies. 

Vierailija kirjoitti:

Pienehkö keskisuomalainen kaupunki??

Nyt on hyvä aika muuttaa!

Tuttavani on kotoisin sellaisesta. Sanoi että piti lähteä koulun jälkeen koska siellä ei ole töitä eikä opiskelu paikkoja nuorille.

Jos sinä jäät, niin lapsesi kuitenkin muuttavat pois ja he lopulta asuvat perheineen muualla

Luuletko, että lapset asuvat aikuisina vanhempien naapurissa? Hehän voi muuttaa vaikka toiselle puolelle maapalloa. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai muutatte koko perhe.  Uusi elämä edessä. Joskus on hyvä astua omalta mukavuusalueelta pois.  Jos tarjous on miehelle kovin tärkeä, hän lähtee kuitenkin, vaikka ensin nikottelee.  Sinä putoat vähitellen pois kuvioista tai hän on loppuelämänsä katkera, kun olisi ollut mahdollisuus ja hän ei sitä käyttänyt.  Lapset kasvaa nopeasti ja he pystyvät nykytekniikalla pitämään hyvin yhteyttä kavereihin.  Olen itse lähtenyt kerran miehen työn vuoksi ja hän on kerran läjtenyt minun työni vuoksi.  Jälkeenpäin olemme todenneet, että molemmat lähdöt olivat hyviä.  4 lasta

Jos asetelmassa esitettäisiin pienikin vihjaus, että jos en suostuisi lähtemään = "putoat sitten vähitellen kuvioista pois", niin sinetöisi päätökseni olla lähtemättä. 

Jos suhde ei kestä etä-aikaa, niin se ei ollut vahva alunperinkään, eikä mitään merkittävää menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on väärän miehen kanssa kun ei suostu seuraamaan.

Nainen ei ole mikään koira, hänellä on oma elämä, josta hän saa päättää itse.

Miksi olet miehen kanssa jonka kanssa et halua olla?

Missä on sanottu, ettei halua olla? Miehen vain ei pidä kuvitella että nainen on joku lemmikki, joka vain seuraa miestä vailla omaa tahtoa. Parisuhteessa on kaksi osapuolta, molemmilla oma tahto ja asioista keskustella, jos ollaan eri mieltä. Se ei ole mikään terve tilanne, että toinen vain taipuu seuraamaan vaikka olisi eri mieltä, saamatta takaisin mitään.

Koko perhe saa paremman elintason. Ja naisen kuuluu seurata miestään.  

Palkka voi olla parempi, mutta asunnot pääkaupunkiseudulla ovat niin paljon kalliimpia, että elintaso voi laskea. Samoin luultavasti lasten harrastukset ovat kalliimpia. Kaikki matkat ovat pidempiä ja hitaampia kuin pikkukaupungissa. Lopputuloksena lapset joutuvat luopumaan harrastuksista ja perhe asuu paljon ahtaammin kuin pikkukaupungissa. En kutsuisi sitä paremmaksi elintasoksi.

Vierailija kirjoitti:

Monien kommenttien perusteella ajattelen, että ei ole mikään ihme, että Suomessa avioeroluvut ovat niin korkeat. Mies on todennäköisesti saanut tilaisuuden, joka tulee vastaan kerran elämässä. Vaimo voisi varmasti työllistyä pääkaupunkiseudulla. Lapset useimmiten sopeutuvat. Kuitenkin miestä vaaditaan sopeutumaan ja luopumaan urastaan, vaikka hän varmasti tuo kotiin suurimman osan tuloista. Mielestäni puolisoista toinen on nyt itsekäs, mutta itsekäs osapuoli ei nyt ole mies. 

Mies voi ottaa työpaikan vastaan ja asua viikot lähellä työpaikkaansa. Aivan varmasti hän voi tehdä etätöitä ja olla viikonloput perheen luona. Välimatkaa on muutama sata kilometriä. Kukaan ei ole sanonut, että mies ei saa muuttaa, ei edes aloittaja.

Vierailija kirjoitti:

Monien kommenttien perusteella ajattelen, että ei ole mikään ihme, että Suomessa avioeroluvut ovat niin korkeat. Mies on todennäköisesti saanut tilaisuuden, joka tulee vastaan kerran elämässä. Vaimo voisi varmasti työllistyä pääkaupunkiseudulla. Lapset useimmiten sopeutuvat. Kuitenkin miestä vaaditaan sopeutumaan ja luopumaan urastaan, vaikka hän varmasti tuo kotiin suurimman osan tuloista. Mielestäni puolisoista toinen on nyt itsekäs, mutta itsekäs osapuoli ei nyt ole mies. 

Ja on itsekästä, jos ei halua muuttaa vieraalle paikkakunnalle työttömäksi ja vailla tukiverkkoja?

Vierailija kirjoitti:

Monien kommenttien perusteella ajattelen, että ei ole mikään ihme, että Suomessa avioeroluvut ovat niin korkeat. Mies on todennäköisesti saanut tilaisuuden, joka tulee vastaan kerran elämässä. Vaimo voisi varmasti työllistyä pääkaupunkiseudulla. Lapset useimmiten sopeutuvat. Kuitenkin miestä vaaditaan sopeutumaan ja luopumaan urastaan, vaikka hän varmasti tuo kotiin suurimman osan tuloista. Mielestäni puolisoista toinen on nyt itsekäs, mutta itsekäs osapuoli ei nyt ole mies. 

Eihän kukaan ole vaatinut miestä luopumaan urastaan, vaan menemään uransa perässä, mutta asumaan osan viikosta eri paikkakunnalla kuin muu perhe. Jos miehen työ on niin raskasta, että se vaatii perheen läsnäolon joka ilta, niin silloin työ on liian raskasta eikä miehenkään kannata sen perässä muuttaa. Tuollainen kuulostaa lähestyvältä burn outilta ja silloin on koko työ mennyttä.

Mikäli mies asuu erillään perheestään viikot, se käytännössä hajottaa perheyhteyden. Toimiihan se toki väliaikaisena ratkaisuna, mutta ei pysyvästi. Vaimo löytää varmasti työpaikan pääkaupunkiseudulta, missä työmahdollisuudet ovat Suomen parhaat. 

Vierailija kirjoitti:

Höpsis. Mies saa ja voi yksinään muuttaa; oma valinta. Hän kerää kermat (ura ponkaisee ylöspäin), toki hän myös huolehtii yksinään haittapuolenkin. Siitä vain suhaamaan kodin ja työasennot väliä. Miksi muun perheen pitäisi kärsiä jos selkeästi nainen ja lapset eivät halua muuttaa. Kukaan ei myöskään estä miestä etenemistä urallaan tässä tapauksessa. 

Eikä se mies lähde lopulta. Eipä ne juuri lähde, joutuu yksinään hoitamaan itsensä mihin moni mies ei ole valmis. 

Yksin hoitamaan itsensä, mitä tarkoittaa? Eikö mies sitten nyt hoida yksin itseään? Miksei olisi valmis, aikuinen ihminen?! Onko nuo taas niitä kuuluisia lapsimiehiä joita muut hoivaavat?