Onko sinkku-/yh-elämä 40+ iässä hyvää vai ei?

Up

En kaipaa. 57v. ja onnellinen sinkkuna. Kaikki hyvin.

Elämä on hyvää. En kaipaa puolisoa. Elämä on hyvää jos teet siitä sellasen.

Tottakai kaipaan. Elämä on ihan hyvää, mutta ilman muuta se olisi parempaa, kun olisi hyvä ja lämmin intiimi suhde.

Mä tykkään elää mun ihanien lasten kanssa ilman parisuhdehuolia.

En kaipaa. Lapsen asioissa näin exääkin taannoin ja hän vaikutti onnelliselle ja tyytyväiselle. Ihan hänen kumppaninsa ansiota se tyytyväisyys. Tässä on nyt kaikki oikein ja jokainen saa sen mikä on itselle hyväksi. 

Kaipaan kumppania, vaikka pärjään yksinkin.

Ei ole. Viimeksi olin onnellinen 30-vuotiaana. Sen jälkeen ei mitään eikä elämässä ole oikein mitään iloa. Samaa tylsää, yksinäistä arkea. 

Kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja kumppanuutta, mutta en enää haluaisi naimisiin tai yhteistä kotia.

Kaipaan. Ei ole koskaan ollut oikeaa pitkää suhdetta. Ihan kokemuksen vuoksi olisi hyvä seurustella.

Ihmissuhteet ovat vaikeita ja kuormitun helposti. Mutta haluaisin koke rakkauden. Miltä tuntuu olla täysin hyväksytty. Ja toisen ihmisen tuki. Miltä tuntuu tehdä perheenä asioita.

Itselleni tämä yksinelo ei oikein hääviä ole ja kaipaan rinnalle elämänkumppania. Lapsettomaksi jääminen on myös suuri suru, joka tuntuu olevan aika hankalaakin hyväksyä ja tulla sen kanssa sinuiksi niin, ettei se pettymys ja suru vyöryisi yli uudelleen ja uudelleen.