Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä

Vierailija kirjoitti:

Anna miehen murjottaa. Eiköhän se siinä keksi miten ratkaisee tilanteen. En minäkään tuossa tilanteessa pistäisi muun perheen elämää päälaelleen. 

Sama. En muuttaisi edes ilman perhettä kenenkään perässä, kun koskaan ei tiedä löytyykö sieltä uudesta työpaikasta uusi heila, ja sitten on heippahei ja koita pärjätä,nyt kun olet muuttanut kauas kotoa ja repinyt elämäsi auki.

Mies voi hommata kakkosasunnon ja mennä yksin. Niin moni tekee. Lapset on jo isoja, pärjäät kyllä. 

Tuossa tilanteessa ap ryhtyy maksamaan miehelle korvausta siitä, että mies ei voi perheen takia tehdä asioita, joita hän haluaa tehdä. Niinhän sitä sanotaan silloinkin, kun nainen jää kotiin hoitamaan lapsia: miehen tulee korvata se ansionmenetys, joka perheestä huolehtimisesta syntyy. Nyt siis toisin päin eli nainen maksaa, kun mies ei saa edetä uralla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niitä elämän kulminaatiopisteitä, jolloin voi tarttua tilaisuuteen tai jäädä kotiin nyyhkyttämään. Niin tai näin, älä silti kuuntele palstan luusereita, joilla ei koskaan ole ollut rohkeutta mihinkään. 

Olin asunut 11-vuotiaana jo neljällä eri paikkakunnalla, perhe muutti aina paremman työpaikan vuoksi. Se oli silloin aivan normaalia. Jokainen muutto oli askel parempaan ja antoi rohkeuden sitten itsellekin etsiä opiskelu- ja työpaikat Suomesta ja ulkomailta. 

Eihän tässä ole kyse rohkeudesta, vaan siitä, mitä AP haluaa. AP  ei halua asua Espoossa, eikä edes muuttaa. Miksi hänen pitäisi? Tai lasten pitäisi? 

Rohkeus on jotain ihan muuta. Täällä selvästi pk-seutulaiset pitävät muuttoa itsestäänselvyytenä ymmärtämättä, että ihan aidosti moni ei halua asua pk-seudulla. 

Ehkä AP ei halua muuttaa yhtään mihinkään. Voishan mies työllistyö Ouluun, Kuopioon tai Tukholmaan, muuttaisiko AP sittenkään? Ehkä ei. Eikä tarvitse. Eikä siinä ole kyse rohkeudesta, vaan siitä että haluaa tehdä päätöksiä, joihin itse on tyytyväinen. tosin rohkeutta sekin on.

Miehen kannattaa muuttaa yksin. Espoossa on runsaasti vapaita naisia iltojen iloksi.

JSS

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Lapset ei välttämättä totu. Itse lapsena jouduin muuttamaan ja vaihtamaan koulua, uudessa koulussa kaikki oli tunteneet toisensa eskarista asti ja en oikein ikinä kuulunut joukkoon. 

Sama. Ärsyttää tuo lause, että lapset tottuvat.

Joo. Oli tosi nastaa ties monetako kertaa kyhjöttää koulun pihan nurkilla yksinään peloissaan, kun aloitti taas uudessa koulussa jossa ei tuntenut ketään.

Joskus meni hyvin ja sak kavereita, tosinaan päätyi hylkiöksi ja kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa aikanaan. Asuimme Keski-Suomessa ja mies sai unelmatyön espoosta. Minulla oli lupaava tutkijanura, eikä mitään tietoa työpaikasta Espoossa. Halusin tukea miestäni ja muutimme Espooseen, pieneen kaksioon slummialueelle. Mutta eipä siinä mitään, jonkin ajan kuluttua työllistyin ja totesin työmahdollisuudet paljon aiempaa monipuolisemmiksi. Nyt olemme asuneet Espoossa jo yli 20 vuotta, molemmat olemme hyvissä töissä, lapsi on aikuinen ja asuu perheineen Espoossa. Joten kyllä muuttamisesta voi seurata hyvääkin. 

Tarkoititko sanoa, että muutitte Ecuadorin slummialueelle? Ei Suomessa ole slummeja. 

Älä viitsi. Esimerkiksi minä asun rauhallisella omakotitaloalueella. Täälläkin on niitä lähiöitä, jotka on "slummeja" eli joissa on huomattavan levotonta, päihdeongelma ym. 

Sellaisia on joka paikkakunnalla. Joskus se on vain huono yksittäinen kunnan vuokratalo, joskus isompi asuinalue. 

Eikö ole aika raskasta, jos kaikki turvaverkotkin ja kaikki jäävät vanhalle kotipaikkakunnalle? Tuleeko mies aidosti tienaamaan niin paljon, että elintasonne paranee ja kaikki menetykset turvaverkoissa jne. korvataan hänen kohonneesta palkastaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko kotirouva?

Tämö. Jos mies on ainut tienaaja on hänellä myös päätösvalta.

No ei. Kyllä toisella edelleen päätösvalta omaan elämäänsä, tokikin etsien edullisemman asunnon jos puoliso ilmoittaa, ettei aio maksaa enää nykyisen asunnon kuluja senttiäkään.

Avioeropaprut täyttelisin siinä asuntohakemuksen kyljessä tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa ap ryhtyy maksamaan miehelle korvausta siitä, että mies ei voi perheen takia tehdä asioita, joita hän haluaa tehdä. Niinhän sitä sanotaan silloinkin, kun nainen jää kotiin hoitamaan lapsia: miehen tulee korvata se ansionmenetys, joka perheestä huolehtimisesta syntyy. Nyt siis toisin päin eli nainen maksaa, kun mies ei saa edetä uralla.

Eihän ap ilmeisesti ole kieltänyt miestä muuttamasta yksinään.

Hyvin voi vuokrata itselleen asunnon, jossa asuu viikot, ja palaa viikonloppuina ja lomilla sitten kotiin.

aika selvä keissi, kun ei siitä keskisuomalaisen kaupungin kerrostaloasunnosta saa paljonkaan rahaa, ei ainakaan mitään millä voisi ostaa mitään Espoosta. Meidän omakotitalo maksoi 650 000 e jo 10 v sitten. Kyllä kahden ihmisen hyvät tulot tarvitaan, että Espoossa voi asua mukavasti. Ja kaksi autoa myös. Ja vuokraaminen on kallista sekin, veikkaisin että pari tonnia täytyy olla kuussa perheasuntoon ellei halua sitä jostain huonolta alueelta.

Ap on väärän miehen kanssa kun ei suostu seuraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Lapset ei välttämättä totu. Itse lapsena jouduin muuttamaan ja vaihtamaan koulua, uudessa koulussa kaikki oli tunteneet toisensa eskarista asti ja en oikein ikinä kuulunut joukkoon. 

Sama. Ärsyttää tuo lause, että lapset tottuvat.

Joo. Oli tosi nastaa ties monetako kertaa kyhjöttää koulun pihan nurkilla yksinään peloissaan, kun aloitti taas uudessa koulussa jossa ei tuntenut ketään.

Joskus meni hyvin ja sak kavereita, tosinaan päätyi hylkiöksi ja kiusatuksi.

Niinpä. Isiä ei taida tässä keississä hirveästi kiinnostaa mitä lapsille käy, kunhan itse saa tahtonsa läpi. Siinä on ukon turha sitten vuosia myöhemmin ihmetellä, jos lapset huonossa tapauksessa kantaa kaunaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap on väärän miehen kanssa kun ei suostu seuraamaan.

Nainen ei ole mikään koira, hänellä on oma elämä, josta hän saa päättää itse.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niitä elämän kulminaatiopisteitä, jolloin voi tarttua tilaisuuteen tai jäädä kotiin nyyhkyttämään. Niin tai näin, älä silti kuuntele palstan luusereita, joilla ei koskaan ole ollut rohkeutta mihinkään. 

Olin asunut 11-vuotiaana jo neljällä eri paikkakunnalla, perhe muutti aina paremman työpaikan vuoksi. Se oli silloin aivan normaalia. Jokainen muutto oli askel parempaan ja antoi rohkeuden sitten itsellekin etsiä opiskelu- ja työpaikat Suomesta ja ulkomailta. 

Jep.

Kuten hyvin kuvailit, siinä tosiaan oppii hienosti elämään, jossa ei kiinnitytä eikä kiinnytä mihinkään.

En pysty solmimaan syviä ihmissuhteita, eikä minulla ole yhtäkään lapsuudenystävää. Viimeisissä muutoissa en nähnyt tarpeelliseksi enää edes tutustua keneenkään, koska kohta taas lähdettäisiin Ja sitä todellisuutta hermostoni elää yhä.  

Ihan käypä tie yksinäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten. 

Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton. 

Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. 

En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA. 

Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen. 

ap. 

"Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. " - Tuohon voi vastata yhdellä sanalla: Bullshit.

Kukaan täysjärkinen ei tee tuontasoista muutosta kokeilematta mitä se tarkoittaa käytännössä. Kaikki asuinpaikkaa koskevat päätökset on tehtävä ilmeisen nopeasti ja tuntematta edes asuinaluetta. Jos uudesta duunista tuleekin koeaikapurku 2kk päästä mitä sitten? "sori, kävi käpy"?

Tottakai mies menee edeltä ensin vuokralle ja etsii perheelle asunnon paikan päältä. Mutta sitä ennen pitää jo olla päätös, että perhe tulee perästä. Kyllä perhe on monille tärkeä tukiverkko. -Eri

Ei tuossa vaiheessa vielä tarvitse olla varmuutta asiasta, jos saa loistotarjouksen muualta niin sitä voi kähteä pienellä kynnyksellä katsomaan ja sitten kun on muodostunut kuva minkälaista elämä siellä olisi kaikille niin silloin perheellä on oikeasti vaihtoehto jota pohtia, sen sijaan että kiukutellaan: "mä haluan mennä ja teidän pitää seurata sokkona tai vihaan teitä ikuisesti" 

Kukaan ei tunnu huomioivan sitä, että jos mies ottaa tämän uuden työn vastaan, hän samalla irtisanoutuu vanhasta. Tuskin hän vanhaan työhön haluaa palata, jos uusi työ ei olekaan sitä, mitä toivoi. Löytyykö siis uutta työpaikkaa enää nykyiseltä paikkakunnalta? Mitä, jos ei löydy? 

 

Mies voi valita myös sen, että asettaa perheensä etusijalle, ja pitää asiat ennallaan. Sekin on valinta. Vieläpä vastuullinen valinta  

Me emme nyt kuitenkaan tiedä ollenkaan, minkälainen se "kovanluokan" työtarjous on, olisiko se miehelle unelmien täyttymys. Miten hän viihtyy nykyisessä työpaikassaan, kaipaako oikeasti muutosta ja uusia haasteita, joita uusi työ tarjoaisi? Tuo on vaikea tilanne ihan varmasti. Voi käydä myös niin, että jos mies työtarjouksesta kieltäytyy, kun ei saa perhettä mukaansa, hän on ap:lle myöhemmin katkera menetetystä mahdollisuudesta. Ehkä hänen pitäisi kuitenkin kokeilla sitä vaihtoehtoa, että hankkii Espoosta vuokrakämpän, asuu viikot siellä ja viettää viikonloput perheensä kanssa. Ja olisiko nykyisestä työpaikasta mahdollista saada ensin virkavapaata vaikka vuodeksi, jotta pääsee kokeilemaan, miten järjestely toimii, ennen kuin irtisanoutuu kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa ap ryhtyy maksamaan miehelle korvausta siitä, että mies ei voi perheen takia tehdä asioita, joita hän haluaa tehdä. Niinhän sitä sanotaan silloinkin, kun nainen jää kotiin hoitamaan lapsia: miehen tulee korvata se ansionmenetys, joka perheestä huolehtimisesta syntyy. Nyt siis toisin päin eli nainen maksaa, kun mies ei saa edetä uralla.

Eihän ap ilmeisesti ole kieltänyt miestä muuttamasta yksinään.

Hyvin voi vuokrata itselleen asunnon, jossa asuu viikot, ja palaa viikonloppuina ja lomilla sitten kotiin.

Näinpä. Ihme homma ettei tuollainen käy, vaan koko muun perheen pitäisi uhrata kaikki vain jotta isi saa haluamansa. Ei taida äijä hirveästi välittää perheestään, sen verran pahasti näyttää vain oma napa merkkaavan.

Vierailija kirjoitti:

Ap on väärän miehen kanssa kun ei suostu seuraamaan.

Ap:n mies on väärä mies kenellekään, kun vaatii muita vain seuraamaan, joustamatta itse lainkaan.

Noin itsekään tyypin olisi ollut parempi elää sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niitä elämän kulminaatiopisteitä, jolloin voi tarttua tilaisuuteen tai jäädä kotiin nyyhkyttämään. Niin tai näin, älä silti kuuntele palstan luusereita, joilla ei koskaan ole ollut rohkeutta mihinkään. 

Olin asunut 11-vuotiaana jo neljällä eri paikkakunnalla, perhe muutti aina paremman työpaikan vuoksi. Se oli silloin aivan normaalia. Jokainen muutto oli askel parempaan ja antoi rohkeuden sitten itsellekin etsiä opiskelu- ja työpaikat Suomesta ja ulkomailta. 

Minulle taas perheensä pariin kertaan muuttanut mies kertoi, että seuraavan kerran, kun hänelle tulee komennus uudelle paikkakunnalle, hän ei enää raahaa perhettä mukana. Katsoi, että lapset olivat jo kärsineet tarpeeksi isän työn vuoksi.