Lue keskustelun säännöt.
IS: Kauko Röyhkä avautuu kustannusalasta: Myös valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää, sellaista ei haluta
03.06.2026 |
Hänen mukaansa kustannusmaailma on mennyt vähän sellaiseksi, että suurin osa lukijoista on yliopistokoulutettuja naisia, joilla on tietynlainen näkemys. Vanhemmat mieskirjailijat saattavat olla vaikeuksissa näiden naislukijoiden kanssa, Röyhkä ajattelee.
- Myös valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää, sellaista ei haluta, Röyhkä väittää.
- Mun näkemykset ovat liikaa. Ne eivät ole ajan hengen mukaisia. Se näkyy monessa asiassa, esimerkiksi ruoassa. Jos syöt lihaa, se ei sovi tai että ajat autoa.
- Tuntuu, että 60-vuotiaan elämäntavat ovat jo liikaa. Et ota vähemmistöjä huomioon.
Sama juttu täällä. Heti kun hopeakettu avautuu seikkailuistaan naisteen kanssa palstan yliopistonaiset hyökkäävät päälle kuin yleinen syyttäjä ilmiantoineen
Kommentit (845)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee?
Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.
Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle?
Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin?
Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja?
Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.
Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä.
Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä.
Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä?
Ei ihme että kirjoja ei enää lueta.
Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö?
Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.
Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa.
"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."
No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...
Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.
Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.
Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään.
Ei se pienemmänkään lapsen tai nuoren kokemusmaailma ole kyllä mikään "tyhjä". Ehkä enemmän hetkessä elämistäkin kuin monella aikuisella. Vuorovaikutusta oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa.
Et sitten ilmeisesti ole kuullut vaikkapa lasten mielikuvitusystävistä tai mielikuvitusmaailmoista tai katsellut heidän leikkejään? Kokemusmaailma on eri kuin aikuisena, mutta siksipä siinä onkin ne omat vähän erilaiset, monesti aika mielenkiintoiset juttunsa. Lapsen sisäinen maailma voi olla hyvin rikas. Lapset ja nuoret myös havainnoivat hyvin terävästi usein, omasta näkökulmastaan tapahtumia ja maailmaa, vähän eri vinkkelistä kuin aikuinen. Ei lapsia ja nuoria pitäisi tuolla tavalla aliarvioida.
Hyvinkin pienen lapsen mieli siis siis voi tuottaa jo vaikka ja mitä, lapsen näkökulmasta, nuorilla sitten on myös jo omat näkökulmansa myös ja ilmaisuvoima.
Nuoruudessa on omat etunsa, vanhuudessa ja kokemuksessa omansa. Kokemus ei kuitenkaan itsessään takaa mitään hyvää tietä, viisutta ja osaamista, voi mennä aika pieleenkin. Nuoruuteen kuuluu uuden kokeilu, ennakkoluulottomuus, uudet raikkaat ajatukset, tehdään vähän erillä tavalla kuin aiemmin jne. Mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää ja tuo uusia asioita ja uutta kehitystä mukanaan. Ei kaikki ole elämässä vain saman vanhan oppimista ja toistamista. Vanhempana helposti luutuu sitten kaavoihin, vaikka kokemuksesta on usein tietenkin paljon hyötyäkin.
Sinä et nyt vain tajua... mitään mielikuvitusystäviäkään tai mielikuvitusmaailmoja ei voi lapsi omassa päässään luoda, jos hän ei ole saanut mitään virikkeitä. Ja kukaan meistä ei ole täysin vaikutteista vapaa, koska kaikki havainnoi ympäristöään, kuulemiaan juttuja, satuja mitä sinulle on lapsena luettu jne. Tyhjästä ei synny mitään. Kyllä minullakin on lapsena mielikuvitus ystävä, jolle olin ideoinut vaikka mitä juttuja. Koska, minulla oli myös virikkeellinen lapsuus niin minä kykenin siihen.
No tästä nyt päästään sitten taas incel-miehiin ja todellisuuteen, josta he vain lukevat varjoina seinistä näkyvien kuvien kautta. Tyhjästä juuri syntyy kaikki.
Neuvostoliitossa tehtin mielenkiintoisia kokeita siitä, kun ihmiselle ei anneta mitään koettavaa ja se on taivasaukikanavat, taivasaukikanavat.
Vanhassa ajattelumaailmassa seon ideataivas. Sun ei tarvitse koskaan harrastaa seksiä kenenkään kanssa, koska voit kokea sen aidosti unessa sellaisena kuin se on oikeasti.
Et tarvitse mitään oikeita kokemuksia mistään.
Hmm, osalla palstalle kirjoittelijoista lähes aiheessa kuin aiheessa päästään aina lopulta niihin incel-miehiin, kumma juttu. Ja että neuvostoliitossa... siis mitä??
On selvästikin perjantai ilta, osalla alkaa ajatuksen juoksun sekavuus olla sillä tasolla.
Leimasanoilla argumentointi kertoo lähinnä sen, ettei takana ole ensimmäistäkään omaa ajatusta vaan yritetään "voittaa" keskustelu heittämällä joku sopiva leimasana vastapuolen päälle ettei tarvitse argumentoida sen enempää.
Siksipä jokainen perustelematta inseleitä tai persuja tai nasseja tai noita muita palstan suosikkitermejä kylvävä lähinnä julistaa omaa tappiotaan kommenttiketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjailijatko itse määrittävät mitä lukijoiden pitää lukea? Vai saako valita itse mitä lukee? Itseäni ei viihdytä minkään ikäisesten miesten, naisten tai sellaisiksi oletettujen seksikuvailut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko Kauko kirjoittaa ihan puhtaasti pornoa vastalauseeksi.
A Man with a Maid (Herra Jackin ihmeellinen huone) jalanjäljissä. Luulisi sillekin löytyvän naislukijoita.
Kirja on anonyymin kirjoittama, mutta on hyvin todennäköistä että sen on kirjoittanut
Ihan hetki sitten oli joku kohukirja fifty shades jotain tämmöistä. Olen varma ettei lukijat ole koskaan löytäneen Jackin huoneeseen, vaikka se on klassikko.
. . . saahan Kauko kirjoittaa, mutta, jos kukaan ei julkaise.
Seksi ei nykyaikana kuulu valkoiselle heteromiehelle.Valkoisen hetromiehen seksuaalisuutta ja näkökulmaa on joka puolella edelleen todella paljon esillä ja tulee ilmi, meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme. Se, että nyt on muutakin esillä jo vähän tasapuolisemmin, ja valkoisen keski-ikäisen heteromiehen ylikorostunut asema alkaa hiipuaa, niin voivoi, koitahan totutella.
Kauko saa myös edelleen kirjoitella ja puuhailla lain rajojen sisällä koko ajan mitä lystää. Siitä sitten tykkää ketkä tykkää tässä vapaassa maassa.
Seksin ja suhteiden ollessa kyseessä, suurin osa naisistakin edelleen pitää juuri heteroseksistä miehen kanssa ja suhteeseen aletaan juuri miehen kanssa, ei mitään hätää, rauhoitu.
Mikseivät toiset valkoiset heteromiehet saisia lukea kaltaisistaan, tai ainakin osittain kaltaisistaan? Tai ihan kuka tahansa mistä tahansa vain koska toisenlainen voi kiinnostaa? Minulle naisena miehenä olemisen kuvaus ei ole kyllä umpituttua, varsinkin kun jo pari viime vuosikymmentä on vyörytetty enimmäkseen aivan kaikkea muuta kuin valkoisen heteromiehen maailmaa.
Mielestäni hän ei valita tuossa vain omasta puolestaan vaan julkaistavan kirjallisuuden tahallisesta kaventamisesta.
Jotenkin hirveän laiskaa lyödä ketään tuollaisella määreellä, ikäänkuin valkoinen heteromieheys tuottaisi väistämättä jotain epäkiinnostavaa, ei-toivottavaa tai jo liian tuttua, liian monesti nähtyä. Tuo selitys ei vaan kuulosta kovin vakuuttavalta. Jo siksi että etenkin viihde perustuu kliseille (Röyhkällä biisikin nimeltä Rockn roll klisee) ja kierrätykselle, eräänlaiselle vanhan päälle rakentamiselle (traditio). Hänkin varmaan innoittuu jostain esikuvista kirjoissaan ja lukija voi näitä aavistella. Miksi suhteellisesta tuttuudesta ei saisi nauttia? Nyt lukijat eivät saisi enää itse päättää mistä he pitävät? Eihän tuollainen voi toimia.
Tämä kaikki on niin kaksinaismoraalista. Kasarilla oli joku "Voulez-vous coucher avec moi" iso hitti. Meikäläsittäin "Yes sir, alkaa polttaa" ei ollut soittokiellossa. Röyhkän taidokas sanojenkäyttö sensijaan loukkaa herkkiä korvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee?
Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.
Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle?
Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin?
Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja?
Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.
Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä.
Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä.
Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä?
Ei ihme että kirjoja ei enää lueta.
Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö?
Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.
Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa.
"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."
No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...
Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.
Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.
Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään.
Ei se pienemmänkään lapsen tai nuoren kokemusmaailma ole kyllä mikään "tyhjä". Ehkä enemmän hetkessä elämistäkin kuin monella aikuisella. Vuorovaikutusta oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa.
Et sitten ilmeisesti ole kuullut vaikkapa lasten mielikuvitusystävistä tai mielikuvitusmaailmoista tai katsellut heidän leikkejään? Kokemusmaailma on eri kuin aikuisena, mutta siksipä siinä onkin ne omat vähän erilaiset, monesti aika mielenkiintoiset juttunsa. Lapsen sisäinen maailma voi olla hyvin rikas. Lapset ja nuoret myös havainnoivat hyvin terävästi usein, omasta näkökulmastaan tapahtumia ja maailmaa, vähän eri vinkkelistä kuin aikuinen. Ei lapsia ja nuoria pitäisi tuolla tavalla aliarvioida.
Hyvinkin pienen lapsen mieli siis siis voi tuottaa jo vaikka ja mitä, lapsen näkökulmasta, nuorilla sitten on myös jo omat näkökulmansa myös ja ilmaisuvoima.
Nuoruudessa on omat etunsa, vanhuudessa ja kokemuksessa omansa. Kokemus ei kuitenkaan itsessään takaa mitään hyvää tietä, viisutta ja osaamista, voi mennä aika pieleenkin. Nuoruuteen kuuluu uuden kokeilu, ennakkoluulottomuus, uudet raikkaat ajatukset, tehdään vähän erillä tavalla kuin aiemmin jne. Mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää ja tuo uusia asioita ja uutta kehitystä mukanaan. Ei kaikki ole elämässä vain saman vanhan oppimista ja toistamista. Vanhempana helposti luutuu sitten kaavoihin, vaikka kokemuksesta on usein tietenkin paljon hyötyäkin.
Sinä et nyt vain tajua... mitään mielikuvitusystäviäkään tai mielikuvitusmaailmoja ei voi lapsi omassa päässään luoda, jos hän ei ole saanut mitään virikkeitä. Ja kukaan meistä ei ole täysin vaikutteista vapaa, koska kaikki havainnoi ympäristöään, kuulemiaan juttuja, satuja mitä sinulle on lapsena luettu jne. Tyhjästä ei synny mitään. Kyllä minullakin on lapsena mielikuvitus ystävä, jolle olin ideoinut vaikka mitä juttuja. Koska, minulla oli myös virikkeellinen lapsuus niin minä kykenin siihen.
No tästä nyt päästään sitten taas incel-miehiin ja todellisuuteen, josta he vain lukevat varjoina seinistä näkyvien kuvien kautta. Tyhjästä juuri syntyy kaikki.
Neuvostoliitossa tehtin mielenkiintoisia kokeita siitä, kun ihmiselle ei anneta mitään koettavaa ja se on taivasaukikanavat, taivasaukikanavat.
Vanhassa ajattelumaailmassa seon ideataivas. Sun ei tarvitse koskaan harrastaa seksiä kenenkään kanssa, koska voit kokea sen aidosti unessa sellaisena kuin se on oikeasti.
Et tarvitse mitään oikeita kokemuksia mistään.
Hmm, osalla palstalle kirjoittelijoista lähes aiheessa kuin aiheessa päästään aina lopulta niihin incel-miehiin, kumma juttu. Ja että neuvostoliitossa... siis mitä??
On selvästikin perjantai ilta, osalla alkaa ajatuksen juoksun sekavuus olla sillä tasolla.
Leimasanoilla argumentointi kertoo lähinnä sen, ettei takana ole ensimmäistäkään omaa ajatusta vaan yritetään "voittaa" keskustelu heittämällä joku sopiva leimasana vastapuolen päälle ettei tarvitse argumentoida sen enempää.
Siksipä jokainen perustelematta inseleitä tai persuja tai nasseja tai noita muita palstan suosikkitermejä kylvävä lähinnä julistaa omaa tappiotaan kommenttiketjussa.
Aivan. Mutta onhan sillä tiettyä viihdearvoa, kun voi seurata kuinka lähes mikä tahansa keskustelu noilla henkisesti alamittaisilla kirjoittelijoilla kääntyy noiden kolmen leimasanan viljelyyn, vaikkei niillä olisi mitään tekemistä alkuperäisen aiheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo mies on muisto menneestä maailmasta, epärelevantti ja kasvukyvytön, joka vain toistaa itseään ikuisesti. Mitään uutta tarjottavaa hänellä ei ole ollut pitkään aikaan.
Laulujen sanoituksetkin on ällöttäviä. Pikku enkelin kohdalla tulee jo vähän oksennusta kurkkuun. Vanhan miehen fantasioita nuorista tytöistä. Ei kovin sisällöllisesti kiinnostavaa.
Et taida olla ollenkaan perehtynyt Röyhkän tuotantoon edes tämän vuosituhanteen puolella. Artistin merkki on nostaa tasoaan ja samalla pysyä itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee?
Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.
Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle?
Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin?
Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja?
Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.
Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä.
Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä.
Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä?
Ei ihme että kirjoja ei enää lueta.
Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö?
Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.
Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa.
"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."
No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...
Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.
Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.
Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään.
Ei se pienemmänkään lapsen tai nuoren kokemusmaailma ole kyllä mikään "tyhjä". Ehkä enemmän hetkessä elämistäkin kuin monella aikuisella. Vuorovaikutusta oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa.
Et sitten ilmeisesti ole kuullut vaikkapa lasten mielikuvitusystävistä tai mielikuvitusmaailmoista tai katsellut heidän leikkejään? Kokemusmaailma on eri kuin aikuisena, mutta siksipä siinä onkin ne omat vähän erilaiset, monesti aika mielenkiintoiset juttunsa. Lapsen sisäinen maailma voi olla hyvin rikas. Lapset ja nuoret myös havainnoivat hyvin terävästi usein, omasta näkökulmastaan tapahtumia ja maailmaa, vähän eri vinkkelistä kuin aikuinen. Ei lapsia ja nuoria pitäisi tuolla tavalla aliarvioida.
Hyvinkin pienen lapsen mieli siis siis voi tuottaa jo vaikka ja mitä, lapsen näkökulmasta, nuorilla sitten on myös jo omat näkökulmansa myös ja ilmaisuvoima.
Nuoruudessa on omat etunsa, vanhuudessa ja kokemuksessa omansa. Kokemus ei kuitenkaan itsessään takaa mitään hyvää tietä, viisutta ja osaamista, voi mennä aika pieleenkin. Nuoruuteen kuuluu uuden kokeilu, ennakkoluulottomuus, uudet raikkaat ajatukset, tehdään vähän erillä tavalla kuin aiemmin jne. Mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää ja tuo uusia asioita ja uutta kehitystä mukanaan. Ei kaikki ole elämässä vain saman vanhan oppimista ja toistamista. Vanhempana helposti luutuu sitten kaavoihin, vaikka kokemuksesta on usein tietenkin paljon hyötyäkin.
Sinä et nyt vain tajua... mitään mielikuvitusystäviäkään tai mielikuvitusmaailmoja ei voi lapsi omassa päässään luoda, jos hän ei ole saanut mitään virikkeitä. Ja kukaan meistä ei ole täysin vaikutteista vapaa, koska kaikki havainnoi ympäristöään, kuulemiaan juttuja, satuja mitä sinulle on lapsena luettu jne. Tyhjästä ei synny mitään. Kyllä minullakin on lapsena mielikuvitus ystävä, jolle olin ideoinut vaikka mitä juttuja. Koska, minulla oli myös virikkeellinen lapsuus niin minä kykenin siihen.
Tajuan kyllä oikein hyvin mitä kirjoitat, siinä ei ole ongelmaa.
Ei tietenkään kukaan ole vaikutteista vapaa, itse en ole sellaista väittänyt, ja lapsi tietenkin tarvitsee kaikenlaista ympäristöltään ja huoltajiltaan kun kasvaa, oppii ja on vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.
Hyppäsin tähän keskusteluun siinä vaiheessa ja kommentoimaan väitettäsi, kun kirjoitit, ettei lapsilla ole mitään kerrottavaa. Mikä oli mielestäni aika posketon ja lapsia / nuoria aliarvioiva väite itsessään.
Jos kirjoittamisesta puhutaan, niin itse näen, että se kirjallinen ilmaisu voi uein olla nuorena vielä epävarmaa ja hakusessa, vaikka mielenkiintoista tuoretta kerrottavaa voisi olla paljonkin. Tosin kirjoittaa voisi vaikka ihan nuoren omalla puhekielellä, sekin olisi aika mielenkiintoista ja pääsisi sillä tavalla nuoren ajatusmaailmaan vielä paremmin.
...hyppäsit keskusteluun... siteeraat yhtä kommenttiani täysin asiayhteydestä irroitettuna.
Joten en ole edelleenkään varma että ymmärrät kunnolla mitä kirjoitan.
Aa, olikin kyse siitä, että jos toisella on eri näkemys, niin syyn täytyy olla se, ettei hän vaan ymmärrä loistavia argumenttejasi ja mielipiteitäsi, juuh.
Aika klassikko.
Tässä on kertaukseksi sinulle se koko asiayhteys, mistä olit ottanut sen yhden lauseen "ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa" ja aloittanut tuon nipotuksen.
"Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa"
Niin, ehkä sinä vaan et ymmärrä tuollaisia useammalla lauseella perusteltuja selostuksia, vaan otat sanan tai lauseen sieltä täältä ja aloitat sen perusteella vänkäämisen.
Ei voi mitään, jos sulle erilainen mielipide ja näkökulma on noin punainen vaate. En näe syytä jatkaa keskustelua kanssasi, kun näköjään sun järkevät argumentit loppui ja lähdetään jo aika ala-arvoisti henk.koht. toisen ja toisen ymmärryksen ja mielipiteen alentamislinjalle.
Kommentointisi lasten ja nuorten kykyjen puutteesta ja heidän ajatustensa ja kokemustensa epämielenkiintoisuudesta ja tyhjyydestä - useammassa kohtaa - oli kyllä aika keskeisiä teemoja aiheessa.
Ehkä sitten tuollainen ylemmyydentuntoinen toisten vähättely - täälläkin jo niin lasten, nuorten, kuin toisten keskustelijoidenkin - on sulle sitten jotenkin enemmänkin ominaista.
Itse en näe mieltä osallistua tuontyyliseen keskusteluun kanssasi tämän enempää. Oman mielipiteeni ja näkökulmani itse asiaan olen jo kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee?
Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.
Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle?
Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin?
Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja?
Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.
Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä.
Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä.
Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä?
Ei ihme että kirjoja ei enää lueta.
Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö?
Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.
Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa.
"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."
No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...
Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.
Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.
Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään.
Ei se pienemmänkään lapsen tai nuoren kokemusmaailma ole kyllä mikään "tyhjä". Ehkä enemmän hetkessä elämistäkin kuin monella aikuisella. Vuorovaikutusta oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa.
Et sitten ilmeisesti ole kuullut vaikkapa lasten mielikuvitusystävistä tai mielikuvitusmaailmoista tai katsellut heidän leikkejään? Kokemusmaailma on eri kuin aikuisena, mutta siksipä siinä onkin ne omat vähän erilaiset, monesti aika mielenkiintoiset juttunsa. Lapsen sisäinen maailma voi olla hyvin rikas. Lapset ja nuoret myös havainnoivat hyvin terävästi usein, omasta näkökulmastaan tapahtumia ja maailmaa, vähän eri vinkkelistä kuin aikuinen. Ei lapsia ja nuoria pitäisi tuolla tavalla aliarvioida.
Hyvinkin pienen lapsen mieli siis siis voi tuottaa jo vaikka ja mitä, lapsen näkökulmasta, nuorilla sitten on myös jo omat näkökulmansa myös ja ilmaisuvoima.
Nuoruudessa on omat etunsa, vanhuudessa ja kokemuksessa omansa. Kokemus ei kuitenkaan itsessään takaa mitään hyvää tietä, viisutta ja osaamista, voi mennä aika pieleenkin. Nuoruuteen kuuluu uuden kokeilu, ennakkoluulottomuus, uudet raikkaat ajatukset, tehdään vähän erillä tavalla kuin aiemmin jne. Mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää ja tuo uusia asioita ja uutta kehitystä mukanaan. Ei kaikki ole elämässä vain saman vanhan oppimista ja toistamista. Vanhempana helposti luutuu sitten kaavoihin, vaikka kokemuksesta on usein tietenkin paljon hyötyäkin.
Sinä et nyt vain tajua... mitään mielikuvitusystäviäkään tai mielikuvitusmaailmoja ei voi lapsi omassa päässään luoda, jos hän ei ole saanut mitään virikkeitä. Ja kukaan meistä ei ole täysin vaikutteista vapaa, koska kaikki havainnoi ympäristöään, kuulemiaan juttuja, satuja mitä sinulle on lapsena luettu jne. Tyhjästä ei synny mitään. Kyllä minullakin on lapsena mielikuvitus ystävä, jolle olin ideoinut vaikka mitä juttuja. Koska, minulla oli myös virikkeellinen lapsuus niin minä kykenin siihen.
Tajuan kyllä oikein hyvin mitä kirjoitat, siinä ei ole ongelmaa.
Ei tietenkään kukaan ole vaikutteista vapaa, itse en ole sellaista väittänyt, ja lapsi tietenkin tarvitsee kaikenlaista ympäristöltään ja huoltajiltaan kun kasvaa, oppii ja on vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.
Hyppäsin tähän keskusteluun siinä vaiheessa ja kommentoimaan väitettäsi, kun kirjoitit, ettei lapsilla ole mitään kerrottavaa. Mikä oli mielestäni aika posketon ja lapsia / nuoria aliarvioiva väite itsessään.
Jos kirjoittamisesta puhutaan, niin itse näen, että se kirjallinen ilmaisu voi uein olla nuorena vielä epävarmaa ja hakusessa, vaikka mielenkiintoista tuoretta kerrottavaa voisi olla paljonkin. Tosin kirjoittaa voisi vaikka ihan nuoren omalla puhekielellä, sekin olisi aika mielenkiintoista ja pääsisi sillä tavalla nuoren ajatusmaailmaan vielä paremmin.
...hyppäsit keskusteluun... siteeraat yhtä kommenttiani täysin asiayhteydestä irroitettuna.
Joten en ole edelleenkään varma että ymmärrät kunnolla mitä kirjoitan.
Aa, olikin kyse siitä, että jos toisella on eri näkemys, niin syyn täytyy olla se, ettei hän vaan ymmärrä loistavia argumenttejasi ja mielipiteitäsi, juuh.
Aika klassikko.
Tässä on kertaukseksi sinulle se koko asiayhteys, mistä olit ottanut sen yhden lauseen "ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa" ja aloittanut tuon nipotuksen.
"Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa"
Niin, ehkä sinä vaan et ymmärrä tuollaisia useammalla lauseella perusteltuja selostuksia, vaan otat sanan tai lauseen sieltä täältä ja aloitat sen perusteella vänkäämisen.
Ei voi mitään, jos sulle erilainen mielipide ja näkökulma on noin punainen vaate. En näe syytä jatkaa keskustelua kanssasi, kun näköjään sun järkevät argumentit loppui ja lähdetään jo aika ala-arvoisti henk.koht. toisen ja toisen ymmärryksen ja mielipiteen alentamislinjalle.
Kommentointisi lasten ja nuorten kykyjen puutteesta ja heidän ajatustensa ja kokemustensa epämielenkiintoisuudesta ja tyhjyydestä - useammassa kohtaa - oli kyllä aika keskeisiä teemoja aiheessa.
Ehkä sitten tuollainen ylemmyydentuntoinen toisten vähättely - täälläkin jo niin lasten, nuorten, kuin toisten keskustelijoidenkin - on sulle sitten jotenkin enemmänkin ominaista.
Itse en näe mieltä osallistua tuontyyliseen keskusteluun kanssasi tämän enempää. Oman mielipiteeni ja näkökulmani itse asiaan olen jo kertonut.
"erilainen mielipide ja näkökulma on noin punainen vaate". Jännästi käännät asian noin, kun toinen haluaa täsmentää ja puolustaa omaa näkemystään toisen keskustelijan takertuessa yksittäisiin lauseisiin.
Ja että sinun mielestä lasten ja nuorten kykyjen, ajatusten ja kokemusten vähäisyyden kommentointi on ylemmyydentuntoisuutta. No, voisit sitten varmaan näyttää useamman lapsen / varhaisteini ikäisen joka on kirjoittanut jonkun maailmankirjallisuuden klassikon tai pitänyt satoja ihmisiä vetäneitä Studia Generalia luentoja, vai?
Mielestäni sinun tavassasi käydä keskustelua on valitettavaa tuon yksittäisiin, asia yhteydestä irrotettuihin seikkoihin takertumisen lisäksi tuo, sanottakoon liioittelu kun kirjoitat näkeväsi minut ylemmyydentuntoisena lasten, nuorten, ja ilmeisesti kaikkien muidenkin vähättelijänä.
Yhdestä asiasta ainakin olen samaa mieltä kanssasi, keskustelun jatkamisesta. Antaapi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee?
Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.
Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle?
Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin?
Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja?
Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.
Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä.
Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä.
Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä?
Ei ihme että kirjoja ei enää lueta.
Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö?
Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.
Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa.
"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."
No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...
Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.
Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.
Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään.
Ei se pienemmänkään lapsen tai nuoren kokemusmaailma ole kyllä mikään "tyhjä". Ehkä enemmän hetkessä elämistäkin kuin monella aikuisella. Vuorovaikutusta oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa.
Et sitten ilmeisesti ole kuullut vaikkapa lasten mielikuvitusystävistä tai mielikuvitusmaailmoista tai katsellut heidän leikkejään? Kokemusmaailma on eri kuin aikuisena, mutta siksipä siinä onkin ne omat vähän erilaiset, monesti aika mielenkiintoiset juttunsa. Lapsen sisäinen maailma voi olla hyvin rikas. Lapset ja nuoret myös havainnoivat hyvin terävästi usein, omasta näkökulmastaan tapahtumia ja maailmaa, vähän eri vinkkelistä kuin aikuinen. Ei lapsia ja nuoria pitäisi tuolla tavalla aliarvioida.
Hyvinkin pienen lapsen mieli siis siis voi tuottaa jo vaikka ja mitä, lapsen näkökulmasta, nuorilla sitten on myös jo omat näkökulmansa myös ja ilmaisuvoima.
Nuoruudessa on omat etunsa, vanhuudessa ja kokemuksessa omansa. Kokemus ei kuitenkaan itsessään takaa mitään hyvää tietä, viisutta ja osaamista, voi mennä aika pieleenkin. Nuoruuteen kuuluu uuden kokeilu, ennakkoluulottomuus, uudet raikkaat ajatukset, tehdään vähän erillä tavalla kuin aiemmin jne. Mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää ja tuo uusia asioita ja uutta kehitystä mukanaan. Ei kaikki ole elämässä vain saman vanhan oppimista ja toistamista. Vanhempana helposti luutuu sitten kaavoihin, vaikka kokemuksesta on usein tietenkin paljon hyötyäkin.
Sinä et nyt vain tajua... mitään mielikuvitusystäviäkään tai mielikuvitusmaailmoja ei voi lapsi omassa päässään luoda, jos hän ei ole saanut mitään virikkeitä. Ja kukaan meistä ei ole täysin vaikutteista vapaa, koska kaikki havainnoi ympäristöään, kuulemiaan juttuja, satuja mitä sinulle on lapsena luettu jne. Tyhjästä ei synny mitään. Kyllä minullakin on lapsena mielikuvitus ystävä, jolle olin ideoinut vaikka mitä juttuja. Koska, minulla oli myös virikkeellinen lapsuus niin minä kykenin siihen.
No tästä nyt päästään sitten taas incel-miehiin ja todellisuuteen, josta he vain lukevat varjoina seinistä näkyvien kuvien kautta. Tyhjästä juuri syntyy kaikki.
Neuvostoliitossa tehtin mielenkiintoisia kokeita siitä, kun ihmiselle ei anneta mitään koettavaa ja se on taivasaukikanavat, taivasaukikanavat.
Vanhassa ajattelumaailmassa seon ideataivas. Sun ei tarvitse koskaan harrastaa seksiä kenenkään kanssa, koska voit kokea sen aidosti unessa sellaisena kuin se on oikeasti.
Et tarvitse mitään oikeita kokemuksia mistään.
Ihmisen mieli on kyllä ihmeellinen. Minäkin olen kokenut unessa uusia asioita, jotka on todentuntuisuudellaan yllättänyt ja hämmästyttänyt. Sellaisia asioita, joista minulla oikeassa elämässä ei ole ollut kokemusta. Jostain asioista olen oikein aiemmin miettinyt, että miltähän sellainen mahtaa tuntua, ja sitten unessa olen kokenut. Ihmisen sisäinen maailma ja alintajunta on ihmeellinen. Se on olemassa jo lapsena. Toki olen sitä mieltä, että sitä vuorovaikutustakin ympäröivään maailmaan tarvitaan, mutta varmasti myös tuo tyhjyys osaltaan ruokkii omaa kuvittelua ja sisäisiä kokemuksia.
Itse olen kokenut esim. todentuntuisia kuolemankokemuksia unessa, ja nuorena, kun en ollut koskaan vielä ollut rakastunut, niin unessa olin ja koin myös aivan valtavaa ikävää tätä unen rakastettua kohtaan, kun jouduimme olemaan erossa, mikä oli aivan uusi tunne minulle vielä silloin. Olen tavannut myös mielenkiintoisia hyvin eläviä omanlaisia persoonia kenkilöhistorioineen unissa, aivan kuin olisi tutustunut oikeasti uuteen ihmiseen ja luonut uuden ihmissuhteen. Toki olen elänyt ihan oikeaakin elämää kaikenaisine kokemuksineen ja elämänvaiheineen hereillä ;)
Tietenkin sitten ihmiset ovat erilaisia, ja kaikille vaikkapa se unimaailma ei ole ilmeisimminkään niin merkityksellinen, kuin mitä se vaikka itselleni on aina ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä miesten kirjoittamia miehen seksuaalisuutta käsitteleviä kirjoja julkaistaan, edelleen, eivät ole pannassa. Suositut lehdetkin (IL) kirjoittaa miesten seksuaalisuudesta:
"Pesonen on käsitellyt laajasti miesten seksuaalisuutta seksuaaliterapeutin ja kirjailijan roolissa. Hän on kirjoittanut miesten seksuaalisuudesta kirjan Penisyklopedia: Opas miesten seksuaalisuuteen (Kosmos, 2025)."
https://www.iltalehti.fi/keho/a/933e329f-fb7d-44d9-af3a-c389f8846c5f
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miesten kirjoittamia miehen seksuaalisuutta käsitteleviä kirjoja julkaistaan, edelleen, eivät ole pannassa. Suositut lehdetkin (IL) kirjoittaa miesten seksuaalisuudesta:
"Pesonen on käsitellyt laajasti miesten seksuaalisuutta seksuaaliterapeutin ja kirjailijan roolissa. Hän on kirjoittanut miesten seksuaalisuudesta kirjan Penisyklopedia: Opas miesten seksuaalisuuteen (Kosmos, 2025)."
https://www.iltalehti.fi/keho/a/933e329f-fb7d-44d9-af3a-c389f8846c5f
Nuo tietokirjat kuuluvat omaan lokeroonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mies on muisto menneestä maailmasta, epärelevantti ja kasvukyvytön, joka vain toistaa itseään ikuisesti. Mitään uutta tarjottavaa hänellä ei ole ollut pitkään aikaan.
Laulujen sanoituksetkin on ällöttäviä. Pikku enkelin kohdalla tulee jo vähän oksennusta kurkkuun. Vanhan miehen fantasioita nuorista tytöistä. Ei kovin sisällöllisesti kiinnostavaa.
Et taida olla ollenkaan perehtynyt Röyhkän tuotantoon edes tämän vuosituhanteen puolella. Artistin merkki on nostaa tasoaan ja samalla pysyä itsenään.
Hän on kuitenkin ihan tuottelias, taitava ja monipuolinen tekijä monelta vyosikymneneltä. En jotenkin ymmärrä miksei hän voisi sanoa jotain uutta ja tärkeääkin. Jo ihan elämänkokemuksestaan käsin. Tuo yhdellä asialla leimaaminen on aivan naurettavaa. Sopii paljon paremmin nykyisiin instantprovoajiin joille ei aseteta mitään rajoja hölinöissään.
Hän oli sitäpaitsi hyvin harkittu sanoissaan lehtijutussa. Ehkä kirjoihinkin on jo pakko työntää inkluusioparaati että saat sen läpi. Hemmetin pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miesten kirjoittamia miehen seksuaalisuutta käsitteleviä kirjoja julkaistaan, edelleen, eivät ole pannassa. Suositut lehdetkin (IL) kirjoittaa miesten seksuaalisuudesta:
"Pesonen on käsitellyt laajasti miesten seksuaalisuutta seksuaaliterapeutin ja kirjailijan roolissa. Hän on kirjoittanut miesten seksuaalisuudesta kirjan Penisyklopedia: Opas miesten seksuaalisuuteen (Kosmos, 2025)."
https://www.iltalehti.fi/keho/a/933e329f-fb7d-44d9-af3a-c389f8846c5f
Nuo tietokirjat kuuluvat omaan lokeroonsa.
Jahaa, meinaatko, ettei millään löydy miesnäkökulmasta kirjoitettua kaunokirjallisuutta nykypäivänä? :D
Löytyy kyllä, pilvin pimein, edelleen. Niin vanhempaa kuin uuttakin. Siitä vain lukemaan jos kiinnostaa. Kukaan ei estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Morgan Kane oli hyvä kirjasarja. Heteromiehille lisää luettavaa! Hyvä että vielä jotkut pitää loppua pystyssä kuten Kauko jaksaa vielä. Se on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko Kauko kirjoittaa ihan puhtaasti pornoa vastalauseeksi.
A Man with a Maid (Herra Jackin ihmeellinen huone) jalanjäljissä. Luulisi sillekin löytyvän naislukijoita.
Kirja on anonyymin kirjoittama, mutta on hyvin todennäköistä että sen on kirjoittanut
Ihan hetki sitten oli joku kohukirja fifty shades jotain tämmöistä. Olen varma ettei lukijat ole koskaan löytäneen Jackin huoneeseen, vaikka se on klassikko.
. . . saahan Kauko kirjoittaa, mutta, jos kukaan ei julkaise.
Seksi ei nykyaikana kuulu valkoiselle heteromiehelle.Valkoisen hetromiehen seksuaalisuutta ja näkökulmaa on joka puolella edelleen todella paljon esillä ja tulee ilmi, meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme. Se, että nyt on muutakin esillä jo vähän tasapuolisemmin, ja valkoisen keski-ikäisen heteromiehen ylikorostunut asema alkaa hiipuaa, niin voivoi, koitahan totutella.
Kauko saa myös edelleen kirjoitella ja puuhailla lain rajojen sisällä koko ajan mitä lystää. Siitä sitten tykkää ketkä tykkää tässä vapaassa maassa.
Seksin ja suhteiden ollessa kyseessä, suurin osa naisistakin edelleen pitää juuri heteroseksistä miehen kanssa ja suhteeseen aletaan juuri miehen kanssa, ei mitään hätää, rauhoitu.
Mikseivät toiset valkoiset heteromiehet saisia lukea kaltaisistaan, tai ainakin osittain kaltaisistaan? Tai ihan kuka tahansa mistä tahansa vain koska toisenlainen voi kiinnostaa? Minulle naisena miehenä olemisen kuvaus ei ole kyllä umpituttua, varsinkin kun jo pari viime vuosikymmentä on vyörytetty enimmäkseen aivan kaikkea muuta kuin valkoisen heteromiehen maailmaa.
Mielestäni hän ei valita tuossa vain omasta puolestaan vaan julkaistavan kirjallisuuden tahallisesta kaventamisesta.
Jotenkin hirveän laiskaa lyödä ketään tuollaisella määreellä, ikäänkuin valkoinen heteromieheys tuottaisi väistämättä jotain epäkiinnostavaa, ei-toivottavaa tai jo liian tuttua, liian monesti nähtyä. Tuo selitys ei vaan kuulosta kovin vakuuttavalta. Jo siksi että etenkin viihde perustuu kliseille (Röyhkällä biisikin nimeltä Rockn roll klisee) ja kierrätykselle, eräänlaiselle vanhan päälle rakentamiselle (traditio). Hänkin varmaan innoittuu jostain esikuvista kirjoissaan ja lukija voi näitä aavistella. Miksi suhteellisesta tuttuudesta ei saisi nauttia? Nyt lukijat eivät saisi enää itse päättää mistä he pitävät? Eihän tuollainen voi toimia.
Kauko on jo kirjoittanut noin 17 proosateosta, joten siitå vain lukemaan, jos naisena sinulle heteromiehenä olemisen kuvaus ei ole tuttua ja arvelet että Kauko on hyvä näyteikkuna sellaiseen, parempi kuin vaikka Steinbeck tai Dostojevski.
Vierailija kirjoitti:
Kirjailijatko itse määrittävät mitä lukijoiden pitää lukea? Vai saako valita itse mitä lukee? Itseäni ei viihdytä minkään ikäisesten miesten, naisten tai sellaisiksi oletettujen seksikuvailut.
Monia kiinnostaa itsensä noin ikäisten maailma ja se tietty juttu mikä jollakin kirjalijalla on. Naiset kirjoittavat edelleen naisille, mikseivät miehet saisi kirjoittaa miehille? Ja kumpiakin saa aivan vapaasti lukea jos nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miesten kirjoittamia miehen seksuaalisuutta käsitteleviä kirjoja julkaistaan, edelleen, eivät ole pannassa. Suositut lehdetkin (IL) kirjoittaa miesten seksuaalisuudesta:
"Pesonen on käsitellyt laajasti miesten seksuaalisuutta seksuaaliterapeutin ja kirjailijan roolissa. Hän on kirjoittanut miesten seksuaalisuudesta kirjan Penisyklopedia: Opas miesten seksuaalisuuteen (Kosmos, 2025)."
https://www.iltalehti.fi/keho/a/933e329f-fb7d-44d9-af3a-c389f8846c5f
Nuo tietokirjat kuuluvat omaan lokeroonsa.
Jahaa, meinaatko, ettei millään löydy miesnäkökulmasta kirjoitettua kaunokirjallisuutta nykypäivänä? :D
Löytyy kyllä, pilvin pimein, edelleen. Niin vanhempaa kuin uuttakin. Siitä vain lukemaan jos kiinnostaa. Kukaan ei estä.
Miesnäkökulmaa on vaikka minkälaista. Jo lähtien siitä että mies voi ilmoittaa olevansa feministi ja tämä näkyy kirjojensa valinnoissa. Mutta hyvä monipuolinen kirjallisuustarjonta hyväksyy monenlaista. Ihmisyyden rikkautta on ylläpidettävä ja heterous ei voi tulla suljetuksi tästä rikkaudesta ulos. Kukas tälläistä valtaa käyttäisi ja mihin tarkoitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko Kauko kirjoittaa ihan puhtaasti pornoa vastalauseeksi.
A Man with a Maid (Herra Jackin ihmeellinen huone) jalanjäljissä. Luulisi sillekin löytyvän naislukijoita.
Kirja on anonyymin kirjoittama, mutta on hyvin todennäköistä että sen on kirjoittanut
Ihan hetki sitten oli joku kohukirja fifty shades jotain tämmöistä. Olen varma ettei lukijat ole koskaan löytäneen Jackin huoneeseen, vaikka se on klassikko.
. . . saahan Kauko kirjoittaa, mutta, jos kukaan ei julkaise.
Seksi ei nykyaikana kuulu valkoiselle heteromiehelle.Valkoisen hetromiehen seksuaalisuutta ja näkökulmaa on joka puolella edelleen todella paljon esillä ja tulee ilmi, meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme. Se, että nyt on muutakin esillä jo vähän tasapuolisemmin, ja valkoisen keski-ikäisen heteromiehen ylikorostunut asema alkaa hiipuaa, niin voivoi, koitahan totutella.
Kauko saa myös edelleen kirjoitella ja puuhailla lain rajojen sisällä koko ajan mitä lystää. Siitä sitten tykkää ketkä tykkää tässä vapaassa maassa.
Seksin ja suhteiden ollessa kyseessä, suurin osa naisistakin edelleen pitää juuri heteroseksistä miehen kanssa ja suhteeseen aletaan juuri miehen kanssa, ei mitään hätää, rauhoitu.
Mikseivät toiset valkoiset heteromiehet saisia lukea kaltaisistaan, tai ainakin osittain kaltaisistaan? Tai ihan kuka tahansa mistä tahansa vain koska toisenlainen voi kiinnostaa? Minulle naisena miehenä olemisen kuvaus ei ole kyllä umpituttua, varsinkin kun jo pari viime vuosikymmentä on vyörytetty enimmäkseen aivan kaikkea muuta kuin valkoisen heteromiehen maailmaa.
Mielestäni hän ei valita tuossa vain omasta puolestaan vaan julkaistavan kirjallisuuden tahallisesta kaventamisesta.
Jotenkin hirveän laiskaa lyödä ketään tuollaisella määreellä, ikäänkuin valkoinen heteromieheys tuottaisi väistämättä jotain epäkiinnostavaa, ei-toivottavaa tai jo liian tuttua, liian monesti nähtyä. Tuo selitys ei vaan kuulosta kovin vakuuttavalta. Jo siksi että etenkin viihde perustuu kliseille (Röyhkällä biisikin nimeltä Rockn roll klisee) ja kierrätykselle, eräänlaiselle vanhan päälle rakentamiselle (traditio). Hänkin varmaan innoittuu jostain esikuvista kirjoissaan ja lukija voi näitä aavistella. Miksi suhteellisesta tuttuudesta ei saisi nauttia? Nyt lukijat eivät saisi enää itse päättää mistä he pitävät? Eihän tuollainen voi toimia.
"Mikseivät toiset valkoiset heteromiehet saisia lukea kaltaisistaan, tai ainakin osittain kaltaisistaan? Tai ihan kuka tahansa mistä tahansa vain koska toisenlainen voi kiinnostaa?" "Miksi suhteellisesta tuttuudesta ei saisi nauttia?"
- Tietenkin saa lukea ja nauttia, kukaan ei estä. Sellaista kirjallisuutta on kyllä paljon tarjolla. Myös Röyhkän kirjan voi halutessaan lukea. IP-lehdessäkin sitä mainostetaan isosti.
Se, että miesten (tietyntyyppisen) näkökulman pitkään jatkunut yliedustus kirjaisuudessakin on viimevuosiana tasaantunut, on vain hyvä juttu nimenomaan monipuolisuudelle ja tasa-arvolle.
On mielestäni virhepäätelmä tulkita tästä, että kustantamoissa ajateltaisiin, että "valkoinen heteromieheys tuottaisi väistämättä jotain epäkiinnostavaa", vaikka jotain kyllästymistä ihan ymmärrettävistä syitä nimenomaan tätä perinteisempää, aiemmin voimakkaan yliedustettua tiettyä miesnäkökulmaa kohtaan voikin nyt jonkin verran olla. Sovinismi, joka myös ennen oli ihan valtavirtaa ja vähän kaikessa mukana, särähtää kirjallisuudessakin jo monela korvaan ja tuntuu nyt ummehtuneelta. Röyhkän teoksessa taisi olla tällaista vielä mukana?
Koko ajan kuitenkin julkaistaan mieskirjailijoiden tuotoksia. Kyllä minuakin (naisena) kiinnostaa miesnäkökulma, vaikkei juuri tuo Röyhkän kirja.
Kirjoituksesi kuulostaa minusta miesten menetetyn etuoikeutetun aseman ruodinnalta. Tuohon aiempaan "normaaliin" sitten toiset vieläkin vertaa, vaikka tilanne oli aiemmin tosiasiallisesti hyvinkin vinoutunut tasa-arvon ja monipuolisuuden kannalta. Myös monipuolisemman miesnäkökulman kannalta, sillä niitäkin on monelaisia: Miehen kapeahko muotti onkin myös laajentunut viimevuosina, mikä on hyvä juttu. Sellaista kiitos vieläkin enemmän, niin varmasti monipuolista kiinnostavaa uutta mieskirjallisuutta tulee jatkossakin.
Ehkä joillekin Röyhkän sukupolven miehille hänen uusi kirjaansa voi myös antaa samaistumispintaa, peilaamista ja ymmärrystä kipuilusta yhteiskunnan muutosten ja tasa-arvoistumisen sekä miehisyyden kanssa, vaikkei kirja taida olla mikään ylen kiinnostava mestariteos ja joutui kustantamon karsintaan.
Kirjaston proosahyllyvalikoima on nykyään hyvin naiskirjailijapitoista ja vahvasti nuoremman kansanosan maailmoja (tai aika toistuvia utopioita) esittelevää. Kaikkia ei tietysti haittaa kun heidät on saatu vakuutettua että näin sen kuuluu ollakin.
Pikku enkeli on kai vuodelta 1986. Se oli jonkinmoinen radiohitti, eikä silloin aiheuttanut ollenkaan polemiikkia. Tekstissä ei ole mitään seksiin viittaavaa, paitsi ehkä että kaivataan "mielen puhtautta", jos nyt kukin itse niin haluaa ajatella. Vasta myöhempien aikojen woke-inkvisitio on ottanut asiakseen löytää siitä jotain syvästi moitittavaa. Majavalakki on vähän samaa teemaa jatkava, loistavan iloitteleva kappale, mutta ei ole vastaavaa huomiota herättänyt.
Mä puen villapaidan päälle / Ja tehdään kierros järven jäälle / Ja nähdään läheltä saari, jossa muutama talo on tyhjillään.