IS: Kauko Röyhkä avautuu kustannusalasta: Myös valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää, sellaista ei haluta

Erilaisten friikkien seksielämä, jota tietyt mediat ja kulttuuri-instituutiot yrittävät suorastaan hieroa ihmisten naamaan nykyään, on minusta kuvottavaa. En välitä siitä. En halua tietää siitä mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustalle ja muslimimiehelle perinteinen seksuaalisuus on yhä sallittua. Kiihkeimmänkään femmarin en ole kuullut halveksivan heidän seksuaalisuuttaan. Valkoinen mies ei saisi sen sijaan toteuttaa täysin normaalia ja tervettä seksuaalisuuttaan. Outoa! Mistä on kyse?

Valkoinen mies lienee näistä esimerkkitapauksista ainoa, jolle seksuaalisuuden toteuttaminen vaatii välttämättä kustannussopimusta.

Röyhkän ura lienee muualla kuin pornossa. Voitte ihan itse tarkistaa asian, suosittelen monipuolista tutustumista.

Miksi joku toinen kirjailija saa esitellä intimiimielämäänsä tai fantasioitaan estoitta, kun joku toinen ei saa?

Tätäkin voi miettiä.

Kukas Kaukoa estää? Eikös se laulele panojuttujaan lavallakin harva se ilta?

Oikeasti keskimääräistä parempaa suomimusaa mutta eihän tämä toki kaikille aukea eikä tarvitse. Ja kaikki arvostus niille mainitsemattomille kuten Riku Mattila ja jokainen taustatekijä. Ihan huippuja verrattuna siihen konetettuun pinkkipumpuliin mitä radioista nyt enimmäkseen työnnetään.

Vierailija kirjoitti:

Mustalle ja muslimimiehelle perinteinen seksuaalisuus on yhä sallittua. Kiihkeimmänkään femmarin en ole kuullut halveksivan heidän seksuaalisuuttaan. Valkoinen mies ei saisi sen sijaan toteuttaa täysin normaalia ja tervettä seksuaalisuuttaan. Outoa! Mistä on kyse?

Siis toteutetaanko seksuaalisuutta Otavan kustannussopimuksella? Nyt on miekkoset tainneet ymmärtää jotain väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustalle ja muslimimiehelle perinteinen seksuaalisuus on yhä sallittua. Kiihkeimmänkään femmarin en ole kuullut halveksivan heidän seksuaalisuuttaan. Valkoinen mies ei saisi sen sijaan toteuttaa täysin normaalia ja tervettä seksuaalisuuttaan. Outoa! Mistä on kyse?

Siis toteutetaanko seksuaalisuutta Otavan kustannussopimuksella? Nyt on miekkoset tainneet ymmärtää jotain väärin.

Meillä on aika monta kotimaista seksuaalisuuskirjailijaa tällä hetkellä. He vain kouluttavat, siis siihen oikeaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/viihde/art-2000012050391.html

 

Huomaa, etteivät Kauko Röyhkää arvostelevat naiset joko osaa lukea tai ymmärrä lukemaansa.

Voi hyvä jösses. Kaukohan saa kirjoittaa ilotteluistaan ihan niin paljon kuin haluaa. Krnenkään ei tartte haluta julkaista niitä, saati lukea. En mäkään itke, miksi nuoret miehet ei halua lukea mun vaihdevuosioireista ja kerran kesässä tapahtuvasta eroottisesta ilottelusta. Miksi oletus olisi, että niiden pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Joko olet toksinen eli vääränlainen himokone tai sitten halveksittava kasa parasta ennen-päiväystä.

Ei tässä nyt varsinaisesti himmailla vihollisiksi määriteltyjen halveksintaa.

 

Tuo vaan alkaa itsessään kaatua omaan älyttömyyteensä. Mikään ei pidä vettä. Ja meidän haluttaisiin vaan tulevan vähitellen hulluiksi?

Tässä kohtaa kyllä alkaisin jo nauraa. Oikein likaista naurua.

Minä haluaisin äänittää sen naurun. Se vinkuisi välissä kuin hitaasti latautuva hyrrä.

Hahmo olisi kehräävä kuin kissa, mutta koska hän makaa sikiöasennossa kyljellään – kuin alaston, raaka hanu – kaikki tiivistyy naurun, yskän ja vinkuvan hengityksen sekaiseen, hyytyneeseen massaan.

Ja jos haluat sen hanun sheivattuna, niin self sir! Sinä olet juuri sellainen kuin minä kuvittelen sinun olevan.

En kyllä jaksaisi itkea yhtään jonkun kirjan seksikhotauksista. Seksikohtaukset on yhtä kuin muutkin kohtaukset. 

Parhaimmat seksikohtaukset ja seksijutut saa amatöörien kirjoittamina erilaisilta saiteilta. Aihe vapaan seksiosioissakn on tosi hyviä seksikohtauksia ja fantasioita, jos niistä tykkää. Minä luin aina kesällä mummolassa Reginoita ja niistä ne tarinat. Ne menetteli hyvin.

Voisko Kauko kirjoittaa ihan puhtaasti pornoa vastalauseeksi. 

A Man with a Maid (Herra Jackin ihmeellinen huone) jalanjäljissä. Luulisi sillekin löytyvän naislukijoita.

Kirja on anonyymin kirjoittama, mutta on hyvin todennäköistä että sen on kirjoittanut

Ihan hetki sitten oli joku kohukirja fifty shades jotain tämmöistä. Olen varma ettei lukijat ole koskaan löytäneen Jackin huoneeseen, vaikka se on klassikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee? 

Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.  

Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle? 

Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin? 

Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja? 

Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.

Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä. 

Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä. 

Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä? 

Ei ihme että kirjoja ei enää lueta. 

Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö? 

Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.

 

Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa. 

"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."

No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...

Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.

Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.

Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään. 

Ei se pienemmänkään lapsen tai nuoren kokemusmaailma ole kyllä mikään "tyhjä". Ehkä enemmän hetkessä elämistäkin kuin monella aikuisella. Vuorovaikutusta oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa. 

Et sitten ilmeisesti ole kuullut vaikkapa lasten mielikuvitusystävistä tai mielikuvitusmaailmoista tai katsellut heidän leikkejään? Kokemusmaailma on eri kuin aikuisena, mutta siksipä siinä onkin ne omat vähän erilaiset, monesti aika mielenkiintoiset juttunsa. Lapsen sisäinen maailma voi olla hyvin rikas. Lapset ja nuoret myös havainnoivat hyvin terävästi usein, omasta näkökulmastaan tapahtumia ja maailmaa, vähän eri vinkkelistä kuin aikuinen. Ei lapsia ja nuoria pitäisi tuolla tavalla aliarvioida. 

Hyvinkin pienen lapsen mieli siis siis voi tuottaa jo vaikka ja mitä, lapsen näkökulmasta, nuorilla sitten on myös jo omat näkökulmansa myös ja ilmaisuvoima. 

Nuoruudessa on omat etunsa, vanhuudessa ja kokemuksessa omansa. Kokemus ei kuitenkaan itsessään takaa mitään hyvää tietä, viisutta ja osaamista, voi mennä aika pieleenkin. Nuoruuteen kuuluu uuden kokeilu, ennakkoluulottomuus, uudet raikkaat ajatukset, tehdään vähän erillä tavalla kuin aiemmin jne. Mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää ja tuo uusia asioita ja uutta kehitystä mukanaan. Ei kaikki ole elämässä vain saman vanhan oppimista ja toistamista. Vanhempana helposti luutuu sitten kaavoihin, vaikka kokemuksesta on usein tietenkin paljon hyötyäkin.

Sinä et nyt vain tajua... mitään mielikuvitusystäviäkään tai mielikuvitusmaailmoja ei voi lapsi omassa päässään luoda, jos hän ei ole saanut mitään virikkeitä. Ja kukaan meistä ei ole täysin vaikutteista vapaa, koska kaikki havainnoi ympäristöään, kuulemiaan juttuja, satuja mitä sinulle on lapsena luettu jne. Tyhjästä ei synny mitään. Kyllä minullakin on lapsena mielikuvitus ystävä, jolle olin ideoinut vaikka mitä juttuja. Koska, minulla oli myös virikkeellinen lapsuus niin minä kykenin siihen.

No tästä nyt päästään sitten taas incel-miehiin ja todellisuuteen, josta he  vain lukevat varjoina seinistä näkyvien kuvien kautta. Tyhjästä juuri syntyy kaikki. 

Neuvostoliitossa tehtin mielenkiintoisia kokeita siitä, kun ihmiselle ei anneta mitään koettavaa ja se on taivasaukikanavat, taivasaukikanavat. 

Vanhassa ajattelumaailmassa seon ideataivas. Sun ei tarvitse koskaan harrastaa seksiä kenenkään kanssa, koska voit kokea sen aidosti unessa sellaisena kuin se on oikeasti. 

Et tarvitse mitään oikeita kokemuksia mistään.

Hmm, osalla palstalle kirjoittelijoista  lähes aiheessa kuin aiheessa päästään aina lopulta niihin incel-miehiin, kumma juttu. Ja että neuvostoliitossa... siis mitä??

On selvästikin perjantai ilta, osalla alkaa ajatuksen juoksun sekavuus olla sillä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee? 

Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.  

Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle? 

Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin? 

Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja? 

Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.

Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä. 

Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä. 

Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä? 

Ei ihme että kirjoja ei enää lueta. 

Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö? 

Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.

 

Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa. 

"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."

No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...

Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.

Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.

Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään. 

Ei se pienemmänkään lapsen tai nuoren kokemusmaailma ole kyllä mikään "tyhjä". Ehkä enemmän hetkessä elämistäkin kuin monella aikuisella. Vuorovaikutusta oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa. 

Et sitten ilmeisesti ole kuullut vaikkapa lasten mielikuvitusystävistä tai mielikuvitusmaailmoista tai katsellut heidän leikkejään? Kokemusmaailma on eri kuin aikuisena, mutta siksipä siinä onkin ne omat vähän erilaiset, monesti aika mielenkiintoiset juttunsa. Lapsen sisäinen maailma voi olla hyvin rikas. Lapset ja nuoret myös havainnoivat hyvin terävästi usein, omasta näkökulmastaan tapahtumia ja maailmaa, vähän eri vinkkelistä kuin aikuinen. Ei lapsia ja nuoria pitäisi tuolla tavalla aliarvioida. 

Hyvinkin pienen lapsen mieli siis siis voi tuottaa jo vaikka ja mitä, lapsen näkökulmasta, nuorilla sitten on myös jo omat näkökulmansa myös ja ilmaisuvoima. 

Nuoruudessa on omat etunsa, vanhuudessa ja kokemuksessa omansa. Kokemus ei kuitenkaan itsessään takaa mitään hyvää tietä, viisutta ja osaamista, voi mennä aika pieleenkin. Nuoruuteen kuuluu uuden kokeilu, ennakkoluulottomuus, uudet raikkaat ajatukset, tehdään vähän erillä tavalla kuin aiemmin jne. Mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää ja tuo uusia asioita ja uutta kehitystä mukanaan. Ei kaikki ole elämässä vain saman vanhan oppimista ja toistamista. Vanhempana helposti luutuu sitten kaavoihin, vaikka kokemuksesta on usein tietenkin paljon hyötyäkin.

Sinä et nyt vain tajua... mitään mielikuvitusystäviäkään tai mielikuvitusmaailmoja ei voi lapsi omassa päässään luoda, jos hän ei ole saanut mitään virikkeitä. Ja kukaan meistä ei ole täysin vaikutteista vapaa, koska kaikki havainnoi ympäristöään, kuulemiaan juttuja, satuja mitä sinulle on lapsena luettu jne. Tyhjästä ei synny mitään. Kyllä minullakin on lapsena mielikuvitus ystävä, jolle olin ideoinut vaikka mitä juttuja. Koska, minulla oli myös virikkeellinen lapsuus niin minä kykenin siihen.

Tajuan kyllä oikein hyvin mitä kirjoitat, siinä ei ole ongelmaa. 

Ei tietenkään kukaan ole vaikutteista vapaa, itse en ole sellaista väittänyt, ja lapsi tietenkin tarvitsee kaikenlaista ympäristöltään ja huoltajiltaan kun kasvaa, oppii ja on vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.

Hyppäsin tähän keskusteluun siinä vaiheessa ja kommentoimaan väitettäsi, kun kirjoitit, ettei lapsilla ole mitään kerrottavaa. Mikä oli mielestäni aika posketon ja lapsia / nuoria aliarvioiva väite itsessään.

Jos kirjoittamisesta puhutaan, niin itse näen, että se kirjallinen ilmaisu voi uein olla nuorena vielä epävarmaa ja hakusessa, vaikka mielenkiintoista tuoretta kerrottavaa voisi olla paljonkin. Tosin kirjoittaa voisi vaikka ihan nuoren omalla puhekielellä, sekin olisi aika mielenkiintoista ja pääsisi sillä tavalla nuoren ajatusmaailmaan vielä paremmin. 

...hyppäsit keskusteluun... siteeraat yhtä kommenttiani täysin asiayhteydestä irroitettuna.

Joten en ole edelleenkään varma että ymmärrät kunnolla mitä kirjoitan.

Kauko Röyhkä on aina ollut sekä provosoiva että kovin polarisoiva hahmo. Se ikään kuin kuuluu hänen taiteilijapersoonaansa. Kommenteista huomaa, että monia hän jo tyyppinä ärsyttää, vaikka eivät juuri tunne hänen tuotantoaan. Voi kyllä sanoa, että sota-aika ja seksuaalisuus ovat olleet toistuvia teemoja, mutta esim. Oskar Koposen seikkailut oli hauska pikareskiromaani, ja Kaksi aurinkoa oli jopa Finlandia-ehdokkaana. - Musiikkipuolellakin monet tuntuvat jämähtäneen sille omalle 80-luvulleen, eivätkä arvosta mitään Onnenpäivä-albumin jälkeen tehtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee? 

Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.  

Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle? 

Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin? 

Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja? 

Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.

Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä. 

Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä. 

Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä? 

Ei ihme että kirjoja ei enää lueta. 

Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö? 

Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.

 

Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa. 

"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."

No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...

Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.

Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.

Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään. 

Ei se pienemmänkään lapsen tai nuoren kokemusmaailma ole kyllä mikään "tyhjä". Ehkä enemmän hetkessä elämistäkin kuin monella aikuisella. Vuorovaikutusta oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa. 

Et sitten ilmeisesti ole kuullut vaikkapa lasten mielikuvitusystävistä tai mielikuvitusmaailmoista tai katsellut heidän leikkejään? Kokemusmaailma on eri kuin aikuisena, mutta siksipä siinä onkin ne omat vähän erilaiset, monesti aika mielenkiintoiset juttunsa. Lapsen sisäinen maailma voi olla hyvin rikas. Lapset ja nuoret myös havainnoivat hyvin terävästi usein, omasta näkökulmastaan tapahtumia ja maailmaa, vähän eri vinkkelistä kuin aikuinen. Ei lapsia ja nuoria pitäisi tuolla tavalla aliarvioida. 

Hyvinkin pienen lapsen mieli siis siis voi tuottaa jo vaikka ja mitä, lapsen näkökulmasta, nuorilla sitten on myös jo omat näkökulmansa myös ja ilmaisuvoima. 

Nuoruudessa on omat etunsa, vanhuudessa ja kokemuksessa omansa. Kokemus ei kuitenkaan itsessään takaa mitään hyvää tietä, viisutta ja osaamista, voi mennä aika pieleenkin. Nuoruuteen kuuluu uuden kokeilu, ennakkoluulottomuus, uudet raikkaat ajatukset, tehdään vähän erillä tavalla kuin aiemmin jne. Mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää ja tuo uusia asioita ja uutta kehitystä mukanaan. Ei kaikki ole elämässä vain saman vanhan oppimista ja toistamista. Vanhempana helposti luutuu sitten kaavoihin, vaikka kokemuksesta on usein tietenkin paljon hyötyäkin.

Sinä et nyt vain tajua... mitään mielikuvitusystäviäkään tai mielikuvitusmaailmoja ei voi lapsi omassa päässään luoda, jos hän ei ole saanut mitään virikkeitä. Ja kukaan meistä ei ole täysin vaikutteista vapaa, koska kaikki havainnoi ympäristöään, kuulemiaan juttuja, satuja mitä sinulle on lapsena luettu jne. Tyhjästä ei synny mitään. Kyllä minullakin on lapsena mielikuvitus ystävä, jolle olin ideoinut vaikka mitä juttuja. Koska, minulla oli myös virikkeellinen lapsuus niin minä kykenin siihen.

No tästä nyt päästään sitten taas incel-miehiin ja todellisuuteen, josta he  vain lukevat varjoina seinistä näkyvien kuvien kautta. Tyhjästä juuri syntyy kaikki. 

Neuvostoliitossa tehtin mielenkiintoisia kokeita siitä, kun ihmiselle ei anneta mitään koettavaa ja se on taivasaukikanavat, taivasaukikanavat. 

Vanhassa ajattelumaailmassa seon ideataivas. Sun ei tarvitse koskaan harrastaa seksiä kenenkään kanssa, koska voit kokea sen aidosti unessa sellaisena kuin se on oikeasti. 

Et tarvitse mitään oikeita kokemuksia mistään.

Hmm, osalla palstalle kirjoittelijoista  lähes aiheessa kuin aiheessa päästään aina lopulta niihin incel-miehiin, kumma juttu. Ja että neuvostoliitossa... siis mitä??

On selvästikin perjantai ilta, osalla alkaa ajatuksen juoksun sekavuus olla sillä tasolla.

Aivan. Kaikki tämä ennen virvokkeita. 

Vierailija kirjoitti:

Kauko Röyhkä on aina ollut sekä provosoiva että kovin polarisoiva hahmo. Se ikään kuin kuuluu hänen taiteilijapersoonaansa. Kommenteista huomaa, että monia hän jo tyyppinä ärsyttää, vaikka eivät juuri tunne hänen tuotantoaan. Voi kyllä sanoa, että sota-aika ja seksuaalisuus ovat olleet toistuvia teemoja, mutta esim. Oskar Koposen seikkailut oli hauska pikareskiromaani, ja Kaksi aurinkoa oli jopa Finlandia-ehdokkaana. - Musiikkipuolellakin monet tuntuvat jämähtäneen sille omalle 80-luvulleen, eivätkä arvosta mitään Onnenpäivä-albumin jälkeen tehtyä. 

Olisikohan vielä tulossa se Aleksanteri Suuresta kertova historiallinen romaani, josta puhuttiin kasarilla...?