Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
IS: Kauko Röyhkä avautuu kustannusalasta: Myös valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää, sellaista ei haluta
03.06.2026 |
Hänen mukaansa kustannusmaailma on mennyt vähän sellaiseksi, että suurin osa lukijoista on yliopistokoulutettuja naisia, joilla on tietynlainen näkemys. Vanhemmat mieskirjailijat saattavat olla vaikeuksissa näiden naislukijoiden kanssa, Röyhkä ajattelee.
- Myös valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää, sellaista ei haluta, Röyhkä väittää.
- Mun näkemykset ovat liikaa. Ne eivät ole ajan hengen mukaisia. Se näkyy monessa asiassa, esimerkiksi ruoassa. Jos syöt lihaa, se ei sovi tai että ajat autoa.
- Tuntuu, että 60-vuotiaan elämäntavat ovat jo liikaa. Et ota vähemmistöjä huomioon.
Sama juttu täällä. Heti kun hopeakettu avautuu seikkailuistaan naisteen kanssa palstan yliopistonaiset hyökkäävät päälle kuin yleinen syyttäjä ilmiantoineen
Kommentit (734)
Voihan hän julkaista omakustanteena niitä vanhan miehen muistelmiaan, kuten on tehnytkin. Kustantamoa kiinnostaa vain kirjat, jotka voivat myös myydä.
Turha itkeä, jos naislukijakuntaa ei kiinnosta tarinat siitä, miten eläkeikäinen mies ei ole vieläkään kasvanut aikuiseksi ja sekoilee menemään naiseikkailuissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko Röyhkällä ollut muita aiheita viime aikoina kuin "vanhenevalla miehellä ei mene niin hyvin".
Kyllähän tuostakin aiheesta voi kirjoittaa taitavasti ja mielenkiintoisesti, ja niin moni muu on tehnytkin.
Mun mielest niinq vanheneva mies ei oikee voi valittaa jos katsoo nuorempii lajikumppaneitaa, niin aika paljon on enemmän eletty ja takana kuin näillä tölkkiä mielikuvissaan suutelevilla tapauksilla. Kun eivät he oikeasti edes alkoholiakaan käytä. Heillä ei ole mitään edes myöhemmin mitään muisteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että.
Käsitin että ne nuoret naiset päättävät nyt julkaistaanko hänen kirjansa vai ei. Ei hän sen kummemmin niitä faneinaan näe, miksi näkisi? Mutta edes antaisivat hänen jatkaa uraansa.
Kustannusbisnes ei ole tarkoitettu papparaisten urien tekohengittämiseen.
Aamen.
Millon saataisi ensimmäinen inecl-kirjailija Suomeen. Tilausta olisi paljon ja lukijakunta valmiina!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että.
Ei, vaan kustantaja olisi halunnut kirjan miellyttävän nuorempaa yleisöä ja sitä Röyhkä kritisoi, kun ei itse ko. yleisölle kirjaansa kirjoittanut. Eri asia on sitten se, tapahtuiko näin oikeasti, vai värittikö Röyhkä juttua ja oikeasti kustantajan perusteet olivat jotain muuta kuin nuorempien havaitsema "toksisuus", mutta selvää on, että tuo on se mitä Röyhkä väitti, eikä että nuorempien pitäisi lukea hänen kirjojaan.
Ei Like ole koskaan tainnut pitää 60-70-vuotiaita pääasiallisena kohderyhmänään. Ei silloin Kaken nuoruudessa eikä nykyään.
V. 2007 Like julkaisi romaanin Job, jota takakannen tekstissä kuvaillaan näin:
Röyhkä ruoppaa keski-ikäisen miehen mieltä yhä syvemmältä. Job-romaanin päähenkilö on vanheneva, roiseilla romaaneillaan miten kuten menestynyt kirjailija, joka yrittää selvitä raha- ja asunto-ongelmien, avioeron, lastenhoidon, luuseriystävien ja kolmen rakastajattaren täyttämästä arjestaan ottamalla neljännen rakastajattaren. Pyristely ihmissuhteiden puristuksessa ja 2000-luvun Suomen ahtaissa kulttuurikuvioissa käy yhä vaativammaksi. Joutuuko mies myöntämään häviönsä?
Anteeksi, mutta kuka tämmöistä paskaa haluaa lukea? Ei ainakaan kovin moni nainen, sen voin kertoa.
Kuulostaa ihan köyhän miehen Rothilta tai Coetzeelta. Enkä niitäkään jaksa kauheasti lukea, vaikka heillä kirjallisia, tyylillisiä ja kielellisiä ansioita onkin huomattavasti enemmän kuin Röyhkällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millon saataisi ensimmäinen inecl-kirjailija Suomeen. Tilausta olisi paljon ja lukijakunta valmiina!
Kärpästen herra tuli jo. Siellä on chadit ja possut hierarkian alimpana tyyppinä.
Vierailija kirjoitti:
Juha Vuorista ei ensin otettu eikä sittemmin ole halunnutkaan liittyä kirjailijaliiton jäseneksi. Juoppohullun päiväkirjansa on yksi Suomen kaikkien aikojen myydyimmistä bestsellereistä. Miehet ovat siinä miehiä ja naiset naisia. Varmaankin vihervasemmistolaisille wokeilla hirvittävä kauhistuksen kanahäkin paikka...
Se oli sitä aikaa. Maailma muuttuu. Tuskin enää myisi samaan malliin tuokaan kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että.
Ei, vaan kustantaja olisi halunnut kirjan miellyttävän nuorempaa yleisöä ja sitä Röyhkä kritisoi, kun ei itse ko. yleisölle kirjaansa kirjoittanut. Eri asia on sitten se, tapahtuiko näin oikeasti, vai värittikö Röyhkä juttua ja oikeasti kustantajan perusteet olivat jotain muuta kuin nuorempien havaitsema "toksisuus", mutta selvää on, että tuo on se mitä Röyhkä väitti, eikä että nuorempien pitäisi lukea hänen kirjojaan.
Ei Like ole koskaan tainnut pitää 60-70-vuotiaita pääasiallisena kohderyhmänään. Ei silloin Kaken nuoruudessa eikä nykyään.
V. 2007 Like julkaisi romaanin Job, jota takakannen tekstissä kuvaillaan näin:
Röyhkä ruoppaa keski-ikäisen miehen mieltä yhä syvemmältä. Job-romaanin päähenkilö on vanheneva, roiseilla romaaneillaan miten kuten menestynyt kirjailija, joka yrittää selvitä raha- ja asunto-ongelmien, avioeron, lastenhoidon, luuseriystävien ja kolmen rakastajattaren täyttämästä arjestaan ottamalla neljännen rakastajattaren. Pyristely ihmissuhteiden puristuksessa ja 2000-luvun Suomen ahtaissa kulttuurikuvioissa käy yhä vaativammaksi. Joutuuko mies myöntämään häviönsä?
Anteeksi, mutta kuka tämmöistä paskaa haluaa lukea? Ei ainakaan kovin moni nainen, sen voin kertoa.
Ei tartte mennä kuin someen tai lähibaariin niin saa kuulla ihan liikaa vanhenevien miesten raha- ja asunto-ongelmista, avioerosta, lastenhoidon välttelystä, luuseriystävistä, parisuhdesotkuista ja pyristelystä ihmissuhteiden puristuksessa. Siitä ei kyllä tartte maksaa yhtään mitään. Päinvastoin, näin nuorehkona naisena voisin alkaa velottaa noiden juttujen kuuntelemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Millon saataisi ensimmäinen inecl-kirjailija Suomeen. Tilausta olisi paljon ja lukijakunta valmiina!
Ryhdy ihmeessä hei kirjoittamaan. Siinä se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että.
Ei, vaan kustantaja olisi halunnut kirjan miellyttävän nuorempaa yleisöä ja sitä Röyhkä kritisoi, kun ei itse ko. yleisölle kirjaansa kirjoittanut. Eri asia on sitten se, tapahtuiko näin oikeasti, vai värittikö Röyhkä juttua ja oikeasti kustantajan perusteet olivat jotain muuta kuin nuorempien havaitsema "toksisuus", mutta selvää on, että tuo on se mitä Röyhkä väitti, eikä että nuorempien pitäisi lukea hänen kirjojaan.
Ei Like ole koskaan tainnut pitää 60-70-vuotiaita pääasiallisena kohderyhmänään. Ei silloin Kaken nuoruudessa eikä nykyään.
V. 2007 Like julkaisi romaanin Job, jota takakannen tekstissä kuvaillaan näin:
Röyhkä ruoppaa keski-ikäisen miehen mieltä yhä syvemmältä. Job-romaanin päähenkilö on vanheneva, roiseilla romaaneillaan miten kuten menestynyt kirjailija, joka yrittää selvitä raha- ja asunto-ongelmien, avioeron, lastenhoidon, luuseriystävien ja kolmen rakastajattaren täyttämästä arjestaan ottamalla neljännen rakastajattaren. Pyristely ihmissuhteiden puristuksessa ja 2000-luvun Suomen ahtaissa kulttuurikuvioissa käy yhä vaativammaksi. Joutuuko mies myöntämään häviönsä?
Anteeksi, mutta kuka tämmöistä paskaa haluaa lukea? Ei ainakaan kovin moni nainen, sen voin kertoa.
Ei tartte mennä kuin someen tai lähibaariin niin saa kuulla ihan liikaa vanhenevien miesten raha- ja asunto-ongelmista, avioerosta, lastenhoidon välttelystä, luuseriystävistä, parisuhdesotkuista ja pyristelystä ihmissuhteiden puristuksessa. Siitä ei kyllä tartte maksaa yhtään mitään. Päinvastoin, näin nuorehkona naisena voisin alkaa velottaa noiden juttujen kuuntelemisesta.
Se pointtihan siinä tariinassa olikin että kertoo elämäntarinansa huoralle ja maksaa että joku kuuntelee sen.
Pitäiskö lukijoille maksaa nykyään, että lukija lukee tekeleen? Perustulo anyone?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että.
Ei, vaan kustantaja olisi halunnut kirjan miellyttävän nuorempaa yleisöä ja sitä Röyhkä kritisoi, kun ei itse ko. yleisölle kirjaansa kirjoittanut. Eri asia on sitten se, tapahtuiko näin oikeasti, vai värittikö Röyhkä juttua ja oikeasti kustantajan perusteet olivat jotain muuta kuin nuorempien havaitsema "toksisuus", mutta selvää on, että tuo on se mitä Röyhkä väitti, eikä että nuorempien pitäisi lukea hänen kirjojaan.
Ei Like ole koskaan tainnut pitää 60-70-vuotiaita pääasiallisena kohderyhmänään. Ei silloin Kaken nuoruudessa eikä nykyään.
V. 2007 Like julkaisi romaanin Job, jota takakannen tekstissä kuvaillaan näin:
Röyhkä ruoppaa keski-ikäisen miehen mieltä yhä syvemmältä. Job-romaanin päähenkilö on vanheneva, roiseilla romaaneillaan miten kuten menestynyt kirjailija, joka yrittää selvitä raha- ja asunto-ongelmien, avioeron, lastenhoidon, luuseriystävien ja kolmen rakastajattaren täyttämästä arjestaan ottamalla neljännen rakastajattaren. Pyristely ihmissuhteiden puristuksessa ja 2000-luvun Suomen ahtaissa kulttuurikuvioissa käy yhä vaativammaksi. Joutuuko mies myöntämään häviönsä?
Anteeksi, mutta kuka tämmöistä paskaa haluaa lukea? Ei ainakaan kovin moni nainen, sen voin kertoa.
No, varmaan ainakin ne rakastajattaret, luulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee?
Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.
Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle?
Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin?
Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja?
Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.
Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä.
Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä.
Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä?
Ei ihme että kirjoja ei enää lueta.
Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö?
Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.
Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa.
"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."
No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...
Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.
Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.
Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään.
Ei se pienemmänkään lapsen tai nuoren kokemusmaailma ole kyllä mikään "tyhjä". Ehkä enemmän hetkessä elämistäkin kuin monella aikuisella. Vuorovaikutusta oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa.
Et sitten ilmeisesti ole kuullut vaikkapa lasten mielikuvitusystävistä tai mielikuvitusmaailmoista tai katsellut heidän leikkejään? Kokemusmaailma on eri kuin aikuisena, mutta siksipä siinä onkin ne omat vähän erilaiset, monesti aika mielenkiintoiset juttunsa. Lapsen sisäinen maailma voi olla hyvin rikas. Lapset ja nuoret myös havainnoivat hyvin terävästi usein, omasta näkökulmastaan tapahtumia ja maailmaa, vähän eri vinkkelistä kuin aikuinen. Ei lapsia ja nuoria pitäisi tuolla tavalla aliarvioida.
Hyvinkin pienen lapsen mieli siis siis voi tuottaa jo vaikka ja mitä, lapsen näkökulmasta, nuorilla sitten on myös jo omat näkökulmansa myös ja ilmaisuvoima.
Nuoruudessa on omat etunsa, vanhuudessa ja kokemuksessa omansa. Kokemus ei kuitenkaan itsessään takaa mitään hyvää tietä, viisutta ja osaamista, voi mennä aika pieleenkin. Nuoruuteen kuuluu uuden kokeilu, ennakkoluulottomuus, uudet raikkaat ajatukset, tehdään vähän erillä tavalla kuin aiemmin jne. Mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää ja tuo uusia asioita ja uutta kehitystä mukanaan. Ei kaikki ole elämässä vain saman vanhan oppimista ja toistamista. Vanhempana helposti luutuu sitten kaavoihin, vaikka kokemuksesta on usein tietenkin paljon hyötyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että.
Ei, vaan kustantaja olisi halunnut kirjan miellyttävän nuorempaa yleisöä ja sitä Röyhkä kritisoi, kun ei itse ko. yleisölle kirjaansa kirjoittanut. Eri asia on sitten se, tapahtuiko näin oikeasti, vai värittikö Röyhkä juttua ja oikeasti kustantajan perusteet olivat jotain muuta kuin nuorempien havaitsema "toksisuus", mutta selvää on, että tuo on se mitä Röyhkä väitti, eikä että nuorempien pitäisi lukea hänen kirjojaan.
Ei Like ole koskaan tainnut pitää 60-70-vuotiaita pääasiallisena kohderyhmänään. Ei silloin Kaken nuoruudessa eikä nykyään.
V. 2007 Like julkaisi romaanin Job, jota takakannen tekstissä kuvaillaan näin:
Röyhkä ruoppaa keski-ikäisen miehen mieltä yhä syvemmältä. Job-romaanin päähenkilö on vanheneva, roiseilla romaaneillaan miten kuten menestynyt kirjailija, joka yrittää selvitä raha- ja asunto-ongelmien, avioeron, lastenhoidon, luuseriystävien ja kolmen rakastajattaren täyttämästä arjestaan ottamalla neljännen rakastajattaren. Pyristely ihmissuhteiden puristuksessa ja 2000-luvun Suomen ahtaissa kulttuurikuvioissa käy yhä vaativammaksi. Joutuuko mies myöntämään häviönsä?
Anteeksi, mutta kuka tämmöistä paskaa haluaa lukea? Ei ainakaan kovin moni nainen, sen voin kertoa.
No, varmaan ainakin ne rakastajattaret, luulisi.
No ne Pirjot ja Marjatat varmaan lukeutuu siihen 1500 ihmiseen, jotka ovat tuonkin turauksen kotinsa täytteeksi ostaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että.
Ei, vaan kustantaja olisi halunnut kirjan miellyttävän nuorempaa yleisöä ja sitä Röyhkä kritisoi, kun ei itse ko. yleisölle kirjaansa kirjoittanut. Eri asia on sitten se, tapahtuiko näin oikeasti, vai värittikö Röyhkä juttua ja oikeasti kustantajan perusteet olivat jotain muuta kuin nuorempien havaitsema "toksisuus", mutta selvää on, että tuo on se mitä Röyhkä väitti, eikä että nuorempien pitäisi lukea hänen kirjojaan.
Ei Like ole koskaan tainnut pitää 60-70-vuotiaita pääasiallisena kohderyhmänään. Ei silloin Kaken nuoruudessa eikä nykyään.
V. 2007 Like julkaisi romaanin Job, jota takakannen tekstissä kuvaillaan näin:
Röyhkä ruoppaa keski-ikäisen miehen mieltä yhä syvemmältä. Job-romaanin päähenkilö on vanheneva, roiseilla romaaneillaan miten kuten menestynyt kirjailija, joka yrittää selvitä raha- ja asunto-ongelmien, avioeron, lastenhoidon, luuseriystävien ja kolmen rakastajattaren täyttämästä arjestaan ottamalla neljännen rakastajattaren. Pyristely ihmissuhteiden puristuksessa ja 2000-luvun Suomen ahtaissa kulttuurikuvioissa käy yhä vaativammaksi. Joutuuko mies myöntämään häviönsä?
Anteeksi, mutta kuka tämmöistä paskaa haluaa lukea? Ei ainakaan kovin moni nainen, sen voin kertoa.
Ei tartte mennä kuin someen tai lähibaariin niin saa kuulla ihan liikaa vanhenevien miesten raha- ja asunto-ongelmista, avioerosta, lastenhoidon välttelystä, luuseriystävistä, parisuhdesotkuista ja pyristelystä ihmissuhteiden puristuksessa. Siitä ei kyllä tartte maksaa yhtään mitään. Päinvastoin, näin nuorehkona naisena voisin alkaa velottaa noiden juttujen kuuntelemisesta.
Se pointtihan siinä tariinassa olikin että kertoo elämäntarinansa huoralle ja maksaa että joku kuuntelee sen.
Pitäiskö lukijoille maksaa nykyään, että lukija lukee tekeleen? Perustulo anyone?
Ilmaiseksi en ainakaan pölyttyneiden pappojen naisseikkailuja kuuntele. Saatikka sitten niin, että minä maksaisin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee?
Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.
Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle?
Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin?
Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja?
Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.
Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä.
Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä.
Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä?
Ei ihme että kirjoja ei enää lueta.
Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö?
Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.
Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa.
"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."
No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...
Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.
Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.
Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään.
Ei se pienemmänkään lapsen tai nuoren kokemusmaailma ole kyllä mikään "tyhjä". Ehkä enemmän hetkessä elämistäkin kuin monella aikuisella. Vuorovaikutusta oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa.
Et sitten ilmeisesti ole kuullut vaikkapa lasten mielikuvitusystävistä tai mielikuvitusmaailmoista tai katsellut heidän leikkejään? Kokemusmaailma on eri kuin aikuisena, mutta siksipä siinä onkin ne omat vähän erilaiset, monesti aika mielenkiintoiset juttunsa. Lapsen sisäinen maailma voi olla hyvin rikas. Lapset ja nuoret myös havainnoivat hyvin terävästi usein, omasta näkökulmastaan tapahtumia ja maailmaa, vähän eri vinkkelistä kuin aikuinen. Ei lapsia ja nuoria pitäisi tuolla tavalla aliarvioida.
Hyvinkin pienen lapsen mieli siis siis voi tuottaa jo vaikka ja mitä, lapsen näkökulmasta, nuorilla sitten on myös jo omat näkökulmansa myös ja ilmaisuvoima.
Nuoruudessa on omat etunsa, vanhuudessa ja kokemuksessa omansa. Kokemus ei kuitenkaan itsessään takaa mitään hyvää tietä, viisutta ja osaamista, voi mennä aika pieleenkin. Nuoruuteen kuuluu uuden kokeilu, ennakkoluulottomuus, uudet raikkaat ajatukset, tehdään vähän erillä tavalla kuin aiemmin jne. Mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää ja tuo uusia asioita ja uutta kehitystä mukanaan. Ei kaikki ole elämässä vain saman vanhan oppimista ja toistamista. Vanhempana helposti luutuu sitten kaavoihin, vaikka kokemuksesta on usein tietenkin paljon hyötyäkin.
Sinä et nyt vain tajua... mitään mielikuvitusystäviäkään tai mielikuvitusmaailmoja ei voi lapsi omassa päässään luoda, jos hän ei ole saanut mitään virikkeitä. Ja kukaan meistä ei ole täysin vaikutteista vapaa, koska kaikki havainnoi ympäristöään, kuulemiaan juttuja, satuja mitä sinulle on lapsena luettu jne. Tyhjästä ei synny mitään. Kyllä minullakin on lapsena mielikuvitus ystävä, jolle olin ideoinut vaikka mitä juttuja. Koska, minulla oli myös virikkeellinen lapsuus niin minä kykenin siihen.
https://www.is.fi/viihde/art-2000012050391.html
Huomaa, etteivät Kauko Röyhkää arvostelevat naiset joko osaa lukea tai ymmärrä lukemaansa.
Mustalle ja muslimimiehelle perinteinen seksuaalisuus on yhä sallittua. Kiihkeimmänkään femmarin en ole kuullut halveksivan heidän seksuaalisuuttaan. Valkoinen mies ei saisi sen sijaan toteuttaa täysin normaalia ja tervettä seksuaalisuuttaan. Outoa! Mistä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että.
Joo, hauska. Itsereflektio ei ole vanhentuneiden miesten vahvuusaluetta.
Itsereflektion puutteesta kielii sekin että tuollainen ihan hyvän elämäntyön tehnyt selvästi älykäs kirjailija-muusikko herättää niin hillittömästi raivokkaita tunteita.
Raivokkaita? Lähinnä haukotuttaa, säälittää ja myötähävettää. Pikkusen myös hymyilyttää. Voi pikkuista Kaukoa, kun harmittaa että maailma menee eteenpäin.
Ei, kyllä se menee taaksepäin. Kaikki jotka ovat järjissään tietävät sen.
Niin se kuitenkin vaan on, ettei taiteessa ole koskaan 60-70 vuotiaat tehneet niitä mielenkiintoisimpia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juha Vuorista ei ensin otettu eikä sittemmin ole halunnutkaan liittyä kirjailijaliiton jäseneksi. Juoppohullun päiväkirjansa on yksi Suomen kaikkien aikojen myydyimmistä bestsellereistä. Miehet ovat siinä miehiä ja naiset naisia. Varmaankin vihervasemmistolaisille wokeilla hirvittävä kauhistuksen kanahäkin paikka...
Se oli sitä aikaa. Maailma muuttuu. Tuskin enää myisi samaan malliin tuokaan kirja.
Juttu on tämä: niitä juttuja ei alun perin ole tarkoitettukaan myytäväksi. Ne ovat koettavia asioita, eivät kauppatavaraa. Ne ovat aivan kuin sä ja mä.
Sä voit rokata niillä aikasi. Eivät ne itse valinneet syntymäänsä – ja ne ovat aivan samaa laatua kuin tämän maan nuoret miehet.
Joku haluaa vain myydä ne. Joku toinen haluaa rokata niillä, ottaa niistä ilon irti ja lopulta pistää ne kappaleiksi suurvaltojen peleissä. Koska olisihan se sääli, jos ne tahtomattaan tänne syntyneet viettäisivät aikansa vain hiljaa ja koskemattomina – kuin unohdetut muovisotilaat lelukopassa.
Ja sitten on se toinen juttu. Ne naiset, jotka muka eivät lue.
Ei Aleksis Kivi tiennyt, että tulevaisuudessa koululaitos tulee pakkosyöttämään hänen teoksensa nuorille aivoille. Kaiken sukupuolisille ihmisille, pakolla ja säälimättä – kuin haaleaa viilenevää tillilihaa tai peruskoulun harmaata kummeliturskapalaa. Eikö kirjailijalle olisi kamalampaa, jos hänen teos syötettäisi nuorille kuin kummelikalapala?
Alue: Aihe vapaa
Juu, ennen sitä maaorjat seikkailivat ympäriinsä kuin mitkätkin. Ei suinkaan ole helpointa koskaan mennä ja noin mutta ei anneta totuuden haitata kun voi marista miehekkäästi.