Jos vihaisit työtäsi, irtisanoutuisitko ennen uuden työn löytymistä?

Töissä on irtisanomisia, lomautuksia ja yksi toimipiste siirtyi toisen firman nimiin. Minut varmaan laitetaan ulos pian mutta kun olen uusi, en ole oikeutettu mihinkään etuihin. Etsin muita töitä aktiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Töissä on irtisanomisia, lomautuksia ja yksi toimipiste siirtyi toisen firman nimiin. Minut varmaan laitetaan ulos pian mutta kun olen uusi, en ole oikeutettu mihinkään etuihin. Etsin muita töitä aktiivisesti.

Ei se ole irtisanoutumista vihaamastasi työstä.

En mutta olen "quiet quitannut", menen mistä aita on matalin.

Vierailija kirjoitti:

Olen sanoutunut irti kahdesta eri työpaikasta. 

1990-luvulla otti päähän, kun en saanut palkankorotusta. Työnantaja sanoi, että työni ei ole sen arvokkaampaa ja että minut on helppo korvata toisella ihmisellä. Työ oli yksinkertaista eikä ollut haasteita. Olin ennakoinut karenssin ja pärjäsin sen ajan, koska miehelläni oli työpaikka.

Toisen kerran irtisanouduin n. 2010, koska esimieheni simputti minua ja viimein minulla keitti yli. Siitä työstä pidin erittäin paljon, mutta ta. oli kai jonkin sortin psykopaatti? Pärjäsin karenssiajan silloinkin, koska ei ollut velkoja ja lapset oli aikuisia. Ja olen elänyt aina yksinkertaisesti ja säästeliäästi.

Työttömänä kävin erilaisia työllisyyskursseja, joita silloin oli suhteellisen paljon. Aina olen kuitenkin uuden työpaikan saanut.

Nyt olen pienellä työ- ja kansaneläkkeellä, mutta tulemme hyvin toimeen koska miehelläni on vähän parempi eläke.

Mies pelastaa monet mutta entäpä jos ei ole saanut sitä varakasta miestä? Pakko kärvistellä vain töissä 70v asti

Olen odotellut potkuja jo 3 vuotta. Toivottavasti kohta tulee. Pääsen ansiosidonnaiselle ja sen jälkeen elelen pääomatuloilla enkä tee enää päivääkään töitä ja maksa veroja jotta vihervasemmisto voi rahoillani haalia kyseenalaisia 17-vuotiaita kotihoitajia ulkomailta.

Vierailija kirjoitti:

Kerran lähdin, tuli 3 kk karenssi jonka elin osinkokevään pääomatuloilla ja työllistyin evvk-työhön juuri ennen karenssin päättymistä. 

Toisella kertaa en suostunut jatkamaan määräaikaista sopimusta. 

Nyt olen taas määräaikaisessa työsuhteessa, jota en tule jatkamaan, koska pää hajoaa. Lorvin kuukauden määräajan loppumisen jälkeen ja haen sitten töitä. 

Toivottavasti sais vaiheeksi taas kivan työn.

Nykyään on todennäköisempää ettei enää saa uutta työtä kuin se että saisi. Joten sen työpaikan löytymisen varaan ei voi mitään laskea. Osingot kuulostaa kyllä järkeviltä, siihen täytyy pyrkiä että niillä pärjää sitten kun työtä ei enää ole eikä saatavissa. 

Kaksi kertaa olen irtisanoutunut tyhjän päälle, mutta nykytilanteessa (oma ikä, opiskelevien lasten tukeminen, huono työllisyystilanne) en uskalla, vaikka mieli kyllä tekisi.

Halleluja!!!! Minua pari kuukautta kiusannut pomo on irtisanoutunut!!! Ihmettelin, kun antoi olla viime aikoina rauhassa eikä puuttunut joka asiaan. Olin jo itse melkein irtisanoutumassa tyhjän päälle, tai oli pari haastattelua joissa en tullut valituksi. Nyt kestän ehkä vielä vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

pakko lähtee vaan jos ei kestä 

Jos inhoaisin työtäni niin etten kestäis, jäisin ensin saikulle. Ja sen jälkeen putoais työteho, jonka ansista varmaan mut irtisanottais. Ite en irtisanoutuis kun siitä lävähtää pitkä karenssi eli ei työttömyyskorvausta. Jos työnantaja irtisanoo, sen on maksettava myös irtisanomisajan palkka, usein vielä ilman työvelvoitetta. Eli mitä hyötyä mulle olis lähteä vapaaehtoisesti ja menettää usean kuukauden tulot sekä korvaukset?!?

Tiedossa tulojen pieneneminen mutta toisaalta saan yhden vapaapäivän enemmän jos saan tämän paikan mihin haastateltiin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedossa tulojen pieneneminen mutta toisaalta saan yhden vapaapäivän enemmän jos saan tämän paikan mihin haastateltiin.

Hyvä!

Helposti, olen kävellyt ulos kesken päivän.

Vierailija kirjoitti:

Helposti, olen kävellyt ulos kesken päivän.

Mitä tapahtui?

Miksi on alunperinkään hakeutunut työhön jota vihaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi on alunperinkään hakeutunut työhön jota vihaa?

Koska ei ollut selvännäkijän kykyjä että esimies vaihtuu ja säästöt alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Keksi keinoja selviytyä päivästä päivään. Iltoihin jotain odotettavaa. Viikonlopuksi reissuja. Elä jollekin muulle kuin työlle mutta ota rahat.

Tämä on todella hyvä neuvo! Olen itse tosi puuduttavassa työssä josta en oikein saa irti mitään joten mietin omia juttuja ja sitäkin mitä tekis palkalla milloinkin ja paljonko on lomaa kertyny yms. hyötypuolia. välillä taas jotain täysin töihin liittymätöntä reissua tai edes kyläilyä on kiva miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Halleluja!!!! Minua pari kuukautta kiusannut pomo on irtisanoutunut!!! Ihmettelin, kun antoi olla viime aikoina rauhassa eikä puuttunut joka asiaan. Olin jo itse melkein irtisanoutumassa tyhjän päälle, tai oli pari haastattelua joissa en tullut valituksi. Nyt kestän ehkä vielä vähän aikaa.

Voi kumpa minunkin pomoni tajuaisi häipyä.

Sinnittelin eräässä hirveässä työpaikassa hirviöpomon alaisena niin pitkään, että oli mennä mielenterveys. En lopulta pystynyt enää nukkumaan, itkin yöt ja näin painajaisia ja alkoi olla itsetuhoisia ajatuksia. Silloin pohjalla päätin, että otan loparit ja muutan vaikka sillan alle asumaan ja se olisi parannus silloiseen. Sain onneksi saikkua ja saikulta sain heti uuden työpaikan. Siitäkin huolimatta, että pomo sai tietää ja yritti mustamaalata minua potentiaaliselle työnantajalle. Myöhemmin uudessa työpaikassa kuulin, että entinen pomo oli puhunut minusta niin rumasti, etteivät olleet uskoneet häntä, vaan ajatelleet, että sillä tyypillä on päässä vikaa.

Riippuu toki tilanteesta, kannattaako irtisanoutuminen ennen uuden työn loppumista. Jos oma terveys meinaa mennä, niin sitten irtisanoutuisin. Jos työpaikka on siedettävä, en irtisanoutuisi, koska raha ja edut. Ja mielestäni antaa työnantajalle paremman kuvan, että hakija on työsuhteessa. Siinä on myös varaa etsiä oikeasti hyvää paikkaa ja neuvotella palkasta, kun ei ole epätoivoinen tai ainakaan ei vaikuta epätoivoiselta.

Tarkoitin siis että kannattaako irtisaunutiminen ennen uuden työn LÖYTYMISTÄ.*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksi keinoja selviytyä päivästä päivään. Iltoihin jotain odotettavaa. Viikonlopuksi reissuja. Elä jollekin muulle kuin työlle mutta ota rahat.

Tämä on todella hyvä neuvo! Olen itse tosi puuduttavassa työssä josta en oikein saa irti mitään joten mietin omia juttuja ja sitäkin mitä tekis palkalla milloinkin ja paljonko on lomaa kertyny yms. hyötypuolia. välillä taas jotain täysin töihin liittymätöntä reissua tai edes kyläilyä on kiva miettiä.

Hmmm, niin, kun olisi vielä sellainen palkka, että voisi miettiä mitä sillä milloinkin tekee... muutakin, kuin maksaa peruselämistä. Mulle työ ei ole koko elämä, mutta kyllä se niin paljon vie aikaa ja voimia elämästä, että vaikeaa on useimmiten suhtautua mitenkään positiivisesti. Kun on työpäivän jälkeen aivan reporankana, ettei jaksakaan tehdä mitään kivaa. Useimmiten lauantaikin menee ihan itsensä keräilyyn ja sunnuntaina alkaa jo alkuillasta ärsyttämään seuraava työviikko. Kyllä pitäisi joku kolmetonnia saada vähintään käteen, siitä puolet säästöön, että palkka alkaisi kompensoida työhön menetettyä aikaa ja vaivaa.