Paula Lehtomäki pistää uran lasten edelle, eikä ole asiasta moksiskaan.

hän haluaa kaiken eli menestyä työssä ja samalla oman perheen. Miehet ovat saaneet nämä kummatkin jo kauan ja nyt naiset tulevat perässä. So simle.

Siinä sivussa vain unohtuu se tosiseikka, että hän on myös pienen lapsen äiti, joka tarvitsee häntä. Lapsen isä tekee omaa uraa ja tuskin on kotona hoitamassa lasta, jos kerran kotiin on palkattu lastenhoitaja. Mitä hienoa te näette siinä, että äiti on lapselleen etä-äiti kännykän välityksellä??? Tasa-arvo vaatii kovan hinnan, jonka lapsi tässä tapauksessa maksaa.

suomalaisessa yhteiskunnassa, että toivotaan, että naiset voisivat tehdä just saman kuin mies. Sen sijaan, että koetettaisiin saada nostettua naisten perintesesti tekemien juttujen arvoa ja statusta ja saada miehetkin vakavasti pohtimaan miten työ ja perhe pitäisi yhdistää.



En näe mitään ihannoitavaa siinä, että pienten lasten vanhemmat paahtaavat just kiivaimmillaan uraa, eivät pidä lomapäiviä, eivät ole arkipäivinä juuri ollenkaan kotona lasten hereilläolessa jne. Olipa kyseessä mies tai nainen.

Poinsit Lehtomäelle suoruudesta ja rehellisyydestä. Eipähän ainakaan paljon yrittänyt kaunistella asioita! Vaikka se jutun viimeinen lause, että " jos pitäisi valita työn lapsen välillä, valitsisin lapsen" , kuulosti huvittavan tekopyhältä, kun ensin oli koko jutussa kertonut siitä miten on käytännössä valinnut työn.



On kummallista, että teistä naisista näin suuri osa on ymmärtänyt asian totaalisen mustavalkoisesti. Ihan kuin olisi kaksi vaihtoehtoa: " Lehtomäen tyyli = työlle annetaan kaikki" tai sitten totaalinen kotiäitiys ikuisesti.



Nyt oli puhe vain Lehtomäen tyylistä, ei siitä voiko nainen ylipäänsä tehdä uraa!! Tässäkin ketjussa moni nainen on kertonut kuinka vaativan työn ja perheen yhdistäminenkin ON mahdollista. Välimuotoja on olemassa. Minusta Lehtomäen tarinassa surullisinta on se, että äiti HALUAA antaa aivan kaiken työlle, ei juuri mitään lapselle. Se on asia mitä en ymmärrä. En tietä kaduttaako häntä joskus, mutta toivon ettei... On täysin luonnotonta tehdä noin paljon ajallisesti duunia, siis lähes 7 päivää viikossa ja vielä vapaaehtoisesti. Oliskohan Paulan ura nyt tosiaan tyssännyt jos olisikin ollut esim. seuraavat 4 vuotta " vain" tavallinen kansanedustaja? Enpä usko.



Asiasta toiseen: Miksiköhän muuten Wallin (kulttuuriministeri) pystyy tekemään paljon vähemmän ajallisesti töitä kuin Lehtomäki?



Kuten sanottua, en tämän enempää arvostele toisen valintoja ja ehdottomasti surullisin juttu on se, että Lehtomäelle ylivoimainen ykkösjuttu on duuni, ei perhe (lapsi). Sitä en itse ymmärrä. Etenkin kun nykyaikana on työelämässä suorastaan muodikasta huolehtia työn ja perhe-elämän tasapainosta toisin kuin 2000-luvun hulluina alkuvuosina.



T. Johtavassa asemassa toimiva isä, jolle työasiat ovat kuitenkin kakkossijalla ja vain siksi, että itse haluan niin. Lapset ovat elämäni tärkeimmät asiat ja tämä näkyy käytännön valinnoissani.

Mistä lähtien toisten perheiden yksittäiset valinnat ovat muuttuneet julkiseksi riistaksi ja äidit-kotiin-liikkeen sytytinnesteeksi? Pelottavaa ja surullista.

Naisen pitää tehdä paljon enemmän töitä päästäkseen edes keskivertomiehen asemaan. Karu totuus.

Aika harva mies jaksaakaan pauhata tällaisesta asiasta, olipa sitten kyse pienten lasten isän tai äidin " arvo" valinnoista...



Itse valitsin toisin, samoin mieheni on lykännyt urahaaveita tietyillä valinnoilla (esim. ei tee ylitöitä eikä pitkiä työreissuja), mutta en silti rehellisesti pysty väittämään, että meidän tapa olisi ainoa oikea edes lapsia ajatellen.



Tunnen monta hyvää perhettä, joissa vanhemmat ovat onnistuneet luomaan lapsille onnellisen elämän eväät, vaikka eivät itse paljon heidän kanssaan olekaan ehtineet aikaansa viettämään. Lapset ovat olleet heille tärkeitä, ja jotenkin ihmeellisesti lapset ovat sen itse myös tienneet, vaikka ulkopuolisten silmissä käytännön arvovalinnat ovatkin olleet " vääriä" . Eniten läsnäolon vähyys ja urakeskeisyys on ollut pois vanhemmilta itseltään, mutta ei me ihmiset (onneksi) olla tässäkään kaikki samanlaisia - kaikki eivät kadu, koska tilalle on saattanut saada jotain muuta suurta ja jos lapsista on vielä kasvanut tasapainoisia ja onnellisia aikuisia, niin mikäs siinä.

Todella surullista, että Lehtomäki haluaa pistää työnsä lasten edelle ja täällä vielä ihannoidaan sitä. Eikä tässä ole nyt kyse siitä, että Lehtomäki on nainen, vaan samalla tavalla olisi surullista, jos mies valitsee mieluummin työn kuin perheen. Lehtomäki voisi ottaa tuoreesta kulttuuriministeristämme mallia työn ja perheen yhdistämisessä. Wallin korostaa sitä, että perhe menee hänelle kaikessa ykköseksi ja toteuttaa ajatustaan ihan käytännössä.

käytä aikaansa turhiin telkun töllötyksiin ym. Mutta tämä muutaman sanan juttu oli vain pieni otos Paulan elämästä. Me ei todellakaan tiedetä tarkkaan, millaista se on ja miten Paula on KAIKKI asiansa järjestänyt. Lisäksi toimittaja on voinut vaikuttaa jutun ilmapiiriin sanavalinnoillaan ja asioiden kertomisjärjestyksellä.



t. kotiäiti 3 vuotta, mutta kuitenkin ymmärrän, että kaikki äidit eivät sovi samaan muottiin eikä tarvitse!

työpanoksella puolueen puheenjohtajaksi tai ministeriksi. Niin se vain on.

Vierailija:

Kyllä hänen lapsensa saa elää hyvän lapsuuden. VÄhän suhtellisuudentajua kehiin! Veikkaan että on Suomenkin mittakaavassa ihan onnellinen lapsi. Rakastavat venhemmat ja hoitajat. Miettikää niiden alkkisten, masentuneiden ja narkkarien lapsia mieluummin. Heitä ei hoida kukaan.

Hyvin, hyvin harvoin talla palstalla arvostellaan noita alkoholistivanhempia ynna muita syrjaytyneita joiden lapsirievut ovat todella sydantasarkevan saalittavassa asemassa. Taysin naurettavaa ja absurdia, etta ministeriaidin lapset saavat osakseen av-mammojen saalin ja surkuttelun! Ottakaa nyt jarki kateen hyvat naiset!

Tassa keskustelussa ei ole ollenkaan kyse siita, kenenka lapset ansaitsevat osakseen saalia. Villakoiran ydin on naisten valinen kateus, joka verhotaan mita ihmeellisimpiin kommentteihin.

Olen otettu, että minut " leimataan" naiseksi;-) Noh, ihan äijä olen, kuten kirjoitin, mutta mieheksi ehkä keskimääräistä perhekeskeisempi, tosin en kyllä omassa kaveriporukassakaan mikään poikkeus.

En minä väitä, että meidän tapa on ainoa oikea, vai väitänkö??

En minä väitä, että Lehtomäen lapsista tulee surkimuksia, kun äiti ei ole juurikaan läsnä, vai väitänkö?? (Todennäköisesti heistä tulee kelpokansalaisia)

Oman " kritiikkini" pääpointti on se, että on mielestäni surullista (siis hänen itsensä kannalta), että Lehtomäki on valinnut noin täydellisesti ajan vievän työn. Kyseessä on todellinen poikkeus eikä mikään " uraäiti" siinä mielessä kuin yleisesti käsitetään. 6-7 päivää viikossa vain työlle on epänormaalia ja en itse ymmärrä, että joku äiti tai yhtä lailla isä HALUAA vapaaehtoisesti tuota. Lehtomäki kun on hyvin pätevä nainen, joka olisi helposti voinut valita jonkun välimuodon, jotta olisi voinut viettää jonkin verran aikaa perheensä kanssa (esim. mainittu kansanedustajan työ).

Itsekin olen kunnianhimoinen ja edennyt urallani, mutta jossain on raja. Jos johtaja X:n paikan saaminen vaatii 12 tunnin päiviä ja viikonloppupäivystystä, niin se duuni ei ole minulle. Ei valtio eikä mikään yritys tule mulle jakamaan mitaleita 20 vuoden päästä siitä, että vietin aikani heidän hommissaan kodin/lasten sijasta.

Vierailija:

Aika harva mies jaksaakaan pauhata tällaisesta asiasta, olipa sitten kyse pienten lasten isän tai äidin " arvo" valinnoista...

Itse valitsin toisin, samoin mieheni on lykännyt urahaaveita tietyillä valinnoilla (esim. ei tee ylitöitä eikä pitkiä työreissuja), mutta en silti rehellisesti pysty väittämään, että meidän tapa olisi ainoa oikea edes lapsia ajatellen.

Tunnen monta hyvää perhettä, joissa vanhemmat ovat onnistuneet luomaan lapsille onnellisen elämän eväät, vaikka eivät itse paljon heidän kanssaan olekaan ehtineet aikaansa viettämään. Lapset ovat olleet heille tärkeitä, ja jotenkin ihmeellisesti lapset ovat sen itse myös tienneet, vaikka ulkopuolisten silmissä käytännön arvovalinnat ovatkin olleet " vääriä" . Eniten läsnäolon vähyys ja urakeskeisyys on ollut pois vanhemmilta itseltään, mutta ei me ihmiset (onneksi) olla tässäkään kaikki samanlaisia - kaikki eivät kadu, koska tilalle on saattanut saada jotain muuta suurta ja jos lapsista on vielä kasvanut tasapainoisia ja onnellisia aikuisia, niin mikäs siinä.

Höh, toki hänen lapset elävät varmastikin hyvän lapsuuden, eihän siitä ole kyse! Eikä TODELLAKAAN kyse ole siitä, että on olemassa huono-osaisia, jotka eivät voi tehdä valintoja.

Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä Lehtomäki on valinnut. Minua yksinkertaisesti kummastuttaa se, että joku valitsee työn niin totaalisesti, kuten hän lehtikirjoituksessa antaa ymmärtää. Ja en minä Lehtomäkeä tuomitse! Ihmettelen vain täysin hänen itsensä puolesta tuota valintaa. Miksi joku haluaa työtä ja vain työtä? Lapsi varmasti sopeutuu, eihän läheskään kaikilla lapsilla tosiaan ole vanhempia lainkaan, Lehtomäen lapsella on molemmat sekä vielä oletettavasti hyvät hoitajat.

Mikä ihmeen villakoiran ydin tässä on " naisten välinen kateus" varsinkin kun olen mies (121)? Miten nämä kommentit liittyvät kateuteen?

Vierailija:

Vierailija:

Kyllä hänen lapsensa saa elää hyvän lapsuuden. VÄhän suhtellisuudentajua kehiin! Veikkaan että on Suomenkin mittakaavassa ihan onnellinen lapsi. Rakastavat venhemmat ja hoitajat. Miettikää niiden alkkisten, masentuneiden ja narkkarien lapsia mieluummin. Heitä ei hoida kukaan.

Hyvin, hyvin harvoin talla palstalla arvostellaan noita alkoholistivanhempia ynna muita syrjaytyneita joiden lapsirievut ovat todella sydantasarkevan saalittavassa asemassa. Taysin naurettavaa ja absurdia, etta ministeriaidin lapset saavat osakseen av-mammojen saalin ja surkuttelun! Ottakaa nyt jarki kateen hyvat naiset!

Tassa keskustelussa ei ole ollenkaan kyse siita, kenenka lapset ansaitsevat osakseen saalia. Villakoiran ydin on naisten valinen kateus, joka verhotaan mita ihmeellisimpiin kommentteihin.

Ala hyva ihminen kayta sanaa " heitteillejatetty" noin kevyesti. Etpa ole tainnut omassa elamassasi koskaan heitteillejatettya lasta nahdakaan.

Miksikö? Ei suinkaan kirjoituksesi sisällön takia (oma miehenikin ajattelee jokseenkin samalla tavalla, vaikkakaan ei ole koskaan kauhistellut muiden valintoja ääneen ainakaan), vaan sen muodon. Kirjoitat " naisellista tekstiä" ja vieläpä keskellä päivää vauva-palstalla, vähemmästäkin tulee uskottavuusongelmia ;)



Itse en voisi tehdä sellaista valintaa, että olisin työssä tai työmatkalla enemmän kuin 40 tuntia viikossa lasten hereilläoloajasta. Kaikille tämä perhe-elämä ei kuitenkaan ole niin keskiössä, vaikka lapset rakkauden kohteena sitä olisivatkin. Ihmiset on erilaisia, ja hyvä niin, muuten ei tosiaan olisi päättäjissä perheellisiä...

niin miksi ihmeessa Lehtomaen, aikuisen ja fiksun naisen itse vapaaehtoisesti tekemaa valintaa sitten pitaa niin kovasti " ihmetella" ? " Ihmetteletko" sina kaikkia niita valintoja, joita ihmiset tekevat ja jotka poikkeavat omista valinnoistasi? Jos itse asut maalla, " ihmetteletko" kaikkia niita jotka suostuvat asumaan Helsingissa - tai toisin pain? Jos itse harrastat lukemista ja kasitoita, " ihmetteltko" kaikkia niita jotka harrastavat vaikka laskuvarjohyppya tai syvamerensukellusta?

Eiko asia voi vain yksinkertaisesti olla niin etta ihmiset ovat erilaisia. Yksi tykkaa yhdenlaisesta harrastuksesta ja toinen toisenlaisesta. Yksi tykkaa tehda paljon haastavaa tyota ja toinen vahemman haastavaa ja vahan.

Vierailija:

Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä Lehtomäki on valinnut. Minua yksinkertaisesti kummastuttaa se, että joku valitsee työn niin totaalisesti, kuten hän lehtikirjoituksessa antaa ymmärtää. Ja en minä Lehtomäkeä tuomitse! Ihmettelen vain täysin hänen itsensä puolesta tuota valintaa. Miksi joku haluaa työtä ja vain työtä? Lapsi varmasti sopeutuu, eihän läheskään kaikilla lapsilla tosiaan ole vanhempia lainkaan, Lehtomäen lapsella on molemmat sekä vielä oletettavasti hyvät hoitajat.

Mikä ihmeen villakoiran ydin tässä on " naisten välinen kateus" varsinkin kun olen mies (121)? Miten nämä kommentit liittyvät kateuteen?

Vierailija:

Vierailija:

Kyllä hänen lapsensa saa elää hyvän lapsuuden. VÄhän suhtellisuudentajua kehiin! Veikkaan että on Suomenkin mittakaavassa ihan onnellinen lapsi. Rakastavat venhemmat ja hoitajat. Miettikää niiden alkkisten, masentuneiden ja narkkarien lapsia mieluummin. Heitä ei hoida kukaan.

Hyvin, hyvin harvoin talla palstalla arvostellaan noita alkoholistivanhempia ynna muita syrjaytyneita joiden lapsirievut ovat todella sydantasarkevan saalittavassa asemassa. Taysin naurettavaa ja absurdia, etta ministeriaidin lapset saavat osakseen av-mammojen saalin ja surkuttelun! Ottakaa nyt jarki kateen hyvat naiset!

Tassa keskustelussa ei ole ollenkaan kyse siita, kenenka lapset ansaitsevat osakseen saalia. Villakoiran ydin on naisten valinen kateus, joka verhotaan mita ihmeellisimpiin kommentteihin.

Tein aiemmin lastensuojelutyötä vuosikausia, kunnes vaihdoin uuvuttuani alaa. Jouduin työssäni valitettavasti toteamaan, että on kahdenlaisia laiminlyötyjä lapsia. Toiset ovat juuri näitä päihde- ym. ongelmaisten lapsia, jotka on ihmisten helpompi havaita ja tuomita. Toiset lapset ovat näitä ns. hyvän perheen lapsia, joiden kohdalla ongelmia helposti vähätellään. Näissä perheissä on tyypillistä lapsien kokema tunnekylmyys ja siitä aiheutuvat vuorovaikutuksen ongelmat. Uraa luodaan lasten hyvinvoinnin kustannuksella ja ajattelu on hyvin minä-keskeistä. Ei pystytä eläytymään vauvan ja isommankin lapsen tarpeisiin. Pieni (ja isompikin) lapsi TARVITSEE ja on OIKEUTETTU omiin vanhempiinsa.

Todella virkistävää, että joku (nro 44) osaa kirjoittaa (ja ylipäätään ajatella!) omalla tavallansa - kyseenalaistaa asioita ja huomata sen oleellisen.



Kiitos sinulle, 44 - minä ainakin ymmärsin pointtisi, ja olen sinun kanssasi tismalleen samaa mieltä. Kiitos sinulle - annoit minulle uskoa ihmisiin =D!

Samaa mieltä! Mikä on lapsen arvo? 44 sanoi ääneen sen mitä ajattelen. Turha puhua tasa-arvosta tai puolustella Lehtomäen valintoja millään muullakaan syyllä. Itsekeskeinen valinta omaksi, ei lapsen parhaaksi. Ei se muuksi muutu vaikka kuinka kaunisteltaisiin. Sinänsä asia on ihan Lehtomäen oma, ei meidän.



Laitan tähän alle viestin 44.

_________________________________________________________







Minun mielestäni normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen

ei pysty olemaan 6kk - 1,5 vuotiaan lapsensa luota kolmasosaa vuodesta pois pitkissä pätkissä.



Ihan turha lässyttää tasa-arvosta. Missä se lapsen arvo on ? Eihän lapsi ole edes koiran arvoinen, kun ei noin paljon poissaolevan ihmisen kannattaisi edes eläintä hankkia.



Ja jos hänen täytyisi valita niin valitsisi lapsen - siis täh? Onhan hänen täytynyt valita ja hän valitsi työn. TÄTS IT. 6 tai usein 7 päivää viikossa töissä, eihän se ole mitään äitiyden ja työn yhdistämistä vaan ihan vaan työn valitsemista.



Ihan bulshittiä tehdä noin tunnevammaisesta valinnasta tasa-arvokysymys.

Vierailija:

Miksikö? Ei suinkaan kirjoituksesi sisällön takia (oma miehenikin ajattelee jokseenkin samalla tavalla, vaikkakaan ei ole koskaan kauhistellut muiden valintoja ääneen ainakaan), vaan sen muodon. Kirjoitat " naisellista tekstiä" ja vieläpä keskellä päivää vauva-palstalla, vähemmästäkin tulee uskottavuusongelmia ;)

Itse en voisi tehdä sellaista valintaa, että olisin työssä tai työmatkalla enemmän kuin 40 tuntia viikossa lasten hereilläoloajasta. Kaikille tämä perhe-elämä ei kuitenkaan ole niin keskiössä, vaikka lapset rakkauden kohteena sitä olisivatkin. Ihmiset on erilaisia, ja hyvä niin, muuten ei tosiaan olisi päättäjissä perheellisiä...