Paula Lehtomäki pistää uran lasten edelle, eikä ole asiasta moksiskaan.
Tämän päivän Hesarissa sanoi luoneensa yhteyden lapseen (nyt 1,5v) ollessaan hänen kanssaan puoli vuotta kotona. Viime vuonna hänelle kertyi matkapäiviä ministerinä yli sata - pitkiä reissuja hän toteaa. Kun tuli ikävä lasta, niin katseli tämän valokuvaa. Jätti kuitenkin luottavaisena lapsen muiden hoitoon. Kotiin siis palkattu lastenhoitaja ja varahoitaja. Nyt sitten toinen vauva tulossa...
Erittäin pätevä ministerinä, mutta äitinä kylmän oloinen.
Kommentit (127)
vähitet kiinnostavalta henkilöltä, mut ei se ihan nolla voi olla, jos sillä on noin tervejärkinen, särmä ja hyvä tyyppi vaimona. " Henkilökohtaisessa helvetissäni askarrellaan." Hih.
Minustakin Wallinin vaimon haastattelu oli kiva ja varsinkin tuo edellä jo mainittu lause askartelusta :). Pätee myös melko hyvin itseeni... ;)
Paula Lehtomäki! Panostaa lapsiin ja ura (epärehellisyydet) jää taka-alalle.
Miksi joku nostaa 7 vuotta vanhaa ketjua??????
Samaa mieltä. Miten ura voi olla tärkeämpää kuin oma pienokainen?
Paula oli vähän aikaa sitten huomenta Suomessa puhumassa on poliittisen uran jälkeen edennyt metsäyhtiöön pomoksi.
Lapset ovat nyt isompia.
hienoa Paula että olet panostanut uraasi vaikka onkin lapsia.
Nais pomoja tarvitaan aina.
Enkäö tarpeeksi selvästi tuonut ilmi syitä, miksi " ihmettelen" Lehtomäen valintoja?
Vertauksesi ovat ontuvia: en yleensä " ihmettele" ihmisiä, jotka harrastavat eri asioita kuin minä tai asuvat eri paikassa. Sen sijaan voin ihmetellä, jos joku vanhempi harrastaa vaikkapa lajia, jossa on hyvin suuri vaara kuolla/loukkaantua. En sitä, jos joku harrastaa lukemista tai toinen sauvakävelyä. Ymmärtänet eron?
Ymmärtänet, että tämä keskustelupalsta, jossa on tarkoituskin " ihmetellä" ja kertoa mielipiteitä asioista. Minun mielipiteeni ja " ihmettelyni" aihe tässä tapauksessa on se, että mainitsemasi " aikuinen, fiksu nainen" on " itse tehnyt valinnan" niin totaalisesti työn hyväksi. Ymmärtänet, että tämä on hyvin poikkeuksellista? " Normaalista" uraäidistä ei voi puhua samassa lauseessakaan vs. henkilö joka uhraa " 6-7 päivää" viikossa työlleen ja matkustaa 100 päivää. Lehtomäki on hyvin ääritapaus, ja ihmettelen sitä, että joku tosiaan vapaaehtoisesti tekee moisen valinnan. Mikä on vaikea ymmärtää?
Toivottavasti myös ymmärrät, ettei vaativan työn tekeminen tarkoita lainkaan välttämättä edes lähelle vastaavaa omistautumista ajallisesti kuin Lehtomäen tapauksessa. Hyvin usein vaativan työn voi yhdistää perhe-elämän kanssa, mikäli halua on. Lehtomäen tapauksessa kirjoituksen perusteella vaikuttaa, ettei halua ole. Tätä siis " ihmettelen" , vaikken kenenkään ratkaisua tuomitse.
Vierailija: