Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taloudellinen väkivalta on toisen henkilön taloudellisten resurssien kontrollointia, hyväksikäyttöä tai rajoittamista. Sen tarkoituksena on heikentää uhrin taloudellista itsenäisyyttä ja sitoa hänet tekijään. Se voi ilmetä esimerkiksi omien tulojen salaamisena, toisen rahankäytön kontrollointina, laskujen maksattamisena väkisin tai velkojen ottamisen kiristämisenä. [1, 2, 3]
Yleisiä ilmenemismuotoja:
Kontrollointi: Toisen ihmisen tulojen, tilien tai rahankäytön yksipuolinen päättäminen.
Rajoittaminen: Työssäkäynnin tai opiskelun estäminen ja vaikeuttaminen.
Hyväksikäyttö: Toisen henkilön nimissä otetut velat tai varojen anastaminen (yleistä myös ikääntyneiden kohdalla).
Eron jälkeinen väkivalta: Omaisuuden piilottelu, taloudellinen pitkittäminen osituksessa tai elatusmaksujen laiminlyönti."
Mielenkiintoista että omien tulojen salaaminen katsotaan taloudelliseksi väkivallaksi. Pohjaoletus siis on että toisella osapuolella on oikeus tietää mitä toinen tienaa.
Minä ja puolisoni maksamme kumpikin saman summan yhteistilille joka kuukausi. Joskus yhteisiä kuluja on enemmän ja sitten kumpikin maksaa enemmän. Yhteisten rahojen käytöstä tietysti sovitaan yhdessä. Miksi meidän pitäisi tietää miten paljon toinen tienaa? Ei ole minun asiani kuinka paljon puolisoni saa vuosibonusta, ne ovat hänen ansaitsemiaan rahoja. Täysin absurdia ja sairasta että puolisolla pitäisi olla oikeus käydä toisen taskulla. Miten aikuisten ihmisten loisiminen voi olla joillekin normaalitila? Korostamalla miehen asemaa elättäjänä viestitetään samalla että naiselle on hyväksyttävää maksaa samasta työstä pienempää palkkaa.
Eihän tuossa edes noin sanota. Vaan että se kontrollointi, resurssien hyväksikäyttö tai rajoittaminen voi ilmetä tuolla tavoin. Ihminen käyttää esimerkiksi toisen resursseja hyväksi esim. maksattamalla tällä ruokakuluja kertomalla että hänellä ei niihin ole varaa vaikka todellisuudessa resursseja olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista että omien tulojen salaaminen katsotaan taloudelliseksi väkivallaksi. Pohjaoletus siis on että toisella osapuolella on oikeus tietää mitä toinen tienaa.
Minä ja puolisoni maksamme kumpikin saman summan yhteistilille joka kuukausi. Joskus yhteisiä kuluja on enemmän ja sitten kumpikin maksaa enemmän. Yhteisten rahojen käytöstä tietysti sovitaan yhdessä. Miksi meidän pitäisi tietää miten paljon toinen tienaa? Ei ole minun asiani kuinka paljon puolisoni saa vuosibonusta, ne ovat hänen ansaitsemiaan rahoja. Täysin absurdia ja sairasta että puolisolla pitäisi olla oikeus käydä toisen taskulla. Miten aikuisten ihmisten loisiminen voi olla joillekin normaalitila? Korostamalla miehen asemaa elättäjänä viestitetään samalla että naiselle on hyväksyttävää maksaa samasta työstä pienempää palkkaa.
Uskokaa jo, avioliitossa ei ole mitään minun rahoja ja sinun rahoja. P rostituutilla ja asiakkaalla on minun rahat ja sinun rahat. Se että teillä on sairas "avioliitto" ei tarkoita sitä että muiden pitäisi osallistua tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Onko taloudellista väkivaltaa jos yrität kontrolloida sitä miten muut ihmiset käyttää parisuhteessa rahansa?
Joo, esim. jos yrität pakottaa sairasta 50/50 talousjärjestelmäänne muillekin, se on taloudellista väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taloudellinen väkivalta on toisen henkilön taloudellisten resurssien kontrollointia, hyväksikäyttöä tai rajoittamista. Sen tarkoituksena on heikentää uhrin taloudellista itsenäisyyttä ja sitoa hänet tekijään. Se voi ilmetä esimerkiksi omien tulojen salaamisena, toisen rahankäytön kontrollointina, laskujen maksattamisena väkisin tai velkojen ottamisen kiristämisenä. [1, 2, 3]
Yleisiä ilmenemismuotoja:
Kontrollointi: Toisen ihmisen tulojen, tilien tai rahankäytön yksipuolinen päättäminen.
Rajoittaminen: Työssäkäynnin tai opiskelun estäminen ja vaikeuttaminen.
Hyväksikäyttö: Toisen henkilön nimissä otetut velat tai varojen anastaminen (yleistä myös ikääntyneiden kohdalla).
Eron jälkeinen väkivalta: Omaisuuden piilottelu, taloudellinen pitkittäminen osituksessa tai elatusmaksujen laiminlyönti."
Mielenkiintoista että omien tulojen salaaminen katsotaan taloudelliseksi väkivallaksi. Pohjaoletus siis on että toisella osapuolella on oikeus tietää mitä toinen tienaa.
Minä ja puolisoni maksamme kumpikin saman summan yhteistilille joka kuukausi. Joskus yhteisiä kuluja on enemmän ja sitten kumpikin maksaa enemmän. Yhteisten rahojen käytöstä tietysti sovitaan yhdessä. Miksi meidän pitäisi tietää miten paljon toinen tienaa? Ei ole minun asiani kuinka paljon puolisoni saa vuosibonusta, ne ovat hänen ansaitsemiaan rahoja. Täysin absurdia ja sairasta että puolisolla pitäisi olla oikeus käydä toisen taskulla. Miten aikuisten ihmisten loisiminen voi olla joillekin normaalitila? Korostamalla miehen asemaa elättäjänä viestitetään samalla että naiselle on hyväksyttävää maksaa samasta työstä pienempää palkkaa.
Eihän tuossa edes noin sanota. Vaan että se kontrollointi, resurssien hyväksikäyttö tai rajoittaminen voi ilmetä tuolla tavoin. Ihminen käyttää esimerkiksi toisen resursseja hyväksi esim. maksattamalla tällä ruokakuluja kertomalla että hänellä ei niihin ole varaa vaikka todellisuudessa resursseja olisi.
Myös esimerkiksi tämä "akkojen tarpeet ovat turhia ja minun hyviä ja tärkeitä" on oppikirjaesimerkki taloudellisesta väkivallasta. Ihan sama kuin sanoisi että lapsen tarpeet ovat turhia ja vain miehen tarpeet merkitsevät jotain. Sairaita yksilöitä, pysykää kaukana ettei se tartu
Tjaa, tienaan enemmän kuin mieheni ja miehellä on vieläpä lapsia edellisestä suhteesta, meillä on vain yksi yhteinen ja lapsi on ainokaiseni. Silti maksan vähintään puolet yhteisistä kuluista (joissakin tapauksissa enemmän kuin puolet, maksan puolet edellisten lasten monista kuluista ja koko perheen yhteisistä lomamatkoista maksan enemmän. Maksan siis myös sellaisten lasten kuluja, jotka eivät lain mukaan kuuluisi kontolleni. Yhteisen lapsen kuluista maksan enemmän kuin mieheni. Onko mieheni siis loinen ja hyväksikäyttäjä? Ei. Olemme perhe, rakastan häntä ja kaikkia perheeseemme kuuluvia lapsia.
Jännä miten yleensä ottaen naiset osaavat ajatella perheen kononaisena yksikkönä, vaikka olisivatkin sen paremmin tienaava osapuoli ja jännä että niin monella miehellä koko elämän fokus näyttäisi olevan siinä, että kuinka itse hyötyy ja saa kaikista eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä avioliitossa pelataan koko perheen yhteisen hyvän eteen. Sen tarkoitus on tuoda myös turvaa. Ihme ajatus joillakin, että raha määrittää kaikkea. Toinen ei välttämättä ikinä työnsä tai jonkun muun syyn takia voi edes saada samoja tuloja. Kyllä Suomessakin ääripäissä on melko isot tuloerot. Harvoin esimerkiksi oikeasti varakas on kiinnostunut toisen varallisuudesta. Sillä toisella voi olla jotain hänelle arvokkaampaa: ihana luonne, komeus, kauneus, äly, erilaiset taidot, perheestä väluttäminen ja siitä huolehtiminen. Lisäksi parisuhteessa on lähes aina kyse ensisijaisesti kemiasta ihmisten välillä. Harva on kiinnostunut jostain taloudellista liitossa, jossa raha on tärkein asia. Jos näin on, niin varmasti lähtökohtaisesti sitten valitsee varakkaan puolison.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taloudellinen väkivalta on toisen henkilön taloudellisten resurssien kontrollointia, hyväksikäyttöä tai rajoittamista. Sen tarkoituksena on heikentää uhrin taloudellista itsenäisyyttä ja sitoa hänet tekijään. Se voi ilmetä esimerkiksi omien tulojen salaamisena, toisen rahankäytön kontrollointina, laskujen maksattamisena väkisin tai velkojen ottamisen kiristämisenä. [1, 2, 3]
Yleisiä ilmenemismuotoja:
Kontrollointi: Toisen ihmisen tulojen, tilien tai rahankäytön yksipuolinen päättäminen.
Rajoittaminen: Työssäkäynnin tai opiskelun estäminen ja vaikeuttaminen.
Hyväksikäyttö: Toisen henkilön nimissä otetut velat tai varojen anastaminen (yleistä myös ikääntyneiden kohdalla).
Eron jälkeinen väkivalta: Omaisuuden piilottelu, taloudellinen pitkittäminen osituksessa tai elatusmaksujen laiminlyönti."
Mielenkiintoista että omien tulojen salaaminen katsotaan taloudelliseksi väkivallaksi. Pohjaoletus siis on että toisella osapuolella on oikeus tietää mitä toinen tienaa.
Minä ja puolisoni maksamme kumpikin saman summan yhteistilille joka kuukausi. Joskus yhteisiä kuluja on enemmän ja sitten kumpikin maksaa enemmän. Yhteisten rahojen käytöstä tietysti sovitaan yhdessä. Miksi meidän pitäisi tietää miten paljon toinen tienaa? Ei ole minun asiani kuinka paljon puolisoni saa vuosibonusta, ne ovat hänen ansaitsemiaan rahoja. Täysin absurdia ja sairasta että puolisolla pitäisi olla oikeus käydä toisen taskulla. Miten aikuisten ihmisten loisiminen voi olla joillekin normaalitila? Korostamalla miehen asemaa elättäjänä viestitetään samalla että naiselle on hyväksyttävää maksaa samasta työstä pienempää palkkaa.
Eihän tuossa edes noin sanota. Vaan että se kontrollointi, resurssien hyväksikäyttö tai rajoittaminen voi ilmetä tuolla tavoin. Ihminen käyttää esimerkiksi toisen resursseja hyväksi esim. maksattamalla tällä ruokakuluja kertomalla että hänellä ei niihin ole varaa vaikka todellisuudessa resursseja olisi.
Myös esimerkiksi tämä "akkojen tarpeet ovat turhia ja minun hyviä ja tärkeitä" on oppikirjaesimerkki taloudellisesta väkivallasta. Ihan sama kuin sanoisi että lapsen tarpeet ovat turhia ja vain miehen tarpeet merkitsevät jotain. Sairaita yksilöitä, pysykää kaukana ettei se tartu
Miten tuo liittyy talouteen miehen tai naisen taloudellisten resurssien hyväksikäyttöön? Väkivaltaa se toki voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taloudellinen väkivalta on toisen henkilön taloudellisten resurssien kontrollointia, hyväksikäyttöä tai rajoittamista. Sen tarkoituksena on heikentää uhrin taloudellista itsenäisyyttä ja sitoa hänet tekijään. Se voi ilmetä esimerkiksi omien tulojen salaamisena, toisen rahankäytön kontrollointina, laskujen maksattamisena väkisin tai velkojen ottamisen kiristämisenä. [1, 2, 3]
Yleisiä ilmenemismuotoja:
Kontrollointi: Toisen ihmisen tulojen, tilien tai rahankäytön yksipuolinen päättäminen.
Rajoittaminen: Työssäkäynnin tai opiskelun estäminen ja vaikeuttaminen.
Hyväksikäyttö: Toisen henkilön nimissä otetut velat tai varojen anastaminen (yleistä myös ikääntyneiden kohdalla).
Eron jälkeinen väkivalta: Omaisuuden piilottelu, taloudellinen pitkittäminen osituksessa tai elatusmaksujen laiminlyönti."
Mielenkiintoista että omien tulojen salaaminen katsotaan taloudelliseksi väkivallaksi. Pohjaoletus siis on että toisella osapuolella on oikeus tietää mitä toinen tienaa.
Minä ja puolisoni maksamme kumpikin saman summan yhteistilille joka kuukausi. Joskus yhteisiä kuluja on enemmän ja sitten kumpikin maksaa enemmän. Yhteisten rahojen käytöstä tietysti sovitaan yhdessä. Miksi meidän pitäisi tietää miten paljon toinen tienaa? Ei ole minun asiani kuinka paljon puolisoni saa vuosibonusta, ne ovat hänen ansaitsemiaan rahoja. Täysin absurdia ja sairasta että puolisolla pitäisi olla oikeus käydä toisen taskulla. Miten aikuisten ihmisten loisiminen voi olla joillekin normaalitila? Korostamalla miehen asemaa elättäjänä viestitetään samalla että naiselle on hyväksyttävää maksaa samasta työstä pienempää palkkaa.
Eihän tuossa edes noin sanota. Vaan että se kontrollointi, resurssien hyväksikäyttö tai rajoittaminen voi ilmetä tuolla tavoin. Ihminen käyttää esimerkiksi toisen resursseja hyväksi esim. maksattamalla tällä ruokakuluja kertomalla että hänellä ei niihin ole varaa vaikka todellisuudessa resursseja olisi.
Myös esimerkiksi tämä "akkojen tarpeet ovat turhia ja minun hyviä ja tärkeitä" on oppikirjaesimerkki taloudellisesta väkivallasta. Ihan sama kuin sanoisi että lapsen tarpeet ovat turhia ja vain miehen tarpeet merkitsevät jotain. Sairaita yksilöitä, pysykää kaukana ettei se tartu
Miten tuo liittyy talouteen miehen tai naisen taloudellisten resurssien hyväksikäyttöön? Väkivaltaa se toki voi olla.
Avioliitossa ei ole mitään miehen resursseja ja naisen resursseja vaan yhteinen pesämuna, yksi ruumis.
Älkää menkö avioliittoon jos haluatte elää individualisteina, menkää prostituuteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taloudellinen väkivalta on toisen henkilön taloudellisten resurssien kontrollointia, hyväksikäyttöä tai rajoittamista. Sen tarkoituksena on heikentää uhrin taloudellista itsenäisyyttä ja sitoa hänet tekijään. Se voi ilmetä esimerkiksi omien tulojen salaamisena, toisen rahankäytön kontrollointina, laskujen maksattamisena väkisin tai velkojen ottamisen kiristämisenä. [1, 2, 3]
Yleisiä ilmenemismuotoja:
Kontrollointi: Toisen ihmisen tulojen, tilien tai rahankäytön yksipuolinen päättäminen.
Rajoittaminen: Työssäkäynnin tai opiskelun estäminen ja vaikeuttaminen.
Hyväksikäyttö: Toisen henkilön nimissä otetut velat tai varojen anastaminen (yleistä myös ikääntyneiden kohdalla).
Eron jälkeinen väkivalta: Omaisuuden piilottelu, taloudellinen pitkittäminen osituksessa tai elatusmaksujen laiminlyönti."
Mielenkiintoista että omien tulojen salaaminen katsotaan taloudelliseksi väkivallaksi. Pohjaoletus siis on että toisella osapuolella on oikeus tietää mitä toinen tienaa.
Minä ja puolisoni maksamme kumpikin saman summan yhteistilille joka kuukausi. Joskus yhteisiä kuluja on enemmän ja sitten kumpikin maksaa enemmän. Yhteisten rahojen käytöstä tietysti sovitaan yhdessä. Miksi meidän pitäisi tietää miten paljon toinen tienaa? Ei ole minun asiani kuinka paljon puolisoni saa vuosibonusta, ne ovat hänen ansaitsemiaan rahoja. Täysin absurdia ja sairasta että puolisolla pitäisi olla oikeus käydä toisen taskulla. Miten aikuisten ihmisten loisiminen voi olla joillekin normaalitila? Korostamalla miehen asemaa elättäjänä viestitetään samalla että naiselle on hyväksyttävää maksaa samasta työstä pienempää palkkaa.
Eihän tuossa edes noin sanota. Vaan että se kontrollointi, resurssien hyväksikäyttö tai rajoittaminen voi ilmetä tuolla tavoin. Ihminen käyttää esimerkiksi toisen resursseja hyväksi esim. maksattamalla tällä ruokakuluja kertomalla että hänellä ei niihin ole varaa vaikka todellisuudessa resursseja olisi.
Myös esimerkiksi tämä "akkojen tarpeet ovat turhia ja minun hyviä ja tärkeitä" on oppikirjaesimerkki taloudellisesta väkivallasta. Ihan sama kuin sanoisi että lapsen tarpeet ovat turhia ja vain miehen tarpeet merkitsevät jotain. Sairaita yksilöitä, pysykää kaukana ettei se tartu
Miten tuo liittyy talouteen miehen tai naisen taloudellisten resurssien hyväksikäyttöön? Väkivaltaa se toki voi olla.
Avioliitossa ei ole mitään miehen resursseja ja naisen resursseja vaan yhteinen pesämuna, yksi ruumis.
Älkää menkö avioliittoon jos haluatte elää individualisteina, menkää prostituuteille.
Miksi haluat kieltää avioliiton ihmisiltä jotka eivät halua elää sinun sääntöjesi mukaan? Myös se on väkivaltaa vaikkakaan tuskin taloudellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että meidän liitossa ei tarvitse ap:n aloituksen "ongelmia" edes miettiä! Me olemme mieheni kanssa yhtä. Mieheni tienasi alun kymmenen yhteistä vuotta tuplasti sen mitä minä. Sitten tuli yt:t, työttömyys ja uudelleen koulutus lähihoitajaksi. Viimeiset reilu kymmenen vuotta minä olen tienannut kolmanneksen enemmän sekä perinyt omaisuutta. Kumpikaan ei ole ikinä valittanut tai kokenut olevansa hyväksikäytetty.
Me olemme perhe, yhteinen luottamus, yhteiset rahat, yhteinen tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, moni kyllä puhuu taloudellisesta väkivallasta mutta koskaan ei saa sanoa ääneen että toisen siivellä eläminen on myös vallankäyttöä. Ihan yhtälailla siinä toinen joutuu elättämään aikuista ihmistä vastentahtoisesti.
Ei kenenkään tarvitse elättää toista ihmistä vastentahtoisesti. Eroaminen on ihan käypä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista että omien tulojen salaaminen katsotaan taloudelliseksi väkivallaksi. Pohjaoletus siis on että toisella osapuolella on oikeus tietää mitä toinen tienaa.
Minä ja puolisoni maksamme kumpikin saman summan yhteistilille joka kuukausi. Joskus yhteisiä kuluja on enemmän ja sitten kumpikin maksaa enemmän. Yhteisten rahojen käytöstä tietysti sovitaan yhdessä. Miksi meidän pitäisi tietää miten paljon toinen tienaa? Ei ole minun asiani kuinka paljon puolisoni saa vuosibonusta, ne ovat hänen ansaitsemiaan rahoja. Täysin absurdia ja sairasta että puolisolla pitäisi olla oikeus käydä toisen taskulla. Miten aikuisten ihmisten loisiminen voi olla joillekin normaalitila? Korostamalla miehen asemaa elättäjänä viestitetään samalla että naiselle on hyväksyttävää maksaa samasta työstä pienempää palkkaa.
Uskokaa jo, avioliitossa ei ole mitään minun rahoja ja sinun rahoja. P rostituutilla ja asiakkaalla on minun rahat ja sinun rahat. Se että teillä on sairas "avioliitto" ei tarkoita sitä että muiden pitäisi osallistua tuollaiseen.
Hämmästyttävän harvat ihmiset ovat tietoisia siitä, että Suomessa on olemassa avioliittolaki. Ottakaapa selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehet voisi jo vihdoin oppia ja hyväksyä että teidän ainoa arvo on taloudellinen arvo. Teidän ainoa tarkoitus on hankkia rahaa naisen hyväksi ja naisen käytettäväksi. Teillä ei ole mitään arvoa ihmisenä
Kyllä miestä tarvitaan myös makuuhuoneessa ja onhan se hyvä, kun lapsilla on rakastava ja huolehtiva isä. Tällöin tyttäretkin pitävät riman riittävän korkealla sitten aikuisena puolisoa valitessaan.
No ei todellakaan tarvita, vaan päin vastoin mies siellä häiritsee esim. Lapsen psykososiaalista kehitystä kun häiritsee äitiyttä ajamalla pikkulapsen pois äidin vierestä ja r aiskaa tätä
Toivottavasti ymmärrät, että sinulla ei rima ole ollut riittävän korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista että omien tulojen salaaminen katsotaan taloudelliseksi väkivallaksi. Pohjaoletus siis on että toisella osapuolella on oikeus tietää mitä toinen tienaa.
Minä ja puolisoni maksamme kumpikin saman summan yhteistilille joka kuukausi. Joskus yhteisiä kuluja on enemmän ja sitten kumpikin maksaa enemmän. Yhteisten rahojen käytöstä tietysti sovitaan yhdessä. Miksi meidän pitäisi tietää miten paljon toinen tienaa? Ei ole minun asiani kuinka paljon puolisoni saa vuosibonusta, ne ovat hänen ansaitsemiaan rahoja. Täysin absurdia ja sairasta että puolisolla pitäisi olla oikeus käydä toisen taskulla. Miten aikuisten ihmisten loisiminen voi olla joillekin normaalitila? Korostamalla miehen asemaa elättäjänä viestitetään samalla että naiselle on hyväksyttävää maksaa samasta työstä pienempää palkkaa.
Uskokaa jo, avioliitossa ei ole mitään minun rahoja ja sinun rahoja. P rostituutilla ja asiakkaalla on minun rahat ja sinun rahat. Se että teillä on sairas "avioliitto" ei tarkoita sitä että muiden pitäisi osallistua tuollaiseen.
Hämmästyttävän harvat ihmiset ovat tietoisia siitä, että Suomessa on olemassa avioliittolaki. Ottakaapa selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, moni kyllä puhuu taloudellisesta väkivallasta mutta koskaan ei saa sanoa ääneen että toisen siivellä eläminen on myös vallankäyttöä. Ihan yhtälailla siinä toinen joutuu elättämään aikuista ihmistä vastentahtoisesti.
Ei kenenkään tarvitse elättää toista ihmistä vastentahtoisesti. Eroaminen on ihan käypä vaihtoehto.
No ainakin joudut elättämään lapsesi.
Ja avioliitto perustuu siihen että se on yksi ruokakunta. Jos et pidä tästä niin älä mene naimisiin.
Lapset ovat yhteisiä ja jos äiti jää kotiin hoitamaan niin se joka tienaa palkkaa elättää perheen. Lapset ja kotiäitiys on elämäntapa valinta jonka rahoitat itse.
Missähän pykälässä avioliittolaissa kerrotaan että pitää olla yhteinen ruokakunta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taloudellinen väkivalta on toisen henkilön taloudellisten resurssien kontrollointia, hyväksikäyttöä tai rajoittamista. Sen tarkoituksena on heikentää uhrin taloudellista itsenäisyyttä ja sitoa hänet tekijään. Se voi ilmetä esimerkiksi omien tulojen salaamisena, toisen rahankäytön kontrollointina, laskujen maksattamisena väkisin tai velkojen ottamisen kiristämisenä. [1, 2, 3]
Yleisiä ilmenemismuotoja:
Kontrollointi: Toisen ihmisen tulojen, tilien tai rahankäytön yksipuolinen päättäminen.
Rajoittaminen: Työssäkäynnin tai opiskelun estäminen ja vaikeuttaminen.
Hyväksikäyttö: Toisen henkilön nimissä otetut velat tai varojen anastaminen (yleistä myös ikääntyneiden kohdalla).
Eron jälkeinen väkivalta: Omaisuuden piilottelu, taloudellinen pitkittäminen osituksessa tai elatusmaksujen laiminlyönti."
Mielenkiintoista että omien tulojen salaaminen katsotaan taloudelliseksi väkivallaksi. Pohjaoletus siis on että toisella osapuolella on oikeus tietää mitä toinen tienaa.
Minä ja puolisoni maksamme kumpikin saman summan yhteistilille joka kuukausi. Joskus yhteisiä kuluja on enemmän ja sitten kumpikin maksaa enemmän. Yhteisten rahojen käytöstä tietysti sovitaan yhdessä. Miksi meidän pitäisi tietää miten paljon toinen tienaa? Ei ole minun asiani kuinka paljon puolisoni saa vuosibonusta, ne ovat hänen ansaitsemiaan rahoja. Täysin absurdia ja sairasta että puolisolla pitäisi olla oikeus käydä toisen taskulla. Miten aikuisten ihmisten loisiminen voi olla joillekin normaalitila? Korostamalla miehen asemaa elättäjänä viestitetään samalla että naiselle on hyväksyttävää maksaa samasta työstä pienempää palkkaa.
Lainauksessa puhuttiin yleisesti taloudellisesta väkivallasta ei parisuhteissa erikseen joten olisi tosiaan erkikoista jos asia olisi noin kun sinä sen ymmärsit. Eli taloudellusta väkivaltaa olisi jos naapuri pimittää hänen oma tulonsa. No ei ole. Sen sijaan taloudellusta väkivaltaa todennäköisesti olisi se että hän pummaa naapurilta rahaa vedoten siihen että hänellä ei ole mitään tuloja vaikka todellusuudessa on eli huijaa naapurin maksamaa omia kuluja.
Mahdollusta toki se esim. hujaaminen on parisuhteessa mutta automaattisesti ei oli tuloeroja tai ei. Kerottiin omat tulotiedot puolisolle tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Täällä lässytetään tasa-arvosta ties mistä, mutta eipäs sotketa nyt raha-asioita ideologiaan. Raha kun on numeroita pääasiassa.
Eipä ole tullut vastausta aikaisemminkaan tähän kysymykseen: Miten otatte tai miten ottaisitte perheen ainoan auton kulut huomioon yhteisissä kuluissa? Aito köytössä miehen työmatkoihin ja perheen kauppareissulla.
Onko auto pakollinen työmatkoihin vai mukavuustekijä? Jos auto on pakollinen siihen, että töissä voi ylipäätään käydä ja kustannukset jaetaan tulojen suhteessa, niin auton kustannukset huomioidaan nettotuloa vähentävänä. Jos ollaan 50/50 suhteessa, niin auton käyttäjä maksaa autonsa. Kauppareissuista voi toinen sitten heittää muutaman euron hyvitykseksi. Jos ostosten kotiintuonti maksaisi 10 euroa, niin 50/50 suhteessa toinen voi maksaa 5 euroa auton käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Missähän pykälässä avioliittolaissa kerrotaan että pitää olla yhteinen ruokakunta?
No, lasken, että meillä on yhteinen ruokakunta, vaikka puoliso syö toisinaan myös makkaraa, mutta minä en ikinä.
Tosin valmistan sen makkaran samalla kun molemmille perunatkin. :D
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiintoista että omien tulojen salaaminen katsotaan taloudelliseksi väkivallaksi. Pohjaoletus siis on että toisella osapuolella on oikeus tietää mitä toinen tienaa.
Minä ja puolisoni maksamme kumpikin saman summan yhteistilille joka kuukausi. Joskus yhteisiä kuluja on enemmän ja sitten kumpikin maksaa enemmän. Yhteisten rahojen käytöstä tietysti sovitaan yhdessä. Miksi meidän pitäisi tietää miten paljon toinen tienaa? Ei ole minun asiani kuinka paljon puolisoni saa vuosibonusta, ne ovat hänen ansaitsemiaan rahoja. Täysin absurdia ja sairasta että puolisolla pitäisi olla oikeus käydä toisen taskulla. Miten aikuisten ihmisten loisiminen voi olla joillekin normaalitila? Korostamalla miehen asemaa elättäjänä viestitetään samalla että naiselle on hyväksyttävää maksaa samasta työstä pienempää palkkaa.