Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Miksi hän sitten on parisuhteessa, jos ei hyödy siitä mitään? Esimerkiksi, jos toinen hoitaa lapsia kotona ja toinen maksaa perheen elämisen, myös maksaja hyötyy siitä, että lapset hoituvat eikä maksajan tarvitse kiirehtiä töistä päiväkodin kautta kotiin.

Tuossa ei hyödy kukaan. Perheen rahat ovat vähissä, työssäkäyvällä on taloudellinen taakka ja kotiin jäävän eläke- ja ansiokehitys sakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttäisi se, että jos itse isompituloisena maksaa jonkin verran enemmän yhteisiä kuluja ja maksaa natkoja, yllättäviä pakollisia menoja ja muuta ja pihistelee, jotta aina löytyy rahaa näihin ja toinen tuhlaa uusimpaan puhelimeen, vimpan päälle harrastevälineisiin  ja muihin turhuuksiin, koska pitää toista maksuautomaattina ja tietää, että se toinen maksaa niitä pakollisia menoja. Ja sitten se paremmin tienaava, joutuu miettimään mihin käyttää rahoja ja omistaa vanhan puhelimen, kulahtaneet harrastevälineet eikä osta mitään extraa itselleen. 

Kun ei se oikein mene noin. Jos isompituloinen maksaa jonkin verran enemmän yhteisiä kuluja niin hänelle isompituloisena myös jää enemmän itselleen. Jos vaikka molemmat laittaisivat yhteiseen pottiin 50 prosenttia nettotuloistaan, molemmille jäisi sama 50 pinnaa omiin menoihin. Isompituloinen maksaa enemmän euroja, mutta hänelle myös jää enemmän omiin juttuihin. 

Puoliso A:n netto on 2500 eli maksaa yhteisiä kuluja 1250 ja saman verran jää itselleen. 

Puoliso B:n netto on 4500 eli maksaa yhteisiä kuluja 2250 ja saman verran jää itselleen. 

No, ei ne yllättävät kulut tai pakolliset menot tai yhteiset ei-pakolliset jutut, joita paremmin tienaava kustantaa ole halpoja. Esimerkiksi uusi pesukone, uudempi auto, perheen lomamatka, lasten harrastuskulut, remontti tai korjaus, joka on hoidettava jne. Näihin menee äkkia aika paljon omista säästöistä rahaa varsinki  jos on useampi meno vuoden aikana ja jää se uusi puhelun hankkimatta, jonka pienempituloinen voi hankkia, koska ei tarvitse varautua näihin menoihin. 

Kodinkoneet, lasten harrastusmaksut ja lomat ovat niitä yhteisiä menoja, jotka kustannetaan tuolla edellisen antamalla esimerkkibudjetilla. Remontit ja auton vaihto voivat olla sen verran suurempia eriä, että niihin pitää säästää erikseen. Jos auto on etupäässä sen paremmin ansaitsevan käytössä, niin hän maksaa sen kokonaan tai suurimmaksi osaksi. Remontteihin säästetään yhdessä, jos asuntokin omistetaan yhdessä. Jos kumpikin säästää itselle jäävästä osasta remonttia varten 500 euroa/kk, niin vuodessa on 12000 koossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Miksu hyvässä suhteessa toien maksaisi vastentahtoisesti viulut?

En tiedä. Miksi taloudellinen väkivalta on väkivaltaa vain, kun nainen on se joka ei hyödy rahallisesti?

Jos olet sitä mieltä niin odotan vastausta sinulta.

Ei kun tässä ketjussa se on tullut selväksi. Jos isotuloinen mies haluaa että nainen maksaa puolet, nainen on taloudellisen väkivallan uhri. Jos mies maksaa vastentahtoisesti suurimman osan kuluista, sanotaan että mitäs läksit, ei ole pakko olla suhteessa, miksi et eroa.

Vierailija kirjoitti:

"Jos lapsa ei ole parisuhteessa olla vielä epätodennäköisemmin ellei sitä molemmat halua ja molemmat siitä hyödy tavalla tai toisella."

 

 

Totta, mutta bisnessopimus se on silti, jos toinen hyötyy rahallisesti.

Entä jos siitä hyötyy molemmat myös taloudelliswsti kuten monesti käy?

Minun mieheni ainakin tuntee ylpeyttä siitä että pystyy tienaamaan niin hyvin että sillä

elättää koko perheen. Haaveili siitä jo nuorena. Haluaisi ostaa minulle myös kalliimpia lahjoja, mutta en suostu ottamaan sellaisia vastaan, sillä en ole materian perään ollenkaan. Mutta on ihanaa kun saa toteuttaa itseään vapaasti ilman taloudellista vastuuta perheestä. Ja moni unohtaa sen, ettei sekä isyys että urakehitys oikein onnistu ilman että toinen ottaa isomman vastuun perheestä, eli jos olisimme pitäneet kiinni molempien mahdollisuudesta luoda uraa, todennäköisesti tienaisimme joko yhdessä saman mitä mies nyt yksin tai sitten jopa vähemmän. Mies halusi monta lasta sekä uran, ja se onnistui yhteistyöllä. Mielestäni taloudellinen hyöty kuuluu perheelle, eikä miehelle yksin. Ja mies ajattelee samoin, me molemmat teemme valintamme ensisijaisesti perheen etu mielessä, eikä oma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos lapsa ei ole parisuhteessa olla vielä epätodennäköisemmin ellei sitä molemmat halua ja molemmat siitä hyödy tavalla tai toisella."

 

 

Totta, mutta bisnessopimus se on silti, jos toinen hyötyy rahallisesti.

Entä jos siitä hyötyy molemmat myös taloudelliswsti kuten monesti käy?

Miten se on mahdollista, jos vain toinen on maksumies?

Olen niin onnekas ,että olen  ollut se paremmin tienaava kahdessa pitkässä  parisuhteessa ja kerran ollut suhteessa, jossa molemmat tienasivat suurin piirtein saman verran. Olen siis nainen.  Silloin kun olen ollut se enemmän tienaava, olen ihan mielelläni kustantanut juurikin jotain lomareissuja tai muuta yhteistä kivaa tekemistä, jos toisella on ollut sillä hetkellä tiukempaa (esim lyhyt työttömyysjakso tms) eikä mieleenikään ole koskaan tullut että rupeaisin laskemaan kuka syö mitäkin ja paljonko.  Tai ylipäätänsä miettinyt elämää rahan kautta. En ole mikään tuhlaileva tyyppi, ja säästöjäkin on ihan kivasti mutta sillä lailla nautiskelija kyllä olen ,että jos ollaan parisuhteessa, asioista voidaan nautiskella yhdessä , ja jos toisella ei ole varaa mutta toisella on, niin en itse jätä sitä kivaa välistä vain siksi etten voisi kustantaa sitä toisellekin, enkä koe että minua silti hyväksikäytetään. Jos tykkään toisesta, tietenkin haluan että myös hänellä on mukavaa.

Tämä yksi tyyppi, jonka kanssa oltiin siis aika samatuloisia (molemmat  hyvätuloisia) oli pihein ikinä kohtaamani ihminen, pihi jopa naurettavuuksiin asti ja sellainen joka ei siis suo itselleenkään mitään hyvää, saatikka että tarjoaisi jotain toiselle.  Söi punalaputettua maksalaatikkoa, ja olisi varmaan kirkunut kauhusta jos olisin ehdottanut ulkona syömistä. Muutamilla itse maksetuilla lyhyillä lomareissuilla kävimme ja sielläkin vähän sama juttu , ehdotti aina että tehtäisiin hotellilla itse eväät, niin ei tarvitsisi lounastaa "ulkona". Ym. lukemattomia tilanteita , joissa ensin purskahdin nauruun kun luulin että tyyppi  pelleilee, mutta aika äkkiä kävi selväksi että meidän elämänarvomme ovat niin kaukana toisistaan kuin olla voi. Sinne jäi tyyppi itsekseen laskemaan exceleitään ja tuijottamaan sijoituksiaan ja pörssikäyriään. No huvinsa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos lapsa ei ole parisuhteessa olla vielä epätodennäköisemmin ellei sitä molemmat halua ja molemmat siitä hyödy tavalla tai toisella."

 

 

Totta, mutta bisnessopimus se on silti, jos toinen hyötyy rahallisesti.

Entä jos siitä hyötyy molemmat myös taloudelliswsti kuten monesti käy?

Miten se on mahdollista, jos vain toinen on maksumies?

Parisuhteessa aina toinen on maksumies?

Jos sinun käsitys parisuhteesta on tuo niin lienee turha jatkas väittelyä. Se miksi jankaaminen parisuhteesta jota sinulla ei edes ole kiinnostaa noin kovasti jää ilmeisesti vastamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Miksi hän sitten on parisuhteessa, jos ei hyödy siitä mitään? Esimerkiksi, jos toinen hoitaa lapsia kotona ja toinen maksaa perheen elämisen, myös maksaja hyötyy siitä, että lapset hoituvat eikä maksajan tarvitse kiirehtiä töistä päiväkodin kautta kotiin.

Tuossa ei hyödy kukaan. Perheen rahat ovat vähissä, työssäkäyvällä on taloudellinen taakka ja kotiin jäävän eläke- ja ansiokehitys sakkaa. 

Ilmeisesti monet kokevat hyötyvänsä, koska monissa perheissä noin mennään muutama vuosi lasten ollessa pieniä. Taloudellisesti se ei ole järkevää, mutta ei elämässä kaikkea voi miettiä vain rahan kautta.

Peukkuu ylös tai alas jos tunnet jonkun naisen joka elättää työtöntä miestään joka vain pelaa kaiket päivät mutta kuitenki rahaa riittää alkoholiin.

Vierailija kirjoitti:

Peukkuu ylös tai alas jos tunnet jonkun naisen joka elättää työtöntä miestään joka vain pelaa kaiket päivät mutta kuitenki rahaa riittää alkoholiin.

Etsä sellaista naista itsrllesi löydä vaikka jankkaisit aheesa hamaan loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tui on avioliitossa ok, ei muuten.

No ei se papin aamen sitä mitenkään muuta.

Todellakin muuttaa. Avioliitossa on elatusvelvollisuus aviopuolisoa kohtaan.

Ei ole sen enempää kuin velvollisuutta seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Miksu hyvässä suhteessa toien maksaisi vastentahtoisesti viulut?

En tiedä. Miksi taloudellinen väkivalta on väkivaltaa vain, kun nainen on se joka ei hyödy rahallisesti?

Jos olet sitä mieltä niin odotan vastausta sinulta.

Ei kun tässä ketjussa se on tullut selväksi. Jos isotuloinen mies haluaa että nainen maksaa puolet, nainen on taloudellisen väkivallan uhri. Jos mies maksaa vastentahtoisesti suurimman osan kuluista, sanotaan että mitäs läksit, ei ole pakko olla suhteessa, miksi et eroa.

Ehkä kannattaakin kysyä, miksi se on niin vaikeaa sille isotuloiselle miehelle kantaa suurempi taloudellinen vastuu, jos on mennyt ihan itse valitsemaan itselleen pienituloisen puolison? Ja että kannattaisiko tuollaisen isotuloisen miehen pitää naisen tulotasoa yhtenä kriteerinä puolisoa valitessaan? Kun yleensä miehet jaksavat julistaa, kuinka naisen tuloilla tai ammatilla tai koulutuksella ei ole heille minkään maailman merkitystä näissä asioissa. Pitäisikö kuitenkin olla, jos on noin vaikeaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Ei se olekaan businessopimus, jos pidetään huolta tai yritetään pitää huolta omista oikeuksista, eikä tahalleen yritetä vetää epäoikeudenmukaisia tilanteita mukaan. Se että ei yritetä sopia raha-asioista yksityiskohtaisesti. tai annetaan vaan mennä go with the flow meiningillä, ei myöskään tarkoita sitä, että suhteessa on tällöin vain rakkaus tärkeintä ja ihanteellisesti ei ole mitään hyötymistä kyseessä. . Tällöinhön varsinkin  voi olla  toisin. 

Se että pitää sopia myös raha-asioista, ei ole  bisnestä, Totta kai oma hyöty pitää ottaa huomioon, mutta jonkinlaista kohtuutta voi soveltaa siinäkin. Kaikissa tilanteissa ei voi todellakaan soveltaa 50/50. En nyt mene niihin tilanteisiin. 

Ei ole kyse aina edes siitä: On se sääli kun ei ole rakkautta. 

Joskus on kyse, että ei ole järkeä tai edes tajua oikeudenmukaisuudesta tai siinä on eroavaisuuksia miten näkee sen, miten asioiden pitäisi olla. 

Rahariidoissakin saattaa olla, että puolueeton jury on enemmän toisen näkökulman kannalla kun toisen eli ei aina ole siitä kyse, että kummatkaan ei osaa sopia. Ehkä toinen osaa, mutta toinen ei ole valmis, muuta kun epäreiluihin sopimuksiin. 
 

Vierailija kirjoitti:

Kun elää ja asuu yksin, ei tämäkään ole ongelma! Se nyt vaan on fakta, että naiset saavat vähemmän palkkaa, mistä luulet että niille hyvätuloisille miehille riittäisi töitä jos naiset veisivät nekin? 

Elä elämäsi yksin, niin ei tarvitse jakaa mitään, ikinä tai koskaan! Voit nauttia rahoistasi juuri niin kuin haluat.

Toiset meistä haluaa pitää huolta läheisistään ja jakaa omaa hyväänsä.

Meillä tilanne on toisinpäin, joten tätä(kään) asiaa ei voi yleistää koskemaan kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Peukkuu ylös tai alas jos tunnet jonkun naisen joka elättää työtöntä miestään joka vain pelaa kaiket päivät mutta kuitenki rahaa riittää alkoholiin.

Onko sinulla kokemusta jommasta kummasta parisuhteesta tai isoista tulousta?

Täällä lässytetään tasa-arvosta ties mistä, mutta eipäs sotketa nyt raha-asioita ideologiaan. Raha kun on numeroita pääasiassa.

Eipä ole tullut vastausta aikaisemminkaan tähän kysymykseen: Miten otatte tai miten ottaisitte  perheen ainoan auton kulut huomioon yhteisissä kuluissa? Aito köytössä miehen työmatkoihin ja perheen kauppareissulla. 

Tietenkin se paremmin ansaitseva tietää ansaitsevansa enemmän mutta myös tietää, että rakastaa juuri sitä ihmistä jonka kanssa elää yhdessä, ei halua elää ilman tätä. Jokainen pariskunta sopii suhteen säännöt keskenään, miksi kellään ulkopuolisella olisi siihen mitään sanottavaa. Sitä on välittäminen ja rakkaus, kumpikin saa suhteessa toiselta tarpeeksi hyvää mitä suhteeseen kuuluu, rakkauteen ei kuulu taloudelliset kiistat, silloinhan olisi vain helppo päättää suhde ja sanoa hyvästi. Tuntuu hyvin itsekkäältä tuo etteikö rakkautta voi olla kuin silloin kun kaikki jaetaan puoliksi.

Emmä tiiä. Aikoinaan kävin töissä 7.5e tuntipalkalla ja olin 10t päivässä. Mitä siitä nyt kertyikään. Maksoin puolet vuokrasta ja kaikesta, niin ei riittänyt varat. Jäin jotain 400e velkaa jopa. 

Ei oikein toimi Suomessa jossa on huonot palkat edelleen, niin että maksaa hyvätuloisen kanssa asiat puoliksi. Itse et saa ostettua itsellesi mitään koskaan, niin siinä tavallaan loppuu työssäkäynnin ideakin kokonaan. 

Siksi en töissä enää käy. Teen mieluummin kotitöitä puolisolle 1e tunti kuin menen mihinkään 10e tunti. 

Nykyään pelkästään vuokrat on sen hintaisia että kun pienituloisempi maksaa puolet vuokrasta, niin se palkka olikin siinä sitten.