Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta

Parin tonnin vuokra, niin aika pitkälti menisi koko palkka siihen, jos pitäisi maksaa puolet ja puolet.  Jos saa täyttä viikkoa, niin käteen jää noin 400e, mutta siitäkin pitäisi vesimaksuihin ja sähkölaskuihin osallistua puolet, joten ei jäisi mitään itselle taaskaan. 

Ei oikein toimi tasaverotus tai se että kummatkin maksaa puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä lässytetään tasa-arvosta ties mistä, mutta eipäs sotketa nyt raha-asioita ideologiaan. Raha kun on numeroita pääasiassa.

Eipä ole tullut vastausta aikaisemminkaan tähän kysymykseen: Miten otatte tai miten ottaisitte  perheen ainoan auton kulut huomioon yhteisissä kuluissa? Aito köytössä miehen työmatkoihin ja perheen kauppareissulla. 

Onko auto pakollinen työmatkoihin vai mukavuustekijä? Jos auto on pakollinen siihen, että töissä voi ylipäätään käydä ja kustannukset jaetaan tulojen suhteessa, niin auton kustannukset huomioidaan nettotuloa vähentävänä. Jos ollaan 50/50 suhteessa, niin auton käyttäjä maksaa autonsa. Kauppareissuista voi toinen sitten heittää muutaman euron hyvitykseksi. Jos ostosten kotiintuonti maksaisi 10 euroa, niin 50/50 suhteessa toinen voi maksaa 5 euroa auton käytöstä.

Ei helwetti, olisin kyllä täysin seonnut päästäni, jos ottaisin vaimolta 5 euroa, kun hän käy autollani kaupassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä lässytetään tasa-arvosta ties mistä, mutta eipäs sotketa nyt raha-asioita ideologiaan. Raha kun on numeroita pääasiassa.

Eipä ole tullut vastausta aikaisemminkaan tähän kysymykseen: Miten otatte tai miten ottaisitte  perheen ainoan auton kulut huomioon yhteisissä kuluissa? Aito köytössä miehen työmatkoihin ja perheen kauppareissulla. 

Onko auto pakollinen työmatkoihin vai mukavuustekijä? Jos auto on pakollinen siihen, että töissä voi ylipäätään käydä ja kustannukset jaetaan tulojen suhteessa, niin auton kustannukset huomioidaan nettotuloa vähentävänä. Jos ollaan 50/50 suhteessa, niin auton käyttäjä maksaa autonsa. Kauppareissuista voi toinen sitten heittää muutaman euron hyvitykseksi. Jos ostosten kotiintuonti maksaisi 10 euroa, niin 50/50 suhteessa toinen voi maksaa 5 euroa auton käytöstä.

Ei helwetti, olisin kyllä täysin seonnut päästäni, jos ottaisin vaimolta 5 euroa, kun hän käy autollani kaupassa. 

Et olekaan sellaisessa 50/50 suhteessa, jossa jokainen euro lasketaan. Ennen vauvapalstaa en itsekään tiennyt, että sellaisia suhteita on.

Luin vasta aloituksen, en koko ketjua. Aion kyllä. Tämä oli kuin minä olisin kirjoittanut meidän tilanteestamme, jossa nainen eli minä suurempituloinen. Aihe on arka ja on viemässä suhteemme kriisiin. Koko aikuiselämäni olen systemaattisesti koittanut päästä eteenpäin työelämässäni jotta voin nauttia sekä työn tuomasta ilosta, että sen taloudellisista tuloksista. Havaitakseni vain näin varhais keski-iässä että kaikki ylimääräinen extra, jonka tienaan ja voisin potentiaalisesti säästää/sijoittaa menee toisen tulovajeen paikkailuun. Kun ei kuulema voi uravalinnalleen enää mitään. Olen totaalisen loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos lapsa ei ole parisuhteessa olla vielä epätodennäköisemmin ellei sitä molemmat halua ja molemmat siitä hyödy tavalla tai toisella."

 

 

Totta, mutta bisnessopimus se on silti, jos toinen hyötyy rahallisesti.

Entä jos siitä hyötyy molemmat myös taloudelliswsti kuten monesti käy?

Miten se on mahdollista, jos vain toinen on maksumies?

Parisuhteessa aina toinen on maksumies?

Jos sinun käsitys parisuhteesta on tuo niin lienee turha jatkas väittelyä. Se miksi jankaaminen parisuhteesta jota sinulla ei edes ole kiinnostaa noin kovasti jää ilmeisesti vastamatta.

Olen naimisissa. Ilmeisesti en voi olla, koska en loisi kenenkään lompakolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Miksu hyvässä suhteessa toien maksaisi vastentahtoisesti viulut?

En tiedä. Miksi taloudellinen väkivalta on väkivaltaa vain, kun nainen on se joka ei hyödy rahallisesti?

Jos olet sitä mieltä niin odotan vastausta sinulta.

Ei kun tässä ketjussa se on tullut selväksi. Jos isotuloinen mies haluaa että nainen maksaa puolet, nainen on taloudellisen väkivallan uhri. Jos mies maksaa vastentahtoisesti suurimman osan kuluista, sanotaan että mitäs läksit, ei ole pakko olla suhteessa, miksi et eroa.

Ehkä kannattaakin kysyä, miksi se on niin vaikeaa sille isotuloiselle miehelle kantaa suurempi taloudellinen vastuu, jos on mennyt ihan itse valitsemaan itselleen pienituloisen puolison? Ja että kannattaisiko tuollaisen isotuloisen miehen pitää naisen tulotasoa yhtenä kriteerinä puolisoa valitessaan? Kun yleensä miehet jaksavat julistaa, kuinka naisen tuloilla tai ammatilla tai koulutuksella ei ole heille minkään maailman merkitystä näissä asioissa. Pitäisikö kuitenkin olla, jos on noin vaikeaa? 

Ei 50-50-jako ole mitenkään vaikeaa.

Mitä sä AP ajattelet siitä, että mä en ole käynyt töissä 12 vuoteen ja mun mies on sitä mieltä, että kaikki sen tienaamat rahat ovat meidän yhteisiä rahoja. Mä kyllä teen kaikki kotityöt 95 prosenttisesti. ( Mies joskus pesee pyykkiä. ) Ei koskaan riidellä rahasta, koska sitä on tarpeeksi ( ja ylikin) ja saan käyttää mieheni ansaitsemia rahoja miten haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos lapsa ei ole parisuhteessa olla vielä epätodennäköisemmin ellei sitä molemmat halua ja molemmat siitä hyödy tavalla tai toisella."

 

 

Totta, mutta bisnessopimus se on silti, jos toinen hyötyy rahallisesti.

Entä jos siitä hyötyy molemmat myös taloudelliswsti kuten monesti käy?

Miten se on mahdollista, jos vain toinen on maksumies?

Parisuhteessa aina toinen on maksumies?

Jos sinun käsitys parisuhteesta on tuo niin lienee turha jatkas väittelyä. Se miksi jankaaminen parisuhteesta jota sinulla ei edes ole kiinnostaa noin kovasti jää ilmeisesti vastamatta.

Olen naimisissa. Ilmeisesti en voi olla, koska en loisi kenenkään lompakolla.

Ok, eikä kukaan loisi sinun alapäälompakossasi myöskään?

Lopettakaa jo tämä naisen seksuaalisen hyväksikäytön normalisointi, mutta ei miehen taloudellisen. Jos nainen antaa pillua, mies elättää, piste. Hyvässä avioliitossa elättää ilmankin. Jos ei elätä niin naisen ei kannata olla miehen kanssa missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä AP ajattelet siitä, että mä en ole käynyt töissä 12 vuoteen ja mun mies on sitä mieltä, että kaikki sen tienaamat rahat ovat meidän yhteisiä rahoja. Mä kyllä teen kaikki kotityöt 95 prosenttisesti. ( Mies joskus pesee pyykkiä. ) Ei koskaan riidellä rahasta, koska sitä on tarpeeksi ( ja ylikin) ja saan käyttää mieheni ansaitsemia rahoja miten haluan. 

Näin, tämä on avioliitto. Yksi ruumis, eri ruumiinosat, jotka tekevät eri asioita mutta jakavat tulokset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vanhanaikaista, mutta meillä on kyllä yhdessä vastattu perheen kuluista.  Toinen voi olla vaikka työttömänä välillä tai sairas, niin silloin tietysti toisen puolison tuloja käytetään enemmän elämiseen.

 

Olkaa onnellisia, jotka olette naimisissa rakastavina tai  rakastettuna niin,, että ei laskeskella kenen kulut  tai tulot ovat suuremmat. Ja kuka mitäkin maksaa.

Avioliiton pitäisi olla rakkautta, eikä mikään bisnessopimus-

Sehän nimenomaan on bisnessopimus jos toinen hyötyy toisen rahoista.

Eikö hyvässä parishteessa molemmat hyödy?

Myös se joka maksaa viulut, vai?

Miksu hyvässä suhteessa toien maksaisi vastentahtoisesti viulut?

En tiedä. Miksi taloudellinen väkivalta on väkivaltaa vain, kun nainen on se joka ei hyödy rahallisesti?

Jos olet sitä mieltä niin odotan vastausta sinulta.

Ei kun tässä ketjussa se on tullut selväksi. Jos isotuloinen mies haluaa että nainen maksaa puolet, nainen on taloudellisen väkivallan uhri. Jos mies maksaa vastentahtoisesti suurimman osan kuluista, sanotaan että mitäs läksit, ei ole pakko olla suhteessa, miksi et eroa.

Ehkä kannattaakin kysyä, miksi se on niin vaikeaa sille isotuloiselle miehelle kantaa suurempi taloudellinen vastuu, jos on mennyt ihan itse valitsemaan itselleen pienituloisen puolison? Ja että kannattaisiko tuollaisen isotuloisen miehen pitää naisen tulotasoa yhtenä kriteerinä puolisoa valitessaan? Kun yleensä miehet jaksavat julistaa, kuinka naisen tuloilla tai ammatilla tai koulutuksella ei ole heille minkään maailman merkitystä näissä asioissa. Pitäisikö kuitenkin olla, jos on noin vaikeaa? 

Ei 50-50-jako ole mitenkään vaikeaa.

Eikä selibaatti tai sinkkuus. Nauti niistä rahoistasi vaan, itseksesi.

Normaali ihminen jolla on rahaa ja elää parisuhteessa/on perhe haluaa antaa ja jakaa omastaan omalle puolisolle ja lapsille. Sitten on erikseen näitä sairaalloisen pihejä ja vainoharhaisia itsekkäitä joiden olisi parempi elää yksin ja pyöriä vaan oman navan ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta aloituksen, en koko ketjua. Aion kyllä. Tämä oli kuin minä olisin kirjoittanut meidän tilanteestamme, jossa nainen eli minä suurempituloinen. Aihe on arka ja on viemässä suhteemme kriisiin. Koko aikuiselämäni olen systemaattisesti koittanut päästä eteenpäin työelämässäni jotta voin nauttia sekä työn tuomasta ilosta, että sen taloudellisista tuloksista. Havaitakseni vain näin varhais keski-iässä että kaikki ylimääräinen extra, jonka tienaan ja voisin potentiaalisesti säästää/sijoittaa menee toisen tulovajeen paikkailuun. Kun ei kuulema voi uravalinnalleen enää mitään. Olen totaalisen loppu.

Sama. Progressiivinen verotus vie sykkimiseni tuottamasta lisähyvästä puolet, ja loppusiivusta menee suuri osa puolison vätystelyn paikkaamiseen.

Näin toimii kommunistinen tasapääyhteiskunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos lapsa ei ole parisuhteessa olla vielä epätodennäköisemmin ellei sitä molemmat halua ja molemmat siitä hyödy tavalla tai toisella."

 

 

Totta, mutta bisnessopimus se on silti, jos toinen hyötyy rahallisesti.

Entä jos siitä hyötyy molemmat myös taloudelliswsti kuten monesti käy?

Miten se on mahdollista, jos vain toinen on maksumies?

Parisuhteessa aina toinen on maksumies?

Jos sinun käsitys parisuhteesta on tuo niin lienee turha jatkas väittelyä. Se miksi jankaaminen parisuhteesta jota sinulla ei edes ole kiinnostaa noin kovasti jää ilmeisesti vastamatta.

Olen naimisissa. Ilmeisesti en voi olla, koska en loisi kenenkään lompakolla.

Eli olet maksumies? Miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta aloituksen, en koko ketjua. Aion kyllä. Tämä oli kuin minä olisin kirjoittanut meidän tilanteestamme, jossa nainen eli minä suurempituloinen. Aihe on arka ja on viemässä suhteemme kriisiin. Koko aikuiselämäni olen systemaattisesti koittanut päästä eteenpäin työelämässäni jotta voin nauttia sekä työn tuomasta ilosta, että sen taloudellisista tuloksista. Havaitakseni vain näin varhais keski-iässä että kaikki ylimääräinen extra, jonka tienaan ja voisin potentiaalisesti säästää/sijoittaa menee toisen tulovajeen paikkailuun. Kun ei kuulema voi uravalinnalleen enää mitään. Olen totaalisen loppu.

Sama. Progressiivinen verotus vie sykkimiseni tuottamasta lisähyvästä puolet, ja loppusiivusta menee suuri osa puolison vätystelyn paikkaamiseen.

Näin toimii kommunistinen tasapääyhteiskunta.

Eli et ajattele ertä se puoliso ja perhe on sitä palkasta ja elämästä nauttimista? Ei ehkä olisi teidän kannattanut pariutua ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ensin mies valitsee puolisokseen jonkun kauniin lähihoitajan tai parturi-kampaajan ja sitten itkevät kun joutuvat maksamaan yhteisiä kuluja enemmän kuin se pienituloinen vaimo, joka pitää vielä jotain hoitovapaita yhteisiä lapsia hoitaessa. Katsokaa niitä vaimoja vähintään saman tulotason ammatista, niin ei tarvitse itkeä

Vielä kun miehet ennen kun yhteenkään naiseen edes katsovat kävisivät katkaisemassa piuhat niin ei tule niitä hoitovapaitakaan ja lisäelätettäviä.

Tai parempi, etsivät kaltaisensa miehen "parisuhteeseen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: aika moni parisuhde kaatuisi ja perhe hajoaisi heti, jos parempituloinen osapuoli sanoisi että nyt mennään oikeasti puoliksi kaikesta niinkuin olisi oikeudenmukaista

Kukaanhan ei pakota elättämään parisuhteessa toista. Mitä ihmeen vaippahousuja täällä kirjoittelee? 

Ei tässä vaippahousuja olla, kyllä tässä maassa on avioeroja ihan tarpeeksi, kun kukaan"ei vaan jaksa" toista. MUTTA kun tuo raha määrittelee niin paljon tässä elämässä niin pakostakin joskus iskee farisealaiset ajatukset mieleen. Yhdyn aloittajan mielipiteeseen.

Tv nainen

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta aloituksen, en koko ketjua. Aion kyllä. Tämä oli kuin minä olisin kirjoittanut meidän tilanteestamme, jossa nainen eli minä suurempituloinen. Aihe on arka ja on viemässä suhteemme kriisiin. Koko aikuiselämäni olen systemaattisesti koittanut päästä eteenpäin työelämässäni jotta voin nauttia sekä työn tuomasta ilosta, että sen taloudellisista tuloksista. Havaitakseni vain näin varhais keski-iässä että kaikki ylimääräinen extra, jonka tienaan ja voisin potentiaalisesti säästää/sijoittaa menee toisen tulovajeen paikkailuun. Kun ei kuulema voi uravalinnalleen enää mitään. Olen totaalisen loppu.

Vaihtoehtosi: 1. Erilliset taloudet& asunnot. 2. Ero 3. Asian hyväksyminen, ettei toinen halua edetä urallaan. 4. Tapahtuu ihme ja toinen haluaakin edetä. 

Ehkä vaihtoehto numero 1. on realistisin.

Onhan se edullista kahdestaan. Yksin ei olisi varaa mihinkään.

Miehet saa parempaa palkkaa koska yhteiskuntarakenne toimii siten, että mies maksaa enemmän. Muutetaan siis asiaa niin että mies ja naisvaltaisten alojen palkat ovat samansuuruiset. Sopii mulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta aloituksen, en koko ketjua. Aion kyllä. Tämä oli kuin minä olisin kirjoittanut meidän tilanteestamme, jossa nainen eli minä suurempituloinen. Aihe on arka ja on viemässä suhteemme kriisiin. Koko aikuiselämäni olen systemaattisesti koittanut päästä eteenpäin työelämässäni jotta voin nauttia sekä työn tuomasta ilosta, että sen taloudellisista tuloksista. Havaitakseni vain näin varhais keski-iässä että kaikki ylimääräinen extra, jonka tienaan ja voisin potentiaalisesti säästää/sijoittaa menee toisen tulovajeen paikkailuun. Kun ei kuulema voi uravalinnalleen enää mitään. Olen totaalisen loppu.

Sama. Progressiivinen verotus vie sykkimiseni tuottamasta lisähyvästä puolet, ja loppusiivusta menee suuri osa puolison vätystelyn paikkaamiseen.

Näin toimii kommunistinen tasapääyhteiskunta.

Eli et ajattele ertä se puoliso ja perhe on sitä palkasta ja elämästä nauttimista? Ei ehkä olisi teidän kannattanut pariutua ollenkaan. 

Tämä! Jos mulla ei olisi miestä ja lapsia, joiden kanssa reissata, veneillä jne., mitä mä sillä palkallani muka saisin enemmän? Päinvastoin, tuskin edes asuisin siellä missä asun, veneellä en tekisi kuin kaverireissuja yms. 

Kyllä mun palkka on nimenomaan mahdollistamassa perhe-elämän, sinkkuelämää en edes haluaisi