Äitini odottaa hoitokotipaikkaa, erimielisyyttä sisarusteni kanssa mitä tehdään kodille ja tavaroille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Monta teitä sisarusta on? Miksi ette vuokraa pientä varastoa ja jaa sen kustannuksia? 

Miksi vuorata pitäisi yhdessä? Jos sisarus haluaa jotain säilyttää niin vuokratkoot säilytystilan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Onko siinä silti mitään järkeä? Eri asia jos se asunto  on sellainen rakennus, joka halutaan pitää suvussa. Joku täällä oli säilyttänyt sitä asuntoa, ja on varmasti hävinnyt paljon enemmän, kun ylläpitokustannukset, kun asuntojen hinnat ovat olleet laskussa, ja laskevat edelleen. Tietenkin jos sitä sytyttelee sikareita 500€ seteleillä päivittäin muutenkin, niin ei se muutama tonni vuodessa paljon maksa. Siellä hoivakodissa saatetaan vaan elää helposti 10-20 vuotta, niin alkaa se jo olemaan iso summa.

Aika harvinaista nykyisi elää 10 tai 20 vuotta hoivakodissa.

"Suomessa hoivakotiin muuttavan ikäihmisen elinikä on keskimäärin noin 1–2 vuotta. Naiset asuvat hoivakodeissa tyypillisesti noin 1,5 vuotta ja miehet noin 10 kuukautta. Jakso voi kuitenkin vaihdella suuresti."

Joo anteeksi laitoin väärän termin. Yleensä ei kuitenkaan muuteta ensin hoivakotiin, vaan palveluasumiseen tai seniorikeskukseen, joissa eletään pidempään, ennenkuin siirrytään hoivakotiin.

No ei sekään kovin yleistä ole. Tavallisempaa että muistisairas muuttaa kotihoidosta palvelukotiin. Seniorikodissa taas useimmat asuu loppuun saakka lisäten palveluita tarpeen mukaan.

Kyllä se on hyvin yleistä. Sen muistisairauden takia siellä kotona ei hyvin usein enää pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Jostain syystä samat sisarukset muuttuu riitaisiksi kun kiinteistö muuttuu kuolinpesäksi?

Niin siinä usein käy. Siinä voi mennä välit lopullisesti, ja pahimmillaan, tämä on nähty oikeassa elämässä, riidat venyvät tappouhkauksiin asti.

Olen miettinyt, että täytyy olla todella paljon rahaa kuolinpesässä jotta sen vuoksi kannattaa rikkoa välit sisaruksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Jostain syystä samat sisarukset muuttuu riitaisiksi kun kiinteistö muuttuu kuolinpesäksi?

Niin siinä usein käy. Siinä voi mennä välit lopullisesti, ja pahimmillaan, tämä on nähty oikeassa elämässä, riidat venyvät tappouhkauksiin asti.

Olen miettinyt, että täytyy olla todella paljon rahaa kuolinpesässä jotta sen vuoksi kannattaa rikkoa välit sisaruksiin. 

Harvoin kai se on valittavissa meneekö välit vai ei. Välit voi mennä vaikka ei edes riideltäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Monta teitä sisarusta on? Miksi ette vuokraa pientä varastoa ja jaa sen kustannuksia? 

Sohvat, sängyt ja piirongit ja koko kolmion  irtaimisto ei ihan pieneen varastoon mahdu. Eikä lapsia voi velvoittaa semmoista maksamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi edunvalvojana  päättää, etkä myydä, ilman viranomaisten päätöstä ja lupaa, vaikka olet edunvalvoja. Syyllistyt rikokseen. 

Hän on edunvalvontavaltuutettu ja jos valtuutuksessa on annettu oikeus myydä, niin ei siihen silloin tarvitse lupia. Edunvalvontavaltuutuksessa voi antaa monenlaisia oikeuksiakin, mitä perinteisellä edunvalvojalla ei ole.

Oikein, eräs tuttu sanoi että hänen olisi pitänyt tehdä laajempi edunvalvonta sopimus, koska äidillään oli asunto, 2 kesämökkiä, maksuja koko ajan eikä oikeutta myydä mitää ennen kuolemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Jostain syystä samat sisarukset muuttuu riitaisiksi kun kiinteistö muuttuu kuolinpesäksi?

Niin siinä usein käy. Siinä voi mennä välit lopullisesti, ja pahimmillaan, tämä on nähty oikeassa elämässä, riidat venyvät tappouhkauksiin asti.

Olen miettinyt, että täytyy olla todella paljon rahaa kuolinpesässä jotta sen vuoksi kannattaa rikkoa välit sisaruksiin. 

Voi niistä pienistäkin perinnöistä riidellä. Tässä tappouhkaustapauksessa isoimmat riidat käytiin jostain vanhasta talonpoikaisromusta ja valokuva-albumeista, rahaa siitä pesästä jäi jokaiselle osakkaalle muutama satanen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Kyllä voi äidin eläessä myydä kun myyntilupa haettu ddv.

Ap kertoi olevansa edunvalvontavaltuutettu, ei edunvalvoja. Silloin asunnon myyntiin ei tarvitse edes DVV:n lupaa, jos edunvalvontavaltuutuksessa on annettu lupa asunnon myyntiin.

Terv. Edunvalvoja

Miksi oletatte, että kyseessä on omistusasunto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Monta teitä sisarusta on? Miksi ette vuokraa pientä varastoa ja jaa sen kustannuksia? 

Sohvat, sängyt ja piirongit ja koko kolmion  irtaimisto ei ihan pieneen varastoon mahdu. Eikä lapsia voi velvoittaa semmoista maksamaan

Miksi ne pitäisi säilyttää jos kukaan ei halua periä niitä.? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Jostain syystä samat sisarukset muuttuu riitaisiksi kun kiinteistö muuttuu kuolinpesäksi?

Niin siinä usein käy. Siinä voi mennä välit lopullisesti, ja pahimmillaan, tämä on nähty oikeassa elämässä, riidat venyvät tappouhkauksiin asti.

Olen miettinyt, että täytyy olla todella paljon rahaa kuolinpesässä jotta sen vuoksi kannattaa rikkoa välit sisaruksiin. 

Voi niistä pienistäkin perinnöistä riidellä. Tässä tappouhkaustapauksessa isoimmat riidat käytiin jostain vanhasta talonpoikaisromusta ja valokuva-albumeista, rahaa siitä pesästä jäi jokaiselle osakkaalle muutama satanen.

Kyllähän sitä voi riidellä vaikka rikkinäisestä sukkaparista mutta miksi kukaan tekee niin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Jostain syystä samat sisarukset muuttuu riitaisiksi kun kiinteistö muuttuu kuolinpesäksi?

Niin siinä usein käy. Siinä voi mennä välit lopullisesti, ja pahimmillaan, tämä on nähty oikeassa elämässä, riidat venyvät tappouhkauksiin asti.

Olen miettinyt, että täytyy olla todella paljon rahaa kuolinpesässä jotta sen vuoksi kannattaa rikkoa välit sisaruksiin. 

Voi niistä pienistäkin perinnöistä riidellä. Tässä tappouhkaustapauksessa isoimmat riidat käytiin jostain vanhasta talonpoikaisromusta ja valokuva-albumeista, rahaa siitä pesästä jäi jokaiselle osakkaalle muutama satanen.

Kyllähän sitä voi riidellä vaikka rikkinäisestä sukkaparista mutta miksi kukaan tekee niin? 

Perintöriidoissa harvoin riidellään rahasta tai tavarasta. Enemmän tasapuolisuudesta tai oikeudenmukaisuudesta jotka taas ei ole edes täysin yksiselitteisesti määriteltävisdä vaan niistä jokaisella on vähintään hiekan eri käsitys/mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Kyllä voi äidin eläessä myydä kun myyntilupa haettu ddv.

Ap kertoi olevansa edunvalvontavaltuutettu, ei edunvalvoja. Silloin asunnon myyntiin ei tarvitse edes DVV:n lupaa, jos edunvalvontavaltuutuksessa on annettu lupa asunnon myyntiin.

Terv. Edunvalvoja

Miksi oletatte, että kyseessä on omistusasunto?

Siitä, että ap kertoo, että äidillä ei ole varaa maksaa asunnon kuluja hoitokotiin muuttamisen jälkeen. Jos kysymyksessä olisi vuokra-asunto, ap puhuisi todennäköisesti asunnon vuokrasta.

Edunvalvontavaltuutettuna voit päättää tavanomaisen koti-irtaimiston myynnistä tai hävittämisestä, kunhan mahdolliset saadut rahat päätyvät äidillesi. Omistusasunnon myyminen on mutkikkaampi juttu, samoin jos äitisi omistaa jotain arvokkaampaa irtaimistoa.

Tämä on tietysti raadollisesti sanottu, mutta tulevaisuuden kannalta on yksinkertaisempaa, jos äitisi kuolinpesällä ei ole mitään muuta irtainta omaisuutta kuin hoitokodissa olevat tavarat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, nykyisin jo elävää ryhdytään perimään.

Lakimiehet suosittelevat eduvalvontavaltuutusta, jossa on selkeät ohjeet siitä, miten toimia. Siksi minullakin on ehdoton kielto myydä omaisuutta tai ryhtyä jakamaan tavaroitani. Eläke riittää hoitomaksuihin, taloa ei niiden takia ulosmitata.

Talo ja tavarat mätänee siellä sitten kun rahasi ei riitä lämmitykseen. Putket jäätyy ja talosta tulee arvoton

Siitä huolimatta. Tavaroita sekä asuntoa ei saa myydä ilman vanhuksen lupaa tai menehtymistä.

Kyllä voi myydä, jos DVV antaa luvan. Vaikeasti muistisairaalta ei mitään lupia voi kysellä ja saada. Olen omassa työssäni nähnyt näitä, että vanhus kuvittelee edelleen omistavansa omakotitalonsa vaikka se on myyty jo aikoja sitten. Totuutta ei näille vanhuksille kerrota vaan annetaan luulla, että talo on edelleen hänen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Jostain syystä samat sisarukset muuttuu riitaisiksi kun kiinteistö muuttuu kuolinpesäksi?

Niin siinä usein käy. Siinä voi mennä välit lopullisesti, ja pahimmillaan, tämä on nähty oikeassa elämässä, riidat venyvät tappouhkauksiin asti.

Olen miettinyt, että täytyy olla todella paljon rahaa kuolinpesässä jotta sen vuoksi kannattaa rikkoa välit sisaruksiin. 

Voi niistä pienistäkin perinnöistä riidellä. Tässä tappouhkaustapauksessa isoimmat riidat käytiin jostain vanhasta talonpoikaisromusta ja valokuva-albumeista, rahaa siitä pesästä jäi jokaiselle osakkaalle muutama satanen.

Ei tarvitse olla mitään perintöä olemassakaan niin voi aloittaa riidan.

Oma sisarukseni ilmoitti jo parikymppisenä että han haluaa perinnöksi tämä, tämän ja tuon. Mikäli ei hänen tahtoonsa taivuta niin lupasi viedä käräjille.

Kun tilanne koitti, kerroin etten halua muuta kuin lakiosuuden euroina ja hän saisi kaiken muun.

Noh käräjillä käytiin, hänen puolesta turha reissu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi edunvalvojana  päättää, etkä myydä, ilman viranomaisten päätöstä ja lupaa, vaikka olet edunvalvoja. Syyllistyt rikokseen. 

Hän on edunvalvontavaltuutettu ja jos valtuutuksessa on annettu oikeus myydä, niin ei siihen silloin tarvitse lupia. Edunvalvontavaltuutuksessa voi antaa monenlaisia oikeuksiakin, mitä perinteisellä edunvalvojalla ei ole.

Oikein, eräs tuttu sanoi että hänen olisi pitänyt tehdä laajempi edunvalvonta sopimus, koska äidillään oli asunto, 2 kesämökkiä, maksuja koko ajan eikä oikeutta myydä mitää ennen kuolemaan. 

DVV:n luvalla voi myydä. On vaikea uskoa, että DVV ei antaisi lupaa, jos äiti ei enää käytä asuntoa eikä kesämökkejä ja niistä menee kuluja koko ajan. Toki mahdollisten muiden omistajien suostumus tarvitaan, ja hinnan pitää olla käypä hinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, nykyisin jo elävää ryhdytään perimään.

Lakimiehet suosittelevat eduvalvontavaltuutusta, jossa on selkeät ohjeet siitä, miten toimia. Siksi minullakin on ehdoton kielto myydä omaisuutta tai ryhtyä jakamaan tavaroitani. Eläke riittää hoitomaksuihin, taloa ei niiden takia ulosmitata.

Talo ja tavarat mätänee siellä sitten kun rahasi ei riitä lämmitykseen. Putket jäätyy ja talosta tulee arvoton

Siitä huolimatta. Tavaroita sekä asuntoa ei saa myydä ilman vanhuksen lupaa tai menehtymistä.

Kyllä voi myydä, jos DVV antaa luvan. Vaikeasti muistisairaalta ei mitään lupia voi kysellä ja saada. Olen omassa työssäni nähnyt näitä, että vanhus kuvittelee edelleen omistavansa omakotitalonsa vaikka se on myyty jo aikoja sitten. Totuutta ei näille vanhuksille kerrota vaan annetaan luulla, että talo on edelleen hänen.

Ja vaikka kerrottaisi se vaikeasti muistisairas ei tietoa ymmärrä koska hänen aivonsa ei sitä tietoa pysty käsittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, nykyisin jo elävää ryhdytään perimään.

Lakimiehet suosittelevat eduvalvontavaltuutusta, jossa on selkeät ohjeet siitä, miten toimia. Siksi minullakin on ehdoton kielto myydä omaisuutta tai ryhtyä jakamaan tavaroitani. Eläke riittää hoitomaksuihin, taloa ei niiden takia ulosmitata.

Talo ja tavarat mätänee siellä sitten kun rahasi ei riitä lämmitykseen. Putket jäätyy ja talosta tulee arvoton

Siitä huolimatta. Tavaroita sekä asuntoa ei saa myydä ilman vanhuksen lupaa tai menehtymistä.

Kyllä voi myydä, jos DVV antaa luvan. Vaikeasti muistisairaalta ei mitään lupia voi kysellä ja saada. Olen omassa työssäni nähnyt näitä, että vanhus kuvittelee edelleen omistavansa omakotitalonsa vaikka se on myyty jo aikoja sitten. Totuutta ei näille vanhuksille kerrota vaan annetaan luulla, että talo on edelleen hänen.

Ja vaikka kerrottaisi se vaikeasti muistisairas ei tietoa ymmärrä koska hänen aivonsa ei sitä tietoa pysty käsittelemään.

Tämä. Eikä se tieto pysy siellä päässä. Monet kyselee vanhempiensa perään ja kuvittelevat omien lastensa olevan pieniä. Miten tällaisilta muka kysyttäisiin lupaa talon tai asunnon myyntiin? Ei nyt oikein jotkut ymmärrä mitä se todellisuus on muistisairaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, nykyisin jo elävää ryhdytään perimään.

Lakimiehet suosittelevat eduvalvontavaltuutusta, jossa on selkeät ohjeet siitä, miten toimia. Siksi minullakin on ehdoton kielto myydä omaisuutta tai ryhtyä jakamaan tavaroitani. Eläke riittää hoitomaksuihin, taloa ei niiden takia ulosmitata.

Talo ja tavarat mätänee siellä sitten kun rahasi ei riitä lämmitykseen. Putket jäätyy ja talosta tulee arvoton

Siitä huolimatta. Tavaroita sekä asuntoa ei saa myydä ilman vanhuksen lupaa tai menehtymistä.

Kyllä voi myydä, jos DVV antaa luvan. Vaikeasti muistisairaalta ei mitään lupia voi kysellä ja saada. Olen omassa työssäni nähnyt näitä, että vanhus kuvittelee edelleen omistavansa omakotitalonsa vaikka se on myyty jo aikoja sitten. Totuutta ei näille vanhuksille kerrota vaan annetaan luulla, että talo on edelleen hänen.

Ja vaikka kerrottaisi se vaikeasti muistisairas ei tietoa ymmärrä koska hänen aivonsa ei sitä tietoa pysty käsittelemään.

Tämä. Eikä se tieto pysy siellä päässä. Monet kyselee vanhempiensa perään ja kuvittelevat omien lastensa olevan pieniä. Miten tällaisilta muka kysyttäisiin lupaa talon tai asunnon myyntiin? Ei nyt oikein jotkut ymmärrä mitä se todellisuus on muistisairaan kanssa.

Mummoni ehti asua yli 60 vuotta itse rakennetussa rintamamiestalossa. Viimeisinä vuosinaan hän puhui koko ajan että haluaa kotiin, vaikka oli jo elämänsä pitkäaikaisimmassa kodissa.

Meillä on vain yksi lapsi joten riitoja ei pitäisi tulla mutta olemme perustaneet "trust"in jolloin olemme tasavertaisia omistaja. Lapsen nimi on kailla tileillä joten hän  voi heti maksaa kaikki kulut ilman venkoiluja. Ei myöskään maksa mitään perintöveroa.

Suurin pulma oli miehen perintönä saadut 22n karaatin kultakorut joita tuntui olevan kilokaupalla kun niitä piti saada vietyä toiseen osavaltioon ilman TSAn puuttumista asiaan.