Äitini odottaa hoitokotipaikkaa, erimielisyyttä sisarusteni kanssa mitä tehdään kodille ja tavaroille
Minä olen edunvalvontavaltuutettu, joten periaatteessa voisin päättää asiasta yksin. Totuus on, ettei äidillä ole varaa maksaa asunnon kuluja sitten enää kun eläke menee hoitomaksuihin. Tavaroiden hävittäminen/varastoiminen/jakaminen on se isoin juttu. Miten teillä on toimittu?
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Varastoidaan. Osa mukaan. Osan myy? Kysy vanhemmalta mitä haluaa.
Varastoidaan minne ja kenen kustannuksella, sekä mitä tarkoitusta varten?
Säilyttäminenkin maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa lukea kunka täälä jaetaan keinoja vanhusten omaisuuden kavaltamiselle. Edunvalvojalla ei ole oikeutta tehdä myyntipäätöksiä, ei ennen vanhempien menehtymistä.
Kuinka ihmiset kehtaavat myydä asunnon vanhusten alta ja kehuskella, saada siitä hyvää oloa.
Juu nimenomaan. Sehän oli tämän ketjun aloittajan kysymys: kuinka kavallan vanhuksen omaisuuden, neuvoja? Niin asian vierestä taas että en yhtään ihmettele että noita edunvalvojia tarvitaan kun ei ymmärrä enää mitään mistään nämä vanhukset. Ensimmäisenä antaisin bannit vauva palstalle kun ei ymmärrä enää edes keskustelun aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa lukea kunka täälä jaetaan keinoja vanhusten omaisuuden kavaltamiselle. Edunvalvojalla ei ole oikeutta tehdä myyntipäätöksiä, ei ennen vanhempien menehtymistä.
Kuinka ihmiset kehtaavat myydä asunnon vanhusten alta ja kehuskella, saada siitä hyvää oloa.
Ei kukaan ole kavaltamassa asuntoa vaan miten kukin hoitaa asunto asiaa kun omistaja joutuu palvelukotiin, siinä tilanteessa on paljon miettimistä että menee oikein, kuitenkin monilla on eri varallisuus.
Mikäli äitinne yksin omistaa asunnon eikä teillä ole isänne kuolinpesää samassa, ettekä ole missään samassa vanhempienne testamentissa, niin sinä edunvalvontavaltuutettuna voit järjestää asunnon tyhjennyksen kuten haluat ja pistää sen myyntiin. Voit antaa sisaruksiesi ottaa jotain tai vaikka kaiken. Tyhjennyksen kulut kuuluvat äidillesi. Sovinnolla jos käy, teette kimpassa, jotta äidin rahaa säästyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa kulut.
Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?
Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.
Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin.
Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.
Onko siinä silti mitään järkeä? Eri asia jos se asunto on sellainen rakennus, joka halutaan pitää suvussa. Joku täällä oli säilyttänyt sitä asuntoa, ja on varmasti hävinnyt paljon enemmän, kun ylläpitokustannukset, kun asuntojen hinnat ovat olleet laskussa, ja laskevat edelleen. Tietenkin jos sitä sytyttelee sikareita 500€ seteleillä päivittäin muutenkin, niin ei se muutama tonni vuodessa paljon maksa. Siellä hoivakodissa saatetaan vaan elää helposti 10-20 vuotta, niin alkaa se jo olemaan iso summa.
Aika harvinaista nykyisi elää 10 tai 20 vuotta hoivakodissa.
"Suomessa hoivakotiin muuttavan ikäihmisen elinikä on keskimäärin noin 1–2 vuotta. Naiset asuvat hoivakodeissa tyypillisesti noin 1,5 vuotta ja miehet noin 10 kuukautta. Jakso voi kuitenkin vaihdella suuresti."
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei ilmeisesti pysty enää itse päättämään jos kerran on edunvalvoja? Siinä tapauksessa sinä edunvalvojana päätät, että koti tyhjennetään. Ja usko pois, se on huomattavasti helpompi tehdä nyt kuin sitten kun teillä on käsissä kuolinpesä.
Edunvalvontavaltuutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä äiti on ?
Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.
Siinä tapauksessa kuvioihin tulee mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä.
Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!
Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan
Eiköhän tuo vaihe ole jo tehty, jos ap on edunvalvontavaltuutettu
Myyntilupaan ne pitää kuitenkin olla. Eikö ole hyvä että jokaisen omaisuus on hyvin suojattu.
Kyllä, mutta ei sitä lupaa lääkäriltä kysytä
Tässä jo moni kertonut että DVV on se lupien myöntäjä. Mutta ei sieltä ilman lääkärin lausuntoja ja perusteita anneta lupaa myydä toisen omaisuutta.
Jaa että dvv kysyy luvan asunnon myyntiin lääkäriltä? Hauskinta mitä olen pitkästå aikaa kuullut =O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitten päädyttekin niin älkää ainakaan ruvetko tappelemaan keskenänne asiasta.
Mitä tuo nyt oli? Jos yksi sisaruksista on jo kieltänyt jopa asunnon tyhjentämisenkin. Eikä äidillä ole varaa pitää sitä asuntoa.
Kyllä mä ainakin mieluummin maksaisin itse jotain säilytyskustannuksia kuin riitaantuisin veljeni kanssa vanhojen tavaroiden vuoksi. Tai kai se yksi voi vaikka saada ne tavarat ja tekee niillä mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varastoidaan. Osa mukaan. Osan myy? Kysy vanhemmalta mitä haluaa.
Varastoidaan minne ja kenen kustannuksella, sekä mitä tarkoitusta varten?
Säilyttäminenkin maksaa.
Tämä minuakin kiinnostaisi näiden hilloajien ajatuksissa. Mihin ihmeeseen niitä romuja säästetään?
Vierailija kirjoitti:
Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.
Ap
Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa kulut.
Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?
Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.
Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin.
Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.
Niinpä. Silloin se kuuluisikin lasten maksaa, jos he siitä asunnosta hyötyvät.
Melko paljon siitä pitääkin hyötyä jos useamman vuoden maksaa esim. vastikkeet. Silloinkin asunto on syyt tyhjätä äidin tavroista.
Hyötyykö siis äiti noista maksamistaan vastikkeista mitenkään?
Ei. Miksi pitäisi? Ja jos pitää niin olisi hoitanut asian ajoissa ja myynyt osakkeen pois.
Onhan äidin asuttava asunnossaan ennenkun joutuu/pääsee palvelukotiin, ei siinä vaiheessa äiti varmaan ajatellut asunnon myymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei ilmeisesti pysty enää itse päättämään jos kerran on edunvalvoja? Siinä tapauksessa sinä edunvalvojana päätät, että koti tyhjennetään. Ja usko pois, se on huomattavasti helpompi tehdä nyt kuin sitten kun teillä on käsissä kuolinpesä.
Edunvalvontavaltuutettu ei edunvalvoja. Eri asia.
Joo, on eri asia. Edunvalvontavaltuutetulla on usein enemmän oikeuksia kuin edunvalvojalle, jos edunvalvontavaltuutuksessa on niitä annettu.
Terv. Edunvalvoja
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa lukea kunka täälä jaetaan keinoja vanhusten omaisuuden kavaltamiselle. Edunvalvojalla ei ole oikeutta tehdä myyntipäätöksiä, ei ennen vanhempien menehtymistä.
Kuinka ihmiset kehtaavat myydä asunnon vanhusten alta ja kehuskella, saada siitä hyvää oloa.
Edunvalvoja ei tee enää mitään kun vanhempi kuolee. Edunvalvonta päättyy päämiehen kuolemaan. Perikunta hoitaa kuolinpesän asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa kulut.
Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?
Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.
Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin.
Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.
Niinpä. Silloin se kuuluisikin lasten maksaa, jos he siitä asunnosta hyötyvät.
Melko paljon siitä pitääkin hyötyä jos useamman vuoden maksaa esim. vastikkeet. Silloinkin asunto on syyt tyhjätä äidin tavroista.
Hyötyykö siis äiti noista maksamistaan vastikkeista mitenkään?
Ei. Miksi pitäisi? Ja jos pitää niin olisi hoitanut asian ajoissa ja myynyt osakkeen pois.
Onhan äidin asuttava asunnossaan ennenkun joutuu/pääsee palvelukotiin, ei siinä vaiheessa äiti varmaan ajatellut asunnon myymistä.
Aika moni ajattelee. Muutta pienempää asuntoon, ehkä vuokralle tai vähintään karsii niitä tavaroitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.
Ap
Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa.
Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä äiti on ?
Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.
Siinä tapauksessa kuvioihin tulee mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä.
Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!
Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan
Eiköhän tuo vaihe ole jo tehty, jos ap on edunvalvontavaltuutettu
Myyntilupaan ne pitää kuitenkin olla. Eikö ole hyvä että jokaisen omaisuus on hyvin suojattu.
Kyllä, mutta ei sitä lupaa lääkäriltä kysytä
Tässä jo moni kertonut että DVV on se lupien myöntäjä. Mutta ei sieltä ilman lääkärin lausuntoja ja perusteita anneta lupaa myydä toisen omaisuutta.
Jaa että dvv kysyy luvan asunnon myyntiin lääkäriltä? Hauskinta mitä olen pitkästå aikaa kuullut =O
Näkee ettet ole juurikaan mitään asioita hoitanut. Sulla kova opettelu jos joudut joskus. Tiedätkö ees mikä DDV on. Entinen maistraatti.
Ei kenenkään asuntoa voi noin vain myydä. Eli myyjä hakee asiapaperein myyntiluvan.
Olipa kiinteistö tai kerrostaloasunto.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset 6kk saa kodin menot vähentää hinnasta. Eli mitään kauheeta kiirettä teillä ei ole. Annatte mummelin muuttaa, viette hänen mukaansa tärkeimmät tavarat. Voitte käydä kotona päiväretkillä jne. Sitten vasta on päätöksen aika ja se riippuu kovasti myös äidistänne ja hänen mielipiteistään ja tilanteestaan. Sinähän olet edunvalvoja, et omaisuuden maksimoija. Jos paikka on rakas, äidillä elinaikaa vähän ja muuta omaisuutta minkä voi myydä ja kattaa kulut, niin
6 kk on yllättävän lyhyt aika koko irtaimiston läpikäymiseen ja asunnon myymiseen varsinkin tällä hetkellä, kun myyntiajat on pitkiä.
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa lukea kunka täälä jaetaan keinoja vanhusten omaisuuden kavaltamiselle. Edunvalvojalla ei ole oikeutta tehdä myyntipäätöksiä, ei ennen vanhempien menehtymistä.
Kuinka ihmiset kehtaavat myydä asunnon vanhusten alta ja kehuskella, saada siitä hyvää oloa.
Mitä?? Näinkö luit, äiti kadulle ilman asuntoa? Laitatko vielä viestin missä näin sanottiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä äiti on ?
Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.
Siinä tapauksessa kuvioihin tulee mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä.
Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!
Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan
Eiköhän tuo vaihe ole jo tehty, jos ap on edunvalvontavaltuutettu
Myyntilupaan ne pitää kuitenkin olla. Eikö ole hyvä että jokaisen omaisuus on hyvin suojattu.
Kyllä, mutta ei sitä lupaa lääkäriltä kysytä
Tässä jo moni kertonut että DVV on se lupien myöntäjä. Mutta ei sieltä ilman lääkärin lausuntoja ja perusteita anneta lupaa myydä toisen omaisuutta.
Jaa että dvv kysyy luvan asunnon myyntiin lääkäriltä? Hauskinta mitä olen pitkästå aikaa kuullut =O
Näkee ettet ole juurikaan mitään asioita hoitanut. Sulla kova opettelu jos joudut joskus. Tiedätkö ees mikä DDV on. Entinen maistraatti.
Ei kenenkään asuntoa voi noin vain myydä. Eli myyjä hakee asiapaperein myyntiluvan.
Olipa kiinteistö tai kerrostaloasunto.
AP ON JO EDUNVALVONTAVALTUUTETTU. LÄÄKÄRILTÄ EI KYSYTÄ ENÄÄ MITÄÄN.
Ei tässä ole kyse kenenkään omaisuuden kavaltamisesta. Ap. yrittää selvästi toimia äitinsä edun mukaisesti. Usein asunnon myynti on ainoa vaihtoehto, jotta rahat riittävät hoivamaksuihin sen 6 kk:n jälkeen, kun asunnon kuluja ei enää saa vähentää menoina. Myynnistä tulevat tulot ovat vanhuksen omia rahoja, joita käytetään vanhuksen kuluihin.