Äitini odottaa hoitokotipaikkaa, erimielisyyttä sisarusteni kanssa mitä tehdään kodille ja tavaroille

Vierailija kirjoitti:

Asunnon kulut (esim. vastike, sähkö, vesi) maksetaan ensin eläkkeestä. Asuntoa ei voi myydä tai vuokrata. Hoivan kulut maksetaan mitä eläkkeestä jää sekä äidille maksetaan noin 100 e käyttörahaa. Sosiaaliviranomainen on nämä selkeästi ohjeistanut, etsi sieltä. Sosiaaliviranomainen myös on päättänyt, että otetaan hoivakotiin. Mietin, voiko nämä vaihdella kunnittain, sitä en tiedä. Eli varsin kaunis ratkaisu mielestäni, ja ei pelkoa pankkitilin menetyksestä.

Tuloista maksetaan ensin hoivamaksut, mitkä voivat olla enintään 85%, käyttövaraa pitää jäädä 195€ kuukaudessa, mistä maksetaan kaikki omat menot, kuten lääkkeet ja se asunto, jos siihen on varaa, voi siihen käyttää säästöjäkin. Asunnon kuluista saa ensimmäisen kuuden kuukauden ajan vähennyksen hoivamaksuista.

Asunnon voi myydä, kunhan siihen saa luvan DVV:ltä ja sen voi vuokratakin.

Näin hoivakodissa töissä olevana sanon, että asunto myyntiin ja tavarat jakoon, myyntiin ja roskiin. 

Hoivakotiin sitten omaan huoneeseen voi viedä huonekaluja, mutta ei kannata viedä liikaa, että huoneessa on helppo liikkua. Mukaan myös tauluja ja valokuvia. Myös seinäkello on hyvä. Sitten kunnolla omia vaatteita mukaan. Muistisairaat sotkee helposti ruoalla ja vaipoista huolimatta voi tulla ohivuotoja. Etenkin housuja pitää olla hyvin. Helposti puettavia vaatteita ja pitää olla tilaa vaipalle. Pitkiksiä talvisin. Kunnollisia yövaatteita. Sukkia missä löysä varsi koska monella tulee turvotuksia. Parit hyvät sisäkengät. Takkeja, ulkokenkiä, pipo, käsineet. Moni kaipaa villasukkia. Monesti olisi myös hartiahuivi tarpeen. 

Siis helposti puettavia vaatteita, mutta myös nättejä vaatteita eikä mikään resuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Kyllä voi äidin eläessä myydä kun myyntilupa haettu ddv.

Siihen vaaditaan kaikkien lasten suostumus. Ei onnistu yksin päättämään edunvalvontavaltuutettu sitä. Kokemusta on.

Eli kun saatu dvv:ltä lupa, dvv kysyy luvan vielä lääkäriltä ja sitten vielä sisaruksiltakin. Kohta tarvitaan  lupa vielä naapurin Erkiltä

Tietysti hakemuksen mukana toimitetaan lääkärin todistukset ja muiden osakkaiden suostumukset jne. Tarvittavat tiedot, omistusta osoittavat asiapaperit, puolison perukirjat ym ym 

Älä ruppee ikinä hoitamaan mitään asioita, siitä ei tulis mittään.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, nykyisin jo elävää ryhdytään perimään.

Lakimiehet suosittelevat eduvalvontavaltuutusta, jossa on selkeät ohjeet siitä, miten toimia. Siksi minullakin on ehdoton kielto myydä omaisuutta tai ryhtyä jakamaan tavaroitani. Eläke riittää hoitomaksuihin, taloa ei niiden takia ulosmitata.

Talo ja tavarat mätänee siellä sitten kun rahasi ei riitä lämmitykseen. Putket jäätyy ja talosta tulee arvoton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Onko siinä silti mitään järkeä? Eri asia jos se asunto  on sellainen rakennus, joka halutaan pitää suvussa. Joku täällä oli säilyttänyt sitä asuntoa, ja on varmasti hävinnyt paljon enemmän, kun ylläpitokustannukset, kun asuntojen hinnat ovat olleet laskussa, ja laskevat edelleen. Tietenkin jos sitä sytyttelee sikareita 500€ seteleillä päivittäin muutenkin, niin ei se muutama tonni vuodessa paljon maksa. Siellä hoivakodissa saatetaan vaan elää helposti 10-20 vuotta, niin alkaa se jo olemaan iso summa.

Aika harvinaista nykyisi elää 10 tai 20 vuotta hoivakodissa.

"Suomessa hoivakotiin muuttavan ikäihmisen elinikä on keskimäärin noin 1–2 vuotta. Naiset asuvat hoivakodeissa tyypillisesti noin 1,5 vuotta ja miehet noin 10 kuukautta. Jakso voi kuitenkin vaihdella suuresti."

Aika monta vuotta eli äitini hoivakodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Niinpä. Silloin se kuuluisikin lasten maksaa, jos he siitä asunnosta hyötyvät. 

Melko paljon siitä pitääkin hyötyä jos useamman vuoden maksaa esim. vastikkeet. Silloinkin asunto on syyt tyhjätä äidin tavroista.

Hyötyykö siis äiti noista maksamistaan vastikkeista mitenkään?

Ei. Miksi pitäisi? Ja jos pitää niin olisi hoitanut asian ajoissa ja myynyt osakkeen pois.

Onhan äidin asuttava asunnossaan ennenkun joutuu/pääsee palvelukotiin, ei siinä vaiheessa äiti varmaan ajatellut asunnon myymistä.

Aika moni ajattelee. Muutta pienempää asuntoon, ehkä vuokralle tai vähintään karsii niitä tavaroitaan.

Ei ainakaan meidän äiti, kysyin kerran  että  voin auttaa ja viedä vaatteita uffiin, ei suostunut, hän ei ole hävittänyt mitään koskaan. Asunto on hyvällä paikalla ja  sopivan kokoinen eläkepäiviksi ostettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Kyllä voi äidin eläessä myydä kun myyntilupa haettu ddv.

Siihen vaaditaan kaikkien lasten suostumus. Ei onnistu yksin päättämään edunvalvontavaltuutettu sitä. Kokemusta on.

Eli kun saatu dvv:ltä lupa, dvv kysyy luvan vielä lääkäriltä ja sitten vielä sisaruksiltakin. Kohta tarvitaan  lupa vielä naapurin Erkiltä

Tietysti hakemuksen mukana toimitetaan lääkärin todistukset ja muiden osakkaiden suostumukset jne. Tarvittavat tiedot, omistusta osoittavat asiapaperit, puolison perukirjat ym ym 

Älä ruppee ikinä hoitamaan mitään asioita, siitä ei tulis mittään.

Mitään osakkaita ei ole elossa olevalla ihmisellä

Niin asuiko tämä äiti omassa asunnossa vai vuokralla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Kyllä voi äidin eläessä myydä kun myyntilupa haettu ddv.

Siihen vaaditaan kaikkien lasten suostumus. Ei onnistu yksin päättämään edunvalvontavaltuutettu sitä. Kokemusta on.

Tämä riippuu täysin siitä, mitä edunvalvontavaltuutuksessa on sanottu. Esim. äitini edunvalvontavaltuutuksessa on edunvalvontavaltuutetulle annettu lupa myydä äitini asunto yksin paitsi siinä tilanteessa, jossa asunto myydään jollekin äitini lapsista tai heidän jälkeläisistään. Silloin lupa pitää olla kaikilta sisaruksilta.

Vierailija kirjoitti:

Et voi edunvalvojana  päättää, etkä myydä, ilman viranomaisten päätöstä ja lupaa, vaikka olet edunvalvoja. Syyllistyt rikokseen. 

Hän on edunvalvontavaltuutettu ja jos valtuutuksessa on annettu oikeus myydä, niin ei siihen silloin tarvitse lupia. Edunvalvontavaltuutuksessa voi antaa monenlaisia oikeuksiakin, mitä perinteisellä edunvalvojalla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Jostain syystä samat sisarukset muuttuu riitaisiksi kun kiinteistö muuttuu kuolinpesäksi?

Niin siinä usein käy. Siinä voi mennä välit lopullisesti, ja pahimmillaan, tämä on nähty oikeassa elämässä, riidat venyvät tappouhkauksiin asti.

Kommenttien perusteella ollaan tekemässä sen elossa olevan äidin perinnönjakoa, mutta jos kaikki tulevat kuolinpesän osakkaat ei ole yksimielisiä tavaroiden hävittämisestä sun muusta niin äkkiä on entinen edunvalvoja, sillä siihen saa hakemalla maistraatista uuden jos näyttöä väärinkäytöksestä, mitä ilmiselvästi tuossa jo olisi.  Kaikkeen tekemiseen pitää olla valtakirjassa yksilöity, ettei voi ennakoida kuolemaa ja kuolinpesän tilannetta vaikka se edessä onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, nykyisin jo elävää ryhdytään perimään.

Lakimiehet suosittelevat eduvalvontavaltuutusta, jossa on selkeät ohjeet siitä, miten toimia. Siksi minullakin on ehdoton kielto myydä omaisuutta tai ryhtyä jakamaan tavaroitani. Eläke riittää hoitomaksuihin, taloa ei niiden takia ulosmitata.

Talo ja tavarat mätänee siellä sitten kun rahasi ei riitä lämmitykseen. Putket jäätyy ja talosta tulee arvoton

Siitä huolimatta. Tavaroita sekä asuntoa ei saa myydä ilman vanhuksen lupaa tai menehtymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Kyllä voi äidin eläessä myydä kun myyntilupa haettu ddv.

Siihen vaaditaan kaikkien lasten suostumus. Ei onnistu yksin päättämään edunvalvontavaltuutettu sitä. Kokemusta on.

Eli kun saatu dvv:ltä lupa, dvv kysyy luvan vielä lääkäriltä ja sitten vielä sisaruksiltakin. Kohta tarvitaan  lupa vielä naapurin Erkiltä

Etenkin naapuri Erkiltå on kysyttävä. 

Vierailija kirjoitti:

ap narsisti minä minä näitä riittää joka pesään.

Jos joku on narsisti niin se sisarus joka ei hyväksy tosiasioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Kyllä voi äidin eläessä myydä kun myyntilupa haettu ddv.

Siihen vaaditaan kaikkien lasten suostumus. Ei onnistu yksin päättämään edunvalvontavaltuutettu sitä. Kokemusta on.

Eli kun saatu dvv:ltä lupa, dvv kysyy luvan vielä lääkäriltä ja sitten vielä sisaruksiltakin. Kohta tarvitaan  lupa vielä naapurin Erkiltä

Tietysti hakemuksen mukana toimitetaan lääkärin todistukset ja muiden osakkaiden suostumukset jne. Tarvittavat tiedot, omistusta osoittavat asiapaperit, puolison perukirjat ym ym 

Älä ruppee ikinä hoitamaan mitään asioita, siitä ei tulis mittään.

Mitään osakkaita ei ole elossa olevalla ihmisellä

On. 

 Esim.olen vahvasti elossa, lapseni omistavat yhdessä puolet asunnostani.  Tämä on myynnissä, jokaiselta on kiinteistövälityksessä valtakirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, nykyisin jo elävää ryhdytään perimään.

Lakimiehet suosittelevat eduvalvontavaltuutusta, jossa on selkeät ohjeet siitä, miten toimia. Siksi minullakin on ehdoton kielto myydä omaisuutta tai ryhtyä jakamaan tavaroitani. Eläke riittää hoitomaksuihin, taloa ei niiden takia ulosmitata.

Talo ja tavarat mätänee siellä sitten kun rahasi ei riitä lämmitykseen. Putket jäätyy ja talosta tulee arvoton

Siitä huolimatta. Tavaroita sekä asuntoa ei saa myydä ilman vanhuksen lupaa tai menehtymistä.

Dvv antaa luvan kiinteistön ja asunnon myyntiin. Sitä ei voi kiertää.

Tulisin hulluksi jos aihe vapaalla mua neuvottaisiin. Olen lapseni edunvalvoja. Jos joku tankkaa mulle hänen asioistaan niin sanon että edunvalvojana en voi puhua päämieheni asioista. 
Monet täällä neuvoo väärin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Monta teitä sisarusta on? Miksi ette vuokraa pientä varastoa ja jaa sen kustannuksia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Jostain syystä samat sisarukset muuttuu riitaisiksi kun kiinteistö muuttuu kuolinpesäksi?

Niin siinä usein käy. Siinä voi mennä välit lopullisesti, ja pahimmillaan, tämä on nähty oikeassa elämässä, riidat venyvät tappouhkauksiin asti.

Kyllä ne riidat syttyy jo ennen kun kukaan on kuollut jos on syntyäkseen siis jos ne tavarat kuitenkin jaetaa perillisten kesken tai jos niitä rohmuaa vain yksi lapsista.