Äitini odottaa hoitokotipaikkaa, erimielisyyttä sisarusteni kanssa mitä tehdään kodille ja tavaroille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset 6kk saa kodin menot vähentää hinnasta. Eli mitään kauheeta kiirettä teillä ei ole. Annatte mummelin muuttaa, viette hänen mukaansa tärkeimmät tavarat. Voitte  käydä kotona päiväretkillä jne. Sitten vasta on päätöksen aika ja se riippuu kovasti myös äidistänne ja hänen mielipiteistään ja tilanteestaan. Sinähän olet edunvalvoja, et omaisuuden maksimoija. Jos paikka on rakas, äidillä elinaikaa vähän ja muuta omaisuutta minkä voi myydä ja kattaa kulut, niin

6 kk on yllättävän lyhyt aika koko irtaimiston läpikäymiseen ja asunnon myymiseen varsinkin tällä hetkellä, kun myyntiajat on pitkiä.

Riippuu paljon siitä irtaimiston määrästä. Ei sitä ihan hirveästi tarvitse muistisairaalla ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Onko siinä silti mitään järkeä? Eri asia jos se asunto  on sellainen rakennus, joka halutaan pitää suvussa. Joku täällä oli säilyttänyt sitä asuntoa, ja on varmasti hävinnyt paljon enemmän, kun ylläpitokustannukset, kun asuntojen hinnat ovat olleet laskussa, ja laskevat edelleen. Tietenkin jos sitä sytyttelee sikareita 500€ seteleillä päivittäin muutenkin, niin ei se muutama tonni vuodessa paljon maksa. Siellä hoivakodissa saatetaan vaan elää helposti 10-20 vuotta, niin alkaa se jo olemaan iso summa.

Aika harvinaista nykyisi elää 10 tai 20 vuotta hoivakodissa.

"Suomessa hoivakotiin muuttavan ikäihmisen elinikä on keskimäärin noin 1–2 vuotta. Naiset asuvat hoivakodeissa tyypillisesti noin 1,5 vuotta ja miehet noin 10 kuukautta. Jakso voi kuitenkin vaihdella suuresti."

Joo anteeksi laitoin väärän termin. Yleensä ei kuitenkaan muuteta ensin hoivakotiin, vaan palveluasumiseen tai seniorikeskukseen, joissa eletään pidempään, ennenkuin siirrytään hoivakotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Onko siinä silti mitään järkeä? Eri asia jos se asunto  on sellainen rakennus, joka halutaan pitää suvussa. Joku täällä oli säilyttänyt sitä asuntoa, ja on varmasti hävinnyt paljon enemmän, kun ylläpitokustannukset, kun asuntojen hinnat ovat olleet laskussa, ja laskevat edelleen. Tietenkin jos sitä sytyttelee sikareita 500€ seteleillä päivittäin muutenkin, niin ei se muutama tonni vuodessa paljon maksa. Siellä hoivakodissa saatetaan vaan elää helposti 10-20 vuotta, niin alkaa se jo olemaan iso summa.

Aika harvinaista nykyisi elää 10 tai 20 vuotta hoivakodissa.

"Suomessa hoivakotiin muuttavan ikäihmisen elinikä on keskimäärin noin 1–2 vuotta. Naiset asuvat hoivakodeissa tyypillisesti noin 1,5 vuotta ja miehet noin 10 kuukautta. Jakso voi kuitenkin vaihdella suuresti."

Joo anteeksi laitoin väärän termin. Yleensä ei kuitenkaan muuteta ensin hoivakotiin, vaan palveluasumiseen tai seniorikeskukseen, joissa eletään pidempään, ennenkuin siirrytään hoivakotiin.

No ei sekään kovin yleistä ole. Tavallisempaa että muistisairas muuttaa kotihoidosta palvelukotiin. Seniorikodissa taas useimmat asuu loppuun saakka lisäten palveluita tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa lukea kunka täälä jaetaan keinoja vanhusten omaisuuden kavaltamiselle. Edunvalvojalla ei ole oikeutta tehdä myyntipäätöksiä, ei ennen vanhempien menehtymistä. 

Kuinka ihmiset kehtaavat myydä asunnon vanhusten alta ja kehuskella, saada siitä hyvää oloa.

Kukaan ei ole kavaltamassa vanhuksen omaisuutta tai myymässä asuntoa tämän alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.

Siinä tapauksessa kuvioihin tulee  mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä. 

Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!

Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan

Eiköhän tuo vaihe ole jo tehty, jos ap on  edunvalvontavaltuutettu

Myyntilupaan ne pitää kuitenkin olla. Eikö ole hyvä että jokaisen omaisuus on hyvin suojattu.

Kyllä, mutta ei sitä lupaa lääkäriltä kysytä

Tässä jo moni kertonut että DVV on se lupien myöntäjä. Mutta ei sieltä ilman lääkärin lausuntoja ja perusteita anneta lupaa myydä toisen omaisuutta.

Jaa että dvv kysyy luvan asunnon myyntiin lääkäriltä? Hauskinta mitä olen pitkästå aikaa kuullut =O

Näkee ettet ole juurikaan mitään asioita hoitanut. Sulla kova opettelu jos joudut joskus. Tiedätkö ees mikä DDV on. Entinen maistraatti.

Ei kenenkään asuntoa voi noin vain myydä. Eli myyjä hakee asiapaperein myyntiluvan.

Olipa kiinteistö tai kerrostaloasunto.

AP ON JO EDUNVALVONTAVALTUUTETTU. LÄÄKÄRILTÄ EI KYSYTÄ ENÄÄ MITÄÄN.

Kiinteistönvälittäjä ei ota myyntiin ilman asianmukaiia papereita. Ei valtuutettu eikä edunvalvoja voi kenenkään omaisuutta myydä . Valtuutettu voi jos hänen valtuutukseensa asunnon omistaja on antanut myyntiluvan. Lesken asunnolla on usein myös muita omistajia. Ei esim alaikäisen pojanlapsen ( poika kuollut välistä)  osuutta voi mikään mummun edunvaltuutettu myydä.  Ilman dvv-lupaa 

Sinä et päätä ! 

"Erityinen tunnearvo: Edunvalvoja ei saa koskaan hävittää tai myydä omaisuutta, jolla voi olla päämiehelle erityistä tunne- tai käyttöarvoa (esim. valokuvat, perintöesineet, korut).

Irtaimen myynti: Edunvalvoja voi myydä päämiehen tarpeetonta irtainta omaisuutta, jos se on selkeästi päämiehen taloudellisen edun mukaista. Myynti ei kuitenkaan saa loukata päämiehen toiveita, ja hänen mielipidettään on aina tiedusteltava etukäteen.

Kodin siivous: Jos edunvalvoja järjestää esimerkiksi päämiehen muuttoa palvelutaloon ja asunto on siivottava, arvotavaroita ei saa heittää pois. Tavarat on joko säästettävä, myytävä tai jaettava omaisille päämiehen tahdon mukaisesti.

Lahjoituskielto: Edunvalvojalla ei ole oikeutta lahjoittaa päämiehen tavaroita tai rahoja eteenpäin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.

Siinä tapauksessa kuvioihin tulee  mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä. 

Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!

Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan

Eiköhän tuo vaihe ole jo tehty, jos ap on  edunvalvontavaltuutettu

Myyntilupaan ne pitää kuitenkin olla. Eikö ole hyvä että jokaisen omaisuus on hyvin suojattu.

Kyllä, mutta ei sitä lupaa lääkäriltä kysytä

Tässä jo moni kertonut että DVV on se lupien myöntäjä. Mutta ei sieltä ilman lääkärin lausuntoja ja perusteita anneta lupaa myydä toisen omaisuutta.

Jaa että dvv kysyy luvan asunnon myyntiin lääkäriltä? Hauskinta mitä olen pitkästå aikaa kuullut =O

Näkee ettet ole juurikaan mitään asioita hoitanut. Sulla kova opettelu jos joudut joskus. Tiedätkö ees mikä DDV on. Entinen maistraatti.

Ei kenenkään asuntoa voi noin vain myydä. Eli myyjä hakee asiapaperein myyntiluvan.

Olipa kiinteistö tai kerrostaloasunto.

AP ON JO EDUNVALVONTAVALTUUTETTU. LÄÄKÄRILTÄ EI KYSYTÄ ENÄÄ MITÄÄN.

Kiinteistönvälittäjä ei ota myyntiin ilman asianmukaiia papereita. Ei valtuutettu eikä edunvalvoja voi kenenkään omaisuutta myydä . Valtuutettu voi jos hänen valtuutukseensa asunnon omistaja on antanut myyntiluvan. Lesken asunnolla on usein myös muita omistajia. Ei esim alaikäisen pojanlapsen ( poika kuollut välistä)  osuutta voi mikään mummun edunvaltuutettu myydä.  Ilman dvv-lupaa 

Olet ihme jankkaaja

Meillä puolison isällä ajattelu ja muisti toimii erittäin hyvin, mutta jonossa palveluasumiseen heikon fyysisen kunnon takia.

Hän on jo etuköteen ilmoittanut, mitä tavaraa hän toivoo siirtyvän meille säilytykseen/varastoitavaksi. Minä en niitä enkä muitakaan tavaroita haluaisi. Vaan kun aika on, meille kai kannetaan laatikko- ja jätesäkkikaupalla tavaraa. Esim sitä varten, että on lapsilla sitten kalusteet ja muut valmiina, kun muuttavat omilleen. Vanhin on kuitenkin jo muuttanut, ja mainiosti sujui, vaikka ei ollut tavaravuorta mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Sinä teet päätökset koska olet valtuutettu siihen siksihän se paperi on aikanaan laadittu. Jos hoivapaikkaan voi viedä omia tavaroita niin välttämättömät sinne. Loput tavarat jakoon perillisten kesken ja loput kierrätykseen.

Jos asunto on oma niin vuokralle tai myyntiin. Jos vuokra-asunto niin sen tyhjennys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Kyllä voi äidin eläessä myydä kun myyntilupa haettu ddv.

Siihen vaaditaan kaikkien lasten suostumus. Ei onnistu yksin päättämään edunvalvontavaltuutettu sitä. Kokemusta on.

meillä vastaava tapaus mutta sisarukset asiasta yksmielisiä ; asunto myytiin, tavaroista kukin sai ottaa mitä halusi kuin myös huonekaluista. Mikä ei kelvannu kellekkään myytiin tai annettiin ( roskalava ilmoitus). ..osa myös poltettiin varsinkin paperitavara. Ei tarttenu tapella ja oli tavallaan hauskaa muistella vanhoja, varsinkin kuvat herätti hauskoja muistoja. 

 nim, 3 tytärtä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Kuolinjärjestelyt ja perinnön siivous kaiken surun päälle. Kantsii hoitaa aiemmin sen minkä voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.

Siinä tapauksessa kuvioihin tulee  mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä. 

Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!

Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan

Eiköhän tuo vaihe ole jo tehty, jos ap on  edunvalvontavaltuutettu

Myyntilupaan ne pitää kuitenkin olla. Eikö ole hyvä että jokaisen omaisuus on hyvin suojattu.

Kyllä, mutta ei sitä lupaa lääkäriltä kysytä

Tässä jo moni kertonut että DVV on se lupien myöntäjä. Mutta ei sieltä ilman lääkärin lausuntoja ja perusteita anneta lupaa myydä toisen omaisuutta.

Jaa että dvv kysyy luvan asunnon myyntiin lääkäriltä? Hauskinta mitä olen pitkästå aikaa kuullut =O

Näkee ettet ole juurikaan mitään asioita hoitanut. Sulla kova opettelu jos joudut joskus. Tiedätkö ees mikä DDV on. Entinen maistraatti.

Ei kenenkään asuntoa voi noin vain myydä. Eli myyjä hakee asiapaperein myyntiluvan.

Olipa kiinteistö tai kerrostaloasunto.

AP ON JO EDUNVALVONTAVALTUUTETTU. LÄÄKÄRILTÄ EI KYSYTÄ ENÄÄ MITÄÄN.

Kiinteistönvälittäjä ei ota myyntiin ilman asianmukaiia papereita. Ei valtuutettu eikä edunvalvoja voi kenenkään omaisuutta myydä . Valtuutettu voi jos hänen valtuutukseensa asunnon omistaja on antanut myyntiluvan. Lesken asunnolla on usein myös muita omistajia. Ei esim alaikäisen pojanlapsen ( poika kuollut välistä)  osuutta voi mikään mummun edunvaltuutettu myydä.  Ilman dvv-lupaa 

Olet ihme jankkaaja

Hän jankkaa joka näsästelee, joka ei ymmärrä ettei toisen omaisuutta saa edes oma lapsi myydä ilman  tarvittavia papereita.

Minäkii myisin vaikka naspurin asunnon jos se  olis niin vaivatonta

Vierailija kirjoitti:

Outoa, nykyisin jo elävää ryhdytään perimään.

Lakimiehet suosittelevat eduvalvontavaltuutusta, jossa on selkeät ohjeet siitä, miten toimia. Siksi minullakin on ehdoton kielto myydä omaisuutta tai ryhtyä jakamaan tavaroitani. Eläke riittää hoitomaksuihin, taloa ei niiden takia ulosmitata.

Perinnön voi itse jakaa ennakkoon. Etkö muka tiedä?

Niin aion tehdä ja asunnon myyn ~10-15 vuoden päästä. Ei jää lapsille kiusaksi. 

Vierailija kirjoitti:

meillä vastaava tapaus mutta sisarukset asiasta yksmielisiä ; asunto myytiin, tavaroista kukin sai ottaa mitä halusi kuin myös huonekaluista. Mikä ei kelvannu kellekkään myytiin tai annettiin ( roskalava ilmoitus). ..osa myös poltettiin varsinkin paperitavara. Ei tarttenu tapella ja oli tavallaan hauskaa muistella vanhoja, varsinkin kuvat herätti hauskoja muistoja. 

 nim, 3 tytärtä

Tämä. Voi olla ihan kiva muistojen yhteissiivoilu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänhän saa varmaan eläkkettä, joten siitä ainakin meidän mummon vastikkeet makstettiin. Ei se hoivamaksu vie kaikkia tuloja. Säästöthän siinä kului kalliissa ja  remonttia odottavassa talossa, mutta ei myyty ennen mummon kuolemaa, koska perikunnan tehtäväksihän se jää. Ja rahaa pitää olla tilillä, että voi mummolle ostaa tarpeelliset asiat, jotka eivät kuulu hoitoon, kuten vaatteita pitää ostaa ja hygienitarvikkeita ym.

Moni on jättänyt mummonsa tai äitinsä sen varaan, että hoitajat sitten kaivelevat vainajien tavaroista alusvaatteitakin unohdetulle hoidokille.

Siis mistä tavaroista ne hoitajat alusvaatteita kaivelee?

Oma isä kuoli hoivakodissa ja häneltä jäi paljon hyväkuntoisia vaatteita. Kysyin, kelpaako heille varavaatteiksi, niin kelpasi. Toivottavasti meni käyttöön.

Hoivakodin pyykit pesetettiin jossain pesulassa. Muutamassa kuukaudessa sinne hävisi vaatekappale jos toinenkin, myös yksi hyväkuntoinen pussilakanakin.

Jotkut omaiset ei huolehdi edes  sen vertaa, että kävisi ostamassa äidilleen tai mummolleen sellaisia tavararoita, jotka kuluvat, kuten vaatteita. Ja hygieniatarvikkeita, ehkä kahvia keittimeen, jos on kahvista tykkäävä.

Jos jollain vanhuksella ei ole enää tarpeeksi alusvaatteita, niin tietenkin annetaan niitä, jotka on joltain toiselta jäänyt.

Voi myös vanhuksensa puolesta tilata niitä palveluita, joita jotkut tahot järjestävät vainhainkodeissa, kuten  kampaajan, jalkahoitajan  jne. Siihen se noin 100 euroa on tarkoitettu, kun asuu vanhainkodissa, ei säästettäviksi sukulaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Jostain syystä samat sisarukset muuttuu riitaisiksi kun kiinteistö muuttuu kuolinpesäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Kyllä voi äidin eläessä myydä kun myyntilupa haettu ddv.

Siihen vaaditaan kaikkien lasten suostumus. Ei onnistu yksin päättämään edunvalvontavaltuutettu sitä. Kokemusta on.

Eli kun saatu dvv:ltä lupa, dvv kysyy luvan vielä lääkäriltä ja sitten vielä sisaruksiltakin. Kohta tarvitaan  lupa vielä naapurin Erkiltä

ap narsisti minä minä näitä riittää joka pesään.