Äitini odottaa hoitokotipaikkaa, erimielisyyttä sisarusteni kanssa mitä tehdään kodille ja tavaroille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän ei palaa kotiinsa enää niin myyntiin 

Tavaroiden hävittäminen/varastoiminen/jakaminen on se isoin juttu. Miten teillä on toimittu?

Ap

AP:lla kuten ei muillakaan ole oikeutta hävittää mitään toisten omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi edunvalvojana  päättää, etkä myydä, ilman viranomaisten päätöstä ja lupaa, vaikka olet edunvalvoja. Syyllistyt rikokseen. 

Hän on edunvalvontavaltuutettu ja jos valtuutuksessa on annettu oikeus myydä, niin ei siihen silloin tarvitse lupia. Edunvalvontavaltuutuksessa voi antaa monenlaisia oikeuksiakin, mitä perinteisellä edunvalvojalla ei ole.

Oikein, eräs tuttu sanoi että hänen olisi pitänyt tehdä laajempi edunvalvonta sopimus, koska äidillään oli asunto, 2 kesämökkiä, maksuja koko ajan eikä oikeutta myydä mitää ennen kuolemaan. 

DVV:n luvalla voi myydä. On vaikea uskoa, että DVV ei antaisi lupaa, jos äiti ei enää käytä asuntoa eikä kesämökkejä ja niistä menee kuluja koko ajan. Toki mahdollisten muiden omistajien suostumus tarvitaan, ja hinnan pitää olla käypä hinta.

Näin kertoi, on ainut lapsi ja isä kuollut aikoja sitten. Äiti omisti ne mökit ja asunnon. Nykyään äiti on jo kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Jos muistisairaalta kysyy jotain kodista, hän ei useinkaan tarkoita sitä kotia, mistä hän muutti hoivakotiin.

Mulla muistisairaan vanhemman kanssa jatkuva epävarmuus, kumpaa milloinkin tarkoittaa, entistä kotiaan vain huonettaan hoitokodissa, enkä oikein haluaisi entisestä kodistaan puhuakaan, ettei ala kaivata sinne, kun kuitenkin hoitokodissa viihtyy.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän ei palaa kotiinsa enää niin myyntiin 

Tavaroiden hävittäminen/varastoiminen/jakaminen on se isoin juttu. Miten teillä on toimittu?

Ap

AP:lla kuten ei muillakaan ole oikeutta hävittää mitään toisten omaisuutta.

Kun kyseessä on muistisairas vanhus jonka edun mukaista on hävittää tarpeetonta omaisuutta ja luopua asunnosta, se on sallittua edunvalvontavaltuutuksella ja DVV:n luvalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vuokralla kämpässä, joka ei

ole päivääkään ollut mulle koti.

Pelkkä koronaevakkoluukku.

Ei missään nimessä koti.

Kuten ei koko paikkakuntakaan.

Olen muukalainen täällä. 

Rakkaani ovat etelässä. 

 

Muuttaminen on venynyt kuolinsurujen

johdosta. Tämä on inhimillistä.

En missään tapauksessa koe 

Savoa minun 

paikkanani jatkossa. Ei niin ei. E

Mene jo helvettiin täältä stnan paskavam mainen luuseri joka ei osaa kirjoittaa. Olet täysin mielenvikainen paska.

Vierailija kirjoitti:

Moraalietiikkanne on täysin rappiolla.

Kukaan vähänkään sivistynyt esim.

pk-ihminen ei kirjoittaisi uskomattoman 

naurettavia anoppi/miniä/perinnönjako-

diipadaapajuttuja Vauvalle. Ihan oikeasti.

 

Voisiko mikään olla hirveämpää

kuin varttihúllu naapuri, joka luo

mielikuvitusaloituksia Vauvalla?

Ottaisin mieluummin subúdiilerin

kuin Vauvalle kirjoittavan - jos

pitäisi valita. En luottaisi enää

päivääkään tuollaiseen ihmiseen.

Sähän se vähä-älyinen hullu olet. Ilmiannan sun jokaisen paskavammaisesti kirjoitetun viestin minkä näen.

On ihan yleistä tietoa että jos hoitokotiin joutuvalla henkilöllä on omistusasunto niin sitä ei kannata hävittää niin kauan kun henkilössä henki pihisee vaikka olisi täysin varmaan ettei hän koskaan enää kykenisi edes käymään asunnossa. Tämä siksi että erilaiset suojapykälät suojaavat asuntoa niin että sen arvoa ei voida käyttää hoitomaksuihin ja ainakin se siis tulee jäämään perinnöksi.

Sen vaan sanon, että Suomessa kuoleminen on kyllä tehty tosi vaikeaksi.Niille jälkeenjääneille. Se ihmisparka joka hoitelee näitä kuolinpesiä, on kyllä todella työllistetty, koska ihan valtava määrä pitää kerätä valtakirjoja, virkatodistuksia, DVV asioita, verovaltakirjoja, asiakirjoja verottajalle ym ym. Ja edelleenkään perintö-asioita ei voi hoitaa netissä. Ja kun Verotoimistot on lakkautettu lähes kaikilla paikkakunnilla, lähin asiointipiste voi olla 300 km päässä. Ja aukiolot klo 10-14. Siinäpä sitten työssäkäyvänä näitä hoitelet.

Yleensä nämä osuu sille yhdelle edunvalvontavaltuutetulle, joka sitten kyllä  uupuu usein ihan  työkyvyttömyyteen asti tämän työtaakkansa alle. Kuolinpesien lopetuskin on varsinainen rumba ,jos omat vanhemmat (jotka eivät olleet juristeja) eivät ole ihan jokaista pykälää osanneet hoitaa.

Ja kun sitten asioit pankin kanssa (kovalla hinnalla) tai saat 6 vk jonotusajan jälkeen ajan verottajan asiointipalveluun, ei kukaan osaa vastata mihinkään, vaikka Suomessakin todennäköisesti kuolee joka päivä suuri määrä ihmisiä. Ei pitäisi olla mikään tuntematon kapitteli näille ammattilaisille.

itsekin olemme maksaneet asioita hoitaneelle pankille tonneja jotta asiat olisivat kunnossa , niin eivätpä vaan ole.

Ikävä kyllä on pakko sanoa, että jos olisin ntiennyt tämän etukäteen , en olisi ikinä koskaan ryhtynyt kenenkään edunvalvontavaltuutetuksi. Myös verottajan asiantuntemus, lukuunottamatta laskutusta , on ihan järkyttävää.

No , jos ei muuta, ainakin tämä työllistää lukuisia lakimiehiä kautta maan, halvimmillaan tuntitaksa on  200 eur/h.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vuokralla kämpässä, joka ei

ole päivääkään ollut mulle koti.

Pelkkä koronaevakkoluukku.

Ei missään nimessä koti.

Kuten ei koko paikkakuntakaan.

Olen muukalainen täällä. 

Rakkaani ovat etelässä. 

 

Muuttaminen on venynyt kuolinsurujen

johdosta. Tämä on inhimillistä.

En missään tapauksessa koe 

Savoa minun 

paikkanani jatkossa. Ei niin ei. E

Mene jo helvettiin täältä stnan paskavam mainen luuseri joka ei osaa kirjoittaa. Olet täysin mielenvikainen paska.

 

Äikänopeni nimittivät mestarikirjailijaksi.

10 arvosana; kaikilla suomenkielen osa-alueilla. Mene sinä lisääntymään serkkusi kanssa, ämtee itätyranni. x

Olet päästäsi todella sairas. Kuvottava ihmisen irvikuva. Kuuluisit hoitoon loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän ei palaa kotiinsa enää niin myyntiin 

Tavaroiden hävittäminen/varastoiminen/jakaminen on se isoin juttu. Miten teillä on toimittu?

Ap

AP:lla kuten ei muillakaan ole oikeutta hävittää mitään toisten omaisuutta.

Myyminen ei ole hävittämistä. Siinä omaisuus vain muuttaa muotoaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Nyt nimenomaan kannattaa ns vähänkin arvokas laittaa jakoon ja muut hävitettäväksi. Se homma on todella riitaisaa äitisi kuoleman jälkeen ja asunnon tyhjennys ym kaiken muun lisäksi ei ole pikku juttu. Asunto myyntiin jos äidin oma tai sanoa irti jos vuokra. Tsemppiä siskon kanssa. 

Miksi se olisi riitaisempaa myöhemmin?

Myöhemmin se on kuolinpesä.

Jostain syystä samat sisarukset muuttuu riitaisiksi kun kiinteistö muuttuu kuolinpesäksi?

Niin siinä usein käy. Siinä voi mennä välit lopullisesti, ja pahimmillaan, tämä on nähty oikeassa elämässä, riidat venyvät tappouhkauksiin asti.

Olen miettinyt, että täytyy olla todella paljon rahaa kuolinpesässä jotta sen vuoksi kannattaa rikkoa välit sisaruksiin. 

Voi niistä pienistäkin perinnöistä riidellä. Tässä tappouhkaustapauksessa isoimmat riidat käytiin jostain vanhasta talonpoikaisromusta ja valokuva-albumeista, rahaa siitä pesästä jäi jokaiselle osakkaalle muutama satanen.

Ei tarvitse olla mitään perintöä olemassakaan niin voi aloittaa riidan.

Oma sisarukseni ilmoitti jo parikymppisenä että han haluaa perinnöksi tämä, tämän ja tuon. Mikäli ei hänen tahtoonsa taivuta niin lupasi viedä käräjille.

Kun tilanne koitti, kerroin etten halua muuta kuin lakiosuuden euroina ja hän saisi kaiken muun.

Noh käräjillä käytiin, hänen puolesta turha reissu.

Kuulostaa jotenkin niin tutulta. Ei nyt kuitenkaan käräjöity, mutta saman kaavan kautta.

Olen ihan monttu auki, miten ymmärtämättömiä ihmiset ovat. Jos edunvalvonnassa oleva vanhus on onnistunut saamaan hoivakotipaikan, ei hän ole enää missään kunnossa tekemään päätöksiä. Eikä sinne hoivakotiinkaan mitään kummoista muuttokuormaa viedä. Ja 6kk menee todella nopeasti, kun pitää tyhjentää ja myydä kämppä. Edunvalvojalla on todella kova paine ja vastuu. Eikä hoivakotimaksujen jälkeen jäävillä varoilla maksella mitään varastointimaksuja. Ja vanhus ei todellakaan palaa kotiinsa, eikä tarvi enää tavaroitaan.

Sitten ap:n kysymykseen: kysyin kaikilta lapsilta ja lapsenlapsilta halukkuutta ottaa tavaroita. Sille sovittiin yksi viikonloppu, kaikki paikalla ja kaikki väännöt käydään osapuolten kesken ja tavarat lähtee heti matkaan, ei myöhemmin. Kerroin, että jälkikäteen en  halua kuulla, kuka kahmi mitäkin, ei kiinnosta. Sitten kävi kuolinpesiä kiertävä ostaja. Ei huolinut juuri mitään. Kellään ei ollut halua tyhjentää kämppää, joten ostin palvelun. Kiinteistönvälittäjältä arvio ja myyntiin heti, kun mahdollista. Jokaiselle vinkujalle ilmoitin, että voin kieltäytyä koska vaan olemasta edunvalvoja. Jokainen tajusi, että yleisen edunvalvojan kanssa ei pysty vääntämään mistään.

Tsemppiä ap:lle, paskin jobi mitä voi olla !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Jos muistisairaalta kysyy jotain kodista, hän ei useinkaan tarkoita sitä kotia, mistä hän muutti hoivakotiin.

Mulla muistisairaan vanhemman kanssa jatkuva epävarmuus, kumpaa milloinkin tarkoittaa, entistä kotiaan vain huonettaan hoitokodissa, enkä oikein haluaisi entisestä kodistaan puhuakaan, ettei ala kaivata sinne, kun kuitenkin hoitokodissa viihtyy.  

Mun äiti joskus kysyi millon lähetään kotiin kun oltii hänen viimeiseessä asunnossa.  Soitti joskus yöllä olevansa kauppakeskuksessa eikä osaa kotiin, sanoin mistähän soitat, siis kotonta, oli lankapuhelin.