Äitini odottaa hoitokotipaikkaa, erimielisyyttä sisarusteni kanssa mitä tehdään kodille ja tavaroille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Niinpä. Silloin se kuuluisikin lasten maksaa, jos he siitä asunnosta hyötyvät. 

Melko paljon siitä pitääkin hyötyä jos useamman vuoden maksaa esim. vastikkeet. Silloinkin asunto on syyt tyhjätä äidin tavroista.

Hyötyykö siis äiti noista maksamistaan vastikkeista mitenkään?

Ei. Miksi pitäisi? Ja jos pitää niin olisi hoitanut asian ajoissa ja myynyt osakkeen pois.

Vierailija kirjoitti:

Odottaa...  eli menet asoiden edelle. Jos asunto on vuokra-asunto, se pitää irtisania kun/jos äitinne muuttaa hoitokotiin, jos omistusasunto sitä ei voi myydä ilman äitinne lupaa. Myös hoitokotimaksut nousisivat merkittävästi jos asunto myytäisiin, sillä silloin äidilläsi olisi rahaa.

Odottaa tilapäispaikalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.

Siinä tapauksessa kuvioihin tulee  mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä. 

Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!

Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan

Eiköhän tuo vaihe ole jo tehty, jos ap on  edunvalvontavaltuutettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Niinpä. Silloin se kuuluisikin lasten maksaa, jos he siitä asunnosta hyötyvät. 

Melko paljon siitä pitääkin hyötyä jos useamman vuoden maksaa esim. vastikkeet. Silloinkin asunto on syyt tyhjätä äidin tavroista.

Hyötyykö siis äiti noista maksamistaan vastikkeista mitenkään?

Ei. Miksi pitäisi? Ja jos pitää niin olisi hoitanut asian ajoissa ja myynyt osakkeen pois.

Edunvalvojan vastuu on nyt aika hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Odottaa...  eli menet asoiden edelle. Jos asunto on vuokra-asunto, se pitää irtisania kun/jos äitinne muuttaa hoitokotiin, jos omistusasunto sitä ei voi myydä ilman äitinne lupaa. Myös hoitokotimaksut nousisivat merkittävästi jos asunto myytäisiin, sillä silloin äidilläsi olisi rahaa.

Höpölöpö nyt taas. Vain tulot vaikuttaa hoitomaksuun. Ei säästöt. Ja edunvalvonnassa olevalta muistisairaalta ei kysytä enää lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäidille meni muutama tärkeä huonekalu mukaan vanhainkotiin ja mun äiti tyhjensi sitten asunnon. Kyseli veljeltään ja meiltä muilta kuka halusi mitä ja muut meni johonkin kirpparille tai roskiin. Asunto laitettiin vuokralle, koska sitä vuokraa tarvittiin vanhainkodin maksuihin. Asunto oli kaksio aivan Turun keskustassa, joten vuokralaiset löytyi helposti. Myyntiin se meni vasta isoäidin kuoleman jälkeen.

Joo, noin se just meneekin, että jos on jotain tuloja, vaikka vuokratuloja, niin ne menee asunnon kuluihin ja kaikki ylimenevä häviää hoitokotimaksuihin. Mutta sekin voi olla parempi tilanne kuin että ei vuokrattaisi, ja asunnon vastikkeista olisi vain kuluja, joita ei maksuissa huomioitaisi vähennyksinä. Joka tapauksessa asunnosta pitää tyhjentää omat tavarat pois, laittoipa sen myyntiin tai vuokralle. 

Vastasin jo apn kysymykseen. Kuten huomaat täällä on turha kysyä yhtään mitään, ainakaan vanhuksiin liittyvää. Se on heti riita päällä ja jankutus asian vierestä loputtomiin. Viette tuhkatkin pesästä, nih. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Niinpä. Silloin se kuuluisikin lasten maksaa, jos he siitä asunnosta hyötyvät. 

Melko paljon siitä pitääkin hyötyä jos useamman vuoden maksaa esim. vastikkeet. Silloinkin asunto on syyt tyhjätä äidin tavroista.

Hyötyykö siis äiti noista maksamistaan vastikkeista mitenkään?

Ei. Miksi pitäisi? Ja jos pitää niin olisi hoitanut asian ajoissa ja myynyt osakkeen pois.

Edunvalvojan vastuu on nyt aika hukassa.

En mä oöe edunvalvoja. Ketjussa on useampia vastaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottaa...  eli menet asoiden edelle. Jos asunto on vuokra-asunto, se pitää irtisania kun/jos äitinne muuttaa hoitokotiin, jos omistusasunto sitä ei voi myydä ilman äitinne lupaa. Myös hoitokotimaksut nousisivat merkittävästi jos asunto myytäisiin, sillä silloin äidilläsi olisi rahaa.

Höpölöpö nyt taas. Vain tulot vaikuttaa hoitomaksuun. Ei säästöt. Ja edunvalvonnassa olevalta muistisairaalta ei kysytä enää lupaa.

Vaikka säästöt ei vaikuta hoivamaksun osuuteen, niin säästöt vaikuttaa asumistuen osuuteen hoitokotimaksusta. Tässä ilmeisen pienituloisesta vnhuksesta kuitenkin on kyse, jos eläke ei riitä asunnon kuluihin, joten varmaan tulee tuota asumistukeakin saamaan sitten. Eli kyllä ne säästötkin käytännössä vaikuttaa maksuihin. Mutta kannattaa se silti myydä, jos sen saa kaupaksi. Jos ei mene kaupaksi, niin toivottavasti onnistuu edes vuokraaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.

Siinä tapauksessa kuvioihin tulee  mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä. 

Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!

Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan

Eiköhän tuo vaihe ole jo tehty, jos ap on  edunvalvontavaltuutettu

Myyntilupaan ne pitää kuitenkin olla. Eikö ole hyvä että jokaisen omaisuus on hyvin suojattu.

Mihin sitten päädyttekin niin älkää ainakaan ruvetko tappelemaan keskenänne asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.

Siinä tapauksessa kuvioihin tulee  mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä. 

Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!

Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan

Eiköhän tuo vaihe ole jo tehty, jos ap on  edunvalvontavaltuutettu

Myyntilupaan ne pitää kuitenkin olla. Eikö ole hyvä että jokaisen omaisuus on hyvin suojattu.

Kyllä, mutta ei sitä lupaa lääkäriltä kysytä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.

Siinä tapauksessa kuvioihin tulee  mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä. 

Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!

Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan

Eiköhän tuo vaihe ole jo tehty, jos ap on  edunvalvontavaltuutettu

Myyntilupaan ne pitää kuitenkin olla. Eikö ole hyvä että jokaisen omaisuus on hyvin suojattu.

Kyllä, mutta ei sitä lupaa lääkäriltä kysytä

Tässä jo moni kertonut että DVV on se lupien myöntäjä. Mutta ei sieltä ilman lääkärin lausuntoja ja perusteita anneta lupaa myydä toisen omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vastasin jo apn kysymykseen. Kuten huomaat täällä on turha kysyä yhtään mitään, ainakaan vanhuksiin liittyvää. Se on heti riita päällä ja jankutus asian vierestä loputtomiin. Viette tuhkatkin pesästä, nih. 

Samoin, ihme syyttelyäkin kun asioista huolehditaan. Toivon että ap saa äidin asunto ja hoitomaksut järjestykseen ja sovun pidettyä sisarusten välillä. Palvelukotiin joutuminen voi tulla äkkiarvaamatta esim aivoinfarktin takia.

Kauheaa lukea kunka täälä jaetaan keinoja vanhusten omaisuuden kavaltamiselle. Edunvalvojalla ei ole oikeutta tehdä myyntipäätöksiä, ei ennen vanhempien menehtymistä. 

Kuinka ihmiset kehtaavat myydä asunnon vanhusten alta ja kehuskella, saada siitä hyvää oloa.

Vierailija kirjoitti:

Mihin sitten päädyttekin niin älkää ainakaan ruvetko tappelemaan keskenänne asiasta. 

Mitä tuo nyt oli? Jos yksi sisaruksista on jo kieltänyt jopa asunnon tyhjentämisenkin. Eikä äidillä ole varaa pitää sitä asuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa lukea kunka täälä jaetaan keinoja vanhusten omaisuuden kavaltamiselle. Edunvalvojalla ei ole oikeutta tehdä myyntipäätöksiä, ei ennen vanhempien menehtymistä. 

Kuinka ihmiset kehtaavat myydä asunnon vanhusten alta ja kehuskella, saada siitä hyvää oloa.

Asunnon myynti voi olla hankalaa mutta muuten tavarat kyllä voi myydä ilman edunvalvontaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Onko siinä silti mitään järkeä? Eri asia jos se asunto  on sellainen rakennus, joka halutaan pitää suvussa. Joku täällä oli säilyttänyt sitä asuntoa, ja on varmasti hävinnyt paljon enemmän, kun ylläpitokustannukset, kun asuntojen hinnat ovat olleet laskussa, ja laskevat edelleen. Tietenkin jos sitä sytyttelee sikareita 500€ seteleillä päivittäin muutenkin, niin ei se muutama tonni vuodessa paljon maksa. Siellä hoivakodissa saatetaan vaan elää helposti 10-20 vuotta, niin alkaa se jo olemaan iso summa.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ilmeisesti pysty enää itse päättämään jos kerran on edunvalvoja? Siinä tapauksessa sinä edunvalvojana päätät, että koti tyhjennetään. Ja usko pois, se on huomattavasti helpompi tehdä nyt kuin sitten kun teillä on käsissä kuolinpesä.

Edunvalvontavaltuutettu ei edunvalvoja. Eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ilmeisesti pysty enää itse päättämään jos kerran on edunvalvoja? Siinä tapauksessa sinä edunvalvojana päätät, että koti tyhjennetään. Ja usko pois, se on huomattavasti helpompi tehdä nyt kuin sitten kun teillä on käsissä kuolinpesä.

Edunvalvontavaltuutettu ei edunvalvoja. Eri asia.

Täällä ei tätä tajuta. Aina samaa jankkaamista.