Äitini odottaa hoitokotipaikkaa, erimielisyyttä sisarusteni kanssa mitä tehdään kodille ja tavaroille

Mun isoäidille meni muutama tärkeä huonekalu mukaan vanhainkotiin ja mun äiti tyhjensi sitten asunnon. Kyseli veljeltään ja meiltä muilta kuka halusi mitä ja muut meni johonkin kirpparille tai roskiin. Asunto laitettiin vuokralle, koska sitä vuokraa tarvittiin vanhainkodin maksuihin. Asunto oli kaksio aivan Turun keskustassa, joten vuokralaiset löytyi helposti. Myyntiin se meni vasta isoäidin kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.

Siinä tapauksessa kuvioihin tulee  mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä. 

Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!

Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan

Asunto voi olla myös kuolinpesän omistuksessa, jossa leski on asunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Hänen hoitokulut  ja asunnon kulut maksetaan hänen tililtä.  Mikä on muka väärin ?

On se väärin siinä mielessä, että äiti ei sitä asuntoa enää tarvitse, niin ei hänen kuuluisi enää niistä kuluistakaan vastata. Jos joku yöpyy, niin voisi se yöpyjä maksaa siitä. - Eri

Äiti on luvannut meille  yöpymiset siellä  ja asunto pidetään  kunnossa. Sovussa hoidamme asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vuokralsinen asuntoon. 

Tavarat pois, ei äitinne ole kotiin palaamassa. Vaihtoehtoisesti annat siskosi hoitaa tavarat, pois vuokralaisen tieltä.

Hoivakodit kauppaa hoitomaksuihin kaikki tulot niin pitkälle että jää minimi köyttöraha

" Edunvalvontavaltakirja on mahdollista laatia sisällöltään sellaiseksi, että edunvalvontavaltuutettu voi tarpeen niin vaatiessa myydä päämiehensä asunnon ilman erillistä lupaa." 

Ap: lle ehkä myöhäistä, mutta muille tiedoksi. Kannattaa kirjata erikseen huom.myös lupa kiinteistön myyntiin jos sellaisia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.

Siinä tapauksessa kuvioihin tulee  mukaan hoitava lääkäri. Ei sitä edunvalvoja päätä. 

Lääkäri päättää asunnon kohtalon?? Oho!

Lääkäri vai pitikö kahden lääkärin todistus että henkilö on kykenemätön hoitamaan ja päättämään asioistaan

Yksi riittää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Hänen hoitokulut  ja asunnon kulut maksetaan hänen tililtä.  Mikä on muka väärin ?

Edunvalvonnassa olevan omaisuutta pitäisi hoitaa hänen hyödykseen. Mitä hyötyä hänelle on asunnon pitämisestä tyhjillään hänen kustannuksellaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Riippuu eläkkeen koosta. Pienimmistä eläkkeistä ei tarvitse jättää yhtään käteen vaan kaikki menee hoivamaksuun, koska kunnan maksama osuus on suurempi. Siksi on tärkeää olla jotain myös tilillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Hänen hoitokulut  ja asunnon kulut maksetaan hänen tililtä.  Mikä on muka väärin ?

On se väärin siinä mielessä, että äiti ei sitä asuntoa enää tarvitse, niin ei hänen kuuluisi enää niistä kuluistakaan vastata. Jos joku yöpyy, niin voisi se yöpyjä maksaa siitä. - Eri

Äiti on luvannut meille  yöpymiset siellä  ja asunto pidetään  kunnossa. Sovussa hoidamme asiansa.

Kuppaatte äidiltänne aika isot rahat. Äiti ei sitä asuntoa tarvitse eikä hoivakodissa oleva enää kykene tuollaista asiaa itse päättämään. Maksaisitte itse, aikuiset ihmiset. Hyi teitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Hänen hoitokulut  ja asunnon kulut maksetaan hänen tililtä.  Mikä on muka väärin ?

Jos tilillä on katetta enemmän kun äitisi tarvitsee niin sitten on oikein. Ap:n tilanteessa asuntoa ei ole varaa pitää tyhjänä. Silloin se on joko vuokrattava tai myytävä. 

Juu, en vertailekaan ap tilanteeseen vaan kerroin miten meillä toimittu kuten  ap kysyi. Ymmärrän että heillä ei varaa maksaa hoito- ja asunnon maksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän ei palaa kotiinsa enää niin myyntiin 

Tavaroiden hävittäminen/varastoiminen/jakaminen on se isoin juttu. Miten teillä on toimittu?

Ap

Loppujen lopuksi siellä on aika vähän tavaraa jota kukin haluaa nurkkiinsa.

Sopikaa että tyhjennätte pikkuhiljaa ja tehkää selkeä aikataulu. Reippaasti vaan tavaraa kaatikselle.

Minä päädyin siihen että otin 3 laatikollista tavaroita lopulta vaikka aluksi en olisi mitään heittänyt pois.

Ei kannata alkaa varastoida romua, ihan hullun hommaa jos miettii pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Niinpä. Silloin se kuuluisikin lasten maksaa, jos he siitä asunnosta hyötyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Hänen hoitokulut  ja asunnon kulut maksetaan hänen tililtä.  Mikä on muka väärin ?

On se väärin siinä mielessä, että äiti ei sitä asuntoa enää tarvitse, niin ei hänen kuuluisi enää niistä kuluistakaan vastata. Jos joku yöpyy, niin voisi se yöpyjä maksaa siitä. - Eri

Äiti on luvannut meille  yöpymiset siellä  ja asunto pidetään  kunnossa. Sovussa hoidamme asiansa.

Kuppaatte äidiltänne aika isot rahat. Äiti ei sitä asuntoa tarvitse eikä hoivakodissa oleva enää kykene tuollaista asiaa itse päättämään. Maksaisitte itse, aikuiset ihmiset. Hyi teitä. 

Emme kuppaa häneltä yhtään rahaa. Meillä on omat asunnot. Kyllä täytyy käydä välillä katsomassa että asunnossa on kaikki kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Niinpä. Silloin se kuuluisikin lasten maksaa, jos he siitä asunnosta hyötyvät. 

Melko paljon siitä pitääkin hyötyä jos useamman vuoden maksaa esim. vastikkeet. Silloinkin asunto on syyt tyhjätä äidin tavroista.

Odottaa...  eli menet asoiden edelle. Jos asunto on vuokra-asunto, se pitää irtisania kun/jos äitinne muuttaa hoitokotiin, jos omistusasunto sitä ei voi myydä ilman äitinne lupaa. Myös hoitokotimaksut nousisivat merkittävästi jos asunto myytäisiin, sillä silloin äidilläsi olisi rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Tottakai se on sallittua ja oikein. Äidillä on siis varaa (eläke jne.) maksaa sekä hoivakotimaksut että asunnon kulut. Varallisuutta (kuten omistusasuntoa tai säästöjä) ei oteta huomioon hoitomaksua määriteltäessä. Hoivakotimaksut ovat korkeintaan 85 % nettokuukausituloista. Maksun jälkeen on lain mukaan jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähimmäiskäyttövara (käyttöraha), joka on vähintään 195 euroa kuukaudessa.

Vaikka omaisuutta ja säästöjä ei oteta huomioon varsinaisessa hoitomaksun osuudessa, niin ne vaikuttavat kuitenkin asumistukeen, jota vanhus voi saada hoivakodissa olevan huoneen vuokran osuuteen. Hoivakotimaksu koostuu eri osista. Jos asunnon säilyttää, niin se syö äidin säästöjä. Siitä 195 eurosta on ostettava yleensä myös henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, silmälasit, kengät ja vaatteet. Loppuelämä olisi mukavampi, jos rahat ei menisi sellaisen asunnon ylläpitoon, jota ei enää itse tarvitse, vaan jäisi vähän ylimääräistä hemmottelupalveluihin. 

Eri, mutta kaikilla ei ole rahat niin tiukalla, että muutama satanen kuukaudessa asunnon kuluihin merkkaisi paljoakaan, maksaa sen sitten äiti tai lapset.

Niinpä. Silloin se kuuluisikin lasten maksaa, jos he siitä asunnosta hyötyvät. 

Melko paljon siitä pitääkin hyötyä jos useamman vuoden maksaa esim. vastikkeet. Silloinkin asunto on syyt tyhjätä äidin tavroista.

Hyötyykö siis äiti noista maksamistaan vastikkeista mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Eikö ne äidin varat menisi paremmin hänen itsensä kuluihin kuin asunnon säilyttämiseen perikunnalle? Miten tuo voi olla sallittua tai oikein?

Hänen hoitokulut  ja asunnon kulut maksetaan hänen tililtä.  Mikä on muka väärin ?

On se väärin siinä mielessä, että äiti ei sitä asuntoa enää tarvitse, niin ei hänen kuuluisi enää niistä kuluistakaan vastata. Jos joku yöpyy, niin voisi se yöpyjä maksaa siitä. - Eri

Äiti on luvannut meille  yöpymiset siellä  ja asunto pidetään  kunnossa. Sovussa hoidamme asiansa.

Kuppaatte äidiltänne aika isot rahat. Äiti ei sitä asuntoa tarvitse eikä hoivakodissa oleva enää kykene tuollaista asiaa itse päättämään. Maksaisitte itse, aikuiset ihmiset. Hyi teitä. 

Eihän kenenkään tarvitse toisen asunnon kuluja maksaa.