Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ala-asteella ommeltiin käsityöpussi, tyynynpäällinen , kietaisuhame sekä erinnäisiä kutomistöitä ja yläasteella neulottiin villapuseto, slipoveri helmineuleella, ommeltiin talonpoikaispaita sekä taiteilijantakki ja hameita ja haaremihousut ym. kivaa oli .Koulussa oli iso kangasvarasto josta sai valita mieleisensä mutta osuuskaupastakin sai hakea jos ei sopivaa kangasta löytänyt. Minulla oli valinnaisena käsityö 8 ja 9 lk ....ihan siitä syystä koska pidin sitä enemmän ajanvietteenä :D....mukavat muistot pienen kunnan koulusta -70-80 luvulla...mainittakoon että ruoka valmistu koulun keittiössä ja oli aivan pro!! ( paitsi tilliliha)
Tuosta käsitöiden miellyttävyydestä. Minua aikoinaan harmitti kun vanhemmat ohjasivat oppikouluun enkä voinut neljännen luokan jälkeen enää tehdä poikien puutöitä.
Kun nyttemmin olen lukenut että esim. Martin Saarikangas ja Esko Aho menivät oppikouluun vasta kuuden kansakouluvuoden jälkeen niin olen ajatellut että ehkä minunkin olisi pitänyt jäädä vielä pariksi vuodeksi kansakouluun. Sitä paitsi ei tuo oppikouluun meno ole oikein tainnut vaikuttaa veroprosenttiani korottavasti vaan taitaa olla käynyt pikemminkin päinvastoin.
Nyt taitaa olla 60-luvun muistoja.
Nuo Saarikankaan koulunvaihtokysymykset taisivat olla 40-luvun lopulla ja 50-luvun alussa. itsellä 50-luvun lopulla, ja Esko Aholla 60-luvun lopulla. Tuota omaa vaihtoehtoista koulunvaihtoa pohdin vasta tänä vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetön uskonnon tuputus. Virsiä ja rukouksia tuli opetella ulkoa. Jos ei osannut, tuli jälki-istuntoa. Aamurukouksia ja kirkossa ravaamista, eikä tätä saanut kyseenalaistaa.
Kiihkouskovainen opettajani, levätköön hän helvetissä, inhosi minua, kun en ollut aivopestävissä tällaiseen kulttiin ala-asteella.
Tämä, kristillisen uskonnon pakkosyöttö joka tilanteessa, ihan kuin mitään muita aatteita ei olisi ollut. Kyseenalaistamalla kristinuskon oppeja pääsi jälki-istunnon kautta rehtorin puhutteluun. Pakkorukoilutukset, että sai syödä. Aamunavaukset 100% kristillistä tuputusta. Pakkokirkot ja saarnat. Ei mikään ihme että mm satanismi nosteli päätään pakotuksen vastavoimana.
Olisiko sitten parempi jos aamunavaukset olisi satanismia käsitelleet?
Olisihan se voinut olla opettavaista kuulla välillä vähän myös vastapuolen näkökulmaa asioihin.
Mutta ei tarpeellista tuntea "Saatanan syvyyksiä".
Parasta on purjehtiessakin tuntea merimerkit ja oikea reitti; jokaiseen kariin tutustuminen saattaa paitsi viivästyttää matkaa niin keskeyttää sen haaksirikkoon lopullisesti.
Ei noita nyt voi verrata. Uskonnot ovat satuja, karikot eivät.
Et kai väitä ettei uskontoja ole, Intiassa hindulaisuus, Thaimaassa buddhalaisuus enemmistöuskontoina ja sitä rataa.
- Uskontoymmärtämättömyys ei maailmalla liikuttaessa ehkä ainakaan kauppaa tehtäessä liene erityinen vahvuustekijä. - No aika monella suomalaisella vaikuttaisi olevan hieman pöhöttynyt käsitys suomalaisen merkityksestä maailmalle ja maailmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin peruskoulun 1990-luvulla.
Vuosikymmenen alussa lyijykynät ja pyyhekumit puolitettiin säästösyistä.
Joka aamu koko koulun oppilaat ja opettajat kokoontuivat koulun jumppasaliin aamunavaukseen. Aamunavauksen sisältö oli enemmän tai vähemmän hengellinen ja tilaisuus päättyi aina yhdessä laulettuun virteen.
Vielä vuosikymmenen lopussa käytettiin oppikirjoja, joissa esiintyivät Neuvostoliitto, Jugoslavia ja DDR.
Vähän ihmettelen tuota lyijärin puolitusta. Siinä on järkeä vain, jos kullakin oppilaalla menee koko kouluvuoden aikana puolikas kynä.
Kuulostaa kyllä siltä kuin 80- ja 90-luvun koulumaailma olisi eronnut toisistaan kuin päivä ja yö. Meillä kasarilla oli kaikki uutta, ysärillä sitten vissiin ollut meidän aikaisia käytettyjä kirjanretaleita. Ei meidän 80-luvulla tarvinnut puolittaa kyniä ja kumejakaan, jne. Sellainen Suomen pitäisi ollakin kuten se oli 80-luvulla!
"kuten .. 80-luvulla"
kun Suomi tsemppasi itsensä oikein valtiovallan avustuksellakin rajuun velkojen avulla yli varojen elämiseen.
90-luvulla tuli sitten seinä vastaan ja velkojen takaisin maksun aika.
Tuo ulkomaanvelkajuttu tuli vasta 1987 eteenpäin, Harri Holkerin hallituksen takia, "yllättäen" kokoomuslainen sekin mu1kku.
Suomen ulkomaanvelka oli muuten 80-luvulla lähes olematon, ja viittasin nimenomaan siihen aikaan, Suomi oli parhaimmillaan silloin, kunnes oikeiston takia 1987 meni kaikki päin helvettiä, näennäisesti ensin mukamas hyvin, mutta he virittivät ansan jonka seurauksena koko maa tuhoutui.
Kokoomus ei ansaitsisi olla edes laillinen järjestö Suomessa tällaisen maanpetoksen tehtyään!!!
Ja vielä "yllätyksellisemmin" Holkerilla valtiovarainministereinä demarit ensin Liikanen, sitten Louekoski.
90-luvulla vararikkopesää alkoivat valtiovarainministereinä hoitaa ensin Iiro Viinanen ja sitten Sauli Niinistö (ja yllätyksien yllätys molemmat kokoomuslaisia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ala-asteella ommeltiin käsityöpussi, tyynynpäällinen , kietaisuhame sekä erinnäisiä kutomistöitä ja yläasteella neulottiin villapuseto, slipoveri helmineuleella, ommeltiin talonpoikaispaita sekä taiteilijantakki ja hameita ja haaremihousut ym. kivaa oli .Koulussa oli iso kangasvarasto josta sai valita mieleisensä mutta osuuskaupastakin sai hakea jos ei sopivaa kangasta löytänyt. Minulla oli valinnaisena käsityö 8 ja 9 lk ....ihan siitä syystä koska pidin sitä enemmän ajanvietteenä :D....mukavat muistot pienen kunnan koulusta -70-80 luvulla...mainittakoon että ruoka valmistu koulun keittiössä ja oli aivan pro!! ( paitsi tilliliha)
Tuosta käsitöiden miellyttävyydestä. Minua aikoinaan harmitti kun vanhemmat ohjasivat oppikouluun enkä voinut neljännen luokan jälkeen enää tehdä poikien puutöitä.
Kun nyttemmin olen lukenut että esim. Martin Saarikangas ja Esko Aho menivät oppikouluun vasta kuuden kansakouluvuoden jälkeen niin olen ajatellut että ehkä minunkin olisi pitänyt jäädä vielä pariksi vuodeksi kansakouluun. Sitä paitsi ei tuo oppikouluun meno ole oikein tainnut vaikuttaa veroprosenttiani korottavasti vaan taitaa olla käynyt pikemminkin päinvastoin.
No mikä sen käsitöiden teon sitten esti?
Oppioulussa ei siis ollut käsityötunteja eikä minun aloittaessani mitään luokkaa eikä välineitäkään poikien käsitöitä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin yläasteella poikien liikuntaan, koska tyttöjen liikuntatunnit olivat liian lällyjä minulle. Hyvä ettei joka viikko tamburiinin tahdissa kirmailtu pitkin liikuntasalia. Varmaan aika paljon oli opettajasta kiinni, millaista liikuntaa tytöille järjestettiin. Meillä oli varmaan joku 20-luvun naisvoimistelija opettajana.
Vaihtoa pidettiin vähän erikoisena, mutta siihen suostuttiin, ja pääsin pelaamaan jalkapalloa ja hiihtämään kunnon lenkkejä.
Kävin kouluni enimmäkseen 2000-luvun puolella, mutta pakko sanoa tähän, että vielä silloinkin erot tyttöjen ja poikien liikuntatunneissa olivat huvittavia. Ala-asteella kokeilimme monipuolisemmin kaikkea, mutta yläasteella tyttöjen tunneilla oli järjestään tosi kevyitä ja ns. feminiinisiä juttuja. Siis me tytöt olisimme itse halunneet enemmän esim. salibandya, koripalloa tai jääkiekkoa, mutta toiveitamme ei kuunneltu. Talvisin pojat pelasivat aina lätkää, meillä tytöillä oli järjestään ringetteä. Mitään oikeaa syytähän tällaiseen jakoon ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli normaalia opettajille heitellä henkilöön meneviä loukkauksia päin oppilaiden naamaa. Kiusaamisesta ei kannattanut kertoa opettajille. Olin 9 v. kun saman koulun 15-vuotias potkaisi minua haaroihin. Kun linkutin seuraavalle tunnille niin opettaja kysyi syytä ja kerrottuani halusi tietää mitä minä olin teinille tehnyt aiheuttaakseni tämän. Sen enempää asiaa ei selvitetty.
Koulussa oli myös miesopettaja, jolla tapana lääppiä ala-asteikäisiä tyttöoppilaita. Opetti tyttöjen liikuntaa (tytöt ja pojat vielä silloin erikseen liikassa) ja kävi välillä tarkistamassa onko sauna päällä. Kaikki tiesivät tämän maineen, mutta ei tullut kenellekään mieleen, että olisi mitään hyötyä puhua siitä aikuisille.
Tämä 90-luvulla ison kaupungin ns. hyvässä koulussa. Nyt omat lapset kouluikäisiä ja kaikki on paljon paremmin kuin omina aikoina.
Meillä oli myös yksi ahdisteleva miesopettaja koulussa (ala-asteella) ja tästä puhuttiinkin vanhemmille, mutta ketään ei kiinnostanut. Samoin yksi todella pahasti nöyryyttävä ja kiusaava opettaja, mikä todellakin oli kaikkien vanhemmilla tiedossa, mutta kukaan ei puuttunut.
Nykyään vanhemmat puuttuvat liikaakin kaikkeen, mutta parempi sekin on, kuin tuollainen lasten täysi ignooraus.
Ala-asteella ope oli ehdoton auktoriteetti ja tunnelma luokassa rauhallinen. Yläasteella osa opettajista ei saanut mitään otetta ja järjestystä luokkaan ja homma karkasi käsistä. Osa opettajista oli taas super-ankaria ja saattoi ihan mielivaltaisesti rangaista koko luokkaa jälki-istunnolla, niitäkin jotka oli kunnolla. Siinä olikin sitten kotona hyvät selitykset tarpeen, jotta säästyi selkäsaunalta...eikä ihan aina säästynytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa oli 80 luvulla ihanan puhtaan valkeaa joka paikassa, suvivirsiä sai laulella huoletta ja ruokalassa syötiin kiltisti kaikki, aina porsaanlihasta puuroon.
Näen joskus painajaisunia että en yhtään tiedä mihin luokkaan minun pitäisi mennä seuraavalle oppitunnille, paniikki alkaa iskeä, tunnin alku lähestyy enkä tiedä minne mennä O_O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli 80 luvulla ihanan puhtaan valkeaa joka paikassa, suvivirsiä sai laulella huoletta ja ruokalassa syötiin kiltisti kaikki, aina porsaanlihasta puuroon.
90-luvulla: meillä oli ala-asteella aina ihania kevät- ja joulujuhlia, joissa Suvivirttä ja uskonnollisia joululauluja laulettiin huoletta. Juhlista pitivät kaikki, ja kaikkien perheet tulivat järjestään paikalle. Ei todellakaan ollut mitään yliajattelua, paheksuntaa tai väittelyä siitä, pitäisitkö näitä viettää vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli 80 luvulla ihanan puhtaan valkeaa joka paikassa, suvivirsiä sai laulella huoletta ja ruokalassa syötiin kiltisti kaikki, aina porsaanlihasta puuroon.
90-luvulla: meillä oli ala-asteella aina ihania kevät- ja joulujuhlia, joissa Suvivirttä ja uskonnollisia joululauluja laulettiin huoletta. Juhlista pitivät kaikki, ja kaikkien perheet tulivat järjestään paikalle. Ei todellakaan ollut mitään yliajattelua, paheksuntaa tai väittelyä siitä, pitäisitkö näitä viettää vai ei.
Näiden juhlatilaisuuksien kieltäminen on sabotaatiota suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria vastaan. Sen pitäisi olla rikos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ne siihen aikaanki olleet jotku välillä nurkassa seisomassa ja ei kaikki kunnioittaneet opettajien käskyjä. Joskus 60 ja 70 luvuilla on sukulaisia ollut koulussa ja kyllä se välillä on ollut villiä meininkiä.
Aloitin kolmannen luokan vuonna 1980. Ala-asteella kuri vaihteli, riippui hyvin paljon opettajasta. Ei ollut mitään yhtenäistä linjaa. Joku valitti pienimmästäkin häiriöstä, toinen salli aivan kaiken keskustelun. Sama juttu myöhemmin yläasteella. Reissuvihkoon tehtiin merkinnät, johon piti joskus pyytää kotoa allekirjoitus. Reissuvihko oli vähän niinkuin wilma, muttei ihan joka pikku asiaa siihen kirjattu. Paljon armollisempi oppilaalle (ja vanhemmalle) kuin wilma. Siihen aikaan opettajilla oli pääsääntöisesti huomattavasti enemmän auktoriteettia kuin nykyään ja toisaalta ongelmanuoria normi luokilla paljon vähemmän. Apukoulut ja tarkkailuluokat pitäisi ottaa takaisin käyttöön.
yläasteella, seiskaluokan aloittaneet pojat joutuivat silloin tällöin vanhempien kiusattavaksi. Päätä hanan alle ja/tai pönttöön. Eihän tuota montaa viikkoa kestänyt, mutta alkuun pelotti wc:ssä yksin käydä, ainakin välitunnilla... Eipä siihen opettajat paljon huomiota kiinnittäneet, kun joku pojista pää märkänä luokassa istui...Sitten sitä oltiin itse kiusaajan asemassa vuotta myöhemmin. ja näin se perinne jatkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.
Koko ala-asteen ajan piti nousta seisomaan pulpetin viereen sen jälkeen, kun opettaja antoi luvan puhumiselle.
Tämä 80-luvulla. Piti siis aina puhua seisten.
90-luvulla yläasteella ei enää ollut noin.
Espoo.
En ainakaan ite ole tehnyt noin. Aloitin koulun 1987.
Minä aloitin -82, enkä ole seissyt kuin tunnin alussa, kun tervehdittiin opettajaa ala-asteella. Vastatessa ei tarvinnut seistä.
Kasarilla oli koulussa rauhallista ja hyvä henki, meillä ainakin. Ihan lintukoto nykykouluun verrattuna.
Yli 30 oppilasta ala-asteella luokassa, eikä kurinpito-ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli 80 luvulla ihanan puhtaan valkeaa joka paikassa, suvivirsiä sai laulella huoletta ja ruokalassa syötiin kiltisti kaikki, aina porsaanlihasta puuroon.
90-luvulla: meillä oli ala-asteella aina ihania kevät- ja joulujuhlia, joissa Suvivirttä ja uskonnollisia joululauluja laulettiin huoletta. Juhlista pitivät kaikki, ja kaikkien perheet tulivat järjestään paikalle. Ei todellakaan ollut mitään yliajattelua, paheksuntaa tai väittelyä siitä, pitäisitkö näitä viettää vai ei.
En ole koskaan kuulunut kirkkoon tai osallistunut uskonnonopetukseen, mutta virret ja muut oli silti musta ihan fine. Kyse oli koulun yhteistilaisuuksista, jotka loi yhteishenkeä.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla oli koulussa rauhallista ja hyvä henki, meillä ainakin. Ihan lintukoto nykykouluun verrattuna.
Yli 30 oppilasta ala-asteella luokassa, eikä kurinpito-ongelmia.
Näihän se oli, silloin pahimmat häiriköt, lahjattomat ja oppimisvaikeuksista kärsivät olivat siirretty erityisluokalle (apukoulu). Nykyään kaikki aines on samassa luokassa ja erityistä apua tarvitseville järjestetään rinnalla tehostettua tukea...
Aloitin koulunkäynnin pienessä kyläkoulussa, jossa oli tavallisesti vain kolme opettajaa ja oma keittäjä.
Pienessä koulussa ei ollut rehtoria, vaan johtajaopettaja, jona toimi entinen upseeri, joka oli sota-aikana palvellut pommikonelentäjänä ja kertoi meille joskus noista ajoista. Hän kertoi mm. kuinka Lapin sotaan käskettyinä he olivat pommikoneen apuohjaajan kanssa lentäneet metsän yllä, katsoneet toisiaan ja nyökänneet. Olivat sitten vetäneet vivusta ja pudottaneet pommikuorman paikkaan, jossa se ei varmasti pudonnut saksalaisten niskaan. Joskus hän soitti meille vuilua, joskus hän askarteli leijan, jota sitten lennätettiin ja hän selitti meille aerodynamiikan perusteita.
Meillä ei ollut koskaan kurinpito- tai järjestysongelmia ja meidät opetettiin mm. järjestymään välitunnin loputtua kellon soidessa jonoihin koulun oven eteen, ottamaan ojennus ja menemään sisään jono kerrallaan. Sama liikuntatunneilla: Paririviin järjesty, ojennus! Kaikki toimi hienosti ja kaikilla oli hyvä olla, tunneilla oltiin hiljaa, kuunneltiin opetusta, viitattiin ja vastattiin asennossa seisten.
Ainoastaan kerran minua yritettiin "kiusata", mutta kun tein fyysisesti selväksi, että sellainen ei käy niin se jäi viimeiseksi kerraksi.
Kaikista opettajista jäi minulle hyvät ja lämpimät muistot, mutta etenkin tuosta johtajaopettajasta! Oli ilo, kunnia ja etuoikeus saada tuntea hänet!
Kuudennen luokan jälkeen piti siirtyä isompaan kouluun ja myöhemmin lukioon ja ne erosivat negatiivisella tavalla tuosta kyläkoulusta, mutta ei niissäkään ollut varsinaisesti moittimista.
Luokan seinällä oli aakkoset, joista muistan erityisesti N niin kuin Neekeri ja välitunnilla leikittiin usein kuka pelkää mustaa miestä. Neekerinpusut on myös jäänyt mieleen kun niitä sai koulun kioskista.
Alue: Aihe vapaa
Holkerin hallitus aloitti 30.4.1987. Olin tuolloin ala-asteella joten eipä ollut äänioikeutta, eikä siis mahdollisuutta vastustaa oikeistohallituksen valtaantuloa :/
Kekkonen oli hyvä mies, Suomen paras presidentti!!