Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina yh-naisen lapsi on "erityis"lapsi?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa enemmistö jo nykyään olla erityislapsia. Eli ovat ne enää niin erityisiä?
Hölmöjä nämä nimitykset, kyseessä on vammainen lapsi joka tarvitsee vammaiskoulutusta, ei "erityislapsi" joka tarvitsee "erityskoulutusta".
Vammaisuus ja erityisyys täytyy pitää erillään toisistaan, koska erityisyyteen ei aina liity vammaisuutta. Esim. erityinen voi olla älykäs, ei hänellä välttämättä ole mitään älyllistä vammaa vaikka hänellä olisi jokin häiriö. Mutta et sinä kun et ole asiaan mitenkään perehtyt niistä mitään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella jotain käytös- ja muita ongelmia, on hänet näppärää luokitella erityislapseksi, jolloin esimerkiksi kasvatukseen ja kotioloihin liittyvät ongelmat peitetään tämän "erityisyyden" alle.
"näppärää luokitella". Tuskin diagnosointi käy näppärästi. Meillä meni pienen lukivaikeuden diagnosoimiseen melkein kaksi vuotta. Ei ollut näppärää, eikä tullut edes erityislapsi-diagnoosia.
Erityislapset taitaa olla yksi eniten väärin ymmärretty ryhmä ja vahvasti stigmatisoitu ulkopuolisten johdosta
Vilkas lapsi taas saa käden käänteessä adhd-diagnoosin. Ja lääkityksen. Koska "äidillä on vähän hankalaa". Lapsi on helppo huumata hiljaiseksi.
Yksi ainut kunta Suomessa on tehnyt sen että ensin lapsen päivärytmi ja kasvatus kuntoon, jos sen jälkeen vielä oireilee pääsee tutkimuksiin. Kaikkien pitäisi tehdä sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutti tammikuussa ja edelleen tyhjentelee muuttolaatikoita. Hmm...
Menepä sinä reippaana vittuilijana auttamaan!
Minua adhd-rottien piti vainota 10-vuotta(!), että kesti purkaa laatikoita. Va jakki ei saa mitään tehtyä ja odottaa elämänsä järjestäjää paikalle ihan omana itsenään.
Meidän poika oli kanssa erityislapsi tavallaan, me olemme naimisissa oleva pariskunta ja yhä edelleen olemme.
Pojan koulunkäynti vaikeutui 5. luokalla koska hänellä oli usein migreeni. 7. luokalla änet siirrettiin sairaalakouluun jossa suoritti peruskoulun loppuun.
Vaikka olinkin muutaman vuoden yh mun kaikki 3 lastani ovat täysin normaaleja.
Muutaman vuoden yh. Kasvoiko lapset sitten aikuisiksi vai palasitko exän kansssa yhteen?
Ei kumpaakaan vaan perustimme uusperheen. 30v tulee nyt täyteen tätä uutta elämää. Lapset toki muuttivat omilleen jo parikymppisinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska erityislapsen huoltajalle maksetaan korotetut sosiaalituet ja asumistuki nk ylikalliiseen asuntoon.
Älä puhu paskaa noin lonkalta. Mikäs saatan yleistäjä sinä olet ? Olen ollut päiväkodissa töissä eivätkä nämä yh lapset mitenkään porukasta eroaa. 👿👿👿👿
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella jotain käytös- ja muita ongelmia, on hänet näppärää luokitella erityislapseksi, jolloin esimerkiksi kasvatukseen ja kotioloihin liittyvät ongelmat peitetään tämän "erityisyyden" alle.
"näppärää luokitella". Tuskin diagnosointi käy näppärästi. Meillä meni pienen lukivaikeuden diagnosoimiseen melkein kaksi vuotta. Ei ollut näppärää, eikä tullut edes erityislapsi-diagnoosia.
Erityislapset taitaa olla yksi eniten väärin ymmärretty ryhmä ja vahvasti stigmatisoitu ulkopuolisten johdosta
Vilkas lapsi taas saa käden käänteessä adhd-diagnoosin. Ja lääkityksen. Koska "äidillä on vähän hankalaa". Lapsi on helppo huumata hiljaiseksi.
Yksi ainut kunta Suomessa on tehnyt sen että ensin lapsen päivärytmi ja kasvatus kuntoon, jos sen jälkeen vielä oireilee pääsee tutkimuksiin. Kaikkien pitäisi tehdä sama
Mitä mäkään mäkätät ???? Sinusta viisaammat nämä asiat päättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle helpompi selittää erityislapsena kuin se että myöntäsi olevansa epäonnistunut kasvattajanan ja vanhempana
Monet erityisyydet pystytään myös todentamaan geenitesteillä nykyisin. Joillakin erityisillä on ADHD:n lisäksi DNA:ssaan muutoksia. Selitän tämä erittäin vaikeasti ymmärrettävän asian sinulle mahdollisimman yksinkertaisesti, että ymmärtäisit (epäilen kyllä, että ehkä et siltikään tajua). ADHD tutkitusti ei johdu kasvatuksesta. Se olisikin suuri helpotus jos ADHD:seen pystyisi kasvatuksella vaikuttamaan heti. Mutta valitettavasti ei voi. ADHD lapsen kasvatus on pitkä prosessi, jossa neurotyypillisten toimintamallit eivät päde. Esim. jos sulla on helppo ja kiltti lapsi, joka oppii helposti niin ei sun oikeastaan edes tarvi juurikaan kasvattaa. Monet ADHD lasten vanhemmat joutuu oikeasti oppimaan kasvattamista ja menemään paljon syvemmälle vanhemmuuteen kuin ns. neurotyypillisten lasten vanhempien koskaan tarvitsee. Huvittaa aina sivusta seuraajien lastenkasvatus vinkit kun eivät oikeasti osaa kasvattaa muita kuin jo valmiiksi helppoja lapsia. Sitä nyt ei voi miksikään kasvatustaidoksi kutsua jos lapsi muutenkin oppii kaiken pienellä vaivalla. Sitten sinä vasta voit kutsua itseäsi kasvattajaksi kun olet kasvattanut lasta joka on temperamentiltaan haastavampi ja joka ei ole kaikessa niin helppo. Lue tekstini niin monta kertaa kuin haluat, jotta pystyt sisäitämään ja ymmärtämään sen.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Sukulaisnainen jäi miehen kuoltua 10 lapsen yksinhuoltajaksi. Ei yhtään erityislasta, ja nykyään kaikki kasvaneet tavallisiksi aikuisiksi.
Meillä olo naapurissa sama tilanne, lapsia oli kahdeksan. Kaikki tavallisia, yksi pojista oli kyllä ylivilkas ja levoton, mutta ei siihen aikaan siitä diagnoosia saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella jotain käytös- ja muita ongelmia, on hänet näppärää luokitella erityislapseksi, jolloin esimerkiksi kasvatukseen ja kotioloihin liittyvät ongelmat peitetään tämän "erityisyyden" alle.
"näppärää luokitella". Tuskin diagnosointi käy näppärästi. Meillä meni pienen lukivaikeuden diagnosoimiseen melkein kaksi vuotta. Ei ollut näppärää, eikä tullut edes erityislapsi-diagnoosia.
Erityislapset taitaa olla yksi eniten väärin ymmärretty ryhmä ja vahvasti stigmatisoitu ulkopuolisten johdosta
Vilkas lapsi taas saa käden käänteessä adhd-diagnoosin. Ja lääkityksen. Koska "äidillä on vähän hankalaa". Lapsi on helppo huumata hiljaiseksi.
Tuki turpasi katkera Vanhapiika 🐖
Vierailija kirjoitti:
Meidän poika oli kanssa erityislapsi tavallaan, me olemme naimisissa oleva pariskunta ja yhä edelleen olemme.
Pojan koulunkäynti vaikeutui 5. luokalla koska hänellä oli usein migreeni. 7. luokalla änet siirrettiin sairaalakouluun jossa suoritti peruskoulun loppuun.
Ihmiset vihaa yksinhuoltaja äitejä jostain syystä vaikka erityislapsia on myös ydinperheissä. Joku valehtelija on omaksi edukseen pistänyt nämä juorut ja valheet liikkeelle että ADHD ja muut erityisyydet liittyy pelkästään YH äiteihin. Johtuu varmaan myös siitä, että kun nyt on valloilaan trendi jossa YH äidit avaavat telkkarissa arkeaan niin vähän tyhmempi ajatteluun kykenemätön kansanosa jolla ei ole kovinkaan hyvää päättelykykyä tekee johtopäätöksiä, että aaa...erityislapsia syntyy vain YH äideille. Vaikka todellisuudessa monella naimisissa olevalla pariskunnalla on erityislapsi tai vammainen lapsi. Lapsen erityisyys lisää avioeron/erojen riskiä, mutta kaikki eivät eroa. Jotenkin viha kulminoituu nimenomaan äiteihin ja YH äiteihin koska Suomalaiset nyt muutenkin vihaavat syvästi naisia. En kyllä tiedä miksi, olen käytännössä kokeillut palvella täydellisesti mutta mikään ei näille riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa yksinhuoltajat ovat pääasiassa narsistisia vieraannuttajia. Valehtelevat ja keksivät ongelmia lapselle, joilla pahoinpitelevät ja kontrolloivat heitä. Ks. Münchhausen by proxy.
Miksi keksit ja yleistät tälläistä omaa paskaasi? En tunne yhtään tällaista vaikka olen lasten kanssa töisä. Oletko itse narsisti, lapseton, kellekään kelpaamaton rääväsuu?? 🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮 sinulaisen kanssa ei viitsi keskustella!!!!
No, ei nyt aina ole. Mutta erityislapset harvoin on ehjästä perheestä. Liittyy juuri siihen geenien ja kulttuurin perimään. ADHD-vanhempi elää levotonta elämää ja siinä ihmissuhteet katkeilee. Ja lapsi saa geenirasitteen lisäksi vielä kasvatusrasitteen kodin toimintatavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillinen aviomies on raskas. Ja yleensä siittää neuroepätyypillisiä lapsia.
Koska yleensä neuroepätyypillisyys merkitsee helkkarinmoista itsekeskeisyyttä!
Vielä täydennän tähän, että elin 40 v tällaisen Asperger-miehen kanssa, ja kyllä siinä normaalin kirjolla oleva saa sopeutua ja luopua paljosta sen takia, että toinen on hermostollisesti niin herkkä. Ja tämä luontainen itsekeskeisyys vain pahenee vanhetessa.
Erityisen pojan äitinä voin todeta sen, että joissakin asioissa kyllä erityiset voivat olla tarpeineen "itsekkäitä", mutta eivät välttämättä varsinaisesti narsisteja. Erityiset voivat olla hyvinkin empaattisia. Mutta, koska heillä voi olla joustamattomuutta ja kovapäisyyttä joissakin asioissa tekee se arjesta haastavampaa ja äitinä ymmärtäisin täysin senkin, että miltä mahdollisesta tulevasta tyttöystävästä tai vaimosta tuntuu. Siksi ainakin itse yritän kitkeä liiallisen itsekkyyden pois ja etenkin siihen on nollatoleranssi, että naisia kohtaan ei saa olla väkivaltainen. Toinen pojistani on jo teini ikäinen ja oppi on mennyt perille. Vielä on henkisessä puolessa työtä tehtävänä. Toisaalta opetan myös, että erityisyys ei voi olla toiselle mikään ase, millä löydään toista. Jos ottaa erityisen kumppanikseen niin sekin on sitten valinta etenkin jos tietää, että toisella on diagnoosi ja haasteita. Ymmärtäisin senkin, että diagnoosi voi olla joillekkin este ettei halua parisuhteeseen ihmisen kanssa, jolla on erityisyyttä. Joskus kaksi erityistä tulee paremmin toimeen keskenään ja osaavat pitää toisistaan hyvän huolen paremmin kuin esim. neurotyypillinen ja erityinen.
Vierailija kirjoitti:
Eilen illalla oli 2 tätä samaa ketjua. Ja heti aamusta taas tämä ketju. Mikä ap.:tä vaivaa?
Ilkeys, katkeruus mt Vanhapiika joka haukkuu kaikki havunneulasetkin tällä palstalla. Läävä yksiö läski hirviö. 🐖
Vierailija kirjoitti:
No, ei nyt aina ole. Mutta erityislapset harvoin on ehjästä perheestä. Liittyy juuri siihen geenien ja kulttuurin perimään. ADHD-vanhempi elää levotonta elämää ja siinä ihmissuhteet katkeilee. Ja lapsi saa geenirasitteen lisäksi vielä kasvatusrasitteen kodin toimintatavoista.
Älä levittele valheita. En elä levotonta elää. Neurotyypilliset elää paljon levottomammin kuin itse elän. En käy edes baareissa. Arki tasaista, ei päihteitä ym.
Vierailija kirjoitti:
Jospa isänsä hylkäämä lapsi oireilee?
Toki on heitä muissakin perheissä.
Tämä yhdistettyinä isän surkeisiin geeneihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella jotain käytös- ja muita ongelmia, on hänet näppärää luokitella erityislapseksi, jolloin esimerkiksi kasvatukseen ja kotioloihin liittyvät ongelmat peitetään tämän "erityisyyden" alle.
"näppärää luokitella". Tuskin diagnosointi käy näppärästi. Meillä meni pienen lukivaikeuden diagnosoimiseen melkein kaksi vuotta. Ei ollut näppärää, eikä tullut edes erityislapsi-diagnoosia.
Erityislapset taitaa olla yksi eniten väärin ymmärretty ryhmä ja vahvasti stigmatisoitu ulkopuolisten johdosta
Vilkas lapsi taas saa käden käänteessä adhd-diagnoosin. Ja lääkityksen. Koska "äidillä on vähän hankalaa". Lapsi on helppo huumata hiljaiseksi.
Ei sitä diagnoosia pelkän vilkkauden vuoksi saa. Kyllä pitää olla muutakin, vilkkaus ei yskistään ole ADHD:ta. Et siis teidä mikä ADHD on. Se on tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, kaikki ADHD:t eivät myöskään ole vilkkaita, voivat olla myös passiivisia ja rauhallisia ja kilttejäkin.
Väärä aihe. Oikea aihe on, miksei Espoossa onnistu mikään.
Meillä oli ei-erityislapsen kanssa samanlainen tilanne, kun muuttoa Helsingistä Espooseen valmisteltiin. Olin ollut hyvissä ajoin (kuukausia aiemmin) koulutoimeen yhteydessä muutosta ja koulun valinta tuntui selvältä: iso koulu kävelyetäisyydellä. Koulu näkyi kodin ikkunasta.
Viikkoa ennen muuttoa Espoolta tuli vastaus, että ehei, ei siihen kouluun, mikä oli lähin. Eikä edes seuraavaksi lähin (1,8 km kävelymatkan päässä), vaan koulu, joka oli 2,4 km päässä ja teollisuusalueen läpi olisi pitänyt kulkea - teollisuusalueen, jonka varrella oli huumeidenkäyttäjien käyttämä kohtauspaikka, josta olin itsekin löytänyt käytettyjä piikkejä. Tyttäreni oli tuolloin viidesluokkalainen.
Päätöstä ei ollut mahdollisuus muuttaa, vaan olisi ensin pitänyt ottaa tämä paikka vastaan ja alkaa anomaan muita vaihtoehtoja, jonka lopputulos ei välttämättä olisi johtanut mihinkään.
Peruutin muuton tämän takia. Peruutus tuli maksamaan kaikkiaan useita tuhansia euroja, jonka takia talous oli tiukilla pitkään.
Sitten kun se äiti on se erityisäiti, on mies ongelmissa ja ura katkolla 😁