Lue keskustelun säännöt.
HS: lahjakas oppilas vaatii tasoryhmiä
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakas joutuu sietämään tylsyyttä päiväkodissa, koulussa, jatko-opinnoissa ja töissä. Se on väistämätön osa elämää, jos selviytyy tehtävistä muiten paremmin ja tehokkaammin.
No, tämä on just se pointti. Mitä jos et turhautuisikaan siellä vaan sullekin olis haastavia tehtäviä? Joutuisit ponnistelemaan. Tästä vois olla loppupeleissä hyötyä sekä sulle että kaikille muille.
Olen keskustellut tästä sekä oppilaiden että opettajien kanssa. Etenkin yläkoulussa suuri osa lahjakkaista oppilaista kokee vaikeammat tehtävät eriarvoistavina. Siinä iässä on monenlaista kehitystehtävää menossa, ja usein on ihan hyvä, ettei nuoria vedetä loppuun siinä iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli 90-luvulla matikassa tasokurssit. Sai itse valita mihin menee ja kyllä se oli helpotus sekä taitaville että niille vähemmän taitaville. Oli mukava edetä reippaasti asiasta toiseen tai tehdä soveltavia tehtäviä ja sitten taas osan kanssa pysähdyttiin perusasioihin pidemmäksi aikaa.
En ollut mikään erityisen lahjakas mutta yksi lapsistani on. On todella turhauttavaa jankata perusasioita, kun on ostanut ne jo monta vuotta. En muista mitä omassa lapsuudessani oli mutta nyt matikassa edetään todella hitaasti ja on kertausta kertauksen perään.
Lapsi joka osasi 4-vuotiaana tehdä isosisaruksen ekaluokan matikankirjan, tekee niitä samoja tehtäviä edelleen 3 vuotta myöhemmin ollessaan nyt ekalla. Hän ei ole oppinut, eikä tällä menolla tule moneen vuoteen oppimaan matikantunneilla yhtään uutta asiaa. On vain oppinut inhoamaan matikantunteja, koska siellä on niin tylsää. Ylöspäin eriyttäminen on vain lisätehtäviä samoista aiheista, yhtään vaikeampia tehtäviä ei anneta.
Joo, varsinkin ala-asteella matikka oli naurettavan helppoa. Sitä teki helposti koko koulukirjan parissa viikossa. Mitäs sitten loppuvuosi? Kumitteli tehtäviä ja teki uudestaan. Tai opettaja torui, kun oli tehnyt liikaa.
Myöhemmin yläasteella ei matematiikka sitten enää kiinnostanutkaan.
Mun lapseni oli hyvä matematiikassa aivan pienestä saakka ja sai ylöspäin eriytettyä opetusta koko ala-asteen ajan. Mutta kas kummaa, nyt kahdeksannella luokalla häntäkään ei enää kiinnosta matematiikka.
Mistä tämä sitten johtuu? Alakoulussa opetetaan laskentoa, yläkoulussa siirrytään pikkuhiljaa matematiikkaan. Lukiossa lyhyt matematiikka on enimmäkseen laskentoa, pitkä taas matematiikkaa. Kaikki eivät matematiikassa pärjää, vaikka olisivat olleet hyviä laskennossa. Lisäksi murrosikä tekee omat tepposensa. Ei voi kaikesta syyttää opetusta.
Meillä oli aikoinaan oppikoulussa kolmannelta luokalta alkaen erikseen geometriaa ja algebraa. Kahdella ensimmäisellä luokalla oli vielä laskuoppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nykyään kaikki oppimateriaali on netissä, niin miten on mahdollista ettei ole jotain valtakunnallista lisätehtäväpankkia, mihin voisi ohjata osan tekemään lisätehtäviä kun varsinaiset tehtävät on tehty?
Ei niistä lisätehtävistä ole juuri iloa, kun on kuitenkin pakko istua siellä luokassa kuuntelemassa älämölöä eikä se itse koulunkäynti yhtään nopeammin edisty. Kyllä jo ysärillä olisi voinut kynällä ja paperilla tehdä lisätehtäviä, mutta en minä peruskoulusta sen nopeammin ulos päässyt ja jouduin istumaan vieressä, kun luokkakaverit heittelivät pulpetteja ja haistattelivat opettajille.
No mitä sä olisit tehnyt päästyäsi peruskoulusta ulos, jos se olisi ollut mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan tehdä matematiikassa kolme tasoryhmää niin, että myös suppeassa ryhmässä oppii riittävästi ja pystyy jatkamaan opintoja ammattikoulussa, joka antaa jatko-opintokelpoisuuden korkea-asteelle, niin se edellyttää, että suppea ryhmä on nykyisen tasoinen, ja ne kaksi muuta ovat nykyistä korkeammalla tasolla.
Tuo olisi ihan hyvää ja oikeaa ajattelua. Nyt vaan tehtiin juuri äsken ihan päinvastoin, lyhyt matikka kohotettiin valintajärjestelmän pisteytyksessä käytännössä muilla kuin teknis-tieteellisillä aloilla lähes samalle tasolle kuin vastaava pitkän arvosana. Perustelu oli suomalaistyylinen: no ei ne lyhyen matikan käyneet ole sen huonompia kuin pitkän se on katsos vaan erilaista matikkaa. Hienoa päättelyä tosiaan taas kerran.
Kannattaa siisn hakeutua teknillisille aloille jos sinne on vielä osaamiseen liittyvää valintaa?
No joo, ja näkyyhän se siinä tietysti että matematiikan ja fysiikan laitoksilla tai vaativammilla tekniikan aloilla tiedekorkeakouluissa ei juuri häiriköitä tai mölisijöitä näy. Mukavia opiskelupaikkoja oikeasti tiedonhaluisille ja osaamisensa kehittämisestä kiinnostuneille siis. Hyvä että on vielä sellaisiakin. Lääkiskin muuten, mutta siellä on kyllä sitten paljon lähinnä sitä rahanahnetta porukkaa.
Opiskelin aikoinaan Teknillisessä korkeakoulussa fysiikkaa ja ei siellä kaikki loppuun asti viihtyneet kun osa kursseista on aika vaativia. Matematiikan kurssit sujuivat lähes kaikilta ihan hyvin (linkina takana luentomateriaalia vähän yli 1000 sivua https://users.aalto.fi/~mvermeer/calculus.pdf) mutta fysiikan kurssit olivat aika monelle haastavia. Sitten kun oppi vähän lisää matematiikkaa niin sujuivat paremmin klassinen kenttäteoria jne.
Kursseihin liittyi laskuharjoituksia ja tehtiin selväksi että laskemaan oppii vaan laskemalla. Jos joku asia oli vaikea niin opettaja sen kyllä selvitti. Etukäteen tehdyistä tehtävistä sai pisteitä ja kurssin läpäiseminen oli aika helppoa jos oli edes vähän ponnistellut. Ei ollut räyhääjiä luennoilla tai muualla ja tentteihin opiskeltiin tosissaan Dommalla.
Oma tie vei sitten valmistumisen jälkeen muiden opintojen pariin mutta mitä olen sen ajan opiskelukavereiden toimintaa seurannut niin suurin osa on pärjännyt hyvin ja edennyt professoritasolla aina Amerikkaa myöten.
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, itse olen sieltä tyhmemmästä päästä.
Mielestäni ne ketkä osaavat ja pärjäävät, pitäisi saada nopeutettua opintojaan jotta resurssia jäisi meille heikommille.
Mallia urheilusta, tuskin barkovista, selänteestä tai grezkystä olisi tullut sitä mitä heistä tuli, jos treeneissä olisi keskitytty hassuttamaan itseään huomattavasti heikompia.
T. Tavallinen tyhmä
Koulutus ja kouluosaaminen eroaa ammattiurheilusta sillä ratkaisevalla tavalla, että ammattiurheilun kohdalla halutaan löytää huippulahjakkuuksia ja olla tuhlaamatta vähemmän lahjakkaisiin resursseja, kun taas koulutuksen suhteen halutaan, että kaikki oppisivat.
Koulutus vertautuu ehkä paremmin terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan, jota toivotaan niiltäkin, jotka eivät ole erityisen liikunnallisia. Esimerkiksi juuri koululiikunnan tarkoituksena ei varmaankaan ole niinkään etsiä ja tukea lahjakkuuksia, vaan laittaa myös vähemmän liikunnalliset tutustumaan eri liikuntamuotoihin ja lajeihin.
Yhteiskuntaa hyödyttäisi eniten se, että lahjakkaat saavuttavat täyden potentiaalinsa.
Sekin on kiva, että kaikki oppivat jotain. Nämä kaksi asiaa voivat aivan hyvin toteutua yhtä aikaa: itse asiassa ne toteutuvat molemmat PAREMMIN, jos ne selvästi lahjakkaat ja motivoituneet otetaan omaan, nopeammin etenevään ryhmäänsä jolle opetetaan enemmän, ja sitten ne hitaammin oppivat ja vähemmän motivoituneet opetetaan rauhallisemmin ja perusteellisemmin.
Itse olen niitä, jotka eivät peruskoulussa tehneet yhtään mitään ja silti keskiarvo oli välillä yli 9. Eihän siinäkään mitään järkeä ole.
Inkluusio on vähän kuin kommunismi. Hirveän kaunis ajatus, vahinko vaan ettei toimi käytännössä lainkaan, koska me ihmiset emme yksinkertaisesti toimi tuontyyppisellä logiikalla, vaan jokainen tarvitsee sopivaa motivointia ja ponnistelua.
Minä ajattelen juuri toisin. Lahjakkaat pärjäävät aina. Heille oppiminen on niin vaivatonta, että heistä kyllä tulee kirurgeita tai tuomareita tai he lähtevät ulkomaalaisiin yliopistoihin ja luovat uraa siellä.
Mutta sitten jos meidän koulumme keskikasti tyhmenee, meillä on kohta maa täynnä nykyistä tyhmempiä poliiseja, sairaanhoitajia, opettajia ja insinöörejä. Mitenkäs sitten suu pannaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, itse olen sieltä tyhmemmästä päästä.
Mielestäni ne ketkä osaavat ja pärjäävät, pitäisi saada nopeutettua opintojaan jotta resurssia jäisi meille heikommille.
Mallia urheilusta, tuskin barkovista, selänteestä tai grezkystä olisi tullut sitä mitä heistä tuli, jos treeneissä olisi keskitytty hassuttamaan itseään huomattavasti heikompia.
T. Tavallinen tyhmä
Koulutus ja kouluosaaminen eroaa ammattiurheilusta sillä ratkaisevalla tavalla, että ammattiurheilun kohdalla halutaan löytää huippulahjakkuuksia ja olla tuhlaamatta vähemmän lahjakkaisiin resursseja, kun taas koulutuksen suhteen halutaan, että kaikki oppisivat.
Koulutus vertautuu ehkä paremmin terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan, jota toivotaan niiltäkin, jotka eivät ole erityisen liikunnallisia. Esimerkiksi juuri koululiikunnan tarkoituksena ei varmaankaan ole niinkään etsiä ja tukea lahjakkuuksia, vaan laittaa myös vähemmän liikunnalliset tutustumaan eri liikuntamuotoihin ja lajeihin.
Ja kas näin, tällä tavalla Suomesta jää uupumaan ne todelliset huiput, koska se nuoruuden talenttimateriaali hukataan tavallisten tyhmien kanssa jarrutellessa.
Ei se, että huipuille olisi oma opetus, tarkoita sitä että hitaamman pudotetaan kokonaan oppimisen ääreltä pois.
T. Tavallinen tyhmä
Koulumenestyksessä on sama juttu kuin urheilussa. Vasta murrosiän jälkeen tiedetään, ketkä ovat niitä oikeasti lahjakkaita. Siksi liian aikainen tasoryhmiin jako johtaa siihen, että pienessä maassa ei niitä oikeasti lahjakkaita löydy.
Vierailija kirjoitti:
”Koko koulupäivän sisällön pystyisi opiskelemaan itse tunnissa kotona. Tekisi mieli lintsata, niin pystyisin oppimaan ja keskittymään paremmin. Se on aivan hirveää.”
"...tasapäistävän koulun lopputuloksena niin sanotut hyvät oppilaat eivät vain menetä motivaatiotaan opiskeluun, vaan heitä myös kiusataan herkästi eli haukutaan nörteiksi. Ja ne, joilla opiskelu on vaikeaa, kokevat huonommuutta niiden rinnalla, jotka tuntuvat saavan hyviä numeroita lähes tekemättä mitään. Kun opeteltavat asiat ovat liian vaikeita, nämä oppilaat alkavat pelleillä ja sekoilla luokassa, mikä taas tekee opiskelusta liki mahdotonta muille."
”Ilmeisesti tasa-arvoa on, että laitetaan kaikki samaan huoneeseen. Sitten siellä kiroillaan, juostaan ulos luokasta kavereita moikkaamaan, sekoillaan kännykällä ja sanotaan opettajalle tai toisille, että tapa ittes. Todella huonolle käytökselle ei ole mitään seurauksia, opettajat eivät edes heitä pois luokasta”
”On lapsellista ja tyhmää ajatella, että me kaikki oppilaat olisimme samanlaisia. Kysymykseni poliitikoille on, että kenelle tämä on tasa-arvoa?”
"Pisa-tutkimukset osoittavat peruskoulun epäonnistuvan lahjakkaimpien oppilaiden koulutuksessa: suomalaisten paras neljännes on lähempänä huippumaiden toiseksi parasta kvartaalia kuin parasta. Muun muassa professorit Timo Tossavainen ja Kirsi Tirri ovat arvostelleet lahjakkaiden yksin jättämistä. Oppilaiden valmiuksissa on eroja ja Tossavaisen mielestä se pitäisi hyväksyä. Hän ja iso joukko matemaatikoita vaati jo vuonna 2019 tasokurssien palauttamista matematiikan opetukseen. Tirri puolestaan on huomauttanut, että tasa-arvoisen opetuksen tulisi tarkoittaa myös lahjakkaiden huomioimista. Kotikoulun lisääntyminen Suomessa liittyy Tirrin mukaan osittain siihen, että lahjakkaiden oppilaiden vanhemmat ajattelevat lastensa oppivan paremmin kotona kuin koulussa."
"Tasoryhmät nousevat aika ajoin esiin vastauksena heikentyneisiin oppimistuloksiin. Suomen peruskoulussa oli vuoteen 1985 asti tasokurssit matematiikassa, ruotsissa ja englannissa. Kursseista luovuttiin, sillä ne koettiin leimaavaksi, eikä jako aina perustunut todelliseen osaamiseen. Työväenluokan pojat olivat alimmilla tasokursseilla yliedustettuina. Nyt varsinaisia tasoryhmiä ei ole, mutta toisaalta esimerkiksi painotusluokilla on niiden piirteitä. Tasoryhmittelyn voi toteuttaa monella tapaa. Tutkimusten mukaan saman ikäluokan sisäisen tasoryhmittelyn keskimääräinen vaikutus osaamiseen on olematon. Sen sijaan opintojen nopeuttamisella näyttää olevan eniten myönteisiä vaikutuksia oppimiseen."
"Yliopisto-lehdessä viime vuonna julkaistussa artikkelissa yliopistonlehtori Olli-Pekka Malinen ja kasvatustieteen professori Kristiina Brunila painottavat, että tasoryhmät ovat ennen kaikkea arvokysymys. Halutaanko maksimoida lahjakkaiden osaaminen vai halutaanko koko ikäluokan oppivan yhdessä? Yleinen argumentti tasoryhmiä vastaan on, että niiden jaottelu huonoihin ja hyviin muodostuu pysyväksi ja leimaavaksi."
”Ei ole niin, että vain jakamalla oppilaat ryhmiin tason mukaan osalle syntyy identiteetti, että he olisivat huonoja. Kyllä sama tapahtuu myös tasapäistävässä luokassa, jossa osa oppilaista näkee, miten he saavat suurella työllä seiskan ja toiset kympin tuskin tekemättä mitään. Se vasta epämotivoivaa onkin. Poliitikot näkevät nämä asiat Pisa-tulosten laskuna. Minä näen ne joka päivä, kun menen kouluun. Nämä ovat isoja asioita, jotka vaikuttavat ihmisten tulevaisuuteen, eivät vain minun.”
Kiitos, osaan hakea tiedon aivan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, itse olen sieltä tyhmemmästä päästä.
Mielestäni ne ketkä osaavat ja pärjäävät, pitäisi saada nopeutettua opintojaan jotta resurssia jäisi meille heikommille.
Mallia urheilusta, tuskin barkovista, selänteestä tai grezkystä olisi tullut sitä mitä heistä tuli, jos treeneissä olisi keskitytty hassuttamaan itseään huomattavasti heikompia.
T. Tavallinen tyhmä
Koulutus ja kouluosaaminen eroaa ammattiurheilusta sillä ratkaisevalla tavalla, että ammattiurheilun kohdalla halutaan löytää huippulahjakkuuksia ja olla tuhlaamatta vähemmän lahjakkaisiin resursseja, kun taas koulutuksen suhteen halutaan, että kaikki oppisivat.
Koulutus vertautuu ehkä paremmin terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan, jota toivotaan niiltäkin, jotka eivät ole erityisen liikunnallisia. Esimerkiksi juuri koululiikunnan tarkoituksena ei varmaankaan ole niinkään etsiä ja tukea lahjakkuuksia, vaan laittaa myös vähemmän liikunnalliset tutustumaan eri liikuntamuotoihin ja lajeihin.
Yhteiskuntaa hyödyttäisi eniten se, että lahjakkaat saavuttavat täyden potentiaalinsa.
Sekin on kiva, että kaikki oppivat jotain. Nämä kaksi asiaa voivat aivan hyvin toteutua yhtä aikaa: itse asiassa ne toteutuvat molemmat PAREMMIN, jos ne selvästi lahjakkaat ja motivoituneet otetaan omaan, nopeammin etenevään ryhmäänsä jolle opetetaan enemmän, ja sitten ne hitaammin oppivat ja vähemmän motivoituneet opetetaan rauhallisemmin ja perusteellisemmin.
Itse olen niitä, jotka eivät peruskoulussa tehneet yhtään mitään ja silti keskiarvo oli välillä yli 9. Eihän siinäkään mitään järkeä ole.
Inkluusio on vähän kuin kommunismi. Hirveän kaunis ajatus, vahinko vaan ettei toimi käytännössä lainkaan, koska me ihmiset emme yksinkertaisesti toimi tuontyyppisellä logiikalla, vaan jokainen tarvitsee sopivaa motivointia ja ponnistelua.
Minä ajattelen juuri toisin. Lahjakkaat pärjäävät aina. Heille oppiminen on niin vaivatonta, että heistä kyllä tulee kirurgeita tai tuomareita tai he lähtevät ulkomaalaisiin yliopistoihin ja luovat uraa siellä.
Mutta sitten jos meidän koulumme keskikasti tyhmenee, meillä on kohta maa täynnä nykyistä tyhmempiä poliiseja, sairaanhoitajia, opettajia ja insinöörejä. Mitenkäs sitten suu pannaan?
Lahjakkkaankin on opittava oppimaan ja siedettävä erilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun kaikkien nepsyjen erikoistarpeetkin otetaan huomioon, miksei myös muita lahjakkaampien erityistarpeita oteta huomioon?"
Suurin osa ihmisistä tuntuu olevan jossain määrin "nepsyjä" tai "nepsy"-piirteisiä. Se on haluttu normi, joka edelleen otetaan huomioon. Siksi "lahjakkaita" ja heidän "eritystarpeitaan" on turha ottaa erikseen huomioon. Kuvittelisivat pian olevansa hyviä ihmisiä sellaisenaan. Se ei ole koulusysteemin tarkoitus.
Eikös samat ihmiset yleensä pidä itseään nepsyinä ja lahjakkaina?
Mun mielestäni ongelma on narsismi. Se, että aika monen mielestä joko itse tai oma lapsi ansaitsee parempaa kuin muut. Tässäkin tasoryhmäkeskustelussa se näkyy.
Kun oppilaat testataan osaamisensa suhteen, niin kyse ei ole vanhemman mielipiteestä.
Siinäpä vasta huuto tulisikin, kun niiden omasta mielestään parasta ansaitsevien muksujen vanhemmat saisivat kuulla lapsensa olevan siellä B-ryhmässä.
Tämä on niin nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on koulussa maassa jossa käytetään tasoja. Ei siitä ainakaan alakoulussa tehdä erityistä numeroa. Kaikki ovat samassa luokassa, mutta osa kulkee nopeammin ja osa hitaammin. Kotitehtävät ovat erilaiset. Me vanhempina emme edes tiedä millä tasolla lapsi on kuin todistuksen perusteella. Ehkä sen saisi opettajalta kysyttyä, mutta itselle ainakin riittää, että teemme kotona sen mitä opettaja määrää.
Mikä maa?
T. Mahdollisuus asua eri maassa työn puolesta
Olin kouluaikana matikan keskikurssilla. Se oli oikein hyvä ratkaisu. Opettaja oli hyvä ja taso itselleni sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussa osaamisesta ja oppimisesta on tullut melkein rikos.
Pari vuotta sitten puitiin poikani koulukiusaamista, kaksi luokan tyttöä väitti, että poikani kiusaa. Kuraattori ja koulupsykologi olivat samoilla linjoilla ja sitten istuttiin ryhmänä opettajan kanssa pohtimaan, että mitä tehdä. Kysyin, miten poikani kiusaa ja vastaus oli, että kertomalla olevansa hyvä ja paras, koska saa kokeista kymppejä. Kysyin, nimitteleekö hän muita tyhmiksi - ei. Kysyin, lyökö, onko väkivaltainen - ei. Estääkö muita onnistumasta - ei. Ainoa kiusaamismuoto oli tuo osaaminen ja sen tekeminen näkyväksi.
Koulupsykologin mielestä se aiheutti tytöissä huonommuudentunnetta, he menettivät oppimisintonsa. Koulukuraattori ehdotti, että pojalleni voitaisiin antaa kokeissa numeroksi 7, vaikka hän osaisi kaiken, koska sillä tavalla tuettaisiin tyttöjä, jotka yleensä saivat arvosanan 5 tai 6, heille tulisi tunne, että he ovat aika lailla hyviä, jo poikani ei saa kymppiä. Opettaja ei suostunut tähän, hänen mielestään oppimisesta tulee palkita ja koenumero on se palkinto. No annetaan tytöille kokeista 10, he kokevat onnistuneensa. Opettaja ei suostunut tähänkään.
Pidin koko episodia täysin absurdina näytelmänä, jossa kouluun vakavasti suhtautuvasta oppilaasta tehtiin pahis, koska hän luki kokeisiin, osasi ja osoitti sen. Nähtävästi samanlaista on muuallakin.
Oon entinen koulupsykologi, ja en hetkeäkään usko, että kukaan psykologi olisi ehdottanut, että annetaan huonoille oppilaille kympit, ettei niille tule paha mieli. Tai puhumattakaan siitä, että kuraattori olisi ehdottanut kympin oppilaalle oikean kiitettävän numeron sijasta seiskaa.🙄
Ja sivuhuomautuksena: myös sellainen käytös on huonoa ja eräänlaista kiusaamista, että huutelee ja lällättelee isoon ääneen luokassa, että oon paras. Oon itse entinen kympin oppilas, eikä olisi tullut mieleenkään huudella tuollaisia "oon paras" tai oikein hieroa naamaan omaa onnistumista kutosen oppilaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakas joutuu sietämään tylsyyttä päiväkodissa, koulussa, jatko-opinnoissa ja töissä. Se on väistämätön osa elämää, jos selviytyy tehtävistä muiten paremmin ja tehokkaammin.
Hyvä pointti, ja tylsyys sopivassa määrin mahdollistaa asioiden pohtimisen ja luovia innovaatioita, ym. Toisaalta tylsyys on eri asia kuin levoton ympäristö, jossa ei voi keskittyä.
Luovat innovaatiot vaativat ennen kaikkea kognitiivisia kykyjä, tietoa ja osaamista. Tylsyyden korostaminen innovaatioiden ja keksintöjen alkuperänä on vähän höpsöä.
Me pelasimme vielä lukiossakin hyppytunneilla korttia ja analysoimme tylsempien aineiden tunneilla mm. urheiluvedonlyöntikohteiden todennäköisyyksiä. Pitkä matematiikka oli oikeastaan ainoa aihe, joka vaati melko täysipainoista keskittymistä.
Lahjakkaille pitäisi olla oma opinpolkunsa peruskoulussa. Käytännössä on vain hankala identifioida kuka on aidosti lahjakas. Älykkyysosamäärä sopii hyvin heikkolahjaisuuden identifioimiseen, mutta soveltuu paljon huonommin lahjakkuuden tunnistamiseen. Ei ole olemassa objektiivista ja luotettavaa mittaria, joka riittävän luotettavasti paljastaisi lahjakkuuden. Lahjakkuuteen kuuluu myös intuitio, joka toimii luovuuden pohjana, eikä intuitiota pystytä objektiivisesti mittaamaan. Objektiivinen mittari on välttämätön käytännössä mielivaltaisuuden poistamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aimmin on ollut suppea, keski ja laaja-tasot. Ne toimivat mainiosti. Noiden lisäksi oli tarkkailuluokat.
Mitä on nyt tilalla? Inkluusio.
Silloin kun minä olin peruskoulussa, oli kolme tasoa (suppea, keski ja laaja) englannissa ja matematiikassa, ja kaksi taosa (suppea ja laaja) ruotsissa. Keskikurssin tai laajan valinneet saivat kelpoisuuden hakea lukioon. Suppeita valinneet saivat hakea ammattikouluun. Siinä mielessä tuo oli huono, että ne valinnat tehtiin jo 6. luokalla 12-13-vuotiaina, ja siinä samalla päätettiin aika tärkeä asia tulevaisuuden kannalta. Suppeille kursseille meni erityisesti työläisperheiden poikia, joten järjestelmä lukitsi yhteiskuntaluokkia. Suppeista ryhmistä muodostui usein aika levottomia, vaikka tarkkailuluokat olikin erikseen. Ehkä suppeissa ryhmissäkin olisi ollut hyvä pitää pienempiä ryhmiä. Vaikka tasokursseissa oli hyviä puolia, ei ne minusta siis nyt mitenkään mainiosti toimineet. Jos tasokurssit halutaan palauttaa, niin kannattaa kiinnittää huomiota noihin ongelmiin.
Tasokurssit voisivat lähteä siltä pohjalta, että nykyinen perustaso antaa valmiudet myös lukioon, ja laaja taso olisi vain bonusta sen päälle. Toista astetta voisi ehkä myös nopeuttaa siten, että jos on suorittanut peruskoulussa laajan kurssin, niin lukiossa ja ammattikoulussa voisi osoittaa osaamisensa pelkillä kokeilla, eikä kurssia tarvitsisi suorittaa kokonaan.
Tai sitten niin, että tasokursseja ei saisi valita itse, vaan ne määräytyisivät automaattisesti oppilaan tason mukaan? Kannattaa ehkä miettiä, onko lukioon muutenkaan mitään järkeä mennä, jos jo peruskoulussa on isoja vaikeuksia oppimisessa.
Peruskoulussa on ollut aina vain yksi taso oikeasti lahjakkaille, erittäin helppo.
Peruskoulu opettaa perustaidot, lukio yleissivistystä. Elämä alkaa vasta sen jälkeen. Ei Suomessa taida niin paljoa olla todellisia ääripään lahjakkuuksia, joille kannattaisi järjestää oikopolkua esim. yliopistoon tai työelämään teininä. Maailmalla näitä on kyllä, esim. IBM tekoälykoulutusmateriaaleissa 15 vuotias kaveri esitelmöi koneoppimisalgoritmeista.
EiSuomessa valitettavasti tule koskaan enää toteutumaan tasoryhmät. Syyt:
1) vasemmistolaisuus, tasoryhmät koetaan epätasa-arvoisina
2) maa-han-muut-to
Kyllähän kotitausta hyvin paljon vaikuttaa, vaikka ei tietenkään puhtaasti. On siitä tutkimusta. Enkä ole vasemmistolainenkaan, vaan aivan umpikeskiuokkaisesta kodista.