Lue keskustelun säännöt.
HS: lahjakas oppilas vaatii tasoryhmiä
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aimmin on ollut suppea, keski ja laaja-tasot. Ne toimivat mainiosti. Noiden lisäksi oli tarkkailuluokat.
Mitä on nyt tilalla? Inkluusio.
Silloin kun minä olin peruskoulussa, oli kolme tasoa (suppea, keski ja laaja) englannissa ja matematiikassa, ja kaksi taosa (suppea ja laaja) ruotsissa. Keskikurssin tai laajan valinneet saivat kelpoisuuden hakea lukioon. Suppeita valinneet saivat hakea ammattikouluun. Siinä mielessä tuo oli huono, että ne valinnat tehtiin jo 6. luokalla 12-13-vuotiaina, ja siinä samalla päätettiin aika tärkeä asia tulevaisuuden kannalta. Suppeille kursseille meni erityisesti työläisperheiden poikia, joten järjestelmä lukitsi yhteiskuntaluokkia. Suppeista ryhmistä muodostui usein aika levottomia, vaikka tarkkailuluokat olikin erikseen. Ehkä suppeissa ryhmissäkin olisi ollut hyvä pitää pienempiä ryhmiä. Vaikka tasokursseissa oli hyviä puolia, ei ne minusta siis nyt mitenkään mainiosti toimineet. Jos tasokurssit halutaan palauttaa, niin kannattaa kiinnittää huomiota noihin ongelmiin.
Tasokurssit voisivat lähteä siltä pohjalta, että nykyinen perustaso antaa valmiudet myös lukioon, ja laaja taso olisi vain bonusta sen päälle. Toista astetta voisi ehkä myös nopeuttaa siten, että jos on suorittanut peruskoulussa laajan kurssin, niin lukiossa ja ammattikoulussa voisi osoittaa osaamisensa pelkillä kokeilla, eikä kurssia tarvitsisi suorittaa kokonaan.
Juu, tuossa on ideaa. Olisi hyvä, ettei enää palattaisi siihen umpiperään, mikä tuolloin oli suppeiden kurssien ongelma. Ehkä ei tarvita kolmea tasoa kuten ennen. Voisi olla vain tuo perustaso (entinen keskitaso) ja laaja taso.
Mutta jäin miettimään tuota osaamisen osoittamista toisella asteella, että eikös aiemmin hankitun osaamisen osoittaminen tentillä pitäisi olla mahdollista ihan riippumatta siitä, missä ja miten osaaminen on hankittu. Ei kai se siitä riipu, millä kurssilla on ollut, vai onko esimerkiksi oppinut englantia vaihdossa, kielikurssilla tai asumalla ulkomailla. Osaaminenhan siinä pitäisi ratkaista, eikä se, miten se on hankittu.
Mietin myös, että ratkaiseeko vain kolmen aineen tasokurssit niitä ongelmia, mitä tällä hetkellä on peruskoulussa. Ptäisikö tasokursseja olla myös äidinkielessä - ja ehkä muissakin aineissa?
Kahtiajako voi olla ongelmallista, etenkin jos siihen perustason ryhmään tulisi myös nykyiset häiriköt, eikä luotaisi heille erityisluokkia. Kyllä silloin olisi hyvä olla kolmen tasoiset ryhmät: perustaso 5-6 oppilaille, ahkerien ryhmä 7-8 oppilaille ja supertaso 9-10 oppilaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kun kaikkien nepsyjen erikoistarpeetkin otetaan huomioon, miksei myös muita lahjakkaampien erityistarpeita oteta huomioon?"
Suurin osa ihmisistä tuntuu olevan jossain määrin "nepsyjä" tai "nepsy"-piirteisiä. Se on haluttu normi, joka edelleen otetaan huomioon. Siksi "lahjakkaita" ja heidän "eritystarpeitaan" on turha ottaa erikseen huomioon. Kuvittelisivat pian olevansa hyviä ihmisiä sellaisenaan. Se ei ole koulusysteemin tarkoitus.
Eikös samat ihmiset yleensä pidä itseään nepsyinä ja lahjakkaina?
Mun mielestäni ongelma on narsismi. Se, että aika monen mielestä joko itse tai oma lapsi ansaitsee parempaa kuin muut. Tässäkin tasoryhmäkeskustelussa se näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunneilla voi lukea vaikka omiin harrastuksiin liittyviä juttuja. Nimimerkillä kokemusta on. Ei ole mikään kiire rynnätä aikuisten elämään. Enemmän tai vähemmän stressaavaa elämää joutuu viettämään kuitenkin sen 40-50 vuotta.
Omiin harrastuksiin liittyviä juttuja voi lukea vaikka kotonakin. Miksi lahjakas edes käy sitten koulua, jos häntä ei tueta oppimisessa, ainoastaan alisuorittajia tuetaan?
Se lahjakas ehtii omaksumaan tarvittavat asiat 18-vuotiaanakin aivan yhtä helposti.
Mutta hän ehtisi omaksua paljon enemmän ja kehittyä pidemmlle, ellei olisi kiviriippana kaikkia alimpia yhteisiä nimittäjiä. Kai jopa sinä sen tajuat?
Tässä kyllä haisee 2020-luku. Kaikkien mielestä on täysin mahdoton ajatus, että oma lapsi oli sellainen alin yhteinen nimittäjä. Jos näin kävisi, raivottaisiin ja itkettäisiin erityistä tukea.
Muistakaa, että mikään ei etene ennen kuin olette valmiita hylkäämään ajatuksen tasa-arvosta. Ihmiset eivät ole tasa-arvoisia ja niin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan tehdä matematiikassa kolme tasoryhmää niin, että myös suppeassa ryhmässä oppii riittävästi ja pystyy jatkamaan opintoja ammattikoulussa, joka antaa jatko-opintokelpoisuuden korkea-asteelle, niin se edellyttää, että suppea ryhmä on nykyisen tasoinen, ja ne kaksi muuta ovat nykyistä korkeammalla tasolla.
Tuo olisi ihan hyvää ja oikeaa ajattelua. Nyt vaan tehtiin juuri äsken ihan päinvastoin, lyhyt matikka kohotettiin valintajärjestelmän pisteytyksessä käytännössä muilla kuin teknis-tieteellisillä aloilla lähes samalle tasolle kuin vastaava pitkän arvosana. Perustelu oli suomalaistyylinen: no ei ne lyhyen matikan käyneet ole sen huonompia kuin pitkän se on katsos vaan erilaista matikkaa. Hienoa päättelyä tosiaan taas kerran.
Kannattaa siisn hakeutua teknillisille aloille jos sinne on vielä osaamiseen liittyvää valintaa?
No joo, ja näkyyhän se siinä tietysti että matematiikan ja fysiikan laitoksilla tai vaativammilla tekniikan aloilla tiedekorkeakouluissa ei juuri häiriköitä tai mölisijöitä näy. Mukavia opiskelupaikkoja oikeasti tiedonhaluisille ja osaamisensa kehittämisestä kiinnostuneille siis. Hyvä että on vielä sellaisiakin. Lääkiskin muuten, mutta siellä on kyllä sitten paljon lähinnä sitä rahanahnetta porukkaa.
Niin, asiassa on monta monessa. Itse olin peruskoulussa häirikkö ja mölisijä. Lukiossa en ehkä enää häirikkö mutta jonkinlainen luokan pelle silti ja keskityin enemmän muuhun kuin kouluun. Koulu oli aina sairaan helppoa eikä vaatinut mitään, paitsi matematiikka hieman mutta silti se meni oikein hyvin eli pitkän matikan kaikki kurssit hyvin arvosanoin. Samalla se oli armottoman tylsää ja hain sisältöä oheistoiminnoista, kuten tyttöjen hauskuutus ja opettajien koettelu. Kirjoitin E:n paperit näkemättä lainkaan vaivaa. Hain ja pääsin teknilliseen korkeakouluun. Siellä en enää pelleillyt ja mölissyt koska ensimmäistä kertaa koulussa oli tarpeeksi kiinnostavaa ja haastavaa jotta huomio keskittyi siihen ensi sijassa. Tasoryhmissä olisi varmasti ollut toisenlaista menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun kaikkien nepsyjen erikoistarpeetkin otetaan huomioon, miksei myös muita lahjakkaampien erityistarpeita oteta huomioon?"
Suurin osa ihmisistä tuntuu olevan jossain määrin "nepsyjä" tai "nepsy"-piirteisiä. Se on haluttu normi, joka edelleen otetaan huomioon. Siksi "lahjakkaita" ja heidän "eritystarpeitaan" on turha ottaa erikseen huomioon. Kuvittelisivat pian olevansa hyviä ihmisiä sellaisenaan. Se ei ole koulusysteemin tarkoitus.
Eikös samat ihmiset yleensä pidä itseään nepsyinä ja lahjakkaina?
Mun mielestäni ongelma on narsismi. Se, että aika monen mielestä joko itse tai oma lapsi ansaitsee parempaa kuin muut. Tässäkin tasoryhmäkeskustelussa se näkyy.
Kun oppilaat testataan osaamisensa suhteen, niin kyse ei ole vanhemman mielipiteestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nykyään kaikki oppimateriaali on netissä, niin miten on mahdollista ettei ole jotain valtakunnallista lisätehtäväpankkia, mihin voisi ohjata osan tekemään lisätehtäviä kun varsinaiset tehtävät on tehty?
Ei niistä lisätehtävistä ole juuri iloa, kun on kuitenkin pakko istua siellä luokassa kuuntelemassa älämölöä eikä se itse koulunkäynti yhtään nopeammin edisty. Kyllä jo ysärillä olisi voinut kynällä ja paperilla tehdä lisätehtäviä, mutta en minä peruskoulusta sen nopeammin ulos päässyt ja jouduin istumaan vieressä, kun luokkakaverit heittelivät pulpetteja ja haistattelivat opettajille.
Käytännössä lisätehtävät ovat vain rangaistus siitä, että olet fiksu ja osaat.
Itse opin jo tokaluokalla, että ei kannata tehdä tehtäviä nopeasti, koska sitten joudut vaan tekemään lisää samaa paskaa. Ei se tarkoita, että pääsisit nopeammin eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aimmin on ollut suppea, keski ja laaja-tasot. Ne toimivat mainiosti. Noiden lisäksi oli tarkkailuluokat.
Mitä on nyt tilalla? Inkluusio.
Silloin kun minä olin peruskoulussa, oli kolme tasoa (suppea, keski ja laaja) englannissa ja matematiikassa, ja kaksi taosa (suppea ja laaja) ruotsissa. Keskikurssin tai laajan valinneet saivat kelpoisuuden hakea lukioon. Suppeita valinneet saivat hakea ammattikouluun. Siinä mielessä tuo oli huono, että ne valinnat tehtiin jo 6. luokalla 12-13-vuotiaina, ja siinä samalla päätettiin aika tärkeä asia tulevaisuuden kannalta. Suppeille kursseille meni erityisesti työläisperheiden poikia, joten järjestelmä lukitsi yhteiskuntaluokkia. Suppeista ryhmistä muodostui usein aika levottomia, vaikka tarkkailuluokat olikin erikseen. Ehkä suppeissa ryhmissäkin olisi ollut hyvä pitää pienempiä ryhmiä. Vaikka tasokursseissa oli hyviä puolia, ei ne minusta siis nyt mitenkään mainiosti toimineet. Jos tasokurssit halutaan palauttaa, niin kannattaa kiinnittää huomiota noihin ongelmiin.
Tasokurssit voisivat lähteä siltä pohjalta, että nykyinen perustaso antaa valmiudet myös lukioon, ja laaja taso olisi vain bonusta sen päälle. Toista astetta voisi ehkä myös nopeuttaa siten, että jos on suorittanut peruskoulussa laajan kurssin, niin lukiossa ja ammattikoulussa voisi osoittaa osaamisensa pelkillä kokeilla, eikä kurssia tarvitsisi suorittaa kokonaan.
Tai sitten niin, että tasokursseja ei saisi valita itse, vaan ne määräytyisivät automaattisesti oppilaan tason mukaan? Kannattaa ehkä miettiä, onko lukioon muutenkaan mitään järkeä mennä, jos jo peruskoulussa on isoja vaikeuksia oppimisessa.
Niinpä. Ei kovin heikoilla papereilla yleensä edes pääse lukioon. Mutta jos pisteet kuitenkin riittävät lukioon, eikä tiedä, mikä ammatti voisi kiinnostaa, niin yleensä se yksi vuosi lukioa ei mene hukkaan, vaikka jäisi siis kesken, jos siellä kuitenkin jotain oppiikin, ja lisäksi oppii tuntemaan vähän itseäänkin paremmin. On se lukio paljon parempi vaihtoehto kuin jäädä vain kotiin. Se on kuitenkin yleissivistävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se olla myös hyvä jos jokainen oppilas voisi valita kahdesta ryhmästä, motivoituneet ja ei-motivoituneet ja sitoutua sitten sen ryhmän pelisääntöihin minkä on valinnut. Tuolloin kukaan ulkopuolinen ei päätä että onko oppilas tyhmä vai älykäs, mikä mun mielestä on tuon tasoryhmäjaottelun ongelma. En kyllä haluaisi olla ei-motivoituneiden oppilaiden opettaja
Juurikin näin, eikö lukiossakin ole pitkä matematiikka ja lyhyt. Siinä on jo tasoerot mutta jako perustuu motivaatioon eikä älykkyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa osaamisesta ja oppimisesta on tullut melkein rikos.
Pari vuotta sitten puitiin poikani koulukiusaamista, kaksi luokan tyttöä väitti, että poikani kiusaa. Kuraattori ja koulupsykologi olivat samoilla linjoilla ja sitten istuttiin ryhmänä opettajan kanssa pohtimaan, että mitä tehdä. Kysyin, miten poikani kiusaa ja vastaus oli, että kertomalla olevansa hyvä ja paras, koska saa kokeista kymppejä. Kysyin, nimitteleekö hän muita tyhmiksi - ei. Kysyin, lyökö, onko väkivaltainen - ei. Estääkö muita onnistumasta - ei. Ainoa kiusaamismuoto oli tuo osaaminen ja sen tekeminen näkyväksi.
Koulupsykologin mielestä se aiheutti tytöissä huonommuudentunnetta, he menettivät oppimisintonsa. Koulukuraattori ehdotti, että pojalleni voitaisiin antaa kokeissa numeroksi 7, vaikka hän osaisi kaiken, koska sillä tavalla tuettaisiin tyttöjä, jotka yleensä saivat arvosanan 5 tai 6, heille tulisi tunne, että he ovat aika lailla hyviä, jo poikani ei saa kymppiä. Opettaja ei suostunut tähän, hänen mielestään oppimisesta tulee palkita ja koenumero on se palkinto. No annetaan tytöille kokeista 10, he kokevat onnistuneensa. Opettaja ei suostunut tähänkään.
Pidin koko episodia täysin absurdina näytelmänä, jossa kouluun vakavasti suhtautuvasta oppilaasta tehtiin pahis, koska hän luki kokeisiin, osasi ja osoitti sen. Nähtävästi samanlaista on muuallakin.
Kultaisella ysärillä sun pojallesi oltaisiin annettu muutaman kerran kuonoon, ja sen jälkeen hän olisi oppinut olemaan huutelematta, miten on kaikessa paras. Ja vaikka olin itse luokkani paras oppilas, olisi se ollut mielestäni ihan oikein. Asia olisi ratkennut ilman ammattilaisten kallista aikaa.
Mutta provoillaksesihan sinä kirjoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nykyään kaikki oppimateriaali on netissä, niin miten on mahdollista ettei ole jotain valtakunnallista lisätehtäväpankkia, mihin voisi ohjata osan tekemään lisätehtäviä kun varsinaiset tehtävät on tehty?
Ei niistä lisätehtävistä ole juuri iloa, kun on kuitenkin pakko istua siellä luokassa kuuntelemassa älämölöä eikä se itse koulunkäynti yhtään nopeammin edisty. Kyllä jo ysärillä olisi voinut kynällä ja paperilla tehdä lisätehtäviä, mutta en minä peruskoulusta sen nopeammin ulos päässyt ja jouduin istumaan vieressä, kun luokkakaverit heittelivät pulpetteja ja haistattelivat opettajille.
Käytännössä lisätehtävät ovat vain rangaistus siitä, että olet fiksu ja osaat.
Itse opin jo tokaluokalla, että ei kannata tehdä tehtäviä nopeasti, koska sitten joudut vaan tekemään lisää samaa paskaa. Ei se tarkoita, että pääsisit nopeammin eteenpäin.
On olemassa erilaisia lisätehtäviä. Toiset lisätehtävät on tarkoitettu niille, jotka tarvitsevat oppiakseen lisää harjoituksia. Toiset on sitten niille, jotka ovat jo oppineet opetetut asiat ja voivat siirtyä seuraavalle tasolle. Peruskoulussa ongelmaksi muodostuu tuon jälkimmäisen kanssa, että kun uuden opppiminen rakentuu aina vanhan päälle ja kattotaso on ennalta määritelty, niin jos 7. luokalla tekee jo seuraavan tason tehtäviä, niin ei ole sitten 8. luokalla ja 9. luokalla enää mitään tekemistä. Toisaalta niiden tarvitsee lisä harjoitusta -tyyppisten tehtävien tekeminenkin on nopeille oppijoille turhauttavaa. Sen takia tasokurssi olisi hyvä nopeille oppijoille, koska lopputasoa voisi heidän kohdallaan nostaa korkeammalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aimmin on ollut suppea, keski ja laaja-tasot. Ne toimivat mainiosti. Noiden lisäksi oli tarkkailuluokat.
Mitä on nyt tilalla? Inkluusio.
Silloin kun minä olin peruskoulussa, oli kolme tasoa (suppea, keski ja laaja) englannissa ja matematiikassa, ja kaksi taosa (suppea ja laaja) ruotsissa. Keskikurssin tai laajan valinneet saivat kelpoisuuden hakea lukioon. Suppeita valinneet saivat hakea ammattikouluun. Siinä mielessä tuo oli huono, että ne valinnat tehtiin jo 6. luokalla 12-13-vuotiaina, ja siinä samalla päätettiin aika tärkeä asia tulevaisuuden kannalta. Suppeille kursseille meni erityisesti työläisperheiden poikia, joten järjestelmä lukitsi yhteiskuntaluokkia. Suppeista ryhmistä muodostui usein aika levottomia, vaikka tarkkailuluokat olikin erikseen. Ehkä suppeissa ryhmissäkin olisi ollut hyvä pitää pienempiä ryhmiä. Vaikka tasokursseissa oli hyviä puolia, ei ne minusta siis nyt mitenkään mainiosti toimineet. Jos tasokurssit halutaan palauttaa, niin kannattaa kiinnittää huomiota noihin ongelmiin.
Tasokurssit voisivat lähteä siltä pohjalta, että nykyinen perustaso antaa valmiudet myös lukioon, ja laaja taso olisi vain bonusta sen päälle. Toista astetta voisi ehkä myös nopeuttaa siten, että jos on suorittanut peruskoulussa laajan kurssin, niin lukiossa ja ammattikoulussa voisi osoittaa osaamisensa pelkillä kokeilla, eikä kurssia tarvitsisi suorittaa kokonaan.
Juu, tuossa on ideaa. Olisi hyvä, ettei enää palattaisi siihen umpiperään, mikä tuolloin oli suppeiden kurssien ongelma. Ehkä ei tarvita kolmea tasoa kuten ennen. Voisi olla vain tuo perustaso (entinen keskitaso) ja laaja taso.
Mutta jäin miettimään tuota osaamisen osoittamista toisella asteella, että eikös aiemmin hankitun osaamisen osoittaminen tentillä pitäisi olla mahdollista ihan riippumatta siitä, missä ja miten osaaminen on hankittu. Ei kai se siitä riipu, millä kurssilla on ollut, vai onko esimerkiksi oppinut englantia vaihdossa, kielikurssilla tai asumalla ulkomailla. Osaaminenhan siinä pitäisi ratkaista, eikä se, miten se on hankittu.
Mietin myös, että ratkaiseeko vain kolmen aineen tasokurssit niitä ongelmia, mitä tällä hetkellä on peruskoulussa. Ptäisikö tasokursseja olla myös äidinkielessä - ja ehkä muissakin aineissa?
Kahtiajako voi olla ongelmallista, etenkin jos siihen perustason ryhmään tulisi myös nykyiset häiriköt, eikä luotaisi heille erityisluokkia. Kyllä silloin olisi hyvä olla kolmen tasoiset ryhmät: perustaso 5-6 oppilaille, ahkerien ryhmä 7-8 oppilaille ja supertaso 9-10 oppilaille.
Niin, ehkä tuo voisi olla reilu jako. Jos numerot nousevat, voi päästä seuraavaan ryhmään, ja jos laskevat, niin tippuu alempaan. Ainakin se olisi selkeä ja tasapuolinen kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se olla myös hyvä jos jokainen oppilas voisi valita kahdesta ryhmästä, motivoituneet ja ei-motivoituneet ja sitoutua sitten sen ryhmän pelisääntöihin minkä on valinnut. Tuolloin kukaan ulkopuolinen ei päätä että onko oppilas tyhmä vai älykäs, mikä mun mielestä on tuon tasoryhmäjaottelun ongelma. En kyllä haluaisi olla ei-motivoituneiden oppilaiden opettaja
No minä olisin yläasteella halunnut samaan ryhmään suuren ihastukseni kanssa, vaikka itse tykkäsin opiskella, hän ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli 90-luvulla matikassa tasokurssit. Sai itse valita mihin menee ja kyllä se oli helpotus sekä taitaville että niille vähemmän taitaville. Oli mukava edetä reippaasti asiasta toiseen tai tehdä soveltavia tehtäviä ja sitten taas osan kanssa pysähdyttiin perusasioihin pidemmäksi aikaa.
En ollut mikään erityisen lahjakas mutta yksi lapsistani on. On todella turhauttavaa jankata perusasioita, kun on ostanut ne jo monta vuotta. En muista mitä omassa lapsuudessani oli mutta nyt matikassa edetään todella hitaasti ja on kertausta kertauksen perään.
Lapsi joka osasi 4-vuotiaana tehdä isosisaruksen ekaluokan matikankirjan, tekee niitä samoja tehtäviä edelleen 3 vuotta myöhemmin ollessaan nyt ekalla. Hän ei ole oppinut, eikä tällä menolla tule moneen vuoteen oppimaan matikantunneilla yhtään uutta asiaa. On vain oppinut inhoamaan matikantunteja, koska siellä on niin tylsää. Ylöspäin eriyttäminen on vain lisätehtäviä samoista aiheista, yhtään vaikeampia tehtäviä ei anneta.
Joo, varsinkin ala-asteella matikka oli naurettavan helppoa. Sitä teki helposti koko koulukirjan parissa viikossa. Mitäs sitten loppuvuosi? Kumitteli tehtäviä ja teki uudestaan. Tai opettaja torui, kun oli tehnyt liikaa.
Myöhemmin yläasteella ei matematiikka sitten enää kiinnostanutkaan.
Mun lapseni oli hyvä matematiikassa aivan pienestä saakka ja sai ylöspäin eriytettyä opetusta koko ala-asteen ajan. Mutta kas kummaa, nyt kahdeksannella luokalla häntäkään ei enää kiinnosta matematiikka.
Mistä tämä sitten johtuu? Alakoulussa opetetaan laskentoa, yläkoulussa siirrytään pikkuhiljaa matematiikkaan. Lukiossa lyhyt matematiikka on enimmäkseen laskentoa, pitkä taas matematiikkaa. Kaikki eivät matematiikassa pärjää, vaikka olisivat olleet hyviä laskennossa. Lisäksi murrosikä tekee omat tepposensa. Ei voi kaikesta syyttää opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aimmin on ollut suppea, keski ja laaja-tasot. Ne toimivat mainiosti. Noiden lisäksi oli tarkkailuluokat.
Mitä on nyt tilalla? Inkluusio.
Silloin kun minä olin peruskoulussa, oli kolme tasoa (suppea, keski ja laaja) englannissa ja matematiikassa, ja kaksi taosa (suppea ja laaja) ruotsissa. Keskikurssin tai laajan valinneet saivat kelpoisuuden hakea lukioon. Suppeita valinneet saivat hakea ammattikouluun. Siinä mielessä tuo oli huono, että ne valinnat tehtiin jo 6. luokalla 12-13-vuotiaina, ja siinä samalla päätettiin aika tärkeä asia tulevaisuuden kannalta. Suppeille kursseille meni erityisesti työläisperheiden poikia, joten järjestelmä lukitsi yhteiskuntaluokkia. Suppeista ryhmistä muodostui usein aika levottomia, vaikka tarkkailuluokat olikin erikseen. Ehkä suppeissa ryhmissäkin olisi ollut hyvä pitää pienempiä ryhmiä. Vaikka tasokursseissa oli hyviä puolia, ei ne minusta siis nyt mitenkään mainiosti toimineet. Jos tasokurssit halutaan palauttaa, niin kannattaa kiinnittää huomiota noihin ongelmiin.
Tasokurssit voisivat lähteä siltä pohjalta, että nykyinen perustaso antaa valmiudet myös lukioon, ja laaja taso olisi vain bonusta sen päälle. Toista astetta voisi ehkä myös nopeuttaa siten, että jos on suorittanut peruskoulussa laajan kurssin, niin lukiossa ja ammattikoulussa voisi osoittaa osaamisensa pelkillä kokeilla, eikä kurssia tarvitsisi suorittaa kokonaan.
Juu, tuossa on ideaa. Olisi hyvä, ettei enää palattaisi siihen umpiperään, mikä tuolloin oli suppeiden kurssien ongelma. Ehkä ei tarvita kolmea tasoa kuten ennen. Voisi olla vain tuo perustaso (entinen keskitaso) ja laaja taso.
Mutta jäin miettimään tuota osaamisen osoittamista toisella asteella, että eikös aiemmin hankitun osaamisen osoittaminen tentillä pitäisi olla mahdollista ihan riippumatta siitä, missä ja miten osaaminen on hankittu. Ei kai se siitä riipu, millä kurssilla on ollut, vai onko esimerkiksi oppinut englantia vaihdossa, kielikurssilla tai asumalla ulkomailla. Osaaminenhan siinä pitäisi ratkaista, eikä se, miten se on hankittu.
Mietin myös, että ratkaiseeko vain kolmen aineen tasokurssit niitä ongelmia, mitä tällä hetkellä on peruskoulussa. Ptäisikö tasokursseja olla myös äidinkielessä - ja ehkä muissakin aineissa?
Kahtiajako voi olla ongelmallista, etenkin jos siihen perustason ryhmään tulisi myös nykyiset häiriköt, eikä luotaisi heille erityisluokkia. Kyllä silloin olisi hyvä olla kolmen tasoiset ryhmät: perustaso 5-6 oppilaille, ahkerien ryhmä 7-8 oppilaille ja supertaso 9-10 oppilaille.
Tuo olisi siinä mielessä selkeä, että ei tulisi ongelmaa siitä, mihin eri ryhmien papereilla pääsee tai miten eri ryhmien numeroita pitäisi arvottaa hakutilanteessa. Se mahdollistaisi myös liikkumisen ryhmien välillä.
Oma lapsi on koulussa maassa jossa käytetään tasoja. Ei siitä ainakaan alakoulussa tehdä erityistä numeroa. Kaikki ovat samassa luokassa, mutta osa kulkee nopeammin ja osa hitaammin. Kotitehtävät ovat erilaiset. Me vanhempina emme edes tiedä millä tasolla lapsi on kuin todistuksen perusteella. Ehkä sen saisi opettajalta kysyttyä, mutta itselle ainakin riittää, että teemme kotona sen mitä opettaja määrää.
Vasemmistolaisuus on sitä että uskotaan pärjäämiserojen johtuva puhtaasti yhteiskunnallisesta epäreiluudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aimmin on ollut suppea, keski ja laaja-tasot. Ne toimivat mainiosti. Noiden lisäksi oli tarkkailuluokat.
Mitä on nyt tilalla? Inkluusio.
Silloin kun minä olin peruskoulussa, oli kolme tasoa (suppea, keski ja laaja) englannissa ja matematiikassa, ja kaksi taosa (suppea ja laaja) ruotsissa. Keskikurssin tai laajan valinneet saivat kelpoisuuden hakea lukioon. Suppeita valinneet saivat hakea ammattikouluun. Siinä mielessä tuo oli huono, että ne valinnat tehtiin jo 6. luokalla 12-13-vuotiaina, ja siinä samalla päätettiin aika tärkeä asia tulevaisuuden kannalta. Suppeille kursseille meni erityisesti työläisperheiden poikia, joten järjestelmä lukitsi yhteiskuntaluokkia. Suppeista ryhmistä muodostui usein aika levottomia, vaikka tarkkailuluokat olikin erikseen. Ehkä suppeissa ryhmissäkin olisi ollut hyvä pitää pienempiä ryhmiä. Vaikka tasokursseissa oli hyviä puolia, ei ne minusta siis nyt mitenkään mainiosti toimineet. Jos tasokurssit halutaan palauttaa, niin kannattaa kiinnittää huomiota noihin ongelmiin.
Tasokurssit voisivat lähteä siltä pohjalta, että nykyinen perustaso antaa valmiudet myös lukioon, ja laaja taso olisi vain bonusta sen päälle. Toista astetta voisi ehkä myös nopeuttaa siten, että jos on suorittanut peruskoulussa laajan kurssin, niin lukiossa ja ammattikoulussa voisi osoittaa osaamisensa pelkillä kokeilla, eikä kurssia tarvitsisi suorittaa kokonaan.
Juu, tuossa on ideaa. Olisi hyvä, ettei enää palattaisi siihen umpiperään, mikä tuolloin oli suppeiden kurssien ongelma. Ehkä ei tarvita kolmea tasoa kuten ennen. Voisi olla vain tuo perustaso (entinen keskitaso) ja laaja taso.
Mutta jäin miettimään tuota osaamisen osoittamista toisella asteella, että eikös aiemmin hankitun osaamisen osoittaminen tentillä pitäisi olla mahdollista ihan riippumatta siitä, missä ja miten osaaminen on hankittu. Ei kai se siitä riipu, millä kurssilla on ollut, vai onko esimerkiksi oppinut englantia vaihdossa, kielikurssilla tai asumalla ulkomailla. Osaaminenhan siinä pitäisi ratkaista, eikä se, miten se on hankittu.
Mietin myös, että ratkaiseeko vain kolmen aineen tasokurssit niitä ongelmia, mitä tällä hetkellä on peruskoulussa. Ptäisikö tasokursseja olla myös äidinkielessä - ja ehkä muissakin aineissa?
Kahtiajako voi olla ongelmallista, etenkin jos siihen perustason ryhmään tulisi myös nykyiset häiriköt, eikä luotaisi heille erityisluokkia. Kyllä silloin olisi hyvä olla kolmen tasoiset ryhmät: perustaso 5-6 oppilaille, ahkerien ryhmä 7-8 oppilaille ja supertaso 9-10 oppilaille.
Tuo olisi siinä mielessä selkeä, että ei tulisi ongelmaa siitä, mihin eri ryhmien papereilla pääsee tai miten eri ryhmien numeroita pitäisi arvottaa hakutilanteessa. Se mahdollistaisi myös liikkumisen ryhmien välillä.
Tuo enemmänkin eriyttämistä kuin tasokursseja. Mutta kyllä se noinkin voisi toimia. Voihan siinä 9-10 ryhmässä myös edetä pidemmälle.
Tai sitten niin, että tasokursseja ei saisi valita itse, vaan ne määräytyisivät automaattisesti oppilaan tason mukaan? Kannattaa ehkä miettiä, onko lukioon muutenkaan mitään järkeä mennä, jos jo peruskoulussa on isoja vaikeuksia oppimisessa.