Miksi, oi miksi lähes aina, kun mediassa on sairasteleva, yksinäinen tai nepsy-lapsi, niin kuvioissa on vain äiti?

Se nepsyys on äidin keksintö jota äiti käy jauhamassa tk:ssa. Siitä se lähtee. 

Naiset eivät saisi olla niin huonoitsetuntoisia, että kelpuuttavat minkä tahansa miehen. Tai yrittävät rakkaudellaan heitä kannatella ja parantaa.

Ei, vaan ensin miehen pitää hoitaa päänuppinsa ja elämänsä tikkiin, ja oppia vastuunkantoa ennen kuin ruiskii lapsia alulle. Mutta monet miehet eivät kestä kuin sellaista pintaa, mutta kun alkaa neuvolarumbat, ja asuntolainan maksut ja vaimon kroppa on raskauksista kuin jyrän alle jäänyt, niin mies pakenee paikalta.

Onhan monella isät. Esim tällä yhdellä instavaikuttajalla, jolla on 7 lasta kahden eri miehen kanssa.  On itse masentunut eikä jaksaisi lapsia, osalla lapsista adhd, mutta itse tällä viikolla, poistetuissa instastooreissa kertoi, ettei halua rahan takia antaa lapsia isilleen

Vierailija kirjoitti:

Se nepsyys on äidin keksintö jota äiti käy jauhamassa tk:ssa. Siitä se lähtee. 

Kyllä sen huomaa päiväkodissa, kuka on nepsy. 

Mutta oli nepsyys oikea häiriö tai ei, niin asiaa ei auta että isä on poissa elämästä. Elämä kaventuu ja äiti kuormittuu. 

Olen työssäni lasten ja nuorten kanssa nähnyt paljon sitä, että varsinkin pojat ovat heikoilla, jos lämmin ja jämäkkä isä puuttuu heidän elämästään. Heillä on enemmän häiriökäyttäytymistä ja ovat äideilleen katkeria.

Vähän sidukkaa ja vähän tupakkia raskausaikana niin tulee näitä tapauksia. Äitien vika, onpa kumma että miehet ei pysy kuvioissa.

Isät eivät halua tulla julkisuuteen ja monilla heistä itsellään em. Piirteitä joka jo itsessään aiheuttaa haluttomuutta sos.kanssakäymiseen ja framilla olemiseen

Vierailija kirjoitti:

Palstanaiset oikeasti elävät tuolla tavalla, että he keksivät omasta pienestä päästään itselleen sopivan selityksen ja elävät niin kuin se olisi totta. 

Tosiasiat puhuvat puolestaan. Eihän sillä selityksellä ole oikeastaan mitään väliä.

Fakta on kuitenkin se, että äidit yleensä kantavat vastuun. Miehistä moni jättää perheen hoidon naiselle ja hylkää perheensä viimeistään viidenkympin ikäkriisissä. Kun ei elä ollenkaan itsensä näköistä elämää. Ikäänkuin se lapsista huolehtiminen olisi jotenkin naisten näköistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sidukkaa ja vähän tupakkia raskausaikana niin tulee näitä tapauksia. Äitien vika, onpa kumma että miehet ei pysy kuvioissa.

Höpö höpö.

Adhd-miehet on kolkkoja ja etäisiä. Lapsille puhutaan vain pakolliset ja sitten vetäydytään omiin mukaviin juttuihin. 

Jos lapsella on kriisiä elämässään, adhd-isä saa kuin jonkun allergisen reaktion, kivahtaa vaan. Ei tunteiden käsittelyä jne.

Tällä palstalla osa miehistä on sellaisia, etten kyllä perhettä heidän kanssaan perustaisi...jossain Suomi24:ssä en kenenkään miehen kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Isät eivät halua tulla julkisuuteen ja monilla heistä itsellään em. Piirteitä joka jo itsessään aiheuttaa haluttomuutta sos.kanssakäymiseen ja framilla olemiseen

Nyt ei ole pääpainona julkisuus, ehkä tuon media-sanan vois ottaa otsikosta pois. Vaan ihan arjessa näitä näkee.

Nepsyys periytyy todella helposti. Näillä vanhemilla on jo täys työ itsensä kanssa. Tarvitsevat itsekin apuja elämän hallintaa ja arjen pyörittämiseen.

Lopulta vaimo/äiti valitsee keskittyä lapseensa.

Koska energia ei vaan riitä yksinkertasesti kaikkeen.

Mies sitten karkaa samalla kun koira veräjästä, koska ei saa enää naiselta tarvitsemaansa huomiota ja ihailua.

Meillä exmieheni, lapsieni isä, alko tekemään puolen vuoden työkeikkoja ulkomaille. Kävi kotona kerran kuussa. Nyt jälkikäteen mietittynä niin olihan sekin pakenemista.

Vierailija kirjoitti:

Nepsyys periytyy todella helposti. Näillä vanhemilla on jo täys työ itsensä kanssa. Tarvitsevat itsekin apuja elämän hallintaa ja arjen pyörittämiseen.

Lopulta vaimo/äiti valitsee keskittyä lapseensa.

Koska energia ei vaan riitä yksinkertasesti kaikkeen.

Mies sitten karkaa samalla kun koira veräjästä, koska ei saa enää naiselta tarvitsemaansa huomiota ja ihailua.

Meillä exmieheni, lapsieni isä, alko tekemään puolen vuoden työkeikkoja ulkomaille. Kävi kotona kerran kuussa. Nyt jälkikäteen mietittynä niin olihan sekin pakenemista.

Lapsiltamme löytyy ADHD.tä, ADD,tä sekä autistisia piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nepsyys on äidin keksintö jota äiti käy jauhamassa tk:ssa. Siitä se lähtee. 

Kyllä sen huomaa päiväkodissa, kuka on nepsy. 

 

Mutta oli nepsyys oikea häiriö tai ei, niin asiaa ei auta että isä on poissa elämästä. Elämä kaventuu ja äiti kuormittuu. 

Olen työssäni lasten ja nuorten kanssa nähnyt paljon sitä, että varsinkin pojat ovat heikoilla, jos lämmin ja jämäkkä isä puuttuu heidän elämästään. Heillä on enemmän häiriökäyttäytymistä ja ovat äideilleen katkeria.

Äidille tuo on kauhea kokemus, kun ensin mies/lasten isä lähtee ja sitten lapset purkavat katkeruuttaan äitiin.  Ja ovat samalla haastavia kasvatettavia nepsyilynsä takia. Olen kokenut tuon. Nyt lapset ovat aikuisia, pois kotoa. Mutta minä väsyin kaikesta niin, että olen vain ihmisen varjo. Eikä nepsylapset ymmärrä, miksi äidistä on tullut haamu ja erakko, joka ei kestä enää mitään. Mummoksi minusta ei ole.

Miten tältä palstalta häviää asiallisia ketjuja, mutta tämän tyylinen sukupuolisyrjintä ja profilointi saa aina vaan jatkua? Minen ymmärrä...

Ai niin, ja ilmiannettu.

Suomessa on vahva isättömyyden kulttuuri, miehet eivät tiedä kuinka olla isiä. En tiedä onko tämä sota-ajan jäännettä vai mitä.  

Enkä tarkoita että kaikkien miesten tulee olla joitain leperteleviä soijalattemiehiä (heissä on ihan osallistuvia isiä) mutta että "Perusmies! Vie lapsi harrastuksiin, kalastamaan/perhetapahtumiin/pyöräretkille, veneilemään/metsäretkille, tehkää yhdessä asioita, jututa lasta, tue koulunkäynnissä ja kuulustele kokeita ennen, keskustele jos on kriisiä. Kannusta ja kehu, aseta rajat."

Perussettiä.

Vierailija kirjoitti:

Miten tältä palstalta häviää asiallisia ketjuja, mutta tämän tyylinen sukupuolisyrjintä ja profilointi saa aina vaan jatkua? Minen ymmärrä...

 

Ai niin, ja ilmiannettu.

Siinähän ilmiannat. Olen ollut sosiaalihuollossa töissä ja ilmiö on erittäin tuttu, ja sukupuolittunut. Poikkeuksiakin tietysti on toisinpäin.   -Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Et. Meillä minä äiti olen se adhd ja periytynyt sen jo aikuiselle lapselle. Mies on kultainen ja kärsivällinen ja edelleen rinnalla. Julkisuudessa ei olla.

Otsikko oli "Miksi, oi miksi lähes aina, kun mediassa on sairasteleva, yksinäinen tai nepsy-lapsi, niin kuvioissa on vain äiti?"

Jos et ole mediassa tms, niin miksi piti tulla kommentoimaan? Eihän tuo otsikko liity sinun tilanteeseesi yhtään mitenkään.

Taitaa olla kiusallinen aihe. Ennätysmäärä lapsia joutuu olemaan äitinsä lähivanhemmuuden alaisuudessa ja ennätysmäärällä lapsia/nuoria menee ennätys heikosti.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vahva isättömyyden kulttuuri, miehet eivät tiedä kuinka olla isiä. En tiedä onko tämä sota-ajan jäännettä vai mitä.  

 

Enkä tarkoita että kaikkien miesten tulee olla joitain leperteleviä soijalattemiehiä (heissä on ihan osallistuvia isiä) mutta että "Perusmies! Vie lapsi harrastuksiin, kalastamaan/perhetapahtumiin/pyöräretkille, veneilemään/metsäretkille, tehkää yhdessä asioita, jututa lasta, tue koulunkäynnissä ja kuulustele kokeita ennen, keskustele jos on kriisiä. Kannusta ja kehu, aseta rajat."

Perussettiä.

Vuonna 2026 ei kyllä voi enää syyttää sota-aikaa kovinkaan suurelti.

Isät ei jaksa kantaa vastuuta nepsy lapsistaan. Minunkin nepsy lapsen isä lähti, ei jaksanut kun vauva itki tai kiukutteli. Valitettavasti miehistä ei ole vastaamaan haasteisiin, haluavat helpon elämän ja vain sen kiva kivaa Käydä sillon tällöin vähän määräilmässä ja sotkemassa, mutta sitten kaikki vastuu jää äideille. Siksi.