Miksi, oi miksi lähes aina, kun mediassa on sairasteleva, yksinäinen tai nepsy-lapsi, niin kuvioissa on vain äiti?

Jos molemmat vanhemmat ovat lasta tukemassa. Sen ja yhteiskunnan tuella tilanne on hallinnasssa. Silloin ei nousta otsikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstanaiset oikeasti elävät tuolla tavalla, että he keksivät omasta pienestä päästään itselleen sopivan selityksen ja elävät niin kuin se olisi totta. 

Tosiasiat puhuvat puolestaan. Eihän sillä selityksellä ole oikeastaan mitään väliä.

Fakta on kuitenkin se, että äidit yleensä kantavat vastuun. Miehistä moni jättää perheen hoidon naiselle ja hylkää perheensä viimeistään viidenkympin ikäkriisissä. Kun ei elä ollenkaan itsensä näköistä elämää. Ikäänkuin se lapsista huolehtiminen olisi jotenkin naisten näköistä elämää.

Olen huomannut, että on palstanaisille tyypillinen tapa väittää jotain ja julistaa se faktaksi ihan pelkän oman mutun varassa. Ei tuon tason ihmisten kanssa kannata edes keskustella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja monesti näiden isät ovat jonkin lajin tummia kavereita. 

Höpö höpö. En tunne yhtään tummaa isää, joka olisi hylännyt lapsensa, mutta sun isä varmaan hylkäsi sinut, koska kasvoit noin kieroon.

Näitä tapauksia on jo pelkästään suomalaisissa julkkiksissa ties kuinka monta. Melkein enemmän sääntö kuin poikkeus.

(Tarkennus: tai siis sanotaanko mieluummin niin, että syystä tai toisesta isä ei ole ollut kuvioissa. -sama)

Niin miksi nämä hakeutuvat julkisuuteen on siis aloituksen kysymys? 

🤡

Aika usein miehet ei jaksa lapsiperheen arkea ja vielä huonommin sillon jos lapsella on jotain erityistarpeita tai on muuten haasteellisempi yksilö. 

Ap tässä. Unohtakaa tuo sana "mediassa". Julkisuus ei ole tän ketjun juju.

Kyllä näitä esimerkkejä on arjessakin joka puolella.

Kyllä ne ongelmat joskus siltä äidiltäkin periytyy. Tämän päivän YLEn jutussa äidin toiminta vaikuttanut hyvin impulsiiviselta siihen nähden, että lapsella paljon erityistarpeita. 

Vierailija kirjoitti:

Isät ei jaksa kantaa vastuuta nepsy lapsistaan. Minunkin nepsy lapsen isä lähti, ei jaksanut kun vauva itki tai kiukutteli. Valitettavasti miehistä ei ole vastaamaan haasteisiin, haluavat helpon elämän ja vain sen kiva kivaa Käydä sillon tällöin vähän määräilmässä ja sotkemassa, mutta sitten kaikki vastuu jää äideille. Siksi. 

Moni mies ei jaksa edes ns tavallisia lapsia. Kova hinku  on tehdä lapsia, mutta käytännössä ei jakseta lapsiperhearkea ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne ongelmat joskus siltä äidiltäkin periytyy. Tämän päivän YLEn jutussa äidin toiminta vaikuttanut hyvin impulsiiviselta siihen nähden, että lapsella paljon erityistarpeita. 

Anna linkki tuohon YLEN:n juttuun. Toki harvoin me äidit kenellä on tasainen arki, eikä impulsiivisuutta mihinkään lehtiin mennäänkään joten voi syntyä väärä kuva nepsy pereheistä kun aina ne kaikkein ongelmallisimmat päätyy uutisiin eikä me tavallisemmat paremmin pärjäävät. Esim työpaikan vaihto ei ole impulsiivisuutta eikä hiustenvärjäys vaan ihan normaalia. Millä tavalla impulsiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät ei jaksa kantaa vastuuta nepsy lapsistaan. Minunkin nepsy lapsen isä lähti, ei jaksanut kun vauva itki tai kiukutteli. Valitettavasti miehistä ei ole vastaamaan haasteisiin, haluavat helpon elämän ja vain sen kiva kivaa Käydä sillon tällöin vähän määräilmässä ja sotkemassa, mutta sitten kaikki vastuu jää äideille. Siksi. 

Moni mies ei jaksa edes ns tavallisia lapsia. Kova hinku  on tehdä lapsia, mutta käytännössä ei jakseta lapsiperhearkea ollenkaan. 

Ja mikä pahinta, nyky miehet ei halua edes antaa rahaa eikä elättää lapsia. Ainoastaan vain tehdä lapsen ja kaikki muu jää äideille. Joten ei ihme että väsytään, sitten on luotu tämä sijaishuoltojärjestelmä (kallis), jotta siltä äidiltä voidaan sitten viedä lapset pois kun on ensin saatu synnyttämään. Härskiä hommaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsyys periytyy todella helposti. Näillä vanhemilla on jo täys työ itsensä kanssa. Tarvitsevat itsekin apuja elämän hallintaa ja arjen pyörittämiseen.

Lopulta vaimo/äiti valitsee keskittyä lapseensa.

Koska energia ei vaan riitä yksinkertasesti kaikkeen.

Mies sitten karkaa samalla kun koira veräjästä, koska ei saa enää naiselta tarvitsemaansa huomiota ja ihailua.

Meillä exmieheni, lapsieni isä, alko tekemään puolen vuoden työkeikkoja ulkomaille. Kävi kotona kerran kuussa. Nyt jälkikäteen mietittynä niin olihan sekin pakenemista.

Jep monella nepsyn isälläkin on nepsy oireilua eli sitten kun vanhemmuus tulee vastuineen päälle, sitä ei jaksetakkaan ja homma jää äidin harteille. Tosin mun nepsy lapsella menee kyllä hyvin. Onneksi on päiväkodit jne. Lapsi oppi jo 5 vuotiaana laskemaan, kirjoittamaan ja lukemaan. Nepsyys ei aina tarkoita, että huonosti menee. Haastavaa kyllä, mutta ei mene huonosti. Hänen isänsä lähti pois, ei jaksanut kuunnella lasten ääniä tms. halusi jatkaa biletystä ja vapaata elämää vaikka ensin sanoi, että hän niin haluaa vastuulliseksi isäksi. Jäi puheen tasolle ja sanoi ihan suoraan, että rikkoo lupauksensa. Mulla oli hänelle kaikki valmiina, siisti koti, ruokaa yms kaikkea mitä nyt yleensä vaimon ns kuuluu tehdä silti ei kelvannut. Ehkä hän kuvitteli itsestään liikoja myös, että on jokin taivaan lahja naisille, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, hyi toi likaiset vaatteensa pyykättäväksi, ei osannut mistään asioistaan huolehtia. 

Mutta miksi me nepsynaiset jaksamme (tai ”jaksamme”) ja venymme murtumatta? Miksi se on nepsy- ja myös neurotyypillisille miehille ok luistaa vastuusta? Stna mua ärsyttää tämä miesten loputon ymmärtäminen.

En mitenkään puolustele miehiä, mutta heiltä puuttuu ne hoivahormonit, mitä naisilla on. Oksitosiinin erittyminen on olennainen tekijä, joka kiinnittää syntyneen lapsen äitiin. Miehille tätä ei tule. Mieshormonit eivät tue hoivaamista.  Olen itse vaihdevuodet ohittanut nepsynainen. Olen eniten henkisesti mies, mitä olen koskaan ollut, vaikka nuorempanakin koin miessukupuolen turvallisemmaksi. Tämä johtuu tietysti naishormonien vähenemisestä ja suhteellisesti korkeammasta testosteronierityksestä. 

Ei huvita enää hoitaa edes mitään lemmikkejä. Ehkä neurotyypillisillä naisilla tässä vaikuttaa muutkin asiat, kun pystyvät mummoilemaan ja nauttivat(?) pienten lapsenlasten hoidosta. Minä olen enemmän lapsenlapseni kanssa nyt, kun hän on koululainen ja osoittaa myös nepsypiirteitä. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja monesti näiden isät ovat jonkin lajin tummia kavereita. 

Höpö höpö. En tunne yhtään tummaa isää, joka olisi hylännyt lapsensa, mutta sun isä varmaan hylkäsi sinut, koska kasvoit noin kieroon.

Näitä tapauksia on jo pelkästään suomalaisissa julkkiksissa ties kuinka monta. Melkein enemmän sääntö kuin poikkeus.

(Tarkennus: tai siis sanotaanko mieluummin niin, että syystä tai toisesta isä ei ole ollut kuvioissa. -sama)

Usein nämä lapset ovat syntyneet pikasuhteista, todennäköisesti ns. vahinkolapsina. Pari on tuntenut toisensa vasta lyhyen aikaa, eikä edes asuta yhdessä. En viitsi tähän laittaa esimerkkejä, kun en voi tietää, ovatko isät miten paljon tekemisissä pienten erolastensa kanssa.

Vieraiden kulttuurien väliset suhteet kestävät vielä harvemmin kuin monokulttuuriset. Elämässä tulee eri syistä niin paljon kitkaa, että ero on väistämätön. Ympäristön suhtautuminen on valitettavan usein negatiivista, edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan äidin ollut hyvä vähän suunnitelmallisemmin tehdä tuo muutto jos kouluasiat oli Helsingin puolella kunnossa? Voi olla että ryhmät on kesken lukuvuoden täynnä. Ei ole hyvä myöskään mennä erityisryhmään jossa on esim. vaikeasti vammaisia lapsia. Vaikea rehtorin on ollut ehkä löytää äkkiä sopivaa koilupaikkaa? 

Tyypillinen minä-minä-äiti, joka kuvittelee lapsensa olevan maailman napa. Muutti tammikuussa ja haki paikkaa helmikuussa ja sitä rataa. Normaali olisi hakenut paikkaa ennen muuttoa tai muuttanut paikkaan jossa tarvittava koulu on. Kaupungin vastauksessa lukee rivien välissä, ettei ole toimitettu lausuntoja tai haettu paikkaa ajoissa yms. Jonkun neuropsykologian lausunto siitä, että joku paikka olisi parempi,  on vähän sama kuin keittiömestari sanoisi hanhenmaksapalleroiden olevan parempaa kouluruokaa. Niin varmaan olisi muttei kuitenkaan tarpeellista. Miksi muuttaa Hgistä, jossa kaikki ok jonnekin Espooseen tyhjän päälle, uusi jännämies, voimaantuminen vai mikä? Julkinen liikenne toimii yli kuntarajojen jos jotain työmatkoja ajattelee.

Siihen voi olla monta syytä. Esim.

1. Erotilanteessa lapset jää usein äidille

2. Naisten on huomattavasti helpompi hankkia lapset ilman parisuhdetta

3. Siinä harvinaisessa tapauksessa että mies on tuollaisessa tilanteessa hän ei ilmoita siitä lehdelle

No ei nyt ihan noinkaan. Esim. lähes kaikilla Kirjolla-sarjan henkilöillä on tavallinen ydinperhe, samoin Osmo Peltolalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoan tähänkin vastaukseksi epämieluisaa totuutta, eli peiliä.

Läheskään aina mies ei ole se tarinan rosvo, vaan omat vaikuttimensa on naisessa itsessään.

Kyllä se epämieluisa totuus valitettavasti on se, että mies on yleensä se tarinan rosvo, itselläni oli kirjaimellisesti rikollinen jolla rikosrekisteri, mutta varmaan kertoo kaikille että minä nainen ja äiti olen se paha kun en katsellut hänen pettäämistään ja biletystään yms....tuskin koskaan kasvaa vastuuseen. 

Missä oli sinun vastuusi lisääntyä kyseisen rikollisen kanssa? 

Sen jälkeen kun erityinen sisarukseni syntyi, isääni ei enää näkynyt kotona juuri muuten kuin nukkumassa. Kun olisi pakon edessä joutunut hoitamaan omia lapsiaan, pakkasi lapset autoon ja vei äitinsä hoidettavaksi tai soitti äitinsä hoitamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isättömyyden kulttuuri pitäis kääntää. Pojille ja teinipojille pitää teroittaa muista huolehtimista ja vastuuta.

Mutta jos on kirjolla, siihen ei välttämättä kykene. Ei vaan kestä sitä vastuuta ja kaoottista arkea. Oma elämäni oli ja on pelkkää autistista burnoutia.

Miksi sitten pitää naiselle sanoa, että haluaa isäksi jos ei sitä vastuuta halua kantaa. Vähintä mitä voi tehdä on maksaa sitten kiltisti ne elatusmaksut jos ei jaksakkaan olla isä, mutta moni nyky mies ei edes suostu maksamaan elatusmaksuja vaan valtio joutuu ne  maksamaan. Kuten meilläkin meni, lapsen isällä ei maksuhalua joten yhteiskunta maksaa lapsen elatuksen. Asumme kerrostalo asunnossa vuokralla kun toiset lapset saa asua kivassa omakotitalossa yms...en ihan tällaista elämää itselleni halunnut. 

Yksi syy elarien maksuhaluttomuuteen voi olla se, että vuoroviikoin vanhemmillaan asuvista lapsista pitää maksaa elareita äidille eli toiselle vuoroviikkolaiselle. Tämä on jotain naisen logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pätevämpi teoria; yh:t eivät osaa eivätkä jaksa ja viitsi kasvattaa kersojaan. Niistä tulee siksi hirviöitä.

Tämähän se on. Yleensä yksinkertaisin selitys on oikea. Occamin partaveitsi ja sillee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät ei jaksa kantaa vastuuta nepsy lapsistaan. Minunkin nepsy lapsen isä lähti, ei jaksanut kun vauva itki tai kiukutteli. Valitettavasti miehistä ei ole vastaamaan haasteisiin, haluavat helpon elämän ja vain sen kiva kivaa Käydä sillon tällöin vähän määräilmässä ja sotkemassa, mutta sitten kaikki vastuu jää äideille. Siksi. 

Moni mies ei jaksa edes ns tavallisia lapsia. Kova hinku  on tehdä lapsia, mutta käytännössä ei jakseta lapsiperhearkea ollenkaan. 

Täällä on toinen ketju juuri tuosta, että miehet (muka) haluavat nykyään enemmän lapsia/lapsen kuin naiset. Helppohan se on haluta, kun sen lapsen eteen ei tarvi tehdä yhtä siemenruiskausta enempää.