Avoleski valittaa, kun ei ole vaimon oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Mene naimisiin, niin ei tarvi valittaa.

Ymmärräthän, että aloituksen tilannetta se ei olisi helpottanut yhtään pätkää, kun yksi perillisistä riitautti omaisuuden arvon? 

Kuspää perillinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia. 

Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa. 

Höpö höpö! Jos avioliitosta ei jää lapsia, eikä keskinäistä avioehtoa tai testamenttia ole tehty, ryntäävät vainajan vanhemmat tai sisarukset osingolle. Jos vainajalla ei ole lähiomaisia seuraavaksi lähimmän vainajan sukulaiset leijuvat korppikotkina ympärillä. Leski saa puolet, mutta toinen puoli revitään sitten muiden käsiin.
Terveisin leski, joka katseli vieressä miten yhteinen, aviokiiton aikana rakennettu omaisuus mureni  miehen ahneiden sukulaisten käsiin

Heillehän se kuuluu. Miksi sen pitäisi sulle kuulua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Mene naimisiin, niin ei tarvi valittaa.

Ymmärräthän, että aloituksen tilannetta se ei olisi helpottanut yhtään pätkää, kun yksi perillisistä riitautti omaisuuden arvon? 

Ei olisikaan. Siksipä tuo juttu ei liity mitenkään avoliittoon ja on ihan ragabait. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi mies on testamentannut meidän kodin minulle. Hänellä kaksi aikuista lasta jotka kielipitkällä odottaa sitä että saavat tästä osuuden. Niin ei tule onneksi käymään, tämä on meidän loppuelämän koti ja asumme tässä niin kauan kunnes aika jättää.

Ikävä kertoa kuitenkin rintaperilliset saa osuutensa aina kaikissa tilanteissa. 

Ikävä kertoa ettei tästä talosta, tämä on testamentattu minulle.

Ihminen, jolla on rintaperillisiä, ei voi testamentata koko omaisuuttaan ulkopuoliselle.  Ei vain voi.  

Rintaperillisillä on aina oikeus lakiosaansa, mikä on puolet siitä, mitä he olisivat perineet ilman testamenttia.

Eli tässä sinun tapauksessasi toteutuu se "puolet puolitetusta omaisuudesta" -sääntö.  

Ne miehesi lapset voivat toki jättää vaatimatta sen osuutensa ja odottaa siis siihen asti, kun sinäkin kuolet.  Mutta periaatteessa he voivat koska tahansa vaatia sen osuutensa.  Siihen on varauduttava.

Näin se vain kohdallasi menee.  Jos puolisollasi ei olisi rintaperillisiä, silloin sinä perisit puolisosi ihan ilman sitä testamenttiakin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia. 

Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa. 

Höpö höpö! Jos avioliitosta ei jää lapsia, eikä keskinäistä avioehtoa tai testamenttia ole tehty, ryntäävät vainajan vanhemmat tai sisarukset osingolle. Jos vainajalla ei ole lähiomaisia seuraavaksi lähimmän vainajan sukulaiset leijuvat korppikotkina ympärillä. Leski saa puolet, mutta toinen puoli revitään sitten muiden käsiin.
Terveisin leski, joka katseli vieressä miten yhteinen, aviokiiton aikana rakennettu omaisuus mureni  miehen ahneiden sukulaisten käsiin

Heillehän se kuuluu. Miksi sen pitäisi sulle kuulua? 

Vainajan vanhemmat ovat itse asiassa rintaperillisiä.  Sisarukset eivät ole.

Sisarukset ovat toissijaisia perillisiä, joilla ei ole oikeutta lapsettoman vainajan omaisuuteen, jos vainajalta jää leski, siis aviopuoliso.

Vasta kun molemmat puolisot on kuolleet, tulevat sisarukset perillisiksi, molemmilta puolilta.

En tajua mitä tuossa esimerkissä on tapahtunut.  Noin se ei lain mukaan kuulu mennä, jos todella oli kyseessä aviopari.  Avoparin kohdalla tuo on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä, että avoliitossa pitäisi olla kaikki avioliiton oikeudet ja velvollisuudet. Mites ne ihmiset, jotka eivät mene naimisiin, koska eivät halua niitä avioliiton mukana tulevia juttuja mm isyysolettamaa, avio-oikeutta jne. 

 

Avioliitto on kuitenkin ennen kaikkea juridinen sopimus. Peruslähtökohta pitäisi minusta olla se, että tämän sopimuksen solmivat ne jotka haluavat sen tehdä ja sitä eivät solmi ne jotka ei halua. Nykyisin lähdetään ikäänkuin siitä, että avoparit ovat vaan "unohtaneet" mennä naimisiin. Joskus varmaan niinkin, mutta kyllä siitä pitäisi lähteä, että aikuinen ihminen osaa itse päättää mihin haluaa nimensä laittaa alle.

Täytyy myös ottaa huomioon se, että puolison kuollessa avoleski on kuin vieras ulkopuolinen ihminen.  

Tiedän tapauksen, jossa jo vuosia avoliitossa ollut mies kuoli.  Ex-vaimo järjesti hautajaiset  ja lasten säestämänä kiellettiin avokilta hautajaisiinkin osallistuminen.  Exä toimi lasten edustajana ja puolestapuhujana, vaikka näille toki oli määrätty virallinen edunvalvojakin.  Mutta exä siellä kumminkin hääräsi kaikessa.  Lapset peri kaiken ja avokki keräili tavaransa ja lähti yhteisestä kodista.  Se oli miehen nimissä tietenkin, joten helppoahan se oli hänet siitä häätää.

Olisi tietysti kannattanut tehdä jotain papereita avokin hyväksi, mutta kuolema tuli suht. nuorena ja aivan yllättäen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton periaatteellinen vastustus on saanut ihan naurettavia mittasuhteita. 

 

Omassakin suhteessa mies on sitä mieltä, että avioliitto on "pelkkä paperi", eikä halua "sotkea valtiota parisuhteeseen" ja kaikki kliseet. Totesin että tämä selvä mutta sitten en kyllä muuta yhteen saati omista mitään isoa yhdessä koska tilanteessa jossa toinen kuolee yllättäen avopuolisolla ei ole sen enempää oikeuksia kuin random naapurilla. Hesarissa oli taannoin mielipidekirjoitus jossa avoleski taivasteli miten ei voinut edes siirtää kuolleen puolison sähkösopimusta omiin nimiinsä eikä irtisanoa yhteistä vuokra-asuntoa koska kaikkeen tarvitsi kirjallisen, lakimuotoisen valtuutuksen kuolinpesän osakkailta. Tässä tapauksessa tilanteeseen ei edes liittynyt mitään riitaa avopuolison perillisten kanssa, mutta asioiden hoitaminen oli tavattoman vaikeaa silti. 

 

Testamenttikaan ei korvaa avioliittoa. Voitte käydä verottajan perintöverolaskurilla laskemassa kuinka huimia veroja joutuu maksamaan perinnöstä kun siihen ei katsota avioliiton tuomaa puolisovähennystä ja avopuolisona kuulut II-luokkaan. muistaakseni 100k perinnöstä aviopuoliso ei maksaisi veroa lainkaan mutta avopuoliso noin kolmanneksen. Lisäksi vainajan sukulaiset voivat tietysti aina riitauttaa testamentin jolloin taas käräjöidään vuosikausia ja rahaa palaa. 

Aviopuolison voi jättää rahatta testamentilla. Juristi hoitaa homman. Tämä selviää perunkirjoituksessa kun testamentti luetaan. Siinä sitä avioliiton ihanuutta ja turvaa sinisilmäiselle aviopuolisolle.

Jos perintönä on vain silkkaa rahaa, näin ei voi tehdä.

Enkä ole varma, voiko sitä omaisuuttaankaan aviopuolison kyseessä ollen eritellä niin, että puoliso saisi vain jonkun homeisen kesämörskän ja lapset saisi tilillä olevat rahat.  Voi olla, että ei  pysty.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia. 

Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa. 

Höpö höpö! Jos avioliitosta ei jää lapsia, eikä keskinäistä avioehtoa tai testamenttia ole tehty, ryntäävät vainajan vanhemmat tai sisarukset osingolle. Jos vainajalla ei ole lähiomaisia seuraavaksi lähimmän vainajan sukulaiset leijuvat korppikotkina ympärillä. Leski saa puolet, mutta toinen puoli revitään sitten muiden käsiin.
Terveisin leski, joka katseli vieressä miten yhteinen, aviokiiton aikana rakennettu omaisuus mureni  miehen ahneiden sukulaisten käsiin

Heillehän se kuuluu. Miksi sen pitäisi sulle kuulua? 

Vainajan vanhemmat ovat itse asiassa rintaperillisiä.  Sisarukset eivät ole.

 

Sisarukset ovat toissijaisia perillisiä, joilla ei ole oikeutta lapsettoman vainajan omaisuuteen, jos vainajalta jää leski, siis aviopuoliso.

 

Vasta kun molemmat puolisot on kuolleet, tulevat sisarukset perillisiksi, molemmilta puolilta.

 

En tajua mitä tuossa esimerkissä on tapahtunut.  Noin se ei lain mukaan kuulu mennä, jos todella oli kyseessä aviopari.  Avoparin kohdalla tuo on mahdollista.

Eiköhän tuossa kuolleella puolisolla ollut rintaperillisiä edellisestä liitosta tai testamentti. Lapseton pari perii toisensa kokonaan ja vanhemmat vasta leskenkin kuoltua. Eli joko trolli tai jätti kertomatta jotakin oleellista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Mene naimisiin, niin ei tarvi valittaa.

Ymmärräthän, että aloituksen tilannetta se ei olisi helpottanut yhtään pätkää, kun yksi perillisistä riitautti omaisuuden arvon? 

Ei olisikaan. Siksipä tuo juttu ei liity mitenkään avoliittoon ja on ihan ragabait. 

Eikä nainen edes vaadi mitään perintöä tai aviovaimon oikeuksia itselleen tai muille avopuolisoille. Ei vienyt miehensä lasten perintöä. Avopuolisona säilytti oman puolikkaansa, ei tarvinnut tehdä ositusta eikä olla perikunnan jäsen jossa noin hankala perillinen. Taisteli talon hinnasta ja voitti.
Omituinen virheellinen otsikko ketjulla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen AVOLESKI?

Mikseivät menneet naimisiin? Turha nyt omaa typeryyttä valittaa, julkisesti vielä. Nolaa vain itsensä. 

Voitti kaikki oikeudenkäynnit ja omistaa nyt yksin koko talon, jonka ostanut omilla rahoillaan. Hienosti toimittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia. 

Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa. 

Kyllä on inhottavia ja ahneita lapsia. Isänpn ollut onnellinen oman vaimonsa kanssa yli 20. V ja nää ahneet pirut on heti vaatimassa itselleen osaa.

No ennemmin se lapsuuskoti lapsille kuuluu kuin jollekin hetken aikaa olleelle puolisolle. 

Hetken aikaa?? Yli 20 vuotta… 

No ei se paljon ole. Paljon kauemmin ne lapset on isänsä tunteneet.

 

Mun vanhemmat ovat olleet yhdessä jo 60 vuotta.

 

Itse olen ollut avoliitossa 25 vuotta, ei miehen omaisuus mulle kuulu, menköön lapsille. 

On se yhden ihmisen, eli sen lesken, elämästä ihan kunnioitettava aika. Minusta on typerää verrata parisuhteita keston perusteella kun kyse on joka tapauksessa kymmenistä vuosista, saati sen perusteella kauanko lapset ovat isänsä tunteneet. Tuossa 20 vuoden aikana jos olisi lapsiakin tehnyt, niin olisivat mokomat jo ehtineet aikuisiksi. 

Moni avioliitto ei kestä 20 vuotta. Miksi ilkeillä, jos jonkun parisuhde on kestänyt yli 20 vuotta.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että naisen pahin vihollinen on toinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Pariskunnan oma valinta elävätkö avoliitossa vai avioliitossa. Mies ei halunnut naimisiin vai miksei naimisiin menty?

Onko naisen elämän ainoa tarkoitus päästä naimisiin? Joillekin näköjään on. Haloo, vuosi 2026.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä ei ole yhtään lasta ja puolisolla 2. Ovat olöeet yhdessä 30 v, naimisissakkn 20.

Tekivät testamentin ja tämä snnetiin lapsille heti laatimksen jälkeen.

Ongelmia 0.

Tehkää ajoissa

Hienosti toimittu, hyvä.

Lapset saavat toki lakiosuutensa oli testamentti millainen tahansa.

Ja voivat riitauttaa testamentin sitten kun isänsä on kuollut. Ongelmat ja perintöriidat alkavat vasta kun joku kuolee. Siihen asti ollaan sulassa sovussa kunnes tulee rahankiilto silmään. Toivottavasti näin ei käy, mutta ei takuita.

Eivät saa elleivät VAADI lakiosaansa. 

Meillä miehen kanssa yhteinen talo joka omistetaan 50/50. Avoliitossa ollaan ja tarkotus nyt mennä maistraatissa naimisiin ihan vaan taloudellisista syistä, eli että toisen kuoltua sen kuolleen osuus talosta tulee sille kumppanille eikä mene kuolleen sukulaisille. Lapsia meillä ei oo.

Siihenhän nyt voi olla vaikka mitä syitä ettei olla naimisissa. Esimerkiksi omat vanhempani eivät ehtineet mennä naimisiin kun toinen kuoli tapaturmaisesti neljäkymppisenä. Onneksi tässä tapauksessa ei tullut mitään sen kummempia ongelmia, vaan tietysti isä järjesti esimerkiksi hautajaiset ja päätti kaikesta niihin liittyvistä asioista eikä esimerkiksi isovanhemmat, äidin vanhemmat.

Hän ei valittanut sitä, että ei ole vaimon oikeuksia, vaan hän sanoi, että avoparin on tärkeää tehdä asianmukainen testamentti, mikäli haluavat kumppanin perivän oman osuutensa talosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä, että avoliitossa pitäisi olla kaikki avioliiton oikeudet ja velvollisuudet. Mites ne ihmiset, jotka eivät mene naimisiin, koska eivät halua niitä avioliiton mukana tulevia juttuja mm isyysolettamaa, avio-oikeutta jne. 

 

Avioliitto on kuitenkin ennen kaikkea juridinen sopimus. Peruslähtökohta pitäisi minusta olla se, että tämän sopimuksen solmivat ne jotka haluavat sen tehdä ja sitä eivät solmi ne jotka ei halua. Nykyisin lähdetään ikäänkuin siitä, että avoparit ovat vaan "unohtaneet" mennä naimisiin. Joskus varmaan niinkin, mutta kyllä siitä pitäisi lähteä, että aikuinen ihminen osaa itse päättää mihin haluaa nimensä laittaa alle.

Täytyy myös ottaa huomioon se, että puolison kuollessa avoleski on kuin vieras ulkopuolinen ihminen.  

 

Tiedän tapauksen, jossa jo vuosia avoliitossa ollut mies kuoli.  Ex-vaimo järjesti hautajaiset  ja lasten säestämänä kiellettiin avokilta hautajaisiinkin osallistuminen.  Exä toimi lasten edustajana ja puolestapuhujana, vaikka näille toki oli määrätty virallinen edunvalvojakin.  Mutta exä siellä kumminkin hääräsi kaikessa.  Lapset peri kaiken ja avokki keräili tavaransa ja lähti yhteisestä kodista.  Se oli miehen nimissä tietenkin, joten helppoahan se oli hänet siitä häätää.

 

Olisi tietysti kannattanut tehdä jotain papereita avokin hyväksi, mutta kuolema tuli suht. nuorena ja aivan yllättäen.  

Eivät lapset voi kieltää ihmistä osallistumasta sellaiseen juhlatilaisuuteen, jonka tämä ihminen on itse järjestänyt. Kannattaa myös muistaa, että avioliitto ei määritä sitä, mihin juhliin kukakin saa osallistua - juhlista ei päätetä lailla.

Ongelmaan on helppo ratkaisu: Menkää naimisiin. Menkää naimisiin. Menkää naimisiin. 

Millähän valtuuksilla joku eksä järjestelee hautajaisia? Kyllä viranomaiset ovat kuolemaan liittyvissä asioissa yhteydessä siihen lähimpään omaiseen, joka on tuossakin avopuoliso. Myös esimerkiksi hautauslupa menee lähimmän omaisen kautta, sitä hautauslupaa tarvitaan kun kuollutta siirretään säilytyksestä esimerkiksi oman seurakunnan kappeliin hautajaisia varten. Eksällä tuskin mistään hautausluvasta on ollut tietoa. Ja ihan ensinnäkin avopuoliso on se joka hoitaa vainajan asioita, esimerkiksi maksaa niitä hautajaiskuluja kuolleen tililtä. Eksällä taas ei sellaisiin ole mitään oikeutta, vaikka olisikin yhteisten lasten äiti.