Avoleski valittaa, kun ei ole vaimon oikeuksia.
Vantaalaisen Hannele Peltosen avomies kuoli yllättäen seitsemän vuotta sitten. Testamentista oli puhuttu, mutta se oli jäänyt tekemättä.
Takana oli yli kaksikymmentä vuotta yhteistä elämää miehen kotitalossa, josta Hannele oli lunastanut puolikkaan.
Toisin kävi. Yksi miehen kolmesta aikuisesta lapsesta ei tyytynytkään kuntotarkastuksen jälkeen tehtyihin kiinteistönvälittäjien arvioihin markkinahinnasta. Eikä pesänjakajan tai edes käräjäoikeuden päätöksiin. Aikaa kului ja rahaa paloi. Lopulta hovioikeus piti ennallaan pesänjakajan ja käräjäoikeuden päätökset.
– Vasta lähes kuuden vuoden päästä pääsin neuvottelemaan pankin kanssa asuntolainasta ja sain ostaa puolikkaan kiinteistöstä.
Hannele Peltonen ei ole yksin. Kysyimme verkossa suomalaisten kokemuksia avopuolison kuolemasta. Vastausten joukossa ei ollut montakaan onnellista loppua.
Avolesken asema on varsin hutera, jos testamenttia ei ole. LähiTapiolan Henkiyhtiön selvityksessä 42 prosenttia vastanneista parantaisi avolesken asemaa ja kirjaisi sen lakiin. Yhtä suuri joukko vastaajia pitää nykyistä järjestelyä riittävänä.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei pidä suostua avopuolison osaan. Maistraatissa nopea, halpa ja helppo mennä naimisiin, todistajatkin saa maistraatista, ei tarvi vaivata sukulaisia tai ystäviä. Naiset vaatikaa avioliittoa juuri mahdollisten perintöjen ym. takia.
En katselisi päivääkään haaskalintua, joka vaatisi avioliittoa perinnön vuoksi. En naisena enkä miehenä.
Mistä vanhanaikainen ajatus, että mies on naista rikkaampi ja naisen täytyy turvata tulevaisuuteensa miehen ja tämän rahojen avulla? Fiksut naiset kouluttautuvat, tekevät työuraa, ansaitsevat omat rahansa ja ostavat niillä mitä haluavat. Jos nainen on miestä rikkaampi avoliitto on naisen kannalta parempi ratkaisu taloudellisesti. Haaskalinnut eivät pääse käsiksi avopuolison rahoihin. Testamentin voi halutessaan tehdä kenelle tahansa.
Millä tavalla avioliitto on rikkaamman osapuolen kannalta avoliittoa huonompi ratkaisu, jos tekee avioehdon?
En ymmärrä tätä, että avoliitossa pitäisi olla kaikki avioliiton oikeudet ja velvollisuudet. Mites ne ihmiset, jotka eivät mene naimisiin, koska eivät halua niitä avioliiton mukana tulevia juttuja mm isyysolettamaa, avio-oikeutta jne.
Avioliitto on kuitenkin ennen kaikkea juridinen sopimus. Peruslähtökohta pitäisi minusta olla se, että tämän sopimuksen solmivat ne jotka haluavat sen tehdä ja sitä eivät solmi ne jotka ei halua. Nykyisin lähdetään ikäänkuin siitä, että avoparit ovat vaan "unohtaneet" mennä naimisiin. Joskus varmaan niinkin, mutta kyllä siitä pitäisi lähteä, että aikuinen ihminen osaa itse päättää mihin haluaa nimensä laittaa alle.
Avioliitto on nimenomaa juridinen paperi ja kummankin osapuolen turva, jos jotain ikävää sattuu eli menkää naimisiin hyvän sään aikana.
Aiheena olevan miesvainajan tahto jäi kirjaamatta. Vai jäikö jonnekin testamentti? Kiperä pulma. Aika hautaa muistot ja oikeus oikoo virheet jos uutta ja pätevää aineistoa ilmenee
Halllitus voi asettaa työryhmän avioiittojen testamenttipakosta. Kaikki seikat huomioon ja ylösnerkatuksi. Toimisi samalla viranomaistahoille vakuutena suhteesta joka rinnastuu aviolittoon. ts Avolitto astuu voimaan a,o. testamentin solmisen yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei pidä suostua avopuolison osaan. Maistraatissa nopea, halpa ja helppo mennä naimisiin, todistajatkin saa maistraatista, ei tarvi vaivata sukulaisia tai ystäviä. Naiset vaatikaa avioliittoa juuri mahdollisten perintöjen ym. takia.
En katselisi päivääkään haaskalintua, joka vaatisi avioliittoa perinnön vuoksi. En naisena enkä miehenä.
Mistä vanhanaikainen ajatus, että mies on naista rikkaampi ja naisen täytyy turvata tulevaisuuteensa miehen ja tämän rahojen avulla? Fiksut naiset kouluttautuvat, tekevät työuraa, ansaitsevat omat rahansa ja ostavat niillä mitä haluavat. Jos nainen on miestä rikkaampi avoliitto on naisen kannalta parempi ratkaisu taloudellisesti. Haaskalinnut eivät pääse käsiksi avopuolison rahoihin. Testamentin voi halutessaan tehdä kenelle tahansa.
Millä tavalla avioliitto on rikkaamman osapuolen kannalta avoliittoa huonompi ratkaisu, jos tekee avioehdon?
Avioehtokin voidaan riitauttaa ja sitten ollaan käräjillä. Jos ei muuta niin pahantahtoisuutta ja asioiden pitkittämiseksi. Avopuolison omaisuus säilyy hänellä itsellään kävi miten kävi eikä sitä voi riitauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen avoleski? Joko oli avioliitossa tai sitten ei ollut.
Onhan tytötkin sotaleskiä kun sulho on asevelvollisuutta suorittamassa
Ei tasan ole!
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on nimenomaa juridinen paperi ja kummankin osapuolen turva, jos jotain ikävää sattuu eli menkää naimisiin hyvän sään aikana.
Aviopuolison kuoltua leskestä voi tulla hyvin riitaisan perikunnan jäsen, jos on muita perillisiä. Perikunnan kaikki päätökset pitää tehdä yksimielisesti. Jos yksikin vastustaa, asiat ei etene. Kuolinpesä säilyy jakamattomana. Ei saada perintöä jaettua mutta perintöverot täytyy maksaa.
Jokainen pariskunta ja tilanne omanlaisensa. Kuvioissa voi olla yhteiset ja omat lapset, ex-puolisot. Joillekin avioliitto paras ratkaisu, joillekin avoliitto. Pitäisi kunnioittaa muiden ratkaisuja ja muistaa, että avioliitto ja testamentti voivat tuovat turvaa, mutta eivät takaa sitä. Kunnioittakaa lesken surua, oli sitten avio tai avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on nimenomaa juridinen paperi ja kummankin osapuolen turva, jos jotain ikävää sattuu eli menkää naimisiin hyvän sään aikana.
Aviopuolison kuoltua leskestä voi tulla hyvin riitaisan perikunnan jäsen, jos on muita perillisiä. Perikunnan kaikki päätökset pitää tehdä yksimielisesti. Jos yksikin vastustaa, asiat ei etene. Kuolinpesä säilyy jakamattomana. Ei saada perintöä jaettua mutta perintöverot täytyy maksaa.
Jokainen pariskunta ja tilanne omanlaisensa. Kuvioissa voi olla yhteiset ja omat lapset, ex-puolisot. Joillekin avioliitto paras ratkaisu, joillekin avoliitto. Pitäisi kunnioittaa muiden ratkaisuja ja muistaa, että avioliitto ja testamentti voivat tuovat turvaa, mutta eivät takaa sitä. Kunnioittakaa lesken surua, oli sitten avio tai avoliitossa.
Kyllä kuolinpesä saadaan jaettua, vaikka joku kuolinpesän osakkaista vastustaisi kaikkea. Jos ei muuten onnistu, haetaan käräjäoikeudesta pesänjakaja. Tosin aikaa voi prosessiin mennä ja pesänjakajan palkkio voi olla suolainen.
En ole ikinä ollut naimisissa, enkä ole ikinä aikonutkaan mennä. En halua jakaa omaisuuttani kenenkään muun kuin lasteni kanssa enkä tarvitse kenenkään muun omaisuutta. Lapset perivät isänsä eli avomieheni kuitenkin (+minut). Selvempi näin kuin mennä rahan takia naimisiin 🤮
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton periaatteellinen vastustus on saanut ihan naurettavia mittasuhteita.
Omassakin suhteessa mies on sitä mieltä, että avioliitto on "pelkkä paperi", eikä halua "sotkea valtiota parisuhteeseen" ja kaikki kliseet. Totesin että tämä selvä mutta sitten en kyllä muuta yhteen saati omista mitään isoa yhdessä koska tilanteessa jossa toinen kuolee yllättäen avopuolisolla ei ole sen enempää oikeuksia kuin random naapurilla. Hesarissa oli taannoin mielipidekirjoitus jossa avoleski taivasteli miten ei voinut edes siirtää kuolleen puolison sähkösopimusta omiin nimiinsä eikä irtisanoa yhteistä vuokra-asuntoa koska kaikkeen tarvitsi kirjallisen, lakimuotoisen valtuutuksen kuolinpesän osakkailta. Tässä tapauksessa tilanteeseen ei edes liittynyt mitään riitaa avopuolison perillisten kanssa, mutta asioiden hoitaminen oli tavattoman vaikeaa silti.
Testamenttikaan ei korvaa avioliittoa. Voitte käydä verottajan perintöverolaskurilla laskemassa kuinka huimia veroja joutuu maksamaan perinnöstä kun siihen ei katsota avioliiton tuomaa puolisovähennystä ja avopuolisona kuulut II-luokkaan. muistaakseni 100k perinnöstä aviopuoliso ei maksaisi veroa lainkaan mutta avopuoliso noin kolmanneksen. Lisäksi vainajan sukulaiset voivat tietysti aina riitauttaa testamentin jolloin taas käräjöidään vuosikausia ja rahaa palaa.
Aviopuolison voi jättää rahatta testamentilla. Juristi hoitaa homman. Tämä selviää perunkirjoituksessa kun testamentti luetaan. Siinä sitä avioliiton ihanuutta ja turvaa sinisilmäiselle aviopuolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Höpö höpö! Jos avioliitosta ei jää lapsia, eikä keskinäistä avioehtoa tai testamenttia ole tehty, ryntäävät vainajan vanhemmat tai sisarukset osingolle. Jos vainajalla ei ole lähiomaisia seuraavaksi lähimmän vainajan sukulaiset leijuvat korppikotkina ympärillä. Leski saa puolet, mutta toinen puoli revitään sitten muiden käsiin.
Terveisin leski, joka katseli vieressä miten yhteinen, aviokiiton aikana rakennettu omaisuus mureni miehen ahneiden sukulaisten käsiin
Tämän vuoksi meillä on keskenäinen testamentti ja minun lapseni edunsaajana sitten kun olemme molemmat kuolleet. Hänellä ei ole lapsia. Ja hänellä ei ole lapsia. Ei pääse puolitutut sukulaiset haaskalle
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä, että avoliitossa pitäisi olla kaikki avioliiton oikeudet ja velvollisuudet. Mites ne ihmiset, jotka eivät mene naimisiin, koska eivät halua niitä avioliiton mukana tulevia juttuja mm isyysolettamaa, avio-oikeutta jne.
Avioliitto on kuitenkin ennen kaikkea juridinen sopimus. Peruslähtökohta pitäisi minusta olla se, että tämän sopimuksen solmivat ne jotka haluavat sen tehdä ja sitä eivät solmi ne jotka ei halua. Nykyisin lähdetään ikäänkuin siitä, että avoparit ovat vaan "unohtaneet" mennä naimisiin. Joskus varmaan niinkin, mutta kyllä siitä pitäisi lähteä, että aikuinen ihminen osaa itse päättää mihin haluaa nimensä laittaa alle.
Ja pitää olla mahdollisuus olla ja asustaa avoliitossa ilman että syntyy jotain taloudellisia sitoumuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on nimenomaa juridinen paperi ja kummankin osapuolen turva, jos jotain ikävää sattuu eli menkää naimisiin hyvän sään aikana.
Aviopuolison kuoltua leskestä voi tulla hyvin riitaisan perikunnan jäsen, jos on muita perillisiä. Perikunnan kaikki päätökset pitää tehdä yksimielisesti. Jos yksikin vastustaa, asiat ei etene. Kuolinpesä säilyy jakamattomana. Ei saada perintöä jaettua mutta perintöverot täytyy maksaa.
Jokainen pariskunta ja tilanne omanlaisensa. Kuvioissa voi olla yhteiset ja omat lapset, ex-puolisot. Joillekin avioliitto paras ratkaisu, joillekin avoliitto. Pitäisi kunnioittaa muiden ratkaisuja ja muistaa, että avioliitto ja testamentti voivat tuovat turvaa, mutta eivät takaa sitä. Kunnioittakaa lesken surua, oli sitten avio tai avoliitossa.
Kyllä kuolinpesä saadaan jaettua, vaikka joku kuolinpesän osakkaista vastustaisi kaikkea. Jos ei muuten onnistu, haetaan käräjäoikeudesta pesänjakaja. Tosin aikaa voi prosessiin mennä ja pesänjakajan palkkio voi olla suolainen.
Saadaan jaettua, mutta voi olla pitkä tie. Pesänjakajan hakeminen käräjäoikeudelta, pesänjakajan työ kestää sen kauemmin mitä riitaisampaa on. Pesänjakaja joudutaan ehkä vaihtamaan. Ratkaisusta valittaminen käräjäoikeuteen, hoviin ja korkeimpaan oikeuteen. Menee vuosia pahimmillaan vuosikymmeniä. Pesänjakajan ja omien juristien palkkiot helposti kymmeniätuhansia euroja jotka täytyy maksaa ennen pesänjakoa. Usein perikunnan alkuperäisiä jäseniä ennättää kuolla kesken kaiken tilalle tulee heidän perillisiä juristeineen ja tukijoukkoineen. Onko lopulta mitään jaettavaa kun rahat menneet juristeille ja omaisuuden arvo alentunut. Karua todellisuutta Suomi täynnä riitaisia perikuntia. Aikaisemmin mukavat ihmiset sekoavat jos rahaa tulossa. Pienestäkin rahasummasta tai tavarasta riidellään eikä periksi anneta. Yksikin hankala joukossa mukana niin näin se usein menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset lykkää asioiden hoitamista ja naimisiin ei missään nimessä mennä. Huomisesta ei tiedä kukaan.
Parhaillaan on yhteiset lapset ja yhteinen asuntolaina, mutta naimisiinmeno on liian suuri sitoumus.
Siinä kohtaa ymmärrän, ettei mennä naimisiin jos ollaan jo keski-iässä ja molemmilla aikuiset lapset eri liitoista ja omaisuudet. Mutta sitten ei pidä olla mitään yhteistä omaisuuttakaan.
Tuskin noissa keisseissä monikaan ajattelee avioliiton olevan liian suuri sitoumus. Yhdentekevä sitoumus ennemminkin.
Leski perii verotta 120.000 euroa, avoleski maksaa samasta summasta 24.400 euroa.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ollut naimisissa, enkä ole ikinä aikonutkaan mennä. En halua jakaa omaisuuttani kenenkään muun kuin lasteni kanssa enkä tarvitse kenenkään muun omaisuutta. Lapset perivät isänsä eli avomieheni kuitenkin (+minut). Selvempi näin kuin mennä rahan takia naimisiin 🤮
Tässäkin hyvä esimerkki naisesta joka rakentaa elämänsä turvaten omat rahansa ja puolisoaan rakastaen ei perinnön varaan. Tervettä järjen käyttöä. Aikuisen ihmisen pitäisi tulla toimeen omillaan eikä olla riippuvainen kenestäkään toisesta ihmisestä. Turvaa saa yhteiskunnan tukien ja palvelujen ja erilaisten tukiverkostojen avulla jos tarvii.
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset lykkää asioiden hoitamista ja naimisiin ei missään nimessä mennä. Huomisesta ei tiedä kukaan.
Aviopuolison voi jättää salaa perinnöttä. Tulee yllätyksenä perunkirjoituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Siksihän miehet tykkää elellä susiparina, kun toinen osapuoli jää oikeuksitta ja parhaimmassa tapauksessa tarjoaa ilmaiset seksit, ruoat, pesula- ja siivouspalvelut.
Samat ilmaiset palvelut saa mieheltäkin.
Hienosti toimittu, hyvä.
Lapset saavat toki lakiosuutensa oli testamentti millainen tahansa.
Ja voivat riitauttaa testamentin sitten kun isänsä on kuollut. Ongelmat ja perintöriidat alkavat vasta kun joku kuolee. Siihen asti ollaan sulassa sovussa kunnes tulee rahankiilto silmään. Toivottavasti näin ei käy, mutta ei takuita.