Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Avoleski valittaa, kun ei ole vaimon oikeuksia.
08.05.2026 |
Vantaalaisen Hannele Peltosen avomies kuoli yllättäen seitsemän vuotta sitten. Testamentista oli puhuttu, mutta se oli jäänyt tekemättä.
Takana oli yli kaksikymmentä vuotta yhteistä elämää miehen kotitalossa, josta Hannele oli lunastanut puolikkaan.
Toisin kävi. Yksi miehen kolmesta aikuisesta lapsesta ei tyytynytkään kuntotarkastuksen jälkeen tehtyihin kiinteistönvälittäjien arvioihin markkinahinnasta. Eikä pesänjakajan tai edes käräjäoikeuden päätöksiin. Aikaa kului ja rahaa paloi. Lopulta hovioikeus piti ennallaan pesänjakajan ja käräjäoikeuden päätökset.
– Vasta lähes kuuden vuoden päästä pääsin neuvottelemaan pankin kanssa asuntolainasta ja sain ostaa puolikkaan kiinteistöstä.
Hannele Peltonen ei ole yksin. Kysyimme verkossa suomalaisten kokemuksia avopuolison kuolemasta. Vastausten joukossa ei ollut montakaan onnellista loppua.
Avolesken asema on varsin hutera, jos testamenttia ei ole. LähiTapiolan Henkiyhtiön selvityksessä 42 prosenttia vastanneista parantaisi avolesken asemaa ja kirjaisi sen lakiin. Yhtä suuri joukko vastaajia pitää nykyistä järjestelyä riittävänä.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaan on helppo ratkaisu: Menkää naimisiin. Menkää naimisiin. Menkää naimisiin.
Mitä jos ei ehdi? Häät piti olla kesällä, toinen kuoli talvella.
Kannattaa mennä vihille ennen kuin alkaa elämää tosissaan rakentaa toisen kanssa eikä yhteisistä asuntoja hankita ennen avioliittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avohaava. Ja vuotaa.
Pyhä Jumalan siunaama avioliitto on eri asia.
Miten tuo edes olisi käytännössä onnistunut että avopuolison ex-vaimo järjestäisi hautajaiset? Ei vainajan tilille ole pääsyä muilla kuin nykyisellä avopuolisolla kuolinpesön asioita hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset lykkää asioiden hoitamista ja naimisiin ei missään nimessä mennä. Huomisesta ei tiedä kukaan.
Parhaillaan on yhteiset lapset ja yhteinen asuntolaina, mutta naimisiinmeno on liian suuri sitoumus.
Siinä kohtaa ymmärrän, ettei mennä naimisiin jos ollaan jo keski-iässä ja molemmilla aikuiset lapset eri liitoista ja omaisuudet. Mutta sitten ei pidä olla mitään yhteistä omaisuuttakaan.
Vaikka olis minkä ikäinen ja lapsia, voi mennä naimisiin. Kristillisesti ajateltuna pitääkin mennä. Omaisuudet voi pitää erillään.
Vierailija kirjoitti:
Luettehan jutun. Kyse oli siitä mihin hintaan avoleski olisi voinut lunastaa sen menehtyneen puolison 50% talosta.
Yhdelle!! lapselle ei kelvannut markkinahinta.
Jos pariskunta olisi ollut naimisissa menehtyneen puolison lapset olisivat joutuneet antamaan lesken asua leskenoikeudella talossa. Sekö olisi ollut aikuisille lapsille parempi vaihtoehto kun kyseessä ei ole naisen biologiset lapset...
Samaan kiinnitin huomiota. Tässä oli kyseessä yhden lapsen häiriintyneisyys, näiltä ei aina vältytä vaikka oltaisiin naimisissa. Avioliitto ei olisi olennaisesti tässä tilanteessa muuttanut mitään.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi mies on testamentannut meidän kodin minulle. Hänellä kaksi aikuista lasta jotka kielipitkällä odottaa sitä että saavat tästä osuuden. Niin ei tule onneksi käymään, tämä on meidän loppuelämän koti ja asumme tässä niin kauan kunnes aika jättää.
Ikävä kertoa kuitenkin rintaperilliset saa osuutensa aina kaikissa tilanteissa.
Ikävä kertoa ettei tästä talosta, tämä on testamentattu minulle.
Ihminen, jolla on rintaperillisiä, ei voi testamentata koko omaisuuttaan ulkopuoliselle. Ei vain voi.
Rintaperillisillä on aina oikeus lakiosaansa, mikä on puolet siitä, mitä he olisivat perineet ilman testamenttia.
Eli tässä sinun tapauksessasi toteutuu se "puolet puolitetusta omaisuudesta" -sääntö.
Ne miehesi lapset voivat toki jättää vaatimatta sen osuutensa ja odottaa siis siihen asti, kun sinäkin kuolet. Mutta periaatteessa he voivat koska tahansa vaatia sen osuutensa. Siihen on varauduttava.
Näin se vain kohdallasi menee. Jos puolisollasi ei olisi rintaperillisiä, silloin sinä perisit puolisosi ihan ilman sitä testamenttiakin.
Kyllä muuten voi testamentata koko omaisuuden vaikka kissatalolle. MITÄÄN estettä tällaisen testamentin tekoon EI OLE.
RINTAperillisillä on oikeus VAATIA lakiosaansa, mutta jos ei vaadi niin koko omaisuus tosiaan jaetaan testamentin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Höpö höpö! Jos avioliitosta ei jää lapsia, eikä keskinäistä avioehtoa tai testamenttia ole tehty, ryntäävät vainajan vanhemmat tai sisarukset osingolle. Jos vainajalla ei ole lähiomaisia seuraavaksi lähimmän vainajan sukulaiset leijuvat korppikotkina ympärillä. Leski saa puolet, mutta toinen puoli revitään sitten muiden käsiin.
Terveisin leski, joka katseli vieressä miten yhteinen, aviokiiton aikana rakennettu omaisuus mureni miehen ahneiden sukulaisten käsiin
Miehesi valitsi näin. Ikävä kuvio, mutta jokainen saa jättää omaisuutensa kenelle haluaa.
Itse en ole jättämässä penniäkään mun avokille, sori vaan mutta veri on vettä sakeampaa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentti todellakin hyvä, mutta silloin perikunta (rintaperilliset) olisi omistanut kuitenkin 25 prosenttia kiinteistöstä. Kyllä tuosta neljäsosastakin ja testamentista olisi päädytty oikeuteen, jos motiivina olisi ollut ahneus ja kiusanteko.
Jos olisi ollut testamentti, niin lapset eivät olisi omistaneet kiinteistöstä 25 %, jos heidän lakiosansa olisi pystytty maksamaan muuten. Tosin lakiosan arvosta olisi silti voinut tulla riitaa, koska kiinteistön arvo vaikuttaa siihen.
Kiinteistön arvostahan tässä juuri oli riita.
Jis avioliitto ei kelpaa, on tyydyttävä epävarmuuteen tulevaisuudessa. Yksinkertaista. En kannata lain muuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset lykkää asioiden hoitamista ja naimisiin ei missään nimessä mennä. Huomisesta ei tiedä kukaan.
Se on nykyaikaa, että pitäisi saada rusinat pullasta.
Kun MINÄ JA MUN OKEUDET, mutta samalla velvollisuudet on jollekin muulle kuuluva ikävä juttu. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaan on helppo ratkaisu: Menkää naimisiin. Menkää naimisiin. Menkää naimisiin.
Mitä jos ei ehdi? Häät piti olla kesällä, toinen kuoli talvella.
Olipa nopea liitto, ei siinä ehdi toiseen tutustua kunnolla jos naimisiinkaan ei kerkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettehan jutun. Kyse oli siitä mihin hintaan avoleski olisi voinut lunastaa sen menehtyneen puolison 50% talosta.
Yhdelle!! lapselle ei kelvannut markkinahinta.
Jos pariskunta olisi ollut naimisissa menehtyneen puolison lapset olisivat joutuneet antamaan lesken asua leskenoikeudella talossa. Sekö olisi ollut aikuisille lapsille parempi vaihtoehto kun kyseessä ei ole naisen biologiset lapset...
Samaan kiinnitin huomiota. Tässä oli kyseessä yhden lapsen häiriintyneisyys, näiltä ei aina vältytä vaikka oltaisiin naimisissa. Avioliitto ei olisi olennaisesti tässä tilanteessa muuttanut mitään.
Häiriintyneisyys? Jos sinulta kysytään, haluatko perinnöksi 2000 e vai 20 000 e, niin vastaisit, että ilman muuta 2000 e?
On se aika häiriintynyttä jos väittää asunnon arvon noin paljon korkeammaksi, mitä se oikeasti oli.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Höpö höpö! Jos avioliitosta ei jää lapsia, eikä keskinäistä avioehtoa tai testamenttia ole tehty, ryntäävät vainajan vanhemmat tai sisarukset osingolle. Jos vainajalla ei ole lähiomaisia seuraavaksi lähimmän vainajan sukulaiset leijuvat korppikotkina ympärillä. Leski saa puolet, mutta toinen puoli revitään sitten muiden käsiin.
Terveisin leski, joka katseli vieressä miten yhteinen, aviokiiton aikana rakennettu omaisuus mureni miehen ahneiden sukulaisten käsiinHeillehän se kuuluu. Miksi sen pitäisi sulle kuulua?
Leski perii aviopuolison omaisuuden jos lapsia ei ole. Sukulaiset perii vasta, jos leskeä ei enää ole. Oliko puoliso testamentannut omaisuutta sukulaisille?
Vierailija kirjoitti:
Miksi avolesken asemaa pitäisi parantaa? Sitä voi mennä naimisiin, jos haluaa turvata oman asemansa ja kotinsa.
Nämä avoliiton tasa-arvoiseksi avioliiton kanssa -ajattelua edustavat ajattelevat itse asiassa että valtion asia on päättää kansalaisten parisuhteen laatu, ei kansalaisten itsensä. Avoliitto on ollut vapaiden ihmisten vapaa liitto, etuineen ja haittoineen. Ei kai valtio voi sanoa: "te olitte itse asiassa naimisissa, tässä seuraukset."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avolesken asemaa pitäisi parantaa? Sitä voi mennä naimisiin, jos haluaa turvata oman asemansa ja kotinsa.
Olen ollut avoliitossa 29 vuotta ja täsmälleen samaa mieltä. Jos haluan puolet yhteenlasketun omaisuutemme arvosta, niin sitten menen naimisiin. Koska en ole niin tehnyt, on omalla vastuulla turvata tilanne, jossa puoliso kuolee tai vastaavasti tehdä testamentti, jotta omaisuuteni päätyy sinne, minne pitääkin. En ymmärrä tätä yhdessäasumisen mukanaantuomaa oikeutta toisen omaisuuteen, koska miten tehdä silloin, kun liitto on polygaminen ja niitä avovaimoja on 3 kpl ja viimeisin vasta parin viikon ajan, jaetaanko perintöä kaikille avovaimoille? Aviovaimoissahan vain senhetkinen puoliso voi käyttää avio-oikeuttaan.
Niinpä, ja missä vaiheessa valtion pitäisi päättää että te olette nyt de facto naimisissa? Silloin kun hammasharja viedään kaverin kämppään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avolesken asemaa pitäisi parantaa? Sitä voi mennä naimisiin, jos haluaa turvata oman asemansa ja kotinsa.
Jep, ei ole kova rasti mennä maistraatissa naimisiin.
Näin mekin teimme kun toinen lapsi teki tuloaan. Avioliitto on nippu laillisia sopimuksia oikeuksista, velvollisuuksista ja omaisuudesta. Halvalla ne saa. Voi tietysti palkata lakimiehen ja tehdä suunnilleen samat sopimukset kovalla rahalla.
Jos lapsia ja omaisuutta on, kannattaa mennä naimisiin. Ei siinä tarvitse mitään jumalia tai patriarkaalisia arvoja kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Avohaava. Ja vuotaa.
Pyhä Jumalan siunaama avioliitto on eri asia.
Mitäs sitten kun nämä siunatut alkavat riidellä, pettää toisiaan, perheväkivaltaa, perhesurmia jne?
Pitääkö pysyä avioliitossa oman terveytensä ja henkensä ollessa uhattuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskunnan oma valinta elävätkö avoliitossa vai avioliitossa. Mies ei halunnut naimisiin vai miksei naimisiin menty?
Onko naisen elämän ainoa tarkoitus päästä naimisiin? Joillekin näköjään on. Haloo, vuosi 2026.
Miksi olettaa heti että mies ei halunnut naimisiin? Voi olla että nainen ei halunnut. Tai kumpikaan ei halunnut.
Ja mitä se meille muille kuuluu.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos ei ehdi? Häät piti olla kesällä, toinen kuoli talvella.