Ikävuodet 37 -> 47
Valtava muutos. Ulkonäöllisesti ja henkisesti. Elinvoima laskenut puoleen. Huolia paljon. Nauttikaa hyvistä ajoista, yhtäkkiä ne voivat olla ohi.
Kommentit (27)
Jaa, mulla on just toisinpäin. 37-vuotiaana olin masentunut. En jaksanut mitään. Nyt 47-vuotiaana taas energiaa ihan älyttömästi tehdä kaikkea ja koko ajan tulee uusia ideoita, mitä seuraavaksi teen.
Sain keskimmäisen lapsemme 39-vuotiaana ja nuorimman (joka oli yllätysvauva) 41-vuotiaana.
Sain juuri uuden, parempipalkkaisen työpaikan 4000€/brutto. Nykyisin, kun lähetän työhakemuksen, 98% tapauksista tulee kutsu haastatteluun. Viimeksikin sain valita kolmen työpaikan välillä; kahta en edes hakenut, vaan niitä tarjottiin, mutta valitsin tämän, jossa palkka alkaa nelosella. Niissä olisi ollut vain jotain 3850€.
37-vuotiaana oli tosi vaikeaa päästä työhaastatteluun, vaikka koulutus oli sama kuin nytkin. Lisäksi saan nykyään jatkuvasti positiivista huomiota miehiltä (vaikka en edes tarvitse, koska olen pitkässä avioliitossa).
Vierailija kirjoitti:
Oon puolivälissä eli 37-> 42. Mikään ei ole muuttunut. Lienee siis yksilöllistä.
Sama, ei tässä mihinkään ole jaksaminen tai elämänilo karissut. Rahaa on vaan enemmän kuin ennen.
En minä muista tulloin mitään tuollaista. Kestävyys väheni minulla 47-57 v
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole hetkeen päässyt hokemaan mä haluan olla vain kaveria? Kissankusen hajuinen kämppä ja viinitonkkakännit?
Ihan oikeasti minä haluaisin joskus livenä tavata tällaisen mielenmaiseman omaavan olion! Mitä
helvettiä tälle on käynyt lapsuudessa?
Ulkonäöllinen rupsahdus tulee 45:na. Yhtäkkiä. Siitä sitten meneskellään kuuttakymppiä kohti, 55:na rusahtavat roikkumaan leukaperät jne. Näytin todella nuorelta vielä 42:na kun kattelen vanhoja kuvia.