Lue keskustelun säännöt.
Mikä on yhteiskuntaluokkasi?
07.05.2026 |
Joku ylintä luokkaa edustavakin kirjoittelee täällä. Itse olen alinta, 40-luvulla maalla syntynyt tehdastyötä tehnyt.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ylempää keskiluokkaa kuin ikinä mahdollista. Vieläpä se, että kiinnostaisi sen minua ylempänä olevan luokan määritelmä. Sitähän ei oikein ole tutkittu eikä määritelmää ole oikein missään kerrottu, mutta sellainen minua ylempi luokka on kumminkin olemassa. Heidät tunnistaa varmimmin siitä, että tämä asia ei kiinnosta heitä ollenkaan., vaan he sanovat olevansa ihan vaan taviksia, vaikka kaikille on selvää, ettei se ole totta.
On yläluokkaa tutkittu Suomessakin vaikka kuinka paljon. Suurin osa populaarihistoriaa käsittelevistä tietokirjoista kertoo yläluokan henkilöistä ja historiasta. Se mikä puuttuu on köyhimmän luokan mikrohistoria, koska kirjallisia lähteitä on paljon vähemmän.
Populaarihistorian kirjat eivät ole yläluokan tutkimista. Hyvin vähän on mitään määritelmiä siitä, missä menee suomalaisilla yläluokan ja ylemmän keskiluokan raja. Tämä on eri asia kuin nostaa esille joku historian suurmies X, joka on varmasti ollut oman aikansa yläluokkaa. Se, että joku Mannerheim on ollut yläluokkaa, ei kerro yhtään mitään siitä, kuka on tällä hetkellä yläluokkaa. Tämähän vaihtelee myös maittain. Britanniassa ei taideta nousta yläluokkaan sillä, että hoidetaan pääministerin tehtävää. Suomessa ihan kirkkain silmin voidaan väittää, että niinhän siinä käy, kun pääministerillä onnisot tulot ja paljon vaikutusvaltaa.
Silti joku Sanna Marin vaikuttaa enemmän kohujulkkikselta kuin eliitin edustajalta. Käytös, tyyli ja puhetapa ovat jotain muuta kuin mitä eliitiltä odottaisi. Vai olenko väärässä ja koostuvatko Suomen ns seurapiirit oikeasti niistä ihmisistä, joiden bileitä uutisoi seiska-lehti? Ovatko seurapiirit sama asia kuin eliitti ja onko siinä tapauksessa eliitti sama asia kuin yläluokka?
Jos näin on, niin varmin tie yläluokkaan käy sitten kai tosi-tv:n kautta, eikö vaan? Miten mä jotenkin epäilen nyt tätä?
Populaarihistoriasta on olemassa aika paljon tutkijoiden kirjoittamaa tietokirjallisuutta. Kannattaa tutustua, SKS on tällaista kirjallisuutta paljon julkaissut. Osassa on lähteetkin mukana.
Yläluokkaan ei ole mitään asiaa ilman tiettyä sukutaustaa, vieraus säilyy, vaikka siellä liikkuisikin pääministerinä. Britannian pääministerit ovat tupanneet stailaamaan itsensä työväenluokkaiseksi, Boris Johnson esimerkiksi, vaikka tausta on yläluokkainen. Farage on tästä poikkeus eli hänen imagonsa on eksentri yläluokkainen - sekin hyvin perinteinen brittirooli mediassa.
Sanna Marin ei ole yläluokkaa eivätkä suurin osa muistakaan suomalaispoliitikoista. Sen vuoksi, että Suomessa on niin pieni yläluokka kuten jo kirjoitin. Laura Kolbe on kirjoittanut eliitistä suomalaisena vastineena yläluokalle Suomessa eli he ovat ihmisiä, joilla on paljon vaikutusvaltaa. Aika käyttökelpoinen termi, sillä esim. poliittisesta eliitistä putoaa heti kun putoaa pois politiikasta. Kulttuurieliitin vaikutusvalta on pitkäkestoisempaa eikä perustu varallisuuteen. Viimeksimainitusta Kolbe on kirjoittanut kirjankin, mutta en muista sen nimeä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se yhteiskunta riippuu perheestä, johon satut syntymään. Yläluokkaisen vanhemmat ovat tohtoreiksi väitelleitä.
Suomessa on hyvin tyypillistä, että yhteiskuntaluokka voi muuttua elämän aikana. Syntyminen johonkin luokkaan on tärkeää lähinnä niissä maissa, missä on monarkinen hovi ja sen ympärille rakentunut yläluokka, joka suojelee asemaansa niin, ettei seurustele muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yhteiskunta riippuu perheestä, johon satut syntymään. Yläluokkaisen vanhemmat ovat tohtoreiksi väitelleitä.
Suomessa on hyvin tyypillistä, että yhteiskuntaluokka voi muuttua elämän aikana. Syntyminen johonkin luokkaan on tärkeää lähinnä niissä maissa, missä on monarkinen hovi ja sen ympärille rakentunut yläluokka, joka suojelee asemaansa niin, ettei seurustele muiden kanssa.
Se muuttuu vain niiden mielestä, joiden perhetaustansa puuttuu akateeminen sivistys.
Yhteiskunnallisessa hierarkiassa on mahdollista nousta, mutta se edellyttää useamman sukupolven mittaisen luokkaretken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä eikä kiinnosta. Nykyään halutaan lokeroida kaikki johonkin, ei pelkästään yhteiskuntaluokissa. Miksi haluaisimme palata johonkin menneisyyteen jossa yhteiskuntaluokilla oli suuri merkitys ihmisten olemiseen ja kanssakäymiseen. Sosio-ekonominen asema ihmisryhmänä tietty yhteiskunnan tutkijoille mielenkiintoista mutta yksilön elämässä täysin toisarvoista.
Minusta ei ole lainkaan toisarvoinen asia, millaisista oloista on kotoisin ja millaisiin oloihin päätynyt elämässään. Oman lapsuuden taustan tiedostaminen auttaa ymmärtämään omia valintoja ja käyttäytymistä. Esimerkikkinä vaikka monet köyhistä oloista tulevat kantavat mukanaan pelkoa siitä, että voivat menettää sen, mitä ovat elämässään saavuttaneet, ja jotkut jopa kokevat, että ovat ikään kuin huijareita, väärässä paikassa näyttelemässä jotain muuta mitä oikeasti ovat. He yleensä tarkkailevat huolella, miten muut käyttäytyvät, toimivat samoin ja ostavat samanlaisia esineitä ja vaatteita kuin muillakin on, ja tälllä tavalla todistavat että kyllä he kuuluvat tähän kyseiseen ryhmään (yhteiskuntaluokkaan).
Missään nimessä en silti kannata paluuta vanhaan, missä luokkajako oli muuttumattomampi. Minusta on hyvä, että on liikkuvuutta luokkien välillä.
Mikä se vanha oli? Esi. 60 -luvulla liikkuvuus oli paljon isompaa. Kehittyvä hyvinvointivaltio imi kurjalistonkin tölleistä lahjakkaita nuoria yliopistoihin ja merkittäviin tehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun ylimpään ja varakkaampaan yhteiskuntaluokkaan, kun minulla on pääomatuloja enemmän kuin naapurilla, joka on kauppatieteen maisteri talousjohtajana keskisuuressa yrityksessä.
Oletko varma? KTM osannee piilottaa pääomatulonsa yksityisen osakeyhtiön avulla. Et voi tietää, onko naapurillasi suuremmat pääomatulot kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylimpään yhteiskuntaluokkaan ei riitä maisterin tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempi keskiluokka. Akateeminen, kansainvälinen tausta ja suvussa paljon kulttuuri-ihmisiä (kirjailija, kuvataitelija, muotoilija), mutta myös korkeita valtion virkamiehiä ja tutkijoita. Äidin puolella on aatelinen sukunimi.
Kaksi ensimmäistä sanaa olisivat riittäneet, muut mainitut asiat eivät vaikuta yhteiskuntaluokkaasi.
Nuohan nimenomaan ovat sen yhteiskuntaluokan ydintä.
Kysyttiin yhteiskuntaluokkaa, ei tuloluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä eikä kiinnosta. Nykyään halutaan lokeroida kaikki johonkin, ei pelkästään yhteiskuntaluokissa. Miksi haluaisimme palata johonkin menneisyyteen jossa yhteiskuntaluokilla oli suuri merkitys ihmisten olemiseen ja kanssakäymiseen. Sosio-ekonominen asema ihmisryhmänä tietty yhteiskunnan tutkijoille mielenkiintoista mutta yksilön elämässä täysin toisarvoista.
Minusta ei ole lainkaan toisarvoinen asia, millaisista oloista on kotoisin ja millaisiin oloihin päätynyt elämässään. Oman lapsuuden taustan tiedostaminen auttaa ymmärtämään omia valintoja ja käyttäytymistä. Esimerkikkinä vaikka monet köyhistä oloista tulevat kantavat mukanaan pelkoa siitä, että voivat menettää sen, mitä ovat elämässään saavuttaneet, ja jotkut jopa kokevat, että ovat ikään kuin huijareita, väärässä paikassa näyttelemässä jotain muuta mitä oikeasti ovat. He yleensä tarkkailevat huolella, miten muut käyttäytyvät, toimivat samoin ja ostavat samanlaisia esineitä ja vaatteita kuin muillakin on, ja tälllä tavalla todistavat että kyllä he kuuluvat tähän kyseiseen ryhmään (yhteiskuntaluokkaan).
Missään nimessä en silti kannata paluuta vanhaan, missä luokkajako oli muuttumattomampi. Minusta on hyvä, että on liikkuvuutta luokkien välillä.
Mikä se vanha oli? Esi. 60 -luvulla liikkuvuus oli paljon isompaa. Kehittyvä hyvinvointivaltio imi kurjalistonkin tölleistä lahjakkaita nuoria yliopistoihin ja merkittäviin tehtäviin.
Silloin oli vielä iso määrä sinänsä todella fiksuja ja yritteliäitä kansalaisia, joilla ei ollut ollut nuoruudessaan mahdollisuutta kouluttautua. Siksi kansakoulupohjalta ponnistavien vanhempien lapsi saattoi lukea hupsis itsensä juristiksi tai lääkäriksi, kun mahdollisuudet oli korjattu paremmiksi.
Nyt mahdollisuuksien tasa-arvoa on eletty jo niin pitkään, että jos nykynuoren vanhemmilla ei ole koulutusta, siihen on joku muu syy kuin ettei kouluun voinut mennä. On oppimisvaikeuksia sun muuta, ja ne asiat periytyvät. Siksi nykyään on paljon epätodennäköisempää, että peruskoulupohjalta ponnistavien vanhempien lapsi kouluttautuu yliopistossa. Se ei kerro epätasa-arvosta, vaan siitä, että nykyvanhemmilla on jo ollut hyvät mahdollisuudet itsellään.
Korkeimman Kuninkaan tytär, pappissukua, taivaan perillinen Jeesusessa Kristuksessa.
Tämä maallinen yhteiskuntaluokka onkin sitten "tavallinen työtekijä työkuula jalassa ketjuun liitettynä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää? En hahmota tätä luokkajakoasiaa yhtään. Onko se olemassa vain tällä palstalla?
Suurin osa suomalaisista on keskiluokkaa, ylempää tai alempaa. Esim. Laura Kolbe on tutkinut suomalaisia yhteiskuntaluokkia. Mutta eipä tuolla hirveästi ole merkitystä mihin luokkaan kuuluu, koska Suomi ei ole luokkayhteiskunta ollenkaan samaan tapaan kuin vaikkapa Ruotsi tai Britannia. Olemme aika tasa-arvoisia sittenkin, koska kaikki ovat olleet aika köyhiä, yläluokka äärimmäisen pieni ja muualta kotoisin alun perin suurin osa.
Millä tavoin Suomi eroaa luokkayhteiskuntana vaikka Ruotsista? Toki, Ruotsi on monarkia ja aatelisia on ja näkyy yhteiskunnassa, mutta tavallinen Svensson on ihan samalla lailla osa yhteiskuntaluokkaansa kuin meilläkin ollaan. Olen itse luokkaretkeläinen. Synnyin kaupunkilaiseen työväenluokkaan, mutta olen opiskellut ja tehnyt uran ylemmän keskiluokan maailmassa ja tänne myös avioitunut.
Ero ylemmän keskiluokan ja yläluokan välillä on Ruotsissa iso. Suomessa ei juuri ole yläluokkaa tai se on niin pieni, että käytännön merkitys on olematon. Heillä ei ikään kuin ole varaa olla olematta tekemisissä muiden kanssa.
Itseäni kiinnostaa porvariluokan merkitys ja asema historiassa. En ole tästä tutkimuksia lukenut, mutta historioitsijana tiedän, että esimerkiksi saksalaisessa porvaristossa naisen asema oli hyvin merkittävä, jos hän jäi leskeksi ja ryhtyi hallinnoimaan omaisuutta. Ja äidin merkitys jälkikasvulle on isompi kuin isän. Ei geneettisesti, vaan akateemisen ja taloudellisen menestyksen kautta (nykyaikana, tutkitusti), luonnollisesti, koska äiti kasvattaa lapsiaan yhä nykyäänkin enemmän kuin isä. Oletukseni siis on, että nimenomaan porvaristosta nousi uusi yläluokka renessanssista alkaen, kun aatelisto pikkuhiljaa kadotti asemansa.
Onko sinun suvussasi porvaristoa? Siis kauppiaita, käsityöläisiä, yrittäjiä?
On, varsinkin yhdessä sukuhaarassa. Ja kiinnostavaa kyllä, porvariammateissa on ajan myötä kohottu myös arvoasteikolla ylöspäin, mikä onkin porvarillinen ihanne. Siis ensin ollut vaatturityyppistä yritystä, seuraavassa sukupolvessa sitten jo oltu hammaslääkäriä ja apteekkaria. Yrittäjiä hekin, hammaslääkäri on jopa myös käsityöammatti, mutta paljon korkeammalla koulutuksella kuin ompeleminen. Valtaosa omasta lähisuvustani on kuitenkin ollut erilaisia virkamiehiä, mikä on ollut varmasti vielä 1900-luvulla sekin ikään kuin hieno juttu, mutta ei ehkä ole enää niinkään. Itse olen tehnyt työurani yksityisellä kaupallisella sektorilla ja sitä on vähän jopa paheksuttu. Kun ei saisi olla ihan näin avoimesti rahan kanssa tekemisissä, pitäisi tehdä työkseen jotain ylevämpää. Vanhempani olisivat mieluummin nähneet minut vaikka jossain ministeriössä virkamiehenä.
Kuulostaa hyvin tyypilliseltä ja juuri sellaiselta, mitä omatekoisessa teoriassani olen funtsinutkin. Tai kukapa tietää, ehkä tuollainen tutkimus onkin olemassa, missä todistetaan ajatukseni oikeaksi.
En ehkä nimittäisi taustaasi työväenluokkaiseksi, jos suvussa on enemmänkin porvaristoa ja virkamiehiä. Porvariston ja virkamiesten profiili on hyvin toisentyyppinen kuin työväestön. Porvaristo on mielestäni aivan selvä luokka nykyisinkin, vaikka sitä ei käytetä nimityksenä. Ja porvariston ja virkamiesten avioliitot ovat niitä kaikkein tyypillisimpiä keskiluokan avioliittoja.
Ajatus ylevyydestä kuuluu myös hyvin selkeästi ylemmän keskiluokan ajatusmaailmaan ja se on peräisin porvaristosta ja virkamiehistöstä. Ehkä myös sotilastaustasta. Hehän ovat palvelleet tsaarin armeijassa ja saaneet näin yläluokkaisen leiman ajatteluunsa - sotilaille on tyypillistä myös kansainvälisyys eli heitä useimmiten on koulutettu ulkomailla ja he ovat tekemisissä työssään tiedustelun ja muun kansainvälisen diplomatian ja sotilaskoulutuksen tiimoilta eri kansallisuuksien kanssa.
No ei, työväenluokkaisuus on suvustani todella kaukana. Yliopistotutkinto on ollut jokaisella jo monta sukupolvea, ja on vähän poikkeuksellista olla väittelemättä tohtoriksi. Ja tosiaan, se suhde rahaan. Rahaa pitää olla, mutta sen avoin hankkiminen on paheksuttavan rahvaanomaista. Mutta jos joku on sitten vaurastunut, niin siitä ollaan kyllä tietoisia ja sitä pidetään hyvänä asiana. Voidaan jopa tunnustaa, että joku vanhus tai edesmennyt sukulainen on ollut taitava sijoittaja. Silti ilmi elävä sukulainen, joka sijoittaa, on vaarassa tulla paheksutuksi keinottelun vuoksi.
Tämä oma ammattini, jota voi harjoittaa hyvin juuri kaupallisen alan yhteydessä, kuuluu sinänsä elittialoihin sekin. Virkojakin olisi, jos sille tielle olisi halunnut. Joskin virkamiehillä on näissä hommissa aika huonot palkat ja nykyään virkamiehen työ on pätkätyötä.
Jollain tavalla oma sukuni on semmoista leikkieliittiä, tavoitellaan aina jotain vähän parempaa ja pönkitetään itsetuntoa muun muassa muodollisella koulutuksella ja muilla oikeanlaisilla valinnoilla vähän turhan paljon. Siksi minusta ihan selvää ylempää keskiluokkaa, se pyrkyrimeininkihännkuuluu nimenomaan keskiluokkaan kuin nenä päähän. Itse olen ottanut vähän hajurakoa siihen ajatteluun, mutta en tiedä, mitä se sitten minusta kertoo. Ehkä vaan, että olen vähän laiska. Tai sitten, että olen omaksunut uudemmat arvot ja oma pyrkyryyteni kohdistuu siksi vähän eri asioihin kuin ennen oli tapana. En lähtisi leijumaan tällä.
Okei, luulin, että olet tuo kirjoittaja, jonka viestiin vastasin alun perin ja joka kirjoitti olevansa "työväenluokkaisia kaupunkilaisia".
Virkamiesten palkat ovat nykyään tosiaan jääneet jälkeen yksityiseltä sektorilta ja ovat pätkätyötä, mutta vanhemmat ihmiset eivät ehkä tätä tiedosta. Valtion virkoja on pidetty varmoina työpaikkoina, vaikka nykyisin ne ovat hyvin epävarmoja. En suosittelisi omalle jälkikasvulle, turhan vähän etenemismahdollisuuksia ja riski heikolle johtamiselle on iso. Ja palkkakin heikko.
Joudumme vähän odottamaan tutkimusta siitä miten yhteiskuntaluokat ovat muuttuneet globalisaation myötä. Käsite luokkahan on mielestäni alun perin epäonnistunut ja perustellut itsensä vain stabiilissa yhteiskunnassa, jollaista juuri kuvastavat "virkamiesuran" tai "yläluokan" käsitteet. Kummallakaan ei esim. nykymaailmassa ole vaikutusvaltaa nimeksikään eikä juuri statustakaan. Valtaa pitää pääasiassa talouseliitti, joka on suurimmalta osaltaan peräisin porvaristosta - tämä siis omaa ajatteluani jälleen, ei tutkittua tietoa. Luokkataistelussa porvaristo vei voiton renessanssista alkaen. Reformaatio oli tässä myös olennainen tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Ylimpään yhteiskuntaluokkaan ei riitä maisterin tutkinto.
Mitä tarkoitat? Jos tarkoitat, että pitäisi olla tohtori, niin olet väärässä. Jos taas tarkoitat, ettei pelkkä maisterintutkinto riitä, vaan pitää olla myös muuta, kuten hyvä työura ja oikeanlainen perhe- ja sukutausta, niin olet jäljillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvari: äiti kauppatieteiden tohtori, isä maat.metsät. tohtori, väitellyt fysiikasta. Molemmat noin 75-vuotiaita nyt.
Itse olen maisteri ja mieheni FT. Ikää minulla on 47 vuotta.
Millä tavoin olet porvari? Porvari tarkoittaa omistavaa luokkaa. Jos ei ole työllistävää yritystä tai isompia maa tai kiinteistöomistuksia, joista et mitään maininnut, niin ei silloin ole porvari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä eikä kiinnosta. Nykyään halutaan lokeroida kaikki johonkin, ei pelkästään yhteiskuntaluokissa. Miksi haluaisimme palata johonkin menneisyyteen jossa yhteiskuntaluokilla oli suuri merkitys ihmisten olemiseen ja kanssakäymiseen. Sosio-ekonominen asema ihmisryhmänä tietty yhteiskunnan tutkijoille mielenkiintoista mutta yksilön elämässä täysin toisarvoista.
Minusta ei ole lainkaan toisarvoinen asia, millaisista oloista on kotoisin ja millaisiin oloihin päätynyt elämässään. Oman lapsuuden taustan tiedostaminen auttaa ymmärtämään omia valintoja ja käyttäytymistä. Esimerkikkinä vaikka monet köyhistä oloista tulevat kantavat mukanaan pelkoa siitä, että voivat menettää sen, mitä ovat elämässään saavuttaneet, ja jotkut jopa kokevat, että ovat ikään kuin huijareita, väärässä paikassa näyttelemässä jotain muuta mitä oikeasti ovat. He yleensä tarkkailevat huolella, miten muut käyttäytyvät, toimivat samoin ja ostavat samanlaisia esineitä ja vaatteita kuin muillakin on, ja tälllä tavalla todistavat että kyllä he kuuluvat tähän kyseiseen ryhmään (yhteiskuntaluokkaan).
Missään nimessä en silti kannata paluuta vanhaan, missä luokkajako oli muuttumattomampi. Minusta on hyvä, että on liikkuvuutta luokkien välillä.
Mikä se vanha oli? Esi. 60 -luvulla liikkuvuus oli paljon isompaa. Kehittyvä hyvinvointivaltio imi kurjalistonkin tölleistä lahjakkaita nuoria yliopistoihin ja merkittäviin tehtäviin.
Vahna oli se, jossa oikeasti mentiin yhteiskunaluokkien perusteella ja luokkahypyt suuntaan tai toiseen olivat lähes mahdottomia. 60-luku on jo nykyaikaa ja yliopistot ja koulutus oli kaikkien saatavilla. Mutta kaverini haaveili joskus ns. vanhasta ajasta krinoliinipukuineen yms. ja itsekseni mietin, ettei hän tiennyt mitä toivoi. Silloisessa maailmassa en olisi saanut varsinaisesti opiskella (ainoastaan sopivia aineita kotiopettajan kanssa) enkä seurustella kaverini kaltaisen ihmisen kanssa ja ainoa asia olisi ollut odottaa että vanhemmat löytävät minulle sopivan miehen jolle sitten olisin synnyttänyt perijän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä eikä kiinnosta. Nykyään halutaan lokeroida kaikki johonkin, ei pelkästään yhteiskuntaluokissa. Miksi haluaisimme palata johonkin menneisyyteen jossa yhteiskuntaluokilla oli suuri merkitys ihmisten olemiseen ja kanssakäymiseen. Sosio-ekonominen asema ihmisryhmänä tietty yhteiskunnan tutkijoille mielenkiintoista mutta yksilön elämässä täysin toisarvoista.
Minusta ei ole lainkaan toisarvoinen asia, millaisista oloista on kotoisin ja millaisiin oloihin päätynyt elämässään. Oman lapsuuden taustan tiedostaminen auttaa ymmärtämään omia valintoja ja käyttäytymistä. Esimerkikkinä vaikka monet köyhistä oloista tulevat kantavat mukanaan pelkoa siitä, että voivat menettää sen, mitä ovat elämässään saavuttaneet, ja jotkut jopa kokevat, että ovat ikään kuin huijareita, väärässä paikassa näyttelemässä jotain muuta mitä oikeasti ovat. He yleensä tarkkailevat huolella, miten muut käyttäytyvät, toimivat samoin ja ostavat samanlaisia esineitä ja vaatteita kuin muillakin on, ja tälllä tavalla todistavat että kyllä he kuuluvat tähän kyseiseen ryhmään (yhteiskuntaluokkaan).
Missään nimessä en silti kannata paluuta vanhaan, missä luokkajako oli muuttumattomampi. Minusta on hyvä, että on liikkuvuutta luokkien välillä.
Mikä se vanha oli? Esi. 60 -luvulla liikkuvuus oli paljon isompaa. Kehittyvä hyvinvointivaltio imi kurjalistonkin tölleistä lahjakkaita nuoria yliopistoihin ja merkittäviin tehtäviin.
Vahna oli se, jossa oikeasti mentiin yhteiskunaluokkien perusteella ja luokkahypyt suuntaan tai toiseen olivat lähes mahdottomia. 60-luku on jo nykyaikaa ja yliopistot ja koulutus oli kaikkien saatavilla. Mutta kaverini haaveili joskus ns. vanhasta ajasta krinoliinipukuineen yms. ja itsekseni mietin, ettei hän tiennyt mitä toivoi. Silloisessa maailmassa en olisi saanut varsinaisesti opiskella (ainoastaan sopivia aineita kotiopettajan kanssa) enkä seurustella kaverini kaltaisen ihmisen kanssa ja ainoa asia olisi ollut odottaa että vanhemmat löytävät minulle sopivan miehen jolle sitten olisin synnyttänyt perijän.
Sotket yhteiskuntaluokat sääty-yhteiskuntaan, joka on täysin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä eikä kiinnosta. Nykyään halutaan lokeroida kaikki johonkin, ei pelkästään yhteiskuntaluokissa. Miksi haluaisimme palata johonkin menneisyyteen jossa yhteiskuntaluokilla oli suuri merkitys ihmisten olemiseen ja kanssakäymiseen. Sosio-ekonominen asema ihmisryhmänä tietty yhteiskunnan tutkijoille mielenkiintoista mutta yksilön elämässä täysin toisarvoista.
Minusta ei ole lainkaan toisarvoinen asia, millaisista oloista on kotoisin ja millaisiin oloihin päätynyt elämässään. Oman lapsuuden taustan tiedostaminen auttaa ymmärtämään omia valintoja ja käyttäytymistä. Esimerkikkinä vaikka monet köyhistä oloista tulevat kantavat mukanaan pelkoa siitä, että voivat menettää sen, mitä ovat elämässään saavuttaneet, ja jotkut jopa kokevat, että ovat ikään kuin huijareita, väärässä paikassa näyttelemässä jotain muuta mitä oikeasti ovat. He yleensä tarkkailevat huolella, miten muut käyttäytyvät, toimivat samoin ja ostavat samanlaisia esineitä ja vaatteita kuin muillakin on, ja tälllä tavalla todistavat että kyllä he kuuluvat tähän kyseiseen ryhmään (yhteiskuntaluokkaan).
Missään nimessä en silti kannata paluuta vanhaan, missä luokkajako oli muuttumattomampi. Minusta on hyvä, että on liikkuvuutta luokkien välillä.
Mikä se vanha oli? Esi. 60 -luvulla liikkuvuus oli paljon isompaa. Kehittyvä hyvinvointivaltio imi kurjalistonkin tölleistä lahjakkaita nuoria yliopistoihin ja merkittäviin tehtäviin.
Vahna oli se, jossa oikeasti mentiin yhteiskunaluokkien perusteella ja luokkahypyt suuntaan tai toiseen olivat lähes mahdottomia. 60-luku on jo nykyaikaa ja yliopistot ja koulutus oli kaikkien saatavilla. Mutta kaverini haaveili joskus ns. vanhasta ajasta krinoliinipukuineen yms. ja itsekseni mietin, ettei hän tiennyt mitä toivoi. Silloisessa maailmassa en olisi saanut varsinaisesti opiskella (ainoastaan sopivia aineita kotiopettajan kanssa) enkä seurustella kaverini kaltaisen ihmisen kanssa ja ainoa asia olisi ollut odottaa että vanhemmat löytävät minulle sopivan miehen jolle sitten olisin synnyttänyt perijän.
Sotket yhteiskuntaluokat sääty-yhteiskuntaan, joka on täysin eri asia.
Eikös säädyt olleet yhteiskuntaluokkien esiaste, vaikka se nyt persutui enemmän ryhmäsidokseen kuin yksilöön. Yhteiskuntaluokka on uudempi, teollisen vallankumouksen yhteydessä kehitetty modernimpi käsite.
Sijoittaisin itseni ylempään keskiluokkaan. Olen maisteri koulutukseltani ja oikeastaan viittä vaille tohtori. Kulttuurinen makuni ja elämäntyylini ovat ylempaa keskiluokkaa, mutta tällä hetkellä tuloni ovat kyllä alemman keskiluokan tasoa.
Toisaalta lapsuudenperheeni kuului ehkä alempaan keskiluokkaan äitini kautta. Isäni oli kuitenkin duunari, mutta keskipalkkainen. Vanhempani erosivat lapsuudessani ja asuin äitini kanssa. Äitini tausta on työväenluokkainen, mutta minun on vaikea hahmottaa isäni taustaa, ehkä se oli kuitenkin keskiluokkaisempi kuin äitini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä eikä kiinnosta. Nykyään halutaan lokeroida kaikki johonkin, ei pelkästään yhteiskuntaluokissa. Miksi haluaisimme palata johonkin menneisyyteen jossa yhteiskuntaluokilla oli suuri merkitys ihmisten olemiseen ja kanssakäymiseen. Sosio-ekonominen asema ihmisryhmänä tietty yhteiskunnan tutkijoille mielenkiintoista mutta yksilön elämässä täysin toisarvoista.
Minusta ei ole lainkaan toisarvoinen asia, millaisista oloista on kotoisin ja millaisiin oloihin päätynyt elämässään. Oman lapsuuden taustan tiedostaminen auttaa ymmärtämään omia valintoja ja käyttäytymistä. Esimerkikkinä vaikka monet köyhistä oloista tulevat kantavat mukanaan pelkoa siitä, että voivat menettää sen, mitä ovat elämässään saavuttaneet, ja jotkut jopa kokevat, että ovat ikään kuin huijareita, väärässä paikassa näyttelemässä jotain muuta mitä oikeasti ovat. He yleensä tarkkailevat huolella, miten muut käyttäytyvät, toimivat samoin ja ostavat samanlaisia esineitä ja vaatteita kuin muillakin on, ja tälllä tavalla todistavat että kyllä he kuuluvat tähän kyseiseen ryhmään (yhteiskuntaluokkaan).
Missään nimessä en silti kannata paluuta vanhaan, missä luokkajako oli muuttumattomampi. Minusta on hyvä, että on liikkuvuutta luokkien välillä.
Mikä se vanha oli? Esi. 60 -luvulla liikkuvuus oli paljon isompaa. Kehittyvä hyvinvointivaltio imi kurjalistonkin tölleistä lahjakkaita nuoria yliopistoihin ja merkittäviin tehtäviin.
Vahna oli se, jossa oikeasti mentiin yhteiskunaluokkien perusteella ja luokkahypyt suuntaan tai toiseen olivat lähes mahdottomia. 60-luku on jo nykyaikaa ja yliopistot ja koulutus oli kaikkien saatavilla. Mutta kaverini haaveili joskus ns. vanhasta ajasta krinoliinipukuineen yms. ja itsekseni mietin, ettei hän tiennyt mitä toivoi. Silloisessa maailmassa en olisi saanut varsinaisesti opiskella (ainoastaan sopivia aineita kotiopettajan kanssa) enkä seurustella kaverini kaltaisen ihmisen kanssa ja ainoa asia olisi ollut odottaa että vanhemmat löytävät minulle sopivan miehen jolle sitten olisin synnyttänyt perijän.
Sotket yhteiskuntaluokat sääty-yhteiskuntaan, joka on täysin eri asia.
Eikös säädyt olleet yhteiskuntaluokkien esiaste, vaikka se nyt persutui enemmän ryhmäsidokseen kuin yksilöön. Yhteiskuntaluokka on uudempi, teollisen vallankumouksen yhteydessä kehitetty modernimpi käsite.
Eivät olleet. Säädyt perustuivat feodaaliseen maailmaan, jossa valtioiden rooli oli heikompi. Aateliset olivat alunperin sotilaita ja linnanherroja, joille heikko kuninkaanvalta antoi esim. itsenäisen aseman puolustaa ja kerätä veroja osassa kuningaskuntaa. Porvaristo johti kaupunkeja itsenäisesti. Oleellista on, että säädyillä oli privilegioita, joita yhteiskuntaluokissa ei tietenkään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ylempää keskiluokkaa kuin ikinä mahdollista. Vieläpä se, että kiinnostaisi sen minua ylempänä olevan luokan määritelmä. Sitähän ei oikein ole tutkittu eikä määritelmää ole oikein missään kerrottu, mutta sellainen minua ylempi luokka on kumminkin olemassa. Heidät tunnistaa varmimmin siitä, että tämä asia ei kiinnosta heitä ollenkaan., vaan he sanovat olevansa ihan vaan taviksia, vaikka kaikille on selvää, ettei se ole totta.
On yläluokkaa tutkittu Suomessakin vaikka kuinka paljon. Suurin osa populaarihistoriaa käsittelevistä tietokirjoista kertoo yläluokan henkilöistä ja historiasta. Se mikä puuttuu on köyhimmän luokan mikrohistoria, koska kirjallisia lähteitä on paljon vähemmän.
Populaarihistorian kirjat eivät ole yläluokan tutkimista. Hyvin vähän on mitään määritelmiä siitä, missä menee suomalaisilla yläluokan ja ylemmän keskiluokan raja. Tämä on eri asia kuin nostaa esille joku historian suurmies X, joka on varmasti ollut oman aikansa yläluokkaa. Se, että joku Mannerheim on ollut yläluokkaa, ei kerro yhtään mitään siitä, kuka on tällä hetkellä yläluokkaa. Tämähän vaihtelee myös maittain. Britanniassa ei taideta nousta yläluokkaan sillä, että hoidetaan pääministerin tehtävää. Suomessa ihan kirkkain silmin voidaan väittää, että niinhän siinä käy, kun pääministerillä onnisot tulot ja paljon vaikutusvaltaa.
Silti joku Sanna Marin vaikuttaa enemmän kohujulkkikselta kuin eliitin edustajalta. Käytös, tyyli ja puhetapa ovat jotain muuta kuin mitä eliitiltä odottaisi. Vai olenko väärässä ja koostuvatko Suomen ns seurapiirit oikeasti niistä ihmisistä, joiden bileitä uutisoi seiska-lehti? Ovatko seurapiirit sama asia kuin eliitti ja onko siinä tapauksessa eliitti sama asia kuin yläluokka?
Jos näin on, niin varmin tie yläluokkaan käy sitten kai tosi-tv:n kautta, eikö vaan? Miten mä jotenkin epäilen nyt tätä?Populaarihistoriasta on olemassa aika paljon tutkijoiden kirjoittamaa tietokirjallisuutta. Kannattaa tutustua, SKS on tällaista kirjallisuutta paljon julkaissut. Osassa on lähteetkin mukana.
Yläluokkaan ei ole mitään asiaa ilman tiettyä sukutaustaa, vieraus säilyy, vaikka siellä liikkuisikin pääministerinä. Britannian pääministerit ovat tupanneet stailaamaan itsensä työväenluokkaiseksi, Boris Johnson esimerkiksi, vaikka tausta on yläluokkainen. Farage on tästä poikkeus eli hänen imagonsa on eksentri yläluokkainen - sekin hyvin perinteinen brittirooli mediassa.
Sanna Marin ei ole yläluokkaa eivätkä suurin osa muistakaan suomalaispoliitikoista. Sen vuoksi, että Suomessa on niin pieni yläluokka kuten jo kirjoitin. Laura Kolbe on kirjoittanut eliitistä suomalaisena vastineena yläluokalle Suomessa eli he ovat ihmisiä, joilla on paljon vaikutusvaltaa. Aika käyttökelpoinen termi, sillä esim. poliittisesta eliitistä putoaa heti kun putoaa pois politiikasta. Kulttuurieliitin vaikutusvalta on pitkäkestoisempaa eikä perustu varallisuuteen. Viimeksimainitusta Kolbe on kirjoittanut kirjankin, mutta en muista sen nimeä nyt.
Kulttuurieliitti on kyllä aika kuollut juttu. Onhan se varmaan kiva lohduttautua sillä, että itse kokee kuuluvansa johonkin eliittiin, ja kaverit kanssa. Hovinarri on oikeampi roolitus nykypäivän kulttuuriproletariaatille.
No ei, työväenluokkaisuus on suvustani todella kaukana. Yliopistotutkinto on ollut jokaisella jo monta sukupolvea, ja on vähän poikkeuksellista olla väittelemättä tohtoriksi. Ja tosiaan, se suhde rahaan. Rahaa pitää olla, mutta sen avoin hankkiminen on paheksuttavan rahvaanomaista. Mutta jos joku on sitten vaurastunut, niin siitä ollaan kyllä tietoisia ja sitä pidetään hyvänä asiana. Voidaan jopa tunnustaa, että joku vanhus tai edesmennyt sukulainen on ollut taitava sijoittaja. Silti ilmi elävä sukulainen, joka sijoittaa, on vaarassa tulla paheksutuksi keinottelun vuoksi.
Tämä oma ammattini, jota voi harjoittaa hyvin juuri kaupallisen alan yhteydessä, kuuluu sinänsä elittialoihin sekin. Virkojakin olisi, jos sille tielle olisi halunnut. Joskin virkamiehillä on näissä hommissa aika huonot palkat ja nykyään virkamiehen työ on pätkätyötä.
Jollain tavalla oma sukuni on semmoista leikkieliittiä, tavoitellaan aina jotain vähän parempaa ja pönkitetään itsetuntoa muun muassa muodollisella koulutuksella ja muilla oikeanlaisilla valinnoilla vähän turhan paljon. Siksi minusta ihan selvää ylempää keskiluokkaa, se pyrkyrimeininkihännkuuluu nimenomaan keskiluokkaan kuin nenä päähän. Itse olen ottanut vähän hajurakoa siihen ajatteluun, mutta en tiedä, mitä se sitten minusta kertoo. Ehkä vaan, että olen vähän laiska. Tai sitten, että olen omaksunut uudemmat arvot ja oma pyrkyryyteni kohdistuu siksi vähän eri asioihin kuin ennen oli tapana. En lähtisi leijumaan tällä.