Mikä on yhteiskuntaluokkasi?
Joku ylintä luokkaa edustavakin kirjoittelee täällä. Itse olen alinta, 40-luvulla maalla syntynyt tehdastyötä tehnyt.
Kommentit (157)
Ihan vaan tiedoksesi: Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Pian voi kyllä olla ellei hallitus vaihdu.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan tiedoksesi: Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Pian voi kyllä olla ellei hallitus vaihdu.
Saivartelua tuollainen. Joku lapsi saa harrastaa ratsastusta sekä taitoluistelua. Joku taas joutuu tyytymään keppihevosteluun (jossa ei oo mitään vikaa).
Tietenkin elämänmeno on täysin erilaista eri perheissä.
Hyvä, että näin onkin, mutta turha väittää, että elämä olisi jotenkin luokatonta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä nyt ihan oikeasti jollain yhteiskuntaluokalla? Täällä ihmiset oikein kilpailevat ylemmyydestä, luotaantyöntävää. Olen minäkin oppineesta suvusta ja elämän kehikko on kunnossa. En silti aseta itseäni mihinkään yhteiskuntaluokkaan.
Johonkin yhteiskuntaluokkaan sinäkin kuitenkin kuulut. Se, että tunnistaa luokkansa ei ole mitään kilpailua vaan tosiasioiden tunnustamista. Eikä mikään yhteiskuntaluokka ole toistaan parempi myöskään, kaikkia luokkia tarvitaan.
Edustan kulttuuri-intelligenssiä :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ylempään keskiluokkaan kuuluvat ihmiset tekevät tällaisella roskapalstalla? Taitaa se henkinen ja sivistyksellinen puoli olla kuitenkin jotain aivan muuta kuin voisi olettaa.
Kuulun itse alauokkaan ainakin tulojeni perusteella, mutta mietin usein, että miten alas olen vajonnut, kun vietän aikaani ( eli tuhlaan elämääni) Vauva-palstan kaltaisella foorumilla.
Mitä itse täällä teet? Tämä on viihdettä ja ajankulua, aivan samalla tavalla täällä voi muutkin luokat olla kuin sinäkin.
On ihan mukavaa välillä laittaa aivot narikkaan ja selata palstaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun omistavaan luokkaan, rikkaimpaan prosenttiin. Perhetaustani ylempää keskiluokkaa. Olen syntynyt 70-luvulla.
Paljon Suomessa pitää omistaa, että pääsee ylimpään prosenttìin?
Ylimpään 10% näyttäisi pääsevän 550 000€ ja ylimpään 5% 817 400 € nettovarallisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hajuakaan. Onko Suomessa yhteiskuntaluokia?
Kyllä on. Ne huomaa hyvinkin selkeästi jos ei ole kovin kuplaantunut.
Keskiluokkaa. Duunariperheestä, mutta akateeminen koulutus ja ylempänä toimihenkilönä. Palkka 5000 e netto. Harrastuksina liikunta ja taide.
Ylempää keskiluokkaa, omistavaa luokkaa.
Nuoruuteni meni ratsastusharrastuksen parissa ja pärjäsin kohtalaisesti kilpailuissakin. Pari omaa hevosta oli. Nyt akateeminen tutkinto, asun hyvällä alueella Helsingissä. Mies menestyvä yrittäjä joka työllistää kymmeniä ihmisiä, omalle lapselleni suunnitelmissa hevosen osto.
Oman vapaa-aikani vietän teattereissa, taidenäyttelyissä, ja liikuntaharrastuksissa. Loma-asunto ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää? En hahmota tätä luokkajakoasiaa yhtään. Onko se olemassa vain tällä palstalla?
Suurin osa suomalaisista on keskiluokkaa, ylempää tai alempaa. Esim. Laura Kolbe on tutkinut suomalaisia yhteiskuntaluokkia. Mutta eipä tuolla hirveästi ole merkitystä mihin luokkaan kuuluu, koska Suomi ei ole luokkayhteiskunta ollenkaan samaan tapaan kuin vaikkapa Ruotsi tai Britannia. Olemme aika tasa-arvoisia sittenkin, koska kaikki ovat olleet aika köyhiä, yläluokka äärimmäisen pieni ja muualta kotoisin alun perin suurin osa.
Millä tavoin Suomi eroaa luokkayhteiskuntana vaikka Ruotsista? Toki, Ruotsi on monarkia ja aatelisia on ja näkyy yhteiskunnassa, mutta tavallinen Svensson on ihan samalla lailla osa yhteiskuntaluokkaansa kuin meilläkin ollaan. Olen itse luokkaretkeläinen. Synnyin kaupunkilaiseen työväenluokkaan, mutta olen opiskellut ja tehnyt uran ylemmän keskiluokan maailmassa ja tänne myös avioitunut.
Ero ylemmän keskiluokan ja yläluokan välillä on Ruotsissa iso. Suomessa ei juuri ole yläluokkaa tai se on niin pieni, että käytännön merkitys on olematon. Heillä ei ikään kuin ole varaa olla olematta tekemisissä muiden kanssa.
Itseäni kiinnostaa porvariluokan merkitys ja asema historiassa. En ole tästä tutkimuksia lukenut, mutta historioitsijana tiedän, että esimerkiksi saksalaisessa porvaristossa naisen asema oli hyvin merkittävä, jos hän jäi leskeksi ja ryhtyi hallinnoimaan omaisuutta. Ja äidin merkitys jälkikasvulle on isompi kuin isän. Ei geneettisesti, vaan akateemisen ja taloudellisen menestyksen kautta (nykyaikana, tutkitusti), luonnollisesti, koska äiti kasvattaa lapsiaan yhä nykyäänkin enemmän kuin isä. Oletukseni siis on, että nimenomaan porvaristosta nousi uusi yläluokka renessanssista alkaen, kun aatelisto pikkuhiljaa kadotti asemansa.
Onko sinun suvussasi porvaristoa? Siis kauppiaita, käsityöläisiä, yrittäjiä?
Nalle Wahlroos kirjoitti kirjassaan, että suomalainen ja ruotsalainen yhteiskunta eroaa suhteessa eliittiin ja rahaan. Ruotsissa on ok olla näkyvästi eliitin jäsen. Ruotsalaiset rakastavat Wallenbergejään ja kuninkaallisiaan. Aatelissormukset ovat näkyvästi sormissa. Suomi on sosialistinen yhteiskunta, jossa eliitti naamioituu joko kokonaan näkymättömäksi tai tekeytyy yhdeksi meistä muista. Omistajuus pidetään piilossa ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen tehdään kansalta salassa. Tämä kulttuuriero ei poista sitä, etteikö Suomessa yläluokkaa olisi. Nalle itse tykkää näyttää varallisuuttaan ja asemaansa, siksi hän asuu Ruotsissa.
Nalle on Trumpin kannattaja, mikä kertoo hänestä kaiken tarvittavan. Jos nyt tuota tietoa edes tarvittiin. Ei jatkoon, vai miten nuorisolaiset nykyään sanovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan tiedoksesi: Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Pian voi kyllä olla ellei hallitus vaihdu.
Saivartelua tuollainen. Joku lapsi saa harrastaa ratsastusta sekä taitoluistelua. Joku taas joutuu tyytymään keppihevosteluun (jossa ei oo mitään vikaa).
Tietenkin elämänmeno on täysin erilaista eri perheissä.
Hyvä, että näin onkin, mutta turha väittää, että elämä olisi jotenkin luokatonta.
Nämä asiat eivät liity mitenkään luokkayhteiskuntaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä eikä kiinnosta. Nykyään halutaan lokeroida kaikki johonkin, ei pelkästään yhteiskuntaluokissa. Miksi haluaisimme palata johonkin menneisyyteen jossa yhteiskuntaluokilla oli suuri merkitys ihmisten olemiseen ja kanssakäymiseen. Sosio-ekonominen asema ihmisryhmänä tietty yhteiskunnan tutkijoille mielenkiintoista mutta yksilön elämässä täysin toisarvoista.
Minusta ei ole lainkaan toisarvoinen asia, millaisista oloista on kotoisin ja millaisiin oloihin päätynyt elämässään. Oman lapsuuden taustan tiedostaminen auttaa ymmärtämään omia valintoja ja käyttäytymistä. Esimerkikkinä vaikka monet köyhistä oloista tulevat kantavat mukanaan pelkoa siitä, että voivat menettää sen, mitä ovat elämässään saavuttaneet, ja jotkut jopa kokevat, että ovat ikään kuin huijareita, väärässä paikassa näyttelemässä jotain muuta mitä oikeasti ovat. He yleensä tarkkailevat huolella, miten muut käyttäytyvät, toimivat samoin ja ostavat samanlaisia esineitä ja vaatteita kuin muillakin on, ja tälllä tavalla todistavat että kyllä he kuuluvat tähän kyseiseen ryhmään (yhteiskuntaluokkaan).
Missään nimessä en silti kannata paluuta vanhaan, missä luokkajako oli muuttumattomampi. Minusta on hyvä, että on liikkuvuutta luokkien välillä.
Mikä se vanha oli? Esi. 60 -luvulla liikkuvuus oli paljon isompaa. Kehittyvä hyvinvointivaltio imi kurjalistonkin tölleistä lahjakkaita nuoria yliopistoihin ja merkittäviin tehtäviin.
Sanotaan aina että "60-luvulla myös työläisten ja talonpoikien lapset lähtivät opiskelemaan." Totta kyllä, mutta nykyään työläisiä on paljon vähemmän, talonpojista puhumattakaan. Suurin osa opiskelemaan lähtijöistä on taustaltaan keskiluokkaisia, koska useimmat ihmiset nykyään ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä eikä kiinnosta. Nykyään halutaan lokeroida kaikki johonkin, ei pelkästään yhteiskuntaluokissa. Miksi haluaisimme palata johonkin menneisyyteen jossa yhteiskuntaluokilla oli suuri merkitys ihmisten olemiseen ja kanssakäymiseen. Sosio-ekonominen asema ihmisryhmänä tietty yhteiskunnan tutkijoille mielenkiintoista mutta yksilön elämässä täysin toisarvoista.
Minusta ei ole lainkaan toisarvoinen asia, millaisista oloista on kotoisin ja millaisiin oloihin päätynyt elämässään. Oman lapsuuden taustan tiedostaminen auttaa ymmärtämään omia valintoja ja käyttäytymistä. Esimerkikkinä vaikka monet köyhistä oloista tulevat kantavat mukanaan pelkoa siitä, että voivat menettää sen, mitä ovat elämässään saavuttaneet, ja jotkut jopa kokevat, että ovat ikään kuin huijareita, väärässä paikassa näyttelemässä jotain muuta mitä oikeasti ovat. He yleensä tarkkailevat huolella, miten muut käyttäytyvät, toimivat samoin ja ostavat samanlaisia esineitä ja vaatteita kuin muillakin on, ja tälllä tavalla todistavat että kyllä he kuuluvat tähän kyseiseen ryhmään (yhteiskuntaluokkaan).
Missään nimessä en silti kannata paluuta vanhaan, missä luokkajako oli muuttumattomampi. Minusta on hyvä, että on liikkuvuutta luokkien välillä.
Mikä se vanha oli? Esi. 60 -luvulla liikkuvuus oli paljon isompaa. Kehittyvä hyvinvointivaltio imi kurjalistonkin tölleistä lahjakkaita nuoria yliopistoihin ja merkittäviin tehtäviin.
Vahna oli se, jossa oikeasti mentiin yhteiskunaluokkien perusteella ja luokkahypyt suuntaan tai toiseen olivat lähes mahdottomia. 60-luku on jo nykyaikaa ja yliopistot ja koulutus oli kaikkien saatavilla. Mutta kaverini haaveili joskus ns. vanhasta ajasta krinoliinipukuineen yms. ja itsekseni mietin, ettei hän tiennyt mitä toivoi. Silloisessa maailmassa en olisi saanut varsinaisesti opiskella (ainoastaan sopivia aineita kotiopettajan kanssa) enkä seurustella kaverini kaltaisen ihmisen kanssa ja ainoa asia olisi ollut odottaa että vanhemmat löytävät minulle sopivan miehen jolle sitten olisin synnyttänyt perijän.
Vanhoja aikoja kaiholla muistelevat kuvittelevat useimmin että he eläisivät yläluokan elämää. "Ennen ihmisillä oli palvelijoita!" Ei, vaan ennen ihmiset OLIVAT palvelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä eikä kiinnosta. Nykyään halutaan lokeroida kaikki johonkin, ei pelkästään yhteiskuntaluokissa. Miksi haluaisimme palata johonkin menneisyyteen jossa yhteiskuntaluokilla oli suuri merkitys ihmisten olemiseen ja kanssakäymiseen. Sosio-ekonominen asema ihmisryhmänä tietty yhteiskunnan tutkijoille mielenkiintoista mutta yksilön elämässä täysin toisarvoista.
Minusta ei ole lainkaan toisarvoinen asia, millaisista oloista on kotoisin ja millaisiin oloihin päätynyt elämässään. Oman lapsuuden taustan tiedostaminen auttaa ymmärtämään omia valintoja ja käyttäytymistä. Esimerkikkinä vaikka monet köyhistä oloista tulevat kantavat mukanaan pelkoa siitä, että voivat menettää sen, mitä ovat elämässään saavuttaneet, ja jotkut jopa kokevat, että ovat ikään kuin huijareita, väärässä paikassa näyttelemässä jotain muuta mitä oikeasti ovat. He yleensä tarkkailevat huolella, miten muut käyttäytyvät, toimivat samoin ja ostavat samanlaisia esineitä ja vaatteita kuin muillakin on, ja tälllä tavalla todistavat että kyllä he kuuluvat tähän kyseiseen ryhmään (yhteiskuntaluokkaan).
Missään nimessä en silti kannata paluuta vanhaan, missä luokkajako oli muuttumattomampi. Minusta on hyvä, että on liikkuvuutta luokkien välillä.
Mikä se vanha oli? Esi. 60 -luvulla liikkuvuus oli paljon isompaa. Kehittyvä hyvinvointivaltio imi kurjalistonkin tölleistä lahjakkaita nuoria yliopistoihin ja merkittäviin tehtäviin.
Sanotaan aina että "60-luvulla myös työläisten ja talonpoikien lapset lähtivät opiskelemaan." Totta kyllä, mutta nykyään työläisiä on paljon vähemmän, talonpojista puhumattakaan. Suurin osa opiskelemaan lähtijöistä on taustaltaan keskiluokkaisia, koska useimmat ihmiset nykyään ovat.
Keskiluokka on aina ollut suurin. Siitä sen nimityskin tulee.
Olen ruohonjuuritasolla se juuri.
En ymmärrä kysymystä. Narsistinen aloitus ja narsismia huokuvia vastauksia. Määritteleekö varallisuus yhteiskuntaluokan, vai koulutus, vai olisiko koko lukkajärjestelmä pikkuisen aikansa elänyttä historiaa? Mitä tällaisesta arvottamisesta saatte, tuskin mitään hyvää ainakaan?
En kommentoi yhteiskuntaluokkaani, varmaan tästä vastauksesta moni päättelee omiaan. Arvostan sydämen sivistystä, viisautta, koulutusta ja vakaata taloutta. Hyvää viikonloppua kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ylempää keskiluokkaa kuin ikinä mahdollista. Vieläpä se, että kiinnostaisi sen minua ylempänä olevan luokan määritelmä. Sitähän ei oikein ole tutkittu eikä määritelmää ole oikein missään kerrottu, mutta sellainen minua ylempi luokka on kumminkin olemassa. Heidät tunnistaa varmimmin siitä, että tämä asia ei kiinnosta heitä ollenkaan., vaan he sanovat olevansa ihan vaan taviksia, vaikka kaikille on selvää, ettei se ole totta.
On yläluokkaa tutkittu Suomessakin vaikka kuinka paljon. Suurin osa populaarihistoriaa käsittelevistä tietokirjoista kertoo yläluokan henkilöistä ja historiasta. Se mikä puuttuu on köyhimmän luokan mikrohistoria, koska kirjallisia lähteitä on paljon vähemmän.
Populaarihistorian kirjat eivät ole yläluokan tutkimista. Hyvin vähän on mitään määritelmiä siitä, missä menee suomalaisilla yläluokan ja ylemmän keskiluokan raja. Tämä on eri asia kuin nostaa esille joku historian suurmies X, joka on varmasti ollut oman aikansa yläluokkaa. Se, että joku Mannerheim on ollut yläluokkaa, ei kerro yhtään mitään siitä, kuka on tällä hetkellä yläluokkaa. Tämähän vaihtelee myös maittain. Britanniassa ei taideta nousta yläluokkaan sillä, että hoidetaan pääministerin tehtävää. Suomessa ihan kirkkain silmin voidaan väittää, että niinhän siinä käy, kun pääministerillä onnisot tulot ja paljon vaikutusvaltaa.
Silti joku Sanna Marin vaikuttaa enemmän kohujulkkikselta kuin eliitin edustajalta. Käytös, tyyli ja puhetapa ovat jotain muuta kuin mitä eliitiltä odottaisi. Vai olenko väärässä ja koostuvatko Suomen ns seurapiirit oikeasti niistä ihmisistä, joiden bileitä uutisoi seiska-lehti? Ovatko seurapiirit sama asia kuin eliitti ja onko siinä tapauksessa eliitti sama asia kuin yläluokka?
Jos näin on, niin varmin tie yläluokkaan käy sitten kai tosi-tv:n kautta, eikö vaan? Miten mä jotenkin epäilen nyt tätä?Populaarihistoriasta on olemassa aika paljon tutkijoiden kirjoittamaa tietokirjallisuutta. Kannattaa tutustua, SKS on tällaista kirjallisuutta paljon julkaissut. Osassa on lähteetkin mukana.
Yläluokkaan ei ole mitään asiaa ilman tiettyä sukutaustaa, vieraus säilyy, vaikka siellä liikkuisikin pääministerinä. Britannian pääministerit ovat tupanneet stailaamaan itsensä työväenluokkaiseksi, Boris Johnson esimerkiksi, vaikka tausta on yläluokkainen. Farage on tästä poikkeus eli hänen imagonsa on eksentri yläluokkainen - sekin hyvin perinteinen brittirooli mediassa.
Sanna Marin ei ole yläluokkaa eivätkä suurin osa muistakaan suomalaispoliitikoista. Sen vuoksi, että Suomessa on niin pieni yläluokka kuten jo kirjoitin. Laura Kolbe on kirjoittanut eliitistä suomalaisena vastineena yläluokalle Suomessa eli he ovat ihmisiä, joilla on paljon vaikutusvaltaa. Aika käyttökelpoinen termi, sillä esim. poliittisesta eliitistä putoaa heti kun putoaa pois politiikasta. Kulttuurieliitin vaikutusvalta on pitkäkestoisempaa eikä perustu varallisuuteen. Viimeksimainitusta Kolbe on kirjoittanut kirjankin, mutta en muista sen nimeä nyt.
Kulttuurieliitti on kyllä aika kuollut juttu. Onhan se varmaan kiva lohduttautua sillä, että itse kokee kuuluvansa johonkin eliittiin, ja kaverit kanssa. Hovinarri on oikeampi roolitus nykypäivän kulttuuriproletariaatille.
Kyllä minusta Kolben käsite puolustaa paikkansa. Kulttuurieliittiin kuuluu myös hyvin vaikutusvaltaisia ja rikkaita sukuja jälkeläisineen, jolloin talouseliitti ja yläluokka yhdistyvät. Kulttuurieliitti (yliopistot, tutkijat, kirjailijat, taiteilijat) on kyllä menettänyt vaikutusvaltaansa, sen on syrjäyttänyt globaali talouselämä kaupallisine vaikuttajineen. Mutta jokin merkitys kulttuurieliitillä edelleen, siitä Kolbe kirjassaan kirjoittaa. Esim. meidän presidenttimme kuuntelee mielellään tutkijoita.
Myös toimittajat (esim. Hesari) mieltävät itsensä osaksi kulttuurieliittiä. Helsingissä kulttuurieliitin on asuttava Helsingin kantakaupungissa, vaikka itkettäisi. Halutaan olla "kantakaupungin koulutettuja, kansainvälisiä kolmekymppisiä". Tämä on termi jota käytettiin Hesarissa usein, kunnes jotakuta alkoi hävettämään. Me 80% pääkaupunkiseudun asukkaista jotka asumme lähiöissä olemme "kurjistuvia lähiöasukkeja". Mikään porukka ei ole niin piukean ja epätoivoisen luokkatietoinen kuin Hesarin toimittajat.
He muuttivat maalta opiskelemaan kantakaupunkiin ja asuivat kymmenen vuotta veronmaksajien laskuun hulppeammin kuin yksikään sukupolvi ennen. Luokkaidentiteetti oli valmis. Ja me lystin maksajat saimme osaksemme halveksunnan.
Ei työsuhteessa oleva akateeminen. Vaikea sijoittaa perinteisiin yhteiskuntaluokkiin.
Ylempi keskiluokka, akateeminen yrittäjä, suunnittelutoimiston kansainvälisen johtaja.
Olen kuninkaallinen.