En aina tajua muita äitejä

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vain yksi lapsi ja olen todella nauttinut äitiydestä ja kaikista ikävaiheista. 

Sama täällä, vaikka mulla on useampi, mutta kyllä vaan oli palkitsevaa olla äitinä heille ja ne jutut :)). Nyt he ovat jo aikuisia, mutta edelleenkin on hyvät suhteet meillä ja tarinat senkuin jatkuvat!!!

Vierailija kirjoitti:

Eikö kaikkiin asioihin mihin maailmassa ryhtyy kuulu myös ikäviä asioita? Ei lapsiperhe-elämä ole siitä poikkeus. Ja vaikka se on tiedossa voi silti hyvin haluta lapsia, koska tuo pikkulapsivaihe on vain vaihe ja lapset kasvaa nopeasti. Ja kun tekee muutaman, he puuhailevat keskenään hyvässä ja pahassa...Mä luulen että ymmärrys muita äitejä kohtaan vielä löytyy ap:ltä kun aikaa kuluu. 

Edelliseen kommenttiini viitaten, oletan, että näissä tapauksissa vanhemmilla on ollut kuitenkin jotain muita asioista mitä he ovat vanhemmuudessa odottaneet? Ap

Lapsen ja äidin välille pitäisi syntyä syntymän jälkeen symbioosi, sellainen tilanne, josta kumpikin hyötyy. Vähän kuin sienet ja puut. :)

Jos onnistuu solahtamaan symbioosiin vauvan kanssa, vauvanhoito alkaa tuntua mielekkäältä ja riittävältä sisällöltä siinä hetkessä. 

Imettäessä hormonit virtaavat, esim. oksitosiini, joka auttaa sietämään lapsenhoidon toistuvuutta.

Jotta pääsisi symbioosiin, kannattaa olla paljon fyysisesti lähellä vauvaa alussa. Se säätää aivoja ja hormoneritystä.

En minä ainakaan ollut sellainen äiti kuin etukäteen ajattelin. Ajattelin, että vauvan kanssa on kiva käydä kaikkialla, museoissa ja vauvatapahtumissa, kun kerrankin on aikaa. No en jaksanut. Kaupungille lähteminen oli aika vaivalloista, kun piti miettiä missä vaihtaa vaipat, hoitaa imetykset ja päiväunet. Mihin pääsee rattailla ja mihin ei.

Eikä se lapsikaan aina ole kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Kyllä sitä toisen pojan kohdalla ymmärsi, että nämä menopelit ja työkoneet ovat nyt se juttu, josta on vanhempana pakko kiinnostua vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa.

Herätkää kirjoitti:

Susta, joka teet kaikesta sukupuolikysymyksen, tulee mieleen Ex-Onnelliset sarjan Kaisa, jolla oli vastaavanlainen pakkomielle tehdä kaikesta sukupuolikysymyksiä, väänsi jokaista mahdollista asiaa ja siis kaikin puolin kykenemätön ymmärtämään muiden näkökulmia.

 

Mielestäni ironista kritisoida AP:n aloitusta ja kykenemättömyyttä ymmärtää muita ihmisiä, kun samalla toteutat ihan samaa. Hän ei ole vain yksinkertaisesti tavannut muita leikkipuistossa ja hän on nyt sanonut sen aika monta kertaa. Ja ihmiset nyt vain sattuvat tekemään päätelmiä kokemuksiensa pohjalta, AP käy todella asiallista keskustelua. Mielestäni hänen ei edes tarvitsisi nähdä vaivaa näihin vastaamiseen, kun ne olisi saanut selville ihan vain lukemalla :D

Aloittaja oli se, joka tästä teki sukupuolikysymyksen rajatessaan ihmettelynsä vain äiteihin ja henkilöt, jotka tätä kyseenalaistivat olivat heitä, joiden mielestä tämän aiheen ei pitäisi olla sukupuolikysymys. Olen heidän kanssaan samoilla linjoilla, koska aloituksessa olisi voinut aivan hyvin kysyä äitien sijasta, että miksi jotkut vanhemmat. Mielestäni on aivan relevanttia pohtia vanhemmuutta aloittajankin näkökulmasta rajaamatta sitä vain äitien toimintaan.

Lisäksi, kun aloittaja ensin perustelee tätä sukupuolirajaamistaan sillä, että näkee vain äitejä ja sitten kuitenkin myöhemmin sanoo, että on pohtinut tätä asiaa jo ennen lapsia, niin väkisin tulee todellakin sellainen tuntuma, että tuoreen äidin on ollut tarkoitus arvostella nimenomaa toisia äitejä. Kuten tässäkin ketjussa on jo kirjoitettu, tuo asetelma tuntuu tunkkaiselta ja vanhanaikaiselta.

Itse rakastan tehdä lasten (4v ja 6v) kanssa asioita ja paljon käydään puistoissa, askarrellaan, leikitään, eletään monipuolista elämää. Mutta kyllä he myös repivät hermojani enemmän kuin mikään muu ja onneksi on pari äitiystävää, joiden kanssa voidaan valittaa lapsiarjesta toisillemme ilman, että joku tulkitsee, että haluaisin mieluummin elää ilman lapsiani (jotka ovat aviomieheni keralla minulle rakkainta maailmassa).

Kyllä sitä on monesti tosi uupunut, kun töiden jälkeen käy vielä puistossa ja laittaa ruuan ja sotii lasten kanssa jostain pikkuasioista, mistä he keksivät aloittaa riidan tai valittaa. Silti he ovat niin rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kuitenkin on vielä ihan tavallisiakin  ihmisiä, sellaisia jotka ottavat elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, ja koettavat selviytyä parhaan taitonsa ja ymmärryksensä mukaan.

Heidän varassaan taitaa olla syntyvyys ja muukin arkielämä tässä maailmassa.

Joo itsekin ajattelin vauvan kanssa, etten ymmärrä miten jotkut äidit mm.tiuskivat lapsilleen. No nyt ymmärrän, kun on uhmis ja vielä isompi siinä mukana :D

Alle 3vuotiaan vanhempana ei vaan voi välttämättä ymmärtää miten ne ennen niin aina rakkaudelliset tunteet lapseen voi keikahdellakin päivän aikana myös sinne vihan puolelle :D

Äitiys on ihanaa ja lapsen kanssa vietetty aika arvokasta. Tästä huolimatta leikkipuistot ovat ihan saakelin tylsiä, ja olen iloinen, kun lapsi alkaa saada niistä yhä vähemmän iloa irti. Muumimaailmakin oli kertakäynnillä nähty ja nyt on siirrytty eteenpäin. Yhteistä aikaa voi viettää monella tapaa, ja onneksi se ei kuulu kenellekään muulle, missä me vapaa-aikamme vietämme.

Vierailija kirjoitti:

Herätkää kirjoitti:

Susta, joka teet kaikesta sukupuolikysymyksen, tulee mieleen Ex-Onnelliset sarjan Kaisa, jolla oli vastaavanlainen pakkomielle tehdä kaikesta sukupuolikysymyksiä, väänsi jokaista mahdollista asiaa ja siis kaikin puolin kykenemätön ymmärtämään muiden näkökulmia.

 

Mielestäni ironista kritisoida AP:n aloitusta ja kykenemättömyyttä ymmärtää muita ihmisiä, kun samalla toteutat ihan samaa. Hän ei ole vain yksinkertaisesti tavannut muita leikkipuistossa ja hän on nyt sanonut sen aika monta kertaa. Ja ihmiset nyt vain sattuvat tekemään päätelmiä kokemuksiensa pohjalta, AP käy todella asiallista keskustelua. Mielestäni hänen ei edes tarvitsisi nähdä vaivaa näihin vastaamiseen, kun ne olisi saanut selville ihan vain lukemalla :D

Aloittaja oli se, joka tästä teki sukupuolikysymyksen rajatessaan ihmettelynsä vain äiteihin ja henkilöt, jotka tätä kyseenalaistivat olivat heitä, joiden mielestä tämän aiheen ei pitäisi olla sukupuolikysymys. Olen heidän kanssaan samoilla linjoilla, koska aloituksessa olisi voinut aivan hyvin kysyä äitien sijasta, että miksi jotkut vanhemmat. Mielestäni on aivan relevanttia pohtia vanhemmuutta aloittajankin näkökulmasta rajaamatta sitä vain äitien toimintaan.

Lisäksi, kun aloittaja ensin perustelee tätä sukupuolirajaamistaan sillä, että näkee vain äitejä ja sitten kuitenkin myöhemmin sanoo, että on pohtinut tätä asiaa jo ennen lapsia, niin väkisin tulee todellakin sellainen tuntuma, että tuoreen äidin on ollut tarkoitus arvostella nimenomaa toisia äitejä. Kuten tässäkin ketjussa on jo kirjoitettu, tuo asetelma tuntuu tunkkaiselta ja vanhanaikaiselta.

Olen pohtinut ennen omia lapsia asiaa yleisesti vanhemmuuden kautta, siis jaottelematta äitejä ja isiä erikseen, mutta tavannut äitiyslomalla lähinnä äitejä. Jos mieheni olisi suhtautunut ynseästi kaikkiin lapsia ja lapsiperhe-elämää koskeviin asioihin, olisin ihmetellyt miksi hän edes haluaa perheen. Ap

Luulen, suurimmalle osalle se lapsiperheen elämä tulee täydellisenä yllätyksenä, eikä siihen voi valmistautua etukäteen, eikä myöskään hallita tai suunnitella. 

Ja myös lapset erilaisia. Meillä kolme lasta ja ensimmäinen oli todella helppo, nukkui jo pariviikoisena pitkät yöunet ja oli yhtä aurinkoa. Ja näin kuvittelin muidenkin lasten toimivan. 

Mutta eipä käynyt niin. Kolmannen lapsen kohdalla raskauden 7kk oksensin yötä päivää. Lapsi oli erittäin vaativa, nukkui 1-2h yöunia, söi tunnin välein, oli pahasti allerginen jne.  Meidän vanhempien voimat oli jaksamisen äärirajoilla, vaativan lapsen vuoksi. 

Ja suhtautuminen äitiyteen kaikkien kolmen kohdalla oli erilainen, myös lapset ja lapsiperheen arki, joka haastoi ja toi ongelmia. Ja tuskin olisin halunnut lisää lapsia, jos eka ei olisi ollt helppo lapsi. 

Mielenkiintoista kysyn, kuinka monta lasta ap.llä  itsellään tai millä kokemuksella puhut?

Tekstissä "äidin" voisi ihan hyvin myös korvata "vanhemmalla" eikä se muuttaisi mitään. Ap

Olennainen asia on, miten äiti itse voi. Onko hänellä tukijoukkoja, lapsenvahtia, mummoa, ystäviä ympärillään? Toimiiko parisuhde ja hoitaako toinen vanhempi oman osuutensa? Onko äiti terve? Onko perheen talous tasapainossa?

Jos nämä asiat ovat kunnossa, niin äidillä riittää energiaa nauttia lapsiperhearjesta. Jos taas ei, niin pinna saattaa olla kireällä. Silloin ei voimavarat riitä muumimaailmaan, retkeilyyn, muskariin jne.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, suurimmalle osalle se lapsiperheen elämä tulee täydellisenä yllätyksenä, eikä siihen voi valmistautua etukäteen, eikä myöskään hallita tai suunnitella. 

 

Ja myös lapset erilaisia. Meillä kolme lasta ja ensimmäinen oli todella helppo, nukkui jo pariviikoisena pitkät yöunet ja oli yhtä aurinkoa. Ja näin kuvittelin muidenkin lasten toimivan. 

Mutta eipä käynyt niin. Kolmannen lapsen kohdalla raskauden 7kk oksensin yötä päivää. Lapsi oli erittäin vaativa, nukkui 1-2h yöunia, söi tunnin välein, oli pahasti allerginen jne.  Meidän vanhempien voimat oli jaksamisen äärirajoilla, vaativan lapsen vuoksi. 

 

Ja suhtautuminen äitiyteen kaikkien kolmen kohdalla oli erilainen, myös lapset ja lapsiperheen arki, joka haastoi ja toi ongelmia. Ja tuskin olisin halunnut lisää lapsia, jos eka ei olisi ollt helppo lapsi. 

 

Mielenkiintoista kysyn, kuinka monta lasta ap.llä  itsellään tai millä kokemuksella puhut?

Olen selvästi muotoillut aloituksen huonosti. Ymmärrän, että arki uuvuttaa eikä silloin jaksa innostua mistään ylimääräisestä. Aloituksessa tarkoitan ennen kaikkia vanhempia ketkä jo ennen lasten hankkimista olettavat suurin piirtein vihaavansa kaikkea mitä (pikku)lapsiperhe-elämään liittyy ja päättävät silti hankkia lapsia. Aloitus ei siis sinänsä ota edes kantaa siihen kuinka paljon lapsia on tai millaisia he ovat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Herätkää kirjoitti:

Susta, joka teet kaikesta sukupuolikysymyksen, tulee mieleen Ex-Onnelliset sarjan Kaisa, jolla oli vastaavanlainen pakkomielle tehdä kaikesta sukupuolikysymyksiä, väänsi jokaista mahdollista asiaa ja siis kaikin puolin kykenemätön ymmärtämään muiden näkökulmia.

 

Mielestäni ironista kritisoida AP:n aloitusta ja kykenemättömyyttä ymmärtää muita ihmisiä, kun samalla toteutat ihan samaa. Hän ei ole vain yksinkertaisesti tavannut muita leikkipuistossa ja hän on nyt sanonut sen aika monta kertaa. Ja ihmiset nyt vain sattuvat tekemään päätelmiä kokemuksiensa pohjalta, AP käy todella asiallista keskustelua. Mielestäni hänen ei edes tarvitsisi nähdä vaivaa näihin vastaamiseen, kun ne olisi saanut selville ihan vain lukemalla :D

Aloittaja oli se, joka tästä teki sukupuolikysymyksen rajatessaan ihmettelynsä vain äiteihin ja henkilöt, jotka tätä kyseenalaistivat olivat heitä, joiden mielestä tämän aiheen ei pitäisi olla sukupuolikysymys. Olen heidän kanssaan samoilla linjoilla, koska aloituksessa olisi voinut aivan hyvin kysyä äitien sijasta, että miksi jotkut vanhemmat. Mielestäni on aivan relevanttia pohtia vanhemmuutta aloittajankin näkökulmasta rajaamatta sitä vain äitien toimintaan.

Lisäksi, kun aloittaja ensin perustelee tätä sukupuolirajaamistaan sillä, että näkee vain äitejä ja sitten kuitenkin myöhemmin sanoo, että on pohtinut tätä asiaa jo ennen lapsia, niin väkisin tulee todellakin sellainen tuntuma, että tuoreen äidin on ollut tarkoitus arvostella nimenomaa toisia äitejä. Kuten tässäkin ketjussa on jo kirjoitettu, tuo asetelma tuntuu tunkkaiselta ja vanhanaikaiselta.

Tämäpä. Aivan käsittämätöntä, että vielä vuonna 2026 jopa tuoreet äidit kyttäävät toisia äitejä ja arvostelevat heitä ilman, että isät edes käyvät mielessä.

Eikä tämä huomio tosiaankaan ole asiasta sukupuolikysymyksen vääntämistä. Suomessa äidit käyvät tasa-arvoisesti töissä ja osallistuvat perheen kuluihin tasa-arvoisesti, joten on aivan luonnollista pohti vanhemmuutta tasa-arvoisesti myös tällaisissa asioissa.

Muutenkin ankeaa tuollainen, että tuore äiti jakaa muut äidit kahteen ryhmään ja moralisoi heitä sitten. Olisipa ikävä olla tuore äiti aloittajan lähipiirissä, kun toinen koko ajan mielessään kyttää ja arvostelee toisen äitiyttä.

Eiköhän vastaus ole juuri siinä, että isiä ei näy mailla halmeilla, vaan äidit hoitavat kaiken yksin. Huonosti nukkuvan tai muuten vaativan lapsen kanssa äidiltä loppuu voimat, jolloin ap:n kaltaiset hyeenat käyvät kimppuun. Isä toki on kaiken arvostelun yläpuolella, vaikka olisi miten kelvoton.

Eilen vaimoni tuli kotiin ja totesi heti ekana että vihaa muita vanhempia:). No, ei hän oikeasti vihaa, mutta meillä on jatkuva ongelma sen kanssa, että lasten kasvattaminen on oikeastaan loppunut. Lapset ovat kyllä fyysisesti turvassa, mutta heiltä ei uskalleta vaatia enää mitään. He saavat käyttäytyä ihan miten huvittaa eikä mistään seuraa mitään. Itse urheiluseuratoiminnassa näen, että on paljon lapsia, joita ei ole ikinä komennettu - heitä kun vaatii tekemään jotain, niin he eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa.

Tilanne on oikeasti aivan uskomaton. Lasten osaaminen koulussa on aivan roskaa, eikä kukaan osaa eikä halua puuttua siihen. Kaikki merkit osoittaa siihen, että menemme taaksepäin, mutta siihen ei reagoida.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän vastaus ole juuri siinä, että isiä ei näy mailla halmeilla, vaan äidit hoitavat kaiken yksin. Huonosti nukkuvan tai muuten vaativan lapsen kanssa äidiltä loppuu voimat, jolloin ap:n kaltaiset hyeenat käyvät kimppuun. Isä toki on kaiken arvostelun yläpuolella, vaikka olisi miten kelvoton.

Puhutaan sukupuolineutraalisti. Miten se tekee minusta hyeenan, jos ihmettelen miksi joku joku haluaa vanhemmaksi, vaikka tietää inhoavansa niitä asioita mitä (pikku)lasten vanhemmuuteen liittyy? Oletan, että jokainen vanhempi kuitenkin perustaa perheen sillä oletuksella, että on edes jotain (positiivistakin) mitä perhe-elämältä odottaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eilen vaimoni tuli kotiin ja totesi heti ekana että vihaa muita vanhempia:). No, ei hän oikeasti vihaa, mutta meillä on jatkuva ongelma sen kanssa, että lasten kasvattaminen on oikeastaan loppunut. Lapset ovat kyllä fyysisesti turvassa, mutta heiltä ei uskalleta vaatia enää mitään. He saavat käyttäytyä ihan miten huvittaa eikä mistään seuraa mitään. Itse urheiluseuratoiminnassa näen, että on paljon lapsia, joita ei ole ikinä komennettu - heitä kun vaatii tekemään jotain, niin he eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa.

Tilanne on oikeasti aivan uskomaton. Lasten osaaminen koulussa on aivan roskaa, eikä kukaan osaa eikä halua puuttua siihen. Kaikki merkit osoittaa siihen, että menemme taaksepäin, mutta siihen ei reagoida.

Siunaus perheestä on muuttunut pikahuoltamiseksi. Ja ympäristölle pitää osoittaa se oma hienous suorittamalla sitä äitiyttä oscarin arvoisesti, ettei joudu muiden naisten sylkykupiksi. Aloittajakaan suonut ajastusta sille missä isät...Naisvalitus on naisten keskinäinen puhetapa. Jotta naisvalitus jäisi historiaan ja vanhemmuus jakautuisivat tasa-arvoisesti, tarvitaan yksilöllisten tekojen lisäksi monenlaisia kehityskulkuja. Usein sukupuolittunut jako nimittäin vahvistuu juuri pikkulapsivaiheessa. Nyt iseillä toki on entistä pidemmät korvamerkityt vapaat, mutta äidit käyttävät edelleen suurimman osan perhevapaista ja vaikka isien pitämät vapaat ovat pidentyneet, perhevapaiden tasainen jakautuminen on edelleen hidasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen vaimoni tuli kotiin ja totesi heti ekana että vihaa muita vanhempia:). No, ei hän oikeasti vihaa, mutta meillä on jatkuva ongelma sen kanssa, että lasten kasvattaminen on oikeastaan loppunut. Lapset ovat kyllä fyysisesti turvassa, mutta heiltä ei uskalleta vaatia enää mitään. He saavat käyttäytyä ihan miten huvittaa eikä mistään seuraa mitään. Itse urheiluseuratoiminnassa näen, että on paljon lapsia, joita ei ole ikinä komennettu - heitä kun vaatii tekemään jotain, niin he eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa.

Tilanne on oikeasti aivan uskomaton. Lasten osaaminen koulussa on aivan roskaa, eikä kukaan osaa eikä halua puuttua siihen. Kaikki merkit osoittaa siihen, että menemme taaksepäin, mutta siihen ei reagoida.

Siunaus perheestä on muuttunut pikahuoltamiseksi. Ja ympäristölle pitää osoittaa se oma hienous suorittamalla sitä äitiyttä oscarin arvoisesti, ettei joudu muiden naisten sylkykupiksi. Aloittajakaan suonut ajastusta sille missä isät...Naisvalitus on naisten keskinäinen puhetapa. Jotta naisvalitus jäisi historiaan ja vanhemmuus jakautuisivat tasa-arvoisesti, tarvitaan yksilöllisten tekojen lisäksi monenlaisia kehityskulkuja. Usein sukupuolittunut jako nimittäin vahvistuu juuri pikkulapsivaiheessa. Nyt iseillä toki on entistä pidemmät korvamerkityt vapaat, mutta äidit käyttävät edelleen suurimman osan perhevapaista ja vaikka isien pitämät vapaat ovat pidentyneet, perhevapaiden tasainen jakautuminen on edelleen hidasta. 

Naiset työskentelevät huomattavan usein matalapalkka-aloilla ja perheet saattavat kokea isän työssäkäynnin taloudellisesti kannattavammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, suurimmalle osalle se lapsiperheen elämä tulee täydellisenä yllätyksenä, eikä siihen voi valmistautua etukäteen, eikä myöskään hallita tai suunnitella. 

 

Ja myös lapset erilaisia. Meillä kolme lasta ja ensimmäinen oli todella helppo, nukkui jo pariviikoisena pitkät yöunet ja oli yhtä aurinkoa. Ja näin kuvittelin muidenkin lasten toimivan. 

Mutta eipä käynyt niin. Kolmannen lapsen kohdalla raskauden 7kk oksensin yötä päivää. Lapsi oli erittäin vaativa, nukkui 1-2h yöunia, söi tunnin välein, oli pahasti allerginen jne.  Meidän vanhempien voimat oli jaksamisen äärirajoilla, vaativan lapsen vuoksi. 

 

Ja suhtautuminen äitiyteen kaikkien kolmen kohdalla oli erilainen, myös lapset ja lapsiperheen arki, joka haastoi ja toi ongelmia. Ja tuskin olisin halunnut lisää lapsia, jos eka ei olisi ollt helppo lapsi. 

 

Mielenkiintoista kysyn, kuinka monta lasta ap.llä  itsellään tai millä kokemuksella puhut?

Olen selvästi muotoillut aloituksen huonosti. Ymmärrän, että arki uuvuttaa eikä silloin jaksa innostua mistään ylimääräisestä. Aloituksessa tarkoitan ennen kaikkia vanhempia ketkä jo ennen lasten hankkimista olettavat suurin piirtein vihaavansa kaikkea mitä (pikku)lapsiperhe-elämään liittyy ja päättävät silti hankkia lapsia. Aloitus ei siis sinänsä ota edes kantaa siihen kuinka paljon lapsia on tai millaisia he ovat. Ap

Eiköhän se aloituksen muotoilun ongelma ole lähinnä se, että odotit sormet syyhyten, että pääset muiden kanssa haukkumaan toisia äitejä ja nyt pettymykseksi huomaat, että muut äidit eivät ole enää tuollaisia. 

Muutenhan olisit vain todennut, että hyvä huomio, tietenkin tämä asia koskee molempia vanhempia, kun asiasta sinulle ensimmäisen kerran huomautettiin.