Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppanin musamaulla väliä?
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään ihminen jolle musiikki olisi tärkeää menisi luiskaan omassa kumppanivalinnassa. Itseäni ei musiikki liiemiin kiinnosta, joten en jaksaisi sitä, jos vaikka kumppani luukuttaisi musaa jossain yhteisessä asunnossamme. Kuuntelen musiikkia lähinnä satunnaisesti kännissä fiilistellen. Moni kuuntelee sitä esim töissä kuulokkeilla koko päivän. Itse en edes pystyisi keskittymään töihini, jos siellä joku Lauri tähkä ulvoisi korvaan samalla.
Sama. Ainoa paikka missä kuuntelen musiikkia on oma auto ja sielläkin suht hiljaisella. Puolison musiikkimaulla ei ole väliä, kunhan minun ei tarvi kuunnella kotona mitään musiikkia. Nautin rauhasta, en metelistä.
Eli musiikilla ei juurikaan ole sijaa elämässäni ja en olisi yhdessä puolisoni kanssa, jos musiikki määrittäisi arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään ihminen jolle musiikki olisi tärkeää menisi luiskaan omassa kumppanivalinnassa. Itseäni ei musiikki liiemiin kiinnosta, joten en jaksaisi sitä, jos vaikka kumppani luukuttaisi musaa jossain yhteisessä asunnossamme. Kuuntelen musiikkia lähinnä satunnaisesti kännissä fiilistellen. Moni kuuntelee sitä esim töissä kuulokkeilla koko päivän. Itse en edes pystyisi keskittymään töihini, jos siellä joku Lauri tähkä ulvoisi korvaan samalla.
Sama. Ainoa paikka missä kuuntelen musiikkia on oma auto ja sielläkin suht hiljaisella. Puolison musiikkimaulla ei ole väliä, kunhan minun ei tarvi kuunnella kotona mitään musiikkia. Nautin rauhasta, en metelistä.
Eli musiikilla ei juurikaan ole sijaa elämässäni ja en olisi yhdessä puolisoni kanssa, jos musiikki määrittäisi arkea.
Sama täällä myös. Minä en kuuntele edes autossa musiikkia. Musiikki ei kuulu ollenkaan elämääni. Olisi putoa jos puoliso olisi kiinnostunut musiikista. Onneksi ei ole.
On. En voi missään nimessä kuunnella radio Novaa tai muita normaalien ihmisten kanavia koko automatkaa kotiseudulle, tai olla samalla aaltopituudella ihmisen kanssa joka herkistyy Juha Tappiosta. Anteeksi, mutta en voi mitään.
Olen muusikko ja puolisollani on osittain ihan eri musiikkimaku. Tämä ei haittaa kun voimme käydä muilla keikoilla ystäviemme kanssa eikä musiikkia luukuteta kotona, vaan kumpikin nauttii luureistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla sama musiikkimaku, vaan monipuolinen kiinnostus erilaiseen musiikkiin. Itse kuuntelen musiikkia laaja-alaisesti, paljon ja olen innokas löytämään uusia artisteja ja genrejä, joten toki halusin vastaavanlaisen ihmisen rinnalleni.
Onneksi kumppani on samanlainen ja tämä meidät yhteen toikin. Aloimme keskustelemaan musiikista ja ensin meistä tuli keikkakaverit. Kävimme yhdessä erilaisissa musiikkitapahtumissa ja linkkailimme toisillemme biisejä ja artisteja, joita pidimme kiinnostavina.
Olemme edelleen hyvin kaikkiruokaisia musiikin suhteen. Euroviisut ovat meille iso juttu, joten vappu meni viisutunnelmissa, aamulla taas kun ajeltiin linturetkelle, kuuntelimme Mayhemin uusinta. Keikkoja ja festareita on tulossa Extreme metallin tapahtumista Tower of Powerin kautta ysärin eurodance-festareihin ja vähintään parissa oopperassakin tulee käytyä vuosittain. Oikeastaan ainoa mikä meiltä jää kuuntelematta, on rap ja sellaiset tasapaksut radiotoistoon perustuvat mainstream-artistit.
On sillä sen verran väliä, että kummankin tulisi jollain tasolla sietää toisen musiikkimakua. Itse en pidä esim. valtavirtapopista lainkaan ja ko. genren artistien keikoille en omilla rahoillani lähtisi. Henk koht kuuntelen elektronista musiikkia (sen useampia alagenrejä) pääasiallisesti, mutta myös esim. metalli ja muutama suomiräp-artisti menee. Iskelmää tms en ymmärrä lainkaan, joten näistä tosissaan diggaavalla ei välttämättä olisi kanssani mitään (musiikillisesti) yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla sama musiikkimaku, vaan monipuolinen kiinnostus erilaiseen musiikkiin. Itse kuuntelen musiikkia laaja-alaisesti, paljon ja olen innokas löytämään uusia artisteja ja genrejä, joten toki halusin vastaavanlaisen ihmisen rinnalleni.
Onneksi kumppani on samanlainen ja tämä meidät yhteen toikin. Aloimme keskustelemaan musiikista ja ensin meistä tuli keikkakaverit. Kävimme yhdessä erilaisissa musiikkitapahtumissa ja linkkailimme toisillemme biisejä ja artisteja, joita pidimme kiinnostavina.
Olemme edelleen hyvin kaikkiruokaisia musiikin suhteen. Euroviisut ovat meille iso juttu, joten vappu meni viisutunnelmissa, aamulla taas kun ajeltiin linturetkelle, kuuntelimme Mayhemin uusinta. Keikkoja ja festareita on tulossa Extreme metallin tapahtumista Tower of Powerin kautta ysärin eurodance-festareihin ja vähintään parissa oopperassakin tulee käytyä vuosittain. Oikeastaan ainoa mikä meiltä jää kuuntelematta, on rap ja sellaiset tasapaksut radiotoistoon perustuvat mainstream-artistit.
Tulee stressi jo lukiessa. Miten kukaan jaksaa tuollaista elämää?
Mä kuuntelen musiikkia vain viikonloppuisin tissutellessa. En kestäisi arkena kuunnella kotona musiikkia, oli se sitten minkälaista hyvänsä. Autossakin kuuntelen mieluummin hiljaisuutta. Onneksi kumppani on oppinut tähän, alussa kun tapasimme, saattoi hän laittaa aamulla soimaan musiikkia heti herättyään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen Mattia ja Teppoa laidasta laitaan.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa. Mutta vaikuttaa leffamakukin. Jos toinen tykkää jostain Poliisiopistoista tai "Nuija ja Tosinuija" tai Uuno Turhapuro Espanjassa on hänen mielestään maailman paras elokuva, niin kyllä tiedän että emme tule sopimaan yhteen. Eihän se ole kovinkaan eri asia. Nuo elokuvat on suunnilleen sama kuin että tykkäisi jostain JVG:stä tai Popedasta.
Se on Uuno Epsanjassa, ei Espanjassa.
Uuno on Epsanjassa 'Uno'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas, hyvä kysymys. Kun kohtasin tulevan vaimoni kapakassa 23v sitten, niin heti loksahti kaikki paikoilleen, jopa musiikkimaku. Kotona sitten vertailtiin LP-levyjä ja huomattiin, että 95% oli samaa makua. Kaikki loksahti. Hän tekee tietyt asiassa himassa ja minä teen omat asiat himassamme. Mitään kummallisempaa neuvotteluja ei koskaan ollut. Kaikki sujui kun pikajunassa, oikeassa järjestyksessä. Itseselvyytenä. Molemmat olimme jo nähteet maailmaa ja avioliittoja ja sitten kohdattiin 50-vuotiasina. Mikä onni, että kerrankin fiksu ihminen minun kanssani ja päinvastoin. Menkää naimissin kun kaikki muu on jo ohi. No ainahan pirullisia ihmisiä on olemassa, mutta heistä viis
Musiikin kuuntelu ja musiikista puhuminen kuulostaa niin teinitouhulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla sama musiikkimaku, vaan monipuolinen kiinnostus erilaiseen musiikkiin. Itse kuuntelen musiikkia laaja-alaisesti, paljon ja olen innokas löytämään uusia artisteja ja genrejä, joten toki halusin vastaavanlaisen ihmisen rinnalleni.
Onneksi kumppani on samanlainen ja tämä meidät yhteen toikin. Aloimme keskustelemaan musiikista ja ensin meistä tuli keikkakaverit. Kävimme yhdessä erilaisissa musiikkitapahtumissa ja linkkailimme toisillemme biisejä ja artisteja, joita pidimme kiinnostavina.
Olemme edelleen hyvin kaikkiruokaisia musiikin suhteen. Euroviisut ovat meille iso juttu, joten vappu meni viisutunnelmissa, aamulla taas kun ajeltiin linturetkelle, kuuntelimme Mayhemin uusinta. Keikkoja ja festareita on tulossa Extreme metallin tapahtumista Tower of Powerin kautta ysärin eurodance-festareihin ja vähintään parissa oopperassakin tulee käytyä vuosittain. Oikeastaan ainoa mikä meiltä jää kuuntelematta, on rap ja sellaiset tasapaksut radiotoistoon perustuvat mainstream-artistit.
Tulee stressi jo lukiessa. Miten kukaan jaksaa tuollaista elämää?
Outo kommentti. Ihan loogista, että omien intohimojen toteuttaminen ja niiden parissa ajanviettäminen on nimenomaa palauttavaa toimintaa. Jos tämän saa vielä tehdä saman intohimon jakavan, tärkeän ihmisen kanssa, niin vielä parempi.
Olisi todella kauheaa elämää jos joutuisi käymään konserteissa ja festareilla. Täyttä kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen muusikko ja puolisollani on osittain ihan eri musiikkimaku. Tämä ei haittaa kun voimme käydä muilla keikoilla ystäviemme kanssa eikä musiikkia luukuteta kotona, vaan kumpikin nauttii luureistaan.
Siellä sitten jammaillette eritahtiin. Muijasi tykkää tangoista ja tanssii tyynyn kanssa ja sinä tykkäät Avant-garde jazz yms. Sitten jumppaat sohvalla hyppimällä sinnetänne. Hyvin sovitte yhteen toinen sohvalla/sängyllä ja toinen tyynyn kanssa, kohtaaminen on 100%, tai sitten ei.
Ei ole väliä. Meillä on vaimon kanssa ihan eri musiikkimaku ja ei ole ongelma. Vaimo kuuntelee dancea sun muuta ja itse kuuntelen heavyä.
Vierailija kirjoitti:
Musiikin kuuntelu ja musiikista puhuminen kuulostaa niin teinitouhulta.
No, tämäpä vasta surullinen elämänasenne, että aikuiset eivät saisi nauttia musiikista tai keskustella asioista, jotka oikeasti kiinnostavat heitä. Jos aikuisen pitää olla vakava ja unohtaa kaikki, mikä tuo iloa, niin eihän siinä elämässä ole paljon nautittavaa. Kyllä itse ainakin katson mieluummin laulavia, tanssivia ja iloisia ihmisiä, jotka innolla kertovat intohimoistaan, kuin totisia mököttäjiä, joiden mielestä hauskanpito on vain lapsille ja nuorille.
Vierailija kirjoitti:
Olisi todella kauheaa elämää jos joutuisi käymään konserteissa ja festareilla. Täyttä kidutusta.
Olisi todella kauheaa elämää jos ei voisi käydä konserteissa ja festareilla. Täyttä kidutusta.
Se on Uuno Epsanjassa, ei Espanjassa.