Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?

Ne ystävyyssuhteet jotka ovat aikaa sitten menneet eivät kyllä enää elvy. Elämä muokkaa, se on ihmisen tie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolla tavalla fiksautuneet ihmiset. Kun olin joku parikymppinen, seuraani hakeutui nelikymppinen nainen, joka oli vahvasti sitä mieltä, että ei voi ystävystyä muiden kuin nuorten kanssa, koska ei tunne yhteyttä omanikäisiinsä. Tämä nainen suhtautui minuun hyvin kontrolloivasti ja suuttui jatkuvasti, kun en elänyt elämääni tai ajatellut asioista sillä tavalla, kun hän olisi halunnut. Oli todella iso helpotus jossain vaiheessa vain todeta, että minun ei tarvitse olla yhteydessä tähän ihmiseen. Nyt nelikymppisenä itse mietin, että mitähän halvattua, miksi kukaan aikuinen nainen roikkuisi kiinni nuorissa aikuisissa.

Veikkaan että kyseessä oli ihminen jolla jonkinlainen häiriö tai nepsyyttä, mikä voi tehdä ihmisestä ikäistään epäkypsemmän, jolloin oman ikäiset ei siedä. Outoa tai epäkypsää käytöstä.

Jos oma nuoruus on mennyt ns. ohi esimerkiksi koulukiusaamisen, syrjityksi tulemisen tai vaikka alkoholistiperheessä vastuunkantajaksi joutumisen takia, niin saattaa alitajuisesti yrittää etsiä korjaavia kokemuksia aikuisena. Ihminen ei vain silloin ymmärrä, että nykyiset parikymppiset voivat olla aivan erilaisia kuin omanikäiset olivat senikäisinä ja heijastaa omia käsityksiään ja toiveitaan heihin. Suuttuminen ja kontrollointi on silti epäkypsää ja henkisesti väkivaltaista käytöstä. Tuolla naisella lienee ollut jotain muuta(kin) ongelmaa kuin pelkkä elämättä jäänyt nuoruus, niin kuin totesitkin. 

Olen nuorena ollut todella myrkyllisissä ystävyyssuhteissa, koska en ole osannut pitää rajojani ja olen pelännyt yksinäisyyttä niin paljon. Eli olen ollut jonkinlainen läheisriippuvainen. Tällaista vältän:

- Pahan puhuminen toisista selän takana. Ei herätä luottamusta. 

- Ylimielinen kummastelu. En jaksa sitä, että jokaista ihan tavanomaista tekemääni asiaa pitää ihmetellä. Miksi tulit paikalle pyörälle? Miksi et ole naimisissa? Miksi talosi on keltainen? Miksi miksi miksi miksi!

- Kyvyttömyys iloita toisen onnesta. Ei nyt tarvitse hehkuttaa, mutta on kohteliasta onnitella saavutuksista eikä vaieta niitä kuoliaaksi tai alkaa parkua, miten joku hyvä asia ei kuuluisi minulle.

- Mustasukkaisuus muista ihmissuhteista. Olen kohta keski-ikäinen, joten minulle on elämän varrelta jäänyt monesta paikasta ihmisiä ja on oma perhe ja sen myötä tulevat ihmissuhteet. En voi pitää yhtä ainoaa kaveria jalustalla.

- Vaatiminen. Saa toivoa, mutta minulla ei ole mitään velvollisuutta muuttua toisen vaatimusten mukaiseksi.

- Haukkuminen. Olen kuullut olevani ruma, huonossa kunnossa, surkea kuski, rumassa läävä asuva ja mitä vielä. Nämä kommentit eivät ole vieneet minua milliäkään eteenpäin, enkä kuuntele enää sellaisia.

Jos ihminen kaataa aina omat ongelmansa sun niskaan ja odottaa sulta tukea ja apua, mutta ei ole itse valmis kuuntelemaan sun ongelmia ja auttamaan tarvittaessa, tällaiset yksipuoliset ystävyyssuhteet kannattaa lopettaa alkuunsa sillä sua käytetään vain hyväksi eikä ne ole aitoa molemminpuolista ystävyyttä.

Kuuntele tarkkaan, miten hän puhuu toisista ihmisistä. Varsinkin silloin kun he eivät ole paikalla. Paskanpuhujien ja muiden ilkeilijöiden kanssa kannattaa unohtaa kaveruus. Ei tuollaisiin ole luottamista, tulee aivan varmasti se päivä, kun juoruavat sinusta. Jos huomaat, että tyypin kaveriporukassa on joku "silmätikku" jota aina nälvitään pahantahtoisesti/puhutaan selän takana paskaa = ISO varoitusmerkki, ei kannata sekaantua tuollaiseen toksiseen porukkaan.

Seuraa miten uusi tämä uusi kaverisuhde lähtee kehittymään. Jos vuorotellen olet hänelle "paras kaveri" ja "mitätön nobody" = nosta kytkintä ja etäännytä itsesi tuollaisesta ihmisestä. 

Muita varoitusmerkkejä: 

- kaveripiiri vaihtuu tiuhaan ja jatkuvat on/off kaverisuhteet (vika on tietysti aina muissa) 

- illanvietoissa painostaa toisia juomaan yli rajojensa ja nauttii, kun kaverit nolaavat itsensä (juoruilee nämä asiat toki eteenpäin, mahdollisesti kuvaa kaveriensa kännisekoilut). 

- rajaton käytös, painostaa kertomaan hyvin henkilökohtaisia asioita varhaisessa vaiheessa (käyttää näitä tietojaan sinua vastaan riitatilanteissa)

Valitettavasti olen näitä kohdannut entisessä kaveriporukassa. Eli ihan tosiasioita miten jotkut aikuiset käyttäytyvät. Olin tuolloin parikymppinen reppana nepsy, joka oli aivan vietävissä ja janosi edes jonkun hyväksyntää. Valitettavasti tuollaiset ihmiset huomaavat helposti, jos toisen sosiaaliset taidot ovat heikot ja itsetunto huono. 

Eräs luulee, että pidän häntä ystävänä, mutta hän on ystävä pahimman vihamieheni kanssa, joka on pirullisin ihminen mitä olen tavannut. Ja on siis edelleen ystävä, vaikka tietää taustat.

"Viholliseni ystävä on viholliseni."

Minusta se etsiminen on iso varoitusmerkki. Jos et löydä etsimättä niin anna olla. Oikeat ihmiset tulee etsimättä elämääsi.

Sitä on vaikea ennakkoon tietää, kuka osoittautuu hyväksi ystäväksi, koska ihmisiin tutustutaan vähitellen. Jotkut piirteet voivat tulla esiin vasta jossain erityisessä tilanteessa.

Ja kaikissa ihmisissä on myös jotain vikoja ja asioita, joista ei ehkä tykkääkään. Omaakin sietokykyä siis tarvitaan muiden ihmisten puutteiden suhteen. Onhan niitä sellaisia piirteitä varmasti itsessäkin, joista ei muut ehkä tykkää. Omiin toiveisiin täysin sopivaa ystävää tuskin löytää.

Ystävää ei etsitä, vaan alussa kaveria tai tuttua, josta voi myöhemmin kehittyäkin oikea ystävä, jolle sitten kerrotaan kaikki luottamuksella ja jonka vuoksi itsekin tehtäisiin paljon. Eli se oikea varoitusmerkki on itse ap etsiessään ystävää, ei niitä noin vain haeta tai löydetä saati edes etsitä, ellei ole narsisti hädässä.

Ohareita tekevä ihminen, joka peruu sovitut menot kun tulee parempi kaveri kylään tai sattuu tuulen suunta muuttumaan eli ns.tuulimyllytyyppi.

Eikö ihmisten kanssa voisi vain viettää aikaa enemmän ja vähemmän ja olla asioita sen enempää problematisoimatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen kuvailee, että hänellä on paljon entisiä ystäviä, joiden kanssa sukset ovat menneet ristiin, niin juoksisin.

Voihan ne entiset ystävät olla olleet ne väärät. Huonot. Epäaktiivisia. Ei se aina kerro.

Kyllä. On saattanut aiemmin vetää puoleensa aina tietyntyyppisiä ihmisiä. Esim. sellaisia, jotka eivät pysty omien ongelmiensa vuoksi iloitsemaan koskaan vilpittömästi ystävän puolesta. Tällaisilla "ystävillä" ei valitettavasti tee mitään, jos itse iloitsee muiden onnistumisista. Sitten kun tajuaa tämän kuvion, joutuu menemään eteenpäin ja etsimään uutta seuraa. Se voi olla yksinäinen vaihe, eikä kerro siitä että olisi itse ollut huono ystävä.

Juuri näin. Myös sillä on merkitystä, miten kertoo siitä, että vanhat kaverit eivät ole mukana elämässä.

"Minulla ei enää juuri ole vanhoja kavereita jäljellä, koska emme pohjimmiltamme olleet samalla aaltopituudella. En osannut aiemmin ystävystyä oikeantyyppisten ihmisten kanssa ja vuosien myötä huomasin, ettei minulla ollut hyvä olla heidän seurassaan. Olen nyt keskittynyt itsetuntemukseni parantamiseen, jotta tunnistaisin jatkossa ne oikeat ihmiset ja saisin solmittua parempia kaverisuhteita."

vs

"Minulla ei enää juuri ole vanhoja kavereita jäljellä, koska jokainen heistä paljastui narsistiksi. Olen liian kiltti ja empaattinen ja nämä ominaisuudet herättivät heissä kateutta. Minua yritettiin sortaa ja alistaa, koska ihmiset eivät kestä hyvyyttä. Olen nyt keskittynyt siihen, että olen jatkossa hyvin topakka ja sanon heti suoraan, jos joku vaikuttaa narsistilta, ettei meistä tule kavereita."

Tämä. Eli jos viat ja ongelmat on aina muissa, niin ei hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmisten kanssa voisi vain viettää aikaa enemmän ja vähemmän ja olla asioita sen enempää problematisoimatta?

Minusta varoitusmerkkien tunnistaminen käytöksessä ei ole problematisointia. Pelkkä rento ajanviettokaan ei onnistu silloin, jos toinen on jollain tapaa käytökseltään ongelmainen: takertuva, manipuloiva, alistava, hyväksikäyttävä ym. Tällainen ihminen ei osaa "vain olla" muiden seurassa vaan hänen on jollain tapaa aina päästävä niskan päälle tai saatava hyötyä muista. Varoitusmerkkien tunnistaminen ei tarkoita sitä, että ihminen ylianalysoi jokaista kanssakäymistä ja kulkee jonkin vikalistan kanssa ympäriinsä luokittelemassa muita. Se ei myöskään ole vapaalippu itsereflektion ohittamiseen vaan joskus varmasti jokaisen on hyvä pysähtyä miettimään myös omaa käyttäytymistä ja sitä, millaisin motiivein ihmisten seuraan hakeutuu. Joskus ystävyyssuhteet ovat nimittäin epäonnistuneet aina siksi, ettei ihminen ole osannut hakeutua oikeanlaiseen seuraan vaan on esimerkiksi huonon itsetuntemuksen, kotoa opittujen mallien tai hyväksynnän hakemisen takia etsiytynyt vääräntyyppisten ihmisten luo.

No se, että ylipäätään etsii ystävää. Ei niitä etsimällä löydä, sattumalta kuitenkin.

Paras varoitusmerkkien tietäjä on oma intuitio. Mitä vahvemmin elää kiinni itsessään ja on tilanteisssa koko persoonallaan läsnä, sitä helpompi on ymmärtää, ketkä ovat itselle hyvää seuraa. Kannattaa tutkailla sitä, mitä ystävältä kaipaa niin paljon, että on sen vuoksi valmis ohittamaan omat tarpeensa tai tilanteen realiteetit (esim. sen toisen rajoitukset). Milloin menee toiveajattelun tai muun rajattomuuden kautta. 

Kun ei enää projisoi omia tarpeitaan toisiin ja vaadi toisilta niiden täyttämistä, silloin on helpompi luoda aidosti läheisiä aikuisten suhteita. Jos hakee vielä korjaavia kokemuksia tai lapsuuden/nuoruuden ystävyyksien toisintoja, silloin haksahtaa helposti hajottavaan rajattomuuteen, josta toinen sitten ottaa jossain välissä hatkat. 

Vierailija kirjoitti:

Paras varoitusmerkkien tietäjä on oma intuitio. Mitä vahvemmin elää kiinni itsessään ja on tilanteisssa koko persoonallaan läsnä, sitä helpompi on ymmärtää, ketkä ovat itselle hyvää seuraa. Kannattaa tutkailla sitä, mitä ystävältä kaipaa niin paljon, että on sen vuoksi valmis ohittamaan omat tarpeensa tai tilanteen realiteetit (esim. sen toisen rajoitukset). Milloin menee toiveajattelun tai muun rajattomuuden kautta. 

Kun ei enää projisoi omia tarpeitaan toisiin ja vaadi toisilta niiden täyttämistä, silloin on helpompi luoda aidosti läheisiä aikuisten suhteita. Jos hakee vielä korjaavia kokemuksia tai lapsuuden/nuoruuden ystävyyksien toisintoja, silloin haksahtaa helposti hajottavaan rajattomuuteen, josta toinen sitten ottaa jossain välissä hatkat. 

Aamen. Hyvä itsetuntemus, kyky olla läsnä ja todellisuudentaju ovat hyviä antureita siihen, kenen kanssa ystävyys- tai muu ihmissuhde olisi mahdollinen. Vaille jäämisen kompensointi, fantasiamaailmassa eläminen ja toisen vastuuttaminen omista tarpeista ovat vastaavasti resepti, jota noudattamalla mikä tahansa ihmissuhde leviää kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varoitusmerkkien tietäjä on oma intuitio. Mitä vahvemmin elää kiinni itsessään ja on tilanteisssa koko persoonallaan läsnä, sitä helpompi on ymmärtää, ketkä ovat itselle hyvää seuraa. Kannattaa tutkailla sitä, mitä ystävältä kaipaa niin paljon, että on sen vuoksi valmis ohittamaan omat tarpeensa tai tilanteen realiteetit (esim. sen toisen rajoitukset). Milloin menee toiveajattelun tai muun rajattomuuden kautta. 

Kun ei enää projisoi omia tarpeitaan toisiin ja vaadi toisilta niiden täyttämistä, silloin on helpompi luoda aidosti läheisiä aikuisten suhteita. Jos hakee vielä korjaavia kokemuksia tai lapsuuden/nuoruuden ystävyyksien toisintoja, silloin haksahtaa helposti hajottavaan rajattomuuteen, josta toinen sitten ottaa jossain välissä hatkat. 

Aamen. Hyvä itsetuntemus, kyky olla läsnä ja todellisuudentaju ovat hyviä antureita siihen, kenen kanssa ystävyys- tai muu ihmissuhde olisi mahdollinen. Vaille jäämisen kompensointi, fantasiamaailmassa eläminen ja toisen vastuuttaminen omista tarpeista ovat vastaavasti resepti, jota noudattamalla mikä tahansa ihmissuhde leviää kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. 

Lyhyesti ja ytimekkäästi juuri näin. Jos on niitä vaillejäämisen kokemuksia paljon lapsuudessa, niin tämä vaatii työtä sen oman pään kanssa, että oppii erottamaan todellisuuden ja rajat ja vastuut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varoitusmerkkien tietäjä on oma intuitio. Mitä vahvemmin elää kiinni itsessään ja on tilanteisssa koko persoonallaan läsnä, sitä helpompi on ymmärtää, ketkä ovat itselle hyvää seuraa. Kannattaa tutkailla sitä, mitä ystävältä kaipaa niin paljon, että on sen vuoksi valmis ohittamaan omat tarpeensa tai tilanteen realiteetit (esim. sen toisen rajoitukset). Milloin menee toiveajattelun tai muun rajattomuuden kautta. 

Kun ei enää projisoi omia tarpeitaan toisiin ja vaadi toisilta niiden täyttämistä, silloin on helpompi luoda aidosti läheisiä aikuisten suhteita. Jos hakee vielä korjaavia kokemuksia tai lapsuuden/nuoruuden ystävyyksien toisintoja, silloin haksahtaa helposti hajottavaan rajattomuuteen, josta toinen sitten ottaa jossain välissä hatkat. 

Aamen. Hyvä itsetuntemus, kyky olla läsnä ja todellisuudentaju ovat hyviä antureita siihen, kenen kanssa ystävyys- tai muu ihmissuhde olisi mahdollinen. Vaille jäämisen kompensointi, fantasiamaailmassa eläminen ja toisen vastuuttaminen omista tarpeista ovat vastaavasti resepti, jota noudattamalla mikä tahansa ihmissuhde leviää kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. 

Nyt veit sanat suustani. Tässä se on tiivistettynä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ovat läheisimmät nuoruudenystävät jääneet fb-kavereiksi ja osaa tavannutkin, osa jopa ala-asteelta. Olen jo myöh. keski-iässä. Mutta uusissa ystävissä kiinnitän (jatkossa) huomiota;

- taloudelliseen epätasapainoon

- unelmien toteuttamisen epätasapainoon (lapset, omaisuus jne.),

sillä tässä iässä sitä elämää kelataan jo, pohditaan, mitä on tullut tehtyä ja saavutettua. Äkisti ystävystyin erään neidon kanssa, joka tahtoi myös asumaan vanhaan sukutaloonsa, ja alkoi kadehtia maatilamme paikkaa, taloa, omaisuuttani, ja jopa äksyillä hallissa olevan (toistaiseksi vielä isäni omaisuuden) ostamisesta/ itselleen varaamisesta. Aivan kummeksuin tilannetta. Samoin lapset/ lapsettomuus tai vapaus = sinkkuus/ kamala avioliitto jonkun juopon kanssa voivat aiheuttaa kateutta.

Kateudessa piilee itselleni se tärkein hälytysmerkki.  Ystävä on niin vahva oman elämänsä kanssa, ettei kadehdi minua. Hän on rakentanut elämänsä juuri sellaiseksi kuin on halunnutkin, eikä kadehdi esim sitä että olen lapseton sinkku, jos tahtoisi itsekin olla. 
Se on 50+ iässä niin, että ne ihmiset, jotka ovat työllään saavuttaneet unelmansa, kohtaavat ihmiset, jotka ovat rakennelleet saman ajan pilvilinnoja, hommasta ei tule yhtään mitään. 

Hyvin sanoitettu! Lisäisin myös listaani sen, että ahkerat ja unelmiaan tavoittelevat ihmiset ovat erilaisia kuin päiväuneksijat. Nämä haaveilijat eivät pääse tavoitteisiinsa asti, kun eivät viitsi nähdä vaivaa. Sitten kadehditaan, kun toisella on jotain kovalla työllä saatua. Kukaan ei kuitenkaan kadehdi sitä, miten toinen on joutunut ahkeroimaan nuo asiat saadakseen. Pysyisin siis kateuteen taipuvaisista kaukana.

Tähän on nyt pakko kommentoida että minun mielestäni täysin päinvastoin. Se joka on elämänsä käyttänyt haalien mammonaa ja mainetta ja tavaraa on usein todella mustasukkainen omistuksistaan ja kateellinen toisille joilla on jotain mitä hän ei ole joko saanut tai edes hoksannut havitella elämänsä aikana. Mulla ollut useampikin tällainen ystävä, itse asiassa kaksi kappaletta. Oltiin pitkään ystäviä kummankin kanssa mutta heti kun löysin hyvän miehen rinnalleni ja  niin alkoi kateellisuus. Ne   Kaveruudet menivät sitten siinä. Eli kateellisuus on minullakin se mitä väistäisin  kaverissa, mutta todella vaikeaa se on sillä ihmiset piilottavat kateutensa.

Mielestäni tämä on hyvä ketju. Tässä näkee minkälaisiin ongelmiin ystäviä etsivät ihmiset törmäävät. Kiva että aloitettiin ketju tästä näkökulmasta. Jos sen olisi aloittanut näkökulmasta mistä voin saada ystäviä olisi keskustelu mennyt hieman eri lailla.