Lue keskustelun säännöt.
HS Cacciatore: Syyt nuorten pahoinvointiin ovat lapsiperheköyhyydessä
02.05.2026 |
Luin HS jutun ja Cacciatorella on kohtuulliset meriitit työssään. Väitteitä perustellaan.
Sitten mietin ja en täysin ymmärrä, kysyn nyt vilpittömästi onko asia todella aukottomasti näin, että lapsiperheköyhyydestä johtuu nuorten pahoinvointi?
Väitteinä oli, että nuoret eivät pääse tekemään samoja asioita kuin muut ja siksi jäävät osattomiksi.
Ja että yhteiskunnan syytä on tämä, aikoinaan hyvinvointivaltio on rakennettu paljon pienemmällä rahalla.
Muutamia huomioita, jotka koen ristiriitaisiksi:
Sosiaalitoimi maksaa vähävaraiselle harrastuksen tukena, kuten soittotunnit, ratsastus jne.
Meillä on todella erilaisia perheitä, joista kaikki eivät asu kaupungissa tai joilla on ideologioita joihin ei kuulu kaupungilla hengaaminen: mikä on se osattomuuden kokemus johon pitäisi tulla muutos hampurilaisten syönti, meikkien ostelu, leffassa käynti, kahvilat?
Merkkivaatteet?
Lomamatkat - minne?
Kaikkia näitä pystyy tekemään kerran vuodessa myös lapsiperhe, jossa pienet tulot.
Väitän, että kyse on enemmän rahankäytöstä, taloustaidoista, budjetoinnista, jonka pohjalta syntyy helposti ongelmien kasautumista.
Suurinta osaa ongelmista ratkaistaan ihmisten osallisuudella omassa elämässään, pois lukien parantumattomat sairaudet - joissa myös tilannetta eli elämisen laatua ratkaistaan osallisuudella.
Kyseenalaistan ajatuksen siitä, että arvokysymys kuluttamisen näkemisestä merkittävimpänä osallistumisen kokemuksen tuojana olisi ensisijaista pahoinvoinnin korjaamiseksi.
Ideaalitilanteessa yhteisöllisyyden kokemus syntyy yhdessä tekemisestä. Se on vaikeaa, jos rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, se on vaikeaa jos palkkaa saa saman verran kuin tukia tekemättä mitään. Ja sitten on vielä muut muuttujat joihin ei aina voi vaikuttaa.
Mutta se että nuorten onnellisuus olisi kiinni siitä miten vahvasti toimivat kuluttajina on pölyttynyt ja kapitalistinen näkemys ja kertoi paradoksaalisesti ensisijaisesti siitä, mikä oikeasti on hukassa ja miksi voidaan huonosti: arvot.
MOT
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetken mietittyäni asiaa arvelisin, että pahoinvointi johtuu näköalattomuudesta. Nuoria ei päästetä osaksi yhteiskuntaa eikä työelämää tarpeeksi ajoissa. 25 vuotiaaksi asti ollaan koulunpenkillä ilman kosketusta työelämään, ja toiveet saada asiallinen asema ja palkka yhteiskunnassa ja työelämässä ovat epävarmoja, joten myös tulevaisuus itsenäisenä osana yhteisöä ja puolison saaminen ja perheen perustaminen myös ovat epävarmoja. Tämä epävarmuus heijastuu pahoinvointina, kun tuntuu että vain ylisuoriutujille on tilaa, ja jatkuvaan ylisuorittamiseen väsyy ja tekee mieli heittää pyyhe kehään. Eikä elämä jatkuvassa ylisuorittamisessa tunnu houkuttelevalta.
Nuorille ja jo lapsille pitäisi olla selkeä polku arvokkaaseen aikuisuuteen, niin että jokainen voi elää arvokasta elämää vaikka ei olisi jokin yli-ihminen ja se pitäisi kommunikoida heille. Tämä synnyttäisi toivoa ja motivaatiota ja vähentäisi pahoinvointia rajusti.
Plus kaikki kallistuu koko ajan. Amerikkalainen ystäväni on haaveillut elämänsä siitä, että hän ostaisi kotiseudultaan läheltä vanhempiaan asunnon. Omat vanhempansa ostivat 70-luvulla sieltä omakotitalon 50 000 dollarilla. Nyt saman alueen asuntojen hinnat - se vanhempien 50 000 dollarin asunto - ovat 500 000 dollaria. Osa lähentelee miljoonaa. Vaikka ystäväni tienaa enemmän kuin vanhempansa tienasivat aikoinaan, hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia samanlaiseen elintasoon kuin vanhemmillaan oli.
Tästä osaltaan kertoo sekin, että kun Simpsonit alkoi pyöriä televisiossa, perhe oli köyhä amerikkalainen perhe. Heillä kun oli välillä rahahuolia laskujen muodossa. Nykynuorisolle on aivan utopiaa, että he koskaan pystyisivät elämään elämää, jossa perheen isän tuloilla maksetaan ison omakotitalon lainaa, kahta autoa, pidettäisiin vaimo kotiäitinä ja kasvatettaisiin kolme lasta harrastuksineen ja säätettäisiin vielä lasten koulutukseen.
Tuo ystäväsi todennäköisesti noin 50v, jos vanhempansa 70-luvulla ostaneet talon.
Jos tuo ystäväsi olisi ostanut talon tuosta missä vanhemmillaan talo, noin 35-vuotiaana, olisi tämä sen saanut suhteessa halvemmalla, kuin vanhempansa.
Kyse on suhdanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin omassa nuoruudessa vielä 2000-luvun alussa vanhemmat osasi kasvattaa. Oli kuria, sääntöjä ja rajoja ja rakkautta. Eikä todellakaan soiteltu opettajille raivopuheluita että miksi meidän mussukka sai 6:n matikasta. Lisäksi opetettiin että piti olla ajoissa paikalla, koulussa sai jälki-istuntoa jos liian monta kertaa myöhästyi. Mikä heijastuu myös työelämään ja muiden ihmisten kunnioittamiseen.
Nyt omien lasten ollessa pieniä on paljon lapsia heidän joukossa joille ei koskaan ole sanottu ei. Aivan järkyttävää ja surullista niiden lasten tulevaisuuden kannalta. Pitäisi voida luottaa siihen että vanhemmat kertoo mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Lisäksi jos on köyhästä perheestä niin lapsia pitäisi kannustaa eteenpäin eikä voivotella että kuinka kamala osa köyhällä on.
Omassa nuoruudessa kenelläkään kaveriporukasta ei ollut hirveästi rahaa käytössä ja silti meillä oli hauskaa ja kouluttauduttiin kuka minnekin. Älypuhelimia ei vielä silloin ollut ja osalla ei ollut edes tavan kännykkää. Ei haitannut menoa. :D
Vierailija kirjoitti:
Perheessä jossa poltetaan tupakkaa, jää joka kuukausi useita satasia käyttämättä lapsiin, kun vanhemmat valitsevat tupakan.
Kyllä vain! Vaikka vanhemmat eivät tätä suostu näkemään/myöntämään. Terveisin se, joka kulki huonoissa vaatteissa, mutta isän tupakeihin ja pelaamisiin sitä rahaa löytyi.
En jaksa tippaakaan kuunnella rahasta valittamista sellaiselta, joka tupakoi tai käyttää alkoholia, saati käy baareissa.
Esimerkiksi eräs tuttu valitti kuinka ei ole varaa uusiin silmälaseihin. Silti on varaa kitata kaljaa jokaikinen viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheessä jossa poltetaan tupakkaa, jää joka kuukausi useita satasia käyttämättä lapsiin, kun vanhemmat valitsevat tupakan.
Kyllä vain! Vaikka vanhemmat eivät tätä suostu näkemään/myöntämään. Terveisin se, joka kulki huonoissa vaatteissa, mutta isän tupakeihin ja pelaamisiin sitä rahaa löytyi.
En jaksa tippaakaan kuunnella rahasta valittamista sellaiselta, joka tupakoi tai käyttää alkoholia, saati käy baareissa.
Esimerkiksi eräs tuttu valitti kuinka ei ole varaa uusiin silmälaseihin. Silti on varaa kitata kaljaa jokaikinen viikonloppu.
Tämä. Mikään rahasumma ei riitä jos ei ole taloustaitoja käyttää rahojaan järkevästi.
70-luvulla köyhille oppilaille jaettiin koulussa saapaskuponkeja ja takkikuponkeja koko luokan edessä. Kukaan ei kiusannu ketään. Ei edes ne päihteiden käyttäjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulutusyhteisnunnassa se menee näin. Sama koskee aikuisia: kuinka monella on työtön tai muuten pienituloinen ystävä/sukulainen ja mitä teette yhdessä heidän kanssaan? Siis pl.kävelyt ja muu maksuton tekeminen. Ei ilman rahaa voi paljoa yhdessä tehdä. Mistä puhua ja löytää yhteisiä juttuja, kun toinen pohtii miten ruoka on lopussa ja selviääkö laskuista ja toinen suunnittelee keittiöremppaa sekä kertoo edellisen ulkomaanreissun fiiliksistä?
Helpompaa on ajatella, ett köyhyys ei merkitse mitään eikä sillä ole mitään seurauksia (ja jos onkin, niin ne ovat yksilön omalla vastuulla). Jos näin olisi, niin kaikkihan olisi hyvin: ei olisi lasten ja nuorten mielenterveyshaasteita, nuorisorikollisuutta, huumeidenkäyttöä jne.
Lapsiperheköyhyyden asiantuntijoita ovat aina keski- ja hyvätuloiset perheet. Sama kuin lapsettomat ovat parhaita lastenkasvatuksessa. Ei mitään kokemuspohjaa kummallakaan ja silti "tietoa" on. Itse olen hyvätuloinenn, mutta en ole aina ollut. Köyhyys haavoittaa niin monin tavoin, ei sitä voi ymmärtää, jos ei ole kokemusta tai vähintään hyvällä empatiakyvyllä varustettu. Ap:lla ei ole kumpaakaan, mutta sinunlaisiasi on paljon. Saa alapeukuttaa kommenttiani vapaasti, paksu nahka ksvanut elon tiellä :)
Kiitos tästä kommentista. Olen 13 v lapsen yh, ja pitkäaikaistyötön. Syrjäytymisen tunne ja osattomuus on kokonaisvaltaista vaikka ruokaan onkin rahaa kun tingin omista menoistani lapsen hyväksi.
Meillä ei ole sukulaisia joihin pitää yhteyttä, keitä kutsua kylään ( ovat hyvätuloisia eivätkä ymmärrä tilannettanme), ei ole ystäviä lähinnä oman masennukseni vuoksi ja siksi etten kuulu yhteisöihin.
Olen yrittänyt salata köyhyyden lapselta mutta nyt kun hän on jo sen ikäinen että vertailee muihin, ei riitä kesällä menoksi enää leikkipuisto ja kirjasto.
Lisänä se että asumme pienessä asunnossa,minä olen nukkunut olkkarissa jo vuosia. Lapsi on kasvanut ulos sängystään, mutta isompaa ei ole varaa hankkia. Eikä muitakaan tarpeellisia asioita jotka ovat hajonneet kuten telkkaria tai tietokonetta.
Osta kirppikseltä, kuulee usein. Ongelmana on kuljetus ja kokoaminen, ek meillä ole ketään avuksi kantamaan 3 kerrokseen ilman hissiä tavaroita tai viemään vanhaa pois. Tämä on vaan esimerkki sosiaalisen pääoman puutteesta joka meillä on.
Haukkukaa vaan mutta halusin kirjoittaa oman kokemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni vähävaraisen perheen lapsi saa soitto- tai ratsastustunnit sosiaalitukena? Ap:lla on kovat luulot hyvinvointiyhteiskunnasta.
Raja on Helsingissä 430 e vuodessa per lapsi. Edellyttää voimassaolevaa perustoimeentulotuen päätöstä. Kuinka monta ratsastustunti sillä saa tai varusteita? En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt 1982 ja minulla on kolme alakouluikäistä lasta. Kun olin lapseton, kuvittelin että kyllähän lapset siinä sivussa menee, elävät ja kasvavat ihan noin vaan, vaivatta muun elämisen ohessa.
Nyt olen tajunnut tässä vuosien mittaan että lapsien kasvattamisessa on oikeasti paljon työtä ja vaivaa, paljon asioita jotka vaativat aikuisen valvontaa ja huomiota.
Vanhempien tuki on merkittävässä roolissa lapsen sosiaalisten verkostojen rakentamisessa lapsuudessa. Jos lapsi ei pienenä opi miten toisten kanssa ollaan, käyttäydytään ja miten uusia suhteita luodaan, aina se vanhemmiten on vaikeampaa.
Koulunkäynnissä avustaminen, leikkitteffien järjestäminen, synttärien pitäminen ja niissä käyminen, harrastukset, lasten muut kaveritapaamiset ymymym. Näissä tapaamisissa lapset oppivat olemaan toisten kanssa ja myös vanhemmat tutustuvat toisiinsa. Helpottaa huomattavasti kun sekä lapset että vanhemmat ovat edes jollain tavalla naamatuttuja keskenään. Luo yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta kun tiedät millaisten ihmisten kanssa lapsesi liikkuu, eli tiedät vähän enemmän kuin sen että "mä meen Samille moimoi".
Varsinkin siinä ikävaiheessa kun lapset eivät päätöksiä tee itsenäisesti, se on vanhempien tehtävä päättää ja toteuttaa päätökset.
Toki voihan sitä tuijottaa itse puhelinta ja antaa lapsille saman oikeuden, möllöttää sitten ruudussa kaiken aikaa mitä kotona hereillä ollaan ja olla tekemättä mitään. Sitten ihmetellä miksi kaikki ahdistaa.
M43
Joo. Samaa mieltä. Siksi oli pysäyttävää menettää tämä verkosto jonka olin vaivalla saanut luotua yksinhuoltajana. Tunsin lapsrn luokkakavereiden vanhemmat, oli tuttu naapurusto. Joudumme muuttamaan kaksi eri kertaa halvempaan asuntoon Kelan vaatimuksesta kum vuokra nousi. Menetimme verkoston ja lapsi joutui vaihtamaan koulua kesken alakoulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on edelleen kansainvälisesti katsottuna suhteellisen pienet tuloerot, ja ymmärtääkseni myös köyhien perheiden lapsia tuetaan selvästi keskimääräistä paremmin tarjoamalla heille ilmaiseksi vaikka mitä päivähoidosta ja koulusta monenlaisiin harrastuksiin. Eikö siis Suomen nuorison pitäisi voida suhteellisen hyvin?
Mutta kun tutkimusten mukaan eivät voi hyvin, vaikka sinun mielestäsi pitäisi.
Nuoret eivät ole koskaan voineet hyvin. Se on tutkittu asia. Minunkin nuoruudessani jankutettiin jatkuvasti nuorten pahoinvoinnista, nuorisopsykiatriset osastot olivat niin täynnä, että nuoria majoitettiin osastoilla patjoilla lattioille osaston yleisiin tiloihin. Ja tästä on aikaa jo monta kymmentä vuotta. Nuorten pahoinvoinnista jankutetaan vuosikymmenestä toiseen, ihan kuin kyseessä olisi jokin uusi asia. Nuoruuteen kuuluu pahoinvointi. On aina kuulunut. Se pitäisi yhteiskunnassa ymmärtää, eikä olettaa että nuorilla voisi olla aikuisen tasainen tunne-elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin usein, että voivatko nykynuoret todella huonommin kuin ennen? Itse kun mietin omia tuttavia ysärillä, niin jälkeenpäin ajatellen monella itseni mukaan lukien oli ongelmia, joihin nykyisin varmaan haettaisiin jotain apua. Ja ei ollut oikein sanojakaan niille asioille ja tunteille,, että vaikka en erityisemmin jostain terapeutti-Villestä välitä niin joku näistä asioista puhuva ihminen olisi ollut sillloinkin tarpeen.
Tämä on ihan totta. Huonosti voitiin jo 90-luvulla kun olin nuori. Ketään ei vaan kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on edelleen kansainvälisesti katsottuna suhteellisen pienet tuloerot, ja ymmärtääkseni myös köyhien perheiden lapsia tuetaan selvästi keskimääräistä paremmin tarjoamalla heille ilmaiseksi vaikka mitä päivähoidosta ja koulusta monenlaisiin harrastuksiin. Eikö siis Suomen nuorison pitäisi voida suhteellisen hyvin?
"Suomessahan on edelleen kansainvälisesti katsottuna suhteellisen pienet tuloerot, ja ymmärtääkseni myös köyhien perheiden lapsia tuetaan selvästi keskimääräistä paremmin tarjoamalla heille ilmaiseksi vaikka mitä" ???!!!!
Lapsiperheköyhyys on Suomessa merkittävä sosiaalinen ongelma, joka koskettaa noin 120 000 lasta (n. 12 % lapsista). Pienituloisuus on kasvanut, ja sosiaaliturvaleikkaukset uhkaavat lisätä entisestään tätä määrää. Köyhyys ilmenee perheissä ruoka- ja vaatepulan lisäksi ulkopuolisuuden kokemuksina.
Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore varmaan tietää lasten ja nuorten pahoinvoinnista enemmän kun on sitä vuosikymmeniä tutkinut kuin kuplassa kasvanut vauvapalstalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykylapset kasvaa niin pumpulissa 1990-luvun lapsiin verrattuna et ei mitään järkeä. Puhumattakaan 70- 50- tai 30-luvun lapsiin.
Sillon lapsilla oli yks lelu ja nykyään tonnin älylaitteet.
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset kasvaa niin pumpulissa 1990-luvun lapsiin verrattuna et ei mitään järkeä. Puhumattakaan 70- 50- tai 30-luvun lapsiin.
Sillon lapsilla oli yks lelu ja nykyään tonnin älylaitteet.
Olen eri mieltä, näin -90-luvun lapsena. Ei meillä helppoa ollut, mutta ongelmat oli ihan erilaisia. Ysärillä oli lama ja köyhyyttä ja huono-osaisuutta, mutta sitä on nytkin. Lisäksi nyt on kourallinen sellaisia ongelmia, jotka eivät olisi olleet mahdollisia 30 vuotta sitten. Olen iloinen siitä että minun aikanani ei ollut somea ja ruutuaika telkkarin ääressä oli pikkulapsivaiheessa kirjaimellisesti Pikkukakkonen arkisin ja piiretyt viikonloppuna. Ihan varmasti nykypäivänä olisin ollut samanlainen lapsi kuin nykypäivän lapset.
Tonnin älylaite tai satasen älylaite, hinnalla ei ole väliä. Sillä mitä se yksi lelu vs. älypuhelin saa aikaan, on väliä koko lapsen tulevalle kehitykselle. Nykypäivän lapsia käy sääliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omassa nuoruudessa vielä 2000-luvun alussa vanhemmat osasi kasvattaa. Oli kuria, sääntöjä ja rajoja ja rakkautta. Eikä todellakaan soiteltu opettajille raivopuheluita että miksi meidän mussukka sai 6:n matikasta. Lisäksi opetettiin että piti olla ajoissa paikalla, koulussa sai jälki-istuntoa jos liian monta kertaa myöhästyi. Mikä heijastuu myös työelämään ja muiden ihmisten kunnioittamiseen.
Nyt omien lasten ollessa pieniä on paljon lapsia heidän joukossa joille ei koskaan ole sanottu ei. Aivan järkyttävää ja surullista niiden lasten tulevaisuuden kannalta. Pitäisi voida luottaa siihen että vanhemmat kertoo mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Lisäksi jos on köyhästä perheestä niin lapsia pitäisi kannustaa eteenpäin eikä voivotella että kuinka kamala osa köyhällä on.
Omassa nuoruudessa kenelläkään kaveriporukasta ei ollut hirveästi rahaa käytössä ja silti meillä oli hauskaa ja kouluttauduttiin kuka minnekin. Älypuhelimia ei vielä silloin ollut ja osalla ei ollut edes tavan kännykkää. Ei haitannut menoa. :D
Lue esimerkiksi viesti nro 107 (13-v lapsen yh). Ei hänkään voivottele lapselleen, mutta enpä tiedä lohduttaako lasta, kun on liian pieni sänky ja äiti sanoisi "eteenpäin vain jeejee".
Vierailija kirjoitti:
"Lapsiperheköyhyyden asiantuntijoita ovat aina keski- ja hyvätuloiset perheet. Sama kuin lapsettomat ovat parhaita lastenkasvatuksessa. Ei mitään kokemuspohjaa kummallakaan ja silti "tietoa" on. Itse olen hyvätuloinenn, mutta en ole aina ollut. Köyhyys haavoittaa niin monin tavoin, ei sitä voi ymmärtää, jos ei ole kokemusta tai vähintään hyvällä empatiakyvyllä varustettu."
Etkö huomaa omaa ristiriitaista kommenttiasi? Kerrot kuinka oma köyhyytesi (ilmeisesti lapsena/nuorena) on haavoittanut sinua, mutta silti väität, että lapseton ei voi tietää mitään lastenkasvatuksesta, koska ei ole kokemusta. No onhan kokemusta: omasta lapsuudestaan. Ihan niin kuin sinullakin on ollut kokemus köyhyydestä.
Mistä oma kokemus lastenkasvatuksesta on lapsettomalle kertynyt? Toki jos on alalla töissä, mutta oma lapsuus on eri asia kuin että olet itse kasvattajan asemassa 24/7.
Joo, näin sen täytyy olla. Jo Rooman aikoina oli ihan normaalia ja ok, että alakouluikäiset törkypahoinpiteli, puukotti ja ammuskeli toisiaan kun perheellä ei ollut varaa ostaa veetille 500 euron hupparia tai 2000 euron käsilaukkua. 🙄
Caccatorella on ollut oman kertomansa mukaan traumaattinen tausta. Se näkyy näissä hänen kannanotoissaan: Kaikki tulkitaan omien traumojen kautta. Hän ei ehkä ole paras henkilö neuvomaan ihmisiä näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Caccatorella on ollut oman kertomansa mukaan traumaattinen tausta. Se näkyy näissä hänen kannanotoissaan: Kaikki tulkitaan omien traumojen kautta. Hän ei ehkä ole paras henkilö neuvomaan ihmisiä näissä asioissa.
Samalla mantralla voi sanoa että Liisa keltinkangas on muinaisjäänne eikä hänen pitäis olla arvioimassa nykyaikaa ja vähättelemässä ihmisten tarpeita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Caccatorella on ollut oman kertomansa mukaan traumaattinen tausta. Se näkyy näissä hänen kannanotoissaan: Kaikki tulkitaan omien traumojen kautta. Hän ei ehkä ole paras henkilö neuvomaan ihmisiä näissä asioissa.
Samalla mantralla voi sanoa että Liisa keltinkangas on muinaisjäänne eikä hänen pitäis olla arvioimassa nykyaikaa ja vähättelemässä ihmisten tarpeita
Miten niin? Keltinkankaalla on omia mielipiteitä niin kuin kaikilla asiantuntijoilla, mutta ne eivät oletettavasti ole värittyneet omien traumojen kautta. Mistä tuon muinaisjäänne -sanan tähän vedit?
Perheessä jossa poltetaan tupakkaa, jää joka kuukausi useita satasia käyttämättä lapsiin, kun vanhemmat valitsevat tupakan.