Lue keskustelun säännöt.
HS Cacciatore: Syyt nuorten pahoinvointiin ovat lapsiperheköyhyydessä
02.05.2026 |
Luin HS jutun ja Cacciatorella on kohtuulliset meriitit työssään. Väitteitä perustellaan.
Sitten mietin ja en täysin ymmärrä, kysyn nyt vilpittömästi onko asia todella aukottomasti näin, että lapsiperheköyhyydestä johtuu nuorten pahoinvointi?
Väitteinä oli, että nuoret eivät pääse tekemään samoja asioita kuin muut ja siksi jäävät osattomiksi.
Ja että yhteiskunnan syytä on tämä, aikoinaan hyvinvointivaltio on rakennettu paljon pienemmällä rahalla.
Muutamia huomioita, jotka koen ristiriitaisiksi:
Sosiaalitoimi maksaa vähävaraiselle harrastuksen tukena, kuten soittotunnit, ratsastus jne.
Meillä on todella erilaisia perheitä, joista kaikki eivät asu kaupungissa tai joilla on ideologioita joihin ei kuulu kaupungilla hengaaminen: mikä on se osattomuuden kokemus johon pitäisi tulla muutos hampurilaisten syönti, meikkien ostelu, leffassa käynti, kahvilat?
Merkkivaatteet?
Lomamatkat - minne?
Kaikkia näitä pystyy tekemään kerran vuodessa myös lapsiperhe, jossa pienet tulot.
Väitän, että kyse on enemmän rahankäytöstä, taloustaidoista, budjetoinnista, jonka pohjalta syntyy helposti ongelmien kasautumista.
Suurinta osaa ongelmista ratkaistaan ihmisten osallisuudella omassa elämässään, pois lukien parantumattomat sairaudet - joissa myös tilannetta eli elämisen laatua ratkaistaan osallisuudella.
Kyseenalaistan ajatuksen siitä, että arvokysymys kuluttamisen näkemisestä merkittävimpänä osallistumisen kokemuksen tuojana olisi ensisijaista pahoinvoinnin korjaamiseksi.
Ideaalitilanteessa yhteisöllisyyden kokemus syntyy yhdessä tekemisestä. Se on vaikeaa, jos rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, se on vaikeaa jos palkkaa saa saman verran kuin tukia tekemättä mitään. Ja sitten on vielä muut muuttujat joihin ei aina voi vaikuttaa.
Mutta se että nuorten onnellisuus olisi kiinni siitä miten vahvasti toimivat kuluttajina on pölyttynyt ja kapitalistinen näkemys ja kertoi paradoksaalisesti ensisijaisesti siitä, mikä oikeasti on hukassa ja miksi voidaan huonosti: arvot.
MOT
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään köyhyys ja sivistys kulkevat harvoin käsi kädessä.
Se on kulkenut käsikäden vuosituhansien ajan. Köyhyys periytyy aina seuraavalle sukupolvelle kun vanhempia ei kiinnosta lasten koulunkäynti, kasvattaminen tai harrastukset. Jotkut lapset saavat tukea tai ovat sen verran päämäärätietoisia että hoitavat koulunsa hyvin ja pärjäävät elämässään mutta se on aika harvinaista. Nousukauden aikana töitä voi löytyä hyvin mutta laman aikana köyhistä oloista tulevilla ei yleensä ole sellaisia kontakteja että työpaikka järjestyisi ja riski syrjäytymisestä kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KÖYHYYS ON PAHIN SAIRAUS. JOKA TRAUMATISOI!
Se ei ole sairaus vaan joidenkin tahtotila olla toisten elätettävänä koko elämänsä. Jos ei ole koulutusta, ulkonäköä, ystäviä tai mitään muutakaan niin miten roska ihmisestä voisi tulla muuta kuin yhteiskunnan elätti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on edelleen kansainvälisesti katsottuna suhteellisen pienet tuloerot, ja ymmärtääkseni myös köyhien perheiden lapsia tuetaan selvästi keskimääräistä paremmin tarjoamalla heille ilmaiseksi vaikka mitä päivähoidosta ja koulusta monenlaisiin harrastuksiin. Eikö siis Suomen nuorison pitäisi voida suhteellisen hyvin?
Mutta kun tutkimusten mukaan eivät voi hyvin, vaikka sinun mielestäsi pitäisi.
Pointti taisi olla, että huonovointisuutta näyttää loogisesti selittävän jokin muu kuin köyhyys.
Vierailija kirjoitti:
Hetken mietittyäni asiaa arvelisin, että pahoinvointi johtuu näköalattomuudesta. Nuoria ei päästetä osaksi yhteiskuntaa eikä työelämää tarpeeksi ajoissa. 25 vuotiaaksi asti ollaan koulunpenkillä ilman kosketusta työelämään, ja toiveet saada asiallinen asema ja palkka yhteiskunnassa ja työelämässä ovat epävarmoja, joten myös tulevaisuus itsenäisenä osana yhteisöä ja puolison saaminen ja perheen perustaminen myös ovat epävarmoja. Tämä epävarmuus heijastuu pahoinvointina, kun tuntuu että vain ylisuoriutujille on tilaa, ja jatkuvaan ylisuorittamiseen väsyy ja tekee mieli heittää pyyhe kehään. Eikä elämä jatkuvassa ylisuorittamisessa tunnu houkuttelevalta.
Nuorille ja jo lapsille pitäisi olla selkeä polku arvokkaaseen aikuisuuteen, niin että jokainen voi elää arvokasta elämää vaikka ei olisi jokin yli-ihminen ja se pitäisi kommunikoida heille. Tämä synnyttäisi toivoa ja motivaatiota ja vähentäisi pahoinvointia rajusti.
Tämähän se olisi. Kun vielä vanhuudessakin saat huonoa eläkettä ja vielä huonompaa hoitoa, ellet ollut 'yli-ihminen' ja sitä kautta ansainnut parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua ja tuntemiani ihmisiä ainakaan ole hakattu vuosikymmeniä sitten, ja silti vanhempamme osasivat olla paremmin vanhempia kuin moni kaverivanhempi nykyaikana.
Niinä ihanina vuosina, kun sinua ja tuttujasi ei ole hakattu, on ollut aikuisia, jotka ovat tehneet niin omille lapsilleen.
Ja on todettava, että tämä ei ollut aina edes huonoa vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy on siinä, etteivät vanhemmat osaa olla enää vanhempia ja tällä ei ole mitään tekemistä köyhyyden kanssa, sitä ilmenee kaikissa tuloluokissa.
Ei vaadita, ei aseteta rajoja, ei jakseta kasvattaa, kännykän käyttö kommunikaation sijaan, kaikki on aina jonkun muun syy, ei osata kantaa vastuuta.
Kyllä, rikkaiden kakarat ovat ihan yhtä hulluja kuin köyhempienkin kakarat, jos eivät vielä monta kertaa hullumpia. Pappa vaan betalar niiden hulluudet hys-hys eivätkä ne useinkaan tule julkisuuteen.
MOT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KÖYHYYS ON PAHIN SAIRAUS. JOKA TRAUMATISOI!
Se ei ole sairaus vaan joidenkin tahtotila olla toisten elätettävänä koko elämänsä. Jos ei ole koulutusta, ulkonäköä, ystäviä tai mitään muutakaan niin miten roska ihmisestä voisi tulla muuta kuin yhteiskunnan elätti.
Kerro sinä. Sinä selvästi olet roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi viimeinkin sanoa ääneen myös tosiasia, että ihan kaikkien ei edes pidä lisääntyä!
Vai onko tuo ymmärrettävä niin, että kuka tahansa vain lisääntymään ilman mitään omaa vastuuta ja huolen häivää, millaisin geenein ja voimavaroin tahansa, kunhan yhteiskunta (ketkä?) vain antavat riittävän rahatukon kouraan, niin lapset sen seurauksena mystisesti elävät "onnellisina elämänsä loppuun asti", kuten saduissa ikään?
Monet nuoret ymmärtävät tämän ja jättävät lisääntymättä, koska heidän elämässään on ongelmia. Kun voi aidosti valita, tekeekö lapsen vai ei, niin jätetään tekemättä, vaikka haluja olisikin, jos olisi vakaammat olosuhteet esim. töiden/rahan ja oman mielenterveyden kannalta.
Ei varmaan aiheuta suoraan, mutta ei myöskään auta asiaa.
Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla mahdollista osallistua ja olla osa jotain yhteisöä. Jos ei ole rahaa harrastaa tai mennä mihinkään, jää osattomaksi. Toisaalta siihen että jää osattomaksi, on myös muita syitä, esim. vanhemmat ovat syystä tai toisesta syrjäytyneet, voi olla päihdeongelmaa tai kieliongelmaa, tai mennään vain oman yhteisön mukaan. Silloin jää muusta yhteiskunnasta ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se on itse asiassa juuri marxilainen näkemys, että kaikki mitataan rahassa ja siksikin ne arvot puuttuvat juuri vasemmalta. Sitähän se luokkataistelu on. Ne joilla on sortaa niitä joilla ei ole.
Maahan muutto dramaattisesti kasvattaa niin lapsiköyhyyttä kuin tuloeroja, muttei koskaan nosteta tässä kohtaa esiin. Ideologisista syistä.
Marxilaisuushan on itse asiassa se perinteisempi elämäntapa verrattuna kapitalismiin, koska Marx sai inspiraation teorioihinsa riidoista, joita talonpojilla oli maakeinottelijoiden kanssa perinteisestä risunkeräämisoikeudestaan, jota perinteistä tapaa eivät suurmaanomistajat enää maillaan sallineet. Saksalaisen talonpojan yhteiskuntamalli vastannee paljolti perinteistä suomalaistakin yhteiskuntamallia keskiajalta ja silleen. Marxilaisuus on siis muutakin kuin rahan mittaa, se on perinteinen elämäntapa ja itsessään myös kokonainen yhteiskuntakulttuuri, joka on vuosisatoja ollut olemassa ennen kapitalismia aina esihistorian hämäriin asti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi viimeinkin sanoa ääneen myös tosiasia, että ihan kaikkien ei edes pidä lisääntyä!
Vai onko tuo ymmärrettävä niin, että kuka tahansa vain lisääntymään ilman mitään omaa vastuuta ja huolen häivää, millaisin geenein ja voimavaroin tahansa, kunhan yhteiskunta (ketkä?) vain antavat riittävän rahatukon kouraan, niin lapset sen seurauksena mystisesti elävät "onnellisina elämänsä loppuun asti", kuten saduissa ikään?
Monet nuoret ymmärtävät tämän ja jättävät lisääntymättä, koska heidän elämässään on ongelmia. Kun voi aidosti valita, tekeekö lapsen vai ei, niin jätetään tekemättä, vaikka haluja olisikin, jos olisi vakaammat olosuhteet esim. töiden/rahan ja oman mielenterveyden kannalta.
Siinä ovat järkeviä. Eivät sitten ole kuormittamassa tuomioistuimien toimintaa näillä iankaikkisilla huoltajuusoikeudenkäynneillä, mitä aina tulee kun kaksi ihmistä yhdessä lisääntyy. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy on siinä, etteivät vanhemmat osaa olla enää vanhempia ja tällä ei ole mitään tekemistä köyhyyden kanssa, sitä ilmenee kaikissa tuloluokissa.
Ei vaadita, ei aseteta rajoja, ei jakseta kasvattaa, kännykän käyttö kommunikaation sijaan, kaikki on aina jonkun muun syy, ei osata kantaa vastuuta.
Tämä. Ihmettelen miten Cacciatore on noin näköalaton. Eihän nämä asiat liity rajaan mitenkään. Minun lapsuudessa 70-luvulla sen ajan mittapuilla keskituloinen perhe olisi tämän päivän mittarilla köyhä. Mutta silti tehtiin asioita, yhdessä. Ei lyöty lapselle älylaitetta kouraan ja jätetty yksin.
Kaikki lähtee lapsen ja aikuisen vuorovaikutuksesta. Rakkaus ja rajat. Realiteettitaju lapselle aikuisen ohjaamana.
Nämä ovat ne kehityksen kivijalat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt 1982 ja minulla on kolme alakouluikäistä lasta. Kun olin lapseton, kuvittelin että kyllähän lapset siinä sivussa menee, elävät ja kasvavat ihan noin vaan, vaivatta muun elämisen ohessa.
Nyt olen tajunnut tässä vuosien mittaan että lapsien kasvattamisessa on oikeasti paljon työtä ja vaivaa, paljon asioita jotka vaativat aikuisen valvontaa ja huomiota.
Vanhempien tuki on merkittävässä roolissa lapsen sosiaalisten verkostojen rakentamisessa lapsuudessa. Jos lapsi ei pienenä opi miten toisten kanssa ollaan, käyttäydytään ja miten uusia suhteita luodaan, aina se vanhemmiten on vaikeampaa.
Koulunkäynnissä avustaminen, leikkitteffien järjestäminen, synttärien pitäminen ja niissä käyminen, harrastukset, lasten muut kaveritapaamiset ymymym. Näissä tapaamisissa lapset oppivat olemaan toisten kanssa ja myös vanhemmat tutustuvat toisiinsa. Helpottaa huomattavasti kun sekä lapset että vanhemmat ovat edes jollain tavalla naamatuttuja keskenään. Luo yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta kun tiedät millaisten ihmisten kanssa lapsesi liikkuu, eli tiedät vähän enemmän kuin sen että "mä meen Samille moimoi".
Varsinkin siinä ikävaiheessa kun lapset eivät päätöksiä tee itsenäisesti, se on vanhempien tehtävä päättää ja toteuttaa päätökset.
Toki voihan sitä tuijottaa itse puhelinta ja antaa lapsille saman oikeuden, möllöttää sitten ruudussa kaiken aikaa mitä kotona hereillä ollaan ja olla tekemättä mitään. Sitten ihmetellä miksi kaikki ahdistaa.
M43
No onpa yllättävää että mies luulee että lapset hoituvat vaan "siinä sivussa" :D
eipä yllätä että femcel luki vain ensimmäisen virkkeen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on itse asiassa juuri marxilainen näkemys, että kaikki mitataan rahassa ja siksikin ne arvot puuttuvat juuri vasemmalta. Sitähän se luokkataistelu on. Ne joilla on sortaa niitä joilla ei ole.
Maahan muutto dramaattisesti kasvattaa niin lapsiköyhyyttä kuin tuloeroja, muttei koskaan nosteta tässä kohtaa esiin. Ideologisista syistä.
Marxilaisuushan on itse asiassa se perinteisempi elämäntapa verrattuna kapitalismiin, koska Marx sai inspiraation teorioihinsa riidoista, joita talonpojilla oli maakeinottelijoiden kanssa perinteisestä risunkeräämisoikeudestaan, jota perinteistä tapaa eivät suurmaanomistajat enää maillaan sallineet. Saksalaisen talonpojan yhteiskuntamalli vastannee paljolti perinteistä suomalaistakin yhteiskuntamallia keskiajalta ja silleen. Marxilaisuus on siis muutakin kuin rahan mittaa, se on perinteinen elämäntapa ja itsessään myös kokonainen yhteiskuntakulttuuri, joka on vuosisatoja ollut olemassa ennen kapitalismia aina esihistorian hämäriin asti!
Kapitalismihan se on, missä kaikki mitataan rahassa. Siitä se on saanut nimesäkin capital - ism, eli "pääomaismi" eli r"ahaismi".
Omassa perheessäni oli kyllä rahaa yllinkyllin, mutta toisen vanhemman mielestä kaikki muut olivat loisia, joille ei kuulu senttiäkään.
Elämänlaatu alkoi parantua huomattavasti, kun omakotitalo vaihtui vanhaan kaupungin kerrostalokämppään ja tuet alkoi juosta. Kaikkea ei saanut silloinkaan, mutta silloin sai sentään kaiken tarpeellisen jollain aikataululla ilman nöyryytystä olemassaolostaan. Omalta osaltani muutos tuli liian myöhään mielenterveyden kannalta, mutta elämä on. Itse en ole enää pariutunut enkä aio lisääntyä, koska ei ole mitään takuita siitä, millaiseksi toinen ihminen muodostuu ajan kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KÖYHYYS ON PAHIN SAIRAUS. JOKA TRAUMATISOI!
Se ei ole sairaus vaan joidenkin tahtotila olla toisten elätettävänä koko elämänsä. Jos ei ole koulutusta, ulkonäköä, ystäviä tai mitään muutakaan niin miten roska ihmisestä voisi tulla muuta kuin yhteiskunnan elätti.
Usko pois, säkin olet arvokas ihminen, etkä pelkkä roska.
Kakkiatore on nainut makaronin, jotta daus hienon nimen.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt 1982 ja minulla on kolme alakouluikäistä lasta. Kun olin lapseton, kuvittelin että kyllähän lapset siinä sivussa menee, elävät ja kasvavat ihan noin vaan, vaivatta muun elämisen ohessa.
Nyt olen tajunnut tässä vuosien mittaan että lapsien kasvattamisessa on oikeasti paljon työtä ja vaivaa, paljon asioita jotka vaativat aikuisen valvontaa ja huomiota.
Vanhempien tuki on merkittävässä roolissa lapsen sosiaalisten verkostojen rakentamisessa lapsuudessa. Jos lapsi ei pienenä opi miten toisten kanssa ollaan, käyttäydytään ja miten uusia suhteita luodaan, aina se vanhemmiten on vaikeampaa.
Koulunkäynnissä avustaminen, leikkitteffien järjestäminen, synttärien pitäminen ja niissä käyminen, harrastukset, lasten muut kaveritapaamiset ymymym. Näissä tapaamisissa lapset oppivat olemaan toisten kanssa ja myös vanhemmat tutustuvat toisiinsa. Helpottaa huomattavasti kun sekä lapset että vanhemmat ovat edes jollain tavalla naamatuttuja keskenään. Luo yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta kun tiedät millaisten ihmisten kanssa lapsesi liikkuu, eli tiedät vähän enemmän kuin sen että "mä meen Samille moimoi".
Varsinkin siinä ikävaiheessa kun lapset eivät päätöksiä tee itsenäisesti, se on vanhempien tehtävä päättää ja toteuttaa päätökset.
Toki voihan sitä tuijottaa itse puhelinta ja antaa lapsille saman oikeuden, möllöttää sitten ruudussa kaiken aikaa mitä kotona hereillä ollaan ja olla tekemättä mitään. Sitten ihmetellä miksi kaikki ahdistaa.
M43
Pidän hyvin paljon tavastasi kasvattaa ja olla läsnä lastesi elämässä. Jos moni muu ottaisi sanalla tavalla vastuuta ja tällaisen roolin lastensa elämässä, olisi heidän tulevaisuutensa monin verroin parempaa, kuin nyt on.
Todella hienoa, arvostan.
Tämä Raisa on juuri näitä propellipäitä, jolla ei ole todellista käsitystä koulutuksesta ja päiväkotikasvatukssta. Hän luulee, että laikki johtuu rahasta ja on rahalla korvattavissa. Opettajat tietävät, että tämä ei ole totta. Kaikki lähtee kodista ja kotien arvoista, vanhempien asenteista ja kyvyistä asettaa rajoja ja vastuunkannon opettelua lapsilleen.
No onpa yllättävää että mies luulee että lapset hoituvat vaan "siinä sivussa" :D