HS Cacciatore: Syyt nuorten pahoinvointiin ovat lapsiperheköyhyydessä
Luin HS jutun ja Cacciatorella on kohtuulliset meriitit työssään. Väitteitä perustellaan.
Sitten mietin ja en täysin ymmärrä, kysyn nyt vilpittömästi onko asia todella aukottomasti näin, että lapsiperheköyhyydestä johtuu nuorten pahoinvointi?
Väitteinä oli, että nuoret eivät pääse tekemään samoja asioita kuin muut ja siksi jäävät osattomiksi.
Ja että yhteiskunnan syytä on tämä, aikoinaan hyvinvointivaltio on rakennettu paljon pienemmällä rahalla.
Muutamia huomioita, jotka koen ristiriitaisiksi:
Sosiaalitoimi maksaa vähävaraiselle harrastuksen tukena, kuten soittotunnit, ratsastus jne.
Meillä on todella erilaisia perheitä, joista kaikki eivät asu kaupungissa tai joilla on ideologioita joihin ei kuulu kaupungilla hengaaminen: mikä on se osattomuuden kokemus johon pitäisi tulla muutos hampurilaisten syönti, meikkien ostelu, leffassa käynti, kahvilat?
Merkkivaatteet?
Lomamatkat - minne?
Kaikkia näitä pystyy tekemään kerran vuodessa myös lapsiperhe, jossa pienet tulot.
Väitän, että kyse on enemmän rahankäytöstä, taloustaidoista, budjetoinnista, jonka pohjalta syntyy helposti ongelmien kasautumista.
Suurinta osaa ongelmista ratkaistaan ihmisten osallisuudella omassa elämässään, pois lukien parantumattomat sairaudet - joissa myös tilannetta eli elämisen laatua ratkaistaan osallisuudella.
Kyseenalaistan ajatuksen siitä, että arvokysymys kuluttamisen näkemisestä merkittävimpänä osallistumisen kokemuksen tuojana olisi ensisijaista pahoinvoinnin korjaamiseksi.
Ideaalitilanteessa yhteisöllisyyden kokemus syntyy yhdessä tekemisestä. Se on vaikeaa, jos rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, se on vaikeaa jos palkkaa saa saman verran kuin tukia tekemättä mitään. Ja sitten on vielä muut muuttujat joihin ei aina voi vaikuttaa.
Mutta se että nuorten onnellisuus olisi kiinni siitä miten vahvasti toimivat kuluttajina on pölyttynyt ja kapitalistinen näkemys ja kertoi paradoksaalisesti ensisijaisesti siitä, mikä oikeasti on hukassa ja miksi voidaan huonosti: arvot.
MOT
Kommentit (124)
"Lapsiperheköyhyyden asiantuntijoita ovat aina keski- ja hyvätuloiset perheet. Sama kuin lapsettomat ovat parhaita lastenkasvatuksessa. Ei mitään kokemuspohjaa kummallakaan ja silti "tietoa" on. Itse olen hyvätuloinenn, mutta en ole aina ollut. Köyhyys haavoittaa niin monin tavoin, ei sitä voi ymmärtää, jos ei ole kokemusta tai vähintään hyvällä empatiakyvyllä varustettu."
Etkö huomaa omaa ristiriitaista kommenttiasi? Kerrot kuinka oma köyhyytesi (ilmeisesti lapsena/nuorena) on haavoittanut sinua, mutta silti väität, että lapseton ei voi tietää mitään lastenkasvatuksesta, koska ei ole kokemusta. No onhan kokemusta: omasta lapsuudestaan. Ihan niin kuin sinullakin on ollut kokemus köyhyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suurin syy on siinä, etteivät vanhemmat osaa olla enää vanhempia ja tällä ei ole mitään tekemistä köyhyyden kanssa, sitä ilmenee kaikissa tuloluokissa."
Milloin on ollut aika, jolloin vanhemmat osasivat olla vanhempia? Silloinko, kun lasten hakkaaminen vielä oli sallittua?
Kuka tässä on hakkaamisesta puhunut? Ei minua ja tuntemiani ihmisiä ainakaan ole hakattu vuosikymmeniä sitten, ja silti vanhempamme osasivat olla paremmin vanhempia kuin moni kaverivanhempi nykyaikana.
Eli vuosiluvut ovat? Milloin tämä fantastinen aika on loppunut? Koska sinähän yrität selittää, että vanhemmat ovat osanneet olla vanhempia vain tiettynä aikana ja se aika ei ole voinut olla ainakaan silloin kun lapsien kurittaminen on ollut sallittua.
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tutkijalla on töitä vielä 70 veenä. Nuoret ei edes haaveile töistä enää. Se on suurin syy onnettomuuteen ja syrjäytyneisyyden lisääntymiseen. Tutkijan on hyvällä palkalla helppo sanoa että osattomuus on vanhempien syytä kun ei nuorille ole töitä niin kuin ennen.
Ei nuoria paskaduunit kiinnosta. Haluavat vaikuttajiksi someen.😂
Ihan turha keskustella tästäkin aiheesta, kun oikeita juurisyitä ei saa sanoa ääneen ja sitten saa väitellä vain täysin toissijaisista syistä.
Ei minua ja tuntemiani ihmisiä ainakaan ole hakattu vuosikymmeniä sitten, ja silti vanhempamme osasivat olla paremmin vanhempia kuin moni kaverivanhempi nykyaikana.
Niinä ihanina vuosina, kun sinua ja tuttujasi ei ole hakattu, on ollut aikuisia, jotka ovat tehneet niin omille lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tutkijalla on töitä vielä 70 veenä. Nuoret ei edes haaveile töistä enää. Se on suurin syy onnettomuuteen ja syrjäytyneisyyden lisääntymiseen. Tutkijan on hyvällä palkalla helppo sanoa että osattomuus on vanhempien syytä kun ei nuorille ole töitä niin kuin ennen.
Ei nuoria paskaduunit kiinnosta. Haluavat vaikuttajiksi someen.😂
Hyvät heille. Ovat fiksumpia kuin sinä.
Miksi kenenkään pitäisi tehdä paskaduuneja?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi tehdä paskaduuneja?
Mitkä työt sinä luokittelet paskaduuneiksi?
Vierailija kirjoitti:
Mietin usein, että voivatko nykynuoret todella huonommin kuin ennen? Itse kun mietin omia tuttavia ysärillä, niin jälkeenpäin ajatellen monella itseni mukaan lukien oli ongelmia, joihin nykyisin varmaan haettaisiin jotain apua. Ja ei ollut oikein sanojakaan niille asioille ja tunteille,, että vaikka en erityisemmin jostain terapeutti-Villestä välitä niin joku näistä asioista puhuva ihminen olisi ollut sillloinkin tarpeen.
Mä luulen, että on tapahtunut kahtiajakoa: osa nuorista voi tosi hyvin ja osa tosi huonosti. Kun olin itse nuori kasarilla niin oltiin suht homogeenista poeukkaa. Joillain oli enemmän rahaa käytössä meikkeihin ja vaatteisiin, toisilla ei, mutta kaikkia kohdeltiin tasaisen (huonosti). Tarkoitan, että meno oli seksististä (yhteiskunnan arvot, tvn tarjonta yms naisia vähättelevää) boomerivanhemmat kylmiä ja kovia. Juuri ketään lasta ja nuorta ei kuunneltu tai tunteita kyselty.
Nykyisin on nuoria, joiden tunteita on kuunneltu ja joille on kehittynyt hyvä itsetuntemus ja oma tahto ja sitä kautta tulevaisuuden suunnitelmat. Ja sitten on niitä, joiden perheissä on oltu näköalattomia ja nuorilta puuttuu tulevaisuuden toivo. Tähän osiltaan liittyy taloudelliset seikat ja sosioekonominen asema, mutta ei välttämättä. Hyvä vanhemmuus ei ole rahaan sidottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tutkijalla on töitä vielä 70 veenä. Nuoret ei edes haaveile töistä enää. Se on suurin syy onnettomuuteen ja syrjäytyneisyyden lisääntymiseen. Tutkijan on hyvällä palkalla helppo sanoa että osattomuus on vanhempien syytä kun ei nuorille ole töitä niin kuin ennen.
Ei nuoria paskaduunit kiinnosta. Haluavat vaikuttajiksi someen.😂
Hyvät heille. Ovat fiksumpia kuin sinä.
Siitä en tiedä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tutkijalla on töitä vielä 70 veenä. Nuoret ei edes haaveile töistä enää. Se on suurin syy onnettomuuteen ja syrjäytyneisyyden lisääntymiseen. Tutkijan on hyvällä palkalla helppo sanoa että osattomuus on vanhempien syytä kun ei nuorille ole töitä niin kuin ennen.
Ei nuoria paskaduunit kiinnosta. Haluavat vaikuttajiksi someen.😂
Somessa on vaikuttajan paikat avoinna. Tosin kun täälä yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua ja tuntemiani ihmisiä ainakaan ole hakattu vuosikymmeniä sitten, ja silti vanhempamme osasivat olla paremmin vanhempia kuin moni kaverivanhempi nykyaikana.
Niinä ihanina vuosina, kun sinua ja tuttujasi ei ole hakattu, on ollut aikuisia, jotka ovat tehneet niin omille lapsilleen.
Onhan niitä varmaan aina. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa ei saa koskaan kokonaan poistettua maailmasta, eivätkä vanhemmat ole tästä mikään erillinen joukko.
Eli leimataan pienituloiset paskoiksi vanhemmiksi jotka ei kykene kasvattamaan ja jos jälkikasvulla on rahasto ja papan visa on kaikki hyvin. Onko tosiaan noin yksioikoista?
Vierailija kirjoitti:
Eli leimataan pienituloiset paskoiksi vanhemmiksi jotka ei kykene kasvattamaan ja jos jälkikasvulla on rahasto ja papan visa on kaikki hyvin. Onko tosiaan noin yksioikoista?
Tämäpä juuri. Uskomatonta, ettei edes lastenpsykiatrilla ole laajempaa ymmärrystä.
Hyvä vanhemmuus ei ole rahaan sidottua siitä olen ylläolevien kanssa samaa mieltä. Empaattinen vanhemmuus ei katoa vaikka olisikin köyhä.
Ei minua ja tuntemiani ihmisiä ainakaan ole hakattu vuosikymmeniä sitten, ja silti vanhempamme osasivat olla paremmin vanhempia kuin moni kaverivanhempi nykyaikana.
Tämä väite ei kestä päivänvaloa. Ihan tutkittu juttu, ettävanhemmat viettää aikaa enemmän lastensa kanssa kuin ennen. Se tekee lapsista empaattisempia, oppivat puhumaan tunteistaan jne. Vanhemmuutta on turha syyttää. Nykyvanhemmat ovat lastensa kanssa paljon enemmän kuin ennen. Entisaikoina ei ollut älypuhelimia, mahdollista päästä käsiksi ties mihin, somea, joka erityisesti vaikuttaa nuoriin, koska siellä on paljon haitallista sisältöä. Ei ollut huumeita siinä mielessä kuin nyt eikä normaalilla nuorella ollut noihin käsiksi pääsyä. Nykyisin tuokin on helppoa. Ajat ovat muuttuneet. Ja olen samaa mieltä, että lisääntynyt köyhyys ja huonommat palvelut on iso ongelma nuorille. Erityisesti polarisaatio. Ja Suomen talous ei ole kasvanut aikoihin. Liikaa on myös muualta tulleita, joita paapotaan ja se maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua ja tuntemiani ihmisiä ainakaan ole hakattu vuosikymmeniä sitten, ja silti vanhempamme osasivat olla paremmin vanhempia kuin moni kaverivanhempi nykyaikana.
Niinä ihanina vuosina, kun sinua ja tuttujasi ei ole hakattu, on ollut aikuisia, jotka ovat tehneet niin omille lapsilleen.
Onhan niitä varmaan aina. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa ei saa koskaan kokonaan poistettua maailmasta, eivätkä vanhemmat ole tästä mikään erillinen joukko.
Sehän minun pointti on koko ajan ollut. Väite "Suurin syy on siinä, etteivät vanhemmat osaa olla enää vanhempia" on ihan höpöä, koska milloinkaan ei ole ollut aikaa, jolloin kaikki vanhemmat olisivat osanneet olla vanhempia. Ne, joille osui hyvät vanhemmat, saavat olla kiitollisia, oli vuosikymmen mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
"Suurin syy on siinä, etteivät vanhemmat osaa olla enää vanhempia ja tällä ei ole mitään tekemistä köyhyyden kanssa, sitä ilmenee kaikissa tuloluokissa."
Milloin on ollut aika, jolloin vanhemmat osasivat olla vanhempia? Silloinko, kun lasten hakkaaminen vielä oli sallittua?
Ei tarvitse mennä toiseen äärimmäusyyteen, hakkaamisen ja täysin vapaan kasvatuksen välissä on paljon, eikös? Eikä mikään aikakausi ole täydellinen, sen varmaan tajuaa jokainen.
Nykylapset eivät kestä kestä tylsyyttä, kaikenlaista ärsykettä pitäisi saada jatkuvasti (tämä taas kuormittaa aivoja turhaan), ei jatketa ponnistella, vanhemmat eivät osaa asettaa rajoja. Päiväkotiin ja kouluun tulee yhä enemmän lapsia, joille ei koskaan ole sanottu sanaa "Ei" ja pidetty siitä myös kiinni. Surullista.
Kuka tässä on hakkaamisesta puhunut? Ei minua ja tuntemiani ihmisiä ainakaan ole hakattu vuosikymmeniä sitten, ja silti vanhempamme osasivat olla paremmin vanhempia kuin moni kaverivanhempi nykyaikana.