Lue keskustelun säännöt.
Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa
28.04.2026 |
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivous pitää ostaa yksityiseltä siivousyritykseltä. Ei eläkeläisilläkään mitään siivoojia käy ilmaiseksi.
Eläkeläiset on elämänsä eläneet eikä heillä pyöri siinä lapset enää.
Luuletko eläkkeelle päästessäsi olevasi loppuunkäsitellyt menneisyyden, päässeesi ns. rauhaan? Ainoa merkittävä työ tehdä enää kuolinsiivous? Siinä ne lapset lapsineen ja lastenlapset lapsineen ovat puolisoineen edelleen tärkeitä ja rakkaita ja huoli heistä ei lopu koskaan, ei myöskään tapahtumat mihin osallistut heidän kauttaan, käyvät kylässä, viettävät lomiaan luonasi, edelleen kuulut vahvasti heidän elämään ja haluat osallistua heidän elämään, myös taloudellisesti. Jos nyt jo olet poikki ja elämä väsyttävää kaaosta, niin mitä se on myöhemmin? Elät nyt niitä mukavia, onnellisia ja kasvatuksellisesti merkittäviä vuosia lastesi kanssa, helppoja kun heti satsaa kasvatukseen. Alku aina haastavaa, lopussa kiitos seisoo. Pienien lasten kanssa on vielä pienet huolet ja ympyrät, odotappa kun piirit laajenee ja ne laajenee samalla myös sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua olla ikävä, mutta luulen että se ajatus on juurikin aktivoida äitiä, ettei päivät kulu horroksessa ja päivärytmi sekoa jo omasta puolestakin eikä pelkästään sen vauvan rytmin sotkiessa.
Meillä oli koliikkinen vauva, tosin vain noin pari kk jossain parin kolmen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen vauva ei suostunut nukkumaan yksin, kävimme siis unikoulua. Tavalla ja toisella noin 8vuotiaaksi saakka kun yölliset kauhukohtaukset ja yökastelu loppuivat viimein kokonaan.
Mies teki matkatyötä jopa lähes 200 vrk vuodessa. Hoidin omakotitalon lumitöineen ja lämmityksineen ja koiran vauvan lisäksi. Mies tietysti viikonloppuisin antoi nukkua pidempään kun oli kotona. Palasin työhön kun vauva oli 11kk.
Nukkuminen oli sitä sun tätä, mutta kiinni elämänrievussa piti pakollinen ulkoilu kun puut oli pakko hakea, lumet luoda tai koira lenkittää. Vauvakin nukkui ulkona vähän pidempään, jolloin ehdin oikaista monesti ulkoilun päälle hetkeksi. Jos olisin jäänyt sohvalle horrostamaan, en tiedä miten olisin siitä ponnistanut ylös olemaan vauvan ja myöhemmin taaperon kaverina.
Itse en olisi ikinä suostunut tuollaiseen kuvioon, että toinen on lähes koko ajan pois kotoa. Hyi hitto!
Aijaa. Olisit jättänyt rakkaan puolison, jättänyt lapsen hankkimatta vai puoliso olisi heittänyt kaiken työn ja saavutukset mitä oli siihen saakka tehnyt menemään ja heittäytynyt työttömäksi?
On auttanut paljon elämässä kun on sisäinen vastuuntunto ja halu olla liikkeessä -en halua lepäillä sohvalla ja somettaa, en halua mitään joutavaa aikaa selata suoratoistopalvelua ja torkahdella sohvalla. En yhtään jaksa sellaista vötkyämistä, se jos mikä tekee väsyneeksi ja masentuneeksi.
Olisi todellakin jäänyt lapset hankkimatta. En niitä yksin tehnyt, joten en niitä yksin suostunut hoitamaankaan. Kotikin on yhteinen, joten sitäkään en yksin suostuisi hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua olla ikävä, mutta luulen että se ajatus on juurikin aktivoida äitiä, ettei päivät kulu horroksessa ja päivärytmi sekoa jo omasta puolestakin eikä pelkästään sen vauvan rytmin sotkiessa.
Meillä oli koliikkinen vauva, tosin vain noin pari kk jossain parin kolmen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen vauva ei suostunut nukkumaan yksin, kävimme siis unikoulua. Tavalla ja toisella noin 8vuotiaaksi saakka kun yölliset kauhukohtaukset ja yökastelu loppuivat viimein kokonaan.
Mies teki matkatyötä jopa lähes 200 vrk vuodessa. Hoidin omakotitalon lumitöineen ja lämmityksineen ja koiran vauvan lisäksi. Mies tietysti viikonloppuisin antoi nukkua pidempään kun oli kotona. Palasin työhön kun vauva oli 11kk.
Nukkuminen oli sitä sun tätä, mutta kiinni elämänrievussa piti pakollinen ulkoilu kun puut oli pakko hakea, lumet luoda tai koira lenkittää. Vauvakin nukkui ulkona vähän pidempään, jolloin ehdin oikaista monesti ulkoilun päälle hetkeksi. Jos olisin jäänyt sohvalle horrostamaan, en tiedä miten olisin siitä ponnistanut ylös olemaan vauvan ja myöhemmin taaperon kaverina.
Miksi sitten joidenkin ahkerien äitien koteihin on tultu tekemään siivoussuunnitelmia ketkä ei horrosta sohvalla. Eihän sellaisia äitejä pidä aktivoida jotka jopa ylisuorittaa. Mutta sellaista ainakin mulle tehtiin. Perhetyöntekijä heilutti tahtipuikkoa, että noniin äitipä ottaa uunista nyt leivokset. Miten alistavaa! Ihmiselle joka jo osasi nuo hommat jo oli tehnyt niitä vähän liikaakin.
Miten se perhetyöntekijä osasi teille tulla? Meille ei ollut ketään tyrkyllä koskaan.
Itse pyysin perhetyötä, koska lapsi on sairas/nepsy ja hänellä kouluvaikeuksia ja koulu teki lasuja hänestä. Mutta minulla ei ole mitään elämänhallinnan ongelmia. Väsyin niin, että jäin sairauslomalle itsekin kun piti vääntää lapsen koulu ym asioiden kanssa. Opettajan mielestä meillä tarvittiin siis lasua, mutta lasulla eikä perhetyöllä ollut meille silloin muuta kuin tuo täysin epäolennainen siivous suunnitelma siistiin kotiin. Enemmän siinä ehkä miellytettiin opettajaa, että joku on käynyt meillä mutta ei se ratkaissut lapsen haasteita koulussa kuten sitä, että hän ei pysty keskittymään ja on vilkas. Ei meillä mitään alkoholi/narkki luolaa ollut eikä mitään niin vakavia ongelmia.
On olemassa kaksi neuvolaa. Lasten neuvola eli se, jonne mennään raskaana ja pienen lapsen kanssa.
Sitten on olemassa sellainen kuin Perheneuvola.
Siellä niillä on oma lastenpsykiatrikin. Saatiin sieltä myös kurssipaikka ADHD-lapsen vanhemmille kurssille.
Päästiin sitä kautta HUS lastenpsykiatrian asiakkaaksi.
Kaikkien näiden lausuntojen turvin saatiin apua esikouluun ja myöhemmin kouluun. Eli älkää pyytäkö lastensuojelun perhetyötä vaan puhukaa lastensuojelulle että voisko perheneuvolasta kysyä apua. Sitten kun he sanovat, että joo, hyvä idea ( elleivät itse ehdota ) niin soitto perheneuvolaan jonne kerrot, että lastensuojelu suosittelee.
Tällöin pääset kenties jonossa vähän nopeammin etenemään.
Muutes kaikki jotka luulee että kotipalvelun apua tai perheneuvolaa tms saa noin vain, niin kunnan sosiaalitoimi myöntää sen kotipalvelu avun määräajaksi jos on perusteita ( ja silti se maksaa ) ja perheneuvolaankin on jonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivous pitää ostaa yksityiseltä siivousyritykseltä. Ei eläkeläisilläkään mitään siivoojia käy ilmaiseksi.
Eläkeläiset on elämänsä eläneet eikä heillä pyöri siinä lapset enää.
Luuletko eläkkeelle päästessäsi olevasi loppuunkäsitellyt menneisyyden, päässeesi ns. rauhaan? Ainoa merkittävä työ tehdä enää kuolinsiivous? Siinä ne lapset lapsineen ja lastenlapset lapsineen ovat puolisoineen edelleen tärkeitä ja rakkaita ja huoli heistä ei lopu koskaan, ei myöskään tapahtumat mihin osallistut heidän kauttaan, käyvät kylässä, viettävät lomiaan luonasi, edelleen kuulut vahvasti heidän elämään ja haluat osallistua heidän elämään, myös taloudellisesti. Jos nyt jo olet poikki ja elämä väsyttävää kaaosta, niin mitä se on myöhemmin? Elät nyt niitä mukavia, onnellisia ja kasvatuksellisesti merkittäviä vuosia lastesi kanssa, helppoja kun heti satsaa kasvatukseen. Alku aina haastavaa, lopussa kiitos seisoo. Pienien lasten kanssa on vielä pienet huolet ja ympyrät, odotappa kun piirit laajenee ja ne laajenee samalla myös sinulla.
Mulla on teini ikäinen lapsi ja päiväkoti ikäinen, joten tiedän myös tämän teini helvetti iän ja sen tuomat jutut.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu olisi aloittajan kaipaama palvelu, ei perhetyö. Olepas yhteydessä sosiaalipalveluihin uudelleen.
Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on tähän mennessä kerrottu, että ei sellaista enää ole?
Siitä on noin 30 vuotta, kun lapsiperheitten kotiapu loppui.
Millainen koulutus on nykyisillä perhetyöntekijöillä? AMK-sosionomi, jonka opinnot ovat pelkkää teoriaa? 1970-luvun lapsiperheen avuksi tuli kodinhoitaja, joka oli käynyt ensin vuoden emäntäkoulun tai jonkun muun talouskoulun, ja sen jälkeen vuoden kodinhoitajakoulun, johon sisältyi harjoittelua lapsiperheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on pirhan kotipalvelu
www.pirha.fi/palvelut/lasten-nuorten-ja-perheiden-palvelut/pyydä-apua-l…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu olisi aloittajan kaipaama palvelu, ei perhetyö. Olepas yhteydessä sosiaalipalveluihin uudelleen.
Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on tähän mennessä kerrottu, että ei sellaista enää ole?
Siitä on noin 30 vuotta, kun lapsiperheitten kotiapu loppui.
Millainen koulutus on nykyisillä perhetyöntekijöillä? AMK-sosionomi, jonka opinnot ovat pelkkää teoriaa? 1970-luvun lapsiperheen avuksi tuli kodinhoitaja, joka oli käynyt ensin vuoden emäntäkoulun tai jonkun muun talouskoulun, ja sen jälkeen vuoden kodinhoitajakoulun, johon sisältyi harjoittelua lapsiperheissä.
Kuulostaa todella hyvältä palvelulta ja sen tyyppiseltä jota oma isoäitini aikoinaan sai jossain vaiheessa väliaikaisesti. Oli paljon lapsia ja jossain vaiheessa oli käynyt porukka naisia auttamassa juurikin konkreettisesti kotitöissä, siivonnut, tehnyt ruokaa hänelle ym. kun hällä pieni vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä koin raskaammaksi kyllä tosiaan alakoulun vuodet kun omat työt vei aikaa ja sitten olisi nykyiseen malliin pitänyt osallistua ihan hirveästi lapsen koulunkäyntiin ja harrastuksiin. Päädyimme priorisoimaan koulun ja harrastukset olivat mitä olivat. Läksyt kuuluu kotona tehtäviksi ja niissä autoin mielellään, lapsi on joulukuussa syntynyt ja ADD testi viittasi tarkkaavaisuushäiriöön joten läksyapua tarvittiin runsaasti vielä yläkoulussakin. Mutta silti lähinnä wilma viestit milloin mistäkin joutavasta asiasta ja lyhyt reagointiaika mikä niihin oli varattu, oli ihan todellinen stressin aihe. Nykykoulu on mennyt monessa asiassa huonoon suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu olisi aloittajan kaipaama palvelu, ei perhetyö. Olepas yhteydessä sosiaalipalveluihin uudelleen.
Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on tähän mennessä kerrottu, että ei sellaista enää ole?
Siitä on noin 30 vuotta, kun lapsiperheitten kotiapu loppui.
Millainen koulutus on nykyisillä perhetyöntekijöillä? AMK-sosionomi, jonka opinnot ovat pelkkää teoriaa? 1970-luvun lapsiperheen avuksi tuli kodinhoitaja, joka oli käynyt ensin vuoden emäntäkoulun tai jonkun muun talouskoulun, ja sen jälkeen vuoden kodinhoitajakoulun, johon sisältyi harjoittelua lapsiperheissä.
No kun se on väärä tieto! Kuinka monta kertaa se pitää sanoa, että lapsiperheiden kotipalvelu on edelleen olemassa?! Googleta jos et usko!
Eivät tule enää kotiin laittamaan ruokaa tai siivoamaan, mutta voivat olla kerran viikossa pari tuntia lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua olla ikävä, mutta luulen että se ajatus on juurikin aktivoida äitiä, ettei päivät kulu horroksessa ja päivärytmi sekoa jo omasta puolestakin eikä pelkästään sen vauvan rytmin sotkiessa.
Meillä oli koliikkinen vauva, tosin vain noin pari kk jossain parin kolmen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen vauva ei suostunut nukkumaan yksin, kävimme siis unikoulua. Tavalla ja toisella noin 8vuotiaaksi saakka kun yölliset kauhukohtaukset ja yökastelu loppuivat viimein kokonaan.
Mies teki matkatyötä jopa lähes 200 vrk vuodessa. Hoidin omakotitalon lumitöineen ja lämmityksineen ja koiran vauvan lisäksi. Mies tietysti viikonloppuisin antoi nukkua pidempään kun oli kotona. Palasin työhön kun vauva oli 11kk.
Nukkuminen oli sitä sun tätä, mutta kiinni elämänrievussa piti pakollinen ulkoilu kun puut oli pakko hakea, lumet luoda tai koira lenkittää. Vauvakin nukkui ulkona vähän pidempään, jolloin ehdin oikaista monesti ulkoilun päälle hetkeksi. Jos olisin jäänyt sohvalle horrostamaan, en tiedä miten olisin siitä ponnistanut ylös olemaan vauvan ja myöhemmin taaperon kaverina.
Itse en olisi ikinä suostunut tuollaiseen kuvioon, että toinen on lähes koko ajan pois kotoa. Hyi hitto!
Aijaa. Olisit jättänyt rakkaan puolison, jättänyt lapsen hankkimatta vai puoliso olisi heittänyt kaiken työn ja saavutukset mitä oli siihen saakka tehnyt menemään ja heittäytynyt työttömäksi?
On auttanut paljon elämässä kun on sisäinen vastuuntunto ja halu olla liikkeessä -en halua lepäillä sohvalla ja somettaa, en halua mitään joutavaa aikaa selata suoratoistopalvelua ja torkahdella sohvalla. En yhtään jaksa sellaista vötkyämistä, se jos mikä tekee väsyneeksi ja masentuneeksi.
Olisi todellakin jäänyt lapset hankkimatta. En niitä yksin tehnyt, joten en niitä yksin suostunut hoitamaankaan. Kotikin on yhteinen, joten sitäkään en yksin suostuisi hoitamaan.
Mies maksoi suurimman osan perheen ja kodin kuluista aina opiskeluvuosistani johonkin lapsen yläkouluun saakka, joten eiköhän hän osansa huolehtinut.
Ja tässä toinen pirhan kotihoidon sivu.
www.pirha.fi/asiakkaalle/asiakasmaksut/ikaantyneiden-palvelujen-maksut/…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua olla ikävä, mutta luulen että se ajatus on juurikin aktivoida äitiä, ettei päivät kulu horroksessa ja päivärytmi sekoa jo omasta puolestakin eikä pelkästään sen vauvan rytmin sotkiessa.
Meillä oli koliikkinen vauva, tosin vain noin pari kk jossain parin kolmen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen vauva ei suostunut nukkumaan yksin, kävimme siis unikoulua. Tavalla ja toisella noin 8vuotiaaksi saakka kun yölliset kauhukohtaukset ja yökastelu loppuivat viimein kokonaan.
Mies teki matkatyötä jopa lähes 200 vrk vuodessa. Hoidin omakotitalon lumitöineen ja lämmityksineen ja koiran vauvan lisäksi. Mies tietysti viikonloppuisin antoi nukkua pidempään kun oli kotona. Palasin työhön kun vauva oli 11kk.
Nukkuminen oli sitä sun tätä, mutta kiinni elämänrievussa piti pakollinen ulkoilu kun puut oli pakko hakea, lumet luoda tai koira lenkittää. Vauvakin nukkui ulkona vähän pidempään, jolloin ehdin oikaista monesti ulkoilun päälle hetkeksi. Jos olisin jäänyt sohvalle horrostamaan, en tiedä miten olisin siitä ponnistanut ylös olemaan vauvan ja myöhemmin taaperon kaverina.
Itse en olisi ikinä suostunut tuollaiseen kuvioon, että toinen on lähes koko ajan pois kotoa. Hyi hitto!
Aijaa. Olisit jättänyt rakkaan puolison, jättänyt lapsen hankkimatta vai puoliso olisi heittänyt kaiken työn ja saavutukset mitä oli siihen saakka tehnyt menemään ja heittäytynyt työttömäksi?
On auttanut paljon elämässä kun on sisäinen vastuuntunto ja halu olla liikkeessä -en halua lepäillä sohvalla ja somettaa, en halua mitään joutavaa aikaa selata suoratoistopalvelua ja torkahdella sohvalla. En yhtään jaksa sellaista vötkyämistä, se jos mikä tekee väsyneeksi ja masentuneeksi.
Olisi todellakin jäänyt lapset hankkimatta. En niitä yksin tehnyt, joten en niitä yksin suostunut hoitamaankaan. Kotikin on yhteinen, joten sitäkään en yksin suostuisi hoitamaan.
Mies maksoi suurimman osan perheen ja kodin kuluista aina opiskeluvuosistani johonkin lapsen yläkouluun saakka, joten eiköhän hän osansa huolehtinut.
No, itselleni merkkaa kyllä enemmän ihan se fyysinen mukana olo. Molemmat myös ollaan ihan keskituloisia ja säästöjäkin oli, joten eipä tarvinnut juuri elättää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu olisi aloittajan kaipaama palvelu, ei perhetyö. Olepas yhteydessä sosiaalipalveluihin uudelleen.
Miksi ne ei koskaan tarjoa tuota kotipalvelu apua ja informoi tuosta selkeämmin, ihmiset luulee, että perhetyö on se palvelu. Itsekin pyysin aikoinaan perhetyötä kun en tiennyt mistään kotipalvelusta. Miksi sosiaalityöntekijä ei tarjonnut kotipalvelua?
Tämä tieto löytyi tämän seudun hyvinvointialueen sivulta:
Lapsiperheiden kotipalvelu
Kotipalvelu on konkreettista apua perheenne arkeen. Kotipalvelun työntekijä voi auttaa esimerkiksi lastenhoidossa, ruuan valmistuksessa, vaatehuollossa, siivouksessa ja muissa kotiaskareissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minä koin raskaammaksi kyllä tosiaan alakoulun vuodet kun omat työt vei aikaa ja sitten olisi nykyiseen malliin pitänyt osallistua ihan hirveästi lapsen koulunkäyntiin ja harrastuksiin. Päädyimme priorisoimaan koulun ja harrastukset olivat mitä olivat. Läksyt kuuluu kotona tehtäviksi ja niissä autoin mielellään, lapsi on joulukuussa syntynyt ja ADD testi viittasi tarkkaavaisuushäiriöön joten läksyapua tarvittiin runsaasti vielä yläkoulussakin. Mutta silti lähinnä wilma viestit milloin mistäkin joutavasta asiasta ja lyhyt reagointiaika mikä niihin oli varattu, oli ihan todellinen stressin aihe. Nykykoulu on mennyt monessa asiassa huonoon suuntaan.
Nää täällä väittää, että äidit vaatii itseltään liikoja kun samalla kuitenkin taitaa totuus olla se, että nimenomaan ulkopuolelta ne vaatimukset tulee. Pitäisikö palata takaisin maalaismaisempaan yhteiskuntaan ja perustaa pienempiä lämminhenkisempiä kyläkouluja tai enemmän suosia kotikoulua ja mahdollisuutta tosiaan ylipäänsä pitää kotikoulussa lasta. Toki erottaen tästä vakavissa ongelmissa olevat perheet eli ne, kenellä on väkivaltainen vanhempi tai narkki/alkoholisti että tietysti heitä pitäisi voida edelleen valvoa lasun toimesta. Mutta tavallisemmat ihmiset kenen lapsella on just joku ADD/ADHD eikä meinaa isoon kaupunki kouluun sopeutua. Kuinka moni pärjäisi paremmin kotona tai pienessä koulussa. Semmoista tulee välillä pohdittua.
Voisin kuvitella, että voisin tarjota vapaaehtoisena tuollaista apua nyt kun lapsonen on jo pian aikuinen, jos laittaisi vaikka some-ryhmän pystyyn. Mutta.. pelkään ettei käy kuten aikoinaan kun miehen kanssa mietittiin tukiperhetoimintaa. Tutustuttiin perheeseen joka toimi sijaisperheenä lähinnä viikonloppuisin ja lomilla, oli joskus ollut kokoaikaisestikin sijaisvanhempina. Ja mitä he kertoivat näiden lasten vanhemmista.. emme yksinkertaisesti halunneet ottaa sitä riskiä omalle lapsellemme ja perheemme hyvinvoinnille. Kävisiköhän tuollaisessa kotiapuringissä samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu olisi aloittajan kaipaama palvelu, ei perhetyö. Olepas yhteydessä sosiaalipalveluihin uudelleen.
Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on tähän mennessä kerrottu, että ei sellaista enää ole?
Siitä on noin 30 vuotta, kun lapsiperheitten kotiapu loppui.
Millainen koulutus on nykyisillä perhetyöntekijöillä? AMK-sosionomi, jonka opinnot ovat pelkkää teoriaa? 1970-luvun lapsiperheen avuksi tuli kodinhoitaja, joka oli käynyt ensin vuoden emäntäkoulun tai jonkun muun talouskoulun, ja sen jälkeen vuoden kodinhoitajakoulun, johon sisältyi harjoittelua lapsiperheissä.
No kun se on väärä tieto! Kuinka monta kertaa se pitää sanoa, että lapsiperheiden kotipalvelu on edelleen olemassa?! Googleta jos et usko!
Eivät tule enää kotiin laittamaan ruokaa tai siivoamaan, mutta voivat olla kerran viikossa pari tuntia lapsen kanssa.
Onko? Miksi sitä ei sitten perheille tarjota?
Millainen koulutus on nykyisillä työntekijöillä, kun muinoin kodinhoitajiksi opiskelleet ovat eläkkeellä?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän liikennelentäjän palkoilla osteta kotiin viikkosiivous ja palkata vaikka joku mukava aikuinen opiskelija ( tai näistä palveluyrityksistä työntekijä) ulkoiluttamaan lapset ja leikkimään heidän kanssaan muutamia tunteja päivässä tai viikossa.
Näin oli sukulaisperheellä. Perheessä vakava sairaus eikä mummotkaan aina kaukaa voineet tulla .
Niin? On monissa muissakin ammateissa olevia ihmisiä, jotka tarvitsevat joskus apua.
Onko sun maailmassa vain hyvätuloiset jotka ostavat yksityiset palvelut ja elämänhallintansa menettäneet ongelmaiset jotka saavat kunnalta apua?
Mä olin pienipalkkaisesta työstä 3v lapsen kanssa kotona, enkä saanut palkkaa vaan kotihoidontukea sinä aikana joka lasketaan palkan mukaan. Ei se riittänyt yksityisten palvelujen ostamiseen.
Lapsen isä kuoli kun olin raskaana, kun nyt kuitenkin sitä seuraavaksi alat ihmettelemään.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on pirhan kotipalvelu
www.pirha.fi/palvelut/lasten-nuorten-ja-perheiden-palvelut/pyydä-apua-l…
"Palvelua ei myönnetä pelkkään siivoukseen."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu olisi aloittajan kaipaama palvelu, ei perhetyö. Olepas yhteydessä sosiaalipalveluihin uudelleen.
Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on tähän mennessä kerrottu, että ei sellaista enää ole?
Siitä on noin 30 vuotta, kun lapsiperheitten kotiapu loppui.
Millainen koulutus on nykyisillä perhetyöntekijöillä? AMK-sosionomi, jonka opinnot ovat pelkkää teoriaa? 1970-luvun lapsiperheen avuksi tuli kodinhoitaja, joka oli käynyt ensin vuoden emäntäkoulun tai jonkun muun talouskoulun, ja sen jälkeen vuoden kodinhoitajakoulun, johon sisältyi harjoittelua lapsiperheissä.
No kun se on väärä tieto! Kuinka monta kertaa se pitää sanoa, että lapsiperheiden kotipalvelu on edelleen olemassa?! Googleta jos et usko!
Eivät tule enää kotiin laittamaan ruokaa tai siivoamaan, mutta voivat olla kerran viikossa pari tuntia lapsen kanssa.
Onko? Miksi sitä ei sitten perheille tarjota?
Millainen koulutus on nykyisillä työntekijöillä, kun muinoin kodinhoitajiksi opiskelleet ovat eläkkeellä?
Ovat lähihoitajia.
Kotipalvelu on maksullinen.