Lue keskustelun säännöt.
Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa
28.04.2026 |
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
Kommentit (386)
Vierailija kirjoitti:
En tiennytkään että väsymyksen vuoksi saa kotiin apulaisia veronmaksajien piikkiin. Uskomatonta.
Saat veronmaksajien piikkiin kotiisi käymään ihmisiä jotka eivät saa tarjota konkreettista apua. Parodiahorisontti on jälleen kerran ylitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän se nykyään on.
"Apu" umpiväsyneelle äidille että joku patistaa sinut keittämään lohikeittoa ja leipomaan kinkkupiirakkaa vaikka lapset pärjäisi hyvin nakeilla ja lihiksillä. Sekä askartelemaan koko perheen yhteistä sääntötaulua ja piirtämään lasten kanssa tunnepuita.
Mä sanoin suoraan etteu meille tarvitse enää tulla. Etten saa mitään apua vaan lisästressiä.
Oletettavasti kaikki kyseiset ihmiset on naisia niin ihmettelen kuka on keksinyt että pelkällä juttelulla ja kyttäämisellä (painostuksesta siis) tuore äiti jaksaa jatkaa yksin? Onko he kaikki lapsettomia naisia? Kenen vatipään idea on ollut tällainen "palvelu" edes kehittää? Eihän tuolla ole avun kanssa mitään tekemistä. Onko tarkoitus vain saada lisää "tuottavia lapsia" huostaanottoon?
Asia on just noin. Alkaa tulla valoon tämän agenda tässä. Kyllä ottaa päähän, että ole joutunut itse tekemään ihan oikeita töitä paljon pienemmällä palkalla ja sitten jotkut saa vain istua jonkun sohvalle.
Sosiaalityöntekijänä vastaan näiden perhetyöntekijöiden lähettämisestä sinne koteihin. En minä heitä kadehdi yhtään. Se on kovaa työtä yrittää opettaa vaikka väkivaltaiselle isälle, että on muitakin keinoja käytettävissä kuin lyödä lasta tai yrittää selvittää mitä siellä kotona ihan oikeasti tapahtuu. Useinhan se selvittelytyö on perhetyön tehtävä myös, koska ihmiset eivät kerro kaikkea. Hyvä perhetyö selvittää myös perheen muita tarpeita. Ohjaa hakemaan puuttuvia etuuksia tai selvittää löytyisikö vaikka kolmannelta sektorilta palvelua, joka puuttuu kunnalta.
Nuo on kurjia tilanteita, mutta entä ne tilanteet jossa perheessä ei ole väkivaltaa vaan on esim. jokin sairaus? Ja se perhetyöntekijä siellä vaan istuu sohvalla.
Mikä sairaus vaatisi perhetyötä?
Esim. nepsyys on ns. sairaus/häiriö tila johon sitä perhetyötä tarjotaan. Ei sitä perhetyötä tarjota ainoastaan väkivalta perheisiin. Meillä esim. lapsen isä ei ollut väkivaltainen vaan lapsi oli haastava itse sairautensa vuoksi. Koulu ei oikein sujunut ym. Jäi kaveriporukoista ulkopuolelle ja häntä kiusattiin, alkoi riehua ym.
Millä tavalla ajattelet, että siivoaminen auttaisi nepsylapsen vanhempia erityisesti. Meillä on perheneuvoloissa Ihmeelliset vuodet -koulutusta nepsylasten vanhemmille. Siellä koetetaan antaa tietoa ja hyviksi opittuja keinoja käsitellä sitä omaa nepsylasta. Tätä samaa voidaan tuoda kotiin perhetyön kautta, jos perheneuvolan aikataulut eivät perheelle sovi. Kun puhutaan ensi sijassa kouluttamisesta ja hyväksi nähtyjen tapojen välittämisestä, niin miten muuten se tapahtuisi kuin juttelemalla ja kuuntelemalla, vaikka sitten sohvalla?
Siivoaminen auttaa nepsylapsen perheessä aivan samalla tavalla kuin missä tahansa perheessä, jossa suurin ongelma on unen puute.
Käsite "väsynyt" pitäisi osata ilmaista oikealla tavalla, jotta saa oikeaa apua. Pitäisi kertoa, että ei saa nukutuksi, siksi alkaa olla aivot sumussa ja siksi ei jaksa. Jos ilmaisee olevansa vain uupunut eikä jaksa siksi, kun ei osaa, viitsi eikä edes välitä tavallisista arkiaskareista, voi virkahenkilö päätellä, että neuvonnasta ja opastuksesta on enemmän hyötyä kuin konkreettisesta tekemisestä.
Hyviä tapoja voi välittää ja varsinkin opettaa tekemällä yhdessä. Mutta miten opetat vaikkapa siivousta ja kaappien järjestämistä, jos äitisi on järjestänyt sinun kaappisi samalla, kun on siivonnut huoneesi/asuntosi?
Millä tavalla se nepsy aiheuttaa unenpuutosta? Yleensähän ongelma on, että jumittavat ja on vaikea lähteä minnekään tms. Sosiaalitoimen tehtävä ei voi olla kenenkään kaappien siivoaminen.
Ihan samalla tavalla nepsylapsen vanhempi voi kärsiä unenpuutteesta kuin vanhuksen omaishoitaja. Ap:n kohdalla ongelma on nimenomaan unen puute, ei henkinen uupuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua olla ikävä, mutta luulen että se ajatus on juurikin aktivoida äitiä, ettei päivät kulu horroksessa ja päivärytmi sekoa jo omasta puolestakin eikä pelkästään sen vauvan rytmin sotkiessa.
Meillä oli koliikkinen vauva, tosin vain noin pari kk jossain parin kolmen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen vauva ei suostunut nukkumaan yksin, kävimme siis unikoulua. Tavalla ja toisella noin 8vuotiaaksi saakka kun yölliset kauhukohtaukset ja yökastelu loppuivat viimein kokonaan.
Mies teki matkatyötä jopa lähes 200 vrk vuodessa. Hoidin omakotitalon lumitöineen ja lämmityksineen ja koiran vauvan lisäksi. Mies tietysti viikonloppuisin antoi nukkua pidempään kun oli kotona. Palasin työhön kun vauva oli 11kk.
Nukkuminen oli sitä sun tätä, mutta kiinni elämänrievussa piti pakollinen ulkoilu kun puut oli pakko hakea, lumet luoda tai koira lenkittää. Vauvakin nukkui ulkona vähän pidempään, jolloin ehdin oikaista monesti ulkoilun päälle hetkeksi. Jos olisin jäänyt sohvalle horrostamaan, en tiedä miten olisin siitä ponnistanut ylös olemaan vauvan ja myöhemmin taaperon kaverina.
Itse en olisi ikinä suostunut tuollaiseen kuvioon, että toinen on lähes koko ajan pois kotoa. Hyi hitto!
Aijaa. Olisit jättänyt rakkaan puolison, jättänyt lapsen hankkimatta vai puoliso olisi heittänyt kaiken työn ja saavutukset mitä oli siihen saakka tehnyt menemään ja heittäytynyt työttömäksi?
On auttanut paljon elämässä kun on sisäinen vastuuntunto ja halu olla liikkeessä -en halua lepäillä sohvalla ja somettaa, en halua mitään joutavaa aikaa selata suoratoistopalvelua ja torkahdella sohvalla. En yhtään jaksa sellaista vötkyämistä, se jos mikä tekee väsyneeksi ja masentuneeksi.
Olisi todellakin jäänyt lapset hankkimatta. En niitä yksin tehnyt, joten en niitä yksin suostunut hoitamaankaan. Kotikin on yhteinen, joten sitäkään en yksin suostuisi hoitamaan.
Mies maksoi suurimman osan perheen ja kodin kuluista aina opiskeluvuosistani johonkin lapsen yläkouluun saakka, joten eiköhän hän osansa huolehtinut.
No, itselleni merkkaa kyllä enemmän ihan se fyysinen mukana olo. Molemmat myös ollaan ihan keskituloisia ja säästöjäkin oli, joten eipä tarvinnut juuri elättää ketään.
No hyvä teille. Minä olin ehitnyt olla alle 2 vuotta työelämässä ennen kuin jäin äitiysvapaalle, määräaikaisesta työstä. Miehellä oli hyvät tulot ja vaativa työ. Hän elätti minua käytännössä sen viisi-kuusi vuotta, joten kyllä hän oman osansa hoiti. Luuletko, että on tosi kevyttä pakata joka su ilta laukku ja istua lentokoneessa 20 tuntia vähintään viikon sisällä. sitten tulla kotiin muutamaksi päiväksi ja sinä aikana yrittää hoidella kaiken maailman remonttihommat ja viettää vielä läheisten kanssa aikaakin? Joskus olisi naistenkin hyvä nähdä vähän omaa napaa pidemmälle.
Hahhah! Taidat olla mies.
Kuinka niin, pitääkö olla mies että osaa arvostaa jonkun muunkin tekemistä kuin omaansa? No onpa surullista ja joissain piireissä havaintojeni mukaan valitettavasti myös tosiasia..
Voin kertoa, että kun on kasvanut perheessä jossa pienipalkkainen äiti ei koskaan saanut puolisoltaan kiitosta juhlapäivien koristeluista ja tarjoiluista, lapsista jotka ohjattiin ja motivitiin kouluun ja harrastuksiin, viihtyisästä kodista etc etc, ja kovapalkkainen isä taas ei koskaan saanut mitään kiitosta siitä, että työhön uhrattu aika ja energia toi meille kivasti taloudellista hyvää, oppii jotain.
Ajattelin itse toimia elämässä ja parisuhteessa toisin, sopiiko tämä sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tekee kolmivuorotyötä. Kun poikamme oli 5kk atopiaansa yöt ja päivät huutava vauva,neuvolasta ehdotettiin perhetyötä. Suostuin koska ajattelin että vievät vaikka vauvan vaunulenkille että voin laittaa tiskikoneen pyörimään ja nukkua vähän. Kilinkellit,heidän kanssaan piti istua ja keskustella siitä,kuinka voisimme parantaa perheemme tilannetta. Ja sitten kehtasivat vielä sanoa " Kuule Tuija,olemme vähän huolissasi tuosta sinun jaksamisestasi". Siinä vaiheessa repesin hysteeriseen räkänauruun että "No shit Sherlock?" Että minkähän takia te täällä käytte?
Siis sosiaalipuolen ihmiset eivät ole kotien piikoja, kodinhoitajia, vaan he ovat koulutettuja sosionomeja, joiden työnä neuvoa, opettaa ja ohjata ihmistä ITSE selviytymään omasta arjestaan, omasta perheestään. Jos kahden pikkulapsen äiti ei jaksa, on hyvä neivoa äitiä arjen hallinnassa, rutiinien järjestämisessä.
https://www.hyvaks.fi/palvelumme/lapsiperheiden-kotipalvelu
Tässä esimerkki Keski-Suomen alueelta kun täällä väännetään, onko kotipalvelua olemassa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua olla ikävä, mutta luulen että se ajatus on juurikin aktivoida äitiä, ettei päivät kulu horroksessa ja päivärytmi sekoa jo omasta puolestakin eikä pelkästään sen vauvan rytmin sotkiessa.
Meillä oli koliikkinen vauva, tosin vain noin pari kk jossain parin kolmen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen vauva ei suostunut nukkumaan yksin, kävimme siis unikoulua. Tavalla ja toisella noin 8vuotiaaksi saakka kun yölliset kauhukohtaukset ja yökastelu loppuivat viimein kokonaan.
Mies teki matkatyötä jopa lähes 200 vrk vuodessa. Hoidin omakotitalon lumitöineen ja lämmityksineen ja koiran vauvan lisäksi. Mies tietysti viikonloppuisin antoi nukkua pidempään kun oli kotona. Palasin työhön kun vauva oli 11kk.
Nukkuminen oli sitä sun tätä, mutta kiinni elämänrievussa piti pakollinen ulkoilu kun puut oli pakko hakea, lumet luoda tai koira lenkittää. Vauvakin nukkui ulkona vähän pidempään, jolloin ehdin oikaista monesti ulkoilun päälle hetkeksi. Jos olisin jäänyt sohvalle horrostamaan, en tiedä miten olisin siitä ponnistanut ylös olemaan vauvan ja myöhemmin taaperon kaverina.
Itse en olisi ikinä suostunut tuollaiseen kuvioon, että toinen on lähes koko ajan pois kotoa. Hyi hitto!
Aijaa. Olisit jättänyt rakkaan puolison, jättänyt lapsen hankkimatta vai puoliso olisi heittänyt kaiken työn ja saavutukset mitä oli siihen saakka tehnyt menemään ja heittäytynyt työttömäksi?
On auttanut paljon elämässä kun on sisäinen vastuuntunto ja halu olla liikkeessä -en halua lepäillä sohvalla ja somettaa, en halua mitään joutavaa aikaa selata suoratoistopalvelua ja torkahdella sohvalla. En yhtään jaksa sellaista vötkyämistä, se jos mikä tekee väsyneeksi ja masentuneeksi.
Olisi todellakin jäänyt lapset hankkimatta. En niitä yksin tehnyt, joten en niitä yksin suostunut hoitamaankaan. Kotikin on yhteinen, joten sitäkään en yksin suostuisi hoitamaan.
Mies maksoi suurimman osan perheen ja kodin kuluista aina opiskeluvuosistani johonkin lapsen yläkouluun saakka, joten eiköhän hän osansa huolehtinut.
No, itselleni merkkaa kyllä enemmän ihan se fyysinen mukana olo. Molemmat myös ollaan ihan keskituloisia ja säästöjäkin oli, joten eipä tarvinnut juuri elättää ketään.
No hyvä teille. Minä olin ehitnyt olla alle 2 vuotta työelämässä ennen kuin jäin äitiysvapaalle, määräaikaisesta työstä. Miehellä oli hyvät tulot ja vaativa työ. Hän elätti minua käytännössä sen viisi-kuusi vuotta, joten kyllä hän oman osansa hoiti. Luuletko, että on tosi kevyttä pakata joka su ilta laukku ja istua lentokoneessa 20 tuntia vähintään viikon sisällä. sitten tulla kotiin muutamaksi päiväksi ja sinä aikana yrittää hoidella kaiken maailman remonttihommat ja viettää vielä läheisten kanssa aikaakin? Joskus olisi naistenkin hyvä nähdä vähän omaa napaa pidemmälle.
Vai omaa napaa pidemmälle? Missä asiassa? Jos nainen on sitä mieltä, että haluaa lapsia sellaisen miehen kanssa, joka on arjessa läsnä eikä ole vaan mikään etäinen elättäjä, niin mitä itsekästä tässä on? Lapsetkin tykkäävät enemmän isästä, joka on lähellä :)
Hyvä että sinun puolisoillasi on ollut tällaista joustovaraa työelämässä. Minun ei. Kuitenkin olemme pitäneet molemmat tärkeänä osallistua yrityksen kannattavuudesta huolehtimiseen ja yhteiskunnan rahoittamiseen. Ihmiset pitää tärkeänä niin erilaisia asioita -esim sitä onko vauvan kanssa kotona joka päivä, ta sitten sitä osallistuuko omalta osaltaan siihen, että se vauvakin saa joku päivä luottaa siihen että voi synnyttää ja voi kasvattaa lasta aikuiseksi, vaikka itsellä ei olisikaan pinkka kunnossa.
Mitä tuollainen perhetyö hyödyttää? Miksei tule joku sellainen, joka oikeasti on lasten kanssa, että äiti saa nukkua. Varmaan tuokin palvelu siirtyy kohta etäpalveluksi internetin kautta, hyötysuhdekin on sama kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järjettömältä. Äidit tarvitsevat eniten ihan perinteistä kotiapua. Että joku siivoaa, tekee ruoan, vie lapset ulos ja äiti saa ottaa päiväunet. Kaikki muu on täysin turhaa ja aiheuttaa vain lisää stressiä.
Tätä varten on ihmisillä vanhemmat (4 kappaletta) ja suku. Joka asiaa ei yhteiskunta voi huolehtia. Jos ei ole, sitten kannattaa mitoittaa lisääntymisasiansa paremmin kuin kaksi lasta kahteen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivous pitää ostaa yksityiseltä siivousyritykseltä. Ei eläkeläisilläkään mitään siivoojia käy ilmaiseksi.
Eläkeläiset on elämänsä eläneet eikä heillä pyöri siinä lapset enää.
Luuletko eläkkeelle päästessäsi olevasi loppuunkäsitellyt menneisyyden, päässeesi ns. rauhaan? Ainoa merkittävä työ tehdä enää kuolinsiivous? Siinä ne lapset lapsineen ja lastenlapset lapsineen ovat puolisoineen edelleen tärkeitä ja rakkaita ja huoli heistä ei lopu koskaan, ei myöskään tapahtumat mihin osallistut heidän kauttaan, käyvät kylässä, viettävät lomiaan luonasi, edelleen kuulut vahvasti heidän elämään ja haluat osallistua heidän elämään, myös taloudellisesti. Jos nyt jo olet poikki ja elämä väsyttävää kaaosta, niin mitä se on myöhemmin? Elät nyt niitä mukavia, onnellisia ja kasvatuksellisesti merkittäviä vuosia lastesi kanssa, helppoja kun heti satsaa kasvatukseen. Alku aina haastavaa, lopussa kiitos seisoo. Pienien lasten kanssa on vielä pienet huolet ja ympyrät, odotappa kun piirit laajenee ja ne laajenee samalla myös sinulla.
Mulla on teini ikäinen lapsi ja päiväkoti ikäinen, joten tiedän myös tämän teini helvetti iän ja sen tuomat jutut.
Otan osaa jos lapsesi on tuota teinihelvetti tyyppiä, jotain on välillänne vielä käsittelemätöntä katkeruutta. Suuri ikäero sisarukseen aiheuttaa tuollaista, hän on kuitenkin vielä se lapsi joka odottaa sinun antavan hänelle huomiota, kiitosta ja keskusteluja, hän haluaa olla sinulle se uniikki. Teinistäsi kasvaa ihana sinut huomioon ottava aikuinen kun hän saa sinulta samaa kohtelua.
Mistä sulle tuli tarve ryhtyä ohjeistamaan minua ja kuvitella että en jo tee noita asioita? Sanoinko että tarvin neuvoja?
Just tuo asenne on väärä, et muka tarvitse neuvoja, minäkin sain neuvoja, osan painoin jonnekkin mieleen ja loput tein oman intuition mukaan. Ei tarvitse kaikesta vetää hernettä nenään, ei edes ole mitään henkilökohtaista tämä sua kohtaan vaan noin yleisiä neuvoja mitä nyt annetaan, ero on vaan siinä että jos jossain on järkeä niin otan käyttöön ja hyödynnän, itselle ja lapsilleni sopimattomat jätän pois, tiesin mikä sopii meille, hyvin on mennyt kaikki elämässä vaikeidenkin vaiheiden läpi. Toiset ihmiset on olleet niitä enkeleitä, toiset olen jättänyt omaan arvoonsa mutta tullaan toimeen ja välit on kaikin puolin ok. Missään nimessä en ole poistanut ihmisiä elämästä jotka pyrkivät neuvomaan, he kuitenkin ovat lapsille ihmisiä joilla on side keskenään välillään, en väkivaltaisesti ja äkkipikaisesti katkaise välejä jos en ole samaa mieltä heidän kanssaan.
Sivusta: et hyväntahtoisesti neuvonut, vaan aloit tekemään oletuksia jostain äidin ja lapsen välisistä katkeruuksista ja nuoren saamasta vähäisestä huomiosta. Tosin tämänhän itsekin kyllä tiesit ja tiedostaen teit.
Tässäkin keskustelussa näkee ettei miesten naisvihaa edes tarvita naisten lannistamiseen. Sen tekee jotkut naiset ihan itse toisille vanhemmuuden ja ruuhkavuosien kanssa kamppaileville naisille. Kun nyt tehdään oletuksia niin olettaisin, ettei tällaiset täydelliset naiset taida tuntea onnea kun katsovat elämäänsä nyt ja taaksepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun minulla kävi kaksi perhetyöntekijää kun esikoinen oli vähän alle vuoden kun toinen syntyi, niin kyllä he antoivat mun nukkua!
Kerran jäivät kotiin hoitamaan lapsia ja minä kävin äitini luona joka asui vähän matkan päässä, ja nukuin siellä todella hyvät päikkärit.
Sitten he auttoivat tekemään soseita pakastimeen. Kävimme myös Tampereella shoppailemassa. Tykkäsin heistä.
Olin sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ja lasten isä oli kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä sulle yllätys? Tältäkin palstalta on selvinnyt miljoona kertaa, että nämä nykyiset kunnan sosiaalitantat eivät todella tee yhtään mitään kotitöitä, toisin kuin 80-luvun kodinhoitajat.
Hyvä idea tehdä penskoja järkyn pienillä ikäeroilla. Tyhmästä päästä sietääkin kärsiä.
Odotas vaan kun elämä yllättää sinut, ja teet paskoja valintoja 😈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI väsyneille äideille lähetetään sitten nämä sohvalta ohjeita huutelevat perhetyöntekijät eikä kodinhoitajaa?! Jos neuvolasta tms ehdotetaan "apua" kotiin pitäisikö väsyneen äidin vielä ottaa selkoa,että sieltä varmasti on oikenlaista apua tulossa?
Se ei todellakaan väsynyttä äiskää jeesaa,että joku sosinomi paasaa sormi pystyssä " Nyt sitten "Liisa" laitetaan muffinsit uuniin ja pestään ikkunat! Kun "Liisa" osaa leipoa ja laittaa ruokaa. Osaa pestä ikkunat ja imuroida. Ongelma se että "Liisan" mies lähti toisen naisen matkaan ja toinen lapsi nukkuu huonosti ja villiten toisenkin lapsen hereille. Nyt esimerkiksi. Tai sitten "Liisan" mies on rekkakuski ja lapsi kehitysvammainen. Niin tai näin, ihmiselle joka tietää että pitää siivota ja joka osaa siivota mutta ei henkisesti tai fyysisesti jaksa siivota,ei ole apua henkilöstä joka huutelee sohvalta ohjeita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tekee kolmivuorotyötä. Kun poikamme oli 5kk atopiaansa yöt ja päivät huutava vauva,neuvolasta ehdotettiin perhetyötä. Suostuin koska ajattelin että vievät vaikka vauvan vaunulenkille että voin laittaa tiskikoneen pyörimään ja nukkua vähän. Kilinkellit,heidän kanssaan piti istua ja keskustella siitä,kuinka voisimme parantaa perheemme tilannetta. Ja sitten kehtasivat vielä sanoa " Kuule Tuija,olemme vähän huolissasi tuosta sinun jaksamisestasi". Siinä vaiheessa repesin hysteeriseen räkänauruun että "No shit Sherlock?" Että minkähän takia te täällä käytte?
Siis sosiaalipuolen ihmiset eivät ole kotien piikoja, kodinhoitajia, vaan he ovat koulutettuja sosionomeja, joiden työnä neuvoa, opettaa ja ohjata ihmistä ITSE selviytymään omasta arjestaan, omasta perheestään. Jos kahden pikkulapsen äiti ei jaksa, on hyvä neivoa äitiä arjen hallinnassa, rutiinien järjestämisessä.
Miten ne arjen hallintakeinot ja rutiinien järjestämistaidot auttavat vauvasta johtuvaan krooniseen unenpuutteeseen? Ja jos he eivät voi auttaa, miksi heitä silti pistetään neuvomaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tekee kolmivuorotyötä. Kun poikamme oli 5kk atopiaansa yöt ja päivät huutava vauva,neuvolasta ehdotettiin perhetyötä. Suostuin koska ajattelin että vievät vaikka vauvan vaunulenkille että voin laittaa tiskikoneen pyörimään ja nukkua vähän. Kilinkellit,heidän kanssaan piti istua ja keskustella siitä,kuinka voisimme parantaa perheemme tilannetta. Ja sitten kehtasivat vielä sanoa " Kuule Tuija,olemme vähän huolissasi tuosta sinun jaksamisestasi". Siinä vaiheessa repesin hysteeriseen räkänauruun että "No shit Sherlock?" Että minkähän takia te täällä käytte?
Siis sosiaalipuolen ihmiset eivät ole kotien piikoja, kodinhoitajia, vaan he ovat koulutettuja sosionomeja, joiden työnä neuvoa, opettaa ja ohjata ihmistä ITSE selviytymään omasta arjestaan, omasta perheestään. Jos kahden pikkulapsen äiti ei jaksa, on hyvä neivoa äitiä arjen hallinnassa, rutiinien järjestämisessä.
Eli palvelu on tarkoitettu ihmisille jotka eivät osaa siivota? No miksi minun siistissä kodissa alettiin opettaa siivousta kun osasin jo siivota, en tarvinnut siivous opastusta kun olin ammatti siivoojaa ja keittäjä ja osasin tehdä myös ruokaa. Se pakotettiin meille kun opettaja halusi, ei todellisesta tarpeesta käsin vaan jonkun muun oletusten vuoksi, että se ois ratkaissut meillä nepsy lapsen koulu haasteet. Minusta tässä nyt vain peitellään sitä osaamattomuutta nepsy asioiden suhteen ja sitten väitetään ettei kotona osata siivoja ja se on muka se tuki, mutta ainakin meillä oli siistiä niin miksi meille tuli joku opettamaan siivousta siivoojalle?
Vierailija kirjoitti:
Se ei todellakaan väsynyttä äiskää jeesaa,että joku sosinomi paasaa sormi pystyssä " Nyt sitten "Liisa" laitetaan muffinsit uuniin ja pestään ikkunat! Kun "Liisa" osaa leipoa ja laittaa ruokaa. Osaa pestä ikkunat ja imuroida. Ongelma se että "Liisan" mies lähti toisen naisen matkaan ja toinen lapsi nukkuu huonosti ja villiten toisenkin lapsen hereille. Nyt esimerkiksi. Tai sitten "Liisan" mies on rekkakuski ja lapsi kehitysvammainen. Niin tai näin, ihmiselle joka tietää että pitää siivota ja joka osaa siivota mutta ei henkisesti tai fyysisesti jaksa siivota,ei ole apua henkilöstä joka huutelee sohvalta ohjeita!
Tämä. Ei ole mitään järkeä "opettaa siivousta" ihmisille jotka osaavat siivota ja kyse on väsymyksestä eikä siitä, että ei osata siivota.
Kieltäydy siitä. Itselläni on krooninen väsymysoireyhtymä ja kun uhkailtiin tukihenkilön olevan tuollainen, totesin että pärjään kiitos yksin. Tuollainenhan romuttaisi viimeisetkin rippeet terveydestä.
En lukenut vielä ketjua. Saako ap terveydellistä apua?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi myös perhetyö vauvauonna, kun menin niin väsyneeksi että meinasi henki lähteä. Mies teki pitkää päivää ja öitä töissä. Vauva nukkui 40 min pätkissä yöt.
Ajattelin aluksi että jes, perhetyöstä saan apua, ehkä saisin levätä pieniä hetkiä... Mutta ei, koin heidät sitten vain lisärasitteena,en olisi jaksanut olla sosiaalinen. Heidän kanssa piti jutella ja miettiä jotain keinoja jatkamaan... Jestas sentään, olisivat sitten tehneet jotain konkreettista että jaksan. Kerran veivät vauvan vaunulenkille että voin ottaa puolen tunnin nokoset...
Mutta ei, ei siitä mitään hyötyä ollut. Onneksi vauva-ajat ovat nyt takana päin ja joten kuten jo jaksaa arkea pyörittää.
Tsemppiä ap, kyllä se joskus vielä helpottaa <3
"Mies teki pitkää päivää ja öitä töissä."
Oli varmaan orjatyössä, jos ei voinut vähentää ja hoitaa kotiaan sekä lapsiaan.
Ap, tuo vain pahenee, ellet saa levätä. Uupumus ei parane koskaan kellään tsemppaamalla, vaan laskee toimintakykyä entisestään.
Akku pitää saada ladattua ja siinä voi mennä kuukausia, vuosi. Latauksen aikana ei saisi ylittää voimiaan "koskaan", muuten latausta ei synny. Uupunut ei voi käyttää voimia "ennakkoon", kuten terve voi. Terve voi ajatella, että teen nyt, vaikka väsyttää, lepään sitten. Uupumus on juuri siksi uupumus, että siinä tuo ei toimi. Lepo ei tuokaan sitä energiaa takaisin. Siksi ei koskaan enempää kuin sillä hetkellä on käyttää.
Rajojen laitto on tärkeää. Totea sille työntekijälle, että sinä olet sairas ja nukut. Tehköön hän mitä tahansa.
Millä tavalla se nepsy aiheuttaa unenpuutosta? Yleensähän ongelma on, että jumittavat ja on vaikea lähteä minnekään tms. Sosiaalitoimen tehtävä ei voi olla kenenkään kaappien siivoaminen.