Lue keskustelun säännöt.
Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa
28.04.2026 |
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tuliko taas tammoille yllätyksenä että se kersa rääkyy, paskoo, ja valvoo yöt? Ei kannata ikinä uskoa jos muut mammat valehtelee miten "ihanaa" se lapsiarki on. Ei ole.
T:M43
Hienoa, jos sinä olet osannut jakaa puolisosi kanssa sen "ihanan" lapsiperhearjen. Kaikki isät eivät osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Missä sanottiin että pakko? Käsittääkseni perhetyö on aika pitkälle vapaaehtoista. Nuo edellämainitut hommat hoitaa siivooja tai lastenhoitaja, ei perhetyö.
Lastensuojen perhetyö on pakollista, velvoittavaa. Jota yleensä tuputetaan nepsy perheeseen vaikka mitään ei osata oikeasti. Halutaan työllistää itsensä helpolla työllä missä saa vittuilla jollekkin äidille tai isälle.
Nykyisin lastenpsykiatria on ottanut sen kannan, että mitään nepsyasioita ei lähdetä edes selvittelemään ennen kuin perheessä on ollut perhetyötä. Nepsylasten kanssa avainasemassa on strukturoitu, ennakoitavissa oleva arki. Lapsen ei tarvitse miettiä sekuntiakaan koska tulee ruokaa, vaan ruoka on joka jumalan päivä samaan aikaan. Nukkumaan meno on samaan aikaan, samalla tavalla jne jne jne. Perhetyön tehtävä on rakentaa sinne kotiin tällainen arki. Käytännössä näissä lasun nepsyperheissä se puuttuu tykkänään. Ei syödä yhdessä, kukin etsii kaapeista milloin mitäkin mihin aikaan vuorokaudesta sattuu, ei ole vuorokausirytmejä, ei lähdetä aamuisin töihin/kouluun/päiväkotiin, löllötellään siellä vuodenajoista ja vuorokauden ajoista täydessä tiedottomuudessa. Nämä asiat eivät yleensä miellytä näitä lasun nepsyperheitä, siksi tarina menee aina näin, että ei osata.
Meillä ei ole nepsyongelmia eikä olla minkään auttavan tahon asiakkaita, mutta pakko kommentoida, että kuulostaa aivan painanaijsmaiselta ja todellisesta elämästä vieraantuneelta tuollainen kellontarkka, pelkkiin rutiineihin pohjaava elämä. Eihän tuossa voi käytännössä tehdä mitään eikä elää normaalisti ollenkaan. Ja miten tuollainen on mahdollista esim. silloin, jos perheen vanhemmilla on vuorotyö tai jokin epätyypillinen työ, jossa työajat eivät ole 8-16? Miten tuollaiseen rutiinipakottamiseen mahtuu sukulaisvierailut, ystävien tapaamiset, lomamatkat, harrastukset, kesäiset uimarantaretket, teatterissa tai elokuvissa käynnit, kaverisynttärit.... Kuulostaa ihan hirveältä!
Ne pitää osata suunnitella niin, että lapsi tietää niistä hyvissä ajoin ja osaa valmistautua. Ei nepsylasten kanssa eletä missään es tempore -maailmassa ja kuten sanoin, rutiineihin perustuva, strukturoitu arkihan ei miellytä nepsylasten vanhempia. Siksi on se mantra, miten lasussa ei osata nepsylapsia hoitaa. Käykää kysymässä sieltä lääkäriltä, jos olette eri mieltä, sieltä tulee tismalleen samat säännöt.
Meillä käy lapsella ADHD terapeutti sekä täällä kotona on että koulussa. Lapsella on omia tapaamisia hänen kanssaan ja meillä vanhemmilla on vanhempien ohjauskäyntejä ilman lasta.
Meille ei ole tuollaista mitä kuvaat ohjeistettu, eikä se meillä toimisi:
Meillä lapsi syö aamupalaksi lämpimän ruoan, karkkia, sipsejä, ihan mitä vain että sais energiaa. Meille tän neuvoi HUS lastenpsykiatria.
Tää johtuu siitä, että selvitäkseen koulupäivästä lapsi syö ADHD lääkettä jonka sivuvaikutus on voimakas ruokahaluttomuus.
Kun hän tulee koulusta, tarjoan hänellä välipalaa ja usein käy niin, että hän ei saa alas kuin vettä.
Yleensä hänen ruokahalunsa palaa vasta kello 18-19.
Itsetehtyä hyvää kotiruokaa ( mies on ravintolakokki ja itsekin olen hyvä ruoanlaittaja ) meillä on aina valmiina, jääkaapissa ja pakkasessa.
Itse syön aamupalaa aamulla, lounaan noin kello 11, välipalaa kello 14 tai 15, ja päivällistä kello 17. En todellakaan kykene odottamaan kello 18-19 asti. Syön iltapalan kello 20.
Harmittaa että elämä on tällaista, mutta älä syyllistä vanhempia ja levitä väärää tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu on näitä palveluita, joissa ihminen tulee konkreettisesti auttamaan lasten hoidossa ja siivouksessa. Ap:n sosiaaliyöntekijä voisi selvittää olisiko mahdollista saada tuota lapsiperheen kotipalvelua
Perhetyökin voi auttaa siivoamisessa kyllä, mutta perhetyöntekijä ei ole kuitenkaan varsinaisesti siivooja. T. Sosionomi, joka on tehnyt perhetyötä
No kerro miksi ei ajatella lasten parasta eli päästetä ymmärrettävistä syistä uupunut äiti päiväunille? Eikö perhetyöntekijä voi sen aikaa olla niiden lasten kanssa olohuoneessa?
Kuinka realistista on että aivan hirveässä univajeessa ( parin yön unettomuus vastaa jo humalaa ) kukaan jaksaa piirtää tunnepuita ja keskustella? Eihän siinä ajatus kulje, eikä mieli ole luova.
Eikö se perhetyöntekijä voi jutella ja piirtää niiden lasten kanssa?
Niinpä. Äitien väsymystä vähätellään ja tässäkin sen huomaa. Äidit eivät tarvitse unta vaan keskusteluapua ja tunnepuita. Aivan käsittämätöntä. Suurin osa vanhemmista olisi ihan kykeneviä ihmisiä, kun saisivat kunnolliset yöunet.
Kyllä se väsymys on hyvin harvinainen syy perhetyölle. Yleisin syy väsymykselle on äidin epärealistiset vaatimukset itselleen ja isän lorviminen. Silti, perhetyö keskittyy paljon isompiin ongelmiin.
Kylläpä ne epärealistiset tavoitteet äidieille tulevat usein myös ulkoapäin. Katsotaan super tarkkaan kaikkea mitä ja miten äiti tekee. Justhan tuossa joku sanoi, että pitää olla mm. kellon tarkat aikataulut ja siisti koti, ei saa olla äidillä tatuointeja, äiti ei saa juoda alkoholia, äiti ei saa nukkua vaan on jaksettava nukkumatta hoitaa oma työ, lapset, leipoa, siivota, pyykätä. On oltavat timmi ei saa olla lihava, täytyy liikkua suositusten mukaan sekä äidin että lapsen (muistakaa 2 tunnin yöunilla). Lapsilla aina hoidetut kynnet, ei töhnää kynsien alla! Käytännössä sun pitää olla täydellinen. Yritäppä olla vaikka ylipainoinen ja siivota vähän vähemmän ja lähteä vaikka extempore jonnekkin kenenkään lupaa ja hyväksyntää pyytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyön tarkoitus on auttaa äitejä,joilla elämänhallinta on hukassa siivoamaan läävänsä ja syöttämään lapsille muutakin kuin suklaamuroja ja limsaa.
Ei hoitaa vauvoja joiden äideillä on univelkaa.
No miksi ne sitten tulee istumaan sinne väsyneiden äitien sohville?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän se nykyään on.
"Apu" umpiväsyneelle äidille että joku patistaa sinut keittämään lohikeittoa ja leipomaan kinkkupiirakkaa vaikka lapset pärjäisi hyvin nakeilla ja lihiksillä. Sekä askartelemaan koko perheen yhteistä sääntötaulua ja piirtämään lasten kanssa tunnepuita.
Mä sanoin suoraan etteu meille tarvitse enää tulla. Etten saa mitään apua vaan lisästressiä.
Oletettavasti kaikki kyseiset ihmiset on naisia niin ihmettelen kuka on keksinyt että pelkällä juttelulla ja kyttäämisellä (painostuksesta siis) tuore äiti jaksaa jatkaa yksin? Onko he kaikki lapsettomia naisia? Kenen vatipään idea on ollut tällainen "palvelu" edes kehittää? Eihän tuolla ole avun kanssa mitään tekemistä. Onko tarkoitus vain saada lisää "tuottavia lapsia" huostaanottoon?
Asia on just noin. Alkaa tulla valoon tämän agenda tässä. Kyllä ottaa päähän, että ole joutunut itse tekemään ihan oikeita töitä paljon pienemmällä palkalla ja sitten jotkut saa vain istua jonkun sohvalle.
Sosiaalityöntekijänä vastaan näiden perhetyöntekijöiden lähettämisestä sinne koteihin. En minä heitä kadehdi yhtään. Se on kovaa työtä yrittää opettaa vaikka väkivaltaiselle isälle, että on muitakin keinoja käytettävissä kuin lyödä lasta tai yrittää selvittää mitä siellä kotona ihan oikeasti tapahtuu. Useinhan se selvittelytyö on perhetyön tehtävä myös, koska ihmiset eivät kerro kaikkea. Hyvä perhetyö selvittää myös perheen muita tarpeita. Ohjaa hakemaan puuttuvia etuuksia tai selvittää löytyisikö vaikka kolmannelta sektorilta palvelua, joka puuttuu kunnalta.
Nuo on kurjia tilanteita, mutta entä ne tilanteet jossa perheessä ei ole väkivaltaa vaan on esim. jokin sairaus? Ja se perhetyöntekijä siellä vaan istuu sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järjettömältä. Äidit tarvitsevat eniten ihan perinteistä kotiapua. Että joku siivoaa, tekee ruoan, vie lapset ulos ja äiti saa ottaa päiväunet. Kaikki muu on täysin turhaa ja aiheuttaa vain lisää stressiä.
Jos on toinen vanhempi, niin eikö se vaikka voi tehdä ruuat tai siivota? Eihän arkena ole pakko päivisin siivota, jos on lasten kanssa...
Niin, jos on. Kaikilla ei ole. Ja vaikka olisi niin toinen vanhempi ei välttämättä osallistu ja milläs pakotat aikuista ihmistä.
Ap:n tapauksessa on eikä tällaisessa tilanteessa kuulu yhteiskunnan maksaa mitään ruuanlaittajia tai siivoojia. Ehkei voi pakottaa, mutta sopii miettiä, että miksi haluaa jakaa talouden tuollaisen luuserin kanssa...
Mitä ihmettä? AP on pienten lasten kanssa kotona. Vanhin on 2v. Kotihoidontuella saa olla kunnes lapset täyttää 3v.
Yleensä lasten toinen vanhempi on päivät töissä! Aika normaali työnjako monessa perheessä.
On se toinenkin vanhempi väsynyt, kun yöllä on kenties vauva herätellyt koko perheen ja sitten täytyy mennä aamulla töihin.
Vierailija kirjoitti:
Surettaa nämä monet armottomat kommentit täällä.
Pienten lasten vanhempien uupumus johtuu usein juuri unenpuutteesta. Jos ei ole superhyvät unenlahjat, eli nukahda aina saman tien kun on edes puolen tunnin tilaisuus torkkua, univelka kumuloituu. Harva osaa nukahtaa tällä tavalla. Umpiväsyneenäkin pyörii vain sängyssä, eikä ehdi nukkua esim.lasten päiväunien aikaan. Ja jos lapset heräilevät yöllä, uni on silloinkin katkonaista.
Vielä 90-luvulla monella paikkakunnalla sai oikeaa kotiapua, eli lastenhoitaja tuli kotiin ja teki ruoan, tiskasi, imuroi, ja vei lapset ulos. Vanhemmat saivat nukkua. Lisäksi tuohon aikaan ja aiemmin myls isovanhemmat auttoivat enemmän, ja oli yhteisöllistä naapuruston kanssa.
2000-luvulla tilanne muuttui, jostain ihmeellisestä pedagogis- ideologisesta syystä. Nykyinen systeemi on täysin turhaa ja hyödytöntä, sekä perheen kuormitusta lisäävää.
Ei ihme, että lapsia ei enää haluta tehdä. Pitäisi revetä joka paikkaan univelasta zombiena, luoda uraa, olla superäiti ja pitää itsensä tikissä fyysisesti. Toki samat vaatimukset on nykyisin isille.
Niille jotka huutavat täällä "missä toinen vanhempi", niin jos se isä on päivät töissä, sallittakoon hänen nukkua yöt kunnolla, muuten kotona kulkee 2 zombieta.
Unohdit listasta että pitää hoitaa vielä omien ja puolison ikääntyvien vanhempien asiat siihen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän se nykyään on.
"Apu" umpiväsyneelle äidille että joku patistaa sinut keittämään lohikeittoa ja leipomaan kinkkupiirakkaa vaikka lapset pärjäisi hyvin nakeilla ja lihiksillä. Sekä askartelemaan koko perheen yhteistä sääntötaulua ja piirtämään lasten kanssa tunnepuita.
Mä sanoin suoraan etteu meille tarvitse enää tulla. Etten saa mitään apua vaan lisästressiä.
Oletettavasti kaikki kyseiset ihmiset on naisia niin ihmettelen kuka on keksinyt että pelkällä juttelulla ja kyttäämisellä (painostuksesta siis) tuore äiti jaksaa jatkaa yksin? Onko he kaikki lapsettomia naisia? Kenen vatipään idea on ollut tällainen "palvelu" edes kehittää? Eihän tuolla ole avun kanssa mitään tekemistä. Onko tarkoitus vain saada lisää "tuottavia lapsia" huostaanottoon?
Asia on just noin. Alkaa tulla valoon tämän agenda tässä. Kyllä ottaa päähän, että ole joutunut itse tekemään ihan oikeita töitä paljon pienemmällä palkalla ja sitten jotkut saa vain istua jonkun sohvalle.
Sosiaalityöntekijänä vastaan näiden perhetyöntekijöiden lähettämisestä sinne koteihin. En minä heitä kadehdi yhtään. Se on kovaa työtä yrittää opettaa vaikka väkivaltaiselle isälle, että on muitakin keinoja käytettävissä kuin lyödä lasta tai yrittää selvittää mitä siellä kotona ihan oikeasti tapahtuu. Useinhan se selvittelytyö on perhetyön tehtävä myös, koska ihmiset eivät kerro kaikkea. Hyvä perhetyö selvittää myös perheen muita tarpeita. Ohjaa hakemaan puuttuvia etuuksia tai selvittää löytyisikö vaikka kolmannelta sektorilta palvelua, joka puuttuu kunnalta.
Nuo on kurjia tilanteita, mutta entä ne tilanteet jossa perheessä ei ole väkivaltaa vaan on esim. jokin sairaus? Ja se perhetyöntekijä siellä vaan istuu sohvalla.
Mikä sairaus vaatisi perhetyötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Missä sanottiin että pakko? Käsittääkseni perhetyö on aika pitkälle vapaaehtoista. Nuo edellämainitut hommat hoitaa siivooja tai lastenhoitaja, ei perhetyö.
Lastensuojen perhetyö on pakollista, velvoittavaa. Jota yleensä tuputetaan nepsy perheeseen vaikka mitään ei osata oikeasti. Halutaan työllistää itsensä helpolla työllä missä saa vittuilla jollekkin äidille tai isälle.
Nykyisin lastenpsykiatria on ottanut sen kannan, että mitään nepsyasioita ei lähdetä edes selvittelemään ennen kuin perheessä on ollut perhetyötä. Nepsylasten kanssa avainasemassa on strukturoitu, ennakoitavissa oleva arki. Lapsen ei tarvitse miettiä sekuntiakaan koska tulee ruokaa, vaan ruoka on joka jumalan päivä samaan aikaan. Nukkumaan meno on samaan aikaan, samalla tavalla jne jne jne. Perhetyön tehtävä on rakentaa sinne kotiin tällainen arki. Käytännössä näissä lasun nepsyperheissä se puuttuu tykkänään. Ei syödä yhdessä, kukin etsii kaapeista milloin mitäkin mihin aikaan vuorokaudesta sattuu, ei ole vuorokausirytmejä, ei lähdetä aamuisin töihin/kouluun/päiväkotiin, löllötellään siellä vuodenajoista ja vuorokauden ajoista täydessä tiedottomuudessa. Nämä asiat eivät yleensä miellytä näitä lasun nepsyperheitä, siksi tarina menee aina näin, että ei osata.
Meillä ei ole nepsyongelmia eikä olla minkään auttavan tahon asiakkaita, mutta pakko kommentoida, että kuulostaa aivan painanaijsmaiselta ja todellisesta elämästä vieraantuneelta tuollainen kellontarkka, pelkkiin rutiineihin pohjaava elämä. Eihän tuossa voi käytännössä tehdä mitään eikä elää normaalisti ollenkaan. Ja miten tuollainen on mahdollista esim. silloin, jos perheen vanhemmilla on vuorotyö tai jokin epätyypillinen työ, jossa työajat eivät ole 8-16? Miten tuollaiseen rutiinipakottamiseen mahtuu sukulaisvierailut, ystävien tapaamiset, lomamatkat, harrastukset, kesäiset uimarantaretket, teatterissa tai elokuvissa käynnit, kaverisynttärit.... Kuulostaa ihan hirveältä!
Ne pitää osata suunnitella niin, että lapsi tietää niistä hyvissä ajoin ja osaa valmistautua. Ei nepsylasten kanssa eletä missään es tempore -maailmassa ja kuten sanoin, rutiineihin perustuva, strukturoitu arkihan ei miellytä nepsylasten vanhempia. Siksi on se mantra, miten lasussa ei osata nepsylapsia hoitaa. Käykää kysymässä sieltä lääkäriltä, jos olette eri mieltä, sieltä tulee tismalleen samat säännöt.
Meillä käy lapsella ADHD terapeutti sekä täällä kotona on että koulussa. Lapsella on omia tapaamisia hänen kanssaan ja meillä vanhemmilla on vanhempien ohjauskäyntejä ilman lasta.
Meille ei ole tuollaista mitä kuvaat ohjeistettu, eikä se meillä toimisi:
Meillä lapsi syö aamupalaksi lämpimän ruoan, karkkia, sipsejä, ihan mitä vain että sais energiaa. Meille tän neuvoi HUS lastenpsykiatria.
Tää johtuu siitä, että selvitäkseen koulupäivästä lapsi syö ADHD lääkettä jonka sivuvaikutus on voimakas ruokahaluttomuus.
Kun hän tulee koulusta, tarjoan hänellä välipalaa ja usein käy niin, että hän ei saa alas kuin vettä.
Yleensä hänen ruokahalunsa palaa vasta kello 18-19.
Itsetehtyä hyvää kotiruokaa ( mies on ravintolakokki ja itsekin olen hyvä ruoanlaittaja ) meillä on aina valmiina, jääkaapissa ja pakkasessa.
Itse syön aamupalaa aamulla, lounaan noin kello 11, välipalaa kello 14 tai 15, ja päivällistä kello 17. En todellakaan kykene odottamaan kello 18-19 asti. Syön iltapalan kello 20.
Harmittaa että elämä on tällaista, mutta älä syyllistä vanhempia ja levitä väärää tietoa.
Teillähän on tuossa struktuuri. En minä puhu teikäläisistä, joten suu suppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyön tarkoitus on auttaa äitejä,joilla elämänhallinta on hukassa siivoamaan läävänsä ja syöttämään lapsille muutakin kuin suklaamuroja ja limsaa.
Ei hoitaa vauvoja joiden äideillä on univelkaa.
No miksi ne sitten tulee istumaan sinne väsyneiden äitien sohville?
No joskus tulevat jos perheessä on esim. nepsy lapsi, tai joku on masentunut ym. Syitä on todella monia.
No, näinhän se taitaa olla. Luulisin, että heidän tehtävänkuvaansa ei kuulu siivoojan tai lastenhoitajan tehtävät pelkästään, vaan voivat tehdä sinun kanssasi jos/kun teet itse. Ehkä siinä sivussa havainnoi, oletko kykenevä tällä hetkellä huolehtimaan lapsista ja kodista niin ettei kenenkään turvallisuus vaarannu. Mikäli et koe tästä hyötyä, varmaan nuo käynnit voi myös lopettaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaako sossun muija kuitenkin ukollesi pillua, kun sinä et pysty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän se nykyään on.
"Apu" umpiväsyneelle äidille että joku patistaa sinut keittämään lohikeittoa ja leipomaan kinkkupiirakkaa vaikka lapset pärjäisi hyvin nakeilla ja lihiksillä. Sekä askartelemaan koko perheen yhteistä sääntötaulua ja piirtämään lasten kanssa tunnepuita.
Mä sanoin suoraan etteu meille tarvitse enää tulla. Etten saa mitään apua vaan lisästressiä.
Oletettavasti kaikki kyseiset ihmiset on naisia niin ihmettelen kuka on keksinyt että pelkällä juttelulla ja kyttäämisellä (painostuksesta siis) tuore äiti jaksaa jatkaa yksin? Onko he kaikki lapsettomia naisia? Kenen vatipään idea on ollut tällainen "palvelu" edes kehittää? Eihän tuolla ole avun kanssa mitään tekemistä. Onko tarkoitus vain saada lisää "tuottavia lapsia" huostaanottoon?
Asia on just noin. Alkaa tulla valoon tämän agenda tässä. Kyllä ottaa päähän, että ole joutunut itse tekemään ihan oikeita töitä paljon pienemmällä palkalla ja sitten jotkut saa vain istua jonkun sohvalle.
Sosiaalityöntekijänä vastaan näiden perhetyöntekijöiden lähettämisestä sinne koteihin. En minä heitä kadehdi yhtään. Se on kovaa työtä yrittää opettaa vaikka väkivaltaiselle isälle, että on muitakin keinoja käytettävissä kuin lyödä lasta tai yrittää selvittää mitä siellä kotona ihan oikeasti tapahtuu. Useinhan se selvittelytyö on perhetyön tehtävä myös, koska ihmiset eivät kerro kaikkea. Hyvä perhetyö selvittää myös perheen muita tarpeita. Ohjaa hakemaan puuttuvia etuuksia tai selvittää löytyisikö vaikka kolmannelta sektorilta palvelua, joka puuttuu kunnalta.
Nuo on kurjia tilanteita, mutta entä ne tilanteet jossa perheessä ei ole väkivaltaa vaan on esim. jokin sairaus? Ja se perhetyöntekijä siellä vaan istuu sohvalla.
Mikä sairaus vaatisi perhetyötä?
Esim. nepsyys on ns. sairaus/häiriö tila johon sitä perhetyötä tarjotaan. Ei sitä perhetyötä tarjota ainoastaan väkivalta perheisiin. Meillä esim. lapsen isä ei ollut väkivaltainen vaan lapsi oli haastava itse sairautensa vuoksi. Koulu ei oikein sujunut ym. Jäi kaveriporukoista ulkopuolelle ja häntä kiusattiin, alkoi riehua ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, näinhän se taitaa olla. Luulisin, että heidän tehtävänkuvaansa ei kuulu siivoojan tai lastenhoitajan tehtävät pelkästään, vaan voivat tehdä sinun kanssasi jos/kun teet itse. Ehkä siinä sivussa havainnoi, oletko kykenevä tällä hetkellä huolehtimaan lapsista ja kodista niin ettei kenenkään turvallisuus vaarannu. Mikäli et koe tästä hyötyä, varmaan nuo käynnit voi myös lopettaa?
Niin eli siinä sivussa havainnoi oletko kykenevä, entä jos ei kykene ja tarvii vaikka välikaiksesti jonkun apua siivoamaan ja tekemään kotiöitä? Ei tanssita asian ympärillä kaarrellen vaan paltaan siihen, että kun Suomessa on aiemmin ollut kotipalvelu esim. sairaustilanteisiin, miksi sellaista ei ole enää?
en halua olla ikävä, mutta luulen että se ajatus on juurikin aktivoida äitiä, ettei päivät kulu horroksessa ja päivärytmi sekoa jo omasta puolestakin eikä pelkästään sen vauvan rytmin sotkiessa.
Meillä oli koliikkinen vauva, tosin vain noin pari kk jossain parin kolmen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen vauva ei suostunut nukkumaan yksin, kävimme siis unikoulua. Tavalla ja toisella noin 8vuotiaaksi saakka kun yölliset kauhukohtaukset ja yökastelu loppuivat viimein kokonaan.
Mies teki matkatyötä jopa lähes 200 vrk vuodessa. Hoidin omakotitalon lumitöineen ja lämmityksineen ja koiran vauvan lisäksi. Mies tietysti viikonloppuisin antoi nukkua pidempään kun oli kotona. Palasin työhön kun vauva oli 11kk.
Nukkuminen oli sitä sun tätä, mutta kiinni elämänrievussa piti pakollinen ulkoilu kun puut oli pakko hakea, lumet luoda tai koira lenkittää. Vauvakin nukkui ulkona vähän pidempään, jolloin ehdin oikaista monesti ulkoilun päälle hetkeksi. Jos olisin jäänyt sohvalle horrostamaan, en tiedä miten olisin siitä ponnistanut ylös olemaan vauvan ja myöhemmin taaperon kaverina.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyön tarkoitus on auttaa äitejä,joilla elämänhallinta on hukassa siivoamaan läävänsä ja syöttämään lapsille muutakin kuin suklaamuroja ja limsaa.
Ei hoitaa vauvoja joiden äideillä on univelkaa.
Mulla ei ollut elämänhallinan ongelmia, silti meillä kävi perhetyö koska lapsella oli nepsy häiriö ja koulu ei meinannut sujua.
Siivous pitää ostaa yksityiseltä siivousyritykseltä. Ei eläkeläisilläkään mitään siivoojia käy ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järjettömältä. Äidit tarvitsevat eniten ihan perinteistä kotiapua. Että joku siivoaa, tekee ruoan, vie lapset ulos ja äiti saa ottaa päiväunet. Kaikki muu on täysin turhaa ja aiheuttaa vain lisää stressiä.
Jos on toinen vanhempi, niin eikö se vaikka voi tehdä ruuat tai siivota? Eihän arkena ole pakko päivisin siivota, jos on lasten kanssa...
Niin, jos on. Kaikilla ei ole. Ja vaikka olisi niin toinen vanhempi ei välttämättä osallistu ja milläs pakotat aikuista ihmistä.
Ap:n tapauksessa on eikä tällaisessa tilanteessa kuulu yhteiskunnan maksaa mitään ruuanlaittajia tai siivoojia. Ehkei voi pakottaa, mutta sopii miettiä, että miksi haluaa jakaa talouden tuollaisen luuserin kanssa...
Mitä ihmettä? AP on pienten lasten kanssa kotona. Vanhin on 2v. Kotihoidontuella saa olla kunnes lapset täyttää 3v.
Yleensä lasten toinen vanhempi on päivät töissä! Aika normaali työnjako monessa perheessä.
On se toinenkin vanhempi väsynyt, kun yöllä on kenties vauva herätellyt koko perheen ja sitten täytyy mennä aamulla töihin.
Mitä et ymmärtänyt? Se työssäkäyvä kumppani voi myös siivota ja laittaa ruokaa, niin ap:n ei tarvitse. Se, että käy töissä ei poissulje sitä, että kotona on myös tehtävä asioita.
Vierailija kirjoitti:
en halua olla ikävä, mutta luulen että se ajatus on juurikin aktivoida äitiä, ettei päivät kulu horroksessa ja päivärytmi sekoa jo omasta puolestakin eikä pelkästään sen vauvan rytmin sotkiessa.
Meillä oli koliikkinen vauva, tosin vain noin pari kk jossain parin kolmen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen vauva ei suostunut nukkumaan yksin, kävimme siis unikoulua. Tavalla ja toisella noin 8vuotiaaksi saakka kun yölliset kauhukohtaukset ja yökastelu loppuivat viimein kokonaan.
Mies teki matkatyötä jopa lähes 200 vrk vuodessa. Hoidin omakotitalon lumitöineen ja lämmityksineen ja koiran vauvan lisäksi. Mies tietysti viikonloppuisin antoi nukkua pidempään kun oli kotona. Palasin työhön kun vauva oli 11kk.
Nukkuminen oli sitä sun tätä, mutta kiinni elämänrievussa piti pakollinen ulkoilu kun puut oli pakko hakea, lumet luoda tai koira lenkittää. Vauvakin nukkui ulkona vähän pidempään, jolloin ehdin oikaista monesti ulkoilun päälle hetkeksi. Jos olisin jäänyt sohvalle horrostamaan, en tiedä miten olisin siitä ponnistanut ylös olemaan vauvan ja myöhemmin taaperon kaverina.
Miksi sitten joidenkin ahkerien äitien koteihin on tultu tekemään siivoussuunnitelmia ketkä ei horrosta sohvalla. Eihän sellaisia äitejä pidä aktivoida jotka jopa ylisuorittaa. Mutta sellaista ainakin mulle tehtiin. Perhetyöntekijä heilutti tahtipuikkoa, että noniin äitipä ottaa uunista nyt leivokset. Miten alistavaa! Ihmiselle joka jo osasi nuo hommat jo oli tehnyt niitä vähän liikaakin.
Sairasta. Lapsen pitää siis asua hakkaavan vanhemman kanssa?