Lue keskustelun säännöt.
Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa
28.04.2026 |
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
Kommentit (705)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittaa väsymystä ja nukkunut 2h yöllä? Ei ihme että väsyttää. Pitäiškö opetella nukkumaan
Oletko ikinä koettanut nukkua kun juuri seisomaan oppinut lapsi ylpeänä taidostaan seisoo,hytkyy ja hihkuu pinnasängyssä kaikki yöt?
Ja tuo oli vain yksi esimerkki,miten lapset riistää viedä vanhemmilta sen vähäisenkin yöunen.
Unen riistäminen on yksi kidutuksen muoto ja pikkulapset ovat mestareita siinä.
Miksi luulet, että jokainen äiti ei tiedä tuota? Tuo vaihe ei kestä kauaa.
Ei mutta ajatteleppa että ensin sulla on vastasyntynyt jolla kipristää mahaa. Myös kadonneen tutin perään perään on kiva parkua,noiin kuusi kertaa yössä. Seuraavaksi tuleekin seisomaan oppimisen into,sitten puhkeavat hampaat . Siinä menee sellaiset 2 vuotta katkonaisilla yöunilla ja pahimmillaan kroppa menee sellaiseen hälytystilaan,ettei uni tule kun tietää että kohta kuuluu taas jotain ja pitää nousta.
Niin? Sellaista se vauvan ja pienten lasten kanssa on.
Sinun äitinä on opeteltava nukkumaan silloin kuin voi ja keksittävä ne keinot arkeen.
Lapsella kai on isäkin, joka hoitaa lasta oman osuutensa, jotta saat nukkua.
Nykypäin vanhemmilla näyttää olevan ihan terve maalaisjärki hukassa ja mielenterveys heikoilla. Jos on pieniä lapsia, niin sitten opetellaan nukkumaan, kun se lapsikin nukkuu. Samalla lailla armeijoissa opitaan nukkumaan, kun siihen on mahdollisuus, ei sen mukaan kuinka itse haluaisi. Jos perheessä on kaksi aikuista, se valvominen jaetaan. Ei kenenkään työ ole niin tärkeää, että kotona oleva ajetaan mielipuoleksi.
Jos sinulla olisi lapsia, sinullekin valkenisi se, että huono opetella nukkumana sen varttitunnin aikana, jonka lapsi nukkuu. Olen tavannut miehen, jonka paras oppi varusmiespalveluksessa oli se, että oli oppinut nukahtamaan hetkessä milloin ja missä tahansa aina kuin oli pienikin tilaisuus. Oletko sinä samanlainen varusmiespalveluksen suorittanut mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittaa väsymystä ja nukkunut 2h yöllä? Ei ihme että väsyttää. Pitäiškö opetella nukkumaan
Oletko ikinä koettanut nukkua kun juuri seisomaan oppinut lapsi ylpeänä taidostaan seisoo,hytkyy ja hihkuu pinnasängyssä kaikki yöt?
Ja tuo oli vain yksi esimerkki,miten lapset riistää viedä vanhemmilta sen vähäisenkin yöunen.
Unen riistäminen on yksi kidutuksen muoto ja pikkulapset ovat mestareita siinä.
Miksi luulet, että jokainen äiti ei tiedä tuota? Tuo vaihe ei kestä kauaa.
Ei mutta ajatteleppa että ensin sulla on vastasyntynyt jolla kipristää mahaa. Myös kadonneen tutin perään perään on kiva parkua,noiin kuusi kertaa yössä. Seuraavaksi tuleekin seisomaan oppimisen into,sitten puhkeavat hampaat . Siinä menee sellaiset 2 vuotta katkonaisilla yöunilla ja pahimmillaan kroppa menee sellaiseen hälytystilaan,ettei uni tule kun tietää että kohta kuuluu taas jotain ja pitää nousta.
Niin? Sellaista se vauvan ja pienten lasten kanssa on.
Sinun äitinä on opeteltava nukkumaan silloin kuin voi ja keksittävä ne keinot arkeen.
Lapsella kai on isäkin, joka hoitaa lasta oman osuutensa, jotta saat nukkua.
Nykypäin vanhemmilla näyttää olevan ihan terve maalaisjärki hukassa ja mielenterveys heikoilla. Jos on pieniä lapsia, niin sitten opetellaan nukkumaan, kun se lapsikin nukkuu. Samalla lailla armeijoissa opitaan nukkumaan, kun siihen on mahdollisuus, ei sen mukaan kuinka itse haluaisi. Jos perheessä on kaksi aikuista, se valvominen jaetaan. Ei kenenkään työ ole niin tärkeää, että kotona oleva ajetaan mielipuoleksi.
Ja siivotaan kun lapsi siivoaa? Tehdään ruokaa kun lapsi tekee ruokaa? Ymmärrä nyt että se hetki jonka lapsi nukkuu,on hetki jolloin äiti pääsee suihkuun tai laittamaan päivällistä!
Näin toimitaan silloin, kun lapsi on jo omilla jaloillaan liikkuva eikä nuku päiväunia. Siellä on nyt laittamassa teidän lapsillenne ruokaa se minun lapseni , joka ei nukkunut vaan laittoi ruokaa ja leipoi minun kanssani.
Huonoja kokemuksia täälläkin.
Röökinhajuinen akka kävi kaksi kertaa viikossa neuvomassa miten tehdä perunamuussia. Sanoin että olen kuule ruokaa tehnyt koko ikäni kun äiti nukkui krapulaansa pois mummon kanssa. Ongelma oli väsymys,ei se etten osasi pestä vessaa tai kuoria perunoita! En ymmärrä miksi tuollainen ihminen edes lähetettiin luokseni, jos ei voinut lapsia viedä puistoon tai jätskille tms.
(ja joku kun kuitenkin kysyy missä lasten isä oli,niin vankilassa. Joo en ole ylpeä miesmaustani)
On kyllä jäätävää tekstiä tässä ketjussa. Ja sit samaan aikaan murehditaan, kun syntyvyys laskee.
Mä olen hoitanut itse ja miehen kanssa lapseni, mutta oli se vauva- ja taaperoaika kyllä rankkaa, kun piti jatkuvasti olla tyydyttämässä muiden tarpeita (esim. esikoinen vaati useita kuukausia jatkuvaa seuranpitoa, kun oli hereillä, ja nukkui vain ihokontaktissa, pahimmilllaan vain sylissä). Kyllä mä perhekerhossa käydessä usein toivoin, että ne perhekerhoa vetäneet naiset olisi joskus sylitelleet munkin vauvaa tai pelanneet jotain peliä munkin taaperoiden kanssa, että olisin saanut hetken vaan olla aikuisten seurassa, mutta ehkä muut äidit tarvitsi sitä enemmän tai mun lapset ei olleet niin kivoja kuin muiden. Mutta itse hoidin. Siivousapua ostettiin, ja se oli kyllä luksusta vain järjestää tavarat paikoilleen ja lähteä ulos lasten kanssa, kun tuttu siivooja tuli imuroimaan ja pesemään kodin, väleissä riitti kevyt siistiminen.
Lasten saamisen jälkeen toki kävi ilmi, että olen laiska paskiainen, joka ei jaksa mitään, ja kävin vuosia psykoterapiassa harjoittelemassa laiskan paskuuteni kanssa pärjäämistä (vai olikohan se sittenkin vaativa persoonallisuus, mutta laiskalta paskiaisuudelta se tuntui). Mutta hoidin itse lapseni, niin olen palstan mielestä varmasti hyvä ihminen.
Silti olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että oikeasti lapsiperheille pitäisi niihin rankimpiin tilanteisiin olla tarjolla yhteiskunnan puolesta edullista tai ilmaista apua, esim. silloin, kun vauva ei nuku lähes ollenkaan. Se töissä käyvä vanhenpikaan ei saa kovin hyvää lepoa vauvan karjuessa kitapurje lepattaen, ja on aika rankkaa olla päivä töissä, ilta hoitaa lasta ja/tai tehdä kotitöitä ja sit taas yöllä yrittää nukkua. Vaikka sellaista se on, kun on vauva talossa, mutta jos oikeasti haluttaisiin ihmisten tekevän sitä uutta sukupolvea, niin en näe haittaa, mitä pienestä lisätuesta olisi, kun tuohon ei-niin-avuliaaseen tukeen on kuitenkin resursseja.
Ja mitä tulee siihen, että äitien pitää vaatia isiltä, niin en ymmärrä, miksi se on naisten tehtävä. Miksei esim. yhteiskunta vaadi miehiltä panosta lastenhoitoon? Ei äiditkään synny kaikkitietävinä äiteinä, ihan on opeteltava, mikä lasten kanssa toimii ja mikä ei, otettava selvää asioista jne. Miksi miehillä ei tunnu olevan vastaavaa velvollisuutta, miksi on naisten tehtävä opettaa ja vaatia siinä sivussa, kun jo muuttunut elämäntilanne ja lapsen tarpeista huolehtiminen kuormittaa?
Juuri silloin tilanne muuttui. Kuopukseni täytti juuri 30v enkä muistaakseni tarvinnut silloin kotiapua. Mies oli hoitovapaalla isompien lasten vuoksi ja siksi kotona. Aiemmin 90-luvulla syntyneitten lasten aikaan saimme kodinhoitajan muutamaksi päiväksi.