Lue keskustelun säännöt.
Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa
28.04.2026 |
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
Kommentit (372)
Puoliso vahtii lapsia ja sinä siivoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua olla ikävä, mutta luulen että se ajatus on juurikin aktivoida äitiä, ettei päivät kulu horroksessa ja päivärytmi sekoa jo omasta puolestakin eikä pelkästään sen vauvan rytmin sotkiessa.
Meillä oli koliikkinen vauva, tosin vain noin pari kk jossain parin kolmen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen vauva ei suostunut nukkumaan yksin, kävimme siis unikoulua. Tavalla ja toisella noin 8vuotiaaksi saakka kun yölliset kauhukohtaukset ja yökastelu loppuivat viimein kokonaan.
Mies teki matkatyötä jopa lähes 200 vrk vuodessa. Hoidin omakotitalon lumitöineen ja lämmityksineen ja koiran vauvan lisäksi. Mies tietysti viikonloppuisin antoi nukkua pidempään kun oli kotona. Palasin työhön kun vauva oli 11kk.
Nukkuminen oli sitä sun tätä, mutta kiinni elämänrievussa piti pakollinen ulkoilu kun puut oli pakko hakea, lumet luoda tai koira lenkittää. Vauvakin nukkui ulkona vähän pidempään, jolloin ehdin oikaista monesti ulkoilun päälle hetkeksi. Jos olisin jäänyt sohvalle horrostamaan, en tiedä miten olisin siitä ponnistanut ylös olemaan vauvan ja myöhemmin taaperon kaverina.
Itse en olisi ikinä suostunut tuollaiseen kuvioon, että toinen on lähes koko ajan pois kotoa. Hyi hitto!
Aijaa. Olisit jättänyt rakkaan puolison, jättänyt lapsen hankkimatta vai puoliso olisi heittänyt kaiken työn ja saavutukset mitä oli siihen saakka tehnyt menemään ja heittäytynyt työttömäksi?
On auttanut paljon elämässä kun on sisäinen vastuuntunto ja halu olla liikkeessä -en halua lepäillä sohvalla ja somettaa, en halua mitään joutavaa aikaa selata suoratoistopalvelua ja torkahdella sohvalla. En yhtään jaksa sellaista vötkyämistä, se jos mikä tekee väsyneeksi ja masentuneeksi.
Olisi todellakin jäänyt lapset hankkimatta. En niitä yksin tehnyt, joten en niitä yksin suostunut hoitamaankaan. Kotikin on yhteinen, joten sitäkään en yksin suostuisi hoitamaan.
Mies maksoi suurimman osan perheen ja kodin kuluista aina opiskeluvuosistani johonkin lapsen yläkouluun saakka, joten eiköhän hän osansa huolehtinut.
No, itselleni merkkaa kyllä enemmän ihan se fyysinen mukana olo. Molemmat myös ollaan ihan keskituloisia ja säästöjäkin oli, joten eipä tarvinnut juuri elättää ketään.
No hyvä teille. Minä olin ehitnyt olla alle 2 vuotta työelämässä ennen kuin jäin äitiysvapaalle, määräaikaisesta työstä. Miehellä oli hyvät tulot ja vaativa työ. Hän elätti minua käytännössä sen viisi-kuusi vuotta, joten kyllä hän oman osansa hoiti. Luuletko, että on tosi kevyttä pakata joka su ilta laukku ja istua lentokoneessa 20 tuntia vähintään viikon sisällä. sitten tulla kotiin muutamaksi päiväksi ja sinä aikana yrittää hoidella kaiken maailman remonttihommat ja viettää vielä läheisten kanssa aikaakin? Joskus olisi naistenkin hyvä nähdä vähän omaa napaa pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että voisin tarjota vapaaehtoisena tuollaista apua nyt kun lapsonen on jo pian aikuinen, jos laittaisi vaikka some-ryhmän pystyyn. Mutta.. pelkään ettei käy kuten aikoinaan kun miehen kanssa mietittiin tukiperhetoimintaa. Tutustuttiin perheeseen joka toimi sijaisperheenä lähinnä viikonloppuisin ja lomilla, oli joskus ollut kokoaikaisestikin sijaisvanhempina. Ja mitä he kertoivat näiden lasten vanhemmista.. emme yksinkertaisesti halunneet ottaa sitä riskiä omalle lapsellemme ja perheemme hyvinvoinnille. Kävisiköhän tuollaisessa kotiapuringissä samalla tavalla.
Mitä ne sitten vanhemmista kertoi? Meillä sijoitettiin lapsi lapsesta johtuvista syistä ja meidät oltiin kyllä ihan hyväksi vanhemmaksi ns. luokiteltu viranomaisten mukaan. Tosin kyseessä ei ollut huostaanotto vaan vapaaehtoinen sijoitus tukikeinona vanhemman väsymykseen. Se siis kertoo siitä, että ei ole väsyneille vanhemmille palvelua hyvää oikein olemassa kun jos lapsi on haastava/sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivous pitää ostaa yksityiseltä siivousyritykseltä. Ei eläkeläisilläkään mitään siivoojia käy ilmaiseksi.
Eläkeläiset on elämänsä eläneet eikä heillä pyöri siinä lapset enää.
Luuletko eläkkeelle päästessäsi olevasi loppuunkäsitellyt menneisyyden, päässeesi ns. rauhaan? Ainoa merkittävä työ tehdä enää kuolinsiivous? Siinä ne lapset lapsineen ja lastenlapset lapsineen ovat puolisoineen edelleen tärkeitä ja rakkaita ja huoli heistä ei lopu koskaan, ei myöskään tapahtumat mihin osallistut heidän kauttaan, käyvät kylässä, viettävät lomiaan luonasi, edelleen kuulut vahvasti heidän elämään ja haluat osallistua heidän elämään, myös taloudellisesti. Jos nyt jo olet poikki ja elämä väsyttävää kaaosta, niin mitä se on myöhemmin? Elät nyt niitä mukavia, onnellisia ja kasvatuksellisesti merkittäviä vuosia lastesi kanssa, helppoja kun heti satsaa kasvatukseen. Alku aina haastavaa, lopussa kiitos seisoo. Pienien lasten kanssa on vielä pienet huolet ja ympyrät, odotappa kun piirit laajenee ja ne laajenee samalla myös sinulla.
Mulla on teini ikäinen lapsi ja päiväkoti ikäinen, joten tiedän myös tämän teini helvetti iän ja sen tuomat jutut.
Otan osaa jos lapsesi on tuota teinihelvetti tyyppiä, jotain on välillänne vielä käsittelemätöntä katkeruutta. Suuri ikäero sisarukseen aiheuttaa tuollaista, hän on kuitenkin vielä se lapsi joka odottaa sinun antavan hänelle huomiota, kiitosta ja keskusteluja, hän haluaa olla sinulle se uniikki. Teinistäsi kasvaa ihana sinut huomioon ottava aikuinen kun hän saa sinulta samaa kohtelua.
Mistä sulle tuli tarve ryhtyä ohjeistamaan minua ja kuvitella että en jo tee noita asioita? Sanoinko että tarvin neuvoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu olisi aloittajan kaipaama palvelu, ei perhetyö. Olepas yhteydessä sosiaalipalveluihin uudelleen.
Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on tähän mennessä kerrottu, että ei sellaista enää ole?
Siitä on noin 30 vuotta, kun lapsiperheitten kotiapu loppui.
Millainen koulutus on nykyisillä perhetyöntekijöillä? AMK-sosionomi, jonka opinnot ovat pelkkää teoriaa? 1970-luvun lapsiperheen avuksi tuli kodinhoitaja, joka oli käynyt ensin vuoden emäntäkoulun tai jonkun muun talouskoulun, ja sen jälkeen vuoden kodinhoitajakoulun, johon sisältyi harjoittelua lapsiperheissä.
No kun se on väärä tieto! Kuinka monta kertaa se pitää sanoa, että lapsiperheiden kotipalvelu on edelleen olemassa?! Googleta jos et usko!
Eivät tule enää kotiin laittamaan ruokaa tai siivoamaan, mutta voivat olla kerran viikossa pari tuntia lapsen kanssa.
Onko? Miksi sitä ei sitten perheille tarjota?
Millainen koulutus on nykyisillä työntekijöillä, kun muinoin kodinhoitajiksi opiskelleet ovat eläkkeellä?
Kyllä sitä on mulle ainakin tarjottu kun neuvola teki lasun mun uupumuksen takia. Sain sitä.
Jos on väsynyt vanhempi niin kannattaa itse googlettaa vaikka että mistä apua väsyneelle äidille tms tai lapsiperheiden palvelut. Neuvolasta voi myös kysyä, mitä palveluita on.
En tiedä miksi kaikille sitä ei ole tarjottu enkä tiedä mikä heidän koulutuksensa on. Meillä kävi ainakin yksi aika nuori nainen ja sitten pari keski-ikäistä.
Voisin veikata että lastenhoitaja vois olla se koulutus, mutta en ole opo enkä sotealalla joten en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua olla ikävä, mutta luulen että se ajatus on juurikin aktivoida äitiä, ettei päivät kulu horroksessa ja päivärytmi sekoa jo omasta puolestakin eikä pelkästään sen vauvan rytmin sotkiessa.
Meillä oli koliikkinen vauva, tosin vain noin pari kk jossain parin kolmen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen vauva ei suostunut nukkumaan yksin, kävimme siis unikoulua. Tavalla ja toisella noin 8vuotiaaksi saakka kun yölliset kauhukohtaukset ja yökastelu loppuivat viimein kokonaan.
Mies teki matkatyötä jopa lähes 200 vrk vuodessa. Hoidin omakotitalon lumitöineen ja lämmityksineen ja koiran vauvan lisäksi. Mies tietysti viikonloppuisin antoi nukkua pidempään kun oli kotona. Palasin työhön kun vauva oli 11kk.
Nukkuminen oli sitä sun tätä, mutta kiinni elämänrievussa piti pakollinen ulkoilu kun puut oli pakko hakea, lumet luoda tai koira lenkittää. Vauvakin nukkui ulkona vähän pidempään, jolloin ehdin oikaista monesti ulkoilun päälle hetkeksi. Jos olisin jäänyt sohvalle horrostamaan, en tiedä miten olisin siitä ponnistanut ylös olemaan vauvan ja myöhemmin taaperon kaverina.
Itse en olisi ikinä suostunut tuollaiseen kuvioon, että toinen on lähes koko ajan pois kotoa. Hyi hitto!
Aijaa. Olisit jättänyt rakkaan puolison, jättänyt lapsen hankkimatta vai puoliso olisi heittänyt kaiken työn ja saavutukset mitä oli siihen saakka tehnyt menemään ja heittäytynyt työttömäksi?
On auttanut paljon elämässä kun on sisäinen vastuuntunto ja halu olla liikkeessä -en halua lepäillä sohvalla ja somettaa, en halua mitään joutavaa aikaa selata suoratoistopalvelua ja torkahdella sohvalla. En yhtään jaksa sellaista vötkyämistä, se jos mikä tekee väsyneeksi ja masentuneeksi.
Olisi todellakin jäänyt lapset hankkimatta. En niitä yksin tehnyt, joten en niitä yksin suostunut hoitamaankaan. Kotikin on yhteinen, joten sitäkään en yksin suostuisi hoitamaan.
Mies maksoi suurimman osan perheen ja kodin kuluista aina opiskeluvuosistani johonkin lapsen yläkouluun saakka, joten eiköhän hän osansa huolehtinut.
No, itselleni merkkaa kyllä enemmän ihan se fyysinen mukana olo. Molemmat myös ollaan ihan keskituloisia ja säästöjäkin oli, joten eipä tarvinnut juuri elättää ketään.
No hyvä teille. Minä olin ehitnyt olla alle 2 vuotta työelämässä ennen kuin jäin äitiysvapaalle, määräaikaisesta työstä. Miehellä oli hyvät tulot ja vaativa työ. Hän elätti minua käytännössä sen viisi-kuusi vuotta, joten kyllä hän oman osansa hoiti. Luuletko, että on tosi kevyttä pakata joka su ilta laukku ja istua lentokoneessa 20 tuntia vähintään viikon sisällä. sitten tulla kotiin muutamaksi päiväksi ja sinä aikana yrittää hoidella kaiken maailman remonttihommat ja viettää vielä läheisten kanssa aikaakin? Joskus olisi naistenkin hyvä nähdä vähän omaa napaa pidemmälle.
Hahhah! Taidat olla mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivous pitää ostaa yksityiseltä siivousyritykseltä. Ei eläkeläisilläkään mitään siivoojia käy ilmaiseksi.
Eläkeläiset on elämänsä eläneet eikä heillä pyöri siinä lapset enää.
Luuletko eläkkeelle päästessäsi olevasi loppuunkäsitellyt menneisyyden, päässeesi ns. rauhaan? Ainoa merkittävä työ tehdä enää kuolinsiivous? Siinä ne lapset lapsineen ja lastenlapset lapsineen ovat puolisoineen edelleen tärkeitä ja rakkaita ja huoli heistä ei lopu koskaan, ei myöskään tapahtumat mihin osallistut heidän kauttaan, käyvät kylässä, viettävät lomiaan luonasi, edelleen kuulut vahvasti heidän elämään ja haluat osallistua heidän elämään, myös taloudellisesti. Jos nyt jo olet poikki ja elämä väsyttävää kaaosta, niin mitä se on myöhemmin? Elät nyt niitä mukavia, onnellisia ja kasvatuksellisesti merkittäviä vuosia lastesi kanssa, helppoja kun heti satsaa kasvatukseen. Alku aina haastavaa, lopussa kiitos seisoo. Pienien lasten kanssa on vielä pienet huolet ja ympyrät, odotappa kun piirit laajenee ja ne laajenee samalla myös sinulla.
Mulla on teini ikäinen lapsi ja päiväkoti ikäinen, joten tiedän myös tämän teini helvetti iän ja sen tuomat jutut.
Otan osaa jos lapsesi on tuota teinihelvetti tyyppiä, jotain on välillänne vielä käsittelemätöntä katkeruutta. Suuri ikäero sisarukseen aiheuttaa tuollaista, hän on kuitenkin vielä se lapsi joka odottaa sinun antavan hänelle huomiota, kiitosta ja keskusteluja, hän haluaa olla sinulle se uniikki. Teinistäsi kasvaa ihana sinut huomioon ottava aikuinen kun hän saa sinulta samaa kohtelua.
teini'helvetti' osaa olla jotain muutakin kuin vanhemman ja lapsen välisten suhteiden vaikeuksia. Fyi.
Itsellä suht säyseä poika, joka on pysynyt tytöistä enimmäkseen erossa, mutta monilla ystävillä on teinilasten elämä toistuvaa draamaa nimenomaan muissa ihmissuhteissa ja esim koulussa. Kas kun ne hormonit, ne hormonit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikoin äiti myytin käytin sanaa "teinihelvetti" koska mitkään negatiiviset tunteethan eivät ole äideille sallittuja, silloinhan hän ei mitään osaa tietenkään (sarkasmia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tämän perhetyö ideologian ja palvelun on keksinyt? Eihän tuosta ole mitään apua väsymykseen, että joku vain tulee käskyttämään kotiin. Tästä on kyllä ollut puhetta mutta sosiaalipalveissa ei oteta kuuleviin korviin vaan jatketaan vaan samalla tavalla. Ihmettelen. Ihmiset ovat kyllä hyvästä syystä menettäneet luottamuksensa palveluihin kun taso on noin surkea.
Menee vähän ohi mutta yhdessä jutussa nuori mies kertoi että silloin kun on väsynyt (hänellä oli muitakin haasteita) niin parhaiten auttaa kun joku tekee tai auttaa jossain melko pienessä tai konkreettisessa jutussa. Esimerkiksi käydäänkö yhdessä kaupassa tai pestäänkö sun pyykit? Ja siis pointti on se että ei väsynyt ihminen jaksa tehdä pitkäjänteistä suunnitelmaa arjen parantamiseksi vaan täytyy tehdä jotain pientä minkä jaksaa. Koska sen kurjuuden vatvominen vie vain syvemmälle suohon.
Joo siis tuo on ymmärrettävää, mutta entä sitten kun perheen äiti tarvii konkreettista apua?
Niin, ja aikuinen ihminen kai itse tietää millaista apua milloinkin tarvitsee?
Jos tietää että oma tarve on saada nukkua eikä jotkut kasvatusneuvot, niin sitä pitäisi kuunnella.
AP:lla niin pienet lapsetkin, että heitä ei oikein voi vielä ees kasvattaa sen kummemmin vaan kyse on hoivaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu olisi aloittajan kaipaama palvelu, ei perhetyö. Olepas yhteydessä sosiaalipalveluihin uudelleen.
Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on tähän mennessä kerrottu, että ei sellaista enää ole?
Siitä on noin 30 vuotta, kun lapsiperheitten kotiapu loppui.
Millainen koulutus on nykyisillä perhetyöntekijöillä? AMK-sosionomi, jonka opinnot ovat pelkkää teoriaa? 1970-luvun lapsiperheen avuksi tuli kodinhoitaja, joka oli käynyt ensin vuoden emäntäkoulun tai jonkun muun talouskoulun, ja sen jälkeen vuoden kodinhoitajakoulun, johon sisältyi harjoittelua lapsiperheissä.
Kuulostaa todella hyvältä palvelulta ja sen tyyppiseltä jota oma isoäitini aikoinaan sai jossain vaiheessa väliaikaisesti. Oli paljon lapsia ja jossain vaiheessa oli käynyt porukka naisia auttamassa juurikin konkreettisesti kotitöissä, siivonnut, tehnyt ruokaa hänelle ym. kun hällä pieni vauva.
Tuota apua voi läheiset antaa ihan vapaaehtoisesti, väsyneen äidin täytyy antaa välillä hengähtääkin ja keskittyä vain vauvaan ja huolenpitoon, tai nukkua virkistävät unet niin taas jaksaa, sillä välin muut läheiset hoitavat vauvaa, mutta kyllä se rytmi kannattaa kehittää myös arjen töistä selviytymiseen, kuka se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse. Vaikeistakin ajoista mennään läpi, pilven takana on aina aurinko vaikkei näkyisi ja se tulee aina lopulta esiin. Jos puolisosi hankkii leivän pöytään niin miksi häneltä vaaditaan vielä niitä kotona olevan töitäkin, viisas puoliso/kumppani toki tajuaa auttaa tarvittaessa ja pyytämättäkin mutta vastuu on sillä joka on kokoaikaisesti vauvan kanssa kotona. Itsekkyys pois ja lasten etu edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua olla ikävä, mutta luulen että se ajatus on juurikin aktivoida äitiä, ettei päivät kulu horroksessa ja päivärytmi sekoa jo omasta puolestakin eikä pelkästään sen vauvan rytmin sotkiessa.
Meillä oli koliikkinen vauva, tosin vain noin pari kk jossain parin kolmen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen vauva ei suostunut nukkumaan yksin, kävimme siis unikoulua. Tavalla ja toisella noin 8vuotiaaksi saakka kun yölliset kauhukohtaukset ja yökastelu loppuivat viimein kokonaan.
Mies teki matkatyötä jopa lähes 200 vrk vuodessa. Hoidin omakotitalon lumitöineen ja lämmityksineen ja koiran vauvan lisäksi. Mies tietysti viikonloppuisin antoi nukkua pidempään kun oli kotona. Palasin työhön kun vauva oli 11kk.
Nukkuminen oli sitä sun tätä, mutta kiinni elämänrievussa piti pakollinen ulkoilu kun puut oli pakko hakea, lumet luoda tai koira lenkittää. Vauvakin nukkui ulkona vähän pidempään, jolloin ehdin oikaista monesti ulkoilun päälle hetkeksi. Jos olisin jäänyt sohvalle horrostamaan, en tiedä miten olisin siitä ponnistanut ylös olemaan vauvan ja myöhemmin taaperon kaverina.
Itse en olisi ikinä suostunut tuollaiseen kuvioon, että toinen on lähes koko ajan pois kotoa. Hyi hitto!
Aijaa. Olisit jättänyt rakkaan puolison, jättänyt lapsen hankkimatta vai puoliso olisi heittänyt kaiken työn ja saavutukset mitä oli siihen saakka tehnyt menemään ja heittäytynyt työttömäksi?
On auttanut paljon elämässä kun on sisäinen vastuuntunto ja halu olla liikkeessä -en halua lepäillä sohvalla ja somettaa, en halua mitään joutavaa aikaa selata suoratoistopalvelua ja torkahdella sohvalla. En yhtään jaksa sellaista vötkyämistä, se jos mikä tekee väsyneeksi ja masentuneeksi.
Olisi todellakin jäänyt lapset hankkimatta. En niitä yksin tehnyt, joten en niitä yksin suostunut hoitamaankaan. Kotikin on yhteinen, joten sitäkään en yksin suostuisi hoitamaan.
Mies maksoi suurimman osan perheen ja kodin kuluista aina opiskeluvuosistani johonkin lapsen yläkouluun saakka, joten eiköhän hän osansa huolehtinut.
No, itselleni merkkaa kyllä enemmän ihan se fyysinen mukana olo. Molemmat myös ollaan ihan keskituloisia ja säästöjäkin oli, joten eipä tarvinnut juuri elättää ketään.
No hyvä teille. Minä olin ehitnyt olla alle 2 vuotta työelämässä ennen kuin jäin äitiysvapaalle, määräaikaisesta työstä. Miehellä oli hyvät tulot ja vaativa työ. Hän elätti minua käytännössä sen viisi-kuusi vuotta, joten kyllä hän oman osansa hoiti. Luuletko, että on tosi kevyttä pakata joka su ilta laukku ja istua lentokoneessa 20 tuntia vähintään viikon sisällä. sitten tulla kotiin muutamaksi päiväksi ja sinä aikana yrittää hoidella kaiken maailman remonttihommat ja viettää vielä läheisten kanssa aikaakin? Joskus olisi naistenkin hyvä nähdä vähän omaa napaa pidemmälle.
Vai omaa napaa pidemmälle? Missä asiassa? Jos nainen on sitä mieltä, että haluaa lapsia sellaisen miehen kanssa, joka on arjessa läsnä eikä ole vaan mikään etäinen elättäjä, niin mitä itsekästä tässä on? Lapsetkin tykkäävät enemmän isästä, joka on lähellä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivous pitää ostaa yksityiseltä siivousyritykseltä. Ei eläkeläisilläkään mitään siivoojia käy ilmaiseksi.
Eläkeläiset on elämänsä eläneet eikä heillä pyöri siinä lapset enää.
Luuletko eläkkeelle päästessäsi olevasi loppuunkäsitellyt menneisyyden, päässeesi ns. rauhaan? Ainoa merkittävä työ tehdä enää kuolinsiivous? Siinä ne lapset lapsineen ja lastenlapset lapsineen ovat puolisoineen edelleen tärkeitä ja rakkaita ja huoli heistä ei lopu koskaan, ei myöskään tapahtumat mihin osallistut heidän kauttaan, käyvät kylässä, viettävät lomiaan luonasi, edelleen kuulut vahvasti heidän elämään ja haluat osallistua heidän elämään, myös taloudellisesti. Jos nyt jo olet poikki ja elämä väsyttävää kaaosta, niin mitä se on myöhemmin? Elät nyt niitä mukavia, onnellisia ja kasvatuksellisesti merkittäviä vuosia lastesi kanssa, helppoja kun heti satsaa kasvatukseen. Alku aina haastavaa, lopussa kiitos seisoo. Pienien lasten kanssa on vielä pienet huolet ja ympyrät, odotappa kun piirit laajenee ja ne laajenee samalla myös sinulla.
Mulla on teini ikäinen lapsi ja päiväkoti ikäinen, joten tiedän myös tämän teini helvetti iän ja sen tuomat jutut.
Otan osaa jos lapsesi on tuota teinihelvetti tyyppiä, jotain on välillänne vielä käsittelemätöntä katkeruutta. Suuri ikäero sisarukseen aiheuttaa tuollaista, hän on kuitenkin vielä se lapsi joka odottaa sinun antavan hänelle huomiota, kiitosta ja keskusteluja, hän haluaa olla sinulle se uniikki. Teinistäsi kasvaa ihana sinut huomioon ottava aikuinen kun hän saa sinulta samaa kohtelua.
teini'helvetti' osaa olla jotain muutakin kuin vanhemman ja lapsen välisten suhteiden vaikeuksia. Fyi.
Itsellä suht säyseä poika, joka on pysynyt tytöistä enimmäkseen erossa, mutta monilla ystävillä on teinilasten elämä toistuvaa draamaa nimenomaan muissa ihmissuhteissa ja esim koulussa. Kas kun ne hormonit, ne hormonit.
Minun macho teini poika ei ole pysynyt tytöistä erossa oli jo päiväkodissa tyttöjen suosiossa. Päiväkodin tätiä nauratti kun kaksi tyttöä olivat mm. kilpailleet mustasukkaisena että kumpi häntä saa käydä silittämässä päiväuni ajan alettua ja auttamassa peittelemään tms. Edelleenkin hänellä puhelin laulaa kun tytöt lähettelee viestejä hänelle. En sitten teidä mikä on tyttöjen vanhempien vastuulla? Omaani olen kyllä kasvattanut ja mm. opettanut kehorauhaa ja kaikkea naisten kunnioittamista en sitten tiedä meneekö mikään perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän se nykyään on.
"Apu" umpiväsyneelle äidille että joku patistaa sinut keittämään lohikeittoa ja leipomaan kinkkupiirakkaa vaikka lapset pärjäisi hyvin nakeilla ja lihiksillä. Sekä askartelemaan koko perheen yhteistä sääntötaulua ja piirtämään lasten kanssa tunnepuita.
Mä sanoin suoraan etteu meille tarvitse enää tulla. Etten saa mitään apua vaan lisästressiä.
Oletettavasti kaikki kyseiset ihmiset on naisia niin ihmettelen kuka on keksinyt että pelkällä juttelulla ja kyttäämisellä (painostuksesta siis) tuore äiti jaksaa jatkaa yksin? Onko he kaikki lapsettomia naisia? Kenen vatipään idea on ollut tällainen "palvelu" edes kehittää? Eihän tuolla ole avun kanssa mitään tekemistä. Onko tarkoitus vain saada lisää "tuottavia lapsia" huostaanottoon?
Asia on just noin. Alkaa tulla valoon tämän agenda tässä. Kyllä ottaa päähän, että ole joutunut itse tekemään ihan oikeita töitä paljon pienemmällä palkalla ja sitten jotkut saa vain istua jonkun sohvalle.
Sosiaalityöntekijänä vastaan näiden perhetyöntekijöiden lähettämisestä sinne koteihin. En minä heitä kadehdi yhtään. Se on kovaa työtä yrittää opettaa vaikka väkivaltaiselle isälle, että on muitakin keinoja käytettävissä kuin lyödä lasta tai yrittää selvittää mitä siellä kotona ihan oikeasti tapahtuu. Useinhan se selvittelytyö on perhetyön tehtävä myös, koska ihmiset eivät kerro kaikkea. Hyvä perhetyö selvittää myös perheen muita tarpeita. Ohjaa hakemaan puuttuvia etuuksia tai selvittää löytyisikö vaikka kolmannelta sektorilta palvelua, joka puuttuu kunnalta.
Nuo on kurjia tilanteita, mutta entä ne tilanteet jossa perheessä ei ole väkivaltaa vaan on esim. jokin sairaus? Ja se perhetyöntekijä siellä vaan istuu sohvalla.
Mikä sairaus vaatisi perhetyötä?
Esim. nepsyys on ns. sairaus/häiriö tila johon sitä perhetyötä tarjotaan. Ei sitä perhetyötä tarjota ainoastaan väkivalta perheisiin. Meillä esim. lapsen isä ei ollut väkivaltainen vaan lapsi oli haastava itse sairautensa vuoksi. Koulu ei oikein sujunut ym. Jäi kaveriporukoista ulkopuolelle ja häntä kiusattiin, alkoi riehua ym.
Millä tavalla ajattelet, että siivoaminen auttaisi nepsylapsen vanhempia erityisesti. Meillä on perheneuvoloissa Ihmeelliset vuodet -koulutusta nepsylasten vanhemmille. Siellä koetetaan antaa tietoa ja hyviksi opittuja keinoja käsitellä sitä omaa nepsylasta. Tätä samaa voidaan tuoda kotiin perhetyön kautta, jos perheneuvolan aikataulut eivät perheelle sovi. Kun puhutaan ensi sijassa kouluttamisesta ja hyväksi nähtyjen tapojen välittämisestä, niin miten muuten se tapahtuisi kuin juttelemalla ja kuuntelemalla, vaikka sitten sohvalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivous pitää ostaa yksityiseltä siivousyritykseltä. Ei eläkeläisilläkään mitään siivoojia käy ilmaiseksi.
Eläkeläiset on elämänsä eläneet eikä heillä pyöri siinä lapset enää.
Luuletko eläkkeelle päästessäsi olevasi loppuunkäsitellyt menneisyyden, päässeesi ns. rauhaan? Ainoa merkittävä työ tehdä enää kuolinsiivous? Siinä ne lapset lapsineen ja lastenlapset lapsineen ovat puolisoineen edelleen tärkeitä ja rakkaita ja huoli heistä ei lopu koskaan, ei myöskään tapahtumat mihin osallistut heidän kauttaan, käyvät kylässä, viettävät lomiaan luonasi, edelleen kuulut vahvasti heidän elämään ja haluat osallistua heidän elämään, myös taloudellisesti. Jos nyt jo olet poikki ja elämä väsyttävää kaaosta, niin mitä se on myöhemmin? Elät nyt niitä mukavia, onnellisia ja kasvatuksellisesti merkittäviä vuosia lastesi kanssa, helppoja kun heti satsaa kasvatukseen. Alku aina haastavaa, lopussa kiitos seisoo. Pienien lasten kanssa on vielä pienet huolet ja ympyrät, odotappa kun piirit laajenee ja ne laajenee samalla myös sinulla.
Mulla on teini ikäinen lapsi ja päiväkoti ikäinen, joten tiedän myös tämän teini helvetti iän ja sen tuomat jutut.
Otan osaa jos lapsesi on tuota teinihelvetti tyyppiä, jotain on välillänne vielä käsittelemätöntä katkeruutta. Suuri ikäero sisarukseen aiheuttaa tuollaista, hän on kuitenkin vielä se lapsi joka odottaa sinun antavan hänelle huomiota, kiitosta ja keskusteluja, hän haluaa olla sinulle se uniikki. Teinistäsi kasvaa ihana sinut huomioon ottava aikuinen kun hän saa sinulta samaa kohtelua.
Mistä sulle tuli tarve ryhtyä ohjeistamaan minua ja kuvitella että en jo tee noita asioita? Sanoinko että tarvin neuvoja?
Just tuo asenne on väärä, et muka tarvitse neuvoja, minäkin sain neuvoja, osan painoin jonnekkin mieleen ja loput tein oman intuition mukaan. Ei tarvitse kaikesta vetää hernettä nenään, ei edes ole mitään henkilökohtaista tämä sua kohtaan vaan noin yleisiä neuvoja mitä nyt annetaan, ero on vaan siinä että jos jossain on järkeä niin otan käyttöön ja hyödynnän, itselle ja lapsilleni sopimattomat jätän pois, tiesin mikä sopii meille, hyvin on mennyt kaikki elämässä vaikeidenkin vaiheiden läpi. Toiset ihmiset on olleet niitä enkeleitä, toiset olen jättänyt omaan arvoonsa mutta tullaan toimeen ja välit on kaikin puolin ok. Missään nimessä en ole poistanut ihmisiä elämästä jotka pyrkivät neuvomaan, he kuitenkin ovat lapsille ihmisiä joilla on side keskenään välillään, en väkivaltaisesti ja äkkipikaisesti katkaise välejä jos en ole samaa mieltä heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
No täytyyhän sinun joka tapauksessa siivota ja tehdä ruokaa, ei se mikään 'ilmainen' kodinhoitaja ole.
Saisi olla, jos toinen on noin umpiväsynyt. Vielä 80-luvulla perhe sai kodinhoitajan kotiin tarvittaessa ja tämä kodinhoitaja teki ihan oikeita kotitöitä niin, että sairas tai väsynyt perheenäiti sai levätä. En ymmärrä tätä nykyistä pelleilyä, mitään oikeaa apua ei anneta vaan pidetään tuollaista pelleilyä.
Olen varma, että huostaanotot vähenisivät ja vaikeassa tilanteessa olevat perheet voisivat paremmin, jos vanha kodinhoitajajärjestelmä palautettaisiin
Tällä tavalla pelastettiin monta perhettä, niin myös minun lapsuudenperheeni, kun äiti sairasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täytyyhän sinun joka tapauksessa siivota ja tehdä ruokaa, ei se mikään 'ilmainen' kodinhoitaja ole.
Saisi olla, jos toinen on noin umpiväsynyt. Vielä 80-luvulla perhe sai kodinhoitajan kotiin tarvittaessa ja tämä kodinhoitaja teki ihan oikeita kotitöitä niin, että sairas tai väsynyt perheenäiti sai levätä. En ymmärrä tätä nykyistä pelleilyä, mitään oikeaa apua ei anneta vaan pidetään tuollaista pelleilyä.
Olen varma, että huostaanotot vähenisivät ja vaikeassa tilanteessa olevat perheet voisivat paremmin, jos vanha kodinhoitajajärjestelmä palautettaisiin
Tällä tavalla pelastettiin monta perhettä, niin myös minun lapsuudenperheeni, kun äiti sairasti.
Minä olin onnettomuudessa lapsen ollessa pieni. Meille tuli mummo hoitamaan päivisin, kun en pystynyt kävelemään. Hoiti minut ja lapsen. Mies hoiti vapaalla ollessaan ja viikonloput. Serkkutyttökin riensi apuun ja ulkoilutti lasta. Missä teidän läheisverkostonne ovat? Miksi ette pidä välejä yllä perheisiinne?
Itsekkyyttäsi hankit lapsia, ja nyt kun he ovat täällä, eivätkä voi asiaan vaikuttaa, sinä vingut olevasi väsynyt??
Nyt vaan niskasta kiinni ja isontytön housut jalkaan. Kun kerran osasit ne riisuakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän se nykyään on.
"Apu" umpiväsyneelle äidille että joku patistaa sinut keittämään lohikeittoa ja leipomaan kinkkupiirakkaa vaikka lapset pärjäisi hyvin nakeilla ja lihiksillä. Sekä askartelemaan koko perheen yhteistä sääntötaulua ja piirtämään lasten kanssa tunnepuita.
Mä sanoin suoraan etteu meille tarvitse enää tulla. Etten saa mitään apua vaan lisästressiä.
Oletettavasti kaikki kyseiset ihmiset on naisia niin ihmettelen kuka on keksinyt että pelkällä juttelulla ja kyttäämisellä (painostuksesta siis) tuore äiti jaksaa jatkaa yksin? Onko he kaikki lapsettomia naisia? Kenen vatipään idea on ollut tällainen "palvelu" edes kehittää? Eihän tuolla ole avun kanssa mitään tekemistä. Onko tarkoitus vain saada lisää "tuottavia lapsia" huostaanottoon?
Asia on just noin. Alkaa tulla valoon tämän agenda tässä. Kyllä ottaa päähän, että ole joutunut itse tekemään ihan oikeita töitä paljon pienemmällä palkalla ja sitten jotkut saa vain istua jonkun sohvalle.
Sosiaalityöntekijänä vastaan näiden perhetyöntekijöiden lähettämisestä sinne koteihin. En minä heitä kadehdi yhtään. Se on kovaa työtä yrittää opettaa vaikka väkivaltaiselle isälle, että on muitakin keinoja käytettävissä kuin lyödä lasta tai yrittää selvittää mitä siellä kotona ihan oikeasti tapahtuu. Useinhan se selvittelytyö on perhetyön tehtävä myös, koska ihmiset eivät kerro kaikkea. Hyvä perhetyö selvittää myös perheen muita tarpeita. Ohjaa hakemaan puuttuvia etuuksia tai selvittää löytyisikö vaikka kolmannelta sektorilta palvelua, joka puuttuu kunnalta.
Nuo on kurjia tilanteita, mutta entä ne tilanteet jossa perheessä ei ole väkivaltaa vaan on esim. jokin sairaus? Ja se perhetyöntekijä siellä vaan istuu sohvalla.
Mikä sairaus vaatisi perhetyötä?
Esim. nepsyys on ns. sairaus/häiriö tila johon sitä perhetyötä tarjotaan. Ei sitä perhetyötä tarjota ainoastaan väkivalta perheisiin. Meillä esim. lapsen isä ei ollut väkivaltainen vaan lapsi oli haastava itse sairautensa vuoksi. Koulu ei oikein sujunut ym. Jäi kaveriporukoista ulkopuolelle ja häntä kiusattiin, alkoi riehua ym.
Millä tavalla ajattelet, että siivoaminen auttaisi nepsylapsen vanhempia erityisesti. Meillä on perheneuvoloissa Ihmeelliset vuodet -koulutusta nepsylasten vanhemmille. Siellä koetetaan antaa tietoa ja hyviksi opittuja keinoja käsitellä sitä omaa nepsylasta. Tätä samaa voidaan tuoda kotiin perhetyön kautta, jos perheneuvolan aikataulut eivät perheelle sovi. Kun puhutaan ensi sijassa kouluttamisesta ja hyväksi nähtyjen tapojen välittämisestä, niin miten muuten se tapahtuisi kuin juttelemalla ja kuuntelemalla, vaikka sitten sohvalla?
Siivoaminen auttaa nepsylapsen perheessä aivan samalla tavalla kuin missä tahansa perheessä, jossa suurin ongelma on unen puute.
Käsite "väsynyt" pitäisi osata ilmaista oikealla tavalla, jotta saa oikeaa apua. Pitäisi kertoa, että ei saa nukutuksi, siksi alkaa olla aivot sumussa ja siksi ei jaksa. Jos ilmaisee olevansa vain uupunut eikä jaksa siksi, kun ei osaa, viitsi eikä edes välitä tavallisista arkiaskareista, voi virkahenkilö päätellä, että neuvonnasta ja opastuksesta on enemmän hyötyä kuin konkreettisesta tekemisestä.
Hyviä tapoja voi välittää ja varsinkin opettaa tekemällä yhdessä. Mutta miten opetat vaikkapa siivousta ja kaappien järjestämistä, jos äitisi on järjestänyt sinun kaappisi samalla, kun on siivonnut huoneesi/asuntosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täytyyhän sinun joka tapauksessa siivota ja tehdä ruokaa, ei se mikään 'ilmainen' kodinhoitaja ole.
Saisi olla, jos toinen on noin umpiväsynyt. Vielä 80-luvulla perhe sai kodinhoitajan kotiin tarvittaessa ja tämä kodinhoitaja teki ihan oikeita kotitöitä niin, että sairas tai väsynyt perheenäiti sai levätä. En ymmärrä tätä nykyistä pelleilyä, mitään oikeaa apua ei anneta vaan pidetään tuollaista pelleilyä.
Olen varma, että huostaanotot vähenisivät ja vaikeassa tilanteessa olevat perheet voisivat paremmin, jos vanha kodinhoitajajärjestelmä palautettaisiin
Tällä tavalla pelastettiin monta perhettä, niin myös minun lapsuudenperheeni, kun äiti sairasti.
Minä olin onnettomuudessa lapsen ollessa pieni. Meille tuli mummo hoitamaan päivisin, kun en pystynyt kävelemään. Hoiti minut ja lapsen. Mies hoiti vapaalla ollessaan ja viikonloput. Serkkutyttökin riensi apuun ja ulkoilutti lasta. Missä teidän läheisverkostonne ovat? Miksi ette pidä välejä yllä perheisiinne?
Serkkutyttöjä on nykyään yhä vähemmän. Minun lapsillani ei äidin puolelta ole ensimmäistäkään serkkutyttöä, mutta sisareni pojilla sentään pari. Muilla läheisillä voi yllättäen ollakin oma elämä, oma perhe, työ tai opinnot.
Otan osaa jos lapsesi on tuota teinihelvetti tyyppiä, jotain on välillänne vielä käsittelemätöntä katkeruutta. Suuri ikäero sisarukseen aiheuttaa tuollaista, hän on kuitenkin vielä se lapsi joka odottaa sinun antavan hänelle huomiota, kiitosta ja keskusteluja, hän haluaa olla sinulle se uniikki. Teinistäsi kasvaa ihana sinut huomioon ottava aikuinen kun hän saa sinulta samaa kohtelua.