Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (1905)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Mutta kun ei ole, jos olet VL!
Jotenkin en jaksaisi aina tätä samaa inttämistä. Minä OLEN vl ja tasan tarkkaan on minun päätökseni ehkäisenkö vai en. Kukaan ei tarkkaile, kysele eikä pakota kumpaankaan suuntaan.
Mutta: minun ihan ikioma omatuntoni sanoo, että luota vain Luojaan. ”Niin kuin on päiväs, niin on voimas”. Ja siksi en ehkäise. Se on minun vapaa päätökseni. Ja se asia ei kuulu kellekään muulle.
Ja tiedättekö, mulle on ihan sama uskotteko te minua vai ette. Tiedän joka tapauksessa itse puhuvani totta.
Onko ehkäisykin siis nykyään tällainen tapakulttuuriin kuuluva asia, kuten meikkaus, alkoholi, tanssi, televisio ja maallinen musiikki josta saa itse päättää? Itsellä menisi kyllä viimeinenkin usko jos kaikki mikä oli ennen ehdottoman kiellettyä, selitellään nykyään jonain itse päätettävänä asiana. Jumalan sana on siis tuulella käyvää että emme halua puuttua jumalan luomistyöhön mutta jos väsyttää niin sitten saa puuttua. Kuten näkyy ei tuossa ole logiikan hiventäkään
Ei, kun minähän juuri kirjoitin että minusta ehkäisy EI OLE mielestäni ehdonvallan asia.
-vl
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Se ei ole väärin mutta on väärin pakottaa kaikki samaan kun kaikista ei selvästi ole siihen, ei terveyden eikä jaksamisen suhteen.
Ja siihenhän ei kukaan pakota, kuten edellä todettiin. Jokaisen omantunnon asia ja oma valinta.
"Uskovainen haluaa ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Jumala suo." Eli yhteisö määrittelee, mitä kuuluu haluta, jotta on yhteisön näkökulmasta oikealla tavalla uskomassa. Jos haluaa eri tavalla kuin yhteisö toivoo, katsotaan, että uskossa on jotain vikaa.
Tämä! En ymmärrä, miksi tämän merkitys halutaan kieltää. Hävettääkö se?
Sitähän se juuri on. Jos tajuaa että joku periaate mitä on noudattanut koko elämänsä onkin aika kummallinen niin eihän sitä voi ulkopuolisille tunnustaa. Sitten pitää kiillottaa julkisivua vastaamaan paremmin sitä, mitä jotkut saa tehdä vapaasta tahdostaan eli päättää omasta kehostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Mutta kun ei ole, jos olet VL!
Jotenkin en jaksaisi aina tätä samaa inttämistä. Minä OLEN vl ja tasan tarkkaan on minun päätökseni ehkäisenkö vai en. Kukaan ei tarkkaile, kysele eikä pakota kumpaankaan suuntaan.
Mutta: minun ihan ikioma omatuntoni sanoo, että luota vain Luojaan. ”Niin kuin on päiväs, niin on voimas”. Ja siksi en ehkäise. Se on minun vapaa päätökseni. Ja se asia ei kuulu kellekään muulle.
Ja tiedättekö, mulle on ihan sama uskotteko te minua vai ette. Tiedän joka tapauksessa itse puhuvani totta.
Ymmärrät varmasti, ettei kaikilla naisilla ole rohkeutta kuunnella omaa jaksamistaan silloin kun pitäisi, koska yhteisön "aivopesu" on jättänyt niin isot jäljet. Siksi yhteisön vastuu on tässä massiivinen. Ei auta, että osa naisista on rohkeita ja itsenäisiä päätöksen tekijöitä.
Niin, en tietenkään tiedä sinun tuttavapiiriäsi, mutta minun tuntemani vl-äidit kyllä ajattelevat samalla tavalla kuin minäkin.
-vl
Kokemuksesta voin kertoa, että jos joku tuttavapiirisi äideistä alkaisi ajattelemaan eri tavalla kuin te muut, ihan mistä tahansa "uskomisen asiaksi" määritellystä arkipäivän asiasta, hänet aletaan pikkuhiljaa, vaivihkaisesti jättämään "tuttavapiirin" ulkopuolelle.
Ja meillä käy jopa naistenilloissa henkilöitä, jotka eivät ole enää vl. Niin sitä voi olla erilainen kokemus ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Mutta kun ei ole, jos olet VL!
Jotenkin en jaksaisi aina tätä samaa inttämistä. Minä OLEN vl ja tasan tarkkaan on minun päätökseni ehkäisenkö vai en. Kukaan ei tarkkaile, kysele eikä pakota kumpaankaan suuntaan.
Mutta: minun ihan ikioma omatuntoni sanoo, että luota vain Luojaan. ”Niin kuin on päiväs, niin on voimas”. Ja siksi en ehkäise. Se on minun vapaa päätökseni. Ja se asia ei kuulu kellekään muulle.
Ja tiedättekö, mulle on ihan sama uskotteko te minua vai ette. Tiedän joka tapauksessa itse puhuvani totta.
Onko ehkäisykin siis nykyään tällainen tapakulttuuriin kuuluva asia, kuten meikkaus, alkoholi, tanssi, televisio ja maallinen musiikki josta saa itse päättää? Itsellä menisi kyllä viimeinenkin usko jos kaikki mikä oli ennen ehdottoman kiellettyä, selitellään nykyään jonain itse päätettävänä asiana. Jumalan sana on siis tuulella käyvää että emme halua puuttua jumalan luomistyöhön mutta jos väsyttää niin sitten saa puuttua. Kuten näkyy ei tuossa ole logiikan hiventäkään
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Se ei ole väärin mutta on väärin pakottaa kaikki samaan kun kaikista ei selvästi ole siihen, ei terveyden eikä jaksamisen suhteen.
Ja siihenhän ei kukaan pakota, kuten edellä todettiin. Jokaisen omantunnon asia ja oma valinta.
"Uskovainen haluaa ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Jumala suo." Eli yhteisö määrittelee, mitä kuuluu haluta, jotta on yhteisön näkökulmasta oikealla tavalla uskomassa. Jos haluaa eri tavalla kuin yhteisö toivoo, katsotaan, että uskossa on jotain vikaa.
Tämä! En ymmärrä, miksi tämän merkitys halutaan kieltää. Hävettääkö se?
Sitähän se juuri on. Jos tajuaa että joku periaate mitä on noudattanut koko elämänsä onkin aika kummallinen niin eihän sitä voi ulkopuolisille tunnustaa. Sitten pitää kiillottaa julkisivua vastaamaan paremmin sitä, mitä jotkut saa tehdä vapaasta tahdostaan eli päättää omasta kehostaan.
Juu, meistä kymmenistä tuhansista naisista jokainen on tullut ihan itse samaan lopputulokseen kuin SRK...:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Se ei ole väärin mutta on väärin pakottaa kaikki samaan kun kaikista ei selvästi ole siihen, ei terveyden eikä jaksamisen suhteen.
Ja siihenhän ei kukaan pakota, kuten edellä todettiin. Jokaisen omantunnon asia ja oma valinta.
"Uskovainen haluaa ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Jumala suo." Eli yhteisö määrittelee, mitä kuuluu haluta, jotta on yhteisön näkökulmasta oikealla tavalla uskomassa. Jos haluaa eri tavalla kuin yhteisö toivoo, katsotaan, että uskossa on jotain vikaa.
Tämä! En ymmärrä, miksi tämän merkitys halutaan kieltää. Hävettääkö se?
Sitähän se juuri on. Jos tajuaa että joku periaate mitä on noudattanut koko elämänsä onkin aika kummallinen niin eihän sitä voi ulkopuolisille tunnustaa. Sitten pitää kiillottaa julkisivua vastaamaan paremmin sitä, mitä jotkut saa tehdä vapaasta tahdostaan eli päättää omasta kehostaan.
Ymmärrän kyllä, että nykyajan individualistiselle ihmiselle on kummallista, jos joku luottaa Jumalaan. (Siis muuhun kuin itseensä)
Mitään tarvetta julkisivun kiillotukselle ei ole. Päin vastoin, olemme mielellään se hakomaja yrttitarhassa.
“Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.”
— 2. Kor. 4:7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Mutta kun ei ole, jos olet VL!
Jotenkin en jaksaisi aina tätä samaa inttämistä. Minä OLEN vl ja tasan tarkkaan on minun päätökseni ehkäisenkö vai en. Kukaan ei tarkkaile, kysele eikä pakota kumpaankaan suuntaan.
Mutta: minun ihan ikioma omatuntoni sanoo, että luota vain Luojaan. ”Niin kuin on päiväs, niin on voimas”. Ja siksi en ehkäise. Se on minun vapaa päätökseni. Ja se asia ei kuulu kellekään muulle.
Ja tiedättekö, mulle on ihan sama uskotteko te minua vai ette. Tiedän joka tapauksessa itse puhuvani totta.
Onko ehkäisykin siis nykyään tällainen tapakulttuuriin kuuluva asia, kuten meikkaus, alkoholi, tanssi, televisio ja maallinen musiikki josta saa itse päättää? Itsellä menisi kyllä viimeinenkin usko jos kaikki mikä oli ennen ehdottoman kiellettyä, selitellään nykyään jonain itse päätettävänä asiana. Jumalan sana on siis tuulella käyvää että emme halua puuttua jumalan luomistyöhön mutta jos väsyttää niin sitten saa puuttua. Kuten näkyy ei tuossa ole logiikan hiventäkään
Ei, kun minähän juuri kirjoitin että minusta ehkäisy EI OLE mielestäni ehdonvallan asia.
-vl
Eli saako vlt nykyään toimia mielipiteensä mukaan? Sehän on hienoa, mutta pelkään ettei kaikki tiedä sitä. Olisi hyvä tiedottaa srk:n tasolta esim. päivämiehessä kaikille uskovaisille että saa ehkäistä vapaasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Se ei ole väärin mutta on väärin pakottaa kaikki samaan kun kaikista ei selvästi ole siihen, ei terveyden eikä jaksamisen suhteen.
Ja siihenhän ei kukaan pakota, kuten edellä todettiin. Jokaisen omantunnon asia ja oma valinta.
"Uskovainen haluaa ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Jumala suo." Eli yhteisö määrittelee, mitä kuuluu haluta, jotta on yhteisön näkökulmasta oikealla tavalla uskomassa. Jos haluaa eri tavalla kuin yhteisö toivoo, katsotaan, että uskossa on jotain vikaa.
Tämä! En ymmärrä, miksi tämän merkitys halutaan kieltää. Hävettääkö se?
Sitähän se juuri on. Jos tajuaa että joku periaate mitä on noudattanut koko elämänsä onkin aika kummallinen niin eihän sitä voi ulkopuolisille tunnustaa. Sitten pitää kiillottaa julkisivua vastaamaan paremmin sitä, mitä jotkut saa tehdä vapaasta tahdostaan eli päättää omasta kehostaan.
Ymmärrän kyllä, että nykyajan individualistiselle ihmiselle on kummallista, jos joku luottaa Jumalaan. (Siis muuhun kuin itseensä)
Mitään tarvetta julkisivun kiillotukselle ei ole. Päin vastoin, olemme mielellään se hakomaja yrttitarhassa.
“Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.”
— 2. Kor. 4:7
Voitko puhua suomea? Mikä on hakomaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Se ei ole väärin mutta on väärin pakottaa kaikki samaan kun kaikista ei selvästi ole siihen, ei terveyden eikä jaksamisen suhteen.
Ja siihenhän ei kukaan pakota, kuten edellä todettiin. Jokaisen omantunnon asia ja oma valinta.
"Uskovainen haluaa ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Jumala suo." Eli yhteisö määrittelee, mitä kuuluu haluta, jotta on yhteisön näkökulmasta oikealla tavalla uskomassa. Jos haluaa eri tavalla kuin yhteisö toivoo, katsotaan, että uskossa on jotain vikaa.
Tämä! En ymmärrä, miksi tämän merkitys halutaan kieltää. Hävettääkö se?
Sitähän se juuri on. Jos tajuaa että joku periaate mitä on noudattanut koko elämänsä onkin aika kummallinen niin eihän sitä voi ulkopuolisille tunnustaa. Sitten pitää kiillottaa julkisivua vastaamaan paremmin sitä, mitä jotkut saa tehdä vapaasta tahdostaan eli päättää omasta kehostaan.
Tästä ensi suviksien pääaihe! Jokainen saa päättää omasta kehostaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun vielä kuuluin VL-yhteisöön, kuulin toisinaan, kuinka ihmiset puhuivat: "Ne varmaan ehkäisee, kun ei ole vieläkään toista lasta tulossa." Tai: "Niillä on niin isot ikäerot lapsilla, että varmaan ehkäisee."
Tiedän myös perheen, joka joutui eroamaan lestadiolaisuudesta tahattomasta lapsettomuudesta johtuneen painostuksen vuoksi.
Täytyy sanoa, että sinulla on ollut todella erilainen tuttavapiiri kuin minulla on.
Ei tulisi mieleenkään puhua noin.
Myös tuo ”joutui eroamaan” kuulostaa todella kummalliselta minusta. En väitä että valehtelet, mutta tosi oudolta kuulostaa.
-vl
Niin oli. Mutta sinun kaltaistesi "parempien uskovaisten" sisäpiireihin en koskaan onnistunut pääsemään.
Kuuluin kuitenkin VL-yhteisöön lapsuudesta asti, yli 40 vuotiaaksi. Asuin usealla eri paikkakunnalla, joten aika monenlaista väkeä onnistuin kohtaamaan, ja välillä ihan vain ohimennen kuulin ihmisten juttuja. Enimmäkseen ihan asiallista porukkaa, mutta ei kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Mutta kun ei ole, jos olet VL!
Jotenkin en jaksaisi aina tätä samaa inttämistä. Minä OLEN vl ja tasan tarkkaan on minun päätökseni ehkäisenkö vai en. Kukaan ei tarkkaile, kysele eikä pakota kumpaankaan suuntaan.
Mutta: minun ihan ikioma omatuntoni sanoo, että luota vain Luojaan. ”Niin kuin on päiväs, niin on voimas”. Ja siksi en ehkäise. Se on minun vapaa päätökseni. Ja se asia ei kuulu kellekään muulle.
Ja tiedättekö, mulle on ihan sama uskotteko te minua vai ette. Tiedän joka tapauksessa itse puhuvani totta.
Onko ehkäisykin siis nykyään tällainen tapakulttuuriin kuuluva asia, kuten meikkaus, alkoholi, tanssi, televisio ja maallinen musiikki josta saa itse päättää? Itsellä menisi kyllä viimeinenkin usko jos kaikki mikä oli ennen ehdottoman kiellettyä, selitellään nykyään jonain itse päätettävänä asiana. Jumalan sana on siis tuulella käyvää että emme halua puuttua jumalan luomistyöhön mutta jos väsyttää niin sitten saa puuttua. Kuten näkyy ei tuossa ole logiikan hiventäkään
Ei, kun minähän juuri kirjoitin että minusta ehkäisy EI OLE mielestäni ehdonvallan asia.
-vl
Saako ehkäisystä päättää itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitänyt (enemmistöstä) tämän iltapäivän keskusteluista. Minusta siinä on ollut molemminpuolista kunnioitusta ja hyviä perusteluja.
Nyt iltaa kohti näyttää meno muuttuvan, ja monessa viestissä pääasia ei olekaan enää keskustella vaan pelkästään ivata.
Toivotan teille siis hyvää illanjatkoa!
-vl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Mutta kun ei ole, jos olet VL!
Jotenkin en jaksaisi aina tätä samaa inttämistä. Minä OLEN vl ja tasan tarkkaan on minun päätökseni ehkäisenkö vai en. Kukaan ei tarkkaile, kysele eikä pakota kumpaankaan suuntaan.
Mutta: minun ihan ikioma omatuntoni sanoo, että luota vain Luojaan. ”Niin kuin on päiväs, niin on voimas”. Ja siksi en ehkäise. Se on minun vapaa päätökseni. Ja se asia ei kuulu kellekään muulle.
Ja tiedättekö, mulle on ihan sama uskotteko te minua vai ette. Tiedän joka tapauksessa itse puhuvani totta.
Ymmärrät varmasti, ettei kaikilla naisilla ole rohkeutta kuunnella omaa jaksamistaan silloin kun pitäisi, koska yhteisön "aivopesu" on jättänyt niin isot jäljet. Siksi yhteisön vastuu on tässä massiivinen. Ei auta, että osa naisista on rohkeita ja itsenäisiä päätöksen tekijöitä.
Niin, en tietenkään tiedä sinun tuttavapiiriäsi, mutta minun tuntemani vl-äidit kyllä ajattelevat samalla tavalla kuin minäkin.
-vl
Kokemuksesta voin kertoa, että jos joku tuttavapiirisi äideistä alkaisi ajattelemaan eri tavalla kuin te muut, ihan mistä tahansa "uskomisen asiaksi" määritellystä arkipäivän asiasta, hänet aletaan pikkuhiljaa, vaivihkaisesti jättämään "tuttavapiirin" ulkopuolelle.
Ja meillä käy jopa naistenilloissa henkilöitä, jotka eivät ole enää vl. Niin sitä voi olla erilainen kokemus ihmisillä.
Taas teillä on asiat paremmin🙄
Oli ongelma tai asia mikä tahansa, niin vastaus on sama, ei teillä🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pitänyt (enemmistöstä) tämän iltapäivän keskusteluista. Minusta siinä on ollut molemminpuolista kunnioitusta ja hyviä perusteluja.
Nyt iltaa kohti näyttää meno muuttuvan, ja monessa viestissä pääasia ei olekaan enää keskustella vaan pelkästään ivata.
Toivotan teille siis hyvää illanjatkoa!
-vl
Kannattaisiko muiden syyttelyn sijasta ensin miettiä, kuinka itse on käyttäytynyt? Vastaa suoraan, äläkä pyri pelkästään väistelemään. Silloin kanssakeskustelijat arvostaisivat sinua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Mutta kun ei ole, jos olet VL!
Jotenkin en jaksaisi aina tätä samaa inttämistä. Minä OLEN vl ja tasan tarkkaan on minun päätökseni ehkäisenkö vai en. Kukaan ei tarkkaile, kysele eikä pakota kumpaankaan suuntaan.
Mutta: minun ihan ikioma omatuntoni sanoo, että luota vain Luojaan. ”Niin kuin on päiväs, niin on voimas”. Ja siksi en ehkäise. Se on minun vapaa päätökseni. Ja se asia ei kuulu kellekään muulle.
Ja tiedättekö, mulle on ihan sama uskotteko te minua vai ette. Tiedän joka tapauksessa itse puhuvani totta.
Ymmärrät varmasti, ettei kaikilla naisilla ole rohkeutta kuunnella omaa jaksamistaan silloin kun pitäisi, koska yhteisön "aivopesu" on jättänyt niin isot jäljet. Siksi yhteisön vastuu on tässä massiivinen. Ei auta, että osa naisista on rohkeita ja itsenäisiä päätöksen tekijöitä.
Niin, en tietenkään tiedä sinun tuttavapiiriäsi, mutta minun tuntemani vl-äidit kyllä ajattelevat samalla tavalla kuin minäkin.
-vl
Kokemuksesta voin kertoa, että jos joku tuttavapiirisi äideistä alkaisi ajattelemaan eri tavalla kuin te muut, ihan mistä tahansa "uskomisen asiaksi" määritellystä arkipäivän asiasta, hänet aletaan pikkuhiljaa, vaivihkaisesti jättämään "tuttavapiirin" ulkopuolelle.
Ja meillä käy jopa naistenilloissa henkilöitä, jotka eivät ole enää vl. Niin sitä voi olla erilainen kokemus ihmisillä.
Minäkin kävin naistenilloissa. Mutta jos erehdyin avaamaan suuni, ja sanomaan jotain, se asia ohitettiin. Minun kanssani ei keskusteltu. Minun mielipiteitäni ei kuunneltu. Kun minua ei enää edes tervehditty, jäin niistä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Mutta kun ei ole, jos olet VL!
Jotenkin en jaksaisi aina tätä samaa inttämistä. Minä OLEN vl ja tasan tarkkaan on minun päätökseni ehkäisenkö vai en. Kukaan ei tarkkaile, kysele eikä pakota kumpaankaan suuntaan.
Mutta: minun ihan ikioma omatuntoni sanoo, että luota vain Luojaan. ”Niin kuin on päiväs, niin on voimas”. Ja siksi en ehkäise. Se on minun vapaa päätökseni. Ja se asia ei kuulu kellekään muulle.
Ja tiedättekö, mulle on ihan sama uskotteko te minua vai ette. Tiedän joka tapauksessa itse puhuvani totta.
Onko ehkäisykin siis nykyään tällainen tapakulttuuriin kuuluva asia, kuten meikkaus, alkoholi, tanssi, televisio ja maallinen musiikki josta saa itse päättää? Itsellä menisi kyllä viimeinenkin usko jos kaikki mikä oli ennen ehdottoman kiellettyä, selitellään nykyään jonain itse päätettävänä asiana. Jumalan sana on siis tuulella käyvää että emme halua puuttua jumalan luomistyöhön mutta jos väsyttää niin sitten saa puuttua. Kuten näkyy ei tuossa ole logiikan hiventäkään
Ei, kun minähän juuri kirjoitin että minusta ehkäisy EI OLE mielestäni ehdonvallan asia.
-vl
Saako ehkäisystä päättää itse?
no tavallaan saa, muttei kuitenkaan saa. Raamattu ei suorastaan kiellä asiaa, mutta aina liike on vedonnut lisääntykää ja jne, lapset ovat Jumalan lahja jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Se ei ole väärin mutta on väärin pakottaa kaikki samaan kun kaikista ei selvästi ole siihen, ei terveyden eikä jaksamisen suhteen.
Ja siihenhän ei kukaan pakota, kuten edellä todettiin. Jokaisen omantunnon asia ja oma valinta.
"Uskovainen haluaa ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Jumala suo." Eli yhteisö määrittelee, mitä kuuluu haluta, jotta on yhteisön näkökulmasta oikealla tavalla uskomassa. Jos haluaa eri tavalla kuin yhteisö toivoo, katsotaan, että uskossa on jotain vikaa.
Tämä! En ymmärrä, miksi tämän merkitys halutaan kieltää. Hävettääkö se?
Sitähän se juuri on. Jos tajuaa että joku periaate mitä on noudattanut koko elämänsä onkin aika kummallinen niin eihän sitä voi ulkopuolisille tunnustaa. Sitten pitää kiillottaa julkisivua vastaamaan paremmin sitä, mitä jotkut saa tehdä vapaasta tahdostaan eli päättää omasta kehostaan.
Tästä ensi suviksien pääaihe! Jokainen saa päättää omasta kehostaan!
Viime vuonna tätä oikeutta päättää omasta kehostaan tuotiin esille alueelle liimatuissa tarroissa.
Ne tosin revittiin heti irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun vielä kuuluin VL-yhteisöön, kuulin toisinaan, kuinka ihmiset puhuivat: "Ne varmaan ehkäisee, kun ei ole vieläkään toista lasta tulossa." Tai: "Niillä on niin isot ikäerot lapsilla, että varmaan ehkäisee."
Tiedän myös perheen, joka joutui eroamaan lestadiolaisuudesta tahattomasta lapsettomuudesta johtuneen painostuksen vuoksi.
Täytyy sanoa, että sinulla on ollut todella erilainen tuttavapiiri kuin minulla on.
Ei tulisi mieleenkään puhua noin.
Myös tuo ”joutui eroamaan” kuulostaa todella kummalliselta minusta. En väitä että valehtelet, mutta tosi oudolta kuulostaa.
-vl
sinä vetoat jatkuvasta minä-minun tyyliin asioihin. Miksi ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun vielä kuuluin VL-yhteisöön, kuulin toisinaan, kuinka ihmiset puhuivat: "Ne varmaan ehkäisee, kun ei ole vieläkään toista lasta tulossa." Tai: "Niillä on niin isot ikäerot lapsilla, että varmaan ehkäisee."
Tiedän myös perheen, joka joutui eroamaan lestadiolaisuudesta tahattomasta lapsettomuudesta johtuneen painostuksen vuoksi.
Täytyy sanoa, että sinulla on ollut todella erilainen tuttavapiiri kuin minulla on.
Ei tulisi mieleenkään puhua noin.
Myös tuo ”joutui eroamaan” kuulostaa todella kummalliselta minusta. En väitä että valehtelet, mutta tosi oudolta kuulostaa.
-vlsinä vetoat jatkuvasta minä-minun tyyliin asioihin. Miksi ?
Itseäni alkaa jopa epäilyttämään, ettei ne edes ole totta, vaan aina kiksitää tarina joka kumoaa vastakkaisen kokemuksen. Miten joka ainoaan esitettyyn asiaan löytyy kokemus, jolla voi perustella ettei meillä näin...
Se on sitä kiertelyä ja kaartelua, kun suoraan ei voi sanoa sanaa synnytyspakko tai ehkäisykielto.