Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (1370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihakin on tunne ja sellaisena ok, usein jopa ymmärrettävä. Voi sanoa olevansa vihainen. Jos taas ajattelee vihaisena, että haluaisin tappaa tuon ihmisen, niin se on ajatuksena väärin ja synti. Niin minä asian näen.
Ajatuksin, teoin, laiminlyönnein. Ei siinä puhuta tunteista.
7 kuolemansyntiä/pääsyntiä: viha, kateus, ylpeys, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo.
On eri asia tuntea jotakin, esim. ahneutta, vihaa tai himoa kuin toimia tuon tunteen mukaan. Ei ole synti tuntea kateutta. Mutta jos kateuden takia mollaat ystävääsi, hankaloitat naapurisi yritystoimintaa tai ajattelet, että heittäisipä hän veivinsä, se on syntiä. Tunne ei ole syntiä, vaan pahat teot, joihin nuo tunteet voivat johtaa.
Minkä uskonnon opeissa näin opetetaan? Voisitko täsmentää, missä kirkkokunnassa opetetaan, että vaikkapa himo itsessään ei olisi syntiä vaan pelkät konkreettiset teot? Ei tule mieleen yhtään kirkkokuntaa, mutta ehkä joku muu tietää.
”Jokainen, joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan.” (Matt 5:28)
No siinähän se teko on, ihminen katsoo naista himoiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.
Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.
Vierailija kirjoitti:
Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.
Osaatko kertoa, mikä on muuttunut?
Vierailija kirjoitti:
”Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.
Hyvät tavat suojelevat elämässä.”
Yo. aamupäivällä pikaisesti kirjoittamani viesti on elänyt täällä ihan omaa elämäänsä ja päätynyt siihen, että tunteita on pyydettävä anteeksi. Jos luette viestin uudestaan, niin huomatte etten kirjoittanut niin.
”pankaa mekin pois kaikki, mikä meitä painaa (vanhan käännöksen ”kuorma”), ja synti, joka niin helposti meidät kietoo…”
— Hebrealaiskirje 12:1
“Kuorma” tarkoittaa Raamatussa kaikkea sellaista, mikä painaa ja hidastaa ihmistä elämässä. Se ei ole sama asia kuin synti, vaikka syntikin mainitaan erikseen. Kuorma voi olla esimerkiksi murhetta, pelkoa, katkeruutta, uupumusta tai pahaa mieltä. Paha mieli ei itsessään ole syntiä, mutta siitä voi tulla taakka. Raamatun ajatus on, että ihminen saa jättää tällaiset kuormat Kristuksen hoidettaviksi eikä kantaa niitä yksin.-vl
ihan vain hätäpäissään. Ollaan huoleti, kaikkitietävä jumala kyllä näkee totuuden, koska hänhän näkee kaikki ajatuksemmekin! Jos tulee tarve vaikka selitellä hassusti juttuja jälkikäteen, niin näkee senkin.
Tuossa viestissäsihän sanot aivan selvästi, että lapsi saa kiukut ja pahat mielet anteeksi ja annatko äidillekkin anteeksi kun äiti suuttui. Mitä nämä kiukku, paha mieli ja suuttumus muuta ovat, kuin tunteita? Toki joillain on uskomaton taito kääntää musta valkoiseksi, joten nehän voi olla vaikka säätilojen nimityksiä, minkä voi ymmärtää vain sisältäpäin.
Tunteita kyllä minusta pidetään syntinä ja tämä on esimerkiksi seksuaalisuuden alueella hyvin tavallista. Esimerkiksi murrosikäinen teini, seurusteleva pari tai vl-homoseksuaali ei saa toimia tunteidensa mukaan, vaan tunteet pitää tukahduttaa ja pyytää niitä jatkuvasti anteeksi jos ja kun pääsee syntiset ajatukset tunteiden herättämimä mieleen. Pahinta on, että nimellinen synti pitää myös tunnustaa eli voi kuvitella miten noloa se on. Teinillä ja pariskunnalla voi tilanne helpottaa sitten, kun naimisiinmenon jälkeen voi vapaasti tuntea tiettyjä tunteita tai jos löytää puolison mutta sinkkujen ja homoseksuaalien kohdalla tämä on loppuiän tunteiden tukahdutus ja kun ei niitä voi tukahduttaa, niin jatkuva anteeksipyyteleminen, jos haluaa pysyä lestana ja päästä sinne taivaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuormaa voi kyllä olla ja niistä on hyvä puhua, se on totta. On pahaa mieltä, pettymystä, jännitystä, you name it. Mutta pitääkö niitä anteeksi pyytää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihakin on tunne ja sellaisena ok, usein jopa ymmärrettävä. Voi sanoa olevansa vihainen. Jos taas ajattelee vihaisena, että haluaisin tappaa tuon ihmisen, niin se on ajatuksena väärin ja synti. Niin minä asian näen.
Ajatuksin, teoin, laiminlyönnein. Ei siinä puhuta tunteista.
7 kuolemansyntiä/pääsyntiä: viha, kateus, ylpeys, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo.
On eri asia tuntea jotakin, esim. ahneutta, vihaa tai himoa kuin toimia tuon tunteen mukaan. Ei ole synti tuntea kateutta. Mutta jos kateuden takia mollaat ystävääsi, hankaloitat naapurisi yritystoimintaa tai ajattelet, että heittäisipä hän veivinsä, se on syntiä. Tunne ei ole syntiä, vaan pahat teot, joihin nuo tunteet voivat johtaa.
Minkä uskonnon opeissa näin opetetaan? Voisitko täsmentää, missä kirkkokunnassa opetetaan, että vaikkapa himo itsessään ei olisi syntiä vaan pelkät konkreettiset teot? Ei tule mieleen yhtään kirkkokuntaa, mutta ehkä joku muu tietää.
”Jokainen, joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan.” (Matt 5:28)No siinähän se teko on, ihminen katsoo naista himoiten.
Mikä kirkkokunta siis opettaa, että vaikkapa toisen oman himoitseminen ei olisi syntiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.
Hyvät tavat suojelevat elämässä.”
Yo. aamupäivällä pikaisesti kirjoittamani viesti on elänyt täällä ihan omaa elämäänsä ja päätynyt siihen, että tunteita on pyydettävä anteeksi. Jos luette viestin uudestaan, niin huomatte etten kirjoittanut niin.
”pankaa mekin pois kaikki, mikä meitä painaa (vanhan käännöksen ”kuorma”), ja synti, joka niin helposti meidät kietoo…”
— Hebrealaiskirje 12:1
“Kuorma” tarkoittaa Raamatussa kaikkea sellaista, mikä painaa ja hidastaa ihmistä elämässä. Se ei ole sama asia kuin synti, vaikka syntikin mainitaan erikseen. Kuorma voi olla esimerkiksi murhetta, pelkoa, katkeruutta, uupumusta tai pahaa mieltä. Paha mieli ei itsessään ole syntiä, mutta siitä voi tulla taakka. Raamatun ajatus on, että ihminen saa jättää tällaiset kuormat Kristuksen hoidettaviksi eikä kantaa niitä yksin.-vl
ihan vain hätäpäissään. Ollaan huoleti, kaikkitietävä jumala kyllä näkee totuuden, koska hänhän näkee kaikki ajatuksemmekin! Jos tulee tarve vaikka selitellä hassusti juttuja jälkikäteen, niin näkee senkin.
Tuossa viestissäsihän sanot aivan selvästi, että lapsi saa kiukut ja pahat mielet anteeksi ja annatko äidillekkin anteeksi kun äiti suuttui. Mitä nämä kiukku, paha mieli ja suuttumus muuta ovat, kuin tunteita? Toki joillain on uskomaton taito kääntää musta valkoiseksi, joten nehän voi olla vaikka säätilojen nimityksiä, minkä voi ymmärtää vain sisältäpäin.
Jos sinä suutut vaikka työkaverillesi ja kiukkuilet hänelle, on ilman anteeksipyyntöä vaikea jatkaa, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ainakaan se suuttumuksen kohde ei pysty olemaan normaalisti ja aiheesta loukkaantuu. Kyllä aikuisten on tarpeen sopia tämmöiset asiat ja sama koskee aikuisten ja lasten välejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.
Hyvät tavat suojelevat elämässä.”
Yo. aamupäivällä pikaisesti kirjoittamani viesti on elänyt täällä ihan omaa elämäänsä ja päätynyt siihen, että tunteita on pyydettävä anteeksi. Jos luette viestin uudestaan, niin huomatte etten kirjoittanut niin.
”pankaa mekin pois kaikki, mikä meitä painaa (vanhan käännöksen ”kuorma”), ja synti, joka niin helposti meidät kietoo…”
— Hebrealaiskirje 12:1
“Kuorma” tarkoittaa Raamatussa kaikkea sellaista, mikä painaa ja hidastaa ihmistä elämässä. Se ei ole sama asia kuin synti, vaikka syntikin mainitaan erikseen. Kuorma voi olla esimerkiksi murhetta, pelkoa, katkeruutta, uupumusta tai pahaa mieltä. Paha mieli ei itsessään ole syntiä, mutta siitä voi tulla taakka. Raamatun ajatus on, että ihminen saa jättää tällaiset kuormat Kristuksen hoidettaviksi eikä kantaa niitä yksin.-vl
ihan vain hätäpäissään. Ollaan huoleti, kaikkitietävä jumala kyllä näkee totuuden, koska hänhän näkee kaikki ajatuksemmekin! Jos tulee tarve vaikka selitellä hassusti juttuja jälkikäteen, niin näkee senkin.
Tuossa viestissäsihän sanot aivan selvästi, että lapsi saa kiukut ja pahat mielet anteeksi ja annatko äidillekkin anteeksi kun äiti suuttui. Mitä nämä kiukku, paha mieli ja suuttumus muuta ovat, kuin tunteita? Toki joillain on uskomaton taito kääntää musta valkoiseksi, joten nehän voi olla vaikka säätilojen nimityksiä, minkä voi ymmärtää vain sisältäpäin.
”Mitä nämä kiukku, paha mieli ja suuttumus muuta ovat, kuin tunteita”
Jos olisit malttanut lukea rauhassa, niin olisit huomannut, että ne ovat juuri tuota ”kuormaa”, jonka Raamattu käskee jättämään Kristukselle. On ihan yleinen teologinen tulkinta, ei mitään vl-juttua.
Minkä uskonnon opeissa näin opetetaan? Voisitko täsmentää, missä kirkkokunnassa opetetaan, että vaikkapa himo itsessään ei olisi syntiä vaan pelkät konkreettiset teot? Ei tule mieleen yhtään kirkkokuntaa, mutta ehkä joku muu tietää.
”Jokainen, joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan.” (Matt 5:28)