Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Pelkästään tuo " veressä" on pienelle lapselle pelottava elementti. 

Miten niin? Ei kai pieni lapsi nyt yhdistä verta väkivaltaan. Minä en ainakaan pelännyt tuossa rituaalisa mitään vaikka muuten olin pelokas lapsi.

Joku lapsi yhdistää veren väkivaltaan, joku ei.  Joku kivuliaaseen verikokeeseen, joku vaikka siihen metsästettyyn eläimeen.  Lapsiakin kun on erilaisia. Itselleni oli traumaattista jo esimerkiksi se virsi, jossa lauletaan "Vieraalla maalla kaukana, on kumpu kivinen, sen koloon kerran iskettiin" jne.  Vieläkin  menee kylmät väreet.  Ja muistanpa olleeni VL-häissä, joissa pappi suureen ääneen maalaili, miten alttarilla tulvii karitsan veri. Tuli ihan fyysisesti paha olo. 

Pointtini on se, eikö sitä anteeksiantoa voisi julistaa jotenkin vähemmän dramaattisesti? Ainakin silloin, kun on pieniä lapsia paikalla. Tapoja voi myös muuttaa. Vai onko se niin, että jos nyt joku lapsi kokee asian ahdistavana, niin mitäpä tuosta, varmaan liian herkkä muutenkin. Pääasia on, että meidän ronskit lapset ei ainakaan ahdistu mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Pelkästään tuo " veressä" on pienelle lapselle pelottava elementti. 

Miten niin? Ei kai pieni lapsi nyt yhdistä verta väkivaltaan. Minä en ainakaan pelännyt tuossa rituaalisa mitään vaikka muuten olin pelokas lapsi.

Joku lapsi yhdistää veren väkivaltaan, joku ei.  Joku kivuliaaseen verikokeeseen, joku vaikka siihen metsästettyyn eläimeen.  Lapsiakin kun on erilaisia. Itselleni oli traumaattista jo esimerkiksi se virsi, jossa lauletaan "Vieraalla maalla kaukana, on kumpu kivinen, sen koloon kerran iskettiin" jne.  Vieläkin  menee kylmät väreet.  Ja muistanpa olleeni VL-häissä, joissa pappi suureen ääneen maalaili, miten alttarilla tulvii karitsan veri. Tuli ihan fyysisesti paha olo. 

 

Pointtini on se, eikö sitä anteeksiantoa voisi julistaa jotenkin vähemmän dramaattisesti? Ainakin silloin, kun on pieniä lapsia paikalla. Tapoja voi myös muuttaa. Vai onko se niin, että jos nyt joku lapsi kokee asian ahdistavana, niin mitäpä tuosta, varmaan liian herkkä muutenkin. Pääasia on, että meidän ronskit lapset ei ainakaan ahdistu mistään. 

Okei, en ajatellut tuolta kantilta. Ihan hyvä pointti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Pelkästään tuo " veressä" on pienelle lapselle pelottava elementti. 

Miten niin? Ei kai pieni lapsi nyt yhdistä verta väkivaltaan. Minä en ainakaan pelännyt tuossa rituaalisa mitään vaikka muuten olin pelokas lapsi.

Joku lapsi yhdistää veren väkivaltaan, joku ei.  Joku kivuliaaseen verikokeeseen, joku vaikka siihen metsästettyyn eläimeen.  Lapsiakin kun on erilaisia. Itselleni oli traumaattista jo esimerkiksi se virsi, jossa lauletaan "Vieraalla maalla kaukana, on kumpu kivinen, sen koloon kerran iskettiin" jne.  Vieläkin  menee kylmät väreet.  Ja muistanpa olleeni VL-häissä, joissa pappi suureen ääneen maalaili, miten alttarilla tulvii karitsan veri. Tuli ihan fyysisesti paha olo. 

 

Pointtini on se, eikö sitä anteeksiantoa voisi julistaa jotenkin vähemmän dramaattisesti? Ainakin silloin, kun on pieniä lapsia paikalla. Tapoja voi myös muuttaa. Vai onko se niin, että jos nyt joku lapsi kokee asian ahdistavana, niin mitäpä tuosta, varmaan liian herkkä muutenkin. Pääasia on, että meidän ronskit lapset ei ainakaan ahdistu mistään. 

Okei, en ajatellut tuolta kantilta. Ihan hyvä pointti. 

Kiitos rakentavasta kommentista:-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on vasta esitys eikä sen ole tarkoitus toteutua ainakaan tällä vaalikaudella. Syksylläkin oli jokin lapsilisiä koskeva esitys mutta sekin on jo unohdettu.

Tuo lapsilisän muutos olisi pelkkä leikkaus. Itse saisin enemmän lapsilisää, mutta vain vaivaisen 5€. Eli käytännössä saman.

Pitäisi kääntää ihan päälaelleen, eli ensimmäisestä pitäisi saada se maksimimäärä, ja lapsien määrän mukaan jokaisesta vähemmän. Olisi paljon oikeudenmukaisempi, kun ensimmäisen lapsen kulut ovat paljon suuremmat.

Tämä. Ekalle lapselle joutuu ostamaan kaiken turvaistuimesta vaunuihin ja pinnasängyistä vaatteisiin. Seuraavien kohdalla nuo isot jutut on kuitenkin valmiina.

Sekin on hyvä muistaa, että osa tavaroista on lähes pakko hankkia uutena. Harva uskaltaa ostaa esim. turvaistuinta käytettynä netistä (on voinut olla kolariautossa). Eikä kaikilla ole lähipiirissä lapsiperhettä, jolta noita tavaroita saisi ilmaiseksi tai pientä summaa vastaan.