Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Pelkästään tuo " veressä" on pienelle lapselle pelottava elementti. 

Miten niin? Ei kai pieni lapsi nyt yhdistä verta väkivaltaan. Minä en ainakaan pelännyt tuossa rituaalisa mitään vaikka muuten olin pelokas lapsi.

Joku lapsi yhdistää veren väkivaltaan, joku ei.  Joku kivuliaaseen verikokeeseen, joku vaikka siihen metsästettyyn eläimeen.  Lapsiakin kun on erilaisia. Itselleni oli traumaattista jo esimerkiksi se virsi, jossa lauletaan "Vieraalla maalla kaukana, on kumpu kivinen, sen koloon kerran iskettiin" jne.  Vieläkin  menee kylmät väreet.  Ja muistanpa olleeni VL-häissä, joissa pappi suureen ääneen maalaili, miten alttarilla tulvii karitsan veri. Tuli ihan fyysisesti paha olo. 

 

Pointtini on se, eikö sitä anteeksiantoa voisi julistaa jotenkin vähemmän dramaattisesti? Ainakin silloin, kun on pieniä lapsia paikalla. Tapoja voi myös muuttaa. Vai onko se niin, että jos nyt joku lapsi kokee asian ahdistavana, niin mitäpä tuosta, varmaan liian herkkä muutenkin. Pääasia on, että meidän ronskit lapset ei ainakaan ahdistu mistään. 

Okei, en ajatellut tuolta kantilta. Ihan hyvä pointti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Pelkästään tuo " veressä" on pienelle lapselle pelottava elementti. 

Miten niin? Ei kai pieni lapsi nyt yhdistä verta väkivaltaan. Minä en ainakaan pelännyt tuossa rituaalisa mitään vaikka muuten olin pelokas lapsi.

Joku lapsi yhdistää veren väkivaltaan, joku ei.  Joku kivuliaaseen verikokeeseen, joku vaikka siihen metsästettyyn eläimeen.  Lapsiakin kun on erilaisia. Itselleni oli traumaattista jo esimerkiksi se virsi, jossa lauletaan "Vieraalla maalla kaukana, on kumpu kivinen, sen koloon kerran iskettiin" jne.  Vieläkin  menee kylmät väreet.  Ja muistanpa olleeni VL-häissä, joissa pappi suureen ääneen maalaili, miten alttarilla tulvii karitsan veri. Tuli ihan fyysisesti paha olo. 

 

Pointtini on se, eikö sitä anteeksiantoa voisi julistaa jotenkin vähemmän dramaattisesti? Ainakin silloin, kun on pieniä lapsia paikalla. Tapoja voi myös muuttaa. Vai onko se niin, että jos nyt joku lapsi kokee asian ahdistavana, niin mitäpä tuosta, varmaan liian herkkä muutenkin. Pääasia on, että meidän ronskit lapset ei ainakaan ahdistu mistään. 

Okei, en ajatellut tuolta kantilta. Ihan hyvä pointti. 

Kiitos rakentavasta kommentista:-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on vasta esitys eikä sen ole tarkoitus toteutua ainakaan tällä vaalikaudella. Syksylläkin oli jokin lapsilisiä koskeva esitys mutta sekin on jo unohdettu.

Tuo lapsilisän muutos olisi pelkkä leikkaus. Itse saisin enemmän lapsilisää, mutta vain vaivaisen 5€. Eli käytännössä saman.

Pitäisi kääntää ihan päälaelleen, eli ensimmäisestä pitäisi saada se maksimimäärä, ja lapsien määrän mukaan jokaisesta vähemmän. Olisi paljon oikeudenmukaisempi, kun ensimmäisen lapsen kulut ovat paljon suuremmat.

Tämä. Ekalle lapselle joutuu ostamaan kaiken turvaistuimesta vaunuihin ja pinnasängyistä vaatteisiin. Seuraavien kohdalla nuo isot jutut on kuitenkin valmiina.

Sekin on hyvä muistaa, että osa tavaroista on lähes pakko hankkia uutena. Harva uskaltaa ostaa esim. turvaistuinta käytettynä netistä (on voinut olla kolariautossa). Eikä kaikilla ole lähipiirissä lapsiperhettä, jolta noita tavaroita saisi ilmaiseksi tai pientä summaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nykyajan hoitokokouksissa hoidetaan? Sen tiedän, että ainakin parin oluttölkin ostaminen ja elämä ilman parisuhdetta ovat olleet syitä hoidoille. Kumpi muuten pahempi synti?

Elämä ilman parisuhdetta = synti 🙈🙈🙈

Mistäs sinä tuommoisen tähän keksit? Ja että siitä olisi seurannut hoitokokous? Ja sinä sanot tietäväsi tuommoisen asian. Nyt ei ole enää millään mitään rajaa. 

Epäilys oli tietysti synnillisestä elämästä, jossa hypitään kukasta kukkaan. En tiedä oliko muuta syytä epäilylle kuin tuo.

Ja kyllä tämä on faktaa!

Elämä ilman parisuhdetta ja hyppiminen kukasta kukkaan ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäinen koskee myös itseäni, jälkimmäinen ei.

Hypitkö kukasta kukkaan?

Voit ihan vapaasti vastata, en kerro hoitomiehille.

En uskalla kertoa, SRK tietää kuka olen.

Ok, sitä olen pitkään epäillyt. En olisi uskonut että paljastat asian.

Vaikka täällä on saanut monenlaista kommenttia lukea, en olisi uskonut, että kukaan on niin halpamainen ja ilkeä, että esiintyy minuna, alkuperäisenä kommentoijana. Olen tehnyt ylläpidolle ilmiannon ja toivon, että suhtautuvat vakavasti ja blokkaavat kyseisen kommentoijan.

Nettikiusaaminen on vakava asia nuorten ja lasten keskuudessa mutta en tiedä, mitä pitäisi ajatella, kun aikuisetkin (?) syyllistyvät siihen.

Löysää nyt hieman sitä pipoa😁

Viestisi on lapsellisuuden huippu, kukaan ei varmasti viestiä tosissan ottanut. Harmiton vitsi on tietysti sinulle jälkeen yksi syy lisää uhriutua.

Tosin kerkesin positiivisesti sinusta yllättyä, mutta täysin turhaan. Sama lapsellinen  uhriutuja näytät olevan. Yhden viattoman vitsin vuoksi tuollainen räntti. Jopa lasten ja nuorten kiusaamiseen vedotaan🤭

Monia lapsia ja nuoria kiusataan, ja on oikea ongelma. Sinun suhtautuminen on todella asiaa vähättelevä, kun et taida oikeasti ymmärtää miten vakavista asioista on kyse. Oikea kiusaaminen on lähempänä sinun toimintaa. Ehkä et koskaan ole oikesti kohdannut kiusaamista, ja sikisi et ymmärrä asiasta?

Just näin ”aikuiset” suhtautuvat: se, johon kiusaaminen kohdistuu on syyllinen, kun ei ymmärrä huumoria. Näin se menee koulukiusaamisessakin.

Ja minua on koulussa kiusattu, jopa yhden opettajan taholta lukiossa ja tiedän, mitä se on.

Ei voi olla totta🤭

Vielä jatkat rinnastusta lapsien kiusaamiseen. Jonkun nimettömän nettitrollin puolesta kirjoitettu viesti olisi muka kiusaamista. Sinä et oikeasti kiusaamisesta silloin ymmärrä mitään. Kai et kovin pahoja traumoja saanut🙄

 

Joku kirjoitti, että: "Hypitkö kukasta kukkaan?

Voit ihan vapaasti vastata, en kerro hoitomiehille."

Tuohon typerään kysymykseen oli pakko vastata vitsillä, oli se vaan niin typerä.

Ymmärrän että trollit mielellään näin mitättömästäkin nostaa metakan. 

Erikoista tosiaan. Edes kanssakeskustelijan hulluksi haukkuminen ei hänessä herättänyt kiinnostusta puolustaa asiallista kielenkäyttöä. 

Se haukkuja oli VL, siinä syy. 

Eli mikään VL:n toiminta ei ole koskaan kiusaamista, ja kaikki muiden kirjoitukset vastaavasti on. 

"Se haukkuja oli homo siinä syy. Ei mikään homon toiminta ole koskaan kiusaamista ja kaikki muiden kirjoitukset vastaavasti on"

 

Voiko noin sanoa? Jos ei, eikö kaikkia pidä kohdella samalla tavoin? Eikä minulla ole mitään homoja vastaan. Otin ensimmäusen mieleen tulevan esimerkin.

Älä esitä tyhmää!

Toki noin voisi sanoa, jos keskustelussa olisi tällainen homomielinen keskustelija, joka näkisi homolinssien läpi kaiken keskustelun.

 

Nyt keskustelussa on henkilö, joka näkee kaiken kesvustelun VL-linssien läpi😉

Sinä luulet taas keskustelevasi yhden vl:n kanssa, mutta todellisuudessa meitä on useampia. Mutta sinua on vain yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on vasta esitys eikä sen ole tarkoitus toteutua ainakaan tällä vaalikaudella. Syksylläkin oli jokin lapsilisiä koskeva esitys mutta sekin on jo unohdettu.

Tuo lapsilisän muutos olisi pelkkä leikkaus. Itse saisin enemmän lapsilisää, mutta vain vaivaisen 5€. Eli käytännössä saman.

Pitäisi kääntää ihan päälaelleen, eli ensimmäisestä pitäisi saada se maksimimäärä, ja lapsien määrän mukaan jokaisesta vähemmän. Olisi paljon oikeudenmukaisempi, kun ensimmäisen lapsen kulut ovat paljon suuremmat.

Tämä. Ekalle lapselle joutuu ostamaan kaiken turvaistuimesta vaunuihin ja pinnasängyistä vaatteisiin. Seuraavien kohdalla nuo isot jutut on kuitenkin valmiina.

Sekin on hyvä muistaa, että osa tavaroista on lähes pakko hankkia uutena. Harva uskaltaa ostaa esim. turvaistuinta käytettynä netistä (on voinut olla kolariautossa). Eikä kaikilla ole lähipiirissä lapsiperhettä, jolta noita tavaroita saisi ilmaiseksi tai pientä summaa vastaan.

Lapsilisien tulisi olla tarveharkintaisia. Jos vanhemmat pystyvät säästämään lapsilisät lasten tileille tai sijoittamaan ne rahastoihin ja/tai osakkeisiin, he eivät lapsilisiä tarvitse. Se, jos mikä, on yhteiskunnan tukien väärinkäyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nykyajan hoitokokouksissa hoidetaan? Sen tiedän, että ainakin parin oluttölkin ostaminen ja elämä ilman parisuhdetta ovat olleet syitä hoidoille. Kumpi muuten pahempi synti?

Elämä ilman parisuhdetta = synti 🙈🙈🙈

Mistäs sinä tuommoisen tähän keksit? Ja että siitä olisi seurannut hoitokokous? Ja sinä sanot tietäväsi tuommoisen asian. Nyt ei ole enää millään mitään rajaa. 

Epäilys oli tietysti synnillisestä elämästä, jossa hypitään kukasta kukkaan. En tiedä oliko muuta syytä epäilylle kuin tuo.

Ja kyllä tämä on faktaa!

Elämä ilman parisuhdetta ja hyppiminen kukasta kukkaan ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäinen koskee myös itseäni, jälkimmäinen ei.

Hypitkö kukasta kukkaan?

Voit ihan vapaasti vastata, en kerro hoitomiehille.

En uskalla kertoa, SRK tietää kuka olen.

Ok, sitä olen pitkään epäillyt. En olisi uskonut että paljastat asian.

Vaikka täällä on saanut monenlaista kommenttia lukea, en olisi uskonut, että kukaan on niin halpamainen ja ilkeä, että esiintyy minuna, alkuperäisenä kommentoijana. Olen tehnyt ylläpidolle ilmiannon ja toivon, että suhtautuvat vakavasti ja blokkaavat kyseisen kommentoijan.

Nettikiusaaminen on vakava asia nuorten ja lasten keskuudessa mutta en tiedä, mitä pitäisi ajatella, kun aikuisetkin (?) syyllistyvät siihen.

Löysää nyt hieman sitä pipoa😁

Viestisi on lapsellisuuden huippu, kukaan ei varmasti viestiä tosissan ottanut. Harmiton vitsi on tietysti sinulle jälkeen yksi syy lisää uhriutua.

Tosin kerkesin positiivisesti sinusta yllättyä, mutta täysin turhaan. Sama lapsellinen  uhriutuja näytät olevan. Yhden viattoman vitsin vuoksi tuollainen räntti. Jopa lasten ja nuorten kiusaamiseen vedotaan🤭

Monia lapsia ja nuoria kiusataan, ja on oikea ongelma. Sinun suhtautuminen on todella asiaa vähättelevä, kun et taida oikeasti ymmärtää miten vakavista asioista on kyse. Oikea kiusaaminen on lähempänä sinun toimintaa. Ehkä et koskaan ole oikesti kohdannut kiusaamista, ja sikisi et ymmärrä asiasta?

Just näin ”aikuiset” suhtautuvat: se, johon kiusaaminen kohdistuu on syyllinen, kun ei ymmärrä huumoria. Näin se menee koulukiusaamisessakin.

Ja minua on koulussa kiusattu, jopa yhden opettajan taholta lukiossa ja tiedän, mitä se on.

Ei voi olla totta🤭

Vielä jatkat rinnastusta lapsien kiusaamiseen. Jonkun nimettömän nettitrollin puolesta kirjoitettu viesti olisi muka kiusaamista. Sinä et oikeasti kiusaamisesta silloin ymmärrä mitään. Kai et kovin pahoja traumoja saanut🙄

 

Joku kirjoitti, että: "Hypitkö kukasta kukkaan?

Voit ihan vapaasti vastata, en kerro hoitomiehille."

Tuohon typerään kysymykseen oli pakko vastata vitsillä, oli se vaan niin typerä.

Ymmärrän että trollit mielellään näin mitättömästäkin nostaa metakan. 

Erikoista tosiaan. Edes kanssakeskustelijan hulluksi haukkuminen ei hänessä herättänyt kiinnostusta puolustaa asiallista kielenkäyttöä. 

Se haukkuja oli VL, siinä syy. 

Eli mikään VL:n toiminta ei ole koskaan kiusaamista, ja kaikki muiden kirjoitukset vastaavasti on. 

"Se haukkuja oli homo siinä syy. Ei mikään homon toiminta ole koskaan kiusaamista ja kaikki muiden kirjoitukset vastaavasti on"

 

Voiko noin sanoa? Jos ei, eikö kaikkia pidä kohdella samalla tavoin? Eikä minulla ole mitään homoja vastaan. Otin ensimmäusen mieleen tulevan esimerkin.

Älä esitä tyhmää!

Toki noin voisi sanoa, jos keskustelussa olisi tällainen homomielinen keskustelija, joka näkisi homolinssien läpi kaiken keskustelun.

 

Nyt keskustelussa on henkilö, joka näkee kaiken kesvustelun VL-linssien läpi😉

Sinä luulet taas keskustelevasi yhden vl:n kanssa, mutta todellisuudessa meitä on useampia. Mutta sinua on vain yksi.

Taas? Sekoitat varmaan johonkin toiseen. 

En koskaan ole ottanut kantaa keskustelijoiden määrään. En edes lainaamassasi viestissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.

Tiedän, että siitä on jo vuosia,  kun seksuaaliseen hyväksikäyttöön liikkeen piirissä liittyvä asia oli puheen aiheensa julkisuudessa. Tiedän, että suurin osa miehistä liikkeessä on kunnollisia miehiä ja perheenisiä. Mutta sanon silti, että juuri tuo loppumattomaan anteeksipyytelyyn ja anteeksiantamiseen kasvattanut kulttuuri oli yksi osatekijä siinä, miten ilmiö niinkin laajamittaisena oli ylipäätään mahdollinen.  Se selittää, miksi hyväksikäytetyt lapset kokivat, että heidän täytyy aina vain antaa joka kerta teot anteeksi ja miksi se tarkoitti sitä, että asiasta ei saanut sen jälkeen enää muille puhua. Ei saanut puhua "armomereen" heitetystä asiasta, koska kuten tuossa edellä on todettu: siihen asiaan ei enää palata, mikä on kerran anteeksiannettu. 

Minusta tämä näkökulma pitää tuoda esille, sillä tämä riskielementti on tietenkin edelleen olemassa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on vasta esitys eikä sen ole tarkoitus toteutua ainakaan tällä vaalikaudella. Syksylläkin oli jokin lapsilisiä koskeva esitys mutta sekin on jo unohdettu.

Tuo lapsilisän muutos olisi pelkkä leikkaus. Itse saisin enemmän lapsilisää, mutta vain vaivaisen 5€. Eli käytännössä saman.

Pitäisi kääntää ihan päälaelleen, eli ensimmäisestä pitäisi saada se maksimimäärä, ja lapsien määrän mukaan jokaisesta vähemmän. Olisi paljon oikeudenmukaisempi, kun ensimmäisen lapsen kulut ovat paljon suuremmat.

Tämä. Ekalle lapselle joutuu ostamaan kaiken turvaistuimesta vaunuihin ja pinnasängyistä vaatteisiin. Seuraavien kohdalla nuo isot jutut on kuitenkin valmiina.

Sekin on hyvä muistaa, että osa tavaroista on lähes pakko hankkia uutena. Harva uskaltaa ostaa esim. turvaistuinta käytettynä netistä (on voinut olla kolariautossa). Eikä kaikilla ole lähipiirissä lapsiperhettä, jolta noita tavaroita saisi ilmaiseksi tai pientä summaa vastaan.

Lapsilisien tulisi olla tarveharkintaisia. Jos vanhemmat pystyvät säästämään lapsilisät lasten tileille tai sijoittamaan ne rahastoihin ja/tai osakkeisiin, he eivät lapsilisiä tarvitse. Se, jos mikä, on yhteiskunnan tukien väärinkäyttöä. 

Minä haastan tätä näkökulmaa:

Meillä ollaan keskiluokkainen perhe, kumpikin vanhempi tienaa nettona n. 2700 e/kk. Yhteiskunnalta saadaan lapsilisä. Eletään säästäväisesti ja olemme tunnollisia. Säästämme pahan päivän varalle, koska tiedämme, että toisen vanhemman sairastuminen/kuolema voi osua oman perheen kohdalle. Miksi meitä pitäisi rangaista siitä, että olemme tunnollisia? Joku vastaavilla tuloilla elävä perhe tuhlaa kaiken, matkustelee paljon, eikä mitään jää säästöön. Miksi siitä pitäisi palkita ja tunnollisuudesta rangaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.

Ev.lutin näkökulma: 

Me on opetettu lapselle ihan pienestä asti, että on todella tärkeää pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tästä on myös pidetty kiinni. Mutta ero on siinä, että pyydetään anteeksi vain pahoja tekoja/sanoja. Koskaan ei pidä pyytää anteeksi tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.

Ev.lutin näkökulma: 

Me on opetettu lapselle ihan pienestä asti, että on todella tärkeää pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tästä on myös pidetty kiinni. Mutta ero on siinä, että pyydetään anteeksi vain pahoja tekoja/sanoja. Koskaan ei pidä pyytää anteeksi tunteita.

Hyvin sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.

Ev.lutin näkökulma: 

Me on opetettu lapselle ihan pienestä asti, että on todella tärkeää pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tästä on myös pidetty kiinni. Mutta ero on siinä, että pyydetään anteeksi vain pahoja tekoja/sanoja. Koskaan ei pidä pyytää anteeksi tunteita.

Raamatussahan sanotaan että vaikka vihastutte, älkää tehkö syntiä. Eikö tuon voi tulkita että tunteet on ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Kyllä äitikin saa suuttua, jos aihetta on. Äitikin on ihminen. Eri asia sitten, miten suuttumustaan ilmaisee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.

Myllynkivi ei liity anteeksiantamiseen. Jeesus sanoi että sen kanssa pitäisi upottaa syntiin saattava henkilö. Minulle on epäselvää tarkoittaako tuo erityisesti lapsia syntiin ohjaavaa henkilöä vai ketä tahansa joka ohjaa Jeesukseen uskovaa syntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.

Ev.lutin näkökulma: 

Me on opetettu lapselle ihan pienestä asti, että on todella tärkeää pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tästä on myös pidetty kiinni. Mutta ero on siinä, että pyydetään anteeksi vain pahoja tekoja/sanoja. Koskaan ei pidä pyytää anteeksi tunteita.

Uskoisin, että tämän allekirjoittavat myös kasvatuksen asiantuntijat.  Tunteista pitää päinvastoin oppia puhumaan ja niitä sanoittamaan eikä  se onnistu, jos tunteet  kokonaan kielletään ja tehdään niistä pahoja, anteeksipyydettäviä asioita.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nykyajan hoitokokouksissa hoidetaan? Sen tiedän, että ainakin parin oluttölkin ostaminen ja elämä ilman parisuhdetta ovat olleet syitä hoidoille. Kumpi muuten pahempi synti?

Elämä ilman parisuhdetta = synti 🙈🙈🙈

Mistäs sinä tuommoisen tähän keksit? Ja että siitä olisi seurannut hoitokokous? Ja sinä sanot tietäväsi tuommoisen asian. Nyt ei ole enää millään mitään rajaa. 

Epäilys oli tietysti synnillisestä elämästä, jossa hypitään kukasta kukkaan. En tiedä oliko muuta syytä epäilylle kuin tuo.

Ja kyllä tämä on faktaa!

Elämä ilman parisuhdetta ja hyppiminen kukasta kukkaan ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäinen koskee myös itseäni, jälkimmäinen ei.

Hypitkö kukasta kukkaan?

Voit ihan vapaasti vastata, en kerro hoitomiehille.

En uskalla kertoa, SRK tietää kuka olen.

Ok, sitä olen pitkään epäillyt. En olisi uskonut että paljastat asian.

Vaikka täällä on saanut monenlaista kommenttia lukea, en olisi uskonut, että kukaan on niin halpamainen ja ilkeä, että esiintyy minuna, alkuperäisenä kommentoijana. Olen tehnyt ylläpidolle ilmiannon ja toivon, että suhtautuvat vakavasti ja blokkaavat kyseisen kommentoijan.

Nettikiusaaminen on vakava asia nuorten ja lasten keskuudessa mutta en tiedä, mitä pitäisi ajatella, kun aikuisetkin (?) syyllistyvät siihen.

Löysää nyt hieman sitä pipoa😁

Viestisi on lapsellisuuden huippu, kukaan ei varmasti viestiä tosissan ottanut. Harmiton vitsi on tietysti sinulle jälkeen yksi syy lisää uhriutua.

Tosin kerkesin positiivisesti sinusta yllättyä, mutta täysin turhaan. Sama lapsellinen  uhriutuja näytät olevan. Yhden viattoman vitsin vuoksi tuollainen räntti. Jopa lasten ja nuorten kiusaamiseen vedotaan🤭

Monia lapsia ja nuoria kiusataan, ja on oikea ongelma. Sinun suhtautuminen on todella asiaa vähättelevä, kun et taida oikeasti ymmärtää miten vakavista asioista on kyse. Oikea kiusaaminen on lähempänä sinun toimintaa. Ehkä et koskaan ole oikesti kohdannut kiusaamista, ja sikisi et ymmärrä asiasta?

Just näin ”aikuiset” suhtautuvat: se, johon kiusaaminen kohdistuu on syyllinen, kun ei ymmärrä huumoria. Näin se menee koulukiusaamisessakin.

Ja minua on koulussa kiusattu, jopa yhden opettajan taholta lukiossa ja tiedän, mitä se on.

Ei voi olla totta🤭

Vielä jatkat rinnastusta lapsien kiusaamiseen. Jonkun nimettömän nettitrollin puolesta kirjoitettu viesti olisi muka kiusaamista. Sinä et oikeasti kiusaamisesta silloin ymmärrä mitään. Kai et kovin pahoja traumoja saanut🙄

 

Joku kirjoitti, että: "Hypitkö kukasta kukkaan?

Voit ihan vapaasti vastata, en kerro hoitomiehille."

Tuohon typerään kysymykseen oli pakko vastata vitsillä, oli se vaan niin typerä.

Ymmärrän että trollit mielellään näin mitättömästäkin nostaa metakan. 

Erikoista tosiaan. Edes kanssakeskustelijan hulluksi haukkuminen ei hänessä herättänyt kiinnostusta puolustaa asiallista kielenkäyttöä. 

Se haukkuja oli VL, siinä syy. 

Eli mikään VL:n toiminta ei ole koskaan kiusaamista, ja kaikki muiden kirjoitukset vastaavasti on. 

"Se haukkuja oli homo siinä syy. Ei mikään homon toiminta ole koskaan kiusaamista ja kaikki muiden kirjoitukset vastaavasti on"

 

Voiko noin sanoa? Jos ei, eikö kaikkia pidä kohdella samalla tavoin? Eikä minulla ole mitään homoja vastaan. Otin ensimmäusen mieleen tulevan esimerkin.

Älä esitä tyhmää!

Toki noin voisi sanoa, jos keskustelussa olisi tällainen homomielinen keskustelija, joka näkisi homolinssien läpi kaiken keskustelun.

 

Nyt keskustelussa on henkilö, joka näkee kaiken kesvustelun VL-linssien läpi😉

Sinä luulet taas keskustelevasi yhden vl:n kanssa, mutta todellisuudessa meitä on useampia. Mutta sinua on vain yksi.

Taas? Sekoitat varmaan johonkin toiseen. 

En koskaan ole ottanut kantaa keskustelijoiden määrään. En edes lainaamassasi viestissä. 

Hänen kanssa "keskustelu" on aina tällaista, aina tarkoituksella ymmärtää väärin. Luulee aina, ettei muita keskustelijoita ole kuin yksi. Silti se on hän, joka haukkuu muut, kun "luulevat" keskustelevansa vain yhden kanssa😁

Moni taitaa hänen tapansa jo tietää, kun esim. sinä ja nämä toiset saatte enemmän yläpeukkuja.

Minä olen mahdollisesti se, kenen kanssa hän kuvitteli nyt keskustelevansa.

Tätä sekoilua se on aina🥴

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on vasta esitys eikä sen ole tarkoitus toteutua ainakaan tällä vaalikaudella. Syksylläkin oli jokin lapsilisiä koskeva esitys mutta sekin on jo unohdettu.

Tuo lapsilisän muutos olisi pelkkä leikkaus. Itse saisin enemmän lapsilisää, mutta vain vaivaisen 5€. Eli käytännössä saman.

Pitäisi kääntää ihan päälaelleen, eli ensimmäisestä pitäisi saada se maksimimäärä, ja lapsien määrän mukaan jokaisesta vähemmän. Olisi paljon oikeudenmukaisempi, kun ensimmäisen lapsen kulut ovat paljon suuremmat.

Tämä. Ekalle lapselle joutuu ostamaan kaiken turvaistuimesta vaunuihin ja pinnasängyistä vaatteisiin. Seuraavien kohdalla nuo isot jutut on kuitenkin valmiina.

Sekin on hyvä muistaa, että osa tavaroista on lähes pakko hankkia uutena. Harva uskaltaa ostaa esim. turvaistuinta käytettynä netistä (on voinut olla kolariautossa). Eikä kaikilla ole lähipiirissä lapsiperhettä, jolta noita tavaroita saisi ilmaiseksi tai pientä summaa vastaan.

Lapsilisien tulisi olla tarveharkintaisia. Jos vanhemmat pystyvät säästämään lapsilisät lasten tileille tai sijoittamaan ne rahastoihin ja/tai osakkeisiin, he eivät lapsilisiä tarvitse. Se, jos mikä, on yhteiskunnan tukien väärinkäyttöä. 

Minä haastan tätä näkökulmaa:

Meillä ollaan keskiluokkainen perhe, kumpikin vanhempi tienaa nettona n. 2700 e/kk. Yhteiskunnalta saadaan lapsilisä. Eletään säästäväisesti ja olemme tunnollisia. Säästämme pahan päivän varalle, koska tiedämme, että toisen vanhemman sairastuminen/kuolema voi osua oman perheen kohdalle. Miksi meitä pitäisi rangaista siitä, että olemme tunnollisia? Joku vastaavilla tuloilla elävä perhe tuhlaa kaiken, matkustelee paljon, eikä mitään jää säästöön. Miksi siitä pitäisi palkita ja tunnollisuudesta rangaista?

En tarkoittanut kommentillani tavallisia, keski- tai pienituloisia palkansaajia vaan vuorineuvoksia, suurten valtioyhtiöiden johtajia, hallitusten puheenjohtajia jne., ja muita suurituloisia, joilla on mittavien omaisuuksien lisäksi yli kymmenentuhannen, jopa kymmenientuhansien, eurojen kuukausitulot. Miljonäärejä on Suomessa erään laskentatavan mukaan melkein satatuhatta. He saavat lapsilisät myös. Tavalliselle palkansaajalle on samantekevää, laittaako sen satasen syrjään palkasta vai lapsilisästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.

Ev.lutin näkökulma: 

Me on opetettu lapselle ihan pienestä asti, että on todella tärkeää pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tästä on myös pidetty kiinni. Mutta ero on siinä, että pyydetään anteeksi vain pahoja tekoja/sanoja. Koskaan ei pidä pyytää anteeksi tunteita.

Uskoisin, että tämän allekirjoittavat myös kasvatuksen asiantuntijat.  Tunteista pitää päinvastoin oppia puhumaan ja niitä sanoittamaan eikä  se onnistu, jos tunteet  kokonaan kielletään ja tehdään niistä pahoja, anteeksipyydettäviä asioita.  

Kumma kyllä, esim. suurin osa maailman kristityistä kuuluu kirkkokuntiin, jossa syntinä pidetään myös syntisiä ajatuksia. ”Ajatuksin, sanoin, teoin”  Mitä kasvatuksen asiantuntijat ajattelevat siitä?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.

Myllynkivi ei liity anteeksiantamiseen. Jeesus sanoi että sen kanssa pitäisi upottaa syntiin saattava henkilö. Minulle on epäselvää tarkoittaako tuo erityisesti lapsia syntiin ohjaavaa henkilöä vai ketä tahansa joka ohjaa Jeesukseen uskovaa syntiin.

Senhän voi helposti Raamatusta tarkistaa. Matt. 18:

”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.

Myllynkivi ei liity anteeksiantamiseen. Jeesus sanoi että sen kanssa pitäisi upottaa syntiin saattava henkilö. Minulle on epäselvää tarkoittaako tuo erityisesti lapsia syntiin ohjaavaa henkilöä vai ketä tahansa joka ohjaa Jeesukseen uskovaa syntiin.

Senhän voi helposti Raamatusta tarkistaa. Matt. 18:

”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”

Ai, minusta siinä luki "vähäisistä" ei "pienistä". Ehkä luin eri evankeliumia.