Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (1363)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.
Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.
(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"
Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle. Kukaan muu ei tiedä, mille sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.
Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen.
Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit anteekti" rituaalista.
Teillä on ehkä ollut eri käytäntö.
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.Hyvät tavat suojelevat elämässä.
Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.
Ev.lutin näkökulma:
Me on opetettu lapselle ihan pienestä asti, että on todella tärkeää pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tästä on myös pidetty kiinni. Mutta ero on siinä, että pyydetään anteeksi vain pahoja tekoja/sanoja. Koskaan ei pidä pyytää anteeksi tunteita.
Uskoisin, että tämän allekirjoittavat myös kasvatuksen asiantuntijat. Tunteista pitää päinvastoin oppia puhumaan ja niitä sanoittamaan eikä se onnistu, jos tunteet kokonaan kielletään ja tehdään niistä pahoja, anteeksipyydettäviä asioita.
Kumma kyllä, esim. suurin osa maailman kristityistä kuuluu kirkkokuntiin, jossa syntinä pidetään myös syntisiä ajatuksia. ”Ajatuksin, sanoin, teoin” Mitä kasvatuksen asiantuntijat ajattelevat siitä?
Tunne ja ajatus on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö luterilainen kirkko enää opeta, että ylpeys, kateus jne ovat syntejä? Milloin tämä on muuttunut? Mennyt ihan ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.
Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.
(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"
Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle. Kukaan muu ei tiedä, mille sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.
Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen.
Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit anteekti" rituaalista.
Teillä on ehkä ollut eri käytäntö.
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.Hyvät tavat suojelevat elämässä.
Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.
Ev.lutin näkökulma:
Me on opetettu lapselle ihan pienestä asti, että on todella tärkeää pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tästä on myös pidetty kiinni. Mutta ero on siinä, että pyydetään anteeksi vain pahoja tekoja/sanoja. Koskaan ei pidä pyytää anteeksi tunteita.
Uskoisin, että tämän allekirjoittavat myös kasvatuksen asiantuntijat. Tunteista pitää päinvastoin oppia puhumaan ja niitä sanoittamaan eikä se onnistu, jos tunteet kokonaan kielletään ja tehdään niistä pahoja, anteeksipyydettäviä asioita.
Kumma kyllä, esim. suurin osa maailman kristityistä kuuluu kirkkokuntiin, jossa syntinä pidetään myös syntisiä ajatuksia. ”Ajatuksin, sanoin, teoin” Mitä kasvatuksen asiantuntijat ajattelevat siitä?
Tunne ja ajatus on eri asia.
No onko kateus tunne? Miksi se on synti?
Vihakin on tunne ja sellaisena ok, usein jopa ymmärrettävä. Voi sanoa olevansa vihainen. Jos taas ajattelee vihaisena, että haluaisin tappaa tuon ihmisen, niin se on ajatuksena väärin ja synti. Niin minä asian näen.
Ajatuksin, teoin, laiminlyönnein. Ei siinä puhuta tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.
Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.
(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"
Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle. Kukaan muu ei tiedä, mille sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.
Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen.
Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit anteekti" rituaalista.
Teillä on ehkä ollut eri käytäntö.
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.Hyvät tavat suojelevat elämässä.
Tässä malliesimerkki miten opitaan että kiukku ja paha mieli on syntiä, joka pitää saada anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Myös äidille pitää antaa anteeksi, koska se joka ei anna saa myllynkiven kaulaansa vai miten se meni. Anteeksiannetuista synneistä ei myöskään saa puhua vaan ne upotetaan armomereen eli vaikka äiti useinkin korottelisi ääntään, niin se pitää lapsen aina antaa anteeksi. Hyväksi ja turvalliseksi tavaksi verhoiltu valtarakennelma jossa tavallisista ihmiselämän asioista tehdään anteeksipyydeltäviä taivaaseen pääsyn ehtoja. Hyvät tavat taitaa erota kuitenkin tästä rituaalista melko paljon.
Myllynkivi ei liity anteeksiantamiseen. Jeesus sanoi että sen kanssa pitäisi upottaa syntiin saattava henkilö. Minulle on epäselvää tarkoittaako tuo erityisesti lapsia syntiin ohjaavaa henkilöä vai ketä tahansa joka ohjaa Jeesukseen uskovaa syntiin.
Senhän voi helposti Raamatusta tarkistaa. Matt. 18:
”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”
Ai, minusta siinä luki "vähäisistä" ei "pienistä". Ehkä luin eri evankeliumia.
Raamatunkäännöksiä on eri vuosikymmeniltä. Luit varmaan eri käännöstä kuin minä, mutta ajatus on sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihakin on tunne ja sellaisena ok, usein jopa ymmärrettävä. Voi sanoa olevansa vihainen. Jos taas ajattelee vihaisena, että haluaisin tappaa tuon ihmisen, niin se on ajatuksena väärin ja synti. Niin minä asian näen.
Ajatuksin, teoin, laiminlyönnein. Ei siinä puhuta tunteista.
7 kuolemansyntiä/pääsyntiä: viha, kateus, ylpeys, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihakin on tunne ja sellaisena ok, usein jopa ymmärrettävä. Voi sanoa olevansa vihainen. Jos taas ajattelee vihaisena, että haluaisin tappaa tuon ihmisen, niin se on ajatuksena väärin ja synti. Niin minä asian näen.
Ajatuksin, teoin, laiminlyönnein. Ei siinä puhuta tunteista.
7 kuolemansyntiä/pääsyntiä: viha, kateus, ylpeys, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo.
Nuo ovat Danten Jumalaisesta näytelmästä😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskooko joku, että Jumalan tarkoitus ja tahto on tunteeton ihminen? Kuin robotti? Tai voisi/ saisi tuntea koko elämänsä aikana vain positiivisia tunteita? .....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihakin on tunne ja sellaisena ok, usein jopa ymmärrettävä. Voi sanoa olevansa vihainen. Jos taas ajattelee vihaisena, että haluaisin tappaa tuon ihmisen, niin se on ajatuksena väärin ja synti. Niin minä asian näen.
Ajatuksin, teoin, laiminlyönnein. Ei siinä puhuta tunteista.
7 kuolemansyntiä/pääsyntiä: viha, kateus, ylpeys, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo.
Nuo ovat Danten Jumalaisesta näytelmästä😄
Ihan on katolisen kirkon opeista peräisin, toki käytetty myöhemmin myös taiteessa. Lutherkin tunnusti nämä synneiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskooko joku, että Jumalan tarkoitus ja tahto on tunteeton ihminen? Kuin robotti? Tai voisi/ saisi tuntea koko elämänsä aikana vain positiivisia tunteita? .....
Missä niin on sanottu? Mutta onko jossain sanottu, että ihminen voisi olla synnitön? Käsittääkseni kristinuskossa ihminen on lähtökohtaisesti syntinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on vasta esitys eikä sen ole tarkoitus toteutua ainakaan tällä vaalikaudella. Syksylläkin oli jokin lapsilisiä koskeva esitys mutta sekin on jo unohdettu.
Tuo lapsilisän muutos olisi pelkkä leikkaus. Itse saisin enemmän lapsilisää, mutta vain vaivaisen 5€. Eli käytännössä saman.
Pitäisi kääntää ihan päälaelleen, eli ensimmäisestä pitäisi saada se maksimimäärä, ja lapsien määrän mukaan jokaisesta vähemmän. Olisi paljon oikeudenmukaisempi, kun ensimmäisen lapsen kulut ovat paljon suuremmat.
Tämä. Ekalle lapselle joutuu ostamaan kaiken turvaistuimesta vaunuihin ja pinnasängyistä vaatteisiin. Seuraavien kohdalla nuo isot jutut on kuitenkin valmiina.
Sekin on hyvä muistaa, että osa tavaroista on lähes pakko hankkia uutena. Harva uskaltaa ostaa esim. turvaistuinta käytettynä netistä (on voinut olla kolariautossa). Eikä kaikilla ole lähipiirissä lapsiperhettä, jolta noita tavaroita saisi ilmaiseksi tai pientä summaa vastaan.
Lapsilisien tulisi olla tarveharkintaisia. Jos vanhemmat pystyvät säästämään lapsilisät lasten tileille tai sijoittamaan ne rahastoihin ja/tai osakkeisiin, he eivät lapsilisiä tarvitse. Se, jos mikä, on yhteiskunnan tukien väärinkäyttöä.
Minä haastan tätä näkökulmaa:
Meillä ollaan keskiluokkainen perhe, kumpikin vanhempi tienaa nettona n. 2700 e/kk. Yhteiskunnalta saadaan lapsilisä. Eletään säästäväisesti ja olemme tunnollisia. Säästämme pahan päivän varalle, koska tiedämme, että toisen vanhemman sairastuminen/kuolema voi osua oman perheen kohdalle. Miksi meitä pitäisi rangaista siitä, että olemme tunnollisia? Joku vastaavilla tuloilla elävä perhe tuhlaa kaiken, matkustelee paljon, eikä mitään jää säästöön. Miksi siitä pitäisi palkita ja tunnollisuudesta rangaista?
En tarkoittanut kommentillani tavallisia, keski- tai pienituloisia palkansaajia vaan vuorineuvoksia, suurten valtioyhtiöiden johtajia, hallitusten puheenjohtajia jne., ja muita suurituloisia, joilla on mittavien omaisuuksien lisäksi yli kymmenentuhannen, jopa kymmenientuhansien, eurojen kuukausitulot. Miljonäärejä on Suomessa erään laskentatavan mukaan melkein satatuhatta. He saavat lapsilisät myös. Tavalliselle palkansaajalle on samantekevää, laittaako sen satasen syrjään palkasta vai lapsilisästä.
Etiikan ja moraalin näkökulmasta haastan:
-Se lapsilisä on tarkoitettu lapselle ja hänen asioihinsa. Kenelläkään lapsella ei ole syntyessään itse ansaittua omaisuutta. Rikkaissa perheissä vanhemmilla on ja he maksavat menot. Lapsilisä on siis lapsen oikeus, ei vanhempien.
-Perheet, joissa vanhemmat ovat rikkaita, ovat joka tapauksessa rikkaita. Heidänkin näkökulmastaan on yksi lysti, laittavatko satasen säästöön lapsilisästä vai muista tuloista, joita heillä riittää.
Ymmärrän, miksi pidetään ikävänä sitä, että rikkaimmatkin saavat lapsilisää. Mutta silti pidän oikeudenmukaisempana sitä, että se on tarkoitettu kaikille kuin se rajattaisiin osalta pois. Ne rikkaat myös valmiiksi maksavat paljon veroja, luovat työpaikkoja jne. Eivätköhän ole sen satasensa yhteiskunnalle antaneet moninkertaisesti takaisin. Sitten taas on paljon ihmisiä, jotka eivät käy töissä, eivätkä halua käydä ja vaativat yhteiskuntaa maksamaan puolestaan kaiken mahdollisen. Näitä ihmisiä on tullut muualta aika paljon. Ja kaikki tämä maksetaan veroista, joita jokainen meistä keskituloisista maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihakin on tunne ja sellaisena ok, usein jopa ymmärrettävä. Voi sanoa olevansa vihainen. Jos taas ajattelee vihaisena, että haluaisin tappaa tuon ihmisen, niin se on ajatuksena väärin ja synti. Niin minä asian näen.
Ajatuksin, teoin, laiminlyönnein. Ei siinä puhuta tunteista.
7 kuolemansyntiä/pääsyntiä: viha, kateus, ylpeys, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo.
Nuo ovat Danten Jumalaisesta näytelmästä😄
Ihan on katolisen kirkon opeista peräisin, toki käytetty myöhemmin myös taiteessa. Lutherkin tunnusti nämä synneiksi.
Peräisin siis varhaisilta kristityiltä josta myös tulevat katoliseen teologiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihakin on tunne ja sellaisena ok, usein jopa ymmärrettävä. Voi sanoa olevansa vihainen. Jos taas ajattelee vihaisena, että haluaisin tappaa tuon ihmisen, niin se on ajatuksena väärin ja synti. Niin minä asian näen.
Ajatuksin, teoin, laiminlyönnein. Ei siinä puhuta tunteista.
7 kuolemansyntiä/pääsyntiä: viha, kateus, ylpeys, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo.
On eri asia tuntea jotakin, esim. ahneutta, vihaa tai himoa kuin toimia tuon tunteen mukaan. Ei ole synti tuntea kateutta. Mutta jos kateuden takia mollaat ystävääsi, hankaloitat naapurisi yritystoimintaa tai ajattelet, että heittäisipä hän veivinsä, se on syntiä. Tunne ei ole syntiä, vaan pahat teot, joihin nuo tunteet voivat johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.
Hyvät tavat suojelevat elämässä.”
Yo. aamupäivällä pikaisesti kirjoittamani viesti on elänyt täällä ihan omaa elämäänsä ja päätynyt siihen, että tunteita on pyydettävä anteeksi. Jos luette viestin uudestaan, niin huomatte etten kirjoittanut niin.
”pankaa mekin pois kaikki, mikä meitä painaa (vanhan käännöksen ”kuorma”), ja synti, joka niin helposti meidät kietoo…”
— Hebrealaiskirje 12:1
“Kuorma” tarkoittaa Raamatussa kaikkea sellaista, mikä painaa ja hidastaa ihmistä elämässä. Se ei ole sama asia kuin synti, vaikka syntikin mainitaan erikseen. Kuorma voi olla esimerkiksi murhetta, pelkoa, katkeruutta, uupumusta tai pahaa mieltä. Paha mieli ei itsessään ole syntiä, mutta siitä voi tulla taakka. Raamatun ajatus on, että ihminen saa jättää tällaiset kuormat Kristuksen hoidettaviksi eikä kantaa niitä yksin.
-vl
Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihakin on tunne ja sellaisena ok, usein jopa ymmärrettävä. Voi sanoa olevansa vihainen. Jos taas ajattelee vihaisena, että haluaisin tappaa tuon ihmisen, niin se on ajatuksena väärin ja synti. Niin minä asian näen.
Ajatuksin, teoin, laiminlyönnein. Ei siinä puhuta tunteista.
7 kuolemansyntiä/pääsyntiä: viha, kateus, ylpeys, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo.
On eri asia tuntea jotakin, esim. ahneutta, vihaa tai himoa kuin toimia tuon tunteen mukaan. Ei ole synti tuntea kateutta. Mutta jos kateuden takia mollaat ystävääsi, hankaloitat naapurisi yritystoimintaa tai ajattelet, että heittäisipä hän veivinsä, se on syntiä. Tunne ei ole syntiä, vaan pahat teot, joihin nuo tunteet voivat johtaa.
Juuri näin. Ja joku ylensyöntikö pahimpia syntejä? Pahempi kuin murha, raiskaus? Enpä noille paljoa painoa laittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.
No, Raamatun mukaan Jumalan seurakuntaa ei kyllä voi vetovoimaiseksi kutsua. Pikemminkin päin vastoin.
Kerää varmasti alapeukkuja tässä ketjussa, mutta sitten kerää. Minä en ymmärrä, miksi tuosta lapsilisien pienentämisestä suututaan. Ei ole mikään vahinko, että kukaan päätyy useamman lapsen tai suurperheen vanhemmaksi. On täysin tietoinen ratkaisu harrastaa seksiä ja siten saada mahdollista perheenlisäystä. Se ei ole vahinko, eikä asia, joka tulisi yllättäen. Ihminen kyllä tiedostaa, että kun seksiä harrastaa, voi seurauksena olla lapsi ja lapsen elättäminen maksaa. Ihmisellä itsellään on vastuu, että hän järjestää elämänsä sellaiseksi, että on vara huolehtia arkisten asioiden toteutumisesta.
Sitä taas kukaan ei tilaa, että kahden vanhemman ydinperheessä toinen vanhemmista vaikka vammautuu tai kuolee niin, että taloudellinen vastuu jää yhdelle vanhemmalle. Tällaisissa tilanteissa on minusta ymmärrettävää, että perheitä tuetaan tavallista enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.
Itse olen ajatellut liikkeestä aina näin. Tämä.SRK -lestadiolaisuus on aiheuttanut tämän
Ai, minusta siinä luki "vähäisistä" ei "pienistä". Ehkä luin eri evankeliumia.