Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (11856)
Vierailija kirjoitti:
Eipä tainnu tuosta gradusta olla koskaan päivämiehessä juttua, ois voinu olla ja kommentti miten kohdataan ihminen vastaavassa tilanteessa oikein… Mutta ei päivämieheen sovi kuin yhdenlainen narratiivi. Siltä ainakin tuntuu.
Päivämiehen merkitystä liioitellaan paljon, ei se ole mikään Raamattu. Minulle ei edes tule kyseistä lehteä.
-vl
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tainnu tuosta gradusta olla koskaan päivämiehessä juttua, ois voinu olla ja kommentti miten kohdataan ihminen vastaavassa tilanteessa oikein… Mutta ei päivämieheen sovi kuin yhdenlainen narratiivi. Siltä ainakin tuntuu.
Päivämiehen merkitystä liioitellaan paljon, ei se ole mikään Raamattu. Minulle ei edes tule kyseistä lehteä.
-vl
Enpä tiedä. Kyllä siellä on kautta historian ollut kannanottoja eri asioihin. Tämä yhteisö on hyvin laumakuuliainen, tilaisuus vaikuttaa päivämiehen tekstien kautta on ihan todellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoria lainauksia tuosta gradusta:
Lestadiolaiseen yhteisöön kuuluvilta uskovaisilta on tullut tutkimukseni naisille suorianeuvoja, että eroaminen on väärin. Nämä neuvot tuntuvat naisista pahalta, koska he ovat
kamppailleet väkivallan kanssa ja tehneet mielestään parhaan mahdollisen ratkaisun kaik-
kien yritysten jälkeen. He ovat ajatelleet asiaa sekä omalta että lasten kannalta ja silti hei-
dän ratkaisunsa tuomitaan vääräksi.
- -
Naiset kertovat, miten he ovat joutuneet pohtimaan tilannettaan myös perhepiirissä esimer-kiksi omien vanhimpien lastensa kanssa. Myös lapsilla on lestadiolainen kasvatus ja hekin
ovat kyseenalaistaneet eron mahdollisuuden, vaikka ovat itse eläneet väkivallan värittämää
perhe-elämää. Lapset ovat sisäistäneet vanhoillislestadiolaisen arvomaailman ja pohtivat
sitä, miten äiti voi olla enää yhteisössä.53
”Sitte meilläki nämä vanhemmat lapset, ko ovat ikänsä olleet vanhoillislestadiolaisia, niin
keskusteluissa on tullu esille, että ethän sää voi olla enää uskovainen, jos sää otat eron.”
(Silja 2:1)
Naiset kertovat, että ei-uskovaisille tutuille on helpompi kertoa tilanteesta ja heiltä naiset
ovat saaneet tukea ja kannustusta enemmän kuin uskovaisilta. Tämä on tuntunut naisista
oudolta, koska he ovat ajatelleet, että uskovaisina he voisivat saada parhaan mahdollisen
tuen juuri toisilta uskovilta.
Eron ratkaisun jälkeen elämä yhteisössä on ollut ristiriitaista myös, jos mies on vaikuttanut
samassa Siionissa ja on kertonut omaa versiotaan eron syistä. Yhteisön jäsenet ovat ehkä
joutuneet valitsemaan, kumman puolella ovat ja suhtautuneet sen mukaisesti toiseen osa-
puoleen. Naiset ovat kaikkinensa joutuneet etsimään uudelleen paikkansa yhteisössä ja
kestämään juoruilun, epäluuloisuuden ja heidän oman uskonsa epäilyn paineissa samalla
kun ovat käyneet itsessään selviytymiskamppailua väkivaltaisista kokemuksista.
Tuossa ovat yksittäiset ihmiset toimineet väärin, mutta vl-liikkeen opetuksen ei voi sanoa kannustavan väkivallan hyväksymiseen.
Edelleen esitän kysymyksen johon ei ole useasta esittämiskerrasta huolimatta tullut kunnollisia eikä oikein minkäänlaisia vastauksia.
Eli kuinka paljon yksittäistapauksia tai tietyllä tavalla toimivia yksilöitä tai yksilöiden kokemuksia pitää olla että voi myöntää kyseessä olevan yleistason ilmiön vl liikkeessä?
Ikävien asioiden käsittely törmää kuin muuriin toteamukseen "vl oppi ei opeta". Ja tämän jälkeen juttu on loppuun käsitelty. Missä vaiheessa voisi myöntää, että vaikka joku asia ei sinällisesti kuulu/sisälly vl oppiin niin jotkut tekijät yhteisön sisällä (ryhmäpaine? tapakulttuuri? joku muu?) näyttäisivät ainakin jossain määrin aiheuttavan tietyissä asioissa ikävää lopputulosta x ja mitä voitaisiin tehdä, jotta asia korjaantuisi.
Eli pitääkö tuo helkutin käsite "vl oppi" tunkea ihan joka asiaan ja sillä torpata keskustelu ja voisiko sen sijaan katsoa ja kuunnella myös ihan ihmisten käytännön kokemuksia ja kuunnella ihmisiä??
Ihmiset ovat Aina tärkeämpiä kuin "oppi" (paitsi tietenkin ehkä vl mielestä).
MInä olen korkeakoulutettu nuori vl-nainen enkä voisi kuvitellakaan, että jäisin suhteeseen, jossa olisi minkäänlaista väkivaltaa.
Enkä voisi olla mukana yhteisössä, joka millään tavalla kannustaisi siihen. Seuraan tarkasti yhteisön opetusta ja sen raamatullisuutta, eikä kertaakaan ole itselleni tullut vastaan, että kukaan painostaisi ketään jatkamaan väkivaltaisessa suhteessa tai varsinkaan että saarnoissa ja virallisessa opetuksessa tulisi tuollainen asenne esille.
No taas otit "opin" esille 🥴 Ei ole kyse "opista", "kannustamisesta" vaan hienovaraisemmista olemassaolevista rakenteista, käytännöistä yms jotka esim edesauttavat tiettyjä (ikäviä) asioita. Joita ei siis varsinaisesti "opeteta" mutta jotka tulevat jonkinlaisena yleistuotteena silloin kun keskiössä on (oikea) "oppi" ja sen noudattaminen pilkuntarkasti.
Hyvin yleinen pulma tuo "opin" liittäminen joka asiaan näissä keskusteluissa vl jäsenten taholta, olen huomannut. Vaikea keskustella kun oppi sitä oppi tätä. Tämän täytyy olla useissa vl ihmisissä niin ytimessä ettette itse edes tajua asiaa.
Tulee vaan itselle niin outo ja kylmä mielikuva ja olo, pelottavakin. Että ihmiset ihmisinä hukkuu johonkin toisarvoisuuteen kun kaikki tuijottaa vaan "oppia". Ja todellakin siis uskon että seuraat sitä "tarkasti" 😁 ja se puoli juuri on vl uskossa minusta pelottavaa, ei millään pahalla.
No ei missään muussakaan kanssakäymisessä ole tullut esille, että ei saisi erota esimerkiksi väkivallan takia.
Ja siksi puhun virallisesta opetuksesta, koska se on minulle yhteisössä se tärkein osa. Saarnat ja niiden sisältö on minulle merkittävää, eivät yksittäiset ihmiset ja heidän virheensä.
-se vl-nainen
Yksi vastaukseni tähän viestiin jäi ennakkosensuuriin joten ehkä toistan nyt itseäni. Mutta kuvaavaa että puhut "virheistä" (?) jos ihminen eroaa v*kivaltaisesta suhteesta. Pointti on se, että "oikea" oppi ja ne Toimissaan Täydelliset oppiin tuijottajat rikkovat ihmisiä heidän kipeimmissä kokemuksissaan vielä entistä enemmän. "Oikeaan" oppiin kouristuksenomaisesti vl tyyliin takertuminen on omiaan murtamaan heikoimmat ihmiset, sen sijaan että tarjolla olisi varaukseton tuki liikkeen taholta (toki tukea voi olla tatjolla, mutta ikävä kyllä ei kaikille eikä varauksettomasti, kuten gradukin kertoo).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tainnu tuosta gradusta olla koskaan päivämiehessä juttua, ois voinu olla ja kommentti miten kohdataan ihminen vastaavassa tilanteessa oikein… Mutta ei päivämieheen sovi kuin yhdenlainen narratiivi. Siltä ainakin tuntuu.
Päivämiehen merkitystä liioitellaan paljon, ei se ole mikään Raamattu. Minulle ei edes tule kyseistä lehteä.
-vl
Ei liioitella. Pysy totuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoria lainauksia tuosta gradusta:
Lestadiolaiseen yhteisöön kuuluvilta uskovaisilta on tullut tutkimukseni naisille suorianeuvoja, että eroaminen on väärin. Nämä neuvot tuntuvat naisista pahalta, koska he ovat
kamppailleet väkivallan kanssa ja tehneet mielestään parhaan mahdollisen ratkaisun kaik-
kien yritysten jälkeen. He ovat ajatelleet asiaa sekä omalta että lasten kannalta ja silti hei-
dän ratkaisunsa tuomitaan vääräksi.
- -
Naiset kertovat, miten he ovat joutuneet pohtimaan tilannettaan myös perhepiirissä esimer-kiksi omien vanhimpien lastensa kanssa. Myös lapsilla on lestadiolainen kasvatus ja hekin
ovat kyseenalaistaneet eron mahdollisuuden, vaikka ovat itse eläneet väkivallan värittämää
perhe-elämää. Lapset ovat sisäistäneet vanhoillislestadiolaisen arvomaailman ja pohtivat
sitä, miten äiti voi olla enää yhteisössä.53
”Sitte meilläki nämä vanhemmat lapset, ko ovat ikänsä olleet vanhoillislestadiolaisia, niin
keskusteluissa on tullu esille, että ethän sää voi olla enää uskovainen, jos sää otat eron.”
(Silja 2:1)
Naiset kertovat, että ei-uskovaisille tutuille on helpompi kertoa tilanteesta ja heiltä naiset
ovat saaneet tukea ja kannustusta enemmän kuin uskovaisilta. Tämä on tuntunut naisista
oudolta, koska he ovat ajatelleet, että uskovaisina he voisivat saada parhaan mahdollisen
tuen juuri toisilta uskovilta.
Eron ratkaisun jälkeen elämä yhteisössä on ollut ristiriitaista myös, jos mies on vaikuttanut
samassa Siionissa ja on kertonut omaa versiotaan eron syistä. Yhteisön jäsenet ovat ehkä
joutuneet valitsemaan, kumman puolella ovat ja suhtautuneet sen mukaisesti toiseen osa-
puoleen. Naiset ovat kaikkinensa joutuneet etsimään uudelleen paikkansa yhteisössä ja
kestämään juoruilun, epäluuloisuuden ja heidän oman uskonsa epäilyn paineissa samalla
kun ovat käyneet itsessään selviytymiskamppailua väkivaltaisista kokemuksista.
Tuossa ovat yksittäiset ihmiset toimineet väärin, mutta vl-liikkeen opetuksen ei voi sanoa kannustavan väkivallan hyväksymiseen.
Edelleen esitän kysymyksen johon ei ole useasta esittämiskerrasta huolimatta tullut kunnollisia eikä oikein minkäänlaisia vastauksia.
Eli kuinka paljon yksittäistapauksia tai tietyllä tavalla toimivia yksilöitä tai yksilöiden kokemuksia pitää olla että voi myöntää kyseessä olevan yleistason ilmiön vl liikkeessä?
Ikävien asioiden käsittely törmää kuin muuriin toteamukseen "vl oppi ei opeta". Ja tämän jälkeen juttu on loppuun käsitelty. Missä vaiheessa voisi myöntää, että vaikka joku asia ei sinällisesti kuulu/sisälly vl oppiin niin jotkut tekijät yhteisön sisällä (ryhmäpaine? tapakulttuuri? joku muu?) näyttäisivät ainakin jossain määrin aiheuttavan tietyissä asioissa ikävää lopputulosta x ja mitä voitaisiin tehdä, jotta asia korjaantuisi.
Eli pitääkö tuo helkutin käsite "vl oppi" tunkea ihan joka asiaan ja sillä torpata keskustelu ja voisiko sen sijaan katsoa ja kuunnella myös ihan ihmisten käytännön kokemuksia ja kuunnella ihmisiä??
Ihmiset ovat Aina tärkeämpiä kuin "oppi" (paitsi tietenkin ehkä vl mielestä).
MInä olen korkeakoulutettu nuori vl-nainen enkä voisi kuvitellakaan, että jäisin suhteeseen, jossa olisi minkäänlaista väkivaltaa.
Enkä voisi olla mukana yhteisössä, joka millään tavalla kannustaisi siihen. Seuraan tarkasti yhteisön opetusta ja sen raamatullisuutta, eikä kertaakaan ole itselleni tullut vastaan, että kukaan painostaisi ketään jatkamaan väkivaltaisessa suhteessa tai varsinkaan että saarnoissa ja virallisessa opetuksessa tulisi tuollainen asenne esille.
No taas otit "opin" esille 🥴 Ei ole kyse "opista", "kannustamisesta" vaan hienovaraisemmista olemassaolevista rakenteista, käytännöistä yms jotka esim edesauttavat tiettyjä (ikäviä) asioita. Joita ei siis varsinaisesti "opeteta" mutta jotka tulevat jonkinlaisena yleistuotteena silloin kun keskiössä on (oikea) "oppi" ja sen noudattaminen pilkuntarkasti.
Hyvin yleinen pulma tuo "opin" liittäminen joka asiaan näissä keskusteluissa vl jäsenten taholta, olen huomannut. Vaikea keskustella kun oppi sitä oppi tätä. Tämän täytyy olla useissa vl ihmisissä niin ytimessä ettette itse edes tajua asiaa.
Tulee vaan itselle niin outo ja kylmä mielikuva ja olo, pelottavakin. Että ihmiset ihmisinä hukkuu johonkin toisarvoisuuteen kun kaikki tuijottaa vaan "oppia". Ja todellakin siis uskon että seuraat sitä "tarkasti" 😁 ja se puoli juuri on vl uskossa minusta pelottavaa, ei millään pahalla.
No ei missään muussakaan kanssakäymisessä ole tullut esille, että ei saisi erota esimerkiksi väkivallan takia.
Ja siksi puhun virallisesta opetuksesta, koska se on minulle yhteisössä se tärkein osa. Saarnat ja niiden sisältö on minulle merkittävää, eivät yksittäiset ihmiset ja heidän virheensä.
-se vl-nainen
Yksi vastaukseni tähän viestiin jäi ennakkosensuuriin joten ehkä toistan nyt itseäni. Mutta kuvaavaa että puhut "virheistä" (?) jos ihminen eroaa v*kivaltaisesta suhteesta. Pointti on se, että "oikea" oppi ja ne Toimissaan Täydelliset oppiin tuijottajat rikkovat ihmisiä heidän kipeimmissä kokemuksissaan vielä entistä enemmän. "Oikeaan" oppiin kouristuksenomaisesti vl tyyliin takertuminen on omiaan murtamaan heikoimmat ihmiset, sen sijaan että tarjolla olisi varaukseton tuki liikkeen taholta (toki tukea voi olla tatjolla, mutta ikävä kyllä ei kaikille eikä varauksettomasti, kuten gradukin kertoo).
Ei, ymmärsit väärin. Puhuin virheinä niistä tilanteista, joissa syyllistetään sitä henkilöä, joka on väkivallan tai muun erittäin ymmärrettävän syyn takia joutunut eroamaan suhteesta.
Kuten sanoin, en omissa piireissäni tiedä tällaisia tapauksia vaan eroaminen on ymmärretty hyvin tällaisissa tapauksissa. Mutta edelleen, en tyrmää toisenlaisia kokemuksia. Toin esille vain oman todellisuuteni ja kokemukseni.
-se vl-nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoria lainauksia tuosta gradusta:
Lestadiolaiseen yhteisöön kuuluvilta uskovaisilta on tullut tutkimukseni naisille suorianeuvoja, että eroaminen on väärin. Nämä neuvot tuntuvat naisista pahalta, koska he ovat
kamppailleet väkivallan kanssa ja tehneet mielestään parhaan mahdollisen ratkaisun kaik-
kien yritysten jälkeen. He ovat ajatelleet asiaa sekä omalta että lasten kannalta ja silti hei-
dän ratkaisunsa tuomitaan vääräksi.
- -
Naiset kertovat, miten he ovat joutuneet pohtimaan tilannettaan myös perhepiirissä esimer-kiksi omien vanhimpien lastensa kanssa. Myös lapsilla on lestadiolainen kasvatus ja hekin
ovat kyseenalaistaneet eron mahdollisuuden, vaikka ovat itse eläneet väkivallan värittämää
perhe-elämää. Lapset ovat sisäistäneet vanhoillislestadiolaisen arvomaailman ja pohtivat
sitä, miten äiti voi olla enää yhteisössä.53
”Sitte meilläki nämä vanhemmat lapset, ko ovat ikänsä olleet vanhoillislestadiolaisia, niin
keskusteluissa on tullu esille, että ethän sää voi olla enää uskovainen, jos sää otat eron.”
(Silja 2:1)
Naiset kertovat, että ei-uskovaisille tutuille on helpompi kertoa tilanteesta ja heiltä naiset
ovat saaneet tukea ja kannustusta enemmän kuin uskovaisilta. Tämä on tuntunut naisista
oudolta, koska he ovat ajatelleet, että uskovaisina he voisivat saada parhaan mahdollisen
tuen juuri toisilta uskovilta.
Eron ratkaisun jälkeen elämä yhteisössä on ollut ristiriitaista myös, jos mies on vaikuttanut
samassa Siionissa ja on kertonut omaa versiotaan eron syistä. Yhteisön jäsenet ovat ehkä
joutuneet valitsemaan, kumman puolella ovat ja suhtautuneet sen mukaisesti toiseen osa-
puoleen. Naiset ovat kaikkinensa joutuneet etsimään uudelleen paikkansa yhteisössä ja
kestämään juoruilun, epäluuloisuuden ja heidän oman uskonsa epäilyn paineissa samalla
kun ovat käyneet itsessään selviytymiskamppailua väkivaltaisista kokemuksista.
Tuossa ovat yksittäiset ihmiset toimineet väärin, mutta vl-liikkeen opetuksen ei voi sanoa kannustavan väkivallan hyväksymiseen.
Edelleen esitän kysymyksen johon ei ole useasta esittämiskerrasta huolimatta tullut kunnollisia eikä oikein minkäänlaisia vastauksia.
Eli kuinka paljon yksittäistapauksia tai tietyllä tavalla toimivia yksilöitä tai yksilöiden kokemuksia pitää olla että voi myöntää kyseessä olevan yleistason ilmiön vl liikkeessä?
Ikävien asioiden käsittely törmää kuin muuriin toteamukseen "vl oppi ei opeta". Ja tämän jälkeen juttu on loppuun käsitelty. Missä vaiheessa voisi myöntää, että vaikka joku asia ei sinällisesti kuulu/sisälly vl oppiin niin jotkut tekijät yhteisön sisällä (ryhmäpaine? tapakulttuuri? joku muu?) näyttäisivät ainakin jossain määrin aiheuttavan tietyissä asioissa ikävää lopputulosta x ja mitä voitaisiin tehdä, jotta asia korjaantuisi.
Eli pitääkö tuo helkutin käsite "vl oppi" tunkea ihan joka asiaan ja sillä torpata keskustelu ja voisiko sen sijaan katsoa ja kuunnella myös ihan ihmisten käytännön kokemuksia ja kuunnella ihmisiä??
Ihmiset ovat Aina tärkeämpiä kuin "oppi" (paitsi tietenkin ehkä vl mielestä).
MInä olen korkeakoulutettu nuori vl-nainen enkä voisi kuvitellakaan, että jäisin suhteeseen, jossa olisi minkäänlaista väkivaltaa.
Enkä voisi olla mukana yhteisössä, joka millään tavalla kannustaisi siihen. Seuraan tarkasti yhteisön opetusta ja sen raamatullisuutta, eikä kertaakaan ole itselleni tullut vastaan, että kukaan painostaisi ketään jatkamaan väkivaltaisessa suhteessa tai varsinkaan että saarnoissa ja virallisessa opetuksessa tulisi tuollainen asenne esille.
No taas otit "opin" esille 🥴 Ei ole kyse "opista", "kannustamisesta" vaan hienovaraisemmista olemassaolevista rakenteista, käytännöistä yms jotka esim edesauttavat tiettyjä (ikäviä) asioita. Joita ei siis varsinaisesti "opeteta" mutta jotka tulevat jonkinlaisena yleistuotteena silloin kun keskiössä on (oikea) "oppi" ja sen noudattaminen pilkuntarkasti.
Hyvin yleinen pulma tuo "opin" liittäminen joka asiaan näissä keskusteluissa vl jäsenten taholta, olen huomannut. Vaikea keskustella kun oppi sitä oppi tätä. Tämän täytyy olla useissa vl ihmisissä niin ytimessä ettette itse edes tajua asiaa.
Tulee vaan itselle niin outo ja kylmä mielikuva ja olo, pelottavakin. Että ihmiset ihmisinä hukkuu johonkin toisarvoisuuteen kun kaikki tuijottaa vaan "oppia". Ja todellakin siis uskon että seuraat sitä "tarkasti" 😁 ja se puoli juuri on vl uskossa minusta pelottavaa, ei millään pahalla.
No ei missään muussakaan kanssakäymisessä ole tullut esille, että ei saisi erota esimerkiksi väkivallan takia.
Ja siksi puhun virallisesta opetuksesta, koska se on minulle yhteisössä se tärkein osa. Saarnat ja niiden sisältö on minulle merkittävää, eivät yksittäiset ihmiset ja heidän virheensä.
-se vl-nainen
Yksi vastaukseni tähän viestiin jäi ennakkosensuuriin joten ehkä toistan nyt itseäni. Mutta kuvaavaa että puhut "virheistä" (?) jos ihminen eroaa v*kivaltaisesta suhteesta. Pointti on se, että "oikea" oppi ja ne Toimissaan Täydelliset oppiin tuijottajat rikkovat ihmisiä heidän kipeimmissä kokemuksissaan vielä entistä enemmän. "Oikeaan" oppiin kouristuksenomaisesti vl tyyliin takertuminen on omiaan murtamaan heikoimmat ihmiset, sen sijaan että tarjolla olisi varaukseton tuki liikkeen taholta (toki tukea voi olla tatjolla, mutta ikävä kyllä ei kaikille eikä varauksettomasti, kuten gradukin kertoo).
Ei, vaan se "virhe" oli tuomitseva suhtautuminen eronnutta kohtaan
Kun ihminen ei enää pysty keskustelemaan tärkeimmästä asiasta eli siitä, miten ihminen Raamatun mukaan pelastuu, hän rupeaa ampumaan kovilla. Silloin ei tunneta enää minkäänlaista armoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin vl:na tiedän, että liike on täynnä viallisia virheellisiä ihmisiä. Jos ihmisten tekemisiin ja sanomisiin jumittuisin, olisin jo aikaa sitten lähtenyt koko liikkeestä. Mutta en halua, koska myös positiivisia kokemuksia on, ja, mikä tärkeintä, uskon ainakin tällä uskolla pelastuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoria lainauksia tuosta gradusta:
Lestadiolaiseen yhteisöön kuuluvilta uskovaisilta on tullut tutkimukseni naisille suorianeuvoja, että eroaminen on väärin. Nämä neuvot tuntuvat naisista pahalta, koska he ovat
kamppailleet väkivallan kanssa ja tehneet mielestään parhaan mahdollisen ratkaisun kaik-
kien yritysten jälkeen. He ovat ajatelleet asiaa sekä omalta että lasten kannalta ja silti hei-
dän ratkaisunsa tuomitaan vääräksi.
- -
Naiset kertovat, miten he ovat joutuneet pohtimaan tilannettaan myös perhepiirissä esimer-kiksi omien vanhimpien lastensa kanssa. Myös lapsilla on lestadiolainen kasvatus ja hekin
ovat kyseenalaistaneet eron mahdollisuuden, vaikka ovat itse eläneet väkivallan värittämää
perhe-elämää. Lapset ovat sisäistäneet vanhoillislestadiolaisen arvomaailman ja pohtivat
sitä, miten äiti voi olla enää yhteisössä.53
”Sitte meilläki nämä vanhemmat lapset, ko ovat ikänsä olleet vanhoillislestadiolaisia, niin
keskusteluissa on tullu esille, että ethän sää voi olla enää uskovainen, jos sää otat eron.”
(Silja 2:1)
Naiset kertovat, että ei-uskovaisille tutuille on helpompi kertoa tilanteesta ja heiltä naiset
ovat saaneet tukea ja kannustusta enemmän kuin uskovaisilta. Tämä on tuntunut naisista
oudolta, koska he ovat ajatelleet, että uskovaisina he voisivat saada parhaan mahdollisen
tuen juuri toisilta uskovilta.
Eron ratkaisun jälkeen elämä yhteisössä on ollut ristiriitaista myös, jos mies on vaikuttanut
samassa Siionissa ja on kertonut omaa versiotaan eron syistä. Yhteisön jäsenet ovat ehkä
joutuneet valitsemaan, kumman puolella ovat ja suhtautuneet sen mukaisesti toiseen osa-
puoleen. Naiset ovat kaikkinensa joutuneet etsimään uudelleen paikkansa yhteisössä ja
kestämään juoruilun, epäluuloisuuden ja heidän oman uskonsa epäilyn paineissa samalla
kun ovat käyneet itsessään selviytymiskamppailua väkivaltaisista kokemuksista.
Tuossa ovat yksittäiset ihmiset toimineet väärin, mutta vl-liikkeen opetuksen ei voi sanoa kannustavan väkivallan hyväksymiseen.
Edelleen esitän kysymyksen johon ei ole useasta esittämiskerrasta huolimatta tullut kunnollisia eikä oikein minkäänlaisia vastauksia.
Eli kuinka paljon yksittäistapauksia tai tietyllä tavalla toimivia yksilöitä tai yksilöiden kokemuksia pitää olla että voi myöntää kyseessä olevan yleistason ilmiön vl liikkeessä?
Ikävien asioiden käsittely törmää kuin muuriin toteamukseen "vl oppi ei opeta". Ja tämän jälkeen juttu on loppuun käsitelty. Missä vaiheessa voisi myöntää, että vaikka joku asia ei sinällisesti kuulu/sisälly vl oppiin niin jotkut tekijät yhteisön sisällä (ryhmäpaine? tapakulttuuri? joku muu?) näyttäisivät ainakin jossain määrin aiheuttavan tietyissä asioissa ikävää lopputulosta x ja mitä voitaisiin tehdä, jotta asia korjaantuisi.
Eli pitääkö tuo helkutin käsite "vl oppi" tunkea ihan joka asiaan ja sillä torpata keskustelu ja voisiko sen sijaan katsoa ja kuunnella myös ihan ihmisten käytännön kokemuksia ja kuunnella ihmisiä??
Ihmiset ovat Aina tärkeämpiä kuin "oppi" (paitsi tietenkin ehkä vl mielestä).
MInä olen korkeakoulutettu nuori vl-nainen enkä voisi kuvitellakaan, että jäisin suhteeseen, jossa olisi minkäänlaista väkivaltaa.
Enkä voisi olla mukana yhteisössä, joka millään tavalla kannustaisi siihen. Seuraan tarkasti yhteisön opetusta ja sen raamatullisuutta, eikä kertaakaan ole itselleni tullut vastaan, että kukaan painostaisi ketään jatkamaan väkivaltaisessa suhteessa tai varsinkaan että saarnoissa ja virallisessa opetuksessa tulisi tuollainen asenne esille.
Täysin sama kokemus minulla. Olen korkeakoulutettu vanha vl-nainen.
Tietysti olet, sinähän olet aina se mitä tarina kaipaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vl-yhteisön oppi jatkuvasta anteeksiannosta johtaa siihen, ettei osa ihmisistä edea yritä kilvoitella ja tehdä oikein. Mitä väliä, jos tänään kohtelen kaltoin perhettäni, illalla voi pyytää anteeksi ja huomenna jatkaa samaa. Siinä on puoliso, lapset ja läheiset loputtomassa pakkoraossa.
Entä rikokset? Voiko aina aloittaa nekin uudelta pöydältä?
Rikosten tapauksessa asia on sovitettava myös maallisen oikeuden edessä, totta kai.
Tätä on vältelty kaikin keinoin ja viimeiseen asti. Lapset on käytännössä pakotettu antamaan anteeksi kiltille sedälle joka pyytää anteeksiantoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoria lainauksia tuosta gradusta:
Lestadiolaiseen yhteisöön kuuluvilta uskovaisilta on tullut tutkimukseni naisille suorianeuvoja, että eroaminen on väärin. Nämä neuvot tuntuvat naisista pahalta, koska he ovat
kamppailleet väkivallan kanssa ja tehneet mielestään parhaan mahdollisen ratkaisun kaik-
kien yritysten jälkeen. He ovat ajatelleet asiaa sekä omalta että lasten kannalta ja silti hei-
dän ratkaisunsa tuomitaan vääräksi.
- -
Naiset kertovat, miten he ovat joutuneet pohtimaan tilannettaan myös perhepiirissä esimer-kiksi omien vanhimpien lastensa kanssa. Myös lapsilla on lestadiolainen kasvatus ja hekin
ovat kyseenalaistaneet eron mahdollisuuden, vaikka ovat itse eläneet väkivallan värittämää
perhe-elämää. Lapset ovat sisäistäneet vanhoillislestadiolaisen arvomaailman ja pohtivat
sitä, miten äiti voi olla enää yhteisössä.53
”Sitte meilläki nämä vanhemmat lapset, ko ovat ikänsä olleet vanhoillislestadiolaisia, niin
keskusteluissa on tullu esille, että ethän sää voi olla enää uskovainen, jos sää otat eron.”
(Silja 2:1)
Naiset kertovat, että ei-uskovaisille tutuille on helpompi kertoa tilanteesta ja heiltä naiset
ovat saaneet tukea ja kannustusta enemmän kuin uskovaisilta. Tämä on tuntunut naisista
oudolta, koska he ovat ajatelleet, että uskovaisina he voisivat saada parhaan mahdollisen
tuen juuri toisilta uskovilta.
Eron ratkaisun jälkeen elämä yhteisössä on ollut ristiriitaista myös, jos mies on vaikuttanut
samassa Siionissa ja on kertonut omaa versiotaan eron syistä. Yhteisön jäsenet ovat ehkä
joutuneet valitsemaan, kumman puolella ovat ja suhtautuneet sen mukaisesti toiseen osa-
puoleen. Naiset ovat kaikkinensa joutuneet etsimään uudelleen paikkansa yhteisössä ja
kestämään juoruilun, epäluuloisuuden ja heidän oman uskonsa epäilyn paineissa samalla
kun ovat käyneet itsessään selviytymiskamppailua väkivaltaisista kokemuksista.
Tuossa ovat yksittäiset ihmiset toimineet väärin, mutta vl-liikkeen opetuksen ei voi sanoa kannustavan väkivallan hyväksymiseen.
Edelleen esitän kysymyksen johon ei ole useasta esittämiskerrasta huolimatta tullut kunnollisia eikä oikein minkäänlaisia vastauksia.
Eli kuinka paljon yksittäistapauksia tai tietyllä tavalla toimivia yksilöitä tai yksilöiden kokemuksia pitää olla että voi myöntää kyseessä olevan yleistason ilmiön vl liikkeessä?
Ikävien asioiden käsittely törmää kuin muuriin toteamukseen "vl oppi ei opeta". Ja tämän jälkeen juttu on loppuun käsitelty. Missä vaiheessa voisi myöntää, että vaikka joku asia ei sinällisesti kuulu/sisälly vl oppiin niin jotkut tekijät yhteisön sisällä (ryhmäpaine? tapakulttuuri? joku muu?) näyttäisivät ainakin jossain määrin aiheuttavan tietyissä asioissa ikävää lopputulosta x ja mitä voitaisiin tehdä, jotta asia korjaantuisi.
Eli pitääkö tuo helkutin käsite "vl oppi" tunkea ihan joka asiaan ja sillä torpata keskustelu ja voisiko sen sijaan katsoa ja kuunnella myös ihan ihmisten käytännön kokemuksia ja kuunnella ihmisiä??
Ihmiset ovat Aina tärkeämpiä kuin "oppi" (paitsi tietenkin ehkä vl mielestä).
MInä olen korkeakoulutettu nuori vl-nainen enkä voisi kuvitellakaan, että jäisin suhteeseen, jossa olisi minkäänlaista väkivaltaa.
Enkä voisi olla mukana yhteisössä, joka millään tavalla kannustaisi siihen. Seuraan tarkasti yhteisön opetusta ja sen raamatullisuutta, eikä kertaakaan ole itselleni tullut vastaan, että kukaan painostaisi ketään jatkamaan väkivaltaisessa suhteessa tai varsinkaan että saarnoissa ja virallisessa opetuksessa tulisi tuollainen asenne esille.
Täysin sama kokemus minulla. Olen korkeakoulutettu vanha vl-nainen.
Tietysti olet, sinähän olet aina se mitä tarina kaipaa!
Olen pahoillani, olen se, mitä sanon olevani. Sinusta en kyllä mene takuuseen. Äkäinen ja epäluuloinen sinä ainakin olet. Onneksi minun ei tarvitse koko aikaa näyttää noin hapanta naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoria lainauksia tuosta gradusta:
Lestadiolaiseen yhteisöön kuuluvilta uskovaisilta on tullut tutkimukseni naisille suorianeuvoja, että eroaminen on väärin. Nämä neuvot tuntuvat naisista pahalta, koska he ovat
kamppailleet väkivallan kanssa ja tehneet mielestään parhaan mahdollisen ratkaisun kaik-
kien yritysten jälkeen. He ovat ajatelleet asiaa sekä omalta että lasten kannalta ja silti hei-
dän ratkaisunsa tuomitaan vääräksi.
- -
Naiset kertovat, miten he ovat joutuneet pohtimaan tilannettaan myös perhepiirissä esimer-kiksi omien vanhimpien lastensa kanssa. Myös lapsilla on lestadiolainen kasvatus ja hekin
ovat kyseenalaistaneet eron mahdollisuuden, vaikka ovat itse eläneet väkivallan värittämää
perhe-elämää. Lapset ovat sisäistäneet vanhoillislestadiolaisen arvomaailman ja pohtivat
sitä, miten äiti voi olla enää yhteisössä.53
”Sitte meilläki nämä vanhemmat lapset, ko ovat ikänsä olleet vanhoillislestadiolaisia, niin
keskusteluissa on tullu esille, että ethän sää voi olla enää uskovainen, jos sää otat eron.”
(Silja 2:1)
Naiset kertovat, että ei-uskovaisille tutuille on helpompi kertoa tilanteesta ja heiltä naiset
ovat saaneet tukea ja kannustusta enemmän kuin uskovaisilta. Tämä on tuntunut naisista
oudolta, koska he ovat ajatelleet, että uskovaisina he voisivat saada parhaan mahdollisen
tuen juuri toisilta uskovilta.
Eron ratkaisun jälkeen elämä yhteisössä on ollut ristiriitaista myös, jos mies on vaikuttanut
samassa Siionissa ja on kertonut omaa versiotaan eron syistä. Yhteisön jäsenet ovat ehkä
joutuneet valitsemaan, kumman puolella ovat ja suhtautuneet sen mukaisesti toiseen osa-
puoleen. Naiset ovat kaikkinensa joutuneet etsimään uudelleen paikkansa yhteisössä ja
kestämään juoruilun, epäluuloisuuden ja heidän oman uskonsa epäilyn paineissa samalla
kun ovat käyneet itsessään selviytymiskamppailua väkivaltaisista kokemuksista.
Tuossa ovat yksittäiset ihmiset toimineet väärin, mutta vl-liikkeen opetuksen ei voi sanoa kannustavan väkivallan hyväksymiseen.
Edelleen esitän kysymyksen johon ei ole useasta esittämiskerrasta huolimatta tullut kunnollisia eikä oikein minkäänlaisia vastauksia.
Eli kuinka paljon yksittäistapauksia tai tietyllä tavalla toimivia yksilöitä tai yksilöiden kokemuksia pitää olla että voi myöntää kyseessä olevan yleistason ilmiön vl liikkeessä?
Ikävien asioiden käsittely törmää kuin muuriin toteamukseen "vl oppi ei opeta". Ja tämän jälkeen juttu on loppuun käsitelty. Missä vaiheessa voisi myöntää, että vaikka joku asia ei sinällisesti kuulu/sisälly vl oppiin niin jotkut tekijät yhteisön sisällä (ryhmäpaine? tapakulttuuri? joku muu?) näyttäisivät ainakin jossain määrin aiheuttavan tietyissä asioissa ikävää lopputulosta x ja mitä voitaisiin tehdä, jotta asia korjaantuisi.
Eli pitääkö tuo helkutin käsite "vl oppi" tunkea ihan joka asiaan ja sillä torpata keskustelu ja voisiko sen sijaan katsoa ja kuunnella myös ihan ihmisten käytännön kokemuksia ja kuunnella ihmisiä??
Ihmiset ovat Aina tärkeämpiä kuin "oppi" (paitsi tietenkin ehkä vl mielestä).
MInä olen korkeakoulutettu nuori vl-nainen enkä voisi kuvitellakaan, että jäisin suhteeseen, jossa olisi minkäänlaista väkivaltaa.
Enkä voisi olla mukana yhteisössä, joka millään tavalla kannustaisi siihen. Seuraan tarkasti yhteisön opetusta ja sen raamatullisuutta, eikä kertaakaan ole itselleni tullut vastaan, että kukaan painostaisi ketään jatkamaan väkivaltaisessa suhteessa tai varsinkaan että saarnoissa ja virallisessa opetuksessa tulisi tuollainen asenne esille.
Täysin sama kokemus minulla. Olen korkeakoulutettu vanha vl-nainen.
Tietysti olet, sinähän olet aina se mitä tarina kaipaa!
Olen pahoillani, olen se, mitä sanon olevani. Sinusta en kyllä mene takuuseen. Äkäinen ja epäluuloinen sinä ainakin olet. Onneksi minun ei tarvitse koko aikaa näyttää noin hapanta naamaa.
Eli korkeakoulutettu nuori vl-nainen.
Tämä ketju on aina täynnä korkeakoulutettuja vl-henkilöitä. Hyvä. Mutta miksei se näy keskustelun tasossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat on korkeakoulutettuja vl-ihmisiä. Silti meillä oli pahoja ongelmia kotona, henkistä, fyysistä ja hengellistä väkivaltaa.
Muistutan, että myös lapsen fyysinen kurittaminen kuten vaikka tukistaminen on nykyään rikos.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on aina täynnä korkeakoulutettuja vl-henkilöitä. Hyvä. Mutta miksei se näy keskustelun tasossa?
Siksi, kun sinä päsmäröit täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on aina täynnä korkeakoulutettuja vl-henkilöitä. Hyvä. Mutta miksei se näy keskustelun tasossa?
Siksi, kun sinä päsmäröit täällä.
Muutaman viestin olen kirjoittanut kuukaudessa, miten se voisi muiden keskustelun tasoon vaikuttaa?
”Mutta turha siitä on puhua, koska vl oppi ei opeta väkivaltaa eikä kannusta siihen 🤷”
Kuitenkin voi epäsuorasti hyväksyä, koska aina käsketään vaan antamaan anteeksi. Myötätunto on aina väärintekijöiden puolelle, tärkeintä on, että heille annetaan anteeksi. Kuka huomioisi ne, jotka kärsii noista tilanteista? …
Toisekseen, mistään ei ole turha puhua, jos se on yhdenkin ihmisen todellisuus. Siitä suorastaan pitää puhua. Olen nähnyt väkivaltaa/tiedän väkivaltaa olleen monissa perheissä tässä yhteisössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos väkivalta ei ole ollut vl-yhteisössä ongelma, niin miksi siitä löytyy gradu-tutkimus…
https://jyx.jyu.fi/bitstreams/941c1849-241d-4606-9394-dd49f5382b7e/down…Sinä et varmaan ole peruskoulun jälkeen opiskellut missään.
Tutkimuksen aineisto koostui neljästä naisesta (n = 4). Heidän kokemuksiaan selvitettiin kahdessa ryhmähaastattelussa.Kyseessä on siis laadullinen, kokemuksia syventävä pro gradu -tutkimus, ei laaja kysely- tai tilastotutkimus. Se kertoo näiden neljän naisen kokemuksista ja tutkijan niistä tekemistä tulkinnoista. Sen perusteella ei voi päätellä, kuinka yleisiä kuvatut ilmiöt ovat vanhoillislestadiolaisuudessa.
Voisi varmaan n=4 otoksella yleistää esim. vaaleahiuksisiin, kaikkiin suomalaisiin yms?
Jotain rajaa näihin toivoisin. Huoh.Ei oo totta! 4 henkilöä ja sillä leimataan se 100000 🙄
Mitä väliä edes pitäisi olla jostain (kuvitellusta tai todellisesta) mahdollisesta leimasta? Fokus pitäisi olla yhdessäkin rakenteellisia piirteitä sisältävästä ikävästä kokemuksesta. Ja siinä, että näistä kokemuksista pyydetään puheita, naisteniltojen aiheita, kirjoituksia päivämieheen jne jne jotta niistä valistettaisiin ihmisiä (miten lähimmäinen tulee kohdata) ja jotta niistä päästäisiin eroon. Jottei Yksikään joutuisi kärsimään. Ja ei siellä liikkeessä varmasti ole 100000 eronnutta naista eikä kukaan ole niin väittänytkään paitsi sinä.
Vl on jotenkin niin kylmiä kun on kyse ihmisten kärsimyksistä. "Yksittäistapauksilla" (vaikka niitä olisi kuinka paljonkin) ei vaan ole merkitystä.
Kyllä on silti yleistämisen vaara aina olemassa, jos tuodaan ehdottomana totuutena esille vain yksi näkökulma. Että sikäli ymmärrän jos haluaa tuoda myös oman kokemuksensa esiin.