Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Kiitos, kun yritit avata ajatteluasi.

Ymmärrän hyvin huolesi, ja olemme varmasti samaa mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan turvattomuutta. Partio-vertaus ei kuitenkaan toimi, koska uskonto ei ole harrastus. Partion sääntöjä voi muuttaa yhdistyksen kokouksessa palautteen perusteella, mutta meidän opetus kumpuaa hengellisestä vakaumuksesta Raamattuun perustuen, ei hallinnollisista päätöksistä. Raamattua emme voi käydä muuttamaan.

Lisäksi on tärkeää erottaa yhteisö ja yksilöt. Se, miten rakkautta, lämpöä ja turvaa osoitetaan arjessa, on kiinni jokaisen perheen omista vanhemmista – heidän persoonastaan ja voimavaroistaan. Kuten kaikissa ihmisryhmissä, myös lestadiolaisissa on hyviä ja huonoja kasvattajia. Mahdolliset traumat syntyvät usein nimenomaan näissä yksilöllisissä kodin ihmissuhteissa ja perhedynamiikoissa, eivät yhteisön teologiassa sinänsä. Siksi yksittäisten perheiden ongelmista ei voi vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä siihen, että koko yhteisö olisi turvaton.

Kyllä jokainen uskonyhteisökin voi muuttaa tapojaan sellaiseksi, että ihmisillä on parempi olla sen parissa ja että elämä on ns ihmillistä. Jos ajatellaan, vaikka muslimeja niin heitäkin on erilaisia. Voit olla muslimi joka kohtelee naisia hyvin ja yhteisö myös opettaa tähän ja sitten toisessa ääripäässä taas ihan toista ja yhteisössä alistetaan naisia. Näin uskonnollinen liike voi olla inhimillinen sääntöineen tai sitten ei. Jos Raamattua näkyään tulkittaisiin kirjaimellisesti niin sitten kivittäisimme toisiamme jo ihan oikeasti. Näin raamattu kuvastaa myös julmaa aikaa tietyine sääntöineen. 

Samoin sellainen yhteisö missä on tiukat raamit missä toimia on omiaan aiheuttamaan vääryyttä ja ihmiselle tulee paineita esim jaksaa yhtä hyvin kuin joku muu tai hyväksyä samat säännöt tai muuten sopia muottiin. Tämä aiheuttaa sen, että vaikka ihminen ei esim jaksaisi enää enempää lapsia niin tulee se paine, että esim  ystävällänikin on iso perhe ja minullakin täytyy olla ja minun täytyy ottaa lapset vastaan. Se ajatus, että olet kelvollinen vasta sitten ja pitää luottaa Jumalaan näissä jutuissa. Silti joku voi ajatella toisin. Kuitenkin liike opettaa myös siihen, että kaikkien pitäisi toimia näissä jutuissa samoin ja yhdistettynä oppiin ja muiden ihmisten tuomaan paineeseen esim muutkin jaksavat yms niin tämä voi aiheuttaa pahaa. Sivusta tähän. 

Ongelma tuossa on se, että uskon perusteita ei voi muuttaa. (Kuten elämän ja luomistyön kunnioitus-> ei abortteja eikä ehkäisyä, ellei äidin elämä vaarannu)

Maallisia asioita voisi muuttaa, mutta niiden suhteen ongelma on se, etteivät ne mitenkään sisälly uskon opetukseen (seurapuheisiin), eli ei ole mitä muuttaisi.🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Kiitos, kun yritit avata ajatteluasi.

Ymmärrän hyvin huolesi, ja olemme varmasti samaa mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan turvattomuutta. Partio-vertaus ei kuitenkaan toimi, koska uskonto ei ole harrastus. Partion sääntöjä voi muuttaa yhdistyksen kokouksessa palautteen perusteella, mutta meidän opetus kumpuaa hengellisestä vakaumuksesta Raamattuun perustuen, ei hallinnollisista päätöksistä. Raamattua emme voi käydä muuttamaan.

Lisäksi on tärkeää erottaa yhteisö ja yksilöt. Se, miten rakkautta, lämpöä ja turvaa osoitetaan arjessa, on kiinni jokaisen perheen omista vanhemmista – heidän persoonastaan ja voimavaroistaan. Kuten kaikissa ihmisryhmissä, myös lestadiolaisissa on hyviä ja huonoja kasvattajia. Mahdolliset traumat syntyvät usein nimenomaan näissä yksilöllisissä kodin ihmissuhteissa ja perhedynamiikoissa, eivät yhteisön teologiassa sinänsä. Siksi yksittäisten perheiden ongelmista ei voi vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä siihen, että koko yhteisö olisi turvaton.

Ja taas tuo, ihan uskomatonta, kuin hakkaisi päätään tiiliseinään.  Oikein boldilla: kaikki on aina kiinni kunkin perheen vanhemmista. Siis yksilöistä vain. 

Koska se on totuus. Sori siitä.

Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä vlkeskustelijat ajattelevat esimerkiksi lasten kasvatuksesta muslimiperheissä? Onko niissäkin kaikki, siis kaikki, kiinni vain siitä, miten kukin vanhempi itse  toimii? Vai olisiko  kulttuurilla, traditiolla, opetuksella ja uskonnolla tai yhteisöllä mitään vaikutusta? Tähän toivoisin vastausta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Kiitos, kun yritit avata ajatteluasi.

Ymmärrän hyvin huolesi, ja olemme varmasti samaa mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan turvattomuutta. Partio-vertaus ei kuitenkaan toimi, koska uskonto ei ole harrastus. Partion sääntöjä voi muuttaa yhdistyksen kokouksessa palautteen perusteella, mutta meidän opetus kumpuaa hengellisestä vakaumuksesta Raamattuun perustuen, ei hallinnollisista päätöksistä. Raamattua emme voi käydä muuttamaan.

Lisäksi on tärkeää erottaa yhteisö ja yksilöt. Se, miten rakkautta, lämpöä ja turvaa osoitetaan arjessa, on kiinni jokaisen perheen omista vanhemmista – heidän persoonastaan ja voimavaroistaan. Kuten kaikissa ihmisryhmissä, myös lestadiolaisissa on hyviä ja huonoja kasvattajia. Mahdolliset traumat syntyvät usein nimenomaan näissä yksilöllisissä kodin ihmissuhteissa ja perhedynamiikoissa, eivät yhteisön teologiassa sinänsä. Siksi yksittäisten perheiden ongelmista ei voi vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä siihen, että koko yhteisö olisi turvaton.

Ja taas tuo, ihan uskomatonta, kuin hakkaisi päätään tiiliseinään.  Oikein boldilla: kaikki on aina kiinni kunkin perheen vanhemmista. Siis yksilöistä vain. 

Koska se on totuus. Sori siitä.

Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä vlkeskustelijat ajattelevat esimerkiksi lasten kasvatuksesta muslimiperheissä? Onko niissäkin kaikki, siis kaikki, kiinni vain siitä, miten kukin vanhempi itse  toimii? Vai olisiko  kulttuurilla, traditiolla, opetuksella ja uskonnolla tai yhteisöllä mitään vaikutusta? Tähän toivoisin vastausta. 

Vl-keskustelija vastaa: en tunne yhtään muslimiperhettä, niin en koe voivani kommentoida mitään. 
Kirjallisuuden perusteella esimerkiksi juutalaisissa perheissä on hyvin erityyppistä kasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Kiitos, kun yritit avata ajatteluasi.

Ymmärrän hyvin huolesi, ja olemme varmasti samaa mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan turvattomuutta. Partio-vertaus ei kuitenkaan toimi, koska uskonto ei ole harrastus. Partion sääntöjä voi muuttaa yhdistyksen kokouksessa palautteen perusteella, mutta meidän opetus kumpuaa hengellisestä vakaumuksesta Raamattuun perustuen, ei hallinnollisista päätöksistä. Raamattua emme voi käydä muuttamaan.

Lisäksi on tärkeää erottaa yhteisö ja yksilöt. Se, miten rakkautta, lämpöä ja turvaa osoitetaan arjessa, on kiinni jokaisen perheen omista vanhemmista – heidän persoonastaan ja voimavaroistaan. Kuten kaikissa ihmisryhmissä, myös lestadiolaisissa on hyviä ja huonoja kasvattajia. Mahdolliset traumat syntyvät usein nimenomaan näissä yksilöllisissä kodin ihmissuhteissa ja perhedynamiikoissa, eivät yhteisön teologiassa sinänsä. Siksi yksittäisten perheiden ongelmista ei voi vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä siihen, että koko yhteisö olisi turvaton.

Kyllä jokainen uskonyhteisökin voi muuttaa tapojaan sellaiseksi, että ihmisillä on parempi olla sen parissa ja että elämä on ns ihmillistä. Jos ajatellaan, vaikka muslimeja niin heitäkin on erilaisia. Voit olla muslimi joka kohtelee naisia hyvin ja yhteisö myös opettaa tähän ja sitten toisessa ääripäässä taas ihan toista ja yhteisössä alistetaan naisia. Näin uskonnollinen liike voi olla inhimillinen sääntöineen tai sitten ei. Jos Raamattua näkyään tulkittaisiin kirjaimellisesti niin sitten kivittäisimme toisiamme jo ihan oikeasti. Näin raamattu kuvastaa myös julmaa aikaa tietyine sääntöineen. 

Samoin sellainen yhteisö missä on tiukat raamit missä toimia on omiaan aiheuttamaan vääryyttä ja ihmiselle tulee paineita esim jaksaa yhtä hyvin kuin joku muu tai hyväksyä samat säännöt tai muuten sopia muottiin. Tämä aiheuttaa sen, että vaikka ihminen ei esim jaksaisi enää enempää lapsia niin tulee se paine, että esim  ystävällänikin on iso perhe ja minullakin täytyy olla ja minun täytyy ottaa lapset vastaan. Se ajatus, että olet kelvollinen vasta sitten ja pitää luottaa Jumalaan näissä jutuissa. Silti joku voi ajatella toisin. Kuitenkin liike opettaa myös siihen, että kaikkien pitäisi toimia näissä jutuissa samoin ja yhdistettynä oppiin ja muiden ihmisten tuomaan paineeseen esim muutkin jaksavat yms niin tämä voi aiheuttaa pahaa. Sivusta tähän. 

Ongelma tuossa on se, että uskon perusteita ei voi muuttaa. (Kuten elämän ja luomistyön kunnioitus-> ei abortteja eikä ehkäisyä, ellei äidin elämä vaarannu)

Maallisia asioita voisi muuttaa, mutta niiden suhteen ongelma on se, etteivät ne mitenkään sisälly uskon opetukseen (seurapuheisiin), eli ei ole mitä muuttaisi.🤔

Oletko tietoinen, että esimerkiksi ehkäisyopetus ei ole ollenkaan nykyään noin ehdotonta kuin kerroit? Ajattelu muuttuu siinäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Kiitos, kun yritit avata ajatteluasi.

Ymmärrän hyvin huolesi, ja olemme varmasti samaa mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan turvattomuutta. Partio-vertaus ei kuitenkaan toimi, koska uskonto ei ole harrastus. Partion sääntöjä voi muuttaa yhdistyksen kokouksessa palautteen perusteella, mutta meidän opetus kumpuaa hengellisestä vakaumuksesta Raamattuun perustuen, ei hallinnollisista päätöksistä. Raamattua emme voi käydä muuttamaan.

Lisäksi on tärkeää erottaa yhteisö ja yksilöt. Se, miten rakkautta, lämpöä ja turvaa osoitetaan arjessa, on kiinni jokaisen perheen omista vanhemmista – heidän persoonastaan ja voimavaroistaan. Kuten kaikissa ihmisryhmissä, myös lestadiolaisissa on hyviä ja huonoja kasvattajia. Mahdolliset traumat syntyvät usein nimenomaan näissä yksilöllisissä kodin ihmissuhteissa ja perhedynamiikoissa, eivät yhteisön teologiassa sinänsä. Siksi yksittäisten perheiden ongelmista ei voi vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä siihen, että koko yhteisö olisi turvaton.

Ja taas tuo, ihan uskomatonta, kuin hakkaisi päätään tiiliseinään.  Oikein boldilla: kaikki on aina kiinni kunkin perheen vanhemmista. Siis yksilöistä vain. 

Koska se on totuus. Sori siitä.

Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä vlkeskustelijat ajattelevat esimerkiksi lasten kasvatuksesta muslimiperheissä? Onko niissäkin kaikki, siis kaikki, kiinni vain siitä, miten kukin vanhempi itse  toimii? Vai olisiko  kulttuurilla, traditiolla, opetuksella ja uskonnolla tai yhteisöllä mitään vaikutusta? Tähän toivoisin vastausta. 

Vl-keskustelija vastaa: en tunne yhtään muslimiperhettä, niin en koe voivani kommentoida mitään. 
Kirjallisuuden perusteella esimerkiksi juutalaisissa perheissä on hyvin erityyppistä kasvatusta.

Hyvin väistetty. No, ei ole. 

Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhria…

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Entä jos kielteisten kokemuksen esiintuomisesta muut katsoo ettet ole enää partiolainen? Se voisi tuottaa sinulle vaikeuksia, kuten ei oteta enää tapahtumiin mukaan tai kiilataan ohi ilmoittautumislistalta. Koska eihän sinua kiinnosta partio tarpeeksi kun tuollaista puhut.

Uskonnolla ja harrastuksella on kuitenkin se ero, että uskontoon turvaamalla saa toivottavasti ikuisen elämän, harrastuksella mukavaa ajanvietettä. Lestadiolainen kokee siis että pelissä on suuremmat asiat kuin partiolainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Kiitos, kun yritit avata ajatteluasi.

Ymmärrän hyvin huolesi, ja olemme varmasti samaa mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan turvattomuutta. Partio-vertaus ei kuitenkaan toimi, koska uskonto ei ole harrastus. Partion sääntöjä voi muuttaa yhdistyksen kokouksessa palautteen perusteella, mutta meidän opetus kumpuaa hengellisestä vakaumuksesta Raamattuun perustuen, ei hallinnollisista päätöksistä. Raamattua emme voi käydä muuttamaan.

Lisäksi on tärkeää erottaa yhteisö ja yksilöt. Se, miten rakkautta, lämpöä ja turvaa osoitetaan arjessa, on kiinni jokaisen perheen omista vanhemmista – heidän persoonastaan ja voimavaroistaan. Kuten kaikissa ihmisryhmissä, myös lestadiolaisissa on hyviä ja huonoja kasvattajia. Mahdolliset traumat syntyvät usein nimenomaan näissä yksilöllisissä kodin ihmissuhteissa ja perhedynamiikoissa, eivät yhteisön teologiassa sinänsä. Siksi yksittäisten perheiden ongelmista ei voi vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä siihen, että koko yhteisö olisi turvaton.

Ja taas tuo, ihan uskomatonta, kuin hakkaisi päätään tiiliseinään.  Oikein boldilla: kaikki on aina kiinni kunkin perheen vanhemmista. Siis yksilöistä vain. 

Koska se on totuus. Sori siitä.

Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä vlkeskustelijat ajattelevat esimerkiksi lasten kasvatuksesta muslimiperheissä? Onko niissäkin kaikki, siis kaikki, kiinni vain siitä, miten kukin vanhempi itse  toimii? Vai olisiko  kulttuurilla, traditiolla, opetuksella ja uskonnolla tai yhteisöllä mitään vaikutusta? Tähän toivoisin vastausta. 

Vl-keskustelija vastaa: en tunne yhtään muslimiperhettä, niin en koe voivani kommentoida mitään. 
Kirjallisuuden perusteella esimerkiksi juutalaisissa perheissä on hyvin erityyppistä kasvatusta.

Hyvin väistetty. No, ei ole. 

Kaikki eivät halua mutuilla asioista, joista eivät tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Entä jos kielteisten kokemuksen esiintuomisesta muut katsoo ettet ole enää partiolainen? Se voisi tuottaa sinulle vaikeuksia, kuten ei oteta enää tapahtumiin mukaan tai kiilataan ohi ilmoittautumislistalta. Koska eihän sinua kiinnosta partio tarpeeksi kun tuollaista puhut.

 

Uskonnolla ja harrastuksella on kuitenkin se ero, että uskontoon turvaamalla saa toivottavasti ikuisen elämän, harrastuksella mukavaa ajanvietettä. Lestadiolainen kokee siis että pelissä on suuremmat asiat kuin partiolainen.

Kyllä usko on jo kuollut siinä vaiheessa, jos kääntyy kaikkia muita uskovaisia= seurakuntaa vastaan. Toki on silti toivottu ja tervetullut edelleen. Kukaan ei ole koskaan lähtenyt pois Jumalan valtakunnasta puhtaalla omallatunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Entä jos kielteisten kokemuksen esiintuomisesta muut katsoo ettet ole enää partiolainen? Se voisi tuottaa sinulle vaikeuksia, kuten ei oteta enää tapahtumiin mukaan tai kiilataan ohi ilmoittautumislistalta. Koska eihän sinua kiinnosta partio tarpeeksi kun tuollaista puhut.

 

Uskonnolla ja harrastuksella on kuitenkin se ero, että uskontoon turvaamalla saa toivottavasti ikuisen elämän, harrastuksella mukavaa ajanvietettä. Lestadiolainen kokee siis että pelissä on suuremmat asiat kuin partiolainen.

Kyllä usko on jo kuollut siinä vaiheessa, jos kääntyy kaikkia muita uskovaisia= seurakuntaa vastaan. Toki on silti toivottu ja tervetullut edelleen. Kukaan ei ole koskaan lähtenyt pois Jumalan valtakunnasta puhtaalla omallatunnolla.

Mutta usko on elävä ja omatunti puhdas, jos käyttää sitä/seurakuntaa/oppia vahingollisella tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Eikö me täällä jo käyty läpi, että vl-yhteisö ei ole yhtä kuin Jumalan valtakunta? Onko toi asia vielä oikeeasti jollekin epäselvä? 😃

Tuo on uskon asia. En usko että tämä ketju muuttaa ainakaan kaikkien keskustelijoiden näkemyksiä uskosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Entä jos kielteisten kokemuksen esiintuomisesta muut katsoo ettet ole enää partiolainen? Se voisi tuottaa sinulle vaikeuksia, kuten ei oteta enää tapahtumiin mukaan tai kiilataan ohi ilmoittautumislistalta. Koska eihän sinua kiinnosta partio tarpeeksi kun tuollaista puhut.

 

Uskonnolla ja harrastuksella on kuitenkin se ero, että uskontoon turvaamalla saa toivottavasti ikuisen elämän, harrastuksella mukavaa ajanvietettä. Lestadiolainen kokee siis että pelissä on suuremmat asiat kuin partiolainen.

Kyllä usko on jo kuollut siinä vaiheessa, jos kääntyy kaikkia muita uskovaisia= seurakuntaa vastaan. Toki on silti toivottu ja tervetullut edelleen. Kukaan ei ole koskaan lähtenyt pois Jumalan valtakunnasta puhtaalla omallatunnolla.

Mutta usko on elävä ja omatunti puhdas, jos käyttää sitä/seurakuntaa/oppia vahingollisella tavalla?

Yksilöi kysymyksesi niin, että sen ymmärtää

”Kukaan ei ole koskaan lähtenyt pois Jumalan valtakunnasta puhtaalla omallatunnolla.”

Karmeeta kieltä jälleen. Ensinnäkin, jos ihminen on lyöty ja painettu yhteisössä ja lähtee sen takia, hän ei lähde Jumalan valtakunnasta vaan ajallisesta yhteisöstä. Toisekseen, lähtijällä voi olla puhdas omatunto ja hänelle väärin tehneellä yhteisön jäsenellä paatunut omatunto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö me täällä jo käyty läpi, että vl-yhteisö ei ole yhtä kuin Jumalan valtakunta? Onko toi asia vielä oikeeasti jollekin epäselvä? 😃

Tuo on uskon asia. En usko että tämä ketju muuttaa ainakaan kaikkien keskustelijoiden näkemyksiä uskosta.

Ei ole uskon asia. Se ei pidä edes vl-teologiassa paikkaansa, että yhteisö olisi sama kuin Jumalan valtakunta. 😄 Yhteisö voi välittää Jumalan valtakunnan sanomaa, se ei itse ole Jumalan valtakunta. Sen kautta voi kuulua Jumalan valtakuntaan, se ei itse ole Jumalan valtakunta. Miten tää voi olla niin vaikea ymmärtää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Entä jos kielteisten kokemuksen esiintuomisesta muut katsoo ettet ole enää partiolainen? Se voisi tuottaa sinulle vaikeuksia, kuten ei oteta enää tapahtumiin mukaan tai kiilataan ohi ilmoittautumislistalta. Koska eihän sinua kiinnosta partio tarpeeksi kun tuollaista puhut.

 

Uskonnolla ja harrastuksella on kuitenkin se ero, että uskontoon turvaamalla saa toivottavasti ikuisen elämän, harrastuksella mukavaa ajanvietettä. Lestadiolainen kokee siis että pelissä on suuremmat asiat kuin partiolainen.

Kyllä usko on jo kuollut siinä vaiheessa, jos kääntyy kaikkia muita uskovaisia= seurakuntaa vastaan. Toki on silti toivottu ja tervetullut edelleen. Kukaan ei ole koskaan lähtenyt pois Jumalan valtakunnasta puhtaalla omallatunnolla.

Mutta usko on elävä ja omatunti puhdas, jos käyttää sitä/seurakuntaa/oppia vahingollisella tavalla?

Yksilöi kysymyksesi niin, että sen ymmärtää

Siis voiko usko olla elävä ja omatunto puhdas jos käyttää uskoa uskonnollista yhteisöä tai uskonnollista oppia pahantekoon? Jos esimerkiksi ahdistelee lasta ja pakottaa hänet olemaan hiljaa rippisalaisuuteen nojaten? Tai vaikka syyttää järjestelmällisesti seurakunnan jäseniä julkisesti syntisiksi ja siksi erottaa, ilman että nämä tietävät mistä on kysymys?

Vierailija kirjoitti:

”Kukaan ei ole koskaan lähtenyt pois Jumalan valtakunnasta puhtaalla omallatunnolla.”

Karmeeta kieltä jälleen. Ensinnäkin, jos ihminen on lyöty ja painettu yhteisössä ja lähtee sen takia, hän ei lähde Jumalan valtakunnasta vaan ajallisesta yhteisöstä. Toisekseen, lähtijällä voi olla puhdas omatunto ja hänelle väärin tehneellä yhteisön jäsenellä paatunut omatunto. 

”Yhteisö”, pienikään ry ei varmasti koskaan porukalla paina ketään. Sekopäitä mahtuu sakkiin, sellaiset voikin varmaan toimia niin, että joku loukkaantuu tai traumatisoituu. Se on tietenkin syntiä. Heidän takiaan ei uskosta kannata luopua.
 

Moni on jäänyt ”Jumalan valtakuntaan” likaisella omallatunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö me täällä jo käyty läpi, että vl-yhteisö ei ole yhtä kuin Jumalan valtakunta? Onko toi asia vielä oikeeasti jollekin epäselvä? 😃

Tuo on uskon asia. En usko että tämä ketju muuttaa ainakaan kaikkien keskustelijoiden näkemyksiä uskosta.

Ei ole uskon asia. Se ei pidä edes vl-teologiassa paikkaansa, että yhteisö olisi sama kuin Jumalan valtakunta. 😄 Yhteisö voi välittää Jumalan valtakunnan sanomaa, se ei itse ole Jumalan valtakunta. Sen kautta voi kuulua Jumalan valtakuntaan, se ei itse ole Jumalan valtakunta. Miten tää voi olla niin vaikea ymmärtää? 

Ja miten sun voi olla niin vaikea ymmästää että ihminen voi olla yhtä aikaa vl-yhteisön ja Jumalan valtakunnan jäsen.

Ei jotenkin jaksa näitä ammattiloukkaantujia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Entä jos kielteisten kokemuksen esiintuomisesta muut katsoo ettet ole enää partiolainen? Se voisi tuottaa sinulle vaikeuksia, kuten ei oteta enää tapahtumiin mukaan tai kiilataan ohi ilmoittautumislistalta. Koska eihän sinua kiinnosta partio tarpeeksi kun tuollaista puhut.

 

Uskonnolla ja harrastuksella on kuitenkin se ero, että uskontoon turvaamalla saa toivottavasti ikuisen elämän, harrastuksella mukavaa ajanvietettä. Lestadiolainen kokee siis että pelissä on suuremmat asiat kuin partiolainen.

Kyllä usko on jo kuollut siinä vaiheessa, jos kääntyy kaikkia muita uskovaisia= seurakuntaa vastaan. Toki on silti toivottu ja tervetullut edelleen. Kukaan ei ole koskaan lähtenyt pois Jumalan valtakunnasta puhtaalla omallatunnolla.

Mutta usko on elävä ja omatunti puhdas, jos käyttää sitä/seurakuntaa/oppia vahingollisella tavalla?

Yksilöi kysymyksesi niin, että sen ymmärtää

Siis voiko usko olla elävä ja omatunto puhdas jos käyttää uskoa uskonnollista yhteisöä tai uskonnollista oppia pahantekoon? Jos esimerkiksi ahdistelee lasta ja pakottaa hänet olemaan hiljaa rippisalaisuuteen nojaten? Tai vaikka syyttää järjestelmällisesti seurakunnan jäseniä julkisesti syntisiksi ja siksi erottaa, ilman että nämä tietävät mistä on kysymys?

Kiitos tarkennuksesta. Ei, missään nimessä noin toimivalla voi olla puhdas omatunto. 

Vierailija kirjoitti:

Moni on jäänyt ”Jumalan valtakuntaan” likaisella omallatunnolla. 

Totta tämäkin. Tapauskovaisia. -vl